Arvostelu: Pallosalama (Thunderball - 1965)

PALLOSALAMA

THUNDERBALL

Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Claudine Auger, Adolfo Celi, Luciana Paluzzi, Rik Van Nutter, Bernard Lee, Desmond Llewelyn, Lois Maxwell, Molly Peters, Paul Stassino, Roland Culver, Martine Beswick, Guy Doleman ja Anthony Dawson
Genre: toiminta
Kesto: 2 tuntia 10 minuuttia
Ikäraja: 16

Ian Flemingin "James Bond" -kirjoihin perustuva elokuva Salainen agentti 007 ja tohtori No (Dr. No - 1962) oli iso hitti, joten tekijät päättivät filmatisoida muitakin Flemingin teoksista. Salainen agentti 007 Istanbulissa (From Russia with Love - 1963) oli myös menestys, mutta vasta 007 ja Kultasormi (Goldfinger - 1964) oli todellinen jättihitti, tienaten lähes saman verran rahaa kuin edelliset osat yhteensä. Tekijät olivat ajatelleet jo toisen elokuvan jälkeen filmatisoida "Pallosalama"-kirjan ("Thunderball" - 1961), mutta sen ympärillä oli käynnissä oikeuskiista, kun Flemingin entiset yhteistyökumppanit Kevin McClory ja Jack Whittingham sanoivat, että hän oli varastanut kolmikon yhteisen idean omaan käyttöönsä. 007 ja Kultasormen ilmestyttyä elokuvan tuottajat Albert R. Broccoli ja Harry Saltzman suostuttelivat McCloryn antamaan "Pallosalama"-kirjan heidän käyttöönsä ja McClory lopulta heltyi, saadessaan nimensä esille alkuteksteihin tuottajana ja tarinan luojana. Kuvaukset alkoivat alkuvuodesta 1965 ja Pallosalama sai ensi-iltansa samaisen vuoden joulukuussa (tällä kertaa myös Suomessakin). Elokuva oli vielä menestyneempi kuin 007 ja Kultasormi ja se olikin ilmestymisvuotensa menestynein leffa. Elokuva ei saanut yhtä hyviä arvosteluja kuin edeltäjänsä, mutta sai kehuja efekteistään ja voittikin niiden ansiosta Oscar-palkinnon. Itse näin Pallosalaman lapsena eräänä kesänä, jolloin katsoin isäni kanssa kaikki 20 vanhaa James Bond -leffaa, mutten muista, että olisin koskaan nähnyt sitä uudestaan. Olen pohtinut koko sarjan uusintakatselua jo pitkään ja nyt kun sarja on jälleen saamassa jatkoa elokuvalla No Time to Die (2020), päätin toteuttaa ideani ja arvostella elokuvat siinä samalla. Katsoin Pallosalaman viikko 007 ja Kultasormen jälkeen.

Agentti James Bondin täytyy pysäyttää SPECTRE-järjestön roisto Emilio Largo, joka on saanut haltuunsa kaksi atomipommia ja uhkaa käyttää niitä, jos hänelle ei makseta 100 miljoonan punnan lunnaita.

Sean Connery palaa James Bondin rooliin neljättä kertaa ja harmillisesti se alkaa myös näkyä. Connery on tässä kohtaa esittänyt samaa hahmoa neljättä vuotta peräkkäin, joten ei sinänsä ihme, että kyllästymisen merkkejä alkaa olla esillä. Connery vetää roolinsa tutusti ja turvallisesti, eikä tuo mitään uutta pöytään. Edellisten Bond-leffojen arvioissa olen huomauttanut siitä, kuinka agentin käyttäytyminen naisten ympärillä on aika kyseenalaista ja tässä se vasta epämiellyttäväksi muuttuu, kun hän pakottaa naisen suutelemaan itseään, vaikka tämä taistelee vastaan ja kiristää tältä seksiä. Joku voisi puolustaa asiaa sillä, että aikakausi oli tuolloin eri, mutta eipä se ihan oikeasti oikeuta Bondia kohtelemaan naisia tuolla tavalla. Onneksi hahmosta löytyy sankarillisiakin puolia ja toimintakohtauksissa on taas kerran jännittävää seurata, kuinka hänen täytyy käyttää taitojaan päihittääkseen vastustajansa.
     Tällä kertaa Bond saa tosiaan vastaansa SPECTREn huippuroiston, silmälappua käyttävän Emilio Largon, jota näyttelee Adolfo Celi (äänen on tosin dubannut Robert Rietty). Largo on oivallinen rikollishahmo, luodessaan mukavaa jännitettä uhkaavuudellaan ja haastaessaan Bondin älykkyydellään. On hyvin nopeasti selvää, kuinka hahmo on noussut SPECTREssä korkeaan asemaan, mutta samalla itseäni ainakin jäi harmittamaan, että hänen taustojaan ei avata lainkaan. Olisi ollut erittäin kiinnostavaa tietää, onko silmälappu tyylikysymys vai seuraus jostain onnettomuudesta? Celi on erittäin mainio osassaan. Hänestä löytyy tarvittavaa arvokkuutta ja häijyyttä, mitä rooli vaatii.
     Pallosalaman Bond-tytöt ovat Largolle läheinen Dominique Derval (Claudine Auger, äänenä Nikki van der Zyl), vaarallinen SPECTRE-agentti Fiona (Luciana Paluzzi), Bondia auttava CIA-agentti Paula (Martine Beswick), sekä Bondin ahdistelun kohteeksi joutuva fysioterapeutti Patricia (Molly Peters, äänenä Barbara Jefford). Patricia ei ole erityisen kiinnostava hahmo ja Paula jää täysin sivuosaan, mutta Dominique ja Fiona ovat mielenkiintoiset tapaukset, ollessaan ääripäät toisistaan. Nelikon näyttelijät ovat ihan hyviä rooleissaan, mutta yksikään ei tee erityistä vaikutusta.
     Leffassa nähdään myös vanhat tutut hahmot MI6:n johtaja M (Bernard Lee), hänen sihteerinsä Moneypenny (Lois Maxwell), agenttien vempaimia valmistava Q (Desmond Llewelyn), sekä CIA-agentti Felix Leiter, jonka näyttelijä on jälleen vaihtunut ja tällä kertaa häntä esittää Rik Van Nutter. Uusina hahmoina elokuvassa esitellään Largon ja naisnelikon lisäksi SPECTRE-agentti kreivi Lippe (Guy Doleman), Dominiquen veli François Derval (Paul Stassino) ja vaarallinen rikollinen Angelo, joka on valmis tekemään aikamoisia tempauksia saadakseen tehtävänsä suoritettua.

