Arvostelu: The Gorge (2025)

THE GORGE

Ohjaus: Scott Derrickson

Pääosissa: Miles Teller, Anya Taylor-Joy, Sigourney Weaver, Sope Dirisu ja William Houston

Genre: jännitys, scifi, romantiikka, toiminta

Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia

Ikäraja: 16

The Gorge on Miles Tellerin ja Anya Taylor-Joyn tähdittämä kauhua ja romantiikkaa yhdistelevä toimintaelokuva. Zach Dean kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen jo vuosia sitten ja yritti saada sitä kaupaksi. Vuonna 2020 teksti äänestettiin Hollywoodin mustalle listalle tykätyimmistä käsikirjoituksista, joista ei oltu vielä tehty filmiä. Vuonna 2022 Skydance Media hankki tekstin itselleen ja Scott Derrickson pestattiin ohjaajaksi. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2023 ja lopulta The Gorge saapui Apple TV+ -palveluun ystävänpäivänä 2025. Itse kiinnostuin elokuvasta heti sen päätähtien ja premissin takia ja katsoinkin The Gorgen pian sen julkaisun jälkeen.

Kaksi huippuampujaa pestataan vartioimaan salaperäistä rotkoa - ei estämään kenenkään pääsyä rotkoon, vaan estämään sen, mikä vaanii rotkossa, pääsemistä ulos.

Miles Teller näyttelee Levi Kanea, amerikkalaista huippuampujaa, joka saa erikoisen työkeikan. Hänen tehtävänään on majoittua vuodeksi länsitorniin vahtimaan rotkoa, keskellä ei-mitään. Anya Taylor-Joy taas esittää Drasaa, liettualaista tarkka-ampujaa, joka saa vastaavan työkaiken, mutta rotkon itätornissa. Kumpikin saa ehdottoman määräyksen, että he eivät saisi olla missään tekemisissä keskenään, mutta päivien muuttuessa viikoiksi ja sitten kuukausiksi, Levi ja Drasa keksivät tietty keinon kommunikoida ja vähitellen hommassa alkaa olla tunteitakin pelissä... Teller ja Taylor-Joy ovat tuttuun tapaansa hyvässä vedossa ja näyttelijöiden väliltä löytyy vieläpä hyvää kemiaa.

     Elokuvassa nähdään myös Sigourney Weaver Levin tehtävälleen lähettävänä Bartholomew'na, jonka todellisen merkityksen leffassa arvaa nopeasti. On sääli, että Alien-elokuvista (1979-1997) tuttu Weaver joutuu tyytymään näin kehnoihin rooleihin ja vaikka Weaverista löytyy arvokkuutta, mitä rooli vaatii, on hahmo tylsästi rustattu.

The Gorge osoittautui yllättävänkin toimivaksi elokuvaksi, joka yhdistelee pätevästi niin toimintaa, monsterikauhua kuin myös romantiikkaa. Leffan perusidea on erittäin mainio ja sen lisäksi, että katsoja haluaa nähdä, mitä mysteerisessä rotkossa oikein lymyilee, on pääparin tunteiden muodostumista aidosti kivaa seurata. Erityisen hilpeää on montaasikohtaus, jossa näytetään, kuinka hahmot kuluttavat aikaansa ja luvassa on putkeen veikeät viittaukset Tellerin tähdittämään Whiplash-elokuvaan (2014) ja Taylor-Joyn tähdittämään Musta kuningatar -minisarjaan (The Queen's Gambit - 2020).

Mutta vaikka Levin ja Drasan välien lämpenemistä on miellyttävää seurata ja rotko tarjoaa onnistuneesti erilaisia ja mielikuvituksellisia vaaroja, sekä jännittäviä tilanteita, The Gorge jää kokonaisuutena hieman vajaaksi. Jo tällaisenaan leffa on oikein kelvollinen, mutta aineksia ja potentiaalia olisi parempaankin. Sen lisäksi, että loppuhuipennus tuntuu kaiken kasvattelun jälkeen aikamoiselta antikliimaksilta, elokuvan tapa paljastaa totuus rotkosta hoidetaan sillä kaikista tylsimmällä tavalla, eli hahmot löytävät filmikelan, johon on nauhoitettu selitys koko hommasta. Joku muu olisikin voinut hioa Zach Deanin lupaavat lähtökohdat sisältävää käsikirjoitusta ennen kuvausten alkua.

