Arvostelu: Book Club - uusi luku (Book Club: The Next Chapter - 2023)

BOOK CLUB - UUSI LUKU

BOOK CLUB: THE NEXT CHAPTER

Ohjaus: Bill Holderman

Pääosissa: Diane Keaton, Jane Fonda, Mary Steenburgen, Candice Bergen, Craig T. Nelson, Don Johnson, Andy García, Giancarlo Giannini, Hugh Quarshie ja Vincent Riotta

Genre: komedia, romantiikka

Kesto: 1 tunti 47 minuuttia

Ikäraja: S

Vuonna 2018 ilmestynyt Book Club - suomalaiselta lisänimeltään "väreileviä lukunautintoja" - oli taloudellinen jättihitti, joten jatko-osan teko lähti heti käyntiin. Yksi elokuvan tähdistä, Candice Bergen sai idean, että elokuva pitäisi kuvata Italiassa ja tältä pohjalta käsikirjoituksen työstö käynnistyi. Koronaviruspandemian aiheuttamien viivästysten takia kuvaukset alkoivat vasta toukokuussa 2022 ja nyt Book Club - uusi luku saapuu Suomenkin elokuvateattereihin, pari kuukautta muuta maailmaa jäljessä. Itse pidin ensimmäistä Book Clubia ihan kivana hömppänä, mutta yllätyin, kun kuulin sen saavan jatkoa. Elokuvan traileri ei vakuuttanut minua, mutta kävin silti ihan positiivisin mielin katsomassa Book Club - uuden luvun sen lehdistönäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa.

Vivian suostuu Arthurin kosintaan ja yhdessä ystäviensä Dianen, Sharonin ja Carolin kanssa hän lähtee vuosia suunnitteilla olleelle matkalleen Italiaan, juhlistamaan tulevia häitään.

Jane Fonda, Diane Keaton, Mary Steenburgen ja Candice Bergen palaavat rooleihinsa vuosikymmeniä ystävinä olleiksi ja kirjakerhoa ylläpitäviksi Vivianiksi, Dianeksi, Caroliksi ja Sharoniksi. Kun koronakaranteeni päättyy ja nelikko pääsee jälleen tapaamaan toisensa muutenkin kuin videopuheluiden välityksellä, he päättävät vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen ideansa lähteä lomamatkalle Italiaan. Kun Vivian vielä paljastaa, että hän on mennyt kihloihin, muuttuu reissu samalla polttareiksi. Fondan, Keatonin, Steenburgenin ja Bergenin kemiat pelaavat toistamiseen hyvin yhteen ja hahmot toimivat mainiosti nelistään. Fonda, Steenburgen ja Bergen suoriutuvat pätevästi myös omillaan, mutta Keaton jatkaa oudon epätasaista työtään. Hän ylinäyttelee pahasti eleillään ja ilmeillään, ja olen toistamiseen ihmeissäni, kuinka kehno aiemmin oiva Keaton näissä leffoissa onkaan.

     Ykköselokuvasta paluun tekevät myös Don Johnson Viviania kosivana Arthurina, Craig T. Nelson Carolin miehenä Brucena, sekä Andy García Mitchellinä, jonka kanssa Dianella on juttua, mutta joka ei kuitenkaan ole varma, pystyykö hän sitoutumaan uuteen mieheen, aviomiehensä kuoltua. Uusina hahmoina elokuvan varrella tavataan muun muassa Vincent Riottan näyttelemä kokki Gianni, Hugh Quarshien esittämä, Sharonista kiinnostuva Ousmane, sekä Giancarlo Gianninin näyttelemä italialaispoliisipäällikkö, jonka kanssa ystävykset joutuvat tekemisiin useaankin otteeseen.

