Arvostelu: Bill & Ted Face the Music (2020)

BILL & TED FACE THE MUSIC

Ohjaus: Dean Parisot
Pääosissa: Keanu Reeves, Alex Winter, Kristen Schaal, Samara Weaving, Brigette Lundy-Paine, Anthony Carrigan, Erinn Hayes, Jayma Mays, Holland Taylor, Hal Landon Jr., William Sadler, Jillian Bell, DazMann Still, Jeremiah Craft, Daniel Dorr, Sharon Gee, Patty Anne Miller ja Kid Cudi
Genre: komedia, seikkailu, scifi
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 7

Keanu Reevesin ja Alex Winterin tähdittämä komediaelokuva Billin ja Tedin uskomaton seikkailu (Bill & Ted's Excellent Adventure - 1989) oli menestys, joka keräsi oman vannoutuneen fanikuntansa, sekä sai jatko-osan Billin ja Tedin maailma (Bill & Ted's Bogus Journey - 1991). Kolmannen elokuvan teosta on huhuiltu jo vuosia, mutta vasta 2000-luvulla Reeves ja Winter alkoivat tosissaan suunnitella jatkavansa Billin ja Tedin seikkailuja. Pitkään studiot eivät kuitenkaan nähneet potentiaalia kolmannessa elokuvassa, kokien, että vanha fanikunta ei olisi tarpeeksi iso vastaamaan kustannuksia, eivätkä hahmot olisi tuttuja nuorelle yleisölle. Asiaa ei myöskään auttanut se, millaiseen alamäkeen Reevesin ja etenkin Winterin urat olivat vajonneet. Kuitenkin Reevesin tähdittämän toimintaelokuva John Wickin (2014) osoittautuessa jättihitiksi, studiot alkoivat kiinnostua uusista projekteista Reevesin kanssa. Niinpä Reeves ja Winter saivat vihdoin Metro-Goldwyn-Mayerin tarttumaan elokuvaansa. Kuvaukset alkoivat kesäkuussa 2019 ja lopulta Bill & Ted Face the Music sai ensi-iltansa monissa maissa elokuussa 2020. Suomeen leffaa ei kuitenkaan tuotu, vaikka teatterit kaipasivatkin kipeästi uutuuselokuvia koronapandemian keskellä. Vasta nyt elokuva on vihdoin ja viimein julkaistu täälläkin, mutta suoraan vuokrattavana. Itse olin tiennyt Bill ja Ted -leffoista jo pidemmän aikaa, mutta päätin katsoa ne vasta viime kesänä, valmistautuakseni tulevaan kolmososaan. Minua jopa harmitti, ettei elokuva saapunut lainkaan elokuvateattereihin, mutta kun huomasin Bill & Ted Face the Musicin saapuneen vuokrattavaksi, katsoin sen välittömästi.

Yli kahden vuosikymmenenkään jälkeen William S. Preston, Esq. ja Theodore Logan eivät ole onnistuneet kirjoittamaan sitä maailman yhdistävää laulua, mitä heidän on ennustettu tekevän. Kun maailma on kohtaamassa loppunsa ja vain sillä ennustetulla laululla voi pelastaa kaiken, Billin ja Tedin täytyy lähteä aikamatkalle tulevaisuuteen ja varastaa laulu vanhemmilta itseltään.

Alex Winter ja Keanu Reeves palaavat tietysti rooleihinsa William S. Preston, Esq:nä ja Theodore Loganina, eli Billinä ja Tedinä ja voi kunpa voisinkin sanoa, että he ovat oikein excellent rooleissaan. Vuosien varrella elokuvista lähes täysin kadonnut Winter pistää kyllä innokkaasti kaikkensa peliin Billinä, mutta Reevesin touhua on aika kiusallista seurata. Tämä johtuu lähinnä siitä, että hän on siirtynyt toinen toistaan kovempiin toimintarooleihin elokuvien Myrskyn ratsastajat (Point Break - 1991), Speed - Kuoleman kyydissä (Speed - 1994), The Matrix (1999) ja John Wick myötä, joten paluu uran juurille hömelön Tedin rooliin on väkisinkin outo. Vaikka Reeves on vuosien aikana useasti puhunut innokkaasti paluusta tämän leffasarjan pariin, näyttää hän itse elokuvassa siltä kuin toivoisi, ettei hänen uransa uusi nousu tyssää nyt tähän. Parhaiten Reeves ja Winter toimivat esittäessään hahmojensa huomattavasti iäkkäämpiä versioita, joihin Bill ja Ted törmäävät uudella seikkailullaan.