Pallosalama on jälleen oikein mainio lisäys 007-elokuvien saagaan, muttei ihan yllä sarjan edellisten osien tasolle. Etenkin mahtavan 007 ja Kultasormen jälkeen tästä tuntuu hieman puuttuvan jotain. Leffa ei ole yhtä jännittävä ja koukuttava kuin edeltäjänsä, vaikka sellaistakin tunnelmaa löytyy. Elokuva alkaa vauhdikkaasti ja esittelee uusia efektejä Bondin rakettirepun kanssa, mikä on varmasti ollut vaikuttava näky 1960-luvulla. Lisäksi leffan aikana pääsee jännittämään, Bondin joutuessa loukkuun veden alle haikalojen sekaan. Selkeä huippukohta filmissä on kuitenkin pidempi pätkä, missä SPECTRE varastaa atomipommit. Tämä on erinomaisesti rakennettu osio, missä intensiivistä tunnelmaa nostatetaan pikkuhiljaa. Pitkän kohtauksen loppuosa veden alla on todella koukuttavasti toteutettu ja katsoja alkaa pohtimaan, kuinka Bond voi tällä kertaa nousta niskan päälle, kun vastassa on vaarallinen rikollisjärjestö joukkotuhoaseiden kera.

Kuten on jo voinut päätellä, tässä leffassa käydään useampaankin otteeseen veden alla, mikä erottaa filmin hienosti edellisistä James Bond -elokuvista ja luo hyvin raikkautta mukaan uudenlaisilla ympäristöillä. Vedenalaisten kohtausten toteutus on vaativaa ja täytyykin nostaa hattua tekijöille, että he ovat päättäneet sijoittaa useat kohtaukset merelle tai uima-altaisiin. Vaikka kohtausten toteutus on pääasiassa taidokasta, ei lopputaistelu veden alla oikein vakuuta. Tekijät ovat luultavasti tavoitelleet jonkinlaista eeppisyyttä, mutta valitettavasti toteutus on hieman hölmön näköistä, kun kaksi eri joukkoa tappelevat kömpelösti veden alla. Taistelu on myös aika sekava, sillä sitä seuratessa on vaikea saada selvää, kuka on kuka, minkä lisäksi siitä puuttuu jännite kokonaan. Onneksi ennen sitä elokuva onnistuu tarjoamaan oivallisia toimintakohtauksia, pientä vaaran tuntua ja mukaansatempaavaa seikkailuhenkeä. Kyseessä on sarjan pisin leffa tähän mennessä ja paikoitellen sen myös huomaa. Joistain tarpeettoman pitkistä kohtauksista huolimatta Pallosalama pitää kuitenkin hyvin mukanaan ja pitää sarjan yhä vahvasti plussan puolella.

