Arvostelu: Väärät paperit (Identity Thief - 2013)

VÄÄRÄT PAPERIT

IDENTITY THIEF

Ohjaus: Seth Gordon

Pääosissa: Jason Bateman, Melissa McCarthy, Amanda Peet, Jon Favreau, John Cho, Morris Chestnut, Génesis Rodríguez, T.I., Robert Patrick, Eric Stonestreet ja Jonathan Banks

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

Ikäraja: 12

Identity Thief, eli suomalaisittain Väärät paperit on Jason Batemanin ja Melissa McCarthyn tähdittämä komediaelokuva. Jerry Eaten ja Craig Mazin kehittelivät elokuvan tarinan ja saivat Seth Gordonin kiinnostumaan sen ohjaamisesta. Kuvaukset käynnistyivät keväällä 2012 ja lopulta Väärät paperit sai maailmanensi-iltansa 7. helmikuuta 2013 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys, mutta sai heikon vastaanoton kriitikoilta. Itse katsoin leffan vasta myöhemmin vuokralta ja pidin sitä kelpo komediana. Olen katsonut elokuvan kertaalleen uudestaan ja kun huomasin sen täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa Väärät paperit jälleen ja arvostella sen.

Kun huijarinainen varastaa bisnesmies Sandy Pattersonin identiteetin, tuhlaa tämän rahat, tuhoaa tämän luottotiedot ja melkein hankkii tälle potkut, Sandyn on pakko lähteä etsimään naista, saadakseen varastetun elämänsä takaisin.

Jason Bateman näyttelee Sandy Pattersonia, liikemiestä, joka eräänä päivänä huomaa, että hänen korteillaan ei ole enää katetta ja poliisitkin saapuvat pidättämään häntä petoksesta. Sandylle selviää, että hänelle tuiki tuntematon nainen (Melissa McCarthy) on päässyt käsiksi hänen tietoihinsa ja esiintyy Sandyna tämän luottokortin ja henkilöllisyystodistuksen kanssa. Todistaakseen syyttömyytensä ja pelastaakseen elämänsä, Sandy lähtee etsimään naista ja tuomaan hänet oikeuden eteen. Bateman on roolissaan mainio ja katsoja voi tuntea hahmon ahdingon, kun hänen elämänsä päätyy hujauksessa varsinaiseen syöksykierteeseen. McCarthy on kuitenkin filmin todellinen vetonaula, tulkitessaan huijarihahmoaan lystikkäästi. Hahmo on viekas ja katala, mutta hänestä löytyy syvempiäkin puolia leffan edetessä ja jossain kohtaa katsoja saattaa huomata tuntevansa empatiaa ja ymmärrystä häntä kohtaan.

     Elokuvassa nähdään myös mm. Amanda Peet Sandyn vaimona Trishinä, Jon Favreau Sandyn pomona Harold Cornishina, John Cho Sandyn työkaverina Danielina, Morris Chestnut poliisi Reillynä, sekä Génesis Rodríguez ja T.I. McCarthyn hahmoa jahtaavina rikollisina Marisolina ja Julianina. Breaking Bad -sarjasta (2008-2013) tuttu Jonathan Banks esittää heidän vankilassa viruvaa pomoaan, Terminator 2 - Tuomion päivän (Terminator 2: Judgment Day - 1991) pahaa T-1000:a esittänyt Robert Patrick näyttelee karkuteillä olevia pikkurikollisia jahtaavaa miestä ja Moderni perhe -komediasarjassa (Modern Family - 2009-2020) hauskuuttanut Eric Stonestreet tekee lyhyen roolin Big Chuckina, johon hahmot törmäävät reissunsa aikana. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan mainiosti.

Väärät paperit voisi tarinansa puolesta toimia hyvin trillerinä. Onhan se kauhistuttava ajatus, että joku pääsisi sinun tietoihisi käsiksi ja voisi tekeytyä sinuksi, tuhlata sinun rahasi ja tehdä rikoksia sinun nimissäsi. Tiivistunnelmaisen jännärin sijaan karmaisevasta skenaariosta on kuitenkin kehitelty huumorifilmi ja mielestäni oikein toimiva sellainen. Kyseessä ei ole ihan niin hauska elokuva kuin voisi toivoa ja naurut vähenevät elokuvan edetessä. Toisen puoliskon aikana katsoja pääsee hekottelemaan ehkä vain pari kertaa, tunnelman siirtyessä enemmän draaman puolelle. Aluksi ärsyttävänä esitelty huijarinainen muovautuu filmin aikana katsojan silmissä pidettävämmäksi ja tarinan kiinnostavimmaksi tapaukseksi.

