Arvostelu: Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows (2016)

TEENAGE MUTANT NINJA TURTLES:

OUT OF THE SHADOWS (2016)

Ohjaus: Dave Green
Pääosissa: Pete Ploszek, Alan Ritchson, Jeremy Howard, Noel Fisher, Megan Fox, Stephen Amell, Will Arnett, Brian Tee, Brad Garrett, Gary Anthony Williams, Stephen Farrelly, Tyler Perry ja Tony Shalhoub
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 12

Edellinen Turtles-elokuva (Teenage Mutant Ninja Turtles, 2014) ei ollut ihan sitä, mitä odotin ja jäi pettymykseksi. Vaikka olenkin Turtles-fani, niin uusi Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows ei silti ollut vuoden kymmenen odotetuimpani elokuvan listalla - ei minulla tosin edes ollut sellaista listaa. En kuitenkaan erityisemmin odottanut sitä. Kävin katsomassa elokuvan viime torstaina ja näytös alkoi yli puoli tuntia myöhässä, mikä vei hieman makua koko jutusta. Lopulta pitkällä nimellä kulkeva Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows alkoi pyöriä...

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa, Teenage Mutant Ninja Turtles!

April O'Neil epäilee tohtori Baxter Stockmanin juonivan jotain Silppurin kanssa. Kun epäilykset osuvat oikeaan, April tarvitsee kilpikonnaystäviensä apua. Samaan sotkuun joutuu myös poliisi Casey Jones.

Sinistä naamiota käyttävää Leonardoa ei enää ääninäyttele Jackass-tähti Johnny Knoxville, vaan Pete Ploszek hoitaa koko suorituksen. Muuten hahmo toimii, mutta Leonardo voisi jo lopettaa mietiskelyn siitä, mikä on hyvää johtajuutta ja vihdoin toimia porukan pomona kunnolla.
     Punaista naamiota käyttävä Raphael osoitti edellisessä elokuvassa, että hänessä on pehmompikin puoli, mutta kovasti hän yrittää sitä tässä peitellä. Käy myös selväksi, että Raphaelilla on korkeanpaikankammo, mikä tuo omaa lisäystään hahmoon. Muuten tämä Raphael on onnistunut versio hahmosta. Ongelmana on elokuvassa oleva kohtaus, jossa hahmo lentää päin lentokoneen ohjaamon ikkunaa. Kohtauksen pitäisi olla koominen, mutta se lähinnä hämmentää, sillä se ei sovi hahmolle yhtään. Raphaelia esittää Alan Ritchson.
     Violettia naamiota käyttävä Donatello pääsee jälleen nörtteilemään. Osa hänen laitteistaan toimii niin hyvin, että katsojana miettii, että kylläpä tässä nyt helpolla voidaan hommat selvittää, muttei asia onneksi ihan niin ole. Donatelloa näyttelee Jeremy Howard.
     Oranssia naamiota käyttävä Michelangelo ei ole enää niin ärsyttävä kuin edellisessä osassa. Hahmo osaa jopa olla vakava tarpeen vaatiessa. Michelangeloa esittää Noel Fisher.
     Megan Fox jatkaa April O'Neilinä. Elokuva ei ehdi kauaa kestää, kun Fox pääsee jo esittelemään vartaloaan "koulutyttöasussa". O'Neil ei ole yhtä tärkeässä asemassa tässä kuin edellisessä, mutta joutuu yhä jatkuvasti kilppareiden pelastettavaksi, kun tuntuu olevan aina niin avuton. Foxin suoritus on ihan toimiva tässä elokuvassa.
     Arrow-sarjasta (2012-) tuttu Stephen Amell esittää Casey Jonesia, poliisia, joka joutuu vahingossa mukaan kilppareiden ja Silppurin välisiin taisteluihin. Tunnettu jääkiekkomaski on hahmolla tietty käytössä, tosin vain lyhyen ajan. Amell suoriutuu osastaan hyvin ja toivottavasti seuraavassa osassa hän pääsisi kunnolla mätkimään turpaan kilppareiden kanssa.
     Silppurin näyttelijä on muka-huomaamattomasti vaihdettu. Tässä häntä esittää Brian Tee. Hahmo on aika tylsä tässä elokuvassa, mutta arvelisin sen johtuvan siitä, että hahmoa yritetään vielä säästellä seuraavia osia varten.
     Pahiksista isoimpaan osaan pääsevät villisika Bebop ja sarvikuono Rocksteady. Hahmot ovat kuin suoraan televisiosarjasta revittyjä. Bebopia esittää Gary Anthony Williams ja Rocksteadyna nähdään Stephen Farrelly. Rocksteadyyn viitataan suomalaisena, mutten tiedä onko hahmo elokuvassa sitä oikeasti, vai oliko se vain osa vitsiä, joka elokuvassa heitetään.
     Avaruusolio Krang on mukana myös, muttei kovin isossa roolissa. Brad Garrettin ääninäyttelemä Krang vaikuttaa vaaralliselta, vaikka paikoin ärsyttävä onkin.
     Toinen pieneen pahisrooliin jäävä hahmo on Tyler Perryn näyttelemä tohtori Baxter Stockman. Hahmo ei ole kovin onnistunut ja hänestä tulee enimmäkseen mieleen Eddie Murphy elokuvasta The Nutty Professor (1996). Stockmanin luomia mouser-robotteja ei valitettavasti nähdä elokuvassa.
     Mestari Tikku on vihdoin saatu toimimaan, mutta hänenkin roolinsa jää pieneksi. Enää Tikku ei näytä täysin tietokonetekeleeltä, mikä on todella hyvä juttu. Toivoisin kuitenkin, että tulevaisuudessa hahmon osa on muutakin kuin Leonardon neuvominen aina tarpeen vaatiessa. Tikkua esittää Monk-sarjasta (2002-2009) tuttu Tony Shalhoub.
     Will Arnett palaa Vernon Fenwickinä, muttei ole kovin suuressa roolissa. Hahmo enimmäkseen vain ärsyttää.

