Arvostelu: Väärät paperit (Identity Thief - 2013)

VÄÄRÄT PAPERIT

IDENTITY THIEF

Ohjaus: Seth Gordon

Pääosissa: Jason Bateman, Melissa McCarthy, Amanda Peet, Jon Favreau, John Cho, Morris Chestnut, Génesis Rodríguez, T.I., Robert Patrick, Eric Stonestreet ja Jonathan Banks

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

Ikäraja: 12

Identity Thief, eli suomalaisittain Väärät paperit on Jason Batemanin ja Melissa McCarthyn tähdittämä komediaelokuva. Jerry Eaten ja Craig Mazin kehittelivät elokuvan tarinan ja saivat Seth Gordonin kiinnostumaan sen ohjaamisesta. Kuvaukset käynnistyivät keväällä 2012 ja lopulta Väärät paperit sai maailmanensi-iltansa 7. helmikuuta 2013 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys, mutta sai heikon vastaanoton kriitikoilta. Itse katsoin leffan vasta myöhemmin vuokralta ja pidin sitä kelpo komediana. Olen katsonut elokuvan kertaalleen uudestaan ja kun huomasin sen täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa Väärät paperit jälleen ja arvostella sen.

Kun huijarinainen varastaa bisnesmies Sandy Pattersonin identiteetin, tuhlaa tämän rahat, tuhoaa tämän luottotiedot ja melkein hankkii tälle potkut, Sandyn on pakko lähteä etsimään naista, saadakseen varastetun elämänsä takaisin.

Jason Bateman näyttelee Sandy Pattersonia, liikemiestä, joka eräänä päivänä huomaa, että hänen korteillaan ei ole enää katetta ja poliisitkin saapuvat pidättämään häntä petoksesta. Sandylle selviää, että hänelle tuiki tuntematon nainen (Melissa McCarthy) on päässyt käsiksi hänen tietoihinsa ja esiintyy Sandyna tämän luottokortin ja henkilöllisyystodistuksen kanssa. Todistaakseen syyttömyytensä ja pelastaakseen elämänsä, Sandy lähtee etsimään naista ja tuomaan hänet oikeuden eteen. Bateman on roolissaan mainio ja katsoja voi tuntea hahmon ahdingon, kun hänen elämänsä päätyy hujauksessa varsinaiseen syöksykierteeseen. McCarthy on kuitenkin filmin todellinen vetonaula, tulkitessaan huijarihahmoaan lystikkäästi. Hahmo on viekas ja katala, mutta hänestä löytyy syvempiäkin puolia leffan edetessä ja jossain kohtaa katsoja saattaa huomata tuntevansa empatiaa ja ymmärrystä häntä kohtaan.

     Elokuvassa nähdään myös mm. Amanda Peet Sandyn vaimona Trishinä, Jon Favreau Sandyn pomona Harold Cornishina, John Cho Sandyn työkaverina Danielina, Morris Chestnut poliisi Reillynä, sekä Génesis Rodríguez ja T.I. McCarthyn hahmoa jahtaavina rikollisina Marisolina ja Julianina. Breaking Bad -sarjasta (2008-2013) tuttu Jonathan Banks esittää heidän vankilassa viruvaa pomoaan, Terminator 2 - Tuomion päivän (Terminator 2: Judgment Day - 1991) pahaa T-1000:a esittänyt Robert Patrick näyttelee karkuteillä olevia pikkurikollisia jahtaavaa miestä ja Moderni perhe -komediasarjassa (Modern Family - 2009-2020) hauskuuttanut Eric Stonestreet tekee lyhyen roolin Big Chuckina, johon hahmot törmäävät reissunsa aikana. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan mainiosti.