Vähäiset naurut elokuva onneksi korvaa toimivalla tarinalla, joka jaksaa kantaa lähes koko keston läpi. Ihan loppuhuipennuksessa leffa menettää tehoaan, mutta sitä ennen Väärät paperit on erittäin viihdyttävä road trip -matka, jossa sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista. Vaikkei leffa tosiaan ole mikään trilleri, on pientä jännitettä luotu Marisolin ja Julianin muodostamalla roistokaksikolla ja Robert Patrickin esittämällä miehellä, jotka jahtaavat hahmoja. Tietystä ailahtelevuudestaan huolimatta Väärät paperit on mainio leffa, jonka jaksaa sujuvasti katsoa uudelleenkin.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Seth Gordon, joka oli juuri pari vuotta aiemmin tehnyt Batemanin kanssa yhteistyötä Kaameat pomot -komediassa (Horrible Bosses - 2011). Gordon on rakentanut lupsakan yleishengen, osaten niin hassutella kuin myös vakavoitua tarpeen tullessa. Craig Mazinin käsikirjoitus on toimiva, joskin lopetus jää hieman mitäänsanomattomaksi kaiken jälkeen. Väärät paperit on kelvollisesti kuvattu ja ihan sujuvasti leikattu, joskin liki parin tunnin kesto on hieman liikaa. Lavastukset, asut ja maskeeraukset ovat oivalliset, mutta parit erikoistehosteet eivät täysin vakuuta. Äänimaailma on toimivasti työstetty ja Christopher Lennertzin säveltämät musiikit tunnelmoivat ihan kivasti taustalla.

Yhteenveto: Väärät paperit on kelpo komediaelokuva, jonka mukaansatempaavassa tarinassa olisi aineksia jopa piinkovaksi trilleriksi. Identiteettivarkaus esitetään kuitenkin pääasiassa lupsakan huumorin kautta, vaikka pientä jännitettä tuodaankin mukaan hahmoja jahtaavien tyyppien kautta. Jason Bateman on mainio pääroolissa Sandy Pattersonina, mutta leffan todellinen stara on huijarinaista esittävä Melissa McCarthy. McCarthyn hahmo saattaa aluksi ärsyttää, mutta vähitellen tähän tykästyy ja sympatiat saattavat jopa siirtyä hänen puolelleen. Vajaa pari tuntia kestävä elokuva ei ihan onnistu pitämään lystikkyyttään yllä loppuun asti. Toinen puolisko on draamapainotteisempi ja loppupäässä elokuva alkaa muuttua hieman raskassoutuiseksi. Kokonaisuus jää kuitenkin plussan puolelle oikein kelvollisena hömppänä, jota suosittelen komediagenren ystäville.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.9.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Identity Thief, 2013, Aggregate Films, Bluegrass Films, DumbDumb

Arvostelu: Boyz n the Hood - kulman kundit (Boyz n the Hood - 1991)

BOYZ N THE HOOD - KULMAN KUNDIT

BOYZ N THE HOOD

Ohjaus: John Singleton
Pääosissa: Cuba Gooding Jr., Ice Cube, Laurence Fishburne, Angela Bassett, Morris Chestnut, Nia Long, Tyra Ferrell, Desi Arnez Hines II, Baha Jackson, Redge Green, Debrick D. Gobert, Baldwin C. Sykes ja Regina King
Genre: draama, rikos
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 16

