Steal, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

STEAL - KAUSI 1

Luoja: Sotiris Nikias

Näyttelijät: Sophie Turner, Jacob Fortune-Lloyd, Archie Madekwe, Jonathan Slinger, Andrew Howard, Ellie James, Andrew Koji, Harry Michell, Elòise Thomas, Patrick O'Kane, Anastasia Hille, Thomas Larkin, Díana Bermudez, Spike Leighton, Yusra Warsama, Tomisin Ajani ja Peter Mullan

Genre: rikos, trilleri

Jaksomäärä: 6

Jakson kesto: 42 minuuttia - 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 55 minuuttia

Ikäraja: 16

Steal on Sophie Turnerin tähdittämä trillerisarja. Sotiris Nikias kehitteli sarjan tarinan ja sai Drama Republic -yhtiön mukaan projektiin. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2024 ja lopulta Stealin ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Amazon Prime Videossa tammikuussa 2026. Itse kiinnostuin, kun näin Amazonin mainostavan sarjaa. Ryhdyinkin katsomaan Stealia heti sen julkaisupäivänä.

Eläkerahastoja käsittelevän Lochmill Capital -yhtiön työntekijöiden arkipäivä muuttuu yhtäkkiä jännitysnäytelmäksi, kun paikalle saapuu aseistettuja ihmisiä aikeinaan varastaa yhtiöltä miljardeja.

Game of Thrones -sarjasta (2011-2019) parhaiten tunnettu Sophie Turner näyttelee Zara Dunnea, joka on työskennellyt Lochmill Capitalilla jo jonkin aikaa. Työkaverit ovat tulleet tutuksi, homman nimi on selvä ja kaikki luistaa periaatteessa hyvin. Zaran elämä lähtee kuitenkin raiteiltaan, kun eräänä päivänä konttorille saapuu ryöstäjien joukko, joka keplottelee Zaran kautta muutaman miljardin arvoiset eläkerahastot itselleen. Turner tulkitsee hyvin hahmonsa paniikkia tilanteen keskellä, mutta myös muita vaikeita tunteita, joita tilanteen ympärillä syntyy. Zara on oiva päähenkilö, etenkin kun hänestä selviää jaksojen edetessä lisää.

     Sarjassa nähdään myös muun muassa Archie Madekwe, Harry Michell ja Elòise Thomas Zaran työkavereina Lukena, Milona ja Myrtlenä, jotka reagoivat eri tavoin hurjaan tapahtumaan, Jonathan Slinger, Andrew Howard, Díana Bermudez, Spike Leighton, Yusra Warsama ja Tomisin Ajani ryöstäjien joukkona, sekä Jacob Fortune-Lloyd ja Andrew Koji ryöstöä tutkimaan saapuvina rikoskomisario Rhys Covacina ja talousrikostutkija Darren Yoshidana. Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa vähintään kelvollisesti. Ryöstäjiksi on saatu sopivan karskeja ja häijyjä tyyppejä, kun taas Fortune-Lloyd ja Koji istuvat passelisti virkavallan edustajiksi.

Steal osoittautui varsin toimivaksi rikossarjaksi, joka ajaa hyvin asiansa, mutta joka ei tarjonnut sen suurempaa vaikutusta. Itse avausjakson ryöstö on taitavan tiivistunnelmaisesti tehty ja vaikka myös myöhempien jaksojen tutkinta on mielenkiintoista seurattavaa, etenkin kun tapauksesta ilmenee nopeasti paljon erilaisia käänteitä, sarja toisaalta syyllistyy käyttämään parhaat paukkunsa heti alussa. Tarina lähtee kieltämättä yllättäville poluille, mutta myöhemmät jaksot eivät koskaan tavoita pilottijakson intensiteettiä.

