Arvostelu: Woman of the Hour (2023)

WOMAN OF THE HOUR

Ohjaus: Anna Kendrick

Pääosissa: Anna Kendrick, Daniel Zovatto, Tony Hale, Nicolette Robinson, Autumn Best, Pete Holmes, Matt Visser, Jedidiah Goodacre, Kathryn Gallagher ja Kelley Jackle

Genre: trilleri

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Ikäraja: 16

Woman of the Hour perustuu tositapahtumiin sarjamurhaaja Rodney Alcalan osallistumisesta deittiohjelmaan vuonna 1978. Ian McDonald kiinnostui tapauksesta ja työsti sen pohjalta käsikirjoituksen "Rodney and Sheryl", joka kiersi pitkään netissä Mustalla listalla suosituista käsikirjoituksista, joista ei oltu vielä tehty elokuvaa. Netflix nappasi projektin ja aluksi Chloe Okuno valittiin ohjaajaksi, mutta Okuno jätti lopulta projektin, jolloin päärooliin valittu Anna Kendrick päätti kokeilla onneaan ohjaamisen parissa. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2022 työnimellä "The Dating Game" ja Woman of the Hour sai maailmanensi-iltansa jo syyskuussa 2023 Toronton elokuvajuhlilla. Kunnon julkaisua on kuitenkin jouduttu odottamaan jopa vuosi. Yhdysvalloissa leffa pistettiin suoraan Netflixiin tämän vuoden lokakuussa, mutta Suomessa saimme elokuvan ihan teattereihin. En ollut tietoinen Alcalan tapauksesta, mutta kiinnostuin elokuvan premissistä, minkä lisäksi halusin nähdä, kuinka Kendrick pärjää kameran takana. Kävinkin katsomassa Woman of the Hourin heti sen ensi-iltapäivänä.

Vuonna 1978 Sheryl Bradshaw yrittää saada itsensä läpi Hollywoodissa, mutta tuloksetta. Epätoivoisena oljenkortena hän hyväksyy keikan deittiohjelmassa, jossa hänen täytyy valita seuralainen kolmesta miehestä, tietämättä näiden ulkonäköä. Sheryl ei myöskään tiedä, että yksi näistä miehistä on seuraavaa uhriaan etsivä sarjamurhaaja Rodney Alcala.

Elokuvan pääroolissa nähdään tosiaan Anna Kendrick, jota olen pitänyt aina kelpo näyttelijänä ja sama jatkuu myös tässä. Kendrick näyttelee Sheryl Bradshaw'ta joka yrittää parhaansa mukaan breikata Hollywoodissa, mutta hän tulee kerta toisensa perään torjutuksi. Rahapulassa Sheryl päättää lopulta hyväksyä työkeikan deittiohjelma The Dating Gamen vieraana, tietämättä, että kyseessä voi olla erittäin kohtalokas päätös... Kendrick on roolissaan mainio, etenkin kun hänen hahmonsa rupeaa vihdoin keräämään rohkeuttaan ja yrittää ottaa laimean ohjelman omiin käsiinsä.

     Leffan todellisen vaikutuksen tekee kuitenkin Daniel Zovatto, jonka olen nähnyt aiemminkin, mutta joka ei ole ennen jättänyt oikein mitään vaikutusta. Tässä Zovatto onnistuu kuitenkin olemaan todella mieleenpainuva. Hän näyttelee siis Rodney Alcalaa, 1970-luvulla toiminutta sarjamurhaajaa, joka otti kohteekseen pääasiassa nuoria naisia. Zovatto esittää lahjakkaasti hahmonsa kahta eri puolta. Hän osaa olla äärimmäisen hurmaava, saaden katsojan ymmärtämään, miksi naiset ensiksi lumoutuvat tästä täysin. Mutta sitten Zovatto tuo Rodneyn toisen puolen esille, muuttuen silmänräpäyksessä hyytäväksi.

     Elokuvassa nähdään myös Tony Hale The Dating Gamea juontavana Edinä, Matt Visser ja Jedidiah Goodacre ohjelman kahtena muuna mieskandidaattina, Pete Holmes Sherylin naapurina Terrynä, sekä Nicolette Robinson, Autumn Best ja Kathryn Gallagher Rodneyn muina uhreina. Sivunäyttelijätkin ovat mainiot osissaan, erityisesti Best karkurityttönä, joka sattuu epäonnekseen törmäämään Rodneyyn.