Väärät paperit voisi tarinansa puolesta toimia hyvin trillerinä. Onhan se kauhistuttava ajatus, että joku pääsisi sinun tietoihisi käsiksi ja voisi tekeytyä sinuksi, tuhlata sinun rahasi ja tehdä rikoksia sinun nimissäsi. Tiivistunnelmaisen jännärin sijaan karmaisevasta skenaariosta on kuitenkin kehitelty huumorifilmi ja mielestäni oikein toimiva sellainen. Kyseessä ei ole ihan niin hauska elokuva kuin voisi toivoa ja naurut vähenevät elokuvan edetessä. Toisen puoliskon aikana katsoja pääsee hekottelemaan ehkä vain pari kertaa, tunnelman siirtyessä enemmän draaman puolelle. Aluksi ärsyttävänä esitelty huijarinainen muovautuu filmin aikana katsojan silmissä pidettävämmäksi ja tarinan kiinnostavimmaksi tapaukseksi.

Vähäiset naurut elokuva onneksi korvaa toimivalla tarinalla, joka jaksaa kantaa lähes koko keston läpi. Ihan loppuhuipennuksessa leffa menettää tehoaan, mutta sitä ennen Väärät paperit on erittäin viihdyttävä road trip -matka, jossa sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista. Vaikkei leffa tosiaan ole mikään trilleri, on pientä jännitettä luotu Marisolin ja Julianin muodostamalla roistokaksikolla ja Robert Patrickin esittämällä miehellä, jotka jahtaavat hahmoja. Tietystä ailahtelevuudestaan huolimatta Väärät paperit on mainio leffa, jonka jaksaa sujuvasti katsoa uudelleenkin.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Seth Gordon, joka oli juuri pari vuotta aiemmin tehnyt Batemanin kanssa yhteistyötä Kaameat pomot -komediassa (Horrible Bosses - 2011). Gordon on rakentanut lupsakan yleishengen, osaten niin hassutella kuin myös vakavoitua tarpeen tullessa. Craig Mazinin käsikirjoitus on toimiva, joskin lopetus jää hieman mitäänsanomattomaksi kaiken jälkeen. Väärät paperit on kelvollisesti kuvattu ja ihan sujuvasti leikattu, joskin liki parin tunnin kesto on hieman liikaa. Lavastukset, asut ja maskeeraukset ovat oivalliset, mutta parit erikoistehosteet eivät täysin vakuuta. Äänimaailma on toimivasti työstetty ja Christopher Lennertzin säveltämät musiikit tunnelmoivat ihan kivasti taustalla.

Yhteenveto: Väärät paperit on kelpo komediaelokuva, jonka mukaansatempaavassa tarinassa olisi aineksia jopa piinkovaksi trilleriksi. Identiteettivarkaus esitetään kuitenkin pääasiassa lupsakan huumorin kautta, vaikka pientä jännitettä tuodaankin mukaan hahmoja jahtaavien tyyppien kautta. Jason Bateman on mainio pääroolissa Sandy Pattersonina, mutta leffan todellinen stara on huijarinaista esittävä Melissa McCarthy. McCarthyn hahmo saattaa aluksi ärsyttää, mutta vähitellen tähän tykästyy ja sympatiat saattavat jopa siirtyä hänen puolelleen. Vajaa pari tuntia kestävä elokuva ei ihan onnistu pitämään lystikkyyttään yllä loppuun asti. Toinen puolisko on draamapainotteisempi ja loppupäässä elokuva alkaa muuttua hieman raskassoutuiseksi. Kokonaisuus jää kuitenkin plussan puolelle oikein kelvollisena hömppänä, jota suosittelen komediagenren ystäville.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.9.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Identity Thief, 2013, Aggregate Films, Bluegrass Films, DumbDumb

Arvostelu: Kaameat pomot (Horrible Bosses - 2011)

KAAMEAT POMOT

HORRIBLE BOSSES

Ohjaus: Seth Gordon
Pääosissa: Jason Bateman, Jason Sudeikis, Charlie Day, Kevin Spacey, Jennifer Aniston, Colin Farrell, Jamie Foxx, Donald Sutherland, Wendell Pierce, Julie Bowen, Ioan Gruffudd ja Bob Newhart
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia - Extended Cut: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 12