Kuusi jaksoa on juuri sopiva mitta tälle kertomukselle, jolloin hommaa ei ole venytetty liian pitkäksi. Jokainen jakso tuo uudet käänteet tarinaan tai uusia mutkia matkaan, mikä pitää jännitettä kelvollisesti yllä. Ne tarinan huomattavasti ennalta-arvattavammatkin puolet, kuten Zaran ja erään toisen välille syntyvä romanssintynkä, hoidetaan myös oivallisesti. Parit sähäkämmät toimintakohtaukset vievät mukanaan ja onhan se kiinnostavaa nähdä, kuinka kaikki lopulta ratkeaa päätösjaksossa. Steal on kaikin tavoin täydellisen kelpuutettava sarja, jonka saattaa lyhyen kestonsa vuoksi katsoa yhden illan aikana. Mitään sen ihmeellisempää Steal ei kuitenkaan tuonut ainakaan minulle. Jos sarjaa päätetään jatkaa, katson lisää sujuvasti, mutten koe että sellaista tarvittaisiin.

Sarjan ohjaajat Sam Miller ja Hettie Macdonald pitävät ilmapiiriä sujuvasti yllä, vaikka se todellinen vangitsevuus jää ykkösjakson jälkeen uupumaan. Stealin luoja Sotiris Nikitaksen työstämä käsikirjoitus on näppärä, mutta jotain siitäkin jää lopulta kaipaamaan. Teknisesti sarja on pätevästi tehty. Se on hyvin kuvattu ja leikattu. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivaa ja tehosteetkin toimivat. Äänimaailma on osaavasti rakennettu, joskin Martin Phippsin ja Benji Merrisonin säveltämistä musiikeista ei jää mitään mieleen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.2.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste ja kuvat / poster and still images of Steal season 1 www.press.amazonmgmstudios.com

Copyright material used under fair use for review and educational purposes.

Steal, Iso-Britannia, 2026-, Amazon MGM Studios, Drama Republic

Arvostelu: Yesterday (2019)

YESTERDAY

Ohjaus: Danny Boyle
Pääosissa: Himesh Patel, Lily James, Joel Fry, Ed Sheeran, Kate McKinnon, Harry Michell, Sophia Di Martino, Meera Syal, Sanjeev Bhaskar ja Alexander Arnold
Genre: komedia, musiikki, romantiikka, draama
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 7

John Lennonin, Paul McCartneyn, George Harrisonin ja Ringo Starrin muodostama The Beatles on yksi kaikkien aikojen suosituimmista yhtyeistä. The Beatles on myynyt yli 800 miljoonaa albumia ja voittanut lukuisia palkintoja, kuten 7 Grammya, 15 Ivor Novelloa ja jopa yhden Oscar-palkinnon. Yhtyeen jäsenet ovat myös tehneet elokuvia yhdessä, kuten Yeah, yeah, tässä me tulemme (A Hard Day's Night - 1964) ja Apua! (Help! - 1965), sekä tietysti Keltainen sukellusvene (Yellow Submarine - 1968). Yhtyeestä on myös tehty useita dokumentteja ja nyt yhtye inspiroi ohjaaja Danny Boylea ja käsikirjoittaja Richard Curtisia tekemään musiikkikomedian. Elokuvasta ilmoitettiin viime vuonna ja sen kuvaukset alkoivat huhtikuussa 2018. Nyt Yesterday saa ensi-iltansa ja itse olin yllättävän innoissani filmistä. En missään nimessä laske itseäni The Beatlesin faniksi - olen hädintuskin kuunnellut yhtyeen musiikkia. Silti leffan tarina vaikutti todella mielenkiintoiselta, jolloin tiesin, että minun on pakko käydä katsomassa se. Ilokseni minulla oli aikaa käydä katsomassa se ennakkoon lehdistönäytöksessä, yhdessä Filmikela-arvostelusivua kirjoittavan ystäväni kanssa.

Kehnosti menestyvä muusikko Jack Malik joutuu onnettomuuteen ja herättyään sairaalasta hän huomaa kummallisen ilmiön: häntä lukuunottamatta kukaan maailmasta ei muista The Beatles -yhtyettä. Jack joutuu moraalisen dilemman eteen - antaako hän asian olla, vai alkaako hän esittämään yhtyeen kappaleita ominaan?

