Pääosissa: Miles Teller, Anya Taylor-Joy, Sigourney Weaver, Sope Dirisu ja William Houston
Genre: jännitys, scifi, romantiikka, toiminta
Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia
Ikäraja: 16
The Gorge on Miles Tellerin ja Anya Taylor-Joyn tähdittämä kauhua ja romantiikkaa yhdistelevä toimintaelokuva. Zach Dean kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen jo vuosia sitten ja yritti saada sitä kaupaksi. Vuonna 2020 teksti äänestettiin Hollywoodin mustalle listalle tykätyimmistä käsikirjoituksista, joista ei oltu vielä tehty filmiä. Vuonna 2022 Skydance Media hankki tekstin itselleen ja Scott Derrickson pestattiin ohjaajaksi. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2023 ja lopulta The Gorge saapui Apple TV+ -palveluun ystävänpäivänä 2025. Itse kiinnostuin elokuvasta heti sen päätähtien ja premissin takia ja katsoinkin The Gorgen pian sen julkaisun jälkeen.
Kaksi huippuampujaa pestataan vartioimaan salaperäistä rotkoa - ei estämään kenenkään pääsyä rotkoon, vaan estämään sen, mikä vaanii rotkossa, pääsemistä ulos.
Miles Teller näyttelee Levi Kanea, amerikkalaista huippuampujaa, joka saa erikoisen työkeikan. Hänen tehtävänään on majoittua vuodeksi länsitorniin vahtimaan rotkoa, keskellä ei-mitään. Anya Taylor-Joy taas esittää Drasaa, liettualaista tarkka-ampujaa, joka saa vastaavan työkaiken, mutta rotkon itätornissa. Kumpikin saa ehdottoman määräyksen, että he eivät saisi olla missään tekemisissä keskenään, mutta päivien muuttuessa viikoiksi ja sitten kuukausiksi, Levi ja Drasa keksivät tietty keinon kommunikoida ja vähitellen hommassa alkaa olla tunteitakin pelissä... Teller ja Taylor-Joy ovat tuttuun tapaansa hyvässä vedossa ja näyttelijöiden väliltä löytyy vieläpä hyvää kemiaa.
Elokuvassa nähdään myös Sigourney Weaver Levin tehtävälleen lähettävänä Bartholomew'na, jonka todellisen merkityksen leffassa arvaa nopeasti. On sääli, että Alien-elokuvista (1979-1997) tuttu Weaver joutuu tyytymään näin kehnoihin rooleihin ja vaikka Weaverista löytyy arvokkuutta, mitä rooli vaatii, on hahmo tylsästi rustattu.
The Gorge osoittautui yllättävänkin toimivaksi elokuvaksi, joka yhdistelee pätevästi niin toimintaa, monsterikauhua kuin myös romantiikkaa. Leffan perusidea on erittäin mainio ja sen lisäksi, että katsoja haluaa nähdä, mitä mysteerisessä rotkossa oikein lymyilee, on pääparin tunteiden muodostumista aidosti kivaa seurata. Erityisen hilpeää on montaasikohtaus, jossa näytetään, kuinka hahmot kuluttavat aikaansa ja luvassa on putkeen veikeät viittaukset Tellerin tähdittämään Whiplash-elokuvaan (2014) ja Taylor-Joyn tähdittämään Musta kuningatar -minisarjaan (The Queen's Gambit - 2020).
Mutta vaikka Levin ja Drasan välien lämpenemistä on miellyttävää seurata ja rotko tarjoaa onnistuneesti erilaisia ja mielikuvituksellisia vaaroja, sekä jännittäviä tilanteita, The Gorge jää kokonaisuutena hieman vajaaksi. Jo tällaisenaan leffa on oikein kelvollinen, mutta aineksia ja potentiaalia olisi parempaankin. Sen lisäksi, että loppuhuipennus tuntuu kaiken kasvattelun jälkeen aikamoiselta antikliimaksilta, elokuvan tapa paljastaa totuus rotkosta hoidetaan sillä kaikista tylsimmällä tavalla, eli hahmot löytävät filmikelan, johon on nauhoitettu selitys koko hommasta. Joku muu olisikin voinut hioa Zach Deanin lupaavat lähtökohdat sisältävää käsikirjoitusta ennen kuvausten alkua.
