keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Arvostelu: John Wick (2014)

JOHN WICK



Ohjaus: Chad Stahelski
Pääosissa: Keanu Reeves, Michael Nyqvist, Alfie Allen, Willem Dafoe, Dean Winters, Adrianne Palicki, Ian McShane ja John Leguizamo
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Ikäraja: 16

Ensimmäiset puheet, mitä kuulin John Wickista vuoden 2014 lopussa, olivat lähinnä pelkkää kehua. Jotkut sanoivat, että kyseessä on paras toimintaelokuva vuosiin. Tällainenhan tietenkin herättää kiinnostuksen, jos toimintapätkistä pitää. Itselleni ne ainakin suurimmaksi osaksi kolahtavat. Niinpä katsoinkin John Wickin ja kehumisten takia olin pettynyt. En ymmärtänyt, mikä koko leffassa oli niin ihmeellistä ja se jäi arvotasolle: "no joo..." Nyt kun elokuva on saamassa jatko-osan John Wick: Chapter 2 (2017), päätin antaa ensimmäiselle osalle uuden mahdollisuuden, jos se vaikka toimisi paremmin. Ja jotta ymmärtäisin jatko-osan paremmin, sillä en muistanut ensimmäisestä elokuvasta muuta kuin että koira kuolee ja sitten pam! pam! pam!

Kuollutta vaimoaan sureva ex-palkkatappaja John Wick menettää elämänsä viimeisetkin ilot, kun mafioson idiootti poika tappaa hänen koiransa ja varastaa hänen autonsa. Tämä ei Johnille käy, vaan hän lähtee kostoretkelle, eikä anna minkään tulla hänen ja kohteensa väliin.

Pääosassa John Wickina nähdään The Matrix -trilogian (1999-2003) tähti Keanu Reeves, joka pystyy kantamaan roolia omalla tavallaan hyvin, mutta toisaalta taas heikosti. Reeves ei ole kovin kummoinen draamanäyttelijä, mutta ainakin toimintakohtaukset sujuvat häneltä hienosti. Varmaan sen takia, ettei hänen tarvitse puhua tai erityisemmin näytellä niiden aikana. Silloin kun Reeves näyttelee esimerkiksi surullista, uskottavuus alkaa katoailla. John Wick on kylmäverinen tappaja, jota eivät vastukset paljoa liikuta ja hän listiikin porukkaa nopeasti ja taidokkaasti. Se puoli Reevesin näyttelijätaidoista onneksi tuntuu löytyvän.
     Syy John Wickin kostoreissuun on Game of Thrones -sarjasta (2011-2019) tutun Alfie Allenin näyttelemä Iosef Tarasov, joka mafioson poikana kokee voivansa tehdä mitä huvittaa. Wickille ei kuitenkaan olisi kannattanut ryttyillä, sillä Iosefin elämä muuttuu helvetilliseksi. Hahmo on selkeä pelkuri, joka tarvitsee muita tukemaan itseään, sillä ei pysty yksin tekemään asioita. Allen on toimiva roolissaan ja vaikka hahmo inhottaakin, häntä käy vähän sääliksikin, sillä hänestä on tullut niin ylimielinen ääliö.
     Iosefin isää, Viggo Tarasovia esittää Stieg Larssonin "Millenium"-trilogian (2006-2007) elokuvaversioissa esiintynyt Michael Nyqvist. Jostain kumman syystä ruotsalainen Nyqvist on jälleen valittu esittämään venäläistä pahista, vähän niin kuin Mission: Impossible - Ghost Protocolissa (2011). Pakko kuitenkin sanoa, että ratkaisu toimii kummassakin leffassa ja Nyqvist on erinomainen roisto. Viggo on pettynyt poikaansa, mutta yrittää silti isänä suojella häntä Wickilta. Viggon oikeaa kättä, Avia - joka ei ymmärrä venäjää - esittää Dean Winters.
     Elokuvassa nähdään myös Willem Dafoe Wickin entisenä työkumppani Marcuksena, Adrianne Palicki palkkatappaja neiti Perkinsina, Ian McShane Continental Hotelin omistaja Winstonina ja Ice Age -animaatioista (2002-) tuttu John "Sid-laiskiainen" Leguizamo autokorjaamon omistaja Aureliona.




Kostotarina ei ole toimintaelokuvissa millään tavalla uusi juttu. Se on itse asiassa yksi yleisimmistä kertomuksista lajityypissä. Mad Maxissa (1979) kostetaan, kuten myös esimerkiksi Conan - barbaarissa (Conan the Barbarian - 1982), Commandossa (1985), Kill Bill: Vol. 1:ssa (2003), Tuomarissa (The Punisher - 2004), Takenissa (2008) ja The Expendables 2:ssa (2012). Ei sillä, että kostamistarina olisi väärin, mutta pitää elokuvasta jotain muutakin löytyä kuin kostaminen, jos se voi saada näin ison maineen. Kostoreissun syy on tosin poikkeuksellinen, mutta tarinallisesti elokuva noudattaa hyvin pitkälti samanlaista kaavaa kuin monet 2000-luvun tusinatoiminnat. Tämän elokuvan hyvä puoli ei tulekaan käytetystä tarinasta, vaan toiminnasta. Mutta sitähän nuo aiemmin mainitut kostotarinatkin ovat täynnä, joten miten tämä muka eroaa niistä? No siten, että John Wickin toimintakohtaukset ovat aivan tajuttoman hienosti toteutettuja! Näyttelijöille ja stunt-henkilöille täytyy nostaa hattua, sillä he ovat opetelleet nopeat ja vaikeat taistelukoreografiat ja vetävät ne täydellisesti. Toiminnan nopeatempoisuus ei tule tässä leffassa siitä, että leikkaaja on päättänyt vaihtaa kuvaa kaksi kertaa sekunnin sisällä, vaan siitä, miten henkilöt kameran edessä liikkuvat. Kameratyöskentelykään ei ole rauhatonta, mikä on joissain toimintaelokuvissa - kuten Medusan iskussa (The Bourne Supremacy - 2004) - ongelmana. Kamera liikkuu rauhallisesti ja joskus pysyy täysin jalustalla. Ja sellaisesta minä pidän erittäin paljon.