Aiemmin vain televisiosarjoissa näytellyt Himesh Patel tekee ensiesiintymisensä elokuvien puolella ja on päässyt suoraan päärooliin Jack Malikiksi. Minkäänlaista ensikertalaisuutta ei ole näkyvissä, vaan Patel on erinomainen löytö, joka hyppää täysillä mukaan rooliinsa. On äärimmäisen mielenkiintoista seurata Jack Malikin matkaa, etenkin kun siihen liittyy niin valtava moraalinen kysymys. Tavallaan katsojana miettii, että Jack tekee törkeästi, jos hän varastaa The Beatlesin kappaleet omiin nimiinsä, mutta samalla katsojana haluaisi nähdä, kuinka Jackista tulee suuri tähti. Patel tuo hienosti tämän ristiriidan Jackin mielestä esille. Lisäksi Patel osoittaa olevansa taitava laulaja.
     Lily James näyttelee Jackin manageria Ellietä ja kaksikko on ollut läheisiä ystäviä lapsesta saakka. Ellie on aina kannustanut Jackia tämän uralla, mutta miten käy, kun Jack kokeilee yllättäen esittää uusia kappaleita, jotka poikkeavat laadullaan hurjasti tämän aiemmasta tuotannosta. James on viime vuosina osoittanut lahjakkuuttaan yhä vain uudestaan ja tekee sen myös tässä. Paikoitellen kuitenkin tuntuu, että hänelle ei jää paljoa tehtävää, vaikka hän onkin isossa osassa läpi filmin.
     Isosta osasta puheenollen: olin todella yllättynyt siitä, kuinka paljon pian Suomessakin esiintyvää laulajasensaatio Ed Sheerania nähdään tässä elokuvassa. Trailerit antoivat ymmärtää, että Sheeran tekee nopean cameon itsenään, mutta hän on oikein kunnolla mukana leffassa! Kaiken suosionsa keskellä Sheeran on onneksi vaikuttanut olevansa jokseenkin jalat maassa kulkeva heppu ja tässä hän näyttää osaavansa nauraa omalla kustannuksellaan. Sheeran toimii yllättävänkin hyvin läpi filmin ja on mukava nähdä, että laulamisen ja soittamisen lisäksi hän pärjää myös näyttelijänä, vaikkei hän mitään erityisen häikäisevää pääse tekemään sillä osa-alueella.
     Muita hahmoja leffassa ovat Jackin ja Ellien kaverit sekopää Rocky (Joel Fry), sekä pariskunta Nick (Harry Michell) ja Lucy (Ellise Chappell), Jackin vanhemmat (Meera Syal ja Sanjeev Bhaskar), Ed Sheeranin manageri Debra Hammer (ärsyttävä Kate McKinnon), sekä omaa pientä levytysfirmaansa pyörittävä Gavin (Alexander Arnold). Fryn ja McKinnonin roolityöt ampuvat paikoitellen hyvin, mutta muuten sivunäyttelijät tekevät kelpo työtä. McKinnon ei päästä itseään yhtä pahasti valloilleen kuin yleensä, mikä on suuri onni, sillä muuten hän saattaisi pilata loppupuoliskon leffasta.

Yesterdayssa on yksi vuoden kekseliäimmistä tarinoista. Mitä jos eräänä päivänä vain yksi ihminen muistaisi yhden koko maailman suosituimmista yhtyeistä? Eikä The Beatles ole kadonnut vain ihmisten mielistä, vaan koko yhtyettä ei ole koskaan ollutkaan olemassa - ainoastaan Jack Malikin muistissa. Välittömästi katsojan päässä alkaa liikkumaan kysymyksiä, kuten "mistä tämä kaikki johtuu" ja "miksi tämä tapahtuu juuri Jackille". Ja mikä parasta, elokuva ei halua vastata näihin kysymyksiin, jotta sen merkityksestä voidaan väitellä vielä vuosien päästä. Kuten alussa kerroin, The Beatles ei ole koskaan tehnyt minuun erityistä vaikutusta, mutta silti Yesterdayn tarina on mielestäni aivan mielettömän hauska ja kiehtova. On hienoa, että Jackille luodaan suuri moraalinen pulma, mikä saa sekä Jackin että katsojan jännittämään. Mitä jos asiat muuttuvat yllättäen ja The Beatles onkin olemassa ja kaikki saavat tietää Jackin valheista? Jos Jack päättää tehdä kyseenalaisen ratkaisun, moni asia voisi mennä väärin ja yksi elokuvan teemoista onkin, kuinka valehtelu ei ole hyvästä, sillä valheilla on usein tapana paisua ennen kuin ne lopulta kostautuvat valehtelijalle. Samalla katsoja kuitenkin haluaa nähdä Jackin muuttuvan suosituksi artistiksi varastamillaan kappaleilla, joten myös katsojan moraali haastetaan.