The Gorgen ohjauksesta vastaa aika ailahtelevan filmografian tehnyt Scott Derrickson, joka onnistuu tunnelman luomisessa hyvin, sekä näyttelijöiden parissa, mutta jonka kompastuskiveksi muodostuu Deanin loppua kohti latteneva käsikirjoitus. Elokuva on pätevästi kuvattu ja itse rotkossa värien käyttö on näyttävän tyyliteltyä. leikkaus olisi kaivannut viilausta, sillä näin simppelin premissin kanssa yli kahden tunnin kesto tuntuu liialliselta. Leffa olisi voinut hypätä nopeammin itse rotkolle saapumiseen, sillä elokuvan ensimmäiset kymmenen minuuttia jättävät vielä hieman kylmäksi. Lavasteet ovat komeat ja maskeerauksin, asuin ja efektein luodut mörököllit karmivia ilmestyksiä. Muuten elokuvan tietokonetehosteet jättävät toivomisen varaa. Äänimaailma on hyvin rakennettu, joskin Trent Reznorille ja Atticus Rossille ominainen elektroninen musiikki särähtää aluksi korvaan, mutta alkaa hissuksiin istua menoon mukaan.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.2.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Gorge, 2025, Skydance Media, Crooked Highway, Lit Entertainment Group
Pääosissa: Mason Thames, Madeleine McGraw, Miguel Mora, Jeremy Davies, Demián Bichir, Arianna Rivas, Graham Abbey, Maev Beaty, Anna Lore ja Ethan Hawke
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 54 minuuttia
Ikäraja: 16
Joe Hillin novelliin perustuva kauhuelokuva The Black Phone (2021) oli kriitikoiden kehuma menestys, joten jatkoa oli tietenkin luvassa. Hill itse keksi idean jatkotarinaan, minkä pohjalta ohjaaja Scott Derrickson ja C. Robert Cargill työstivät käsikirjoituksen. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2024 ja nyt Black Phone 2 on saapunut elokuvateattereihin. Itse pidin paljon ensimmäisestä The Black Phonesta ja olin hieman ihmeissäni, kun jatko-osasta ilmoitettiin - olihan ensimmäinen leffa kertonut tarinan selvästi päätökseen. Kävin kuitenkin uteliaana katsomassa Black Phone 2:n heti sen ensi-iltapäivänä.
On kulunut neljä vuotta siitä, kun Finney Blake karkasi vankeudestaan ja tappoi lapsia murhanneen Nappaajan. Finney alkaa kuitenkin saada puheluita haudan takaa, minkä lisäksi hänen siskonsa Gwen näkee painajaisia seurakuntaleirillä vuosia sitten murhatuista lapsista.
The Black Phonen tutut hahmot tekevät paluun, lähtien tietty päähenkilö Finney Blakesta, jota näyttelee kovaa nousua Hollywoodissa muun muassa Näin koulutat lohikäärmeesi-uudelleenfilmatisoinnin (How to Train Your Dragon - 2025) myötä tekevä Mason Thames. Thames jatkaa oivaa työtään, tulkiten nyt hyvin sitä, millaiset traumat Finneyn kokemukset siepattuna ovat jättäneet häneen. Finney jää kuitenkin yhä enemmän taka-alalle jatko-osassa, sillä tällä kertaa todellinen päähenkilö on hänen siskonsa Gwen (Madeleine McGraw), joka näki jo ensimmäisessä leffassa näkyjä, mutta jonka psyykkiset kyvyt lähtevät laukalle tässä. Valitettavasti McGraw ei vakuuta roolissaan, vaan hän ylinäyttelee minkä ehtii, jopa vaivaannuttavuuteen asti.
Elokuvassa nähdään myös Jeremy Davies Finneyn ja Gwenin isänä Terrencenä, Miguel Mora Gweniin ihastuneena Ernestona, sekä Demián Bichir, Arianna Rivas, Graham Abbey ja Maev Beaty Alpine Lakella sijaitsevan seurakuntaleirin vetäjinä Armandona ja tämän sukulaistyttö Mustangina, ja pariskuntana Kennethinä ja Barbarana. Niin ja tekee Ethan Hawkekin toki paluun Nappaajana, siitä huolimatta, että Finney pisti tämän lapsia sieppaavan ja tappavan tyypin hengiltä. Kaikki, mikä teki Nappaajasta kiehtovan hahmon alkuperäiselokuvassa, loistaa tässä poissaolollaan ja tilalla on hämmentävä Freddy Krueger -kopio, joka jahtaa Finneytä ja Gweniä näiden unissa. Sivunäyttelijät hoitavat muuten tonttinsa passelisti, mutta Hawke tuntuu itsekin tuumivan, että miksi tämä leffa piti edes tehdä ja vieläpä näin?
