Lee Cronin's The Mummy (2026) - elokuva-arvostelu

LEE CRONIN'S THE MUMMY

Ohjaus: Lee Cronin

Näyttelijät: Jack Reynor, Natalie Grace, Laia Costa, Verónica Falcón, Shylo Molina, Billie Roy, May Calamawy, Hayat Kamille, May Elghety ja Emily Mitchell

Genre: kauhu 

Kesto: 2 tuntia 13 minuuttia

Ikäraja: 16

Lee Cronin's The Mummy on uusi tulkinta vuoden 1932 kauhuklassikko Muumion (The Mummy) pohjalta. Vuonna 2024 Lee Cronin ryhtyi työstämään omaa visiotaan aiheesta New Line Cinemalle ja kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2025. Nyt Lee Cronin's The Mummy on saapunut elokuvateattereihin ja itse olen odottanut sen näkemistä uteliaana. Ensimmäinen traileri ei saanut minua juuri innostumaan, mutta maailmalta kantautuneet kehut herättivät huomioni ja kävinkin kiinnostuneena katsomassa Lee Cronin's The Mummyn sen kutsuvierasnäytöksessä päivää ennen ensi-iltaa.

Kun kahdeksan vuotta kateissa ollut Katie-tyttö löytyy muinaisesta sarkofagista, iloinen jälleennäkeminen muuttuu painajaiseksi, kun käy selväksi, että Katiessa on jotain pahasti vialla.

Jack Reynor ja Laia Costa näyttelevät Charlieta ja Larissaa, jotka asuivat lastensa Katien (Natalie Grace) ja Sebastianin (Shylo Molina) kanssa Egyptissä, Charlien reportterityön takia. Perheonni katkesi kuitenkin lyhyeen, kun eräänä päivänä Katie siepattiin. Kahdeksan vuotta myöhemmin perhe on palannut Yhdysvaltoihin ja saanut uuden lapsen, Maudin (Billie Roy), kun yllättäen Katie vihdoin löydetään, omituisesti tuhansia vuosia vanhan sarkofagin sisältä. Perheenjäsenet koostuvat varsin tavanomaisista kauhuhahmoista, kaikkien suhtautuessa Katien paluuseen eri tavoin. Vanhemmat ovat huojentuneita, Sebastian ei tiedä miten olla ja Maud taas on innoissaan tapaamassa isosiskoaan ensimmäistä kertaa. Alun ilo ei tosin kestä kauaa, Katien alkaessa käyttäytymään yhä vain omituisemmin. Näyttelijäkaarti hoitaa hommansa kelvollisesti ja parhaiten vakuuttaa Grace vihdoin löytyvänä Katiena. Grace onnistuu olemaan aidosti karmiva, kun tyttö muuttuu kohtaus kohtaukselta vinksahtaneemmaksi.

     Elokuvassa nähdään myös Verónica Falcón Larissan äitinä Carmenina, jonka luona perhe asuu, sekä May Calamawy Katien katoamista tutkivana Zakina. Falcón ja Calamawykin hoitavat tonttinsa passelisti, istuen kumpikin hyvin rooleihinsa.

Lee Cronin's The Mummy on nimensä mukaisesti ohjaajansa visio muumiotarinasta, eikä se juuri muistuta alkuperäistä kauhuklassikkoa lähes sadan vuoden takaa, eikä nykyään sitä tunnetuinta tulkintaa, eli Brendan Fraserin seikkailuhenkisempää Muumiota (The Mummy - 1999). Elokuva muistuttaa huomattavasti enemmän Croninin edellistä työtä, Evil Dead Risea (2023). Katie alkaa jossain kohtaa käyttäytyä kuin kyseisen leffan riivatut, laukoen hävyttömyyksiä suustaan, kiero virne naamallaan. Lisäksi Cronin tarjoaa katsojalle tälläkin kertaa suorastaan kuvottavia näkyjä. On oksentamista, hampaiden kiskomista suusta, ihon repimistä irti ja muuta puistattavaa. Herkemmille leffaa ei todellakaan voi suositella, koska niin lähelle Cronin vie katsojansa näitä inhottavuuksia.