Boyz n the Hood - kulman kundit on edesmenneen ohjaaja-käsikirjoittaja John Singletonin esikoiselokuva. Singleton kirjoitti käsikirjoituksen alunperin pääsykoetehtävänä elokuvakouluun. Teksti kulki nimellä "Summer of 84" ja se pohjautui Singletonin lapsuuteen. Vuosien varrella hän työsti tekstiä lisää ja lopulta myi sen Columbia Picturesille, mutta sillä ehdolla, että hän saisi itse myös tehdä elokuvan. Kuvaukset alkoivat lokakuussa 1990 ja lopulta Boyz n the Hood - kulman kundit sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 13. toukokuuta 1991 - tasan 30 vuotta sitten! Elokuva oli budjettiinsa verrattuna iso menestys, minkä lisäksi se sai paljon kehuja kriitikoilta. Leffa myös sai Oscar-ehdokkuudet parhaasta ohjauksesta ja käsikirjoituksesta. Itse en ollut nähnyt Boyz n the Hood - kulman kundeja aiemmin, mutta olin tiennyt elokuvasta jo pitkään. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 30 vuotta, päätin juhlistaa tätä katsomalla sen vihdoin ja arvostelemalla sen.

Los Angelesin South Centralissa kolme lasta kasvavat aikuisiksi rikollisuuden, murhan ja huumeiden keskellä.

Boyz n the Hood - kulman kundit keskittyy kolmeen nuoreen, jotka ovat joutuneet kasvamaan vaarallisissa olosuhteissa, mikä on vaikuttanut jokaiseen heistä eri tavoin. Tre Styles (aikuisena Cuba Gooding Jr. ja lapsena Desi Arnez Hines II) yrittää selvitä parhaansa mukaan siihen asti, että voisi muuttaa pois alueelta. Darrin "Pullapoika" Baker (aikuisena Ice Cube ja lapsena Baha Jackson) on ajautunut rikollisille poluille ja viettänytkin aikaa vankilassa. Hänen veljensä Ricky Baker (aikuisena Morris Chestnut ja lapsena Donovan McCrary) haaveilee jalkapalloilijan urasta, mutta pelkää, ettei hänellä ole siihen mahdollisuutta lähtökohtiensa vuoksi. Yllättävänkin hyvät lapsinäyttelijät saavat välittömästi katsojan sympatiat puolelleen, sillä he tulkitsevat karuissa oloissa kasvamista pelottavankin uskottavasti. Siitä Gooding Jr:n, Ice Cuben ja Chestnutin on hyvä jatkaa hahmojen esittämistä, kun he alkavat olla aikuistumisen kynnyksellä. Yllätyin todella paljon, kuinka hienoa työtä Ice Cubekin tekee leffassa. En ole koskaan ollut erityisen vaikuttunut hänestä näyttelijänä, mutta tässä hän osoittaa lahjansa.
     Elokuvassa nähdään myös Angela Bassett ja Laurence Fishburne Tren vanhempina, Tyra Ferrell Bakerin veljesten äitinä, Redge Green, Dedrick D. Gobert ja Baldwin C. Sykes Tren, Darrinin ja Rickyn kanssa hengailevina Chrisinä, Dookyna ja Monsterina, Nia Long Tren tyttöystävänä Brandina, sekä Regina King Trestä kiinnostuneena Shalikana. Sivunäyttelijöistä upeimman roolityön tekee Fishburne Tren isänä, Furious Stylesina, joka yrittää kasvattaa pojastaan kunnon miestä vaikka väkisin. Fishburne suorastaan huokuu karismaa ja auktoriteettia roolissaan.

Alusta alkaen on selvää, että Boyz n the Hood - kulman kundien tarina on erittäin tärkeä ja henkilökohtainen ohjaaja-käsikirjoittaja John Singletonille, jolta löytyy paljon painavaa sanottavaa "amerikkalaisesta unelmasta". Hän todella haluaa näyttää tällaisten "hoodien" karua menoa, missä monet lapset joutuvat kasvamaan, eikä ketään tunnu kiinnostavan. Jopa virkavalta kohtelee näiden katujen kasvatteja kuin roskaa. Ei olekaan mikään ihme, että rikollisuus kukoistaa tällä alueella. Furious Stylesin repliikkien kautta Singleton kommentoikin leffassa sitä, kuinka valkoiset vallanpitäjät sulkevat mustat omalle alueelleen, missä he voivat tappaa toisensa, eivätkä siten olisi valkoisten ongelmana. Meno on traagista läpi elokuvan ja katsoja herkistyy helposti useaan otteeseen - etenkin he, jotka ovat joutuneet elämään vastaavissa oloissa.