Enpä ole varmaan viimevuotisen Joker: Folie à Deuxin (2024) jälkeen nähnyt yhtä turhauttavaa ja tasonsa puolesta huomattavasti alkuperäiselokuvaa heikompaa jatko-osaa kuin Black Phone 2. Oli jo itsessään erikoinen veto tehdä jatko-osa tarinalle, joka vaikutti jo päättyneen ja nyt leffan nähneenä voikin todeta, että tämä tehtiin puhtaasti rahan takia. Toisaalta pitää nostaa hattua tekijöille siitä, että he eivät ole halunneet vain kierrättää ensimmäisen osan tarinaa uudestaan, mutta sitten taas se, mitä he ovat keksineet tilalle, ei juuri toiminut itselleni. On ihan kiinnostavaa lähteä Alpine Lakelle selvittämään mysteeriä, miksi vuosia sitten leirillä kuolleet pojat yhtäkkiä soittelevat Finneylle ja Gwenille, mutta valitettavasti paljastukset ja muut ratkaisut jättivätkin sitten kylmemmäksi kuin miljöön hyytävä lumimyrsky.
Black Phone 2 on omituinen kopio Painajainen Elm Streetillä -elokuvista (A Nightmare on Elm Street - 1984-2010), jonka pelottelut tapahtuvat lähinnä hahmojen unissa. Valitettavasti Nappaaja ei ole Freddyn tasoinen veijari, eivätkä unikohtaukset ole järin kiinnostavia, mielikuvituksellisia tai mikä pahinta, pelottavia. Black Phone 2 on hämmentävän jännityksetön kauhuraina, joka toisinaan matelee eteenpäin niin hitaasti, että huomasin haukottelevani useammin kuin säpsähtäväni kovaäänisiin böö-pelotteluihin. Asiaa eivät auta muutamat tahattoman koomiset jutut, jotka syövät sitten viimeisetkin kauhun rippeet. Kaikki tämä on valtava sääli, sillä pidin paljon ensimmäisestä The Black Phonesta. Mutta mitäpä voikaan odottaa jatko-osalta, joka tehtiin vain, koska ensimmäinen leffa menestyi niin hyvin koronastakin huolimatta, eikä pohjalla ole enää hyvää lähdemateriaalia? Minua ei haittaa yhtään, jos "Black Phone 3" jää tekemättä.
Elokuvan ohjauksesta vastaa edellisen leffan tapaan Scott Derrickson, jonka työ ei vakuuttanut minua tällä kertaa juuri lainkaan. Karmiva ilmapiiri ja muu loistavat poissaolollaan. Derricksonin ja C. Robert Cargillin työstämä käsikirjoitus on paljon ontuvampi ja pyörittelin silmiäni sille, että Nappaaja on pitänyt kirjoittaa isommaksi osaksi Finneyn ja Gwenin menneisyyttä. Teknisiltä ansioiltaan Black Phone 2 on kelvollinen, joskin leikkauksessa se kaipaisi reipasta tiivistämistä. Elokuva on hyvin kuvattu ja jos jostain pidin paljon, niin unikohtausten visuaalisesta estetiikasta, sillä ne on kuvattu kasarin aikaisiksi kotivideoiksi. Lavasteet ovat pätevät, puvustus oivaa ja maskeerauskin menevää. Äänimaailma toimii, joskin Atticus Derricksonin musiikit eivät pääse samalla lailla vauhtiin kuin ykkösleffan säveltäneen Mark Korvenin työt.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.10.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Black Phone 2, 2025, Universal Pictures, Blumhouse Productions, Canadian Film or Video Production Tax Credit (CPTC), Crooked Highway, Ontario Creates
Pääosissa: Mason Thames, Madeleine McGraw, Ethan Hawke, Jeremy Davies, E. Roger Mitchell, Troy Rudeseal, Rebecca Clarke, James Ransone, Miguel Cazarez Mora, Tristan Pravong, Jacob Moran, Brady Hepner, Banks Repeta, J. Gaven Wilde, Spencer Fitzgerald, Jordan Isaiah White ja Brady Ryan
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: 16
The Black Phone perustuu Joe Hillin samannimiseen novelliin vuodelta 2004. Ohjaaja Scott Derrickson oli pitkään halukas tekemään elokuvan Hillin tekstin pohjalta ja kun hän poistui Doctor Strange in the Multiverse of Madnessista (2022) Marvel-studion kanssa koituneiden taiteellisten erimielisyyksien takia, hän päätti vihdoin toteuttaa haaveensa. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2021 tiukkojen koronarajoitusten alla ja The Black Phone sai maailmanensi-iltansa jo saman vuoden syyskuussa Fantastic Festillä Texasissa. Nyt elokuva saapuu myös Suomen elokuvateattereihin ja itse odotin sen näkemistä innokkaasti, etenkin kun leffa alkoi kerätä kehuja maailmalta vuoden alussa. Meninkin positiivisin mielin katsomaan The Black Phonen sen lehdistönäytökseen viikkoa ennen ensi-iltaa.