Tarinansakin puolesta elokuva on Muumio-leffojen keskuudessa varsin omalaatuinen, mutta yleisemmin kauhugenressä se kulkee varsin tuttuja latuja, tuoden mieleen esimerkiksi Maman (2013), Kirotun (The Conjuring - 2013), kuten myös vanhan kunnon Manaajan (The Exorcist - 1973). Leffa on siis kivan erilainen visio aiheestaan, mutta lajityypissään peruskauraa. Aluksi Katieen liittyvä mysteeri pitää hyvin otteessaan ja ilmapiiri on sopivan pahaenteinen. Kuitenkin mitä pidemmälle tämä tarpeettomasti yli kahteen tuntiin venytetty elokuva etenee, sitä kliseisemmältä meno tuntuu ja samalla jännitekin hiipuu loppua kohti. Ilman niitä verkkokalvoille palavia ällöttävyyksiä Lee Cronin's The Mummy tuskin jäisi kovinkaan pitkäksi aikaa mieleen. Minua jäi harmittamaan myös se, ettei elokuva uskalla sijoittua kokonaan Egyptiin, vaan suuri osa ajasta vietetään Yhdysvaltojen New Mexicossa.

Teknisesti elokuva on pääasiassa pätevästi tehty. Aluksi pidin todella paljon leffan kameratyöskentelystä erilaisine kikkailuineen. Monet otokset hyödyntävät voimakkaasti etu- ja taka-alaa, pistämällä kuvan yhdessä sivussa jonkun häiritsevän lähelle kameraa ja toisessa sivussa jonkun taas kauemmaksi. Tämä on erinomainen tehokeino erityisesti kun Katie on löydetty ja hänet nähdään ensi kertaa vuosien jälkeen, mutta tätäkin tyylittelyä hyödynnetään lopulta aivan liikaa, jolloin loppusuoralla se alkaa käydä jo tylsäksi. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja Katien maskeeraukset ovat onnistuneen iljettävät. Tehosteet näyttävät hyviltä, mutta äänimaailma luottaa turhan paljon kovaäänisiin säikyttelyihin ja Stephen McKeonin säveltämät musiikit ovat aika yhdentekevää taustahälinää.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.4.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Lee Cronin's The Mummy, Yhdysvallat, 2026, Atomic Monster, Blumhouse Productions, Doppelgängers, New Line Cinema, Wild Atlantic Pictures

Arvostelu: Evil Dead Rise (2023)

EVIL DEAD RISE

Ohjaus: Lee Cronin

Pääosissa: Lily Sullivan, Alyssa Sutherland, Morgan Davies, Gabrielle Echols, Nell Fisher, Mirabai Pease, Richard Crouchley, Anna-Maree Thomas ja Jayden Daniels

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 37 minuuttia

Ikäraja: 16

Sam Raimin kauhuelokuva Evil Dead - kauhun riivaamat (The Evil Dead - 1981) oli menestys, joka voitti niin genrefanien kuin kriitikoiden sydämet ja josta on muodostunut vuosien varrella yksi lajityypin isoimmista klassikoista. Jatko-osia Evil Dead II (1987) ja Pimeyden armeija (Army of Darkness - 1992) pidetään suuressa kulttisuosiossa, mutta uudelleenfilmatisointi Evil Dead (2013) sai ristiriitaisen vastaanoton. Televisiosarja Ash vs Evil Dead (2015-2018) käynnistyi suosittuna, mutta sen katsojaluvut laskivat kolmannella kaudella niin alhaisiksi, ettei sarjan tekoa enää haluttu jatkaa. Uutta Evil Dead -elokuvaa suunniteltiin pitkään ja ideoina olivat niin jatko-osa uudelleenfilmatisoinnille kuin jatko-osa Pimeyden armeijalle ja televisiosarjalle. Vuonna 2019 Raimi ilmoitti, että uusi elokuva olisi tekeillä ja hän itse valitsi ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi Lee Croninin. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2021 ja alun perin elokuvan oli tarkoitus ilmestyä suoraan HBO Max -palveluun vuonna 2022, mutta Warner Bros. Pictures muutti suunnitelmia ja nyt Evil Dead Rise -nimen saanut elokuva on ilmestynyt elokuvateattereihin. Itse pidän paljon aiemmista Evil Dead -leffoista ja -sarjasta, ja kiinnostuinkin, kun varmistui, että uutta elokuvaa oltiin tekemässä. Kävinkin positiivisin mielin katsomassa Evil Dead Risen sen ennakkonäytöksessä päivää ennen ensi-iltaa.

