Deep Water (2026) - elokuva-arvostelu

DEEP WATER

Ohjaus: Renny Harlin

Näyttelijät: Aaron Eckhart, Molly Belle Wright, Angus Sampson, Ben Kingsley, Rosie Zhao, Lucy Barrett, Wenhan Li, Richard Crouchley, Nashi, Elijah Tamati, Lakota Johnson, Mark Hadlow, Kate Fitzpatrick, Chrissy Jin, John De Luca ja Johanna Harlin

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 46 minuuttia

Ikäraja: 16

Deep Water on suomalaisen Renny Harlinin uusi haielokuva. Alun perin elokuva suunniteltiin jatko-osaksi haileffa Baitille (2012), mutta kun Malaysia Airlinesin lento 370 katosi selittämättömästi maaliskuussa 2014, käsikirjoitus miellettiin liian samanlaiseksi ja elokuva päätettiin kuolleiden muistoa kunnioittaen peruuttaa. Kuitenkin kun toukokuussa 2023 Kiss-yhtyeen basisti Gene Simmons perusti elokuvayhtiön Simmons/Hamilton Productionsin, mies halusi ensitöikseen herättää leffan takaisin henkiin. Ohjaajaksi pestattiin aiemmin haileffa Deep Blue Sean (1999) tehnyt Renny Harlin ja kuvaukset käynnistyivät saman vuoden joulukuussa. Nyt Deep Water saapuu Suomenkin teattereihin, siitä huolimatta että elokuva osoittautui maailmalla jättiflopiksi, tienattuaan vain neljäsosan budjetistaan. Itse haikammoisena en ole odottanut leffan näkemistä yhtään. Olin jopa yllättynyt, että elokuva päätettiin tuoda Suomen teattereihin sen taloudellisesta epäonnistumisesta huolimatta, Harlinin The Strangers -kauhutrilogian (2024-2026) skipattua Suomen teatterit kokonaan. Skeptisenä kävin katsomassa Deep Waterin heti sen ensi-iltapäivänä.

Los Angelesista Shanghaihin matkalla oleva lentokone tekee pakkolaskun avomereen, jättäen yhä elossa olevat matkustajat ja henkilökunnan jäsenet lentokoneen rippeitä kiertelevien haiden keskelle.

Deep Water kertoo erään hyvin epäonnisen lennon matkustajista ja henkilökunnasta, joiden matkan ainoa töyssy ei ole pakkolaskeutuminen mereen, vaan apua odotellessa paikalle saapuvat haikalat. On lennon kapteeni Rich (Ben Kingsley) ja tämän uskollinen perämies Ben (Aaron Eckhart). Lentoemäntiin kuuluvat esimerkiksi Penny (Lucy Barrett) ja Zoe (Nashi), kun taas matkustajia ovat muun muassa sisarukset Cora (Molly Belle Wright) ja Finn (Elijah Tamati), iäkäs Becky (Kate Fitzpatrick), painija Hutch (Lakota Johnson) ja hänen valmentajansa Dade (Mark Hadlow), kirjoittaja Matt (Richard Crouchley), e-urheilijat Sam (Wenhan Li) ja Lily (Rosie Zhao), sekä Dan (Angus Sampson), joka on heti ensinäkemältä sellainen mulkero, että hänen toivoo hyvin nopeasti kohtaavan mahdollisimman karmean lopun. Osaan hahmoista on panostettu selvästi enemmän kuin toisiin ja leffasta löytyy jopa yllättävän tykättäviä tyyppejä, joiden haluaa nähdä selviytyvän (et sinä, Dan). Näyttelijät suoriutuvat pääasiassa hyvin rooleistaan, tulkiten hahmojensa erilaisia reaktioita tilanteeseensa. Joku ottaa ohjat haltuun, jotkut toiset taas panikoivat ja sitten on Dan, joka olisi valmis tönimään muita matkustajia pelastuslautalta mereen, mikäli se edesauttaisi hänen omaa selviytymistään. Ja vaikka Dan on ihmisenä suoraan hanurista, Sampson esittää hahmoa täydellisesti.