Toimintakohtauksia on myös useasti elokuvassa ja vaikka taistelut ovat pääasiassa todella onnistuneesti toteutettuja, loppupuolen mätkimiset käyvät hieman tylsiksi. Etenkin kun lopussa päävastus on pakko kohdata paljain käsin, sillä pelkkä ampuminen olisi kerronnan kannalta antikliimaksi. Muitakin kliseitä löytyy, mutta toisaalta ne kuuluvatkin toimintaelokuviin. Pakko se on silti vain ihmetellä, sataako Yhdysvalloissa oikeasti aina, kun on jonkun hautajaiset? Yksi parhaista toimintapätkistä tulee elokuvan alkupäässä, kun joukko Viggon miehiä tunkeutuu Wickin taloon, tappaakseen Wickin, ennen kuin hän ehtii tappamaan Iosefin. Siinä koreografiat, kameratyöskentely ja leikkaus kulkevat upeasti käsi kädessä ja hienolla rytmillä. Sen lisäksi myös esimerkiksi kylpyläklubilla käytävä ammuskelu on äärimmäisen näyttävän näköinen. Verta roiskuu useasti ja lyönnit näyttävät sattuvan, joten kovin nuorille tätä toimintarymistelyä ei ole suunnattu. Huumoria on mukana vain hieman ja sekin syntyy oudoista asioista, kuten kummallisista tapoista. Yksi hauskimmista asioista on tiimi, joka tulee tappojen jälkeen siivoamaan paikat. Valitettavasti vaikka toimintakohtaukset ovatkin pääosin toimivia, draamahetket vievät jutusta pois tunnelmaa, sillä Keanu Reevesin näyttelijänlahjojen uskottavuus ei ihan riitä murheessa eläväksi mieheksi. Draamahetkillä jää myös miettimään tarkemmin, kuinka tuttu ja turvallinen elokuvan tarina onkaan. John Wickin toimintakohtauksiin on panostettu huomattavasti enemmän kuin itse kertomukseen, jolloin leffa ei saavuta täyttä potentiaaliaan.




Ohjauksesta vastaa Chad Stahelski, jolle tämä on hänen esikoisohjauksensa. Aiemmin hän on toiminut useissa elokuvissa stunt-puolella. Hän on ollut tekemässä mm. elokuvia 300 (2006) ja Rambo (2008), minkä lisäksi The Matrixissa (1999) hän oli Keanu Reevesin stunt-double! Tästä urasta on ollut erittäin paljon hyötyä John Wickia tehdessä ja Stahelski on tuonut toimintakohtauksiin visionsa hurmaavasti. Toivottavasti Stahelskin visio säilyy myös jatko-osassa. Elokuva on tosiaan kuvattu tyylikkäästi ja leikkauksen rytmitys on hyvä. Ainoa muutos, jonka tekisin leikkauksen osalta, niin ottaisin alkukohtauksen pois, joka tapahtuu selkeästi vasta elokuvan lopussa. Siitä vain huokuu liikaa hömelö "Mietitte varmaan, kuinka päädyin tähän tilanteeseen..." -tapa aloittaa tarina. Äänitehosteet ovat hienoja, etenkin tietty taisteluissa. Tyler Batesin ja Joel J. Richardin musiikit toimivat välillä, mutta joskus ne ärsyttävät yksitoikkoisella jumputuksellaan.

Yhteenveto: John Wickin kostotarina on jo nähty moneen otteeseen, mutta elokuvan tavallista näyttävämmät toimintakohtaukset tuovat leffalle lisäarvoa niinkin paljon, että juonella ei itsessään ole enää oikein väliä. Taisteluissa on jokseenkin realistinen tunne ja niiden koreografiat ovat häikäisevän upeita. On hienoa, ettei niitä olla pilattu heiluvalla kameratyöskentelyllä ja hätäisellä leikkaamisella. Keanu Reeves on toimintakohtauksissa hyvä tylynä John Wickina, mutta hän ei saa tuotua hahmon herkkiä hetkiä kovin toimivasti esille. Toivottavasti seuraavassa osassa Wick mätkii ja räiskii enemmän kuin keskustelee. Michael Nyqvist on mainio pahis, mutta ehkä hän voisi olla seuraavassa jenkkileffassa ruotsalainen gangsteri, eikä aina venäläinen? Jos toimintapätkät ovat juttunne, kannattaa vilkaista John Wick. Sen tarina on kliseitä täynnä, mutta huikea toiminta korvaa sen. Onneksi John Wick: Chapter 2 ilmestyy, sillä muuten en olisi varmaan katsonut tätä elokuvaa uudestaan. Nyt minulla on jopa jonkinlaiset odotukset jatko-osaa kohtaan. Kuoleekohan siinä sitten John Wickin kissa...




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.1.2017 - Muokattu 30.4.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
John Wick, 2014, Thunder Road Pictures, 87Eleven, MJW Films, DefyNite Films, Company Films, Huayi Brothers Media, Poquito Productions, Unbelievable Entertainment


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti