Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matt Ross. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matt Ross. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. tammikuuta 2020

Arvostelu: Amerikan psyko (American Psycho - 2000)

AMERIKAN PSYKO

AMERICAN PSYCHO



Ohjaus: Mary Harron
Pääosissa: Christian Bale, Reese Witherspoon, Chloë Sevigny, Justin Theroux, Willem Dafoe, Jared Leto, Matt Ross, Josh Lucas, Cara Seymour ja Samantha Mathis
Genre: trilleri, komedia, kauhu
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Ikäraja: 16

Amerikan psyko perustuu Bret Easton Ellisin samannimiseen kirjaan vuodelta 1991. Tuottaja Edward R. Pressman osti kirjan elokuvaoikeudet ja alkoi työstämään leffaa. Alunperin David Cronenbergin oli tarkoitus ohjata elokuva ja sitä piti tähdittää Johnny Depp, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun Cronenberg hiillosti kirjailija Ellisiä työstämään filmin käsikirjoituksen, vaatien tätä muuttamaan paljon asioita. Cronenberg korvattiin Mary Harronilla, joka teki käsikirjoituksen yhdessä leffassa näyttelevän Guinevere Turnerin kanssa. Harron valitsi päärooliin siihen aikaan lähes tuntemattoman Christian Balen, mutta tuotantoyhtiö Lionsgate vaati pääosaan Edward Nortonia tai Leonardo DiCapriota. DiCaprio kiinnostui, mutta halusi vaihtaa ohjaajaksi Oliver Stonen, Martin Scorsesen tai Danny Boylen. Lionsgate otti Stonen mukaan projektiin, mistä yhä ohjaajana toimiva Harron suuttui. Stone ei kuitenkaan pitänyt DiCaprion jatkuvasta ohjeistuksesta ja jätti projektin, ja lopulta DiCapriokin päätti tehdä tämän sijaan The Beachin (2000) Danny Boylen kanssa. Bale oli rakastunut Ellisin kirjaan ja halusi intohimoisesti tehdä tämän leffan, joten hän ei ollut kuukausiin suostunut ottamaan mitään rooleja vastaan, jotta olisi varmasti vapaa tätä elokuvaa varten. Lionsgate yritti vielä suostutella Ewan McGregoria pääosaan, mutta kun tämä ei halunnut, yhtiö antoi lopulta Harrenin ohjata leffan ja Balen tähdittää sitä, mutta sillä ehdolla, että budjetti puolitettaisiin. Kuvaukset alkoivat maaliskuussa 1999 ja Amerikan psyko sai vihdoin maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla 21. tammikuuta 2000 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva ei ollut kummoinen hitti ja se jakoi mielipiteet voimakkaasti kahtia, toisten ylistäessä leffaa ja toisten haukkuessa sitä. Vuosien varrella leffa on kerännyt vannoutuneen fanikuntansa ja nykyään sitä pidetään jonkin sortin kulttiklassikkona. Itse en ollut aiemmin nähnyt elokuvaa, mutta olen kuullut siitä paljon kehuja ja yleensä kaikki järkyttyvät, kun kuulevat, etten ole nähnyt sitä. Kun huomasin, että Amerikan psyko täyttää nyt 20 vuotta, tiesin, että oli vihdoin ja viimein aika katsoa se. Itse asiassa Filmikela-arvostelusivua kirjoittava ystäväni näytti sen minulle, ilman että tiesin, mitä olin alkamassa katsomaan.

Patrick Bateman on menestynyt liikemies, joka syö työkumppaneidensa ja naisystäviensä kanssa hienoissa ravintoloissa. Tämä on kuitenkin pelkkä naamio, sillä todellisuudessa Patrick on psykopaatti, jonka häikäilemätön luonne on vasta puskemassa kunnolla esiin...

