Outlander - Matkantekijä, kausi 8 (Outlander - 2026) - sarja-arvostelu

OUTLANDER - MATKANTEKIJÄ - KAUSI 8

OUTLANDER

Luoja: Ronald D. Moore

Näyttelijät: Caitríona Balfe, Sam Heughan, Sophie Skelton, Richard Rankin, John Bell, David Berry, Charles Vandervaart, Florrie May Wilkinson, César Domboy, Lauren Lyle, Kieran Bew, Frances Tomelty, Turlough Convery, Charles Aitken, Caitlin O'Ryan, Dominique Pinon ja Tobias Menzies

Genre: draama

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 50 minuuttia - 1 tunti 7 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 23 minuuttia

Ikäraja: 16

Diana Gabaldonin kirjasarjaan (1991-) perustuva televisiosarja Outlander - Matkantekijä nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä elokuussa 2014. Toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää. Tekijät kuitenkin ilmoittivat, että seuraava kausi tulisi jäämään sarjan viimeiseksi. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2024 ja nyt Outlander - Matkantekijän kahdeksas ja samalla viimeinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun (Suomessa Viaplayn kautta). Itse pidin todella paljon sarjan avauskaudesta, mutta mielestäni sarjan taso on laskenut kausien edetessä, eivätkä odotukseni olleet enää järin korkeat finaalikautta kohtaan. Katsoin kuitenkin uudet jaksot pian niiden ilmestymisen jälkeen.

Claire ja Jamie palaavat kotiinsa Fraser's Ridgeen, mutta Amerikan vallankumous ei suostu jättämään heitä rauhaan. Pariskunta saa järkytyksekseen tietää historiankirjasta, jonka mukaan Jamie ei selviäisi sodasta elävänä. Voiko historiaa - tai Fraserien näkökulmasta tulevaisuutta - muuttaa?

Caitríona Balfe ja Sam Heughan palaavat rooleihinsa Claireksi ja Jamieksi, kenties viimeistä kertaa ikinä, kahdeksannen kauden viedessä Fraserin pariskunnan aikaa rikkovan rakkaustarinan päätökseen. Edellisellä kaudella Claire melkein menehtyi luotiin, mutta selvisi onneksi ja hoksasi, että prostituoitujen keskellä varttunut Fanny-tyttö (Florrie May Wilkinson) saattaa olla heille sukua. Tällä kaudella Claire ja Jamie yrittävät epätoivoisesti keksiä keinon muuttaa menneisyyttä tai siis heidän tulevaisuuttaan, kun historiankirjan mukaan Jamie tulisi kuolemaan pian merkittävässä taistelussa. Balfe ja Heughan ovat loppuun asti mainiot rooleissaan ja heidän välinen kemiansa on kiistatonta. Heidän aidolta tuntuva rakkautensa on ollut sarjan selvä valopilkku silloinkin, kun muu heidän ympärillään ei aina toimi.

     Vanhoista tutuista paluun tekevät myös Clairen ja Jamien tytär Bree (Sophie Skelton) ja hänen miehensä Roger (Richard Rankin), mohawk-intiaanien tavoille oppinut Ian (John Bell), sekä lordi John Grey (David Berry) ja hänen hoivaamansa Jamien poika William (Charles Vandervaart), kun taas uusina tuttavuuksina esitellään Fraserien uusi naapuri, eläköitynyt kapteeni Charles Cunningham (Kieran Bew), sekä brittiarmeijan majuri Patrick Ferguson (Charles Aitken), joka on muuten ihka oikea historiallinen henkilö. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat pätevästi rooleistaan ja Aitken on sopivan uhkaava miehenä, joka historiankirjojen mukaan tulisi koitumaan Jamien kohtaloksi.

Outlander - Matkantekijä petraa hieman loppusuorallaan ja mielsin kahdeksannen tuotantokauden aavistuksen paremmaksi kuin pari edellistä, aika keskinkertaiseksi ja väsähtäneeksi jäänyttä kautta. Mahtavan ykköskauden tasolle ei vieläkään päästä takaisin, mutta finaali ajaa passelisti asiansa, tarjoten sopivaa jännitystä siitä, voivatko Claire ja Jamie estää historiaan kirjoitettua tietoa käymästä toteen, vai onko aikajatkumoa edes mahdollista muuttaa? Tämä pitää kireää ilmapiiriä sopivasti yllä ja tarjoaa oivaa draamaa. Päätösjaksossa tunnelma toki tiivistyy entisestään, kun historiankirjoihin merkitty taistelu vihdoin käydään... Lopullinen ratkaisu jakaa todennäköisesti mielipiteitä ja omasta mielestäni sarjan viimeinen minuutti tuudittautuu turhan halpaan vetoon.