The Gorgen ohjauksesta vastaa aika ailahtelevan filmografian tehnyt Scott Derrickson, joka onnistuu tunnelman luomisessa hyvin, sekä näyttelijöiden parissa, mutta jonka kompastuskiveksi muodostuu Deanin loppua kohti latteneva käsikirjoitus. Elokuva on pätevästi kuvattu ja itse rotkossa värien käyttö on näyttävän tyyliteltyä. leikkaus olisi kaivannut viilausta, sillä näin simppelin premissin kanssa yli kahden tunnin kesto tuntuu liialliselta. Leffa olisi voinut hypätä nopeammin itse rotkolle saapumiseen, sillä elokuvan ensimmäiset kymmenen minuuttia jättävät vielä hieman kylmäksi. Lavasteet ovat komeat ja maskeerauksin, asuin ja efektein luodut mörököllit karmivia ilmestyksiä. Muuten elokuvan tietokonetehosteet jättävät toivomisen varaa. Äänimaailma on hyvin rakennettu, joskin Trent Reznorille ja Atticus Rossille ominainen elektroninen musiikki särähtää aluksi korvaan, mutta alkaa hissuksiin istua menoon mukaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Gorge, 2025, Skydance Media, Crooked Highway, Lit Entertainment Group

Arvostelu: Dracula Untold (2014)

DRACULA UNTOLD

Ohjaus: Gary Shore

Pääosissa: Luke Evans, Sarah Gadon, Art Parkinson, Dominic Cooper, Charles Dance, William Houston, Diarmaid Murtagh, Noah Huntley, Paul Kaye, Zach McGowan, Ferdinand Kingsley, Joseph Long ja Thor Kristjansson

Genre: fantasia, toiminta, kauhu

Kesto: 1 tunti 32 minuuttia

Ikäraja: 16

Dracula Untold perustuu löyhästi Bram Stokerin Dracula-kirjaan vuodelta 1897. Universal Studios oli tehnyt kirjan pohjalta kenties tunnetuimman elokuvaversion, Bela Lugosin tähdittämän Dracula - vanhan vampyyrin (Dracula) vuonna 1931 ja vuonna 2007 Universal ilmoitti työstävänsä uutta elokuvaa hahmosta, joka kulki työnimellä "Dracula: Year Zero". Alun perin Alex Proyasin oli tarkoitus ohjata leffa, mutta hänet korvattiin ensikertalaisella Gary Shorella. Päärooliin taas kaavailtiin Sam Worthingtonia, mutta Proyasin jouduttua jättämään projektin, Worthington jätti leffan ja hänen tilalle palkattiin Luke Evans. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2013 ja lopulta Dracula Untold sai maailmanensi-iltansa 30. syyskuuta 2014 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys, joka sai kuitenkin lähes totaalisen tyrmäyksen kriitikoilta. Itse katsoin leffan vasta myöhemmin Netflixistä, enkä pitänyt sitä kummoisena. Kun huomasin Dracula Untoldin täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin juhlan kunniaksi antaa sille uuden mahdollisuuden.

Turkin armeijan hyökätessä 1440-luvulla Transilvaniaan, paikallinen ruhtinas Vlad III löytää keinon suojella alamaisiaan, kun hän tekee sopimuksen vampyyrin kanssa saadakseen tämän voimat.