Beth on tapaamassa siskoaan Ellietä, kun Ellien lapset löytävät kummallisen kirjan kerrostalon uumenista ja vapauttavat vahingossa sen kauhut.

Evil Dead Risen keskiössä ovat erilleen ajautuneet siskokset, kitarateknikkona erään bändin kanssa kiertävä Beth (Lily Sullivan) ja yksinhuoltajaksi jäänyt Ellie (Alyssa Sutherland), sekä Ellien lapset Danny (Morgan Davies), Bridget (Gabrielle Echols) ja Kassie (Nell Fisher), jotka suhtautuvat jokainen eri tavoin isänsä lähtöön. Hahmot ovat yllättävänkin oivallisia ja heidän selviytymisensä puolesta jännittää, kun lapset löytävät kerrostalonsa uumenista ihmislihalla päällystetyn ja verellä kirjoitetun kirjan, ja päästävät vahingossa vapaaksi sen sisältämät kauhut. Bethin ja Ellien rikkinäinen siskosuhde on hyvin rakennettu ja muksut ajavat toimivasti asiansa. Näyttelijäviisikko hoitaa tonttinsa oikein mainiosti. Kuten mainokset ovatkin jo paljastaneet, Ellie-äiti joutuu kirjan demoneiden riivaamaksi ja Sutherland irrotteleekin riemastuttavasti yhä vain sekopäisemmäksi muuttuvassa roolissaan.

Vielä neljän elokuvan ja kolme tuotantokautta kestäneen televisiosarjan jälkeen Evil Dead -franchise näyttää olevan voimissaan. Evil Dead Rise on erittäin hyvä lisäys jo neljä vuosikymmentä kestäneeseen kauhusarjaan, joka tuottaa takuulla riemua alkuperäisten kulttiklassikoiden faneille. Kun niin sanotusti paska osuu tuulettimeen ja Kuolleiden kirjan kauhut pääsevät valloilleen, muuttuu meno sellaiseksi anteeksipyytelemättömän ällöttäväksi verimätöksi, että paatuneemmallakin genreharrastajalla saattaa ottaa vatsanpohjasta. Ihan niin kuvottaviin raakuuksiin elokuva ei yllä kuin vuoden 2013 Evil Dead -uudelleenfilmatisointi, mutta lähellä käydään ja on kyllä ihme ja kumma, että elokuvalle on läimäisty alhainen K16-ikärajaleima. Verta roiskitaan litratolkulla, ihmisiä revitään riekaleiksi ja muutakin inhottavan oksettavaa pistetään ruudulle siihen tahtiin, että jossain kohtaa pohdin, kuinka karua settiä tänä päivänä vaaditaan K18-ikärajan saavuttamiseksi? Suomen lain mukaanhan Evil Dead Risea pääsisi nimittäin 13-vuotias katsomaan täysi-ikäisen seurassa.