Onneksi ohjaaja Mary Harron piti pintansa ja vaati Christian Balen päärooliin, sillä ei tätä roolia voisi kukaan muu hoitaa. Bale on aivan mielettömän mahtava tässä leffassa, eikä mikään ihme, että monet pitävät Patrick Batemania yhä hänen parhaimpana roolisuorituksenaan! Bale on tunnettu siitä, että hän todella, siis todella uppoutuu rooleihinsa ja hän onkin vuosien varrella niin laihduttanut kuin lihottanut itsensä sairailla tavoilla ja monet ovatkin huolissaan hänen terveydestään. Tässä Bale ei niinkään muuta vartaloaan, mutta hän omistautuu psykopaatin roolille sellaisella antaumuksella, että se on jo pelottavaa itsessään. Balen silmistä kiiltää hulluus, kun Patrick pääsee öisin vauhtiin ja päivisin taas hän hymyilee, mutta Balen silmistä paistaa tyhjyys. En tiedä, olenko koskaan nähnyt elokuvassa näin vakuuttavaa kuvausta psykopaatista, vaikkakin Javier Bardem Anton Chigurhina Menetetyssä maassa (No Country for Old Men - 2007) pääsee lähelle. Patrick Bateman on suorastaan täydellisesti kirjoitettu ja näytelty hahmo, ja hänen matkaansa on äärimmäisen kiehtovaa seurata - vaikka hän tekisi kuinka sairaita asioita.
     Elokuvassa nähdään myös mm. Reese Witherspoon Patrickin naisystävänä, Willem Dafoe etsivänä, Cara Seymour prostituoituna, Chloë Sevigny Patrickin sihteerinä, sekä Jared Leto, Justin Theroux, Matt Ross, Josh Lucas ja Bill Sage Patrickin työkumppaneina. Sivuhahmot jäävät todella yksiulotteisiksi tapauksiksi, mikä ei kuitenkaan ole ongelma. Tällä ratkaisulla selvästi korostetaan sitä, kuinka kenelläkään muulla ei ole merkitystä Patrickille, jolloin heillä ei pitäisi olla merkitystä katsojallekaan.




Amerikan psyko vie katsojansa mestarillisesti Patrick Batemanin pään sisälle. Tähän vaikuttaa jo vahvasti Patrickin kertojaääni, mikä ei tosin niinkään selitä juonta, vaan selostaa Patrickin tekemiä huomioita ja ajatuksia. Patrick selostaa todella pikkutarkasti esimerkiksi ihonhoitotuotteistaan, suosikkiartisteistaan ja käyntikortistaan, joilla ei ole niinkään väliä juonen etenemisen kannalta, mutta ne antavat katsojalle täydellisen käsityksen siitä, kuinka tarkka hän on asioista. Patrickille kontrolli on äärettömän tärkeää ja hän muuttuukin hyökkääväksi heti, kun ei enää hallitse tilannetta. Patrick ei välitä mistään muusta kuin itsestään ja omasta tyydytyksestään, oli kyse sitten seksistä (jolloin hän tosin osoittaa jälleen itsekeskeisyyttä tuijottamalla lähinnä itseään peilistä ja pullistelemalla lihaksiaan itselleen) tai sitten niistä ikävämmistä yöpuuhista. Elokuva tuo todella hyvin esille, kuinka bisnesmies-Patrick on pelkkä naamio, jonka hän on luonut pysyäkseen poissa vankilasta. Toisaalta kukaan ei tunnu kiinnittävän huomiota Patrickin ilmiselvään synkkään puoleen, vaikka hän jopa sanoo hymyillen todella sairaita asioita tutuilleen.

Ymmärsin nopeasti leffan alussa, miksi monet pitävät Amerikan psykoa niin korkeassa arvossa ja miksei se uppoa toisille. Kyseessä on mustan huumorin kauhukomedia, satiiri, mikä oikein herkuttelee sen kauheilla piirteillä. Patrickin sairaat möläytykset muille ja hänen intonsa, kun suosikkipuuha on lähellä, hoidetaan komedian kautta ja joillekin tämä tyyli toimii ja toisille ei. Filmi todella on monilla eri tavoilla elokuva Patrick Batemanista - niin hänen tarinansa kuin hänen psykologinen tutkintansa - ja minä suorastaan rakastuin tähän teokseen. Elokuva on vangitsevasti rakennettu ja se lumoaa yhä syvemmälle, mitä pidemmälle tarina etenee. Aluksi Patrickin teoille nauraminen tapahtuu hermostuneesti, mutta vähitellen katsoja huomaakin nauravansa Patrickin kanssa. Leffa on kierolla tavalla hulvaton, enkä voi edes kuvailla, kuinka paljon pidän siitä, kun mustan huumorin elokuva saa katsojan kyseenalaistamaan oman mielenterveytensä.