Elokuva alkaa vuosi edellisen osan tapahtumien jälkeen. Kilpparit ovat tehneet sopimuksen Fenwickin kanssa, jolloin tämä on ottanut kunnian Silppurin voittamisesta, jotta kilpparit pysyvät tuntemattomina. Alussa kilpparit pomppivat paikasta toiseen, pizzalaatikko kainalossaan ja yksitellen heidän kohdallaan kuva pysähtyy ja hahmon nimi tulee näkyviin lyhyen kuvailun kera. Ihan hauska idea, mutta sen olisi voinut tehdä ensimmäisessä osassa, sillä tässä kohtaa hahmot ovat luultavasti jo tuttuja, eikä heitä tarvitse enää esitellä erikseen. Ja jos alun esittely ei ole tarpeeksi, niin myöhemmin elokuvassa Michelangelo esittelee kilpparit Casey Jonesille kuin talk-show -ohjelmassa. Kilppareiden turhan esittelyn jälkeen esitellään nopealla sykkeellä uudet hahmot: Stockman, Casey, Bepop, Rocksteady ja Krang. Esittelyt ovat toimivia ja tulevat onneksi heti alussa, jolloin elokuva voi koko kestonsa ajan hyödyntää hahmojaan.

Toisaalta taas voisi miettiä, että elokuvassa on liikaa hahmoja. Ainakin siinä on liikaa pahiksia, jolloin se alkaa paikoitellen kärsiä samoista ongelmista kuin esimerkiksi Spider-Man 3 (2007) ja The Amazing Spider-Man 2 (2014). Tuntuu kuin kaikki Turtles-roistot olisi tungettu samaan elokuvaan. Onneksi jokaiselle on edes hieman käyttöä ja taka-alalle jääville roistoille nostatetaan selvästi isompaa roolia seuraavia osia varten. Elokuvan aikana voikin Turtles-fanina jo arvailla, mitä mahdollinen kolmas osa tuo tullessaan.