Ensimmäinen Book Club -elokuva vei mukavasti mukanaan vekkulin premissinsä kanssa. Oli hupaisaa seurata, kun E. L. Jamesin erotiikkakirja Fifty Shades of Grey (2011) saa vanhojen rouvien sukat pyörimään jaloissa ja kun nämä kokevat yhtäkkistä piristystä väljähtäneisiin rakkauselämiinsä. Vain 14 miljoonaa dollaria maksanut elokuva tahkosi lippuluukuilla päälle sata miljoonaa dollaria, joten jatkoa oli tietty luvassa - vaikkei sellaiselle selvästi ollut enää pointtia. Jos tykästyit kovasti tähän konkarinäyttelijöiden esittämään kaverinelikkoon, voi heidän uusi filminsä voittaa puolelleen, mutta arvelisin, että muuten tämä aika turha ja väkisin väännetty kakkososa jättää kylmäksi. Koko kirjakerhopuoli on puskettu taka-alalle ja lystikäs konsepti vaihtuu tylsän geneeriseen matkustuskomediaan, jonka vitseistä vain murto-osa saa aikaiseksi edes positiivisen hymähdyksen.

Book Club - uusi luku pitää sisällään muutamia ihan kivoja hetkiä, mutta se on kokonaisuutena todella ponneton. Näyttelijänelikko yrittää parhaansa heille annettujen käsikirjoitusten pohjalta, mutta välillä heistäkin näkee, kuinka vaikeaa näitä todella kuivia vitsejä on suoltaa ulos. Tylsän tekstin pohjalta kaikki yrittävät selvästi tsempata toisiaan, että "kyllä tästä hyvä saadaan, kunhan kaikki ovat vain täysillä menossa mukana". Liiallinen pirtsakkuus jatkuvine tekohymyineen on vaivaannuttavan väkinäistä, eikä leffa saa oikeasti luotua hyvää fiilistä katsomoon asti. Pisteenä i:n päällä toimii suorastaan typerryttävä ja kliseissä vellova finaali, jossa saa pudistella päätään enemmänkin kuin kerran, kun etuoikeutettujen amerikkalaisnaisten on saatava tahtonsa läpi - vaikka se sitten tarkoittaisi, että poliisikin joutuu rikkomaan lakia heidän eteensä.

Bill Holdermanin ja Erin Simmsin työstämä käsikirjoitus voisi olla todellisuudessa tekoälyn laatima, sillä niin tylsän tavanomainen ja kliseinen se on. Dialogikin kuulostaa usein luonnottomalta. Tekstin pohjalta Holderman yrittää luoda tekopirteää ilmapiiriä, mutta homma lässähtää. Sentään Book Club - uusi luku on ihan hyvin kuvattu. Italialaismaisemia esitellään antaumuksella ja vastikään itsekin Roomassa käyneenä ihastelin kaunista kaupunkia. Hahmojen asujen muodikkuus taas meni itseltäni usein ohi, sillä pidin joitain naisten ihastelemisa puvuista lähinnä tyylitajuttomina. Äänimaailma on oivallisesti rakennettu ja Tom Howe tehostaa yliampuvaa tunnelmaa musiikeillaan.

Yhteenveto: Book Club - uusi luku on harmillisen lattea ja väkinäinen jatko-osa ihan mukiinmenevälle komedialle. Ykköselokuvan hupaisa konsepti saa kyytiä ja tilalle tuodaan mitä geneerisin matkustushömppä, jolla ei ole oikein mitään tarjottavaa ja joka äityy loppua kohti suorastaan typeräksi. Käsikirjoitus voisi olla tekoälyn rustaama, sillä niin tavanomainen ja kliseitä viljelevä se on. Ponnettoman ja ajoittain suorastaan tylsän tekstin pohjalta kuvaustilanteiden hauskuus tuntuu pakotetulta ja tekopirteältä. Hauskuus ei tavoita katsojaa, vaan suuri osa heikoista ja monesti aiemmin kuulluista vitseistä eivät jaksa naurattaa. Kiusallisesti ylinäyttelevää Diane Keatonia lukuun ottamatta päänelikko on sentään hyvässä vireessä ja heidän kemiansa kohtaavat mainiosti. Hekään eivät kuitenkaan saa pelastettua lopputulosta. Jos pidit todella paljon ensimmäisestä Book Club -leffasta, jatko-osa saattaa viihdyttää mukavasti. Jos taas koit jo ykkösosan lähinnä ihan kivaksi hömpäksi, en pitäisi kiirettä Uuden luvun katselun kanssa. Sen katsoo joskus sitten ihan sujuvasti televisiosta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.8.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Book Club: The Next Chapter, 2023, Focus Features, Apartment Story, Fifth Season, Makeready

Arvostelu: Book Club - väreileviä lukunautintoja (Book Club - 2018)