Renny Harlinin The Strangers -kauhuleffatrilogia osoittautui niin kaameaksi räpellykseksi, että ne saivat minut menettämään kokonaan uskoni tähän Suomen entiseen ylpeydenaiheeseen. Tämän lisäksi haileffojen maine on varsin kehno, sillä suuri osa niistä ovat olleet entisen Anttilan alelaareja varten tehtyjä kertakäyttörainoja. Deep Water oli vieläpä maailmalla valtava taloudellinen epäonnistuminen, joten odotukseni elokuvaa kohtaan olivat todella matalat. Mutta mitäpä vielä! Kenties juuri alhaisten odotusteni myötä mielsin Deep Waterin yhdeksi vuoden isoimmista yllättäjistä.

Sen lisäksi, että kyseessä on poikkeuksellisen toimiva haileffa, Deep Water on myös oikein pätevä selviytymistrilleri. Esiteltyään napakasti pulaan joutuvat hahmot, nupit väännetään onnistuneesti kaakkoon. Lentokoneen onnettomuustilanne on vaikuttavan kauhistuttavasti toteutettu - suoraan jokaisen lentäjän pahimmista painajaisista. Eikä leffa tosiaan lässähdä sen jälkeenkään. On hyvä idea, että törmäyksessä lentokone halkeaa kolmeen osaan, joista yksi vieläpä jää pinnan alle ilmakuplaan. Hahmot ovat jo valmiiksi aikamoisessa pinteessä, ennen kuin he edes huomaavat ensimmäistäkään selkäevää vedessä. Itse tosiaan kammoksun haita ja loppuleffa menikin minulla kieriskellessä epämukavan olon vallassa teatterin penkissä, kun hahmot pistetään yksi kerrallaan veden varaan, joko kohdaten loppunsa tai selviytyen niukasti. Joidenkin hahmojen kohtalot ovat selviö saman tien, kun taas joidenkin kohdalla oikeasti jännittää, että mitenköhän tässä käy? Hyvällä tavalla ikuisuudelta tuntuneen piinan jälkeen olin huojentunut, kun lopputekstit vihdoin alkoivat ja pääsin poistumaan teatterista. Eipä tässä voi nyt muuta kuin sormet ristissä toivoa, että oma tuleva kesälomamatkani sujuisi huomattavasti helpommin...

Renny Harlinin ohjaus on pääasiassa pätevää ja hän rakentaa jännitettä osaavasti, vaikka toisinaan hän taantuukin hieman laiskoihin äkkisäikyttelyihin. Pete Bridgesin, Shayne Armstrongin, S.P. Krausen ja Damien Powerin työstämä käsikirjoitus antaa hyvät raamit ja sisältää oivallisia hahmoja, mutta se tarjoaa myös ajoittain varsin kökköä dialogia, jolla yritetään vaivaannuttavasti pohjustaa tulevaa. Teknisestikin Deep Water toimii pääasiassa hyvin, vaikka ajoittain digihait eivät täysin vakuuta. Käytännön tehosteita hyödyntävä lentokoneonnettomuus on kuitenkin hurjaa katseltavaa, kun stuntnäyttelijöitä on oikeasti riepoteltu ja kiskottu runkoon revenneistä aukoista ulos. Lavasteet ovat komeat, puvustus oivallista ja maskeeraajat pääsevät tekemään erilaisia häijyjä ruhjeita, oli kyse sitten törmäyksessä syntyneistä haavereista tai haiden puraisuista. Kameratyöskentely on toimivaa, mutta leikkauksessa pariin otteeseen tuntuu kuin seasta olisi jäänyt kohtaus puuttumaan. Fernando Velázquezin musiikit säestävät tätä jännitysnäytelmää hyvin, mutta musiikkipuolella ehdoton huippu on Ben Kingsleyn karaokeveto Bart Howardin klassikkokappaleesta Fly Me to the Moon.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.6.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Deep Water, Australia, Yhdysvallat, 2026, Nostromo Pictures, Arclight Films, Aristos Films, Aventura, Blue Rider Pictures, Pink308, Rabbits Black, SSS Entertainment, Simmons/Hamilton Productions, Top Film Distribution

Arvostelu: Evil Dead Rise (2023)

EVIL DEAD RISE

Ohjaus: Lee Cronin

Pääosissa: Lily Sullivan, Alyssa Sutherland, Morgan Davies, Gabrielle Echols, Nell Fisher, Mirabai Pease, Richard Crouchley, Anna-Maree Thomas ja Jayden Daniels