Horrible Bosses, eli suomalaisittain Kaameat pomot on Jason Batemanin, Jason Sudeikisin ja Charlie Dayn tähdittämä komediaelokuva. Michael Markowitz sai idean leffaan ja työsti siitä käsikirjoituksen, minkä hän sai myytyä New Line Cinemalle vuonna 2005. Alunperin Brett Ratnerin oli tarkoitus ohjata elokuva, mutta hän päättikin tehdä Tower Heistin (2011) tämän sijaan ja ohjaajaksi valittiin Seth Gordon. Päärooleihin kaavailtiin mm. Owen Wilsonia, Vince Vaughnia, Ryan Reynoldsia ja Johnny Knoxvillea, ennen kuin Bateman, Sudeikis ja Day valittiin. Kuvaukset alkoivat ja lopulta Kaameat pomot sai maailmanensi-iltansa 30. kesäkuuta 2011 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva menestyi hyvin lippuluukuilla ja se sai myös positiivista palautetta kriitikoilta, vaikka jotkut myös tylyttivät leffaa. Itse näin Kaameat pomot pari vuotta sen ilmestymisen jälkeen ja pidin sitä kelpo komediana. Olenkin katsonut elokuvan kerran uudestaan ja nyt kun huomasin sen täyttävän kymmenen vuotta, päätin katsoa sen kolmatta kertaa ja samalla myös arvostella sen.

Ylennyksestä haaveileva rahoitusyrityksen työntekijä, hammaslääkäri ja kemikaaliyhtiön myyntipäällikkö pitäisivät työpaikoistaan muuten, jos heidän pomonsa eivät olisi niin kaameita. Eräänä baariyönä kolmikko päättääkin hankkiutua pomoista eroon palkkaamalla murhaajan.

Jason Bateman näyttelee Nickiä, korkeassa asemassa olevaa työntekijää Comnidyne-yrityksessä, joka uskoo saavansa pian ylennyksen, raadettuaan kellon ympäri ja viikonloppuinakin ties kuinka kauan. Ylennys jää kuitenkin pelkäksi haaveeksi, sillä hänen pomonsa Dave Harken (Kevin Spacey) on Nickin omien sanojen mukaisesti "total fucking asshole". Dave intoilee Nickin nöyryyttämisestä, eikä mikään ihme, että Nick on alkanut haaveilla tämän nirhaamisesta. Bateman on mainio roolissaan ja tekee Nickistä pidettävän. Erityisen hauska hän ei kuitenkaan ole. Spacey istuu täydellisesti hirveäksi ja rikkaaksi mulkvistiksi.
     Charlie Day esittää Dalea, hammaslääkäriä, jonka pomo Julia (Jennifer Aniston) ahdistelee tätä seksuaalisesti kaiken aikaa. Julian kaltaisia naishahmoja hädintuskin nähdään leffoissa ja sarjoissa, ja onkin hyvä, että välillä näytetään seksuaalista ahdistelua näinkin päin. Dalen tilannetta pahentaa, kuinka kaikki vain väheksyvät hänen ongelmiaan, sillä "eihän miestä voi ahdistella". Day tuo hyvin esille Dalen epämiellyttävän olotilan ja hahmon stressitasojen noustessa Day päästää korkean äänensä usein valloilleen. Aniston on erinomainen inhottavana Juliana ja hoitaa työnsä suurella intohimolla.

Jason Sudeikis taas näyttelee Kurtia, kemikaaliyhtiön myyntipäällikköä, joka on hyvin samanlainen kuin monet Sudeikisin hahmot yleensä - pidettävä ja hauska, mutta paikoitellen vähän turhan perverssi. Kurtin pomo Jack Pellit (Donald Sutherland) on mitä mukavin tapaus. Valitettavasti hän kuolee heti leffan alussa ja hänen paikkansa ottaa Bobby-poika (Colin Farrell), joka vain hyväksikäyttää yhtiötä omiin hävyttömiin tarkoituksiinsa, pistäen Kurtin tekemään likaiset työt puolestaan, erottamisen uhalla. Spaceyn ja Anistonin tavoin Farrell herkuttelee suurella antaumuksella veemäisen hahmonsa kanssa. Sudeikis, Day ja Bateman muodostavat myös todella hyvän kolmikon.