BOOK CLUB - VÄREILEVIÄ LUKUNAUTINTOJA

BOOK CLUB

Ohjaus: Bill Holderman
Pääosissa: Diane Keaton, Jane Fonda, Candice Bergen, Mary Steenburgen, Andy García, Don Johnson, Craig T. Nelson, Alicia Silverstone, Katie Aselton, Richard Dreyfuss ja Wallace Shawn
Genre: komedia, draama
Kesto: 1 tunti 44 minuuttia
Ikäraja: 7

Book Club - väreileviä lukunautintoja on tuottaja Bill Holdermanin esikoisohjaus, minkä hän on myös käsikirjoittanut itse. Elokuvan kuvaukset alkoivat loppukesästä 2017 ja nyt se saa ensi-iltansa Suomessa. Itse kiinnostuin filmistä heti, kun kuulin siitä. Leffan juoni vaikutti hauskan mielenkiintoiselta ja samalla pidin myös sen näyttelijäkaartista. En ollut yllättynyt, kun en kuullut elokuvasta kovin kummoisia arvosteluita, mutta menin silti oikein positiivisin mielin katsomaan Book Clubin sen lehdistönäytökseen.

Neljä ystävää ovat vuosia sitten perustaneet kirjakerhon ja joka kuukausi he kokoontuvat keskustelemaan lukemastaan kirjasta. Kerran he päättävät lukea E. L. Jamesin menestyskirja "Fifty Shades of Greyn", mikä alkaa muuttamaan heistä jokaisen rakkauselämää.

Vaikka filmi keskittyykin aika tasaisesti jokaiseen neljästä ystävästä, on Book Club - väreileviä lukunautintoja kuitenkin Diane Keatonin elokuva. Hahmo toimii tarinan kertojana ja jos joku unohtaa leffan aikana näyttelijän nimen, on hahmonkin nimi Diane. Keaton vetää roolinsa tuttuun tyyliinsä olemalla usein hieman kummallinen, sekä eleilemällä ja heiluttelemalla käsiään samalla kun hän puhuu repliikkejään. Tiedän Keatonin osaavan, mutta tässä hän valitettavasti näyttelee useissa kohtauksissa niin innottomasti, että tuntuu siltä kuin hän olisi tehnyt filmin ihan vain rahan takia.
     Olinkin hyvin yllättynyt, kuinka paljon mielenkiintoisempia muut ystävyksistä ovat. Jane Fondan näyttelemä Vivian pyörittää omaa hotellia ja käy sängyssä siellä vierailevien miesten kanssa. Ei siis mikään ihme, että idea lukea "Fifty Shades of Grey" tulee häneltä. Fonda sopii osaansa täydellisesti ja hän osaa oikein heittäytyä hahmonsa kanssa joka kohtauksessa. Candice Bergenin esittämä, tuomarina työskentelevä Sharon taas on hieman ujompi tapaus. Kirjan innoittamana ja rohkaisemana Sharon päättää kuitenkin kokeilla nettideittipalvelua, mikä johtaa kiinnostaviin tilanteisiin. Myös Mary Steenburgenin näyttelemä Carol on hieman herkempi tapaus. Häntä kuitenkin kiehtovat kirjasta löytyvät seksileikit ja hän yrittääkin löytää jotain eloa hänen ja Bruce-miehensä (mainiosti yrmyä esittävä Craig T. Nelson) petipuuhiin. Vaikka Fonda uhkaakin varastaa shown energiallaan, eivät Bergen ja Steenburgen luovu omista hetkistään, vaan he nousivatkin suosikeikseni leffassa.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Dianen tyttäret Jill (Alicia Silverstone) ja raskaana oleva Adrianne (Katie Aselton), jotka ylihuolehtivat äidistään aina raivostuttavuuteen asti, Dianen tapaama hurmurimies Mitchell (Andy García), Vivianin entinen rakas Arthur (Fifty Shades of Grey -elokuvissa, 2015-2018, naispääosaa esittävän Dakota Johnsonin isä Don Johnson), sekä Sharonin tapaamat deittikumppanit, joita esittävät mm. huvittava Wallace Shawn ja esimerkiksi Tappajahaista (Jaws - 1975) tunnettu Richard Dreyfuss.