     Elokuvassa nähdään myös Jayma Mays Billin vaimona prinsessa Joannana ja Samara Weaving heidän tyttärenään Theana, Erinn Hayes Tedin vaimona prinsessa Elizabethina ja Brigette Lundy-Paine heidän tyttärenään Billienä, Kristen Schaal aikamatkaaja Rufuksen tyttärenä Kellynä ja Holland Taylor tämän äitinä Suurena Johtajana, Anthony Carrigan Billiä ja Tediä jahtaavana tappajarobottina, sekä Jillian Bell parisuhdeterapeuttina. Hal Landon Jr. palaa rooliinsa Tedin isänä ja William Sadler nähdään tietty itse Kuolemana. Paikoitellen sivuhahmot varastavat täysin valokeilan päätähdiltä ja itse koin etenkin Carriganin näyttelemän tappajarobotin hauskemmaksi hahmoksi. Weaving ja Lundy-Paine toimivat yllättävänkin pätevästi pääkaksikon lapsina, elehtien ja puhuen täysin kuin isänsä. Molemmista löytyy samanlaista höpsöyttä ja sydäntä, sekä nuoruuden intoa kuin Reevesistä ja Winteristä kahdessa ensimmäisessä leffassa.

Bill & Ted Face the Music toimii varmasti nostalgiannälkäisille Billin ja Tedin faneille, minkä lisäksi se on oikein passeli hyvän mielen hömppä ankeaan vuoteen 2020, mutta eipä se kovin kummoinen teos ole. Vaikka leffa onkin parempi kuin vaikkapa Nuija ja tosinuija kaks (Dumb and Dumber To - 2014), missä yritettiin myös uudestaan parin vuosikymmenen takaista komediaa vanhentuneilla näyttelijöillä, on se silti lähinnä vain ihan kivaa viihdettä. Siinä pidetään vahvasti edellisten osien henki ja tyyli, eikä pyörää ole päätetty keksiä uudestaan. Toisaalta miksi korjata jotain, mikä ei sinänsä ole rikki, mutta tarviiko samaa kierrättää? Kasari-ysärikomedian teko 2000-luvulla johtaa kummalliseen lopputulokseen. Kovinkaan hauska leffa ei ole, mutta pöhkö seikkailu tarjoaa tyytyväisiä hymähdyksiä aina silloin tällöin. Billin ja Tedin aiempia seikkailuja lämmöllä muistelevat innostuvat takuulla, kun ensimmäisen kerran ilmakitarasoolo pärähtää käyntiin tai kun Sadlerin näkee jälleen Kuolemana.

On juuri niin Billin ja Tedin kaltainen idea, että kun päähahmot eivät keksi omassa ajassaan legendaarista kappaletta, he päättävät matkustaa tulevaisuuteen ja varastaa kappaleen siellä vanhemmilta versioiltaan, jotka ovat jo tehneet kappaleen. Nämä reissut tulevaisuuteen ovatkin aika hilpeitä ja niissä juurikin ne Billin ja Tedin vielä vanhemmat versiot saavat hymyn leviämään huulille. Samaan aikaan hahmojen tyttäret lähtevät samankaltaiselle aikamatkalle kuin päähahmot ensimmäisessä filmissään, etsimään historiallisia muusikoita, joiden kanssa tyttäret uskovat voivansa auttaa ennustetun kappaleen luonnissa. Väliin mahtuu myös tylsää parisuhdeterapiaa, mutta muuten elokuva on hyvin samanlainen kuin edelliset osat. Filmi tietty loppuu suureen konserttiin, minkä on ihan vain tarkoitus saada katsoja mukavalle tuulelle. Vuonna 2020 se on hyvä tavoite ja vaikka tekijät tavallaan onnistuvatkin siinä, on Bill & Ted Face the Music lopulta aika unohdettava tekele.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Galaxy Questista (1999) parhaiten tunnettu Dean Parisot, joka rakentaa miellyttävää tunnelmaa ja toistaa edellisten osien onnistumisia. Hienoa on, että aiemmat osat käsikirjoittanut kaksikko Chris Matheson ja Ed Solomon vastaavat myös Bill & Ted Face the Musicin tekstistä. Kaksikko pelaakin täysillä varman päälle ja luottaa nostalgian voimaan. Kuvaus on tarpeeksi hyvää ja leikkauskin passelia. Erikoistehosteet eivät todellakaan järisytä maata, mutta sopivat kelvollisesti tällaiseen hömppään. Maskeeraajia täytyy kehua lihaksikkaiden vankilakundi Billin ja Tedin ulkonäöistä, jotka ovat täysin ylilyövät, mutta silti yllättävän onnistuneet. Äänimaailma toimii ja Mark Ishamin säveltämistä musiikeista löytyy hilpeän seikkailun tuntua, sekä tietty niitä ikonisia kitarasoundeja.