Rankasta kertomuksestaan ja traagisista tapahtumistaan huolimatta elokuvasta löytyy paljon sydäntä. Kolmen ystävyksen veljellinen rakkaus toisiaan kohtaan puskee esiin läpi leffan ja karuuden vastakohtana on jopa kauniita hetkiä. Niin kauniista, liikuttavista kuin kauheista kohdista löytyy jotain todella voimakasta. Tunnelma onkin kaikin puolin vahvasti rakennettu. Jo sen ansiosta leffa nappaa mukaansa ja se pitää yhä vain tiukemmin mukanaan, mitä enemmän näistä hahmoista alkaa välittämään. Heidän kasvukertomustaan voisi seurata vieläkin kauemmin. Lapsinäyttelijät olivat niin hyviä, että olisin ihan hyvin voinut katsoa vielä ainakin toiset puoli tuntia pelkästään heidän puuhiaan. Etenkin kun juuri heidän kohdallaan karu kasvuympäristö korostuu tosissaan. He puhuvat asioista, mitkä omaan korvaan kuulostavat kauheilta, mutta heille se on niin arkipäiväistä, että he tajuavat vasta kasvaessaan, kuinka kamala heidän kasvuympäristönsä onkaan ollut. Kaikki tämä johtaa lopulta erittäin iskevään lopetukseen, mikä jättää aika tyhjän olotilan, sillä tietää, että on kokenut jotain hyvin vaikuttavaa.

Vaikuttavuutta vain vahvistaa se, kuinka aidolta kaikki tuntuu. Singletonin ammentaessa omasta elämästään, näkemisistään ja kokemisistaan, hän onnistuu välittämään katsojalle sen tunteen, millaista on elää tällä tavalla. Hän ei pelkää näyttää vaikeita asioita, mutta samalla hän pyrkii sanomaan kaiken aikaa, kuinka väärin tämä on ja kuinka asioiden pitää muuttua. Singletonin työ on niin erinomaista, ettei ihme, että hän nappasi Oscar-ehdokkuudet käsikirjoituksellaan ja ohjauksellaan. Hän on itse asiassa edelleen, 30 vuotta myöhemminkin nuorin parhaan ohjauksen Oscar-ehdokas, saatuaan ehdokkuuden vain 24-vuotiaana! Boyz n the Hood - kulman kundit on myös mainiosti kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteilla ja puvustuksella korostetaan likaista ja köyhää naapurustoa. Myös äänimaailma on oivallinen ja Stanley Clarken säveltämät musiikit vain lisäävät tunnelmaa.

Yhteenveto: Boyz n the Hood - kulman kundit on hieno draamaelokuva, joka tekee suuren vaikutuksen todellisuuden tunteellaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja John Singleton on ammentanut filmiin omasta lapsuudestaan ja omista kokemuksistaan, tehden lopputuloksesta todella voimakkaan ja henkilökohtaisen. Singleton ei pelkää näyttää karuakin menoa, tehden katsojan olosta tarkoituksellisesti epämiellyttävän useassa kohtaa. Hän kritisoi monia asioita filmillään ja teoksessa on paljon painoarvoa. Karuuksien onnistuneena vastapuolena on oikeaa kauneutta ja herkkyyttä. Päähahmojen veljeydellinen rakkaus on aidosti liikuttavaa ja Cuba Gooding Jr., Ice Cube ja Morris Chestnut hoitavat kaikki hommansa hyvin - kuten tekevät myös hahmoja lapsina näyttelevät Desi Arnez Hines II, Baha Jackson ja Donovan McCrary. Kyseessä on merkittävä teos, mikä tuntuu valitettavasti yhä 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen ajankohtaiselta. Suosittelenkin erittäin lämpimästi Boyz n the Hood - kulman kundeja aivan kaikille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.7.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Boyz n the Hood, 1991, Columbia Pictures

Arvostelu: Kick-Ass 2 (2013)

KICK-ASS 2 (2013)

Ohjaus: Jeff Wadlow
Pääosissa: Aaron Taylor-Johnson, Chloë Grace Moretz, Christopher Mintz-Plasse, Jim Carrey, Lindy Booth, Donald Faison, Morris Chestnut, Clark Duke, Augustus Prew, Garrett M. Brown, John Leguizamo, Olga Kurkulina ja Claudia Lee
Genre: supersankarielokuva, toiminta, komedia
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: 16