     Elokuvassa nähdään myös mm. Jamie Foxx Motherfucka Jonesina, jonka kolmikko palkkaa murha-avukseen, sekä Moderni perhe -komediasarjan (Modern Family - 2009-2020) tähti Julie Bowen Daven vaimona Rhondana.

Kaameat pomot tekee heti ensikohtauksillaan erittäin selväksi, miksi Nick, Dale ja Kurt haluavat hankkiutua pomoistaan eroon. Kun synkät ajatukset nousevat esille ja elokuvan juoni lähtee kunnolla käyntiin, huomaa katsoja olevansa täysin kolmikon puolella. Mutta kun kyseessä on kolme tällaista enemmän tai vähemmän hömelöä kaverusta, on alusta alkaen selvää, ettei mikään tule menemään suunnitelmien mukaan. Kolmikon päättäessä pistää tappoideansa käytäntöön, alkaa aikamoisten tapahtumien vyyhti ja ai että niiden parissa saakin nauraa! Kaameat pomot on usein jopa hulvaton kaikessa räävittömyydessään. Se ei muutu ihan niin synkäksi kuin siltä voisi odottaa tarinan perusteella, mutta jo tällaisena "kevyenä viihteenä" se on täynnä hilpeän kieroja juttuja. Julmia ja häröjä vitsejä heitetään sinne ja tänne, ja on aivan varmaa, että ainakin joku loukkaantuu leffaa katsoessaan.

Elokuva pitää yllättävänkin tiukasti mukanaan ja siihen on jopa onnistuttu saamaan pientä jännitettä, sillä tämä kolmikko ei ole parhaimmasta päästä, mitä tulee jälkien peittelyyn tai valehteluun. Tilanne eskaloituu kaiken aikaa isommaksi ja monimutkikkaammaksi, ja katsoja odottaa innolla, minne kaikki tämä tulee johtamaan. Yllättäviäkin käänteitä mahtuu mukaan. Kaiken kaikkiaan Kaameat pomot on erittäin hauska ja viihdyttävä paketti. Toki siitä löytyy vikansa, kuten muutamat vitsit, mitkä menettävät tehonsa, kun niissä ei luoteta katsojaan hoksaamaan, mikä niissä oli niin hauskaa. Kun kolmikko tarjoaa rahaa Motherfucka Jonesille, ne löytyvät salkusta, mikä on aivan liian iso pitämään sisällään yhtä setelinippua. Vitsi olisi hauska, jos hahmot eivät heti mutisisi toisilleen, mikä vitsistä tekee niin huvittavan.

Kaameiden pomojen ohjauksesta vastaa Seth Gordon, joka oli tätä ennen ohjannut lähinnä jaksoja komediasarjoihin Konttori (The Office - 2005-2013), Puisto-osasto (Parks and Recreation - 2009-2015) ja Moderni perhe. Tämän jälkeen hän teki elokuvien puolella mm. Pixelsin (2015) ja Baywatchin (2017), joten Kaameat pomot on erittäin luultavasti Gordonin paras teos. Michael Markowitz, John Francis Daley ja Jonathan Goldstein tekevät hauskaa työtä käsikirjoituksen kanssa. Näyttelijät ovat improvisoineet monet vitsit, mutta itse tarina on veikeä kirjoittajakolmikolta. Vain Aniston päätti pysyä täysin tekstissä, kokien, että se oli jo täydellistä hänen hahmoaan varten. Elokuva on myös oivallisesti kuvattu ja leikkauskin on sujuvaa. Lavastajat pääsevät vauhtiin rikkaiden Dave Harkenin ja Bobby Pellitin asuntojen kanssa. Äänimaailmakin on toimiva, mutta Christopher Lennertzin säveltämät musiikit lähinnä vain jumputtavat taustalla, ilman että ne koskaan nousevat esille. Musiikkipuolella mieleen jää pääasiassa The Heavyn How You Like Me Now -kappale, mikä kuullaan pariinkin otteeseen.