Yhteenveto: Bill & Ted Face the Music on ihan kiva hyvän mielen hömppä, mikä tyydyttää takuulla nostalgiannälkäiset Billin ja Tedin fanit, mutta jättää luultavasti muut aika kylmäksi. Alex Winter ja etenkin Keanu Reeves ovat harmillisen väsähtäneet rooleissaan - kenties käytettyään kaiken energian siihen, että leffa ylipäätään saatiin tehtyä. Aika ajoin keski-ikäisten miesten (etenkin toimintastaraksi kehkeytyneen Reevesin) teinipöhköilyä on jopa kiusallista seurata. Kun Winter ja Reeves esittävät paljon iäkkäämpiä versioita Billistä ja Tedistä, tarjoavat he paremmat naurut. Erityisen hauska leffa ei kuitenkaan ole, vaan se tarjoaa lähinnä yksittäisiä positiivisia hymähdyksiä. Hömelö kasari-ysärihenki ei oikein enää toimi 2020-luvulla tehtynä. Suurimmaksi osaksi sitä katsoessa viihtyy tarpeeksi passelisti, mutta katselukokemuksen myös unohtaa pian sen päätyttyä. Jos pidit aiemmista Bill ja Ted -leffoista, kannattaa Bill & Ted Face the Music vilkaista myös. Jos et ole edes nähnyt niitä, on täysin turhaa yrittää tutustua sarjaan tämän filmin kautta.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt, ihan hassu kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.12.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Bill & Ted Face the Music, 2020, Hammerstone Studios, Dial 9, Dugan Entertainment, Many Rivers Productions, Lakeview Entertainment, TinRes Entertainment

Arvostelu: Billin ja Tedin maailma (Bill & Ted's Bogus Journey - 1991)

BILLIN JA TEDIN MAAILMA

BILL & TED'S BOGUS JOURNEY

Ohjaus: Pete Hewitt
Pääosissa: Alex Winter, Keanu Reeves, William Sadler, Joss Ackland, George Carlin, Annette Azcuy, Sarah Trigger, Hal Landon Jr., Chelcie Ross, Pam Grier, Amy Stock-Poynton ja Frank Welker
Genre: komedia, scifi, seikkailu
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia
Ikäraja: 12

Alex Winterin ja Keanu Reevesin tähdittämä komediaelokuva Billin ja Tedin uskomaton seikkailu (Bill & Ted's Excellent Adventure - 1989) oli yllätysmenestys, joten sille alettiin heti tekemään jatkoa. Kuvaukset alkoivat työnimellä "Bill & Ted Go to Hell", kunnes lopulta Bill & Ted's Bogus Journeyksi, eli suomalaisittain tylsästi Billin ja Tedin maailmaksi nimetty jatko-osa ilmestyi kesällä 1991. Koska elokuva maksoi tuplasti edellisen leffan budjetin verran ja tuotti alle sen, mitä ensimmäinen osa oli tuottanut, elokuva ei ollut kovin kummoinen hitti. Kriitikotkaan eivät lämmenneet leffalle, mutta vuosien varrella edeltäjänsä tapaan myös tämä jatko-osa on noussut kulttimaineeseen. Itse en ollut koskaan aiemmin nähnyt Bill & Ted -leffoja, vaikka olin tiennyt niistä jo pidemmän aikaa. Nyt kun sarja saa lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen jatkoa elokuvalla Bill & Ted Face the Music (2020), päätin vihdoin sivistää itseäni katsomalla alkuperäiset leffat. Katsoinkin Billin ja Tedin maailman vähän yli kuukausi Billin ja Tedin uskomattoman seikkailun jälkeen.