Sam Worthingtonin poistuttua projektista, Hobitti-trilogiasta (The Hobbit - 2012-2014) tuttu Luke Evans nappasi elokuvan pääroolin ruhtinas Vlad III:na, eli Vlad "Seivästäjänä", eli Vlad Draculana, joka on muuten ihan todellinen historiallinen henkilö, josta Bram Stoker otti vaikutteita Dracula-hahmoonsa. Elokuva kuitenkin ottaa omat vapautensa hahmon suhteen, oli kyse sitten tosielämän Vladista tai Stokerin vampyyri-ikonista. Evans suoriutuu roolistaan passelisti, vakuuttaen niin vahvana hallitsijana kuin sotatantereella hurjana taistelijana. Hänen hahmoonsa yritetään kirjoittaa monimutkikasta moraalista syvyyttä, mutta toteutus muuttuu kömpelömmäksi elokuvan edetessä.

     Elokuvassa nähdään myös Sarah Gadon Vladin vaimona Mirenana ja Art Parkinson heidän lapsenaan Ingerasina, William Houston, Diarmaid Murtagh ja Noah Huntley Vladin uskollisina seuraajina, Paul Kaye munkkina, Dominic Cooper turkkilaisia johtavana sulttaani Mehmed II:na, sekä Charles Dance läheisen vuoren luolastossa väijyvänä vampyyrinä, jolta Vlad käy pyytämässä apua turkkilaisten päihittämiseen. Sivunäyttelijät hoitavat hommansa vaihtelevalla tasolla. Dance istuu passelisti katalan vampyyrin osaan, mutta Dominic Cooper tuntuu täysin väärältä valinnalta pahaksi sulttaaniksi. Puinen Gadon joutuu tyytymään osaansa neitona hädässä.

Pidin Dracula Untoldista nyt uusintakatselulla hieman enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta on elokuva mielestäni silti turhauttavan keskinkertainen, jopa aika heikko tapaus. Uumenista löytyisi jopa varsin passeli hirviöfilmi, mutta tällaisenaan toteutus ontuu. Sen sijaan, että Draculan alkuperätarinasta olisi haluttu tehdä synkkä kauhufantasia, lopputulos muistuttaa enemmänkin outoa, keskiaikaista supersankarielokuvaa. Siinä kohtaa, kun tornissa seisova Dracula muodostaa ajatuksensa voimalla lepakoista jonkin sortin pyörremyrskyn, joka tekee tuhojaan turkkilaisen armeijan keskellä ja lopulta muovautuu vielä jättimäiseksi nyrkiksi, joka iskee maahan, aloin viimeistään muistamaan, miksen piitannut leffasta.

Dracula Untold on niitä elokuvia, jotka lähinnä vain ovat, eivätkä ne oikein tarjoa yhtään mitään. Se ei ole jännittävä, se ei ole innostava, se ei ole hauska... se vain on. Puolentoista tunnin kesto on toisaalta armollinen katsojaa kohtaan, kun lopputulos on näin yhdentekevä, mutta samalla leffa tuntuu myös hutiloiden kasaan saksitulta. Leikkaushuoneen lattialle jäi muun muassa Vladin kohtaaminen Baba Jaga -noita-akan kanssa, joka olisi toki ollut aika irralliselta tuntuva, lähinnä Universalin suunnittelemaa hirviöiden yhtenäistä elokuvauniversumia pohjustava hetki. Pääasiassa elokuva käyttää aikansa maalaillakseen Draculasta jonkin sortin traagista antisankaria, jolloin ikonisen ja kauhistuttavan monsterin alkuperätarinaa odottaville luvassa on jo heti pienoinen pettymys. Leffa yrittää sanoa jotain taakasta, jota joutuu kantamaan väärien valintojen johdosta, mutta homma jää tälläkin saralla aika latteaksi.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Gary Shore, joka ei ollut tätä ennen tehnyt ainuttakaan leffaa. Shoren ensikertalaisuus näkyykin Dracula Untoldista monin tavoin ja lopputulos muistuttaa usein suoraan DVD:lle tehtyä b-fantasiaa. Matt Sazaman ja Burk Sharplessin käsikirjoitus on kiinnostavista lähtökohdistaan huolimatta kömpelö, eikä kaksikko herätä koskaan tunnetta, että tästä hahmosta muovautuisi se kaikkien tuntema verenimijä. Elokuva on muuten kelvollisesti kuvattu, mutta toimintakohtaukset äityvät ajoittain aika sillisalaatiksi. Yksikin taistelu kuvataan osittain kuolemaa tekevän turkkilaissotilaan silmien kautta ja vieläpä heijastuksena miekan terästä. Lavasteet ovat kelvolliset, samoin asut ja maskeeraukset. Erikoistehosteista kuitenkin näkyy pienehkö budjetti, etenkin eeppisiksi tarkoitettujen taistelujen aikana, kun Vlad ryhtyy hyödyntämään uusia supervoimiaan. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Game of Thronesista (2011-2019) tutun Ramin Djawadin säveltämät musiikit ovat melkeinpä leffan parasta antia.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.10.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Dracula Untold, 2014, Universal Pictures, Legendary Entertainment, Michael De Luca Productions, Dentsu, Fuji Television Network