Sitä ennen luvassa on sarjalle ominaiseksi muodostunutta epätasaista haahuilua. Osa draamankaarista toimivat, kun taas osa kuvioista tuntuvat enemmän täytteeltä. Finaalikaudelle ominaisesti luvassa on tietty paljon vanhojen muistelua, mikä saa takuulla monet fanit herkistymään... sekä minut muistelemaan, että ai vitsit, kuinka hyvä sarja Outlander - Matkantekijä alun perin oli. Jos jotain kehuttavaa päätöskaudelta keksin, niin sentään mukana ei ole sitä sarjalle tyypillistä ja jo laiskaksi juonikuvioksi muodostunutta kidnappausta. Sarjan finaalikausi sai minut toisinaan jännittämään ja toisinaan hieman tylsistymään, välillä meno piti hyvin otteessaan ja välillä taas en lämmennyt tekijöiden ratkaisuille. Ja myönnettäköön, että jossain kohtaa jopa liikutuin pikkuisen.

Teknisesti Outlander - Matkantekijä pysyy kuitenkin laadukkaana loppuun saakka. Kahdeksas tuotantokausi on osaavasti kuvattu ja komeita maisemia esitellään koko rahan edestä. Lavasteet ovat näyttävät, puvustus vakuuttavaa ja maskeeraukset äityvät paikoitellen varsin rajuiksi. Tehosteet ajavat asiansa ja äänityöskentely on pätevää Bear McCrearyn säveltämiä musiikkeja myöten. Tällä kertaa tunnuskappale The Skye Boat Songin laulaa Annie Lennox, jonka tulkinta biisistä on sopivan nätti, ripauksella mahtipontisuutta.

Viimeisen jakson lopputekstien jälkeen nähdään vielä kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.5.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Outlander, Iso-Britannia, Yhdysvallat, 2014-2026, Tall Ship Productions, Sony Pictures Television, Story Mining & Supply Co., Left Bank Pictures, Soundtrack New York

Arvostelu: The Amateur (2025)

THE AMATEUR

Ohjaus: James Hawes

Pääosissa: Rami Malek, Laurence Fishburne, Holt McCallany, Julianne Nicholson, Caitríona Balfe, Danny Sapani, Jon Bernthal, Rachel Brosnahan, Barbara Probst, Marc Rissmann, Adrian Martinez ja Michael Stuhlbarg

Genre: trilleri

Kesto: 2 tuntia 3 minuuttia

Ikäraja: 12

The Amateur perustuu Robert Littellin samannimiseen kirjaan vuodelta 1981. Jo kirjan ilmestymisvuonna julkaistiin kanadalainen elokuvasovitus The Amateur. Yhdysvaltalaisen adaptaation teko käynnistyi lähes 20 vuotta sitten, jolloin Hugh Jackman kiinnitettiin päärooliin. Alkuperäisistä suunnitelmista kuitenkin luovuttiin vuosien varrella ja lopulta Rami Malek nappasi pääroolin, kun alkuvuodesta 2023 elokuvan teko starttasi oikein tosissaan. Kuvaukset käynnistyivät samaisena kesänä ja nyt The Amateur on saapunut elokuvateattereihin. Itse en ole lukenut Littellin kirjaa tai nähnyt aiempaa elokuvasovitusta, mutta kiinnostuin uudesta leffasta heti, kun näin sen trailerin. Kävinkin katsomassa The Amateurin sen ensi-iltapäivänä positiivisin mielin.

CIA:n kryptoanalyytikko Charlie Hellerin elämä romahtaa, kun hänen vaimonsa tapetaan terroristien hyökkäyksessä. Kun CIA ei vaikuta tekevän elettäkään syyllisten nappaamiseksi, kostonhimoinen Charlie päättää tappaa vaimonsa murhaajat itse.