Woman of the Hour oli itselleni hieman ristiriitainen katselukokemus, josta löytyi runsaasti kehuttavaa, mutta myös joitain selkeitä kritiikin aiheita, mitkä estivät leffaa nousemasta täyteen potentiaaliinsa. Näyttelijät ansaitsevat kiitosta, kaikkien suorittaessa hommansa taitavasti läpi leffan. Elokuvan ilmapiiri on myös pääasiassa kohdillaan ja useat kohtaukset ovat onnistuneen ahdistavia - jopa näin miehenä, joka ei ole joutunut kokemaan sellaista ahdistelua, mitä leffassa näytetään ja mitä suurin piirtein jokainen nainen joutuu valitettavasti kokemaan elämässään. Elokuva on aiheensa kannalta hyvin ajankohtainen ja vaikka se sijoittuukin lähes 50 vuoden päähän menneisyyteen, eivät asiat ole juuri muuttuneet. Sen lisäksi, että leffa on kiinnostava tosi rikos -tarina, on se myös hyvä kuvaus järjestelmällisestä naisvihasta, jonka avulla Rodney pystyi toimimaan vuosia jäämättä kiinni ja jopa osallistumaan miljoonien katsojien seuraamaan televisio-ohjelmaan noin vain.

Elokuvan selkein vika on kuitenkin sen hieman kömpelö rakenne. Oli kyse käsikirjoituksesta tai leikkauksesta, leffan kerronta hyppii töksähdellen edestakaisin ajassa. Päätarina kertoo Sherylin osallistumisesta The Dating Gameen, mutta sen lisäksi leffa ujuttaa sekaan muiden naisten kohtaamisia Rodneyn kanssa. Lopputulos tuntuu kuin palapeliltä, jonka palat on pistetty väärille paikoille. Kokonaiskuvan voi erottaa, mutta jokin on silti vinksallaan. Leffa myös kokee vaikeuksia viedä nämä erilaiset juonikuviot päätökseensä, lähtien Sherylin kertomuksesta, joka loppuu kuin seinään.

Anna Kendrick hoitaa tonttinsa myös kameran takana osaavasti. Ohjaajana hän rakentaa pätevästi tunnelmaa ja saa näyttelijänsä antamaan kaikkensa. Woman of the Hour on teknisiltä ansioiltaankin pääasiassa oivallinen, vaikka leikkausta olisi voinut miettiä uudestaan. Elokuva on hyvin kuvattu ja taidokkaat lavastajat ja puvustajat herättävät 1970-luvun lopun onnistuneesti takaisin henkiin. Äänimaailma on hyvin rakennettu. Vielä Dan Romerin ja Mike Tuccillon tunnelmoivia musiikkeja väkevämpää on kuitenkin lähes totaali hiljaisuus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.11.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Woman of the Hour, 2023, AGC Studios, Vertigo Entertainment, BondIt Media Capital, BoulderLight Pictures

Arvostelu: Yksin kotona - Oma koti kullan kallis (Home Sweet Home Alone - 2021)

YKSIN KOTONA - OMA KOTI KULLAN KALLIS

HOME SWEET HOME ALONE

Ohjaus: Dan Mazer

Pääosissa: Rob Delaney, Ellie Kemper, Archie Yates, Aisling Bea, Kenan Thompson, Tim Simons, Ally Maki, Pete Holmes, Chris Parnell, Andy Daly ja Devin Ratray

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Ikäraja: 9

Macaulay Culkinin tähdittämä komedia Yksin kotona (Home Alone - 1990) oli jättihitti, joka on noussut vuosien varrella jouluklassikon asemaan. Jatko-osa Yksin kotona 2 - Eksynyt New Yorkissa (Home Alone 2: Lost in New York - 1992) oli myös hitti, mutta eri näyttelijöiden ja työryhmän voimin tehty Yksin kotona 3 (Home Alone 3 - 1997) menestyi selvästi heikommin. Yksin kotona 4 (Home Alone 4: Taking Back the House - 2002) ja Yksin kotona 5 (Home Alone: The Holiday Heist - 2012) tehtiinkin suoraan televisioesitykseen ja ne saivat täyslyttäyksen alkuperäisen filmin faneilta. Kesällä 2019 Disney ilmoitti työstävänsä uutta Yksin kotona -elokuvaa suoratoistopalveluunsa. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2020, mutta ne jouduttiin kuukautta myöhemmin keskeyttämään puoleksi vuodeksi koronaviruspandemian takia. Lopulta Home Sweet Home Alone, eli suomalaisittain Yksin kotona - Oma koti kullan kallis (tai myös käytetty, aivan kamala "Poissa hyvä, YKSIN KOTONA paras") saatiin valmiiksi ja nyt elokuva on julkaistu Disney+ -palvelussa. Itse pidän todella paljon kahdesta ensimmäisestä Yksin kotona -leffasta ja koen, että kolmonenkin on vielä ihan siedettävä, mutta inhoan neljättä osaa suuresti, enkä ole vieläkään suostunut katsomaan viidettä. Tuuminkin pitkään, että jätän myös Yksin kotona - Oma koti kullan kalliin väliin, mutta lopulta päädyin kuitenkin pistämään sen pyörimään.

Jeff ja Pam McKenziellä menee taloudellisesti huonosti ja heidän ainoa pelastuksensa voisi olla Jeffin äidiltä saatu 200 tuhannen dollarin arvoinen keräilyharvinaisuusnukke. Kuitenkin kun nukke katoaa, pariskunnan epäilyt kohdistuvat lähistöllä asuvaan nuoreen Max-poikaan, joka viettää joulua yksin kotona, hänen perheensä unohdettua ottaa hänet lomamatkalle mukaan.

Jojo Rabbit -elokuvassa (2019) sivuroolissa ilahduttanut Archie Yates pääsee tähdittämään uutta Yksin kotona -elokuvaa Max Mercerinä, tämänkertaisena pojankloppina, jonka perhe unohtaa ottaa lomamatkalleen mukaansa. Maxilla on taipumusta päätyä ongelmiin ja tehdä asioita, joita ei pitäisi, mikä aiheuttaa aikamoisen selkkauksen. Valitettavasti hahmon kanssa ei ole onnistuttu, ei sitten yhtään. Yatesissa ei ole vikaa; hän tekee hommansa ihan sujuvasti ja sympaattisella innolla, mutta hänen hahmonsa on kirjoitettu ja ohjattu todella rasittavaksi nulikaksi, jonka puolella on vaikea olla. Tämä on heti suuri ongelma, sillä katsojanhan pitäisi kannustaa poikaa suojelemaan kotiaan ulkopuoliselta uhkalta.

     Sen sijaan katsoja onkin McKenzien pariskunnan puolella. Rob Delaneyn ja Ellie Kemperin näyttelemät Jeff ja Pam McKenzie ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja jopa aikeissa myydä kotinsa rahan vuoksi, kunnes Jeff saa tietää, että äidiltä peritty nukke onkin hurjan arvokas. Hahmojen tavoin myös katsojan syyttävä sormi osoittaa heti Maxia ja katsoja kannustaa McKenzieitä onnistumaan tavoitteessaan, ryöstämään penskalta nukkensa takaisin.

     Heidän lisäksi leffassa nähdään myös mm. Aisling Bea Maxin äitinä, Katie Beth Hall ja Max Ivutin McKenzien pariskunnan lapsina, Tim Simons Jeffin ärsyttävänä veljenä ja Ally Maki tämän vaimona, sekä Kenan Thompson McKenzieiden kiinteistönvälittäjänä. Alkuperäisen Yksin kotona -elokuvan fanit voivat myös bongata tutun näyttelijän joukosta...

Yksin kotona - Oma koti kullan kallis ei onneksi ole samanlainen ällöttävä mätäpaise kuin sarjan neljäs elokuva, mutta on se silti todella huono ja ennen kaikkea täysin turha tekele. Paikoitellen on vaikea sanoa, onko elokuvaa työstäessä edes haluttu lähteä tekemään uutta Yksin kotona -filmiä, sillä välillä leffa yrittää päästä mahdollisimman kauas siitä, mitä leffasarja edustaa. Monet sarjalle tutut puolet ovat mukana kiusallisen väkinäisesti. Maxin jääminen yksin kotiin on tönkösti toteutettu ja juurikin sellainen "tämän on nyt pakko tapahtua" -juttu. Tuttuja asioita on paljon seassa, mutta ilman minkäänlaista intoa ja paloa. Tyhjänpäiväistä rahastusta katsoessa käy pakostikin sääliksi mukana olleita. 