Elokuvasta on olemassa noin kahdeksan minuuttia pidempi versio, mistä löytyy useita pidennettyjä kohtauksia, joissa vitsit viedään vielä rivompiin mittoihin. Esimerkiksi Motherfucka Jonesin kertomus nimensä synnystä esitetään eri tavalla, minkä lisäksi Bobby Pellitin kusipäisyyttä korostetaan entisestään. Mukana on myös erittäin lystikäs kohtaus, missä pääkolmikko väijyy autossaan Bobbyn talon edessä.

Yhteenveto: Kaameat pomot on erittäin mainio ja paikoitellen jopa suorastaan hulvaton komediaelokuva. Sen juoni on kiero, mutta se esitetään varsin hilpeästi. Heti ensikohtauksien aikana katsoja voi ymmärtää, miksi pääkolmikko on valmis murhauttamaan pomonsa. Jason Bateman, Charlie Day ja Jason Sudeikis ovat erinomaiset valinnat päärooleihin Nickiksi, Daleksi ja Kurtiksi ja yhtä lailla Kevin Spacey, Jennifer Aniston ja Colin Farrell ovat mahtavat heidän inhottavina pomoinaan. Näyttelijöiden heittäytyminen on jo itsessään lystikästä ja lystikkyyttä vain lisäävät niin kirjoitetut kuin improvisoidut vitsit. Muutamat vitseistä epäonnistuvat liian selittelyn vuoksi, mutta muuten elokuva tarjoaa useat naurut. Läppä on monesti hävytöntä ja ronskia, joten on luultavaa, että jotkut katsojista tulevat vetämään herneen nenään leffan aikana. Itseäni Kaameat pomot jaksaa viihdyttää edelleen varsin passelisti kymmenenkin vuotta ilmestymisensä jälkeen.

Lopputekstien aikana nähdään vielä mokaotoksia.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.6.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Horrible Bosses, 2011, New Line Cinema, Rat Entertainment

Arvostelu: Baywatch (2017)

BAYWATCH (2017)

Ohjaus: Seth Gordon
Pääosissa: Dwayne Johnson, Zac Efron, Alexandra Daddario, Kelly Rohrbach, Jon Bass, Ilfenesh Hadera, Priyanka Chopra, Yahya Abdul-Mateen II ja Rob Huebel
Genre: komedia, toiminta
Kesto: 1 tunti 56 minuuttia
Ikäraja: 12

Baywatch perustuu samannimiseen televisiosarjaan, joka pyöri vuodesta 1989 kymmenen vuotta eteenpäin. Vaikka nykypäivänä luultavasti kaikki sarjaa katsoneet sanoisivat, että kyseessä oli kauheaa kuraa, ei kukaan voi väittää, etteikö sarja olisi ollut todella suosittu. Sarjan pohjalta tehtiin kolme suoraan televisioon päätynyttä elokuvaa, Baywatch the Movie: Forbidden Paradise (1995), Baywatch: White Thunder at Glacier Bay (1998) ja Baywatch: Hawaiian Wedding (2003), mutta leffateatteriin asti homma ei päässyt... kunnes loppuvuodesta 2012 Paramount Pictures ilmoitti tekevänsä Baywatchista elokuvan, jonka tarkoituksena on nostaa sarja takaisin suosioon uusien tähtien kautta. Monet eivät pitäneet ideasta, sillä he vihaavat alkuperäistä sarjaa, mutta jotkut ajattelivat, että siitä voisi tulla ihan menevä komedia. Itse en ollut kovin innoissani, sillä en ole katsonut jaksoakaan Baywatchia elämäni aikana, joten minulla ei ollut minkäänlaista sidettä koko hommaan. Kuitenkin kun näyttelijät julkistettiin, aloin miettiä, että kyseessä voisikin olla ihan menevä pätkä, mutten silti odottanut sitä lähes ollenkaan. Toivoin lähinnä näkeväni niin hölmön leffan, että se muuttuisi kököstä hienoksi. Toukokuun lopussa menin katsomaan elokuvan ja toivoin, ettei se olisi niin huono kuin monet väittivät.