007 ja Kultasormen ohjaaja Guy Hamilton ei halunnut jatkaa sarjan parissa, joten ohjaajaksi vaihdettiin kaksi ensimmäistä Bond-leffaa ohjannut Terence Young. Young onnistuu moneen kohtaukseen luomaan vangitsevaa jännitettä, mutta lopputaistelussa tuntuu siltä, ettei hän ole tiennyt, mitä tehdä hahmojen ja veden kanssa. Vedenalaiset kohtaukset ovat kuitenkin taidokkaasti kuvatut. Kuvaus on muutenkin oivallista läpi elokuvan, vaikkakin loppupäässä jotkut nopeutuskuvat ovat todella tökerön näköisiä. Efektit näyttävät yhä aika hyviltä, vaikka taustakankaan käyttö on useissa kohtauksissa selvää. Lavasteet ja puvustus ovat mainiosti toteutetut, kuten on myös äänimaailma, etenkin veden alla. Säveltäjä John Barry on jälleen tehnyt loistotyötä musiikkien parissa ja Tom Jonesin laulama alkutekstikappale "Thunderball" on aivan fantastinen - ehdottomasti yksi parhaista Bond-lauluista!

Yhteenveto: Pallosalama on jälleen erittäin hyvä James Bond -seikkailu, vaikka jääkin hieman edellisten osien jalkoihin. Tarina nappaa hyvin mukaansa, etenkin tiivistunnelmaisen atomipommien ryöstökohtauksen aikana, minkä lisäksi Adolfo Celin uhkaavasti näyttelemä Emilio Largo on todella mainio vastus Bondille. Mukana on jännittäviä hetkiä, minkä lisäksi vedenalaiset kohtaukset erottavat elokuvan hyvin sarjan aiemmista osista. Harmillisesti veden alla käytävä lopputaistelu ei onnistu vakuuttamaan, vaan se on lähinnä kömpelö ja sekava. Lisäksi leffa on paikoitellen hieman pitkäveteinen, eikä se onnistu koukuttamaan yhtä tehokkaasti kuin edelliset leffat. Harmillista on myös, kuinka Sean Connerysta näkee paikoitellen pientä kyllästymistä James Bondin rooliin, eikä hän hoida hommaansa yhtä hienosti kuin aiemmin. Heikkouksistaan huolimatta Pallosalama on kuitenkin todella mainio filmi ja se sisältää yhden parhaimmista Bond-lauluista. Jos pidit Conneryn aiemmista 007-seikkailuista, suosittelen tämänkin katsomista, mutta jos ne lähinnä pitkästyttivät, ei tämä tule muuttamaan mielipidettäsi. Parikymmentä vuotta myöhemmin "Pallosalama"-kirjan pohjalta tehtiin toinen elokuva Älä kieltäydy kahdesti (Never Say Never Again - 1983), mitä tähdittää Connery, mutta mikä ei kuulu viralliseen Bond-sarjaan. Siitä syystä en aio ottaa kyseistä elokuvaa käsittelyyn... vielä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.7.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Thunderball, 1965, Eon Productions

Arvostelu: Salainen agentti 007 Istanbulissa (From Russia with Love - 1963)

SALAINEN AGENTTI 007 ISTANBULISSA

FROM RUSSIA WITH LOVE

Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Daniela Bianchi, Pedro Armendáriz, Robert Shaw, Lotte Lenya, Bernard Lee, Lois Maxwell, Desmond Llewelyn, Eunice Gayson, Vladek Sheybal ja Anthony Dawson
Genre: trilleri
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 16

Ian Flemingin James Bond -menestyskirjoihin (1953-1966) perustuva elokuva Salainen agentti 007 ja tohtori No (Dr. No - 1962) oli suuri hitti, joten jatkoa oli tietty luvassa. United Artists -yhtiö alkoi uskoa leffasarjan potentiaaliin ja tuplasi jatko-osan budjetin. Tekijät pohtivat, minkä 007-seikkailun he kääntäisivät seuraavaksi elokuvaksi ja kun Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy listasi "James Bond Istanbulissa" ("From Russia, with Love" - 1957) yhdeksi suosikkikirjakseen, tekijät päättivät tehdä siitä filmatisoinnin. Suuri osa edellisen elokuvan työryhmästä palasi työstämään uutta osaa ja kuvaukset alkoivat keväällä 1963. Lopulta From Russia with Love, eli suomalaisittain Salainen agentti 007 Istanbulissa sai ensi-iltansa lokakuussa 1963 (Suomeen filmi saapui vasta vuotta myöhemmin) ja se oli vielä edeltäjäänsäkin isompi menestys. Tämäkään Bond-leffa ei mennyt aluksi kriitikoilla läpi, mutta se on vuosien varrella noussut klassikon asemaan. Itse näin elokuvan jo lapsena, kun katsoin isäni kanssa kaikki vanhat 20 James Bond -elokuvaa yhden kesän aikana. Olen nähnyt leffan kerran uudestaankin, mutta siitä on jo vuosia. Olen pidemmän aikaa pohtinut sarjan katsomista uudelleen ja kun ilmoitettiin, että uusi Bond-filmi No Time to Die ilmestyy alkuvuodesta 2020, päätin vihdoin toteuttaa idean. Löysin Blu-ray -boksin, mikä sisältää vanhat 007-leffat ja noin kuukausi sen jälkeen, kun olin katsonut Salainen agentti 007 ja tohtori No'n, katsoin Salainen agentti 007 Istanbulissa.