Edellisen osan ongelmina olivat, että siinä on aivan liikaa Aprilia ja aivan liian vähän kilppareita. Se yritti olla todella vakava elokuva, jota piristivät vain Michelangelon huonot vitsit. Pahiksena piti olla Silppuri, mutta suurimmassa osassa olikin joku elokuvaa varten keksitty tyyppi ja Silppuri jäi vain peltipurkiksi, josta juuri ja juuri riitti haastetta kilpikonnille. Myös tehosteet olivat huonoja, etenkin mestari Tikun osalta. Studio on selkeästi kuunnellut faneja, sillä tässä korjataan virheet. Elokuva keskittyy kilppareihin, siinä on kepeä tunnelma ja sen pahikset ovat kuin suoraan vanhoista lasten televisiosarjoista revittyjä. Kilpparit ovat täysin niin kuin sarjassa ja oli upeaa nähdä heidän roska-autonsa kunnolla käytössä. Vielä, kun Raphael olisi päässyt enemmän ajelemaan moottoripyörällään... Vaikka elokuvassa on kevyt tunnelma ja se on hauska, niin eivät kaikki vitsit todellakaan naurata.

Elokuvan ohjaaja on vaihtunut Dave Greeniin, joka on aiemmin ohjannut elokuvan Earth to Echo (2014). Kovin tunnettu henkilö ei siis ole kyseessä. Edellisen osan tapaan ohjaksissa on kuitenkin tuottaja Michael Bay studion kera. Elokuva on niin Transformers-ohjaajan kaltainen, että siinä on jopa mukana - tavallaan - Bumblebee Transformers-elokuvista (2007-), joka esiintyy halloween-juhlissa, jotka tuovat mieleen viimeisimmän Bond-elokuva Spectren (2015) alkukohtauksen. Elokuva on kuvattu mainiosti, kuten myös leikattu. Tehosteet ovat huomattavasti parempia kuin edeltäjässä. Musiikki jumputtaa taustalla, muttei jää mieleen erityisemmin. Musiikillinen parhaus tulee elokuvan lopputeksteissä, mutta se teidän täytyy itse selvittää!

Blu-rayn kuvanlaatu on hieno. Lisämateriaalina Blu-raylla on kilppareista kertova "We Are Family", uudet hahmot esittelevä "Whoa! Expanding the Turtleverse", kilppareiden viemäriluolaa esittelevä "House Party", monitoimirekkaa esittelevä "It's Tricky: Inside the Van", efekteistä kertova "ILM - The Effects Beneath the Shell" ja piiloviittauksien merkityksiä paljastava "Did You Catch That? Turtle Eggs!". Mukana on myös muutama poistettu kohtaus. Lisämateriaaleja on noin kolmeksi vartiksi.

Yhteenveto: Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows on Turtles-elokuva, johon on vihdoin saatu Turtles-henkeä. Jo alun Paramountin logossa näkyvät tähdet ovat ninjojen käyttämiä heittotähtiä, mikä aloittaa tunnelman luomisen katsojalle. Suuri hahmogalleria ei loppujen lopuksi ole iso ongelma ja jatko-osa tuntuisi olevan suunnitteilla. Tämän perusteella jatkoa saa tullakin vaikka siihen asti, ettei se toimi enää! Toivon, että "Turtles 3" tulisi pian, sillä tämä osoitti, että kyseessä on ainesta oikein toimivaksi elokuvasarjaksi. Tämä on oiva elokuva mennä katsomaan vaikkapa ystävien kanssa näin kesäloman aloitukseksi. Niillä siis, joilla kesäloma alkaa. Nuorille tämä on selvästi tehty, mutta uskoisin, että vanhempiakin Turtles-faneja tämä miellyttää. Toivottavasti seuraavassa elokuvassa ei tosin enää tarvitse nähdä kilppareiden huonoa tiimityöskentelyä.