Baywatchin rantavahdit alkavat selvittämään mystisiä kuolemantapauksia ja huumeiden salakuljetusta. Samalla vahtiporukan johtaja Mitch joutuu selviytymään ylimielisestä keltanokka Matt Brodysta, joka pyrkii Baywatch-tiimiin.

Dwayne Johnson näyttelee Mitch Buchannonia, rannan suosituinta vahtia, joka auttaa ihmisiä salamannopeasti ja urhoollisesti. Mitch on kaikkien sankari, josta kaikki pitävät ja jota kaikki ihailevat. Vaikkei Johnson olekaan erityisen lahjakas näyttelijä, hänestä löytyy tiettyä pidettävyyttä, jolloin pystyy uskomaan, että hän todella on tykätty tyyppi koko rannan keskuudessa. Johnson on myös vuosikaudet ollut loistavassa kunnossa, jolloin hän on myös uskottava sankarillisena pelastajana. Mitch rakastaa rantaansa ja siellä käyviä ihmisiä, joten hän kokee suurta velvollisuutta näitä kohtaan. Jos jokin vaara uhkaa hänelle rakkaita asioita, hän on valmis päättämään tämän vaaran, vaikkei se olisikaan laillista.
     Baywatch-tiimiin uutena tulee Matt Brody, jona nähdään Zac Efron. Matt on kaksinkertainen olympiakultavoittaja, joka päätyi kuitenkin epäsuosioon mokaillessaan kisoissa. Muut ovat leimanneet Mattin luuseriksi, mistä hän yrittää päästä pois. On kuitenkin hankala päästä tiimin suosioon, sillä Matt päättää jatkuvasti sooloilla ja kokee itsensä paljon paremmaksi kuin todellisuudessa onkaan. Elokuvan aikana hahmon täytyykin alkaa kehittämään tiimityöskentelytaitojaan, Johnsonin tapaan Efron ei ole kovin ihmeellinen näyttelijä, mutta suoriutuu tällaisista rooleista tarpeeksi toimivasti.
     Muita Baywatch-tiimin jäseniä ovat Stephanie (Ilfenesh Hadera) ja CJ (Kelly Rohrbach), jotka osaavat asiansa Mitchin tavoin, sekä tulokkaat Summer (Alexandra Daddario) ja Ronnie (Jon Bass), jolla on todella kova ihastus CJ:tä kohtaan, mikä saikin hänet pyrkimään ryhmään. Ronniesta on tehty hyväsydäminen hölmö sivuhahmo, jonka tarkoituksena on saada katsojat nauramaan mahdollisimman usein. Yleensä tällaiset hahmot ovat aika rasittavia, mutta Ronnie yllättävää kyllä toimii hyvin ja Bass sopii rooliinsa. Summer ei osaa asioita samalla lailla kuin kaksi muuta ryhmän naista, mutta hänestä löytyy paljon rohkeutta, jolloin hän pääsee mukaan huumeoperaation selvittämiseen. Summer onkin nelikosta isoimmassa roolissa, minkä lisäksi myös Ronnie ja CJ jäävät mieleen, kun katsojana haluaa tietää, mitä heidän välillä tapahtuu? Valitettavasti Stephanie jää täysin varjoon, eikä hän tee mitään olennaista leffan aikana.
     Elokuvan pahista, eli hienostunutta huumediileri Victoria Leedsia esittää Priyanka Chopra, joka on ihan kelpo valinta rooliin, mutta hahmo itsessään on valitettavan heikko. Victoria tuntuu todella persoonattomalta ja hän on vain juonitteleva naikkonen, joka on paljon häijympi kuin miltä ulkoapäin näyttää. Siihen se jääkin. Mikään Victoriassa ei ole uhkaavaa, eikä myöskään koomista, jolloin hän on lähinnä vain tylsä. Victorian kahta kätyriä, Frankieta ja Leonia näyttelevät Amin Joseph ja Jack Kesy.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Baywatchin pomo Thorpe (Rob Huebel) ja poliisi Ellerbee (Yahya Abdul-Mateen II), joka ei pidä yhtään siitä, että Mitch yrittää hoitaa poliisihommia, ollessaan pelkkä rantavahti. Elokuvassa nähdään myös tietysti alkuperäisen Baywatch-sarjan isoimmat tähdet, eli David Hasselhoff ja Pamela Anderson. Valitettavasti heidät on tungettu mukaan yhtä väkisin väännetysti kuin alkuperäinen haamujengi uuteen Ghostbustersiin (2016).