Pääroolissa Charlie Hellerinä nähdään Rami Malek, jolle tietokoneneron esittäminen ei tule minään uutena juttuna - tekihän mies läpimurtonsa Mr. Robot -sarjassa (2015-2019). Malek istuukin rooliin täydellisesti ja vakuuttaa, kun Charlie kuulee suru-uutiset vaimostaan (Rachel Brosnahan) ja ajautuu kostonhimon tielle. Vaikka Charlie työskentelee CIA:lla, hän ei todellakaan ole mikään kentällä toimiva vakooja tai kylmäverinen tappaja, joten kostoreissu ei tule helppona nakkina tietokoneen takana istuvalle hissukalle. Malek tulkitsee erityisen mainiosti hahmonsa sisäistä moraalista pohdintaa, sillä hän ei toisaalta pysty riistämään toisen ihmisen henkeä, mutta samalla hän haluaa saada vaimonsa murhaajat hautaan.

     Elokuvassa nähdään myös Julianne Nicholson CIA-johtaja Samantha O'Brieninä, Holt McCallany Charlien pomona Alex Moorena, Danny Sapani tämän oikeana kätenä Caleb Horowitzinä, Jon Bernthal CIA-agentti Jackson O'Brieninä, Laurence Fishburne Charlielle pikaisen kenttäkoulutuksen antavana Robert Hendersonina, sekä Caitríona Balfe salaperäisenä Inquilinena. Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa mallikkaasti, joskin Bernthalin hahmo tuntuu hieman ylimääräiseltä. On jopa aika huvittavaa kuulla nimenomaan Bernthalin suusta repliikkejä siitä, että "ethän sinä nyt voi mennä noin vaan tappamaan vaimosi murhaajia", kun mieshän on parhaiten tunnettu perheensä kuolemaa kostavan Punisherin roolista Marvelin sarjoissa. On myös hassua, että Fishburne on markkinoinnissa nostettu isosti esille, sillä hänen ruutuaikansa jää lopulta aika vähäiseksi. Veikkaankin, että Charlien koulutusosiosta on saksittu leikkaushuoneen lattialle useita minuutteja Fishburnen kohtauksista.

Jos sinulla on ollut ikävä ysäritrillereitä, The Amateur voi toimia juuri sinulle. Itse pidin elokuvasta, ajoittain jopa aika paljonkin, vaikka sekaan mahtui joitain töksähtäviä ratkaisuja, kuten Bernthalin hahmo ja Charlien selvästi typistetty koulutus, kun tekijät taisivat hoksata, että itse kostoreissuun pääseminen kestää liian kauan. Kun Charlie vihdoin pääsee matkaan, elokuva nappaa hyvin otteeseensa ja onkin erittäin kiinnostavaa seurata tapahtumaketjun etenemistä. Kuten jo kerroin, Charlie ei tosiaan ole mikään kenttäagentti tai tappaja, joten hän on aikamoisen suorituksen edessä, jos hän mielii saada ehtoja terroristeja ja palkkatappajia hengiltä. Tappelukyvyttömyyttään mies kuitenkin paikkaa älykkyydellään ja mukana on joitain hyvin nokkeliakin hetkiä, kun Charlie keksii keinon hoitaa jonkun homman tai päästä pälkähästä. Tästä saadaan mukaan myös hyvää huumoria muutoin varsin ankean aihepiirin keskelle.

Lisäjännitettä elokuvaan tuo Charlien perässä oleva CIA, joka ei tietenkään tykkää siitä, että yksi heidän työntekijöistään on päättänyt käyttää heidän resurssejaan henkilökohtaiseen kostoretkeensä. Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että kaikilla CIA:ssa ei ole puhtaat jauhot pussissaan ja elokuvantekijät ovatkin onneksi tajunneet, että tämä olisi loppupään käänteenä aivan liian kliseinen ja asia tulee ilmi jo varhaisessa vaiheessa. Sen sijaan yllättävää on, kuinka merkittävässä roolissa Suomi ja suomalaiset ovat elokuvan lopputuloksen kannalta. Tuskin elokuvaa on kuvattu sekuntiakaan lähelläkään Suomea, eikä työryhmässäkään ole välttämättä ollut ainuttakaan suomalaista, mutta kyllä sitä voisi silti torille lähteä.