Kirjoittanut: Joonatan, 1.6.2016 - Muokattu 30.1.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.slashfilm.com
Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows, 2016, Paramount Pictures, Nickelodeon Movies

Arvostelu: Teenage Mutant Ninja Turtles (2014)

TEENAGE MUTANT NINJA TURTLES (2014)

Ohjaus: Jonathan Liebesman
Pääosissa: Megan Fox, Will Arnett, William Fichtner, Pete Ploszek, Johnny Knoxville, Alan Ritchson, Jeremy Howard, Noel Fisher, Danny Woodburn ja Whoopi Goldberg
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Ikäraja: 12

Transformers. Biker Mice from Mars. Teenage Mutant Ninja Turtles. - lapsuuteni suosikkisarjani, mitä katsoin aina, kun ne tulivat televisiosta. Nykypäivänä nuo kaikki sarjat on pilattu uudemmilla versioilla. Niitä on myös alettu tuomaan valkokankaille (noh, Prätkähiiristä ei ole vielä tietoa...). Okei, olihan Turtleseista väännetty jo aiemmin kokonainen trilogia (1990-1993), mutta ne nyt ovat visuaalisesti mitä ovatkaan. Vuonna 2007 ilmestyi ensimmäinen näytelty Transformers -elokuva, joka räjäytti monien tajunnat - ihan sama, mitä he väittävätkin nykypäivänä - ja se osoitti, että lasten TV-sarjoista voitaisiin tehdä (jokseenkin) vakavasti otettavia elokuvia. Samana vuonna ilmestyi myös animaatio-Turtles -elokuva TMNT (2007), jonka kävin katsomassa elokuvateattereissa. Kun ilmoitettiin, että Teini-ikäisistä mutanttininja kilpikonnista tehtäisiin uusi näytelty filmatisointi, niin olin tietenkin innostunut. Niinpä meninkin heti ensi-iltaan katsomaan tämän Teenage Mutant Ninja Turtlesin. Olen myös lukenut alkuperäisen Turtles -sarjakuvan.

April O'Neil tutkii juttua Jalka-klaanista ja törmää samalla neljään ninjakilpikonnaan; Leonardoon, Raphaeliin, Donatelloon ja Michelangeloon. April tajuaa, että hänen menneisyytensä on ollut liitännäinen näihin kilpikonniin ja hän alkaa tutkia juttua lisää, joka johtaa hänet suuren paljastuksen äärelle.