Ylipitkän esittelypuheen jälkeen Book Club - väreileviä lukunautintoja lähtee käyntiin, eikä aikaakaan, kun kirjakerho kokoontuu ja ystävykset alkavat lukea "Fifty Shades of Greytä". On huvittavaa nähdä, kuinka vanhemmat rouvat lukevat E. L. Jamesin eroottisia tekstejä ja reagoivat niihin eri tavoin. Katsojana ei malta odottaa näkevänsä, miten Christian Greyn ja Anastasia Steelen tarina lisää maustetta hahmojen romansseihin ja harmillisesti sitä jää odottamaan vielä senkin jälkeen, kun leffa on päättynyt. Mitään kunnon tuhmuuksia ei siis ole luvassa. Yhdessä kohtauksessa Carolin mies Bruce on korjaamassa moottoripyöräänsä ja pyytää vaimoaan ojentamaan hänelle nippusiteitä, mihin Carol vastaa: "Ai, jotta voit sitoa minut sänkyyn?" Ja siihen se jää. Koko leffan irstain kohta on, kun Dreyfussin esittämä George poistuu Sharonin autosta posket täynnä huulipunan jälkiä. Book Clubista löytyisi paljon potentiaalia tarjota katsojille myötähäpeällisen hulvattomia hetkiä ja pikkutuhmia sänkykohtauksia, mutta leffassa ei ole uskallettu hyödyntää sitä potentiaalia. Noin puolessa välissä elokuvaa koko "Fifty Shades of Grey" lähestulkoon unohdetaan kokonaan ja toinen puolisko on vain hyvin kliseistä ja nähtyä romanttista komediaa, joka ei onnistu millään lailla erottumaan massasta. Tavallaan on hyvä juttu, ettei elokuva vain yritä ratsastaa Jamesin kirjojen menestyksellä ... mutta toisaalta juuri sitä leffan olisi kenties pitänytkin tehdä.

Elokuvan on ohjannut Bill Holderman, joka ei tosiaan ole ennen toiminut ohjaajana. Valitettavasti sen kyllä huomaa. Hän on selvästi katsonut paljon television romanttisia komedioita ja yrittänyt luoda samaa tunnelmaa omaan leffaansa, mutta se saa Book Clubin tuntumaan lähinnä halvalta TV-tuotannolta, jonka koko budjetti meni tunnettuihin näyttelijöihin. Kenties elokuva olisikin toiminut paremmin televisiosarjana. Holderman on onnistunut keksimään hauskan idean, mutta hänen ei olisi pitänyt kirjoittaa ja ohjata sitä, vaan antaa jonkun osaavamman hoitaa homman. Tai itse asiassa rohkeamman. Jos Book Club - väreileviä lukunautintoja ihan tosissaan kertoisi, kuinka "Fifty Shades of Grey" saa iäkkäät rouvat kokeilemaan uusia juttuja sängyssä, se voisi olla jollain omituisella tavalla viihdyttävä ja originaali. Leffa olisi kaivannut esimerkiksi sellaisia hetkiä, joissa joku naisista tuijottaa miestään ja alkaa yllättäen fantasioimaan tästä. Hän voisi vaikkapa nähdä, kuinka kukkia kasteleva mies repii yllättäen paitansa pois ja alkaa kastelemaan itseään. Fantasiointi tietenkin keskeytyy, kun nainen hätkähtää hereille ja tajuaa, kuinka arkista hänen elämä onkaan. Tällaisenaan elokuva on vain liian turvallinen, hyvin keskinkertainen ja yllättävän pitkäveteinen romanttinen komedia (joka ei muuten erityisemmin naurata). Neljä erilaista rakkaustarinaa eivät oikeastaan kiinnosta, kun arvaa heti, miten lopuksi käy. Kyllä Book Clubin kerran katsoi. Ei se huono ole, mutten koe, että minun tarvitsisi nähdä sitä uudestaan.