Lukuun ottamatta tiivistunnelmaista, mutta samalla myös hieman irralliselta tuntuvaa prologia, Evil Dead Rise siirtää tapahtumapaikan syrjäiseltä kesämökiltä suurkaupungin kerrostaloon. Vaikka tällä syödään pois se avuttomuuden tunne, että lähimailtakaan ei voisi löytää apua, eikä kukaan luultavasti vahingossakaan eksyisi mökille, maisemanvaihdos tekee lopulta terää. Kerrostalomiljöö on oiva lokaatio näiden pahojen kuolleiden nousulle ja revittelylle. Elokuva rakentaa tehokkaasti ahdistavaa ilmapiiriä ja nostaa kierroksiaan kohtaus kohtaukselta. Sydän hakkaa lujempaa, kun meno muuttuu intensiivisemmäksi loppua kohti. Kaikessa kauhufania lämmittävässä verenpaljoudessaan finaali tuottaa kuitenkin pienoisen pettymyksen. Käytettyään napakan puolentoista tunnin keston aikana kaikki Evil Dead -kliseet, tekijät ryhtyvät lainailemaan muista kauhuklassikoista, kuten Hohdosta (The Shining - 1980) ja The Thing - "se" jostakin (The Thing - 1982), eikä lopputulos täysin istu Evil Dead -maailmaan.

Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut itselleni tuntematon Lee Cronin, joka oli tätä ennen tehnyt yhden ainoan täyspitkän leffan, The Hole in the Groundin (2019). Cronin hoitaa hommansa tässä niin mallikkaasti, että odotan mielenkiinnolla, mitä hän tekee seuraavaksi. Jäin kuitenkin hieman kaipaamaan vähän enemmän evildeadmaista hupsuttelua kauhun keskellä. Muutamaa mustan huumorin hetkeä lukuun ottamatta leffa on tehty lähes samalla ryppyotsaisuudella kuin uudelleenfilmatisointi. Evil Dead Rise on tekniseltä puoleltaan vaikuttava. Se on todella tyylikkäästi kuvattu, oli kyse sitten vinksahtaneista kuvakulmista, sähäköistä kamera-ajoista tai erinomaisista kuvasommitteluista. Valaisu on oivallista ja lavasteet hienot. Maskeeraustiimi ansaitsee kehut, sillä niin ällöttävän näköiset he riivatuista hahmoista tekevät, sekä saavat aikaan erittäin epämiellyttävän näköisiä vammoja, joita hahmoille aiheutuu. Erikoistehostepuolella luotetaan useasti käytännön efekteihin, mutta muutamia selviä digitehosteitakin mahtuu mukaan. Äänimaailma ei onneksi liikaa luota koviin äkkisäikäytyksiin, vaan rakentaa tunnelmaa yhdessä Stephen McKeonin musiikkien kera.

Yhteenveto: Evil Dead Rise on erittäin mainio lisäys yhä neljän vuosikymmenenkin jälkeen voimissaan olevaan kauhusarjaan. Vaikkei elokuva yllä ihan yhtä oksettaviin raakuuksiin kuin kymmenen vuoden takainen uudelleenfilmatisointi, löytyy siitä useita anteeksipyytelemättömän inhottavaa ja veristä hetkeä, jotka takuulla ilahduttavat lajityypin faneja. Elokuva rakentaa epämiellyttävää ilmapiiriä onnistuneesti ja kasvattaa jännitettä, sekä sekopäisyyttään kohtaus kohtaukselta. Puolentoista tunnin kesto on oivallisen napakka, vaikka siihenkin mahtuu ylimääräiseltä tuntuvaa, oli kyse sitten hieman irrallisesta prologista tai muista kauhuelokuvista lainailevista jutuista, jotka eivät tunnu Evil Deadilta. Näyttelijät ovat mainiot rooleissaan, etenkin riivattuna äitinä nähtävä Alyssa Sutherland. Visuaalisesti leffa on todella vakuuttava kameratyöskentelynsä, maskeerauksiensa ja efektiensä kanssa. Jos siis pidät aiemmista Evil Dead -elokuvista, suosittelen lämpimästi katsomaan myös Evil Dead Risen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.4.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Evil Dead Rise, 2023, Warner Bros., New Line Cinema, Department of Post, Ghost House Pictures, Wild Atlantic Pictures