Elokuvan katsominen on hyvin vaikeaa, kun katsojalle asetetaan kummallinen lähestymistapa tarinaan. On todella yllättävää, kuinka Maxista tehdään periaatteessa tarinan roisto ja katsoja löytää itsensä pojan taloon tunkeutuvan pariskunnan tiimistä. Tämä johtaa siihen, että kun luvassa on elokuvasarjalle perinteinen murtovarkauskohtaus, jossa poika on asetellut kotinsa täyteen erilaisia ansoja, katsoja ei halua nähdä murtautujille käyvän huonosti. Päinvastoin. Katsoja haluaa nähdä, että pariskunta löylyttää muksua oikein kunnolla. Katselukokemus on turhauttava, eikä turhautumista yhtään auta, kun yksi hahmoista katsoo televisiosta elokuvaa (mikä on jonkinlainen scifiversio alkuperäisen Yksin kotona -leffan feikkileffasta "Angels with Filthy Souls") ja toteaa, että miksi vanhoista klassikoista tehdään näitä turhia uusia versioita, sillä eivät ne koskaan pääse alkuperäisen tasolle. No niinpä!

Oikea tunnelma on myös täysin kadoksissa. Elokuva pyrkii olemaan täysin päätöntä ja helppoa hömppää, mutta se käy jopa raskaaksi kohtauksissa, joissa mekastetaan ja kohelletaan mahdollisimman vauhdikkaasti ja äänekkäästi. Hauskaksi leffaa ei oikein voi kutsua ja monille myötähäpeällisille komediayrityksille vain pyörittelee silmiä. Lämmintä joulumieltäkään se ei onnistu tarjoamaan. Joulu esiintyy leffassa lähinnä kapitalistisena rahastuksena kirkkain ja värikkäin valoin. Alkuperäisen filmin ymmärrys perheen merkityksestä tämän keskellä on yritetty ympätä mukaan hätäisesti ja tietty epäonnistuen. Ohjaaja Dan Mazer ja käsikirjoittajat Mikey Day ja Streeter Seidell tekevät todella kömpelöä ja laiskaa työtä. Jos Yksin kotona -elokuvasarjaa oli ihan pakko jatkaa, olisiko hommaan voitu pestata sellaiset ihmiset, jotka edes vaikuttavat kunnioittavan alkuperäistä filmiä?

Tekniseltä puolelta elokuvasta näkyy, että se tehtiin suoratoistopalveluun. Siitä puuttuu tietty elokuvallisuus ja usein ulkoasusta tulee enemmän mieleen televisiosarja. Kuvaus on toisaalta pätevää, mukana on hyviä lavasteita, asuja ja äänitehosteitakin, mutta tietty halpuus paistaa läpi. Leikkaus on paikoitellen tönkköä, eivätkä efektitkään vakuuta. Musiikit säveltänyt John Debney kierrättää pääasiassa John Williamsin melodioita alkuperäisestä leffasta, tuomatta oikeastaan mitään uutta sekaan. Välillä juurikin nämä musiikit ovat ainoa muistutus siitä, että katsot Yksin kotona -leffaa.

Yhteenveto: Yksin kotona - Oma koti kullan kallis on erittäin huono yritys herättää kauan sitten kuollutta elokuvasarjaa takaisin henkiin. Kaikki tutut Yksin kotona -jutut on väkisin ja sieluttomasti tungettu mukaan ja leffaa on suorastaan ilotonta katsoa. Huumori aiheuttaa lähinnä myötähäpeällisiä tuhahduksia ja muutenkin elokuva turhauttaa isosti. Turhauttavinta on elokuvan katsojalleen kettuileva asenne ja selvä tieto siitä, että kyseessä on pelkkä rahastusraina, jolla höynäyttää hyväuskoisia ja nostalgiannälkäisiä faneja. Tarina on surkeasti kyhätty ja katsoja suorastaan pakotetaan kannustamaan murtovarkaita yksin kotona lojuvan pojan sijaan. Katsoja jopa haluaa nähdä pojan saavan köniinsä. Archie Yates on sympaattinen valinta nuoreksi Maxiksi, joten on sääli, kuinka rasittava kakara hahmosta on kirjoitettu. Joulun tunnelmaa ei löydy ja leffa äityy usein vain tylsäksi ja ärsyttävän äänekkääksi koheltamiseksi. Yksin kotona - Oma koti kullan kallis -elokuvaa ei voi suositella kenellekään. Parempi vain katsoa alkuperäinen Yksin kotona uudestaan. Se kun on aidosti loistava perheleffa, jonka voi sujuvasti katsoa vaikka jok'ikinen joulu.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.11.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Home Sweet Home Alone, 2021, 20th Century Studios, Hutch Parker Entertainment