Komedian lisäksi mukana on kyllä ihan kauhuakin, muttei mitään nykypäivän hyppysäikyttelypelleilyä, vaan enemmän psykologista tunnelmointia. Alkupäässä lähinnä vain vihjaillaan, mitä Patrickin salaiseen elämään kuuluu ja suurimmaksi osaksi ajasta hänen tekonsa jätetään ihan vain katsojan mielikuvituksen varaan. Tämä on todella nerokasta, sillä katsojan mielikuvat ovat luultavasti kauhistuttavampia kuin mitä tekijät olisivat voineet loihtia ruudulle, minkä lisäksi jo pelkkä epävarmuus Patrickin teoista on karmivaa. Jännittäviä hetkiä on luvassa ja katsojan moraali pistetään koetukselle, sillä jossain kohtaa huomaa, ettei jännitäkään uhrien puolesta, vaan Patrickin puolesta. Onnistuuko hän pitämään puuhansa salassa, vai pääseekö Willem Dafoen näyttelemä etsivä hänen jäljilleen? Amerikan psyko onnistui vakuuttamaan minut alusta saakka sen mahtavuudesta, mutta todellinen jättipaukku, eli elokuvan ässä hihassa on säästetty loppuun ja se vasta saikin minut ymmärtämään, miksi tämä kuuluu monien suosikkileffojen joukkoon.

Christian Balen kiinnityksen lisäksi olen erittäin iloinen, että Mary Harron pysyi leffan ohjaajana. Harronin luoma tunnelma on täydellinen ja hänen ohjauksestaan ja käsikirjoituksestaan huomaa, kuinka hän ymmärtää Patrick Batemania paremmin kuin välttämättä kukaan muu (paitsi tietty "Amerikan psyko" -kirjan tehnyt Ellis). Harron ja toinen käsikirjoittaja Guinevere Turner omaavat kieron huumorintajun ja kirjoittavat Patrickin todella nerokkaasti. Amerikan psyko on myös teknisesti hyvin toteutettu. Se on erittäin hyvin kuvattu ja etenkin leikattu. Lavasteet ovat taidokkaasti rakennetut ja efektitiimi on päässyt roiskimaan tekoverta. Ääniefektit ovat hyvin luodut ja John Calen säveltämät musiikit tuovat erinomaisen lisänsä leffan tunnelmaan.




Yhteenveto: Amerikan psyko on mestarillinen kuvaus psykopaatista, mikä todella vie katsojan tarinan päähenkilö Patrick Batemanin sairaan mielen sisälle. Hahmo on huikean hienosti rakennettu kaikin tavoin. Patrickille kirjoitettu kertojaääni on kiehtova lisä, sillä se ei selitä tarinaa, vaan Patrick vain osoittaa erilaisia huomioitaan maailmasta, mikä saa katsojan ymmärtämään tämän ajatuksenkulkua paremmin. Vielä kun Christian Bale herättää hahmon henkiin näin hurjalla tavalla, ei voi muuta kuin äimistellä. Bale osaa olla äärimmäisen kylmä ja hullu, ja onkin usein aidosti pelottava. Pelottavaa on myös, kuinka katsoja huomaa jännittävänsä hahmon puolesta. Vaikka tietää, kuinka sairaita tekoja Patrick tekee, ei katsoja silti halua, että tämä jää kiinni. Elokuvan huumori on synkkää ja se vaatiikin katsojalta paljon, että leffan vitseille nauraa. Aluksi katsoja ei oikein ole varma, onko nauraminen oikein, mutta loppupäässä katsoja jo hekottelee Patrickin kanssa. Tunnelma on upeasti ja jopa lumoavasti rakennettu, vaikka leffa sisältääkin sairaita hetkiä. Lopussa elokuva vielä kaivaa viimeisen ässän hihastaan, tehden teoksesta entistäkin paremman. Tähän kun lisää vielä päälle ties kuinka monet repliikit, jotka tarttuvat herkästi mukaan omaan käyttöön, on Amerikan psyko lähes täydellinen paketti. Tätä ei kuitenkaan voi suositella kaikille tyylinsä ja sisältönsä vuoksi, mutta jos omaa kieromman huumorintajun ja kiinnostuksen psykoottisia persoonia kohtaan, on tämä pakko katsoa. Pari vuotta myöhemmin elokuva sai jatko-osan American Psycho 2 (2002), mutta se on haukuttu niin pahasti lyttyyn, etten aio ainakaan vielä pilata tätä katsomalla jatkoa.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.7.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
American Psycho, 2000, Am Psycho Productions, Edward R. Pressman Film, Lionsgate Films, Muse Productions, P.P.S. Films, Quadra Entertainment, Universal Pictures


tiistai 23. elokuuta 2016

Arvostelu: Captain Fantastic (2016)