Tulevaisuudessa paha De Nomolos juonittelee mullistaakseen maailman ja lähettää Billin ja Tedin robottikloonit menneisyyteen tappamaan todelliset Billin ja Tedin, jotta he eivät koskaan räjäyttäisi ihmiskunnan tajuntaa musiikillaan.

Alex Winter ja Keanu Reeves palaavat vekkulimaisiin rooleihinsa William S. Preston, Esquireksi ja Theodore Loganiksi, eli Billiksi ja Tediksi. Hahmot ovat samat hölmöt kuin viimeksikin ja he soittavat yhä Wyld Stallyns -bändissään, yhdessä keskiaikaisten tyttöystäviensä Elizabethin (Annette Azcuy) ja Joannan (Sarah Trigger) kanssa. Villistä seikkailustaan huolimatta Bill ja Ted eivät olekaan sellaisia superjulkkiksia kuin olisivat kenties toivoneet ja yrittävät edelleen saada musiikkinsa kuuluviin. Winter ja Reeves hoitavat roolinsa samalla pöljällä innolla kuin ensimmäisellä kerralla, ja jos ei viimeksi, niin vihdoin tässä katsojakin tarttuu ilmakitaraan. Tilulilulii! Kaksikko pääsee myös esittämään hahmojensa pahoja robottiversioita, mutta silloinkin he ovat ihan samanlaisia idiootteja.

Elokuvassa nähdään myös George Carlin aikamatkustaja Rufuksena, Hal Landon Jr. Tedin isänä, Amy Stock-Poynton Billin entisenä äitipuolena, joka on nyt yhdessä Tedin isän kanssa, Joss Ackland pahis De Nomoloksena, sekä aivan mahtava William Sadler Kuolemana, joka varastaa show'n heti astuessaan ruutuun. Kuolema ei onneksi jää vain pieneen sivurooliin, vaan on kunnolla seikkailussa mukana, mikä ainakin itselleni paransi kokonaisuutta selvästi. Häneltä löytyy hauskan synkkiä vitsejä ja Sadler on nappivalinta rooliin. Sen sijaan Ackland ei oikein tee mitään vaikutusta tarinan päävihollisena.

En tiedä, johtuiko se siitä, että olin ensimmäisen Billin ja Tedin uskomattoman seikkailun nähtyäni jo tottunut kaksikon hömelöön menoon ja siten pääsin nopeammin mukaan tähän elokuvaan, mutta saatoin jopa pitää Billin ja Tedin maailmasta alkuperäistä leffaa enemmän. Fantastisen Kuoleman lisäksi pidin kovasti siitä, että elokuva ei yritä toistaa ensimmäistä osaa, vaikka siitä löytyykin samoja piirteitä. Billin ja Tedin jo ikonisiksi muuttuneiden maneereiden lisäksi loppuhuipennus on hyvin samantyylinen kuin viimeksi. Itse seikkailu on kuitenkin erilainen ja siten kiehtova. Aikamatkustuksen sijaan Bill ja Ted päätyvät kuolleiden maailmaan (missä muuallakaan he Kuoleman tapaisivat) ja joutuvat kohtaamaan erilaisia ongelmia kuin viimeksi. Vaikka pidin aikamatkustustarinasta, pääkaksikko tuntui viime leffassa hyppivän ajasta toiseen vähän turhankin nopeasti. Billin ja Tedin maailmassa rytmitys on rauhallisempi ja tarina keskittyneempi, mutta meno pysyy pähkähulluna.

Elokuva on myös synkempi kuin ensimmäinen leffa ja seikkailullaan Bill ja Ted joutuvat aika karmivienkin juttujen eteen. Huumorilla asiat kuitenkin hoidetaan, eikä esimerkiksi taisto Kuolemaa vastaan ole yhtä hurja kuin katsoja voisi aluksi ajatella. Siitä huolimatta kyseessä on yksi leffan huippukohtauksista. Ei leffa mikään hysteerisen hauska ole, mutta kyllä se muutamat hyvät naurut tarjoaa ja jatkuvia positiivisia hymähdyksiä siihen päälle. Ensimmäisen elokuvan tavoin Billin ja Tedin maailmakin on aikamoinen hyvän mielen leffa. Sitähän päähahmotkin toistelevat, että ollaan mahtavia toisillemme. Loppuhuipennuksessa meiningin taso hieman laskee kehnon pahiksen takia, mutta kokonaisuus on silti oivallinen.