Vuonna 1978 Denverissä joku sieppaa lapsia. Eräänä päivänä koulupoika Finney joutuu tämän sieppaajan uhriksi. Vankilanaan toimivasta kellarista Finney löytää rikkinäisen puhelin, joka alkaa yhtäkkiä soida.
Elokuvadebyyttinsä tekevä Mason Thames näyttelee 13-vuotiasta Finneytä, koulukiusattua ja vaikeasta perheestä tulevaa poikaa, joka joutuu karmivia naamioita käyttävän sieppaajan (Ethan Hawke) uusimmaksi uhriksi. Thames on yllättävänkin hyvä löytö osaansa, tulkiten taidokkaasti hahmonsa tuntemuksia elokuvan edetessä. Katsoja on täysillä Finneyn puolella, toivoen ja jännittäen, että hahmo pääsisi pakoon Hawken näyttelemältä naamiomieheltä. Ohjaaja Derricksonin aiemmassakin kauhuleffassa, Sinisterissä (2012) nähty Hawke on odotetusti erinomainen vastenmielisenä hahmona. Naamion takaa Hawke tekee paljon eleillään ja äänellään, mutta myös silmillään, kun niitä pääsee näkemään.
Elokuvassa nähdään myös Madeleine McGraw Finneyn siskona Gweninä, Jeremy Davies sisarusten alkoholisti-isänä, E. Roger Mitchell ja Troy Rudeseal kadonneiden lasten tapausta tutkivina etsivinä, sekä J. Gaven Wilde, Spencer Fitzgerald, Jordan Isaiah White ja Brady Ryan Finneyn kiusaajina. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan hyvin. Vaikka Thames ja erityisesti Hawke ovatkin todella mainioita rooleissaan, show'n varastaa nuori McGraw sanavalmiin siskon osassa. Hän ja hänen hahmonsa tuovat paljon leffaan, kuten yllättävänkin toimivaa huumoria jännityksen keskelle.
The Black Phone ei ole turhaan kerännyt kehuja viime kuukausien aikana. Kyseessä on erittäin tiivistunnelmainen kauhuelokuva, joka nousee jopa vuoden parhaiden filmien joukkoon. Se käynnistää kertomuksensa tehokkaasti, kasvattaen jännitystä yhä vain enemmän, katsojan odottaessa, milloin vääjäämätön tapahtuu ja Finney löytää itsensä sieppaajan kellarista lukkojen takana. Filmi pitää läpi liki tunnin ja 45 minuutin keston otteensa tiukasti kiinni katsojastaan ja tarjoaa yhä vain ahdistavampia ja jännittävämpiä hetkiä. Jossain puolen välin tienoilla on erinomaisen piinaava kohtaus, jossa koko kehoni oli jännittynyt paikoilleen ja pidätin hengitystä, sillä kohtaus oli niin vakuuttavasti tehty.
Ilmapallojen kanssa lapsia sieppaamaan saapuvan antagonistin, 1970-luvun amerikkalaisen ja ongelmaisen pikkukaupunkinsa ja yliluonnollisten elementtiensä kanssa The Black Phone tuntuu vahvasti siltä kuin se pohjautuisi Stephen Kingin teokseen. Hillin novellin pohjalta Derricksonin ja C. Robert Cargillin työstämä käsikirjoitus on väkevä ja mielenkiintoinen, eikä siitä oikeastaan turhaa löydy. Finneyn perheen välinen draama on onnistunut lisä kaikessa inhottavuudessaan. Tekstin pohjalta Derrickson tekee vahvaa työtä ohjauksen kanssa. Tunnelma on kaiken aikaa painostava, mihin vaikuttaa Mark Korvenin synkkä musiikki. Epätoivon tunne kasvaa leffan edetessä, eikä vaadi edes kesähelteitä, että hikipisarat valuvat katsojan ohimoita pitkin Finneyn pakoyrityksiä seuratessa.
On hienoa, että Derrickson nimenomaan panostaa ahdistavan ja karmivan ilmapiirin luomiseen, eikä luota tylsiin äkkisäikäytyksiin. Parit kovaääniset böö-pelottelutkin mahtuu mukaan, mutta ne istuvat filmiin hyvin ja niitä on syytäkin säikähtää. Äänimaailma on mainiosti rakennettu. The Black Phone on myös tyylikkäästi kuvattu ja sujuvasti leikattu. Visuaalisessa ilmeessä hyödynnetään hyvin 1970-luvun estetiikkaa. Sen lisäksi, että lavasteet ja asut huokuvat aikakautta, myös aika ajoin filmin rakeilu ja tyylittely toistavat onnistuneesti 70-lukua.