Kick-Ass (2010) oli ilmestyessään jonkin sortin hitti, joka loksautti leuat auki useilta katsojilta. Se loi jotain todella hämmentävää ja uutta supersankarigenreen, ja mullisti tavan tehdä lajityypin elokuvia. Ja koska se oli niin suosittu, tottakai sille täytyi tehdä jatkoa. Olin innoissani, kun Kick-Ass 2 ilmoitettiin ja minua harmitti suuresti, kun en päässyt katsomaan elokuvaa teattereihin (mikä ei tosin johtunut iästäni, vaan siitä, ettei elokuvalla ollut näytöksiä oikeastaan muulloin kuin myöhään illalla). Lopulta näin Kick-Ass 2:n alkuvuodesta 2014, kun vuokrasin sen ja petyin todella pahasti. En voinut käsittää, miten niin hienosta elokuvasta kuin Kick-Ass oli vajottu näin alas. En sen jälkeen suostunut katsomaan elokuvaa uudestaan ja pidin sitä jonkinlaisena pyhäinhäväistyksenä, mutta tänä vuonna minun alkoi tehdä mieli antaa elokuvalle uusi mahdollisuus. Tallensin elokuvan, kun se tuli televisiosta ja katsoin sen uudestaan, toivoen, että Kick-Ass 2 toimisi toisella kerralla paremmin...

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Kick-Ass!

Motherfuckeriksi itseään kutsuva Chris D'Amico aikoo kostaa Kick-Assille isänsä kuoleman. Samaan aikaan Kick-Ass ja Hit Girl ovat innoittaneet useita uusia supersankareita.

Aaron Taylor-Johnson jatkaa Dave Lizewskin/Kick-Assin roolissa ja on edelleen yhtä toimiva pääosassa. Hahmo ottaa sankarina olemisen totisempana kuin ensimmäisessä osassa ja on parempi tappeluissa kuin aiemmin. Lizewski ei ole yhtä nörtti kuin ennen, mutta hahmossa on yhä samanlaisia piirteitä. Suuren osan ajasta hahmo viettää sankariasussaan. Taylor-Johnson on rääkännyt kehonsa aikamoiseen kuntoon kakkososaa varten, mistä on pakko nostaa hattua. Läpi elokuvan kuullaan Daven kertojaääntä. Daven isänä nähdään edelleen Garrett M. Brown.
     Kun Dave nähdään pääasiassa naamio päällä, niin tällä kertaa Chloë Grace Moretzin näyttelemä Mindy Macready/Hit Girl esiintyy enemmän ilman maskia kuin ensimmäisessä elokuvassa. Hit Girl kyllä vetää yhtä kovaa turpaan, muttei yhtä usein. Mindyna hahmo päätyy ensimmäistä kertaa kokeilemaan normaalimpaa teinityttöelämää, mutta se ei tunnu sopivan Mindylle yhtään. Moretzin suoritus on jälleen hyvä ja hän on selkeästi kasvanut edellisestä elokuvasta. Hit Girlin asua on hieman muokattu, eikä hänen naamionsa ole enää pelkkä huivi.
     Ensimmäisessä elokuvassa Red Mistiksi itseään kutsunut Chris D'Amico (Christopher Mintz-Plasse) on ottanut pahiksen suunnan ja kutsuu itseään tällä kertaa Motherfuckeriksi. Chris D'Amicolla on jokin ruuvi päässä löystynyt hieman liikaa ja hän on sekaisin koko elokuvan ajan. Hän yrittää olla kaikista mahtavin pahis, mutta hänestä ei tunnu löytyvän "sitä jotakin". Mintz-Plasse on paikoitellen ärsyttävä, mutta se johtuu lähinnä hahmosta, eikä näyttelijästä. Motherfuckerin Javier-avustajaa esittää Ice Age -elokuvista (2002-) Sidin äänenä tuttu John Leguizamo ja yhtenä tärkeimpänä pahishahmona nähdään Olga Kurkulinan näyttelemä Mother Russia, jonka kanssa ei kannata haastaa riitaa.
     Elokuvassa nähdään myös Jim Carrey, joka esittää hölmösti nimettyä Colonel Stars and Stripesia. Carrey on maskeerattu todella voimakkaasti, minkä takia monet eivät edes tienneet hänen olevan elokuvassa. Hän ei myöskään vääntele naamaansa tuttuun tapaan, joten Colonelista ei näe selkeästi tuttuja piirteitä. Carrey on hyvä roolissaan. Hahmo toimii johtajana uusille supersankareille ja hänellä on koira nimeltä Eisenhower, jonka voi helposti pistää pureksimaan vastustajien sukukalleuksia. Ennen elokuvan ilmestymistä Carrey moitti Kick-Assin 2:n ääriväkivaltaisuutta, mikä pistää hieman miettimään, miksi hän alunperin edes suostui rooliin? Oliko hän lukenut käsikirjoitusta tai nähnyt ensimmäistä osaa ennen sopimuksensa tekoa?
     Muina uusina supersankareina nähdään mm. Dr. Gravity (Donald Faison), Insect Man (Robert Emms), sekä kadonneen Tommy-pojan vanhemmat (Monica Dolan ja Steven Mackintosh), jotka pukeutuvat tyylikkäisiin tuulipukuihin. Tärkein uusista sankareista on kuitenkin Lindy Boothin näyttelemä Night Bitch, jonka kanssa Kick-Assilla tulee juttua. Myös Daven kaveri Marty (Clark Duke) on päättänyt ryhtyä sankariksi ja kulkee Battle Guy -nimen alla. Jostain syystä Daven toista kaveria, Toddia näytellyt Evan Peters ei palannut jatko-osaan, joten hänet on korvattu Augustus Prewilla.
     Mindy asuu Marcus-poliisin luona, joka oli aikoinaan Mindyn isän ystävä. Ensimmäisessä elokuvassa Marcusta näytteli Omari Hardwick, mutta tässä rooliin on vaihtunut Morris Chestnut. Mindy päätyy tutustumaan teinityttömaailmaan hieman Mean Girlsin (2004) mieleen tuovan porukan kautta, jota johtaa itserakas Brooke (Claudia Lee). Katsojana toivoo kaiken aikaa, että jossain kohtaa Mindy vain vetäisi Brookea kunnolla lättyyn.