Billin ja Tedin maailman ohjauksesta vastaa Pete Hewitt, jolle tämä leffa oli ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaustyö. Hewitt tekee ensikertalaiseksi kelpoa työtä ja pitää tunnelman mukavana (vaikka välillä synkähkönä) läpi leffan. Käsikirjoittajina pysyy kaksikko Chris Matheson ja Ed Solomon, jotka ovat keksineet hauskan uuden kertomuksen päähenkilöille. Matheson ja Solomon ottavat asiat, mitkä toimivat ensimmäisessä osassa ja ammentavat niistä uuteen ideaansa toimivasti. Leffa on myös ihan kelvollisesti kuvattu ja leikattu paria kiusallista kikkaa lukuunottamatta. Lavasteet ovat tarpeeksi tyylikkäät ja efektit toimivat passelisti tällaisessa pöhköilyssä, mutta ovat silti parhaat päivänsä nähneet. Äänitehosteet ovat oivalliset ja David Newman mainiot musiikit säestävät seikkailua.

Yhteenveto: Billin ja Tedin maailma on kenties jopa edellistä osaa parempi ja hauskempi kohellus. Alex Winter ja Keanu Reeves palaavat veikein mielin tuttuihin urporooleihinsa ja hoitavat hommansa kunnialla kotiin. Hienoa on, ettei leffa lähde toistamaan ensimmäisen osan tarinaa, vaan heittää päähenkilönsä täysin uudenlaiseen seikkailuun. Etenkin kohtaaminen Kuoleman kanssa tarjoaa paljon lystiä, William Sadlerin ollessa täydellinen roolissa. Meno käy välillä jopa synkäksi, mutta huumori pidetään kaiken aikaa yllä. Harmi vain, että leffan pahis, Joss Acklandin esittämä De Nomolos on todella tylsä tapaus ja heikentää siten kokonaisuutta. Muuten kyseessä on oikein mainio hömppä, joka kannattaa ehdottomasti katsoa, jos piti Billin ja Tedin ensimmäisestä seikkailusta. Vaikka pidinkin näistä filmeistä, olen silti epävarma siitä, voiko Bill & Ted Face the Music onnistua. Esimerkiksi Nuija ja tosinuija kaks (Dumb and Dumber To - 2014) oli ikävä osoitus siitä, ettei sama vitsi enää säväytä parin vuosikymmenen jälkeen...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.6.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Bill & Ted's Bogus Journey, 1991, Nelson Entertainment, Interscope Communications

Arvostelu: Billin ja Tedin uskomaton seikkailu (Bill & Ted's Excellent Adventure - 1989)

BILLIN JA TEDIN USKOMATON SEIKKAILU

BILL & TED'S EXCELLENT ADVENTURE

Ohjaus: Stephen Herek
Pääosissa: Alex Winter, Keanu Reeves, George Carlin, Terry Camilleri, Dan Shor, Tony Steedman, Rod Loomis, Al Leong, Jane Wiedlin, Robert V. Barron, Clifford David, Hal Landon Jr., Amy Stock-Poynton, Bernie Casey, Diane Franklin, Kimberley LaBelle, Clarence Clemons, Martha Davis ja Fee Waybill
Genre: komedia, scifi
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Ikäraja: 12

Bill & Ted's Excellent Adventure, eli suomalaisittain Billin ja Tedin uskomaton seikkailu on Keanu Reevesin ja Alex Winterin tähdittämä komediaelokuva. Leffa lähti liikkeelle Ed Solomonin ja Chris Mathesonin ideasta hyödyntää collegeaikaisiaan hahmojaan kunnon elokuvassa. He työstivät käsikirjoituksen, mikä kulki siihen aikaan nimellä "Bill & Ted's Time Van" ja saivat ohjaaja Stephen Herekin innostumaan. Moni yhtiö ei kuitenkaan ollut valmiita rahoittamaan sitä, mutta lopulta he saivat tuottaja Dino de Laurentiisin puolelleen. Keanu Reeves valittiin nopeasti Tediksi, mutta Billin rooliin oli ehdolla mm. River Phoenix, Brendan Fraser ja jopa Sean Penn, kunnes tekijät päätyivät Alex Winteriin. Kuvaukset alkoivat kesällä 1988 ja lopulta Billin ja Tedin uskomaton seikkailu sai ensi-iltansa helmikuussa 1989. Elokuva oli hitti ja vaikka se sai ilmestyessään hieman ristiriitaisia arvioita kriitikoilta, on se vuosien varrella noussut komedian kulttiklassikoksi. Itse olin tiennyt leffasta jo pitkään ja nähnyt meemejä Reevesin esittämästä Tedistä, mutten ollut aiemmin nähnyt elokuvaa. Kuitenkin nyt, kun Reeves ja Winter palaavat vihdoin rooleihinsa vuosien tauon jälkeen elokuvassa Bill & Ted Face the Music (2020), päätin viimein katsoa Billin ja Tedin uskomattoman seikkailun.