CAPTAIN FANTASTIC (2016)



Ohjaus: Matt Ross
Pääosissa: Viggo Mortensen, George MacKay, Samantha Isler, Annalise Basso, Nicholas Hamilton, Shree Crooks, Charlie Shotwell, Frank Langella, Erin Moriarty, Missi Pyle, Kathryn Hahn ja Steve Zahn
Genre: draama, komedia
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 12

En tiennyt paljoa Captain Fantasticista, kun menin katsomaan sen. Ainoastaan, että siinä on pääosassa Viggo Mortensen ja olin nähnyt yllä olevan julisteen. Olin myös kuullut, että sitä on kehuttu paljon. Ajattelin siis, että miksipä ei? Riskin ottaessa se voisi olla viihdyttävä kaksituntinen tai puuduttavaa elämän hukkaan heittoa parin tunnin ajan. Itseäni tämä kiinnosti lähinnä sen takia, etten ollut nähnyt Viggoa The Lord of the Rings: The Return of the Kingin (2003) jälkeen oikeastaan missään, joten teki mieli nähdä, mitä muuta hän on tehnyt Aragornin roolin lisäksi.

Metsässä asuva perhe matkustaa sivistyksen pariin kuullessaan, että perheen äiti on kuollut.

Viggo Mortensen vetää todella hyvän suorituksen perheen isänä, Beninä. Hahmosta huokuu samaan aikaan sekä huoli lapsiaan kohtaan, että myös pieni hulluus ja pakkomielle maailmankatsomustaan kohtaan. Mortensen on erittäin oiva näyttelijä ja toivoisin, että häntä nähtäisiin useammin elokuvissa. Välillä nähdään muistokuvia Benin edesmenneestä vaimosta, Lesliestä.
     Benillä ja Lesliellä on kuusi lasta; Bodevan (George MacKay), Kielyr (Samantha Isler), Vespyr (Annalise Basso), Rellian (Nicholas Hamilton), Zaja (Shree Crooks) ja Nai (Charlie Shotwell). Heistä isoimmassa roolissa on vanhin poika, eli Bodevan. MacKayn suoritus on oikein mainio epävarmana miehenalkuna ja hänen kohtauksiaan Erin Moriartyn esittämän Clairen kanssa olisi voinut olla enemmän. Punapääsiskojen, Kielyrin ja Vespyrin, kohdalla en kertaakaan muistanut kumpi on kumpi, mutta hyvät roolisuoritukset kummatkin vetävät. Rellian on todella ärsyttävä, eikä häntä jaksa katsoa sitäkään määrää, mitä hän esiintyy leffassa. Perheen pienimpiä, Zajaa ja Naita, en myöskään osannut välillä erottaa toisistaan.
     Elokuvassa nähdään myös lasten isovanhemmat, joita näyttelevät Frank Langella ja Ann Dowd. Heistä mieleen jää vain lähinnä Langellan esittämä Jack-ukki. Kathryn Hahn, Steve Zahn ja Missi Pyle nähdään elokuvassa myös.

Elokuvan aloitus ei vielä erityisemmin innostanut minua. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa mudalla itsensä naamioineet lapset hyökkäävät peuran kimppuun, jonka jälkeen nähdään yksittäisiä pätkiä minimalistisella dialogilla. Kohtauksessa, jossa perhe on nuotion ääressä ja Ben alkaa soittaa kitaraa hiljaa, mietin, että tätäkö nyt sitten pitää katsoa noin kaksi tuntia? Onneksi elokuva lähti sitten toimivasti liikkeelle ja huomasin nauravani useassa kohtaa. Minusta oli todella huvittavaa, kuinka suoraan isä kertoi kaiken lapsilleen, ihan sama minkä ikäisiä he olivatkaan. Jopa pienimmätkin lapset kiroilivat, mikä ei näyttänyt haittaavan Beniä lainkaan. Elokuvassa näytetään kaiken aikaa enemmän, miten metsässä asuminen on vaikuttanut lapsiin. Ben on kyllä opettanut heille kaiken mahdollisen kirjoista ja he tietävät paljon enemmän kuin monet muut ikäisensä, mutta tavallisesta elämästä heillä ei ole käsitystäkään. Isänsä oppien takia lapset eivät vietä joulua juhlien jotain taikaolentoa, vaan Noah Chomskeyn päivää, koska hän on aivan oikea ihminen, toisin kuin joulupukki (tuohan on siis täyttä kakkapuhetta, kaikkihan tietävät, että kyllä se pukki Korvatunturilla asustaa). Lapset eivät myöskään kuulu mihinkään uskontoon samasta syystä.