Arvostelu: Sherlock Holmes (2009)

SHERLOCK HOLMES (2009)

Ohjaus: Guy Ritchie
Pääosissa: Robert Downey Jr, Jude Law, Rachel McAdams, Mark Strong, Eddie Marsan, Geraldine James, Kelly Reilly ja William Houston
Genre: seikkailu, toiminta
Kesto: 2 tuntia 8 minuuttia
Ikäraja: 12

Arthur Conan Doylen luoma Sherlock Holmes on yksi maailman kuuluisimmista, ellei jopa kuuluisin etsivähahmo. Holmes ja hänen apulaisensa John Watson ovat esiintyneet useissa Conan Doylen romaaneissa ja novelleissa, sekä myöhemmin radiokuunnelmissa, näytelmissä, elokuvissa, televisiosarjoissa ja peleissä. Häntä ovat esittäneet mm. John Barrymore, Basil Rathbone, Leonard Nimoy, John Cleese, Peter Cushing, Christopher Lee ja Benedict Cumberbatch. Vaikka olen ollut tietoinen hahmosta pienestä pitäen, en ollut lukenut yhtäkään Conan Doylen teosta tai katsonut ainuttakaan filmatisointia. Kun vuonna 2009 näin ensimmäiset trailerit ja mainokset uudesta Sherlock Holmes -elokuvasta, kiinnostukseni nousi. Pääosassa nähtäisiin Iron Manista (2008) nimikkohahmoa näyttelevä Robert Downey Jr, joka sai minut tietty heti vakuuttuneeksi taidoistaan. Elokuva ilmestyi vähän yli kuukauden myöhässä Suomeen ja kävin katsomassa sen innokkaana isäni kanssa. Sherlock Holmes oli mielestäni aivan mahtava ja olen nähnyt sen useasti uudestaan. Viime vuonna en katsonut leffaa ollenkaan, joten minun teki erittäin paljon mieli katsoa se jälleen uudestaan ja niin teinkin.

Etsivä Sherlock Holmes ja hänen apulaisensa John Watson saavat kiinni noituutta harjoittavan lordi Blackwoodin, joka tuomitaan kuolemaan useasta murhasta. Kun tapaus tuntuu olevan loppuunkäsitelty, lordi Blackwood nähdään mystisesti elävänä, jolloin Holmesin ja Watsonin täytyy selvittää, mistä on kyse.