Agentti James Bond matkaa Istanbuliin saadakseen MI6:lle uuden koodinmurtajalaitteen, Lektorin. Ongelmia aiheuttaa rikollisjärjestö SPECTRE, joka haluaa kostaa Bondille tohtori No'n kuoleman.

Sean Connery palaa salainen agentti 007:n, eli James Bondin rooliin ja hoitaa hommansa jälleen kunniakkaasti. Bondilta itseltään ei kuitenkaan kunniakkuutta välillä tunnu löytyvän. Kuten jo Salainen agentti 007 ja tohtori No'n arvostelussa totesin, tänä päivänä Bondin tapa kaataa naisia vaikuttaa paikoitellen enemmänkin pakottemiselta kuin hurmaavalta flirtiltä. Parissa kohtaa jopa huomasin ajattelevani, että "käyttäydypä nyt, lipevä pervo". Tästä huolimatta katsojana lähtee toistamiseen oikein mielellään suorittamaan tehtävää Bondin kanssa ja hahmon puolesta jännittää, kun hän kohtaa erilaisia vaaroja.
     Tällä kertaa Bond hyppää sänkyyn venäläisen Tatiana Romanovan (Daniela Bianchi) kanssa, joka auttaa Bondia tehtävässään. Tatiana vaikuttaa parissa kohtaa olevansa itsekin taitava vaaratilanteissa, mutta loppujen lopuksi hän on aina heiveröinen neito pulassa, joka täytyy pelastaa. Hahmona Tatiana ei ole kovin kiinnostava, mutta Bianchi on kelpo valinta rooliin.
     Vaikeuksia tehtävään tuottaa Robert Shaw'n näyttelemä SPECTRE:n palkkatappaja Donald Grant, josta on pienillä tavoilla luotu aidosti uhkaava ja vaativa roisto. Hahmo on kirjoitettu tapahtumiin mukaan erinomaisesti ja Shaw on nappivalinta kylmäksi tappajaksi. Grant väijyy jatkuvasti varjoissa ja katsoja jännittää, milloin hän päättää iskeä. SPECTRE:stä tavataan myös muita jäseniä, kuten häijy akka eversti Klebb (Lotte Lenya), shakkitaituri Kronsteen (Vladek Sheybal), sekä mystinen takapiru valkoisen kissansa kanssa...
     Tärkeänä uutena hahmona esitellään myös MI6:n Istanbul-ryhmää johtava Ali Kerim Bey (Pedro Armendáriz), joka on oikein mainio lisä ja toimiva yhteistyökumppani Bondille. Beystä löytyy humoristisuutta, mutta myös tiukan paikan tullen vakavampaakin puolta. Elokuvassa nähdään tietty edellisestä leffasta tutut MI6:n pomo M (Bernard Lee) ja tämän sihteeri Moneypenny (Lois Maxwell), joka unelmoi Bondista. Leffa esittelee lisäksi agenttien tyylikkäät vempaimet kehittelevän Q:n (Desmond Llewelyn), joka on jäänyt ikoniseksi osaksi sarjaa.

Salainen agentti 007 Instanbulissa on oikein oivallinen uusi seikkailu James Bondille, mutta se ei ihan nouse edeltäjänsä tasolle. Salainen agentti 007 ja tohtori No'ssa oli mielestäni kiinnostavampi ja mysteerisempi tarina, jännittävämpi ilmapiiri ja huomattavasti mielenkiintoisempi naishahmo Bondin kumppanina. Bond itsessäänkin oli pidettävämpi tapaus siinä filmissä. Salainen agentti 007 Instanbulissa on edeltäjäänsä synkempi teos, jossa jännitteenä on kylmän sodan pahentumisen uhka. On kiinnostavaa nähdä, kuinka SPECTRE:llä on näppinsä pelissä eri osapuolilla, mutta itse tarina koodinmurtajan saamisesta ei ole erityisen koukuttava. Conneryn ja Bianchin väliltä ei myöskään löydy tarpeeksi kemiaa, jotta heidän romanssinsa jaksaisi kiinnostaa. Lisäksi mukana on muutamia turhan pitkiksi venytettyjä kohtauksia, kuten vierailu mustalaisten leirillä, missä Bondin täytyy selvittää, kumpi riitelevistä naisista sopisi parhaiten unelmiensa miehen kumppaniksi.