Enemmän bändistään Wyld Stallynsista kuin koulusta välittävät Bill ja Ted ovat repuuttamassa historian. Apu ilmestyy kuitenkin yllättävässä muodossa, kun tulevaisuudesta saapuu mies nimeltä Rufus, joka antaa kaverusten käyttöön aikakoneen, jolla he voivat matkustaa tutustumaan historiaan paikan päällä.

Ennen kuin Keanu "John Wick" Reevesistä tuli toimintastara elokuvien Myrskyn ratsastajat (Point Break - 1991), Speed - Kuoleman kyydissä (Speed - 1994) ja The Matrix (1999) kautta, hän oli Ted "Theodore" Logan, aikamoinen urpo, joka hengailee parhaan kaverinsa Bill S. Preston, Esquiren (Alex Winter, jonka ura ei lähtenyt samanlaiseen nousuun kuin Reevesin) kanssa, joka on ihan yhtä tyhmä tapaus. Yhdessä he ovat erottamattomat ystävät Bill ja Ted, jotka sanovat monet asiat samaan aikaan, huudahtavat ylistyksiä kuten "excellent" ja soittavat Wyld Stallyns -yhtyeessä, mikä koostuu vain heistä, eli kahdesta kitaristista. Lisäksi he toimivat hyvin samanlaisten idioottihahmojen, kuten Wayne's Worldin (1992) Waynen ja Garthin esikuvina. Aluksi hahmojen tyhmyys saa katsojan pohtimaan, että mitäköhän aloin juuri katsomaan, mutta kun saa heitettyä aivot narikkaan ja pääsee edes jollain tavalla kaksikon tasolle, alkavat Bill ja Ted muuttua yhä vain huvittavammaksi kaksikoksi. Winter sopii erittäin hyvin osaansa, mutta kun olen tottunut näkemään Reevesin kovan luokan toimintasankarina, minulta kesti todella kauan, ennen kuin totuin häneen pöhkönä Tedinä.
     Elokuvassa nähdään myös J. Patrick McNamara ja Amy Stock-Poynton Billin vanhempina, Hal Landon Jr. Tedin tiukkana isänä, George Carlin aikakoneen pojille antavana Rufuksena, sekä mm. George Carlin, Tony Steedman, Al Leong ja Clifford David historiallisina henkilöinä, kuten Napoleonina, Sokrateksena, Tšingis-kaanina ja Ludwig van Beethovenina.

Sen lisäksi, että minulta kesti kauan tottua Keanu Reevesiin idiootin osassa, minulta kesti kauan myös tottua itse elokuvaan. Alkupää aiheutti lähinnä kiusallista myötähäpeää, eikä siis hyvällä tavalla. Lähinnä minua nolotti ja pelkäsin, että koko elokuva olisi sellaista. Aloin kuitenkin vähitellen pääsemään mukaan pöhköilyyn ja vaikkei elokuva erityisemmin naurattanut, oli se tarpeeksi viihdyttävää seurattavaa. Onneksi itse aikamatkustusseikkailun alkaessa leffa onnistui nappaamaan minut paremmin mukaansa. Aikamatkalla ainoa ongelmani oli lähinnä, kuinka pikaisesti kaikkialla käydään. Kun vihdoin olin mielelläni mukana Billin ja Tedin toilailussa, olisin halunnut nähdä sitä enemmän eri aikakausilla. Villissä lännessä on huvittava saluunatappelu ja keskiajalla kaksikon ritariurpoilu saa hymähtelemään positiivisesti.