Minun on pakko tunnustaa heti, että Baywatch oli mielestäni viihdyttävä elokuva. Hyvä se ei ole, mutta se toimi tarpeeksi hyvin, jotta pystyin nauttimaan siitä sellaisenaan lähes koko leffan ajan. Heti alussa nähdään, kuinka Mitch kävelee sankarillisesti vedestä, samalla kun leffan nimi nousee aalloista jättimäisenä hänen taustalleen... ja muutama delfiini hyppää iloisesti ilmaan. Jo tästä kuvasta saa hyvin käsityksen, että kovin vakavissaan tätä ei olla tehty, eikä sitä kannata kovin vakavana katsoa. Tekijät ovat selvästi tiedostaneet alkuperäisen sarjan hölmöykset ja lisänneet ne itseironisesti mukaan elokuvaan. Pariin otteeseen leffassa esimerkiksi nähdään, kuinka hyvännäköinen nainen juoksee hidastettuna rannalla ja joku vielä kommentoikin tätä: "Eikö näytäkin siltä kuin hän juoksisi hidastettuna kuin jossain elokuvassa?" Leffassa myös kommentoidaan ideaa rantavahdeista ratkaisemassa murhia sanoilla: "kuin jakso typerästä televisiosarjasta". Baywatch on eniten jotain, kun puolialastomat hahmot juoksevat rannalla hidastettuna, niin että vatsalihakset näkyvät, hauikset pullistuvat, tissit heiluvat ja peput keinuvat. Näissä kohdissa on oikeaa tunnetta ja koko juttu tuntuu niin typerältä ja yliampuvalta, että se toimii! Elokuva onkin parhaimmillaan, kun se ei ota itseään vakavasti ja tekijöillä on hauskaa. Tällöin myös katsojalla on hauskaa ja useasti mukana oleva hyvä mieli tarttuu yleisöön.

Onkin harmi, että aina kun juonen kannalta olennaiset murha- ja huumejutut nousevat esille, hyvä mieli loppuu ja elokuva tuntuu liian tavalliselta ja nähdyltä. Jotkut kohdat tähän liittyen toimivat, kun mukana on huumoria - esimerkiksi Mitchin ja Mattin soluttautuessa erääseen paikkaan - mutta usein ne ovat aika tylsiä. Etenkin leffan loppuhuipennus, jossa juttu pitää ratkaista, on jokseenkin mitäänsanomaton, eikä mukana ole hyvää tunnelmaa. Baywatch on myös liian pitkä elokuva lähes kahden tunnin kestossaan ja siitä saisi helposti pois pätkiä. Elokuva ei myöskään naurata niin paljon kuin toivoisi. Ensimmäisen tunnin aikana saa parhaat naurut ja se toimii paremmin kuin toinen tunti myös sen takia, etteivät huumehommat tunge päälle kaiken aikaa. Mitchin ja Mattin machokamppailua on hauska seurata ja sitä toivoisi mukaan lisää. Leffa olisikin parempi, jos se keskittyisi lähinnä juuri tällaiseen meininkiin ja tyylikkäisiin hidastusjuoksuihin. Samalla kaikki tiimin jäsenet saisivat paremmin näkyvyyttä ja persoonallisuutta. Vitsejä saisi olla myös paljon enemmän. Tällaisenaan elokuva on jo aika härski, mutta silti jää kaipaamaan vieläkin ronskimpaa huumoria ja enemmän hetkiä, kuten alun kohtaus, jossa Ronnien vehkeet jäävät jumiin puulautojen väliin. Tällaisessa teoksessa kovin erikoinen juoni ei ole välttämätön ja suurimmalle osalle yleisöstä riittäisi vain paljon vitsejä ja vähäpukeisia ihmisiä, joita leffa ei tarjoa riittävästi. Jos tämä saa jatkoa, niin toivon, että elokuva painottuisi enemmän sellaiseen menoon ja vähemmän rikosjuttuihin, ihan sama vaikka alkuperäinen sarja olisikin niitä sisältänyt.