Elokuvan ohjauksesta vastaa James Hawes, jonka edellinen työ oli liikuttava draamaleffa One Life (2023). The Amateur ei ole yhtä vahva suoritus, mutta näyttää Hawesin taitavan myös jännärin. Ken Nolanin ja Gary Spinellin käsikirjoitus on oiva ja tuo hyvin selväksi sen, kuinka ihmisiä vahditaan nykyään ihan kaikkialla koko ajan. Teknisiltä ansioiltaankin The Amateur on mainio, vaikka leikkaus kaipaisikin joistain kohdista viilausta. Elokuva on hyvin kuvattu, lavasteet ovat oivat, puvustus mainiota, tietokonetehosteet ajavat asiansa ja äänimaailma on pätevästi rakennettu. Volker Bertelmannin säveltämät musiikit tuovat kivan lisänsä tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.4.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Amateur, 2025, 20th Century Studios, Hutch Parker Entertainment, Joel B. Michaels Productions

Arvostelu: Belfast (2021)

BELFAST

Ohjaus: Kenneth Branagh

Pääosissa: Jude Hill, Caitríona Balfe, Jamie Dornan, Judi Dench, Ciarán Hinds, Lewie McAskie, Colin Morgan, Lara McDonnell ja Olive Tennant

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 38 minuuttia

Ikäraja: 12

Belfast on Kenneth Branaghin ohjaama uutuuselokuva. Vuonna 2020 Branagh ilmoitti kirjoittavansa ja ohjaavansa pienikokoisen draamaleffan, jota hän kutsui uransa henkilökohtaisimmaksi teokseksi. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa ja lopulta Belfast sai maailmanensi-iltansa vuotta myöhemmin Telluriden elokuvajuhlilla 2021. Festivaalien jälkeen elokuva on alkanut saamaan teatterilevitystä ympäri maailman ja nyt se saapuu myös Suomeen. Itse kiinnostuin Belfastista, kun se sai seitsemän Golden Globe -ehdokkuutta (mm. paras draamaelokuva, ohjaus, miessivuosa ja naissivuosa), joista se voitti parhaan käsikirjoituksen palkinnon, ja seitsemän Oscar-ehdokkuutta (paras elokuva, ohjaus, käsikirjoitus, naissivuosa, miessivuosa, ääni ja laulu). Kävinkin katsomassa Belfastin sen lehdistönäytöksessä puolitoista viikkoa ennen ensi-iltaa.

Vuonna 1969 Belfastissa, Pohjois-Irlannissa asuva perhe joutuu keskelle levottomuuksia, kun protestanttien ja katolisten kiista sytyttää vaaratilanteita heidän kotikadullaan. Perheen täytyy päättää, jäävätkö he odottamaan tilanteen laantumista, vai lähtevätkö he aloittamaan uuden elämän muualla.

Tulokasnäyttelijä Jude Hill esittää Buddyä, pientä leikkisää koulupoikaa, joka joutuu protestanttiperheineen keskelle Pohjois-Irlannin levottomuuksia, katolisten halutessa osaksi Irlannin tasavaltaa ja protestanttien halutessa osaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Buddyn perheeseen kuuluvat hänen äitinsä, jota näyttelee Outlander - Matkantekijä -sarjasta (Outlander - 2014-) tuttu Caitríona Balfe ja Englannissa työskentelevä isänsä, jota esittää Fifty Shades -trilogiasta (2015-2018) tuttu Jamie Dornan, isoveljensä Will, jota esittää Lewis McAskie, sekä isovanhempansa, joina nähdään Judi Dench ja Ciarán Hinds. Näyttelijät suoriutuvat kaikki rooleistaan vallan mainiosti ja perheestä voi nopeasti huomata välittävänsä. Hill on nappivalinta nuoreksi Buddyksi, jonka on vaikea ymmärtää alkaneita outoja tapahtumia. Dornan onnistuu yllättämään näyttelijätaidoillaan ja valloittavat Dench ja Hinds varastavat show'n kaiken aikaa.

     Lisäksi elokuvassa nähdään myös Lara McDonnell Buddyn ystävänä Moirana, Olive Tennant Buddyn ihastuksenkohteena Catherinena ja Colin Morgan Billynä, joka yrittää saada Buddyn isää mukaan levottomuuksien villitsemiseen. Sivunäyttelijätkin hoitavat hommansa oivallisesti.