April O'Neilina nähdään Megan Fox. Fox ei ole kummoinen näyttelijä, enkä oikein ymmärrä, miksi hänet valittiin rooliin, ottaen huomioon Foxin ongelmat elokuvan tuottajan Michael Bayn kanssa. O'Neiliksi hän sopii, mutta olisi rooliin voinut ottaa jonkun pätevämmänkin.
     Sinistä naamiota käyttävä Leonardo on ollut suosikkini kilppareista pienestä pitäen. Leonardo on johtajahahmo, joka kärsii siitä, etteivät hänen veljensä kuuntele häntä. Leonardoa esittää Pete Ploszek ja hänen äänenä kuullaan Jackassista (2000-) tuttu Johnny Knoxville.
     Punaista naamiota käyttävä Raphael on kovin jäbä kilppareista. Hahmon lihaksisuutta ja rajua asennetta on korostettu elokuvassa toimivasti. Raphaelia näyttelee Alan Ritchson.
     Violettia naamiota käyttävä Donatello ei ole koskaan hahmona innostanut minua. Donatello on porukan älykkö, joka vain haaveilee olevansa toimintasankari. Hahmosta on tehnyt minulle tylsän myös se, että hänellä on vain pitkä keppi aseenaan. Tässä keppiä on onnistuneesti hyödynnetty ja Donatellokin pääsee mätkimään turpaan. Donatelloa näyttelee Jeremy Howard.
     Oranssia naamiota käyttävä moottoriturpa Michelangelo oli toinen suosikkini muksuna. Ehkä sen takia, että itsekin olen aikamoinen papupata. Sarjoissa hahmo heittää kaiken aikaa huonoa läppää ja niin hän tekee myös tässä. Harmi, että vitsit ovat aivan törkeän huonoja ja hahmo on raivostuttava. Hahmon persoonallisuutta on korostettu aivan liikaa. Michelangeloa näyttelee Noel Fisher.
     Kilppareita kouluttava mestari Tikku -rotta on tietysti mukana elokuvassa, mutta todella vähän. Tikun isäroolia ei ole saatu tuotua kovin hyvin esille elokuvassa. Tikkua esittää Tony Shalhoub.
     Will Arnett näyttelee Vernon Fenwickiä, jonka tarkoitus on kai olla toinen komediahahmo. Vernon on Aprilin kuvaaja. Vernon yrittää iskeä Apriliä, muttei suostu kuuntelemaan Aprilin tarinaa jättimäisistä ninjakilpikonnista, mikä voisi saada Aprilin tajuamaan, että Vernon on oikeasti kiinnostunut hahmosta..
     Ja tietysti mukana on myös Turtlesin arkkivihollinen Silppuri... joka tosin jää taka-alalle, sillä enemmän keskitytään hyvin ennalta-arvattavaan Eric Sacksiin, jota esittää William Fichtner. Fichtner on ihan hyvä näyttelijä, mutta tässä hän tuntuu vain ylimääräiseltä hepulta, kun haluaisi nähdä Silppurin vetämässä kilppareita turpaan. Toivottavasti Silppuri pääsee jatko-osassa oikeuksiinsa.

Elokuvan piti alunperin olla hieman erilainen. Oli nimittäin jopa suunnitelmana, että kilpikonnat olisivat avaruusolentoja, mutta faniraivon takia suunnitelma muutettiin sarjakuville uskolliseksi. Yhdessä kohtaa elokuvassa vitsaillaankin siitä, kuinka tyhmää olisi, jos kilpparit olisivatkin alieneita. Elokuvassa tehdään myös pilaa siitä, että koko jutun idea on todella hölmö. "Neljä kilpikonnaa, joista yksi taistelee robottisamuraita vastaan... Miksipä ei?" sanotaan elokuvassa. Ja hommahan on juurikin näin. Idea on hölmö ollut alunperinkin, joten miksi sen kuuluisi olla mitään muuta tässä elokuvassa.

Monilla on ongelmansa elokuvan kanssa. Joidenkin mielestä kilpikonnat ovat huonosti toteutettuja, eivätkä monet tykkää heidän designista, joka saa heidät näyttämään hieman jopa karmivilta. Elokuva on yritetty tehdä realistisen oloiseksi, joten tietysti kilpikonnien ulkonäköä on pitänyt muuttaa. Hahmojen asusteet ovat hyvin mietittyjä ja itse henkilökohtaisesti pidän elokuvaversion designista. Mestari Tikun ja Silppurin toteutuksesta taas en pidä. Silppurin ulkonäöstä ei oikein saa selvää ja Tikku on todella huonosti animoitu. Vuoden 2014 ison budjetin (noin 125 miljoonaa dollaria) elokuvaksi Tikku on aivan käsittämättömän digitaalisen näköinen. Ihmisten mielestä huonoa on myös se, että kilpparit vain mätkivät turpaan, heittävät huonoja vitsejä ja syövät pizzaa. Jos se on Turtleseissa huonoa, niin sitten on ymmärtänyt koko pointin väärin. Kaikin puolin parasta elokuvassa ovat juurikin kilpikonnat, vaikka Michelangelo käy usein ärsyttäväksi.