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 37 minuuttia

Ikäraja: 16

Sam Raimin kauhuelokuva Evil Dead - kauhun riivaamat (The Evil Dead - 1981) oli menestys, joka voitti niin genrefanien kuin kriitikoiden sydämet ja josta on muodostunut vuosien varrella yksi lajityypin isoimmista klassikoista. Jatko-osia Evil Dead II (1987) ja Pimeyden armeija (Army of Darkness - 1992) pidetään suuressa kulttisuosiossa, mutta uudelleenfilmatisointi Evil Dead (2013) sai ristiriitaisen vastaanoton. Televisiosarja Ash vs Evil Dead (2015-2018) käynnistyi suosittuna, mutta sen katsojaluvut laskivat kolmannella kaudella niin alhaisiksi, ettei sarjan tekoa enää haluttu jatkaa. Uutta Evil Dead -elokuvaa suunniteltiin pitkään ja ideoina olivat niin jatko-osa uudelleenfilmatisoinnille kuin jatko-osa Pimeyden armeijalle ja televisiosarjalle. Vuonna 2019 Raimi ilmoitti, että uusi elokuva olisi tekeillä ja hän itse valitsi ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi Lee Croninin. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2021 ja alun perin elokuvan oli tarkoitus ilmestyä suoraan HBO Max -palveluun vuonna 2022, mutta Warner Bros. Pictures muutti suunnitelmia ja nyt Evil Dead Rise -nimen saanut elokuva on ilmestynyt elokuvateattereihin. Itse pidän paljon aiemmista Evil Dead -leffoista ja -sarjasta, ja kiinnostuinkin, kun varmistui, että uutta elokuvaa oltiin tekemässä. Kävinkin positiivisin mielin katsomassa Evil Dead Risen sen ennakkonäytöksessä päivää ennen ensi-iltaa.

Beth on tapaamassa siskoaan Ellietä, kun Ellien lapset löytävät kummallisen kirjan kerrostalon uumenista ja vapauttavat vahingossa sen kauhut.

Evil Dead Risen keskiössä ovat erilleen ajautuneet siskokset, kitarateknikkona erään bändin kanssa kiertävä Beth (Lily Sullivan) ja yksinhuoltajaksi jäänyt Ellie (Alyssa Sutherland), sekä Ellien lapset Danny (Morgan Davies), Bridget (Gabrielle Echols) ja Kassie (Nell Fisher), jotka suhtautuvat jokainen eri tavoin isänsä lähtöön. Hahmot ovat yllättävänkin oivallisia ja heidän selviytymisensä puolesta jännittää, kun lapset löytävät kerrostalonsa uumenista ihmislihalla päällystetyn ja verellä kirjoitetun kirjan, ja päästävät vahingossa vapaaksi sen sisältämät kauhut. Bethin ja Ellien rikkinäinen siskosuhde on hyvin rakennettu ja muksut ajavat toimivasti asiansa. Näyttelijäviisikko hoitaa tonttinsa oikein mainiosti. Kuten mainokset ovatkin jo paljastaneet, Ellie-äiti joutuu kirjan demoneiden riivaamaksi ja Sutherland irrotteleekin riemastuttavasti yhä vain sekopäisemmäksi muuttuvassa roolissaan.

Vielä neljän elokuvan ja kolme tuotantokautta kestäneen televisiosarjan jälkeen Evil Dead -franchise näyttää olevan voimissaan. Evil Dead Rise on erittäin hyvä lisäys jo neljä vuosikymmentä kestäneeseen kauhusarjaan, joka tuottaa takuulla riemua alkuperäisten kulttiklassikoiden faneille. Kun niin sanotusti paska osuu tuulettimeen ja Kuolleiden kirjan kauhut pääsevät valloilleen, muuttuu meno sellaiseksi anteeksipyytelemättömän ällöttäväksi verimätöksi, että paatuneemmallakin genreharrastajalla saattaa ottaa vatsanpohjasta. Ihan niin kuvottaviin raakuuksiin elokuva ei yllä kuin vuoden 2013 Evil Dead -uudelleenfilmatisointi, mutta lähellä käydään ja on kyllä ihme ja kumma, että elokuvalle on läimäisty alhainen K16-ikärajaleima. Verta roiskitaan litratolkulla, ihmisiä revitään riekaleiksi ja muutakin inhottavan oksettavaa pistetään ruudulle siihen tahtiin, että jossain kohtaa pohdin, kuinka karua settiä tänä päivänä vaaditaan K18-ikärajan saavuttamiseksi? Suomen lain mukaanhan Evil Dead Risea pääsisi nimittäin 13-vuotias katsomaan täysi-ikäisen seurassa.