Kun Ben saa puhelun, että hänen vaimonsa Leslie on tappanut itsensä, hän saa myös selville Leslien isän vihaavan Beniä niin paljon, että tämä on valmis pidätyttämään hänet, jos Ben saapuu hautajaisiin. Lasten voimakas tahto päästä äitinsä hautajaisiin saa lopulta Benin muuttamaan mieltä ja he lähtevät matkaan Steve-bussillaan ja matkalla tapahtuu outoja, mutta hauskoja asioita. Vaikka elokuvassa on paljon synkkiä juttuja, niin se onnistuu löytämään kaikesta jollain tapaa huumoria, pilaamatta silti kohtauksia. Paikoitellen elokuva on hidastempoinen, eikä se todellakaan ole kaikille, mutta uskoisin, että se löytää yleisönsä ennemmin tai myöhemmin. Matkan varrella lapset alkavat ymmärtää, mitä heiltä on jäänyt pois, asuessaan koko elämänsä metsässä. Siitä he alkavat syyttää isäänsä, mikä tekee Benin matkasta vielä vaikeampaa. Captain Fantasticin aikana käy useasti sääliksi Beniä, tämän yrittäessä olla mahdollisimman hyvä isä, uskoen täysillä siihen, mitä oli aikoinaan vaimonsa kanssa luonut, jotta hänen lapsensa kasvaisivat hyviksi ihmisiksi. Valitettavasti kukaan muu, eivät edes hänen lapsensa ymmärrä häntä. Onneksi myös hyviä asioita tapahtuu perheelle.

Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Matt Ross, joka on selvästi tiennyt, mitä on tekemässä. Kokonaisuus pysyy hyvin kasassa ja juttu toimii loppuun asti. Harmi vain, etten usko, että välttämättä koskaan kokesin tarvetta katsoa Captain Fantasticia uudestaan. Kuvaus on sujuvaa, kuten myös leikkaus. Tehosteita ei ole erityisemmin käytetty, mutta äänimaailma etenkin metsässä on hyvin toteutettu. Musiikki ei muuten jää erityisemmin mieleen, mutta elokuvassa kuullaan aivan törkeän hyvä versio Guns N' Rosesin "Sweet Child o' Mine" -kappaleesta.

Yhteenveto: Captain Fantastic on hieman pitkäveteisestä alustaan huolimatta hyvä elokuva. Miinukseni on, etten oikein usko sillä olevan uudelleenkatsottavuusarvoa minulle. Viggo Mortensen vetää todella hyvän roolisuorituksen. Vaikka lapsille on luotu omia persoonia, ei jokaisella ole tarpeeksi ruutuaikaa, jotta punapääsiskot tunnistaisi paremmin ja perheen pienimmät erottaisi toisistaan. Suurimman osan ajasta elokuvassa on hyvä meno päällä ja pahoistakin asioista voi löytää huumoria. Parasta on nähdä, miten metsässä eläneiden lapsien maailmankatsomus poikkeaa paljon kaupungin lapsista. Jos kaipaat jotain erilaista elokuvaa massapätkien joukkoon, niin tässä on hyvä vaihtoehto. Uskon tosiaan, että vaikka elokuva ei olisikaan kassamagneetti, niin se tulee silti löytämään oman fanikuntansa. Ehkä jotkut tarpeeksi seikkailunhaluiset päättävät toteuttaa tämän oikeassa elämässä.




Kirjoittanut: Joonatan, 4.8.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.traileraddict.com
Captain Fantastic, 2016, Electric City Entertainment, ShivHans Pictures