Taso kuitenkin nousee huomattavasti, kun elokuvassa alkaa jännittävä osio junassa. Junaosio on todella taidokkaasti rakennettu ja siinä nostatellaan jännitystä, kun Grant jatkaa väijymistä. Grantin ja Bondin ensikohtaaminen on myös erittäin vangitsevaa seurattavaa. Junaosion jälkeen tekijät ovat päättäneet oikein kunnolla näyttää, että heillä on ollut kaksinkertainen budjetti käytössä. Lopussa elokuva tarjoaa vauhdikasta toimintakohtausta toisensa perään, oli kyse sitten jahtaavasta helikopterista (jossa käytettiin yhtä elokuvahistorian ensimmäisistä kauko-ohjattavista helikoptereista) tai venetakaa-ajosta. Vaikka kohtaukset ovat mainioita ja hieman jännittäviäkin, tuntuvat ne todella voimakkaasti siltä, että tekijöillä on ollut rahaa vielä käytössä, jolloin toimintakohtauksia on täytynyt vain kirjoittaa lisää mukaan. Jokainen näistä tuntuu elokuvan huipennukselta, miksi onkin outoa, kun aina vain uusi taisto alkaa. Jokainen toimintakohtauksista on myös edeltäjäänsä heikompi, jolloin alkaa itse toivoa, että filmi osaisi jo päättyä. Toimintakohtaukset toimisivat paremmin ripoteltuna läpi leffan, eikä isona ryppäänä ihan lopussa.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Salainen agentti 007 ja tohtori No'n ohjannut Terence Young, joka ei tee tässä yhtä vakuuttavaa työtä. Junaosioon Young on onnistunut lataamaan hyvän jännitteen, mutta leffasta löytyy myös hieman kiirehtimisen makua, kun elokuva on pitänyt saada julkaistua vuosi edellisen jälkeen. Richard Maibaumin käsikirjoitus on pääasiassa oivallinen, mutta hän olisi voinut tehdä myös pientä tiivistystä ja jos oli hänen ideansa tunkea loppuun useampi toimintakohtaus, olisi hän voinut älytä asetella ne paremmin mukaan. Salainen agentti 007 Istanbulissa on kuitenkin tyylikkäästi kuvattu. Ehdottomasti suosikkikuvani on, kun Bond kävelee juna-aseman laiturilla ja junassa hänen takanaan Grant nähdään vaanimassa saalistaan. Leikkaus on suurimmaksi osaksi sujuvaa, vaikka filmi kaipaisi yleisesti tiivistämistä. Yökohtauksissa valaisu on taidokkaasti toteutettu ja lavasteet ovat erittäin tyylikkäät. Efektit näyttävät yhä hyviltä, vaikka joissain kohdissa taustakankaan käyttö on täysin selvää. Äänimaailma on hyvin rakennettu, vaikkakin nyrkiniskuista kuuluu hieman hölmöjä kumahduksia. Säveltäjä John Barry on tehnyt mahtityötä musiikkien parissa ja saanut aikaiseksi uusia, mainioita sävelmiä. Leffan tunnuskappale, Matt Monron laulama "From Russia with Love" on todella hyvä, minkä lisäksi alkutekstijakso on tehty erinomaisesti. Kankaille ja tanssivien naisten vartaloille heijastetut tekijöiden nimet ovat todella hyvä ja kiehtova idea.

Yhteenveto: Salainen agentti 007 Istanbulissa on erittäin hyvä agenttiseikkailu, muttei pääse sarjan aloitusosan tasolle. Leffan tarina ei ole yhtä koukuttava ja elokuvasta löytyy hieman venyttämisen makua parissa kohtaa. Mukaan saadaan kuitenkin tiivistunnelmaista jännitettä, kun hahmot päätyvät junamatkalle, mikä on ehdottomasti filmin parasta antia. Loppupäässä leffa tarjoaa toimintakohtausta toisensa perään, kun tekijät haluavat esitellä isompaa budjettiaan. Toimintakohtaukset toimisivat hyvin ripoteltuna läpi leffan, mutta nyt kun ne on aseteltu peräkkäin, niistä katoaa jossain kohtaa tehokkuus, etenkin kun jokainen taistelu on edeltäjäänsä heikompi. Sean Connery on toistamiseen mahtava pääroolissa James Bondina, mutta tämänkertainen Bond-tyttö Tatiana ei oikein vakuuta. Robert Shaw on kuitenkin erinomainen valinta SPECTRE:n palkkatappajaksi. Säveltäjä John Barry on saanut aikaiseksi mahtavia uusia musiikkeja ja tunnuslaulu "From Russia with Love" on erittäin mainio. Pienillä muutoksilla käsikirjoituksessa kokonaisuudesta olisi saanut paremman, mutta jo tällaisenaan Salainen agentti 007 Istanbulissa on todella hyvä filmi. Jos pidit sarjan ensimmäisestä osasta, toimii tämäkin varmasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.3.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
From Russia with Love, 1963, Eon Productions

Arvostelu: Salainen agentti 007 ja tohtori No (Dr. No - 1962)

SALAINEN AGENTTI 007 JA TOHTORI NO

DR. NO

Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Ursula Andress, Nikki van der Zyl, John Kitzmiller, Jack Lord, Joseph Wiseman, Louis Blaazer, Anthony Dawson, Zena Marshall, Bernard Lee, Lois Maxwell, Peter Burton, Eunice Gayson ja Marguerite LeWars
Genre: toiminta, jännitys, draama
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Ikäraja: 16