Hit Girl auttaa Davea treenaamaan oikeaan supersankarikuntoon ja kouluttaa Davesta paremman taistelijan. Samaan aikaan kaupunkiin on ilmestynyt uusia supersankareita, jotka kuuluvat Colonel Stars and Stripesin johtamaan ryhmään Justice Forever. Kick-Ass liittyy ryhmään mukaan, mutta Marcus ei hyväksy Mindyn toimintaa sankarina ja pakottaa Mindyn elämään tavallisempaa elämää. Chris D'Amico haluaa kostaa Kick-Assille isänsä kuoleman ja tekee itsestään ensimmäisen superpahiksen, Motherfuckerin ja perustaa oman pahisryhmänsä. Supersankaritiimi ja superpahistiimi päätyvät tietenkin taistelemaan kunnolla.

Kick-Ass 2 on selkeä kostotarina, mikä on helppo ratkaisu jatko-osan juonelle. Spider-Man 2:n (2004) ja The Dark Knightin (2008) tavoin tämäkin supersankarijatko-osa sisältää paljon päähenkilöiden mietiskelyä: "Pitäisikö minun vain lopettaa nämä hommat?" Vaikka kyseessä on rajumpi elokuva kuin millaisia supersankarielokuvat yleensä ovat, Kick-Ass 2 on paljon lähempänä perinteisempää supersankarileffaa kuin ensimmäinen osa. Elokuvasta puuttuu se hienous ja erilaisuus, mikä ensimmäiseen oli luotu. Ääriväkivaltaisuutta löytyy kyllä, mutta sitäkin on selkeästi vähennetty. Verta lentää, mutta useita kohtia on jostain syystä peitelty katsojilta. Kiroilua kyllä löytyy, mutta huumoria on yllättävän vähän. Elokuva ei jaksa naurattaa ja onkin lähinnä "normaali" toimintarymistely. Tyylikkäitä kohtia löytyy, mutta niistä puuttuu se tunnelma, mikä ensimmäisessä elokuvassa oli. Pariin otteeseen päästään siihen, mutta lopputuloksesta jää uupumaan se huikeus. Hauskoina juttuina elokuvassa ovat lähinnä supersankarien luovat nimet ja heidän hölmöt, kotitekoiset asunsa, kuten myös heidän AA-kokousta muistuttava tapaamisensa, jossa he esittelevät itsensä ja kertovat, miksi ovat päätyneet sankarin hommiin.