Yhteenveto:The Black Phone on loistava kauhuelokuva, joka pitää tiukasti otteessaan läpi kestonsa. Tunnelma on tehokkaasti rakennettu ja jännitettä kasvatetaan taiturimaisesti, luottamatta tylsiin äkkisäikäyttelyihin. Parhaimmillaan meno on jopa piinaavan painostavaa. Tarina nappaa hyvin mukaansa ja mysteerinen puhelinkuvio pitää mielenkiintoa yllä. Finneyn todella haluaa pääsevän pakoon ja hänen yrityksensä muuttuvat kerta toisensa perään jännittävämmiksi. Nuori Mason Thames on hyvä valinta siepatuksi pojaksi ja Ethan Hawke on hyytävä sieppaajana. Show'n kuitenkin varastaa Finneyn siskoa esittävä Madeleine McGraw. Scott Derrickson tekee hyvää työtä niin ohjaajana kuin käsikirjoittajana. Tekniseltä puoleltaankin elokuva on onnistunut. The Black Phone nousee ainakin toistaiseksi vuoden kauhutarjonnan parhaaksi suorittajaksi ja suosittelen sitä kaikille genren faneille.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.7.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Black Phone, 2021, Universal Pictures, Blumhouse Productions, Crooked Highway
Ohjaus: Scott Derrickson Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Chiwetel Ejiofor, Tilda Swinton, Benedict Wong, Rachel McAdams ja Mads Mikkelsen Genre: supersankarielokuva, fantasia, toiminta Kesto: 1 tunti 55 minuuttia Ikäraja: 12
Marvel Cinematic Universe on vuonna 2008 alkanut elokuvasarja, jossa seikkailevat sankarit, kuten Iron Man, Hulk, Captain America, Thor, Ant-Man, Black Panther, Spider-Man ja Star-Lord. Sarjaan ilmestyy joka vuosi uusia elokuvia; yhä vain tiheämpään tahtiin. Jotkut ovat jo täysin kyllästyneitä koko hommaan ja jotkut eivät vain saa tarpeekseen. Onneksi minä kuulun niihin, jotka janoavat lisää. Nyt Marvel Studios tarjoaa meille sarjansa neljännentoista elokuvan, Doctor Strangen, jossa esitellään uusi sankari, joka tulisi luultavasti myöhemmin taistelemaan yhdessä Avengerien kanssa. En erityisemmin odottanut Doctor Strangea - lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin hahmo ei ole minulle kovin tuttu. Tiesin hänet muutamasta sarjakuvasta ja olin tietoinen, että kyseessä on jonkinlaista magiaa käyttävä punaviittainen heppu, mutta hahmon taustasta minulla ei ollut käsitystä. Tavallaan se on ihan hyvä, sillä silloin lähes kaikki tulee uutena, enkä voinut arvata asioita etukäteen, kuten kovimmat fanit. Toinen syy oli aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Captain America: Civil War (2016), jota odotin erittäin paljon, enkä siksi kiinnittänyt kovin paljoa huomiota yksittäisen hahmon seikkailuun, josta en paljoa tiennyt. Odotukseni kyllä nousivat, kun lehdistönäytöksen päivä lähestyi. Marvel Studios taitaa todella rakastaa ja varjella elokuviaan kuin omia lapsiaan, sillä mitä luultavimmin juonipaljastusten välttämiseksi näytökseen täytyi etukäteen ilmoittautua, minkä lisäksi piti omistaa lehdistöpassi, jotta näytökseen ei pääsisi kuka tahansa sisälle. Näytöksessä oli myös pari vartijaa tähyilemässä, ettei yleisössä näy puhelimia esillä. Tavallaanhan sen ymmärtää, mutta tuntuihan se silti hieman liioitellulta. Minä tietty ilmoittauduin asiallisesti ja minulta löytyy lehdistöpassi, joten siellä minä istuin muiden kriitikoiden keskellä, syömässä popcornia ja katsomassa, mitä MCU-sarjalla olisi tällä kertaa tarjottavanaan... Toivoin, että kyseessä olisi samanlainen, iso positiivinen yllätys, kuten Guardians of the Galaxy (2014) tai Ant-Man (2015), joista en kummastakaan tiennyt lähes mitään, kun menin katsomaan ne ensimmäistä kertaa.
Tohtori Stephen Strange menettää käsiensä työkyvykkyyden auto-onnettomuudessa ja kun muualta ei saa tarpeeksi hoitoa, hän lähtee Nepaliin etsimään salaperäistä Kamar-Tajia, josta hän kuulee saavansa parannuksen. Parannuksen lisäksi hänelle opetetaan mystisiä taikavoimia.