Dr. No, eli suomalaisittain Salainen agentti 007 ja tohtori No perustuu Ian Flemingin kirjaan "Tohtori Ei" ("Dr. No") vuodelta 1958. Kyseessä on ensimmäinen virallinen James Bond -elokuva. Flemingin kirjojen pohjalta oli jo vuonna 1954 tehty tunnin mittainen televisiospesiaali "Casino Royale", mutta Salainen agentti 007 ja tohtori No oli se, joka aloitti vuosikymmeniä kestäneen elokuvasarjan. Filmin teko lähti liikkeelle tuottaja Harry Saltzmanin hankkiessa kirjan elokuvaoikeudet. Saltzman ei kuitenkaan yksin saanut myytyä projektia filmiyhtiöille, joten hän alkoi tekemään yhteistyötä tuottaja Albert R. Broccolin kanssa. Lopulta United Artists kiinnostui Flemingin tekstin kääntämisestä elokuvamuotoon ja työstäminen lähti kunnolla käyntiin. Aluksi päärooliin James Bondiksi kaavailtiin Cary Grantia, mutta koska hän olisi suostunut vain yhteen filmiin, tekijät jatkoivat etsimistä. Richard Johnson, David Niven ja Roger Moorekin olivat ehdolla - ja kuten tiedämme, Mooresta kyllä tuli Bond, mutta vasta vuonna 1973 elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla (Live and Let Die). Lopulta tekijät päätyivät Sean Conneryyn ja kuvaukset voivat alkaa. Salainen agentti 007 ja tohtori No sai ensi-iltansa lokakuussa 1962 (Suomessa vasta maaliskuussa 1963) ja se oli siihen aikaan jättimenestys. Kriitikot eivät kuitenkaan aluksi sille lämmenneet, mutta ovat vuosien varrella alkaneet arvostamaan elokuvaa ja nykypäivänä sitä pidetäänkin klassikkona. Itse näin Salainen agentti 007 ja tohtori No'n jo lapsena. Olin sitä ennen nähnyt joitain kevyempiä Bond-filmejä, mutta eräänä kesänä päätimme isäni (joka on massiivinen 007-fani) kanssa katsoa kaikki 20 alkuperäistä James Bond -leffaa. Olen sen jälkeen katsonut tämän elokuvan kerran uudestaan, minkä lisäksi olen jopa lukenut Flemingin "Tohtori Ei" -kirjan (ainoa Bond-kirja, jonka olen lukenut), mutta siitäkin on jo vuosia. Olen pohtinut sarjan katsomista uudestaan, mutta sain idean toteutukseen vasta, kun ilmoitettiin, että uusi James Bond -elokuva, No Time to Die, ilmestyy huhtikuussa 2020. Ostin Blu-ray -boksin, joka sisälsi alkuperäiset Bondit ja aloin suurella mielenkiinnolla käymään sarjaa uudestaan läpi.

Kun Jamaikalla tehtävää suorittava Britannian tiedustelupalvelu MI6:n agentti Strangways murhataan, MI6 lähettää parhaan agenttinsa, 007:n eli James Bondin selvittämään, mistä on kyse.

Sean Connery näyttelee agentti James Bondia, nokkelaa ja taistelutaitoista, mutta hienostunutta herrasmiesvakoojaa. Tosin tänä päivänä katsottuna "hienostunut" saattaa olla hieman väärin sanottu, sillä jotkut Bondin teoista eivät ole erityisen herrasmiesmäisiä. Maailma on muuttunut paljon vuosien varrella ja se, mikä nähtiin 1960-luvulla sankarillisena ja hurmaavana, ei välttämättä ole sitä enää nykyään. James Bondillahan on maine aikamoisena naistenmiehenä, mutten muistanut ihan täysin, miten tämä tuodaan esille näissä vanhoissa leffoissa. Bond hädin tuskin odottaa neidolta hyväksyntää, kunnes jo suutelee tätä, mikä varmasti nostaa kohua nykypäivänä. Jopa minun täytyy sanoa, että kun Bond iskee saman filmin aikana silmänsä jo kolmanteen naiseen, muuttui hänen sankarillisuutensa hieman kyseenalaiseksi. Jos tätä ei ota huomioon, hahmo on mainio ja Sean Connery on erinomainen valinta rooliin. Connerysta löytyy arvokkuutta käyttämään hienoja pukuja, mutta myös uskottavuutta kohtauksiin, joissa Bond käyttää oveluuttaan selvitäkseen kiperistä tilanteista. Kovin kummoista kehittymistä hahmolla ei tapahdu elokuvan aikana, vaan hän pysyy samanlaisena tarinan loppuun asti. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, sillä kyseessähän on vain yksi hänen lukuisista seikkailuistaan, mutten silti osaa sanoa, onko kehityksen puute miinusta leffalle, vai voiko sen katsoa sormien läpi...