Lukuun ottamatta hänen tulkintaansa mestarietsivä Hercule Poirotista, olen aina pitänyt Kenneth Branaghista näyttelijänä. Sen sijaan ohjaajana olen kokenut hänen työnsä usein lähinnä todella keskinkertaisina. Thor (2011) oli mielestäni yksi Marvelin elokuvauniversumin heikoimmista teoksista, Jack Ryan: Shadow Recruit (2014) oli aika tyhjänpäiväinen toimintajännäri ja Artemis Fowl (2020) oli aivan järkyttävän surkea raina. Belfastissa Branagh onnistui kuitenkin vihdoin näyttämään lahjakkuutensa kameran takana. Iso syy tähän muodostuu varmasti siitä, että Branaghin omien sanojen mukaan filmi on hänelle todella henkilökohtainen. Branagh itse vietti lapsuutensa Belfastissa, kunnes hänen perheensä muutti pois levottomuuksien takia. Kokemustensa ja muistojensa pohjalta Branagh on rakentanut erittäin mainion ja sydämellisen pienen draamateoksen.

Belfast pitää onnistuneesti mukanaan läpi vähän päälle puolentoista tunnin kestonsa. Heti alussa elokuva esittelee hyvin Buddyn kotikadun hilpeän rauhan ja vääntää nupit kaakkoon, kun mieltään osoittavat protestantit saapuvat paikalle, heitellen polttopulloja katolisten asuntoihin. Konfliktin nostattama jännite ja miten ikävästi se vaikuttaa perheeseen on jatkuvasti läsnä, mutta elokuva onnistuu silti nostattamaan vähän väliä hymyn katsojan huulille ja tarjoamaan makeat naurutkin. Denchin ja Hindsin esittämät isovanhemmat ovat erityisen lystikkäät. Filmi on myös todella sympaattinen. Buddyn elämää seuraa mielellään, hänen yrittäessä tehdä vaikutusta Catherineen, samalla kun muka-aikuinen Moira kiskoo häntä vaikeuksiin. Elokuva onnistuu kertomaan tapahtumat pienen pojan näkökulmasta, joka ei vielä ymmärrä, miksi hänen elämänsä yhtäkkiä mullistuu niin voimakkaasti.

Teknisiltä ansioiltaankin Belfast on onnistunut teos. Kuvaus on tyylikästä ja sitä tukee mainio leikkaus. Elokuva on pääasiassa mustavalkoinen, mutta siinä hyödynnetään aika ajoin värejä erinomaisena tehokeinona. Erityisesti eräässä teatterikohtauksessa oranssilla leikittely on erittäin näyttävää. Lavasteilla ja asuilla 1960-luvun loppu on herätetty taidokkaasti takaisin henkiin. Äänimaailma on myös hyvin rakennettu ja belfastilaisen Van Morrisonin säveltämät musiikit tuovat vahvan lisäyksen tunnelmaan.

Yhteenveto: Belfast on erittäin mainio draamaelokuva. Tarinan rankoista puolista huolimatta filmi onnistuu olemaan varsinainen hyvän mielen teos, erityisesti reippaan tulokasnäyttelijä Jude Hillin ansiosta. Jamie Dornan pääsee näyttämään osaavansa näytellä, kun niin haluaa ja Judi Dench ja Ciarán Hinds ovat erinomaiset Buddy-pojan isovanhempina. Kenneth Branagh onnistuu yllättämään taidoillaan kameran takana. Siihen vaikuttaa suuresti, että homma pohjautuu Branaghin omiin lapsuudenkokemuksiin, joita hän kanavoi tarinaansa aidon herkästi ja sydämellisesti. Vähän päälle puolentoista tunnin kestossaan elokuva tarjoaa monenlaisia tunteita. Myös teknisesti leffa on taidokkaasti tehty. Mustavalkoisuutta tehostaa muutamat ovelat värien käytöt. Kaiken kaikkiaan Belfast on todella oivallinen filmi, jota suosittelen pienten draamateosten ystäville, jotka haluavat nähdä hieman kuvausta historiasta, sekä kokea niin iloa kuin suruakin filmien aikana.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.3.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Belfast, 2021, TKBC