Minun ongelmani onkin, että kilppareita on käytetty aivan liian vähän. Elokuva on suurimmaksi osaksi Megan Foxin show, jossa on mukana neljä vihreää digimörköä. Elokuva on myös todella lyhyt, joten se ei ehdi kertomaan kovin monimutkaista tarinaa. Sen jälkeen, kun April viedään viemäriin, niin elokuva kiirehtii lopputaisteluun ja sitten se onkin jo ohi. Kilppareiden persoonallisuudet on hyvin saatu korostettua erilaisiksi, mutta heidän hyödyllisyytensä elokuvassa ei ole kovin suurta. Tunnesidettä on hieman vaikea luoda hahmoihin, jos ei ole jo piirretyistä syntynyttä tunnesidettä. April O'Neil on tärkeä hahmo sarjassa, mutta elokuvan nimi on Teenage Mutant Ninja Turtles, joten ehkä se kertoo jo, mitä elokuvassa pitäisi nähdä.

Teenage Mutant Ninja Turtlesin on ohjannut Jonathan Liebesman, mutta eipä sillä mitään väliä, sillä ohjaimissa on selkeästi ollut elokuvan tuottaja Michael Bay. Ei pelkästään elokuva ole samalla hengellä tehty kuin Bayn Transformersit (2007-), niin siinä on myös samanlainen värimaailma - aivan kuin värimäärittelijä olisi nostanut saturaatiota hieman liian korkealle - kirkkaita valoja ja toimintakohtauksissa kamera heiluu. Hidastuksia nähdään, kuten myös tuotesijoittelua. Elokuva on kirjoitettu aika huonosti ja dialogi on paikoitellen todella noloa. Elokuva on kuvattu toimintakohtauksia lukuunottamatta hyvin. Leikkaus on onnistunutta, kuten myös äänimaailma. Musiikki ei ole kovin ihmeellistä, mutta lopputeksteissä soiva "Shell Shocked" on viihdyttävä kappale. Nokkelasti elokuvassa kuullaan myös The Turtlesin "Happy Together". Tehosteet ovat paikoitellen todella kehnoja, mutta muuten elokuva on visuaalisesti hyvännäköinen.

Blu-rayn kuvanlaato on mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on yhteensä hieman alle tunnin kestävät pätkät "Digital Reality", "In Your Face! The Turtles in 3D" (jonka voi katsoa 3D:nä, jos on tarpeellinen laitteisto), "It Ain't Easy Being Green", "Evolutionary Mash-Up", "Turtle Rock", "Extended Ending", "Shell Shocked - Music Video" ja "Making of Shell Shocked", jotka kertovat elokuvan teosta ja Turtlesien tuomisesta valkokankaalle.

Yhteenveto: Teenage Mutant Ninja Turtles on viihdyttävä elokuva, mutta se voisi olla paljon parempi. En vihaa elokuvaa, mutta se ei ollut sitä, mitä odotin ja halusin. Alussa nähtävä sarjakuvatyyli on todella tyylikästä katsottavaa, eikä minua haittaa, että kilpparit tulevat kunnolla mukaan vasta noin 20 minuutin kohdalla. Kilpparit ovat hyvin toteutettuja, heitä ei vain näe paljoa ja elokuva on liian lyhyt syventääkseen hahmoja tarpeeksi. Jos tykkää katsoa Megan Foxia, niin tässä häntä näkee enemmän kuin odottaisi. Hissikohtaus, jossa kilpparit alkavat yhtäkkiä jammailla, on yllättävän toimiva. Jos fanittaa Turtleseja, niin tietää tietysti maailman jo etukäteen ja on tunneside hahmoihin. Mutta jos Turtles on uusi juttu, niin ei tämä elokuva yksinään paljoa tarjoa ensikertalaiskatsojalle. Ihan kiva aloitus sarjalle, mutta toivon, että tuleva Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows (2016) olisi parempi. Ja jos elokuvan jotkut jutut tuntuvat tutuilta, niin vilkaiskaa The Amazing Spider-Man (2012) uudestaan.

Kirjoittanut: Joonatan, 22.5.2016

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.summersunsettheatre.com

Teenage Mutant Ninja Turtles, 2014, Paramount Pictures, Nickelodeon Movies