Leffan ohjaajana toimii Seth Gordon, joka on ohjannut aiemmin mm. komediat Horrible Bosses (2011) ja Identity Thief (2014). Gordonilta löytyy huumorintajua, joten harmittaa, ettei sitä ole enempää leffassa. Dramaattisempia hetkiä hän ei oikein osaa luoda, jolloin ne ovat selkeästi heikompia. Damian Shannonin ja Mark Swiftin käsikirjoitus sisältää hyviä juttuja, mutta myös monia typeriä kohtia. Gordon ei ole käsikirjoittajien kanssa saanut rikostutkintahetkiä mielenkiintoisiksi ja toimiviksi. Baywatch on ihan hyvin kuvattu, mutta leikkauksessa leffaa olisi voinut tiivistää. Visuaaliset efektit ovat kehnot ja useaan otteeseen voi nähdä, että hahmot esiintyvät taustakangasta vasten. Elokuva sisältää myös yhden kehnoimmista tietokoneella luoduista tulipaloista, mitä olen isohkoissa 2010-luvun leffoissa nähnyt. Kohtauksen jännitys katosi kokonaan, kun liekit eivät näyttäneet yhdessäkään kuvassa oikeilta, eli toisin sanoen vaarallisilta.

Yhteenveto: Baywatch on yllättävän viihdyttävä elokuva, joka on parhaimmillaan, kun leffa ei ota itseään kovin vakavasti. Kuitenkin aina kun huumediilerijuttuja selvitellään, taso laskee, minkä lisäksi leffan loppuhuipennus on jokseenkin tylsä. Ensimmäinen puolisko elokuvasta toimii paremmin kuin toinen ja sisältää enemmän vitsejä ja mainiota tunnelmaa. Huumoria saisikin olla mukana enemmän, kuten myös puolialastomia hahmoja juoksemassa hidastettuna. Pääosissa nähtävät Dwayne Johnson ja Zac Efron ovat toimivat, joiden lisäksi myös Daddarion esittämä Summer on ihan hyvä, ja CJ:n ja hömelön Ronnien välistä juttua on mielenkiintoista seurata. Harmi vain, että tiimin kuudes jäsen Stephanie jää voimakkaasti taka-alalle. Baywatch oli lähestulkoon juuri sellainen, mitä odotinkin, mutta siinä oli vitsivähyyden lisäksi myös liian vähän niitä kehonosia, joiden takia porukka lähtee katsomaan leffaa. Elokuva kannattaa kuitenkin käydä vilkaisemassa esimerkiksi kaveriporukalla, jos kaipaa kevyttä viihdettä alkukesään. Kesäisenä popcornhömppänä Baywatchin katsoo mielellään, mutta mitään ihmeellistä on turha odottaa. Sujuvasti voisin katsoa myös jatko-osan, jos sellainen tulee, mutta alkuperäiseen sarjaan en suostu koskemaan. David Hasselhoff oli nimittäin huonointa koko teoksessa, vaikka esiintyikin alle minuutin!

Kirjoittanut: Joonatan, 24.5.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.legionofleia.com
Baywatch, 2017, Paramount Pictures, Flynn Picture Productions, The Montecito Picture Company, Seven Bucks Productions, Skydance Media, Uncharted