Pääosassa Stephen Strangena, eli Doctor Strangena nähdään Benedict Cumberbatch, joka on mitä luultavimmin paras vaihtoehto rooliin. Cumberbatch on erittäin hyvä näyttelijä ja hän myös näyttää samalta kuin hahmo sarjakuvissa. Strange on tosiaan tohtori, eikä se ole vain tyylikäs lisänimi hahmolla. Hän on tarkkaan ottaen neurokirurgi ja huomauttaakin tohtori-nimikkeestään vähän väliä elokuvan aikana. Strange on myös aika ylimielinen tohtori. Hän on loistava työssään ja sen ansiosta hänelle on kerääntynyt useita palkintoja, mutta pissi on päässyt nousemaan hattuun. Strange uskoo olevansa kaikista paras ja hänestä löytyy samanlaista egopullistelua kuin Tony Starkista ensimmäisessä Iron Manissa. Tietysti elokuvan aikana hän muuttuu kunnollisemmaksi ihmiseksi ja ymmärtää, että muut ihmiset voivat olla yhtä hyviä kuin hän. Ja vaikka hän olisikin erittäin taitava tai osaisi hulppeita kykyjä, niin ne eivät vielä tee hänestä hyvää ihmistä. Alussa Strangesta tulee hieman mieleen toinen hahmo, jota Cumberbatch on myös näytellyt; nimittäin Sherlock Holmes sarjasta Sherlock (2010-). Rachel McAdams näyttelee Strangen kollegaa, Christine Palmeria, joka vaikuttaa aluksi Strangen tyttöystävähahmolta, mutta onkin vain työkumppani. Hieman vihjaillaan, että Strangella ja Christinella olisi ollut aiemmin jotain juttua, mutta siihen se jääkin. Yllättävää kyllä, alun jälkeen hahmo ei oikeastaan edes esiinny elokuvassa, paitsi jos hän on jollain lailla tarpeellinen muun juonen kannalta. Tilda Swinton esittää Muinaista, Kamar-Tajin johtajahahmoa, jolta Strange pyytää parannusta. Muinainen on todella vanha hahmo, kuten nimi antaa olettaakin ja on selkeästi paljon vahvempi hahmo kuin muut ja tietää paljon enemmän. Swinton on oikein mainio näyttelijä ja suoriutuu roolistaan uskottavasti. Kamar-Tajissa nähdään myös isohkoissa rooleissa Chiwetel Ejioforin näyttelemä Mordo ja Benedict Wongin esittämä Wong. Mordo tuntuu hieman ontolta hahmolta, mikä on sääli, sillä Ejioforilla on lahjoja, mutta Wong on oikein hauska heppu ja häntä olisi mielellään katsonut enemmänkin. Marvel Cinematic Universen ties-kuinka-mones unohdettava pahis on tällä kertaa Mads Mikkelsenin näyttelemä Kaecilius, joka on paha, koska... noh, tarina vaatii kai pahiksen. Kaeciliuksen maailmantuhoamissuunnitelma on aika hölmö, eikä katsojalle kunnolla edes kerrota, miksi hahmo on sellainen kuin on. Mikkelsen on erittäin lahjakas näyttelijä, joten on suuri sääli, että hänen kykynsä ovat hukkaan heitettyjä tässä.
Elokuvan alusta itselleni tulee mieleen Captain America: The First Avengerin alku. Pahikset saapuvat pyhättöön ja vievät jotain varjeltua, tappaen samalla vartijan. Tässä tosin meno jatkuu vielä hetken ja heti alkuun katsojille näytetään, millaista kummallisuutta olisi myöhemmin luvassa. Siitä päästääkin itse kunnon tarinaan ja tohtori Strange esitellään katsojille. Hahmosta ei voi oikeastaan pitää alussa, sillä hän on niin ylimielinen. Ajaessaan eräänä yönä hienolla urheiluautollaan, Strange törmää toiseen autoon ja suistuu jyrkänteeltä alas. Hänet viedään sairaalaan ja vaikka siellä yritetään tehdä kaikki mahdollinen, jotta Strange saataisiin palautettua kuntoon, niin hänen käsiään ei pystytä korjaamaan. Kirurgille kädet ovat ihan hyödylliset, joten Strange alkaa etsiä eri keinoja, joilla hän saisi kätensä toimimaan. Lopulta hän saa kuulla Kamar-Tajista ja matkustaa sinne. Siellä Strangelle aletaan samantien opettamaan magiaa ja hänelle selviää, että Kaecilius aikoo käyttää varastamaansa tietoa ja tuoda esiin pimeyden olennon, Dormammun. Kaecilius täytyy siis tietty pysäyttää, jottei maailma tuhoudu.