Elokuva ei onneksi vain sisällä hauskaa ideaa, vaan se on oikeastikin hauska elokuva. Leffan aikana saa nauraa useaan otteeseen, etenkin kun Jack huomaa, mitä kaikkea muuta ihmiset eivät tiedä, sillä The Beatles on vaikuttanut niihin asioihin niin paljon. Patelin reaktiot ovat jatkuvasti hauskoja ja muutenkin läpi leffan kulkee todella hyvä tunne, vaikka samalla valhe ja epävarmuus painostavat ja hönkivät ikävästi niskaan. Suurimmaksi osaksi Yesterday on kuitenkin ehta hyvän mielen elokuva, mikä nostaa leveän hymyn huulille, kun sitä miettii myöhemmin. Romantiikan tynkääkin löytyy, mutta pääasiassa hyvällä maulla. Vasta loppupäässä homma muuttuu hieman siirappiseksi ja muutenkin lopetus on oudon venytetty muuten mukaansatempaavalla temmolla kulkevaksi filmiksi, mutta muuten Yesterday on erittäin mainio paketti ja koville The Beatlesin faneille veikkaisin sen olevan jopa aivan loistava teos. Monet bändin kappaleista ovat tietenkin mukana, kuten "Let It Be", "Hey Jude" ja tietysti nimikkobiisi "Yesterday".

Elokuvan ohjauksesta vastaa Danny Boyle ja vaikka olenkin nähnyt hänen aiempia tunnettuja töitään, kuten Trainspotting (1996) ja 28 päivää myöhemmin (28 Days Later - 2002), Yesterday saattoi nousta suosikikseni hänen filmeistään. Boyle luo erittäin hyvän tunnelman läpi leffan ja tasapainottelee hienosti huumorin ja tarinan synkempien puolien kanssa. Hänen ja Richard Curtisin kehittelemä tarina on todella nokkela ja Curtis on kirjoittanut erittäin mainion käsikirjoituksen. Yesterday on lisäksi kuvattu oivallisesti (jos selkeästi kehnommalla kameralla kuvattuja yöotoksia leffan alkupäässä ei laske mukaan) ja leikkaus on pääasiassa sujuvaa. Ruutuun ilmestyvillä teksteillä kikkaillaan veikeästi. Daniel Pembertonin säveltämät musiikit eivät erityisemmin nouse esiin, sillä leffan jälkeen päässä soi vain joku The Beatlesin kappaleista.

Yhteenveto: Yesterday on erittäin mainio ja hauska elokuva todella kekseliäällä tarinalla. Filmi nappaa katsojansa heti mukaansa ja on erittäin kiinnostavaa seurata, millaisia ratkaisuja Jack päättää tehdä. Sekä päähenkilön että katsojan moraali pistetään koetukselle, kun suuri pulma isketään pöytään. Samalla katsojana pohtii, mistä koko hommassa on kyse ja miksi tämä tapahtuu juuri Jackille? Leffa nostaa jatkuvasti hymyn huulille, vaikka siinä on myös surullisia hetkiä ja valehtelun varjo uhkaa tuhota kaiken. Himesh Patel on todella oiva löytö leffan pääosaan ja hän hyppää Jackin rooliin oikein tunteella. Myös Lily James on tuttuun tapaansa mainio ja on hauska nähdä, kuinka itseironinen yllättävän ison roolityön tekevä Ed Sheeran osaa olla. Vasta lopetus muuttuu oudon siirappiseksi ja venytetyksi, mutta muuten leffa on osuvasti rytmitetty ja ohjaaja Danny Boyle luo loistotunnelmaa. The Beatlesin faneille tämä leffa on tietty pakkokatsottavaa, mutta kuten omalla kohdallani tuli huomattua, toimii Yesterday vaikkei bändi olisikaan erityisen tuttu. Jos jatkuvasti ilmestyvät megaleffat alkavat kyllästyttää, suosittelen lämpimästi tämän katsomista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.6.2019
Lähteeet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Yesterday, 2019, Etalon Film, Working Title Films