Sherlock Holmesina nähdään tosiaan Robert Downey Jr, joka on nappivalinta rooliin. Hahmo on erilainen kuin aiemmin, sillä Holmesista on tehty toiminnallisempi, mutta sama älykkyys ja päättelykyky löytyvät yhä. Downey Jr on uskottava arvostettuna salapoliisina, kunnon toimintasankarina, sekä älykkäänä tutkijana. Holmes on erikoinen persoona ja käyttää aikaansa outoihin kokeisiin. Hän ei täysin tunnu tietävän, mitkä hänen sanomisistaan tuntuvat muista pahalta, mikä tuottaa hänelle ongelmia. Elokuvassa tuodaan hienosti esille, että hänen taitonsa huomata kaikki ympärillään on samalla sekä hänen lahjansa että hänen kirouksensa.
     Holmesin ystävää ja apulaista, lääkäri John Watsonia näyttelee Jude Law, joka on myös mainio valinta. Watson arvostaa Holmesin taitoja, mutta samalla häntä ärsyttää Holmesin kummallisuus. Watson on menossa naimisiin Mary-nimisen naisen (Kelly Reilly) kanssa, mutta etsiväjutut häiritsevät tulevaa avioliittoa. Lojaalina ystävänä Watson ei koskaan jätä Holmesia pulaan, vaikka etsivän temppuilut kuinka kävisivätkin hermoille. Watsonilla on historiansa armeijassa, joten hän on loistava taistelija.
     Lordi Blackwoodia esittää Mark Strong, joka tuntui esittävän vuoden sisään useita pahisrooleja. Tämän jälkeen Strong nähtiin roistona Kick-Assissa (2010) ja Robin Hoodissa (2010). Mikäs siinä, sillä Strong on erinomainen valinta pahikseksi, sillä häneltä löytyy oikeanlainen ääni ja hän kykenee näyttämään häijyjä ilmeitä kasvoillaan. Lordi Blackwood käyttää "pimeää taikuutta", jolla hän saa ihmiset pelon valtaan. Kyseessä on vahva antagonisti, mikä tuo lisäarvoa leffalle.
     Rachel McAdams näyttelee Irene Adleria, Sherlock Holmesin heikkoutta. Elokuvassa vihjaillaan, että Irenella ja Holmesilla on ollut jonkinlainen menneisyys, mutta se jätetään auki, jolloin heidän suhteensa on entistäkin mielenkiintoisempi. Irene on nimittäin rikollinen, eikä vain hieno leidi, millaiseksi hän pukeutuu. McAdams sopii rooliin ja hänestä löytyy oikeanlaista salaperäisyyttä.
     Elokuvassa nähdään myös tuttuja hahmoja Sherlock Holmesin vanhoista seikkailuista, kuten komisario Lestrade (Eddie Marsan), sekä Holmesin ja Watsonin kanssa samassa talossa asuva neiti Hudson (Geraldine James), joka ei pidä Holmesin toiminnasta. Mukana on myös William Houstonin esittämä konstaapeli Clark, joka luottaa Holmesiin täysin.

En ole aiempia Sherlock Holmes -leffoja nähnyt, mutta olen varma, että tämä sisältää enemmän toimintaa kuin ne. Puhdas toimintaelokuva ei ole kuitenkaan kyseessä, vaan tarina pohjautuu juuri salapoliisityöhön, kuten Sherlock-seikkailun kuuluukin. Holmesin päättelykykyä esitetään taidokkaasti ja elokuvassa annetaan pieniä vihjeitä totuudesta. Ei ole mikään erikoinen paljastus, että oikeaa magiaa ei leffassa esiinny, vaan kaikille oudoille tapahtumille löytyy järkeviä selityksiä. Silti lordi Blackwoodin uhkaavuus välittyy hienosti katsomoon ja läpi elokuvan kulkee oikeanlainen jännite, eikä se päästä otteestaan. Katsojana jämähtää kiinnostuneena tuijottamaan ruutua ja janoamaan vastauksia. Vanhoista Sherlock-seikkailuista pitäville tämä on luultavasti turhan rankka pätkä, mutta onkin hienoa, että hahmosta on voitu tehdä erilainen. Toimintaa on, muttei mitenkään älyvapaasti, jotta uskottavuus katoaisi. Silloin kun Sherlock ei täysin laskelmoi vastustajansa liikkeitä, hän lähinnä vain läpsii, jolloin vastus ärsyyntyy lisää. Holmes ei olekaan toimintaosuuksissa ihan yhtä taitava kuin hänen toverinsa Watson.