Alkupuolella käytetään hyvin aikaa hahmojen esittelyyn, jotta katsoja pääsisi paremmin mukaan juttuun - etenkin jos Doctor Strangen maailma ei ole entuudestaan tuttu. Kun Strangelle aletaan opettaa taikuutta, tarina tuntuu hyppivän hieman oudosti eteenpäin ja yhtäkkiä hahmo osaakin todella paljon. Pahikset ovat sillä lailla kivoja, että odottavat suunnitelmansa kanssa siihen asti, että sankari on saanut tarpeeksi koulutusta, eivätkä toteuttaneet rituaalia heti, kun olivat varastaneet tarvittavan tiedon... Vaikka tarina hyppiikin, niin se tuntuu silti yllättävän hidastempoiselta ja katsojana odottaa, milloin kaikki hauskuus alkaa. Ensimmäinen tunti on hahmon syntyä ja loppuaika käytetään lähinnä taistelemiseen. Valitettavasti ihan loppu tuntuu kiirehtivän aivan liikaa ja lopputaistelun päätös on todella mitäänsanomaton. Toivon, että nyt kun hahmo on saatu esiteltyä, niin jos (ja kun) elokuva saa jatko-osan, niin siinä voidaan hyödyntää koko elokuvan ajan hahmon taitoja. Ihmettelen kyllä, että Captain America: The Winter Soldierissa mainittiin Stephen Strange Hydran potentiaalisena uhkana, mutta tämän elokuvan perusteella hän ei osannut magiaa vielä sen elokuvan tapahtumien aikana. Ajattelin ennen elokuvaa, että tapahtuisikohan tämä ennen The Winter Soldierin tapahtumia, mutta ruudulla näkyy yhdessä kohtaa vilaukselta, että Doctor Strange tapahtuu vuonna 2016.
Thor ja Thor: The Dark World yhdistivät supersankarielokuvat ja fantasian. Niissä alettiin esittelemään kosmisempaa puolta MCU:n maailmasta, jota laajennettiin Guardians of the Galaxyssa. Doctor Strange jatkaa samoilla linjoilla ja siinä puhutaankin maailmoista, joita ei olla aiemmin nähty - ei pelkästään uusista planeetoista, vaan erilaisista ulottuvuuksista ja niiden tuomasta höpöhöpöydestä, jota on tulevaisuudessa mitä luultavimmin tiedossa yhä vain enemmän. Maanläheisyys katoaa todella nopeasti elokuvassa ja magia on vahvasti läsnä kaiken aikaa. Tuntuu siltä, että tekijät rakastavat elokuvaa Inception (2010) ja ovat halunneet viedä maailman pyörittelyt vielä pidemmälle... siis todella paljon pidemmälle. Takaa-ajokohtaus, jossa maailma hahmojen ympärillä pyörii, kääntyilee, vääntyilee ja muuttuu monin eri tavoin, on erittäin huikeasti toteutettu ja siihen on selkeästi panostettu täysillä. Tai ainakin melkein. Samanlaista menoa olisi voitu hyödyntää hieman enemmän ja painovoiman muuttelua olisi voitu viedä aavistuksen verran pidemmälle. En erityisemmin pidä 3D:stä, mutta pakko myöntää, että olisin kaivannut tehostetta kyseiseen kohtaukseen tai alkupuolen 2001: A Space Odysseyta (1968) muistuttavaan osioon, jossa Strange leijuu ensimmäistä kertaa eri ulottuvuuksissa. Jotkut kohdat ovat erittäin hämmentäviä ja outoja, enkä usko, että tämä olisi kovin unelmaelokuva epileptikoille. Itse en voinut muuta kuin vain tuijottaa silmät suurina ja ihastella, millaista silmäkarkkia oli tarjolla. Huumoria on tietysti mukana, kuten muissakin MCU-elokuvissa. Jotkut vitsit naurattavat, kun taas jotkut aiheuttavat myötähäpeää kirjoittajia kohtaan. Alkupuolen huumorijutut ovat selkeästi huonompia kuin elokuvan keskivaiheilla esiintyvät.