Vaikka oli kiinnostavaa nähdä Hit Girl tällä kertaa lähinnä Mindyna, niin paikoitellen koko ilkeä tyttöryhmä tuntui irralliselta muusta elokuvasta. Elokuva ei myöskään erityisen paljoa kiinnitä huomiota siihen, että jälleen kerran alaikäinen tappaa todella paljon jengiä. Kick-Ass 2 ei pistä katsojaa samalla lailla hämmästelemään kuin ensimmäinen osa ja välillä tuntuukin siltä, että jatko-osa väännettiin hieman kiireellä, eivätkä tekijät osanneet jäljitellä samaa boogieta, mikä Kick-Assissa oli läpi elokuvan. Sarjakuvamaiset tekstipalkit esiintyvät onneksi muutamaan otteeseen ja uutuutena elokuvassa nähdään myös pari kertaa puhekuplia, jotka toimivat mainiosti. Eikä elokuva siis huono ole, vaikka niin muistelinkin. Ensimmäisen osan jälkeen se vain tuntuu pettymykseltä. Ihan kivana toimintapätkänä Kick-Ass 2:n katsoo helposti.

Ohjaus on vaihtunut nerokkaalta Matthew Vaughnilta Jeff Wadlow'lle, joka on myös käsikirjoittanut elokuvan. En usko, että ongelmia olisi samalla lailla, jos Vaughn olisi pysynyt ohjaajana. Uskoisin, että Wadlow on innoissaan lähtenyt työstämään jatko-osaa, mutta hän on jäänyt jossain kohtaa eksyksiin siitä, mitä hänen kuuluisi tehdä. Uskoisin myös, että Universal Studiosin ilmestyminen mukaan on myös vaikuttanut lopputulokseen. Elokuva on kuvattu hyvin ja leikattu sujuvasti. Visuaaliset tehosteet ovat hieman parempia kuin ensimmäisessä osassa. Äänitehosteilla leikitään etenkin taistelukohtauksissa. Musiikkia ei elokuvassa olla käytetty läheskään yhtä luovasti kuin Kick-Assissa ja sen soundtrack pohjautuukin lähinnä Henry Jackmanin ja Matthew Margusonin sävellyksiin.

Yhteenveto: Kick-Ass 2 on ihan toimiva supersankaripätkä, mutta jää todella pahasti ensimmäisen osan varjoon. Elokuva on kaikessa väkivaltaisuudessaankin lähempänä tavallisia supersankarielokuvia. Kostotarina tuntuu hieman liian helpolta ratkaisulta juoneen ja Mean Girlsia jäljittelevä tyttöryhmä tuntuu paikoitellen irralliselta. Roolisuoritukset ovat mainioita läpi elokuvan, vaikka Christopher Mintz-Plassen sekoilu onkin välillä aika ärsyttävää. Toimintakohtaukset ovat viihdyttäviä, mutta elokuvassa ei erityisemmin saa nauraa. Kiroilua ja verta löytyy, joten lastenelokuva ei ole kyseessä. Suosittelen katsomaan tämän, jos pitää toimintaleffoista ja supersankaripätkistä. Jos ensimmäisen on nähnyt, niin pitäähän tämä katsoa, mutta varoitan, ettei kyseessä todellakaan ole niin huikea pätkä kuin Kick-Ass. Ohjaajan vahtuminen ja suuren tuotantoyhtiön mukana olo ovat selkeästi vaikuttaneet lopputulokseen. Kick-Ass 2 on parempi elokuva kuin muistin ja aion kyllä jossain kohtaa ostaa sen omakseni. Älkää pistäkö elokuvaa pois vielä, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan, 23.11.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.itsokguys.com
Kick-Ass 2, 2013, Universal Pictures, Marv Films, Plan B Entertainment, Dentsu