Holmesin ja Watsonin toveruus on elokuvan sydän. Robert Downey Jr:n ja Jude Law'n kaverikemia toimii täydellisesti ja siihen kun vielä heittää kolmen käsikirjoittajan kynäilemän, nokkelan dialogin, kaksikkoa katsoisi mielellään vielä kauemminkin. Jos kumpi tahansa hahmoista ei toimisi, ei elokuvakaan toimisi kovin kummoisesti. Kaksikon käymät keskustelut ovat luonnollisia, jolloin tuntuu aidosti siltä, että he ovat tunteneet kauan ja dialogin nopeasta tahdista tulee esille heidän älykkyytensä. Kaksikko tuo huumoria mukaan, mikä onkin tarpeellista, sillä pääasiassa kyseessä on yllättävän totinen ja synkkä filmi. Toiminnan tapaan huumorikaan ei mene yli, jolloin kokonaisuus toimii hienosti.

Elokuvan on ohjannut Guy Ritchie, jonka tyyli on selkeä. Nokkela sanailu, tyylikkäät toimintakohtaukset, sekä erikoinen huumori tuntuvat olevan osa Ritchien elokuvia. Visuaalinen ilme on kaikin puolin onnistunut. Kameratyöskentely on tasaista, vaikka toimintakohtauksissa onkin mukana hieman heiluvampaa kuvausta. Tehosteet ovat hillityn näyttäviä. Puvustuksella, maskeerauksella ja lavastuksella on saatu ajankuva upeasti tuotua mukaan (Sherlock Holmes siis tapahtuu 1800-luvulla). Leikkaus on sujuvaa ja äänitehosteet kuulostavat erinomaisilta. Musiikista vastaa Hans Zimmer, jonka sävellykset elokuvaa varten ovat aivan täydelliset! Hyviä ja mieleenpainuvia leffamusiikkeja saa nykypäivänä hakea kissojen ja koirien kanssa, mutta onneksi on Zimmer, joka säveltää lähes vuosittain jotain hienoa. Sherlock Holmesin soundtrack on yksi suosikeistani.

Blu-rayn kuvanlaatu on todella hyvä. Lisämateriaalina Blu-raylla on "Maximum Movie Mode", jonka avulla leffan voi katsoa "Focus Pointien" kanssa, eli tiettyjen kohtauksien aikana voi katsoa, miten ne on tehty. "Focus Pointit" voi katsoa myös erikseen ja ne kestävät yhteensä noin puoli tuntia. Mukana on myös "Behind the Story"-osio, joka sisältää hieman alle vartin kestävän pätkän "Sherlock Holmes: Reinvented", jossa puhutaan uudenlaisesta Holmesista.

Yhteenveto: Sherlock Holmes on erinomainen elokuva, joka tuo tutun etsivän takaisin suosioon ja tuo hahmoon uusia puolia. Vaikka pohjalla on perinteistä salapoliisimeininkiä, mukaan on lisätty toimintaa ja huumoria. Juttu on onnistuneesti päivitetty 2000-luvulle, vaikka aikakausi onkin 1800-lukua. Robert Downey Jr ja Jude Law ovat nappivalinnat Holmesiksi ja Watsoniksi, ja heidän ystävyytensä loistaa läpi leffan. Ohjaaja Guy Ritchien tyyli tulee hyvin esille näyttävyydessä ja upeassa dialogissa. Ajankuva on hienosti toteutettu. Hans Zimmerin säveltämä musiikki tuo mukaan lisämahtia ja elokuvan soundtrackia kuuntelee mielellään yhä uudelleen ja uudelleen. Suosittelen katsomaan Sherlock Holmesin, jos sen idea, hahmot, tarina ja/tai näyttelijät kiinnostavat. Se ei toimi kaikille toimintansa ja tyylinsä takia, mutta sille kannattaa silti antaa mahdollisuus. Tapaus jätetään jollain tapaa auki ja tutkimukset jatkuivatkin vuonna 2011, kun Sherlock Holmes: A Game of Shadows ilmestyi.

Kirjoittanut: Joonatan, 6.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.blog.hollywoodtoysandcostumes.com
Sherlock Holmes, 2009, Warner Bros. Pictures, Village Roadshow Pictures, Silver Pictures, Wigram Productions, Internationale Filmproduktion Blackbird Dritte, Lin Pictures