Doctor Strangen ohjauksesta vastaa Scott Derrickson, joka on myös toiminut yhtenä käsikirjoittajana. Derrickson on aiemmin ohjannut lähinnä kauhuelokuvia, eikä tunnu välttämättä täysin vielä kuuluvan tällaisiin megapätkiin. Henkilöohjaus häneltä sujuu ja visiota selvästi löytyy, muttei välttämättä tarpeeksi uhmaa yhtiötä kohtaan, minkä seurauksena loppu on varmaan pitänyt rustata kiirehtien valmiiksi, jotta elokuva olisi yleisön nähtävillä Marvel Studiosin kiireellisten suunnitelmien mukaisesti. Elokuva on kuvattu ihan hyvin, mutta välillä kamera heiluu liikaa, enkä tiedä häiritsikö se enemmän kuvissa, joiden kuuluisi olla paikoillaan, vai toimintakuvissa, jolloin on hieman vaikea saada selvää, mitä tapahtuu. Varmaan jälkimmäinen häiritsee enemmän. Äänitehosteet ovat taidokkaasti toteutettuja. Visuaaliset tehosteet elokuvassa ovat lähes täydelliset. Välillä digitaaliset hahmot taisteluissa näyttävät hieman liian digitaalisilta ja Dormammu näyttää erittäin pöhköltä, mutta muuten elokuva on upean näköinen. Maailman vääntelykääntely on todella vaikuttavaa katsottavaa, enkä malta odottaa, että näen elokuvan Blu-raylta, jotta voin katsoa kyseiset osiot uudestaan. Musiikista vastaa Michael Giacchino, joka on onnistunut luomaan muutamia erottuvia sävellyksiä, mutta muuten musiikki ei valitettavasti jää mieleen.
Elokuva sisältää tietysti "easter eggejä", eli viittauksia muihin elokuviin, hahmoihin jne. Alkupuolella on näkyvissä Avengers-torni ja kyseiseen ryhmään viitataan myös myöhemminkin. Tulevaa Avengers: Infinity Waria (2018) pohjustetaan jälleen tuomalla yksi tärkeä objekti mukaan ja Stan Lee tekee tietysti cameonsa.
Blu-rayn kuvanlaatu on erinomainen. Lisämateriaalina Blu-raylla on elokuvan suunnittelusta ja teosta kertova viisiosainen "Featurettes", lyhyt katsaus MCU:n kolmanteen vaiheeseen, vitsipätkä "Team Thor: Part 2", mokaotoksia, sekä poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia.
Yhteenveto:Doctor Strangea voi kuvailla sanalla "strange". Siinä on outoja asioita, joista voi katsojana mennä erittäin hämilleen. Maailman muokkaaminen tahdon mukaan on visuaalisesti aivan mielettömän upean huikeasti toteutettua, vaikka sitä olisi voitu käyttää vieläkin mielikuvituksellisemmin. Päähenkilö siinä esitellään toimivasti ja hahmon kaari on sujuvasti mietitty. Harmi vain, että muu siinä ympärillä ei yllä samalle tasolle. Kaecilius-pahiksen juoni tuoda muinainen pahuus tuhoamaan kaikki ei oikein vakuuta ja koko juttu tuntuu olevan mukana vain, jotta sankari voisi taistella jotain vastaan, jolloin katsojat olisivat tyytyväisempiä. Onhan se totta, että tällaisiin elokuviin kuuluu pahis ja kunnon loppumättö, mutta tässä elokuvassa kumpikaan ei ole kovin onnistuneesti toteutettu ja lähinnä harmittaa, miten huonosti Mads Mikkelsenia on käytetty. Elokuva hyppii yhdessä kohtaa hieman oudosti, mutta tuntuu silti liian hidastempoiselta. Loppu kiirehtii aivan liikaa ja taistelun huipennus on mitäänsanomaton. Taistelupätkät ovat onneksi muuten oikein viihdyttäviä. Huumori toimii välillä, kun taas välillä ei ollenkaan. Cumberbatch on nappivalinta pääosaan ja toivon, että jatko-osassa hyödynnettäisiin sekä hahmoa, että hänen kykyjään vielä luovemmin. Ei tämä huono elokuva ole, mutta jää kauas MCU:n parhaimmistosta. Jatkoa on aivan varmasti luvassa, kun kyseessä on Marvel. Hieman elokuvassa vihjaillaan, että hahmo nähtäisiin uudestaan aiemmin kuin luullaankaan... Muistakaa jäädä saliin vielä, kun lopputekstit alkavat sillä niiden aikana nähdään kohtaus, joka pohjustaa ensi vuonna ilmestyvää MCU-elokuvaa ja niiden jälkeen kohtaus, joka selvästi pohjustaa Doctor Strangen jatko-osaa. Pakko sanoa, että uusi Marvel Studios -logo on paljon parempi valkokankaalta katsottuna kuin Instagramista nähtynä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.10.2016 - muokattu 22.4.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.collider.com
Doctor Strange, 2016, Marvel Studios, Walt Disney Studios Motion Pictures