Palatakseni takaisin tarinan "Bond-tyttöihin", heitä todella on aika monta. Elokuvan alussa Bondin naistenkaatajataitoja esitellään, kun hän tapaa hienostuneen neiti Trenchin (Eunice Gayson), minkä lisäksi hän kohtaa Jamaikalla valokuvaaja Chungin (Marguerite LeWars), jamaikalaisen kaupungin hallituksella työskentelevän sihteeri Taron (Zena Marshall), sekä kaikkein tunnetuimpana simpukoita keräilevän Honey Ryderin (Ursula Andress). Honey Ryder jääkin parhaiten mieleen vakuuttavan esittelynsä ja taustatarinansa kautta. Andress on oikein mainio osassaan ja on hienoa, ettei hän ole pelkkä avuton neito hädässä, vaan on valmis toimimaan, jos tilanne niin vaatii. Muillekin hahmoille on keksitty jonkinlaista sisältöä, mutta he jäävät loppujen lopuksi aika unohdettaviksi. Hauska fakta muuten: sekä Andressin että Gaysonin korostukset koettiin liian voimakkaiksi, jolloin heidän puheensa dubattiin. Molempien äänenä kuullaan Nikki van der Zyl.
     Elokuvan vihollinen on leffan nimikkohahmo tohtori No, jota näyttelee Joseph Wiseman. Hahmon kanssa on tehty erittäin kiinnostavia ratkaisuja, kuten se, että kestää todella kauan, kunnes hänet edes nähdään kunnolla. Tohtori No'sta luodaankin hienosti mysteerinen ja uhkaava pelkkien muiden hahmojen reaktioiden ja puheiden perusteella. Kun hahmo vihdoin nähdään, on Wiseman mahtava roolissaan. Hänestäkin löytyy Conneryn tavoin hienostuneisuutta, mutta myös vaarallisuutta. Harmi vain, ettei hahmoa hyödynnetä täysin parhaalla mahdollisella tavalla lopussa. Tohtori No'ssa olisi potentiaalia enempäänkin.
     Britannian salaisen palvelun, MI6:n jäsenet esitellään todella pikaisesti. Bondin pomo on Bernard Leen näyttelemä M. Hahmoon ei erityisemmin syvennytä, mutta Lee ehtii yhden kohtauksensa aikana osoittamaan tarvittavaa arvokkuutta johtajan rooliin. M:n sihteeri Moneypenny (Lois Maxwell) on jälleen yksi kohde Bondin lemmenkiikareissa. Tässä leffassa ei vielä nähdä asevalmistaja Q:ta, vaan hänen tilallaan on majuri Boothroyd (Peter Burton), joka käy nopeasti antamassa Bondille uuden pistoolin. Elokuvan rajatun budjetin takia tässä filmissä ei vielä nähdä erilaisia hilavitkuttimia ja vempaimia, joita Bond yleensä hyödyntää tehtävillään.
     Elokuvassa nähdään myös Jack Lord CIA-agentti Felix Leiterinä, John Kitzmiller mukavana kalastaja Quarrelina, Louis Blaazer hallituksen johtajana, sekä Anthony Dawson geologi Dentinä. Kitzmiller tuo kelpo huumoria mukaan, ilman että hänen Quarrel-hahmonsa muuttuu täysin vitsiniekaksi.

Koin yllättävänkin suurta riemua palatessani ajassa taaksepäin James Bond -elokuvien aloitusosaan. On erittäin hauska nähdä, kuinka Salainen agentti 007 ja tohtori No on kestänyt aikaa ja kuinka se tiedostamattaan aloitti asioita, mitkä ovat muuttuneet ikonisiksi. Elokuva tietty alkaa klassikoksi muodostuneella aseen piippu -kuvalla, mikä johtaa alkuteksteihin. Alkutekstit eivät kuitenkaan ole täysin samanlaiset kuin yleensä Bond-filmeissä, vaan laulun sijaan kuullaankin Monty Normanin säveltämä ja John Barryn orkesterin esittämä James Bondin klassinen, aivan mahtava tunnusmusiikki. Tätä seuraa prologi, missä Strangways tapetaan, jonka jälkeen Sean Connery kirjaimellisesti julistaa itsensä James Bondiksi ensimmäisellä repliikillään. Ja minä olin koukussa. Lapsena pidin leffaa hieman pitkäveteisenä ja tiesin sen olevan enemmän aikuiseen makuun. Ja nyt kun olen parissakymmenissä, pidin elokuvasta huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Kyseessä on erittäin hyvä, paikoitellen jopa aivan loistava filmi.

Nykypäivän vauhdikkaaseen toimintaan tottuneille tämä voi tietty tuntua minkä ikäisenä tahansa tylsältä, sillä vaikka mukana on tappeluita, eivät ne todellakaan ole kovin hurjia. Kyseessä onkin enemmän rauhallisesti tunnelmaansa rakentava jännäri ja olin yllättynyt, kuinka jännittävä filmi paikoitellen onnistuu olemaan. Yksi elokuvan parhaista puolista on, että se pistää Bondin vähän väliä jonkinlaiseen vaaratilanteeseen, eikä päästä tarinan sankaria helpolla. Mukana on useita jännittäviä hetkiä ja tunnelma tietty tiivistyy hienosti loppuhuipennuksessa. Nykypäivänä toimintaleffat ovat täynnä huumoria ja vaikka tässä onkin muutama kelpo vitsi ja hauska repliikki, ei leffa kummoisia nauruja tarjoa - eikä sen tarvitsekaan. Kevennykset tuovat mukaan tarvittavaa seikkailuhenkeä, joten filmin tunnelma on loistokkaassa tasapainossa.