Elokuvan teknisessäkään puolessa ei hirveästi ole kehumista. Filmi on kyllä kuvattu kelvollisesti ja vaikka leffa onkin ylipitkä, on leikkaus tarpeeksi sujuvaa. Pitkäveteisyys johtuu lähinnä Holdermanin ja Erin Simmsin innottomasta käsikirjoituksesta. Häiritsevintä kuvissa on niiden tietokoneella tehty jälkikäsittely. Useat päivällä tapahtuvat kohtaukset on muokattu ylivalottuneiksi, jolloin ne jopa hohtavat oudosti. Myös tämä lisää televisiotuotannon tuntua. Monissa kohtauksissa myös huomaa, että ne on kuvattu studiossa vihreää taustakangasta vasten - niin selkeästi voi nähdä, ettei tausta ole todellinen. Kaikkein kauhein taustakankaan käyttö löytyy kohtauksesta, jossa Mitchell vie Dianen lennolle. Book Clubin musiikitkin ovat kuin televisiosarjasta. Peter Nashelin sävellykset ovat usein hyvin yksitoikkoisen hilpeitä (tai surullisissa kohtauksissa geneerisen surullista), jotta katsojalle saisi nostettua hymyn huulille.

Yhteenveto: Book Clubista löytyy hauska idea, muttei osaavaa tekijää hyödyntämään leffan mahdollisuuksia. Elokuvasta olisi voinut saada aikaiseksi hulvattoman ja kiusallisen hömppäkomedian, joka onnistuu olemaan jopa hieman tuhma, mutta ensikertalaisohjaaja Holderman ei uskalla tarjota mitään tällaista. Hän on vain täyttänyt tarinansa puhkikulutetuilla juonikuvioilla ja kopioinut kaikenlaisia romanttisia televisiosarjoja, mikä saakin elokuvan tuntumaan televisioproduktiolta. Nimekkäät näyttelijät onnistuvat sentään hieman pelastamaan leffan toista puolikasta vajoamasta täysin pohjalle kliseidensä kanssa. Paikoitellen laiskanpulskeasti näyttelevää Keatonia lukuunottamatta muut näyttelijät onnistuvat osissaan hyvin, etenkin Bergen, Fonda ja Steenburgen. Tekniseltä puoleltakaan filmi ei ole kummoinen. On harmi, ettei Book Club - väreileviä lukunautintoja lopulta ole ihan katsottavaa parempi, sillä sen ideasta löytyisi paljon potentiaalia. Uskoisin, että vanhemmat naiset (varsinkin kirjoja ahmivat sellaiset) tulevat pitämään tästä, mutta muita kiinnostuneita kehotan katsomaan leffan vasta joskus televisiosta, mistä se on selkeästi tarkoitettukin katsoa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.dvdsreleasedates.com
Book Club, 2018, June Pictures, Apartment Story

Arvostelu: Home Again / Rakkaus muuttaa taloon (2017)

HOME AGAIN (2017)

RAKKAUS MUUTTAA TALOON

Ohjaus: Hallie Meyers-Shyer
Pääosissa: Reese Witherspoon, Pico Alexander, Jon Rudnitsky, Nat Wolff, Lola Flanery, Eden Grace Redfield, Michael Sheen, Candice Bergen, Reid Scott ja Lake Bell
Genre: romantiikka, komedia
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: S

Home Again, eli suomalaisittain hölmöltä kuulostava Rakkaus muuttaa taloon, on niitä elokuvia, jotka löysin selatessani tulevia ensi-iltoja. Leffa ei suomalaisen nimensä perusteella kuulostanut kovin kiinnostavalta, mutta ajattelin kuitenkin antaa filmille mahdollisuuden. En erityisemmin välitä päätähti Reese Witherspoonista näyttelijänä, mutta uskoin, että hän sopisi juuri tällaiseen teokseen. Minulle ei tullut suurena yllätyksenä, kun huomasin, ettei leffa ollut saanut kovin kummoisia arvosteluja, mutta lähdin silti ihan positiivisin mielin katsomaan Home Againia, toivoen, että se tarjoaisi edes muutamat naurut.

Juuri eronnut, keski-iän kriisistä kärsivä kahden lapsen äiti Alice viettää syntymäpäiviään baarissa, jossa hän tapaa kolme nuorta elokuvantekijää, jotka päätyvät asumaan hänen luokseen.