Loppuhuipennuksessaan Billin ja Tedin uskomaton seikkailu onnistui vihdoin voittamaan minut puolelleen. Yllättäen Billin ja Tedin aikamatkustussekoilua hauskempaa onkin seurata historian henkilöiden ihmettelyä kasarilla. Lopulta suosikikseni hahmogalleriasta nousikin vesiliukumäistä innostuva Napoleon. Pääkaksikon historianesitelmä on lopulta odotuksen arvoinen päätös ja nostaa leffan tasoa lisää. Vaikka elokuvalla kestikin kauan vakuuttaa minut ja kuulun selvästi väärään sukupolveen sitä katsoessani, Billin ja Tedin uskomaton seikkailu osoittautui lopulta oikein mainioksi hyvän mielen hömpäksi. Se on sympaattinen, tyhmä, huvittava ja täysin harmiton teos, eikä mikään ihme, että sen leikkisä luonne innosti monia lapsia ja nuoria ilmestyessään. Kun hymy vihdoin leviää kasvoille, ei se suostu lähtemään loppuelokuvan aikana.

Elokuvan ohjannut Stephen Herek oli juuri julkaissut esikoiselokuvansa Critters - keskiyön nakertajat (Critters - 1986) ennen kuin hän päätti tehdä Billin ja Tedin uskomattoman seikkailun. Hauskaa, että kaksi hänen ensimmäistä ohjaustaan ovat myös jääneet hänen tunnetuimmiksi teoksikseen. Herek pitää kevyttä tunnelmaa hyvin yllä, mutta häneltä löytyy sama ongelma kuin käsikirjoittajaduo Chris Mathesonista ja Ed Solomonista, etteivät he hulluttele ihan täysillä idean toteutuksessa. Matheson ja Solomon ovat keksineet mainion tarinan, mutta aikamatkaosio kuljetaan pikakelauksella. Mitään komedianeroja he eivät myöskään ole, eikä leffa onnistu kunnolla naurattamaan. Ajan hammas on nakerrellut elokuvaa sieltä täältä, mutta kun kyseessä on tällainen komedia, eivät kököt efektit oikeastaan edes haittaa. Kuvaus on menevää, asut oivalliset ja lavasteet tyylikkäät. On muuten hauskaa, että Billin ja Tedin aikakone muutettiin autosta puhelinkopiksi, sillä tekijät kokivat auton muistuttavan liikaa megahitistä Paluu tulevaisuuteen (Back to the Future - 1985), mutta he eivät kai älynneet, että puhelinkoppi taas on varastettu Doctor Whon (1963-) Tardiksesta. Äänimaailmasta löytyy paljon nopeasti rämpytettyjä kitaranuotteja. David Newmanin musiikit säestävät tapahtumia veikeästi.

Yhteenveto: Billin ja Tedin uskomaton seikkailu on mainio hömppäkomedia, mikä jättää hyvän mielen vielä pitkäksi aikaa. Aluksi Billin ja Tedin pöhköilyyn voi olla vaikeaa päästä mukaan, mutta kun saa vihdoin jätettyä aivot narikkaan, katsoja imeytyy täysillä seikkailuun leveä hymy kasvoillaan. Vaikka aikamatkustustarina onkin oivallinen, historian eri aikakausilla vietetään jopa harmillisen vähän aikaa. Olisin mielelläni nähnyt enemmänkin seikkailuja, hassuttelua ja vaaratilanteita eri vuosisadoilla. Parempaa tarjontaa onkin, kun historian hahmot päätyvät 1980-luvulle ja varsinkin Napoleon jaksaa naurattaa. Muuten filmi ei ole erityisen hulvaton, mutta kyllä siitä hyvät hekottelut löytyy. Alex Winter ja Keanu Reeves ovat mainiot pääkaksikkona, vaikka itseltäni kestikin kauan tottua nykyään toimintatähtenä tunnettuun Reevesiin idioottina. Ajan hammas on nakertanut leffan tehosteita, mutta toisaalta tällaisessa pöhköilyssä se tuo vain oman veikeän lisänsä elokuvaan. Billin ja Tedin uskomaton seikkailu ei varmasti ole jokaisen kuppi teetä, mutta suosittelen sitä silti lämpimästi, jos kaipaatte kevyttä hömppää leffailtaanne, ettekä ole vielä kokeneet Bill S. Preston, Esquiren ja Ted "Theodore" Loganin hullunkurista aikamatkaa. Jos taas ette ole nähneet elokuvaa aikoihin, on se hyvä katsoa nyt uudestaan ennen Bill & Ted Face the Musicin ilmestymistä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.6.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Bill & Ted's Excellent Adventure, 1989, De Laurentiis Entertainment Group, De Laurentiis Film Partners, Interscope Communications, Nelson Entertainment, Soisson/Murphey Productions