Lukuun ottamatta tiivistunnelmaista, mutta samalla myös hieman irralliselta tuntuvaa prologia, Evil Dead Rise siirtää tapahtumapaikan syrjäiseltä kesämökiltä suurkaupungin kerrostaloon. Vaikka tällä syödään pois se avuttomuuden tunne, että lähimailtakaan ei voisi löytää apua, eikä kukaan luultavasti vahingossakaan eksyisi mökille, maisemanvaihdos tekee lopulta terää. Kerrostalomiljöö on oiva lokaatio näiden pahojen kuolleiden nousulle ja revittelylle. Elokuva rakentaa tehokkaasti ahdistavaa ilmapiiriä ja nostaa kierroksiaan kohtaus kohtaukselta. Sydän hakkaa lujempaa, kun meno muuttuu intensiivisemmäksi loppua kohti. Kaikessa kauhufania lämmittävässä verenpaljoudessaan finaali tuottaa kuitenkin pienoisen pettymyksen. Käytettyään napakan puolentoista tunnin keston aikana kaikki Evil Dead -kliseet, tekijät ryhtyvät lainailemaan muista kauhuklassikoista, kuten Hohdosta (The Shining - 1980) ja The Thing - "se" jostakin (The Thing - 1982), eikä lopputulos täysin istu Evil Dead -maailmaan.

Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut itselleni tuntematon Lee Cronin, joka oli tätä ennen tehnyt yhden ainoan täyspitkän leffan, The Hole in the Groundin (2019). Cronin hoitaa hommansa tässä niin mallikkaasti, että odotan mielenkiinnolla, mitä hän tekee seuraavaksi. Jäin kuitenkin hieman kaipaamaan vähän enemmän evildeadmaista hupsuttelua kauhun keskellä. Muutamaa mustan huumorin hetkeä lukuun ottamatta leffa on tehty lähes samalla ryppyotsaisuudella kuin uudelleenfilmatisointi. Evil Dead Rise on tekniseltä puoleltaan vaikuttava. Se on todella tyylikkäästi kuvattu, oli kyse sitten vinksahtaneista kuvakulmista, sähäköistä kamera-ajoista tai erinomaisista kuvasommitteluista. Valaisu on oivallista ja lavasteet hienot. Maskeeraustiimi ansaitsee kehut, sillä niin ällöttävän näköiset he riivatuista hahmoista tekevät, sekä saavat aikaan erittäin epämiellyttävän näköisiä vammoja, joita hahmoille aiheutuu. Erikoistehostepuolella luotetaan useasti käytännön efekteihin, mutta muutamia selviä digitehosteitakin mahtuu mukaan. Äänimaailma ei onneksi liikaa luota koviin äkkisäikäytyksiin, vaan rakentaa tunnelmaa yhdessä Stephen McKeonin musiikkien kera.

Yhteenveto: Evil Dead Rise on erittäin mainio lisäys yhä neljän vuosikymmenenkin jälkeen voimissaan olevaan kauhusarjaan. Vaikkei elokuva yllä ihan yhtä oksettaviin raakuuksiin kuin kymmenen vuoden takainen uudelleenfilmatisointi, löytyy siitä useita anteeksipyytelemättömän inhottavaa ja veristä hetkeä, jotka takuulla ilahduttavat lajityypin faneja. Elokuva rakentaa epämiellyttävää ilmapiiriä onnistuneesti ja kasvattaa jännitettä, sekä sekopäisyyttään kohtaus kohtaukselta. Puolentoista tunnin kesto on oivallisen napakka, vaikka siihenkin mahtuu ylimääräiseltä tuntuvaa, oli kyse sitten hieman irrallisesta prologista tai muista kauhuelokuvista lainailevista jutuista, jotka eivät tunnu Evil Deadilta. Näyttelijät ovat mainiot rooleissaan, etenkin riivattuna äitinä nähtävä Alyssa Sutherland. Visuaalisesti leffa on todella vakuuttava kameratyöskentelynsä, maskeerauksiensa ja efektiensä kanssa. Jos siis pidät aiemmista Evil Dead -elokuvista, suosittelen lämpimästi katsomaan myös Evil Dead Risen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.4.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Evil Dead Rise, 2023, Warner Bros., New Line Cinema, Department of Post, Ghost House Pictures, Wild Atlantic Pictures