Elokuvaa katsoessani tulin pohtineeksi sitä, kuinka paljon leffan tapahtumapaikka on vaikuttanut sen suosioon. Huomasin nimittäin pitäväni erittäin paljon Jamaikan eksoottisuudesta ja mietinkin, että katsojia on varmasti viehättänyt aurinkoiset uimarannat, tanssijalkaa vipattava musiikki ja hieman erilainen kulttuuri. Jos Salainen agentti 007 ja tohtori No tapahtuisi jossain synkemmässä paikassa tai ihan vain Englannissa, olisiko elokuvasta tullut samalla lailla maailmanlaajuinen hitti ja rahavirtaa ahmivan elokuvasarjan aloitus? Tiedän kyllä Flemingin kirjojen olleen jo hittejä, mutta uskon Jamaikalla olevan paljonkin tekemistä elokuvan menestyksen kanssa, etenkin kun filmi ilmestyi syksyllä, jolloin ihmisillä on taipumusta hakeutua lämpöön. Hauskaa on myös, kuinka monien nykypäivän filmien tavoin myös Salainen agentti 007 ja tohtori No käyttää aikaa pohjustaakseen mahdollisia jatko-osia, mutta se onnistuu silti olemaan omilla jaloillaan seisova agenttiseikkailu. Jos James Bondia kehitettäisiin elokuvan aikana ja tohtori No'ta hyödynnettäisiin paremmin lopussa, kyseessä olisi vieläkin parempi teos.

Elokuvan on ohjannut Terence Young, joka tekee hienoa työtä esitellessään James Bondin ja kumppanit valkokankaille, ja luodessaan hyvää tunnelmaa läpi leffan. Richard Maibaumin, Johanna Harwoodin ja Berkely Matherin työstämä käsikirjoitus on oivallinen, ja pidän siitä, että he luottavat katsojan keskittymiseen, eivätkä jatkuvasti selittele katsojille asioita. Salainen agentti 007 ja tohtori No on myös taidokkaasti kuvattu elokuva. Mukana on joitain todella tyylikkäitä otoksia ja ne on leikattu mainiosti yhteen. Paikoitellen yökohtauksissa valaisu on hieman liian kirkas ja joissain kohtauksissa huomaa taustakankaan käytön, mutta pääasiassa filmi on visuaalisesti hieno. Ääniefektit ampuvat paikoitellen yli lyöntien kanssa, mutta suurimmaksi osaksi äänimaailma on hyvin rakennettu. Monty Normanin säveltämää tunnuskappaletta jo kehuinkin ja sitä päästään kuuntelemaan monen monta kertaa elokuvan aikana. Välillä tuntuukin siltä, että teki Bond mitä tahansa, oli kyse sitten toimintakohtauksesta, puhelinsoitosta tai keskustelusta, taustalla alkaa aina soimaan ikoninen sävelmä.

Yhteenveto: Salainen agentti 007 ja tohtori No on erinomainen aloitus James Bond -elokuvasarjalle. Kyseessä on tiivistunnelmainen jännäri, joka rakentaa jännitettä taidokkaasti läpi kestonsa ja pistää sankarinsa vähän väliä pahaan pinteeseen. Tarina etenee hitaasti, mutta siitä löytyy selkeä koukku, minkä vuoksi sitä on yhä vain kiehtovampaa seurata. Tohtori No'n ympärillä oleva mysteeri on onnistuneesti luotu ja se vain lisää jännitettä. Tohtorin roolissa nähtävä Joseph Wiseman on mitä parhain valinta osaan, miksi onkin harmi, että loppujen lopuksi hän on aika alikäytetty hahmo. Sean Connery on loistava James Bondina ja hän todella omistaa roolin heti ensimmäisestä repliikistään lähtien. Nykypäivänä katsottuna hahmon käyttäytyminen naisten lähellä on todella kyseenalaista, mutta vielä isompi ongelma hahmossa on mielestäni se, ettei hän oikeastaan kehity mihinkään koko elokuvan aikana. Bond on periaatteessa täysin samanlainen tyyppi leffan lopussa kuin hän oli sen alussa. Tietyistä ongelmistaan huolimatta kyseessä on kuitenkin mahtava filmi, ehta klassikko ja aikamoinen avaus leffasarjalle. Salainen agentti 007 ja tohtori No loi tiettyjä ikonisia asioita, joita sarja hyödyntää edelleen ja sen elokuvahistoriallisen merkityksen vuoksi arvostan sitä vieläkin enemmän.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.2.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Dr. No, 1962, Eon Productions