Reese Witherspoon näyttelee Alicea, elokuvan päähenkilöä, joka ei tosin tunnu olevan kunnon päähenkilö. Alice on keskiössä, sillä kaikkien muiden juonikuviot kulkevat hänen ympärillään, mutta hänen oma tarinansa on aika unohdettava. Alice on sisustussuunnittelija ja yrittää saada työelämänsä rullaamaan, minkä lisäksi hän yrittää selvitä erilaisista ongelmistaan, mutta ne tuodaan läpi leffan hieman kehnosti esille. Alicen kehittyminen elokuvan alusta loppuun on niin kömpelösti toteutettu, että kun filmi on ohi, voi helposti tuntua siltä, ettei hän kehittynyt lainkaan. Witherspoon on kuitenkin oiva valinta rooliin, mutta on harmi, ettei hahmosta ole saatu kovin kiinnostavaa.
     Paljon kiinnostavammat hahmot ovat nuoret elokuvantekijät. Harry (Pico Alexander) on filmin ohjaaja, George (Jon Rudnitsky) on käsikirjoittaja ja Teddy (Nat Wolff) on leffan päätähti. Kolmikon ongelma on paljon selkeämmin ja kiinnostavammin toteutettu kuin mikään Alicen elämässä. On paljon helpompi kiinnostua siitä, saavatko nuoret toteutettua unelmansa ja tehtyä elokuvansa kuin siitä, saako Alice sisustettua yhden rikkaan naisen (Lake Bell) tyttären huoneen. Valitettavasti nuorista vain George vaikuttaa oikeasti työstävän elokuvaa, sillä hän on jatkuvasti kirjoittamassa sitä, mutta Teddyn ei koskaan näe näyttelevän, eikä Harrya uskoisi ohjaajaksi, kun hän vain vilkuilee kaiken aikaa itseään paljon vanhemman Alicen perään. Häntä näyttelevä Alexander on vielä niin kamalan surkea ja tönkkö näyttelijä, eikä hänestä löydy mitään charmia, vaan hän vaikuttaa vain ällöltä tirkistelijältä. Läpi leffan mietin, miksi ihmeessä Alexander oli valittu Harryn rooliin, sillä häneltä ei löydy ainuttakaan hyvää hetkeä. Jon Rudnitsky on selvästi kolmikosta lahjakkain. Nat Wolff on kyllä ihan kelpo omassa roolissaan, muttei tee mitään erityistä vaikutusta.
     Muita tärkeitä hahmoja filmissä ovat Alicen Isabel-tytär (Lola Flanery), joka on teininä ottanut selvää masennuksesta sun muusta "mukavasta"; nuorempi Rosie-tytär (Eden Grace Redfield), joka jää todella pahasti sivuun; sekä tyttöjen Austen-isä (Michael Sheen), joka yrittää palata takaisin Alicen elämään. Elokuvassa nähdään myös pienissä rooleissa Candice Bergen Alicen äitinä ja Reid Scott tuottajana, joka on kiinnostunut nuorten elokuvasta.

Home Againilla on suuri ongelma siinä, ettei se tiedä, kenen tarinaa se yrittää kertoa, jolloin se pyrkii kertomaan vähän kaikkea. Ja kun elokuva yrittää keskittyä lähes jokaisen hahmon ongelmiin, ei se loppujen lopuksi onnistu keskittymään mihinkään kunnolla. Katsoja laitetaan usein stressaamaan Alicen tavoin kaikesta siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Eikä se ole hyvä merkki, jos katsoja stressaantuu elokuvan katselusta, kun kyseessä on romanttinen hömppäkomedia. Kun alkupäässä alkaa huomaamaan, että leffa kertookin enemmän Harrystä, Georgesta ja Teddystä kuin Alicesta, voi asian katsoa sormien läpi sillä ajatuksella, että filmiä on vain markkinoitu kehnosti laittamalla pelkkä Witherspoon julisteeseen. Kuitenkin kun Isabel-tyttären ongelmat nousevat esille ja Alicea yhä rakastava Austen haluaisi palata takaisin yhteen, alkaa elokuva olla hieman liian täynnä. Kolmikonkaan ongelmat eivät ole vain yhteisiä, vaan jokaiselle on annettu oma juonikuvionsa, jolloin puolitoista tuntia tuntuu olevan liian lyhyt kesto, jos jokaisen tarina olisi tarkoitus viedä loppuun saakka. Ja sitähän elokuva tietysti yrittää.

Onneksi kyseessä on kuitenkin tarpeeksi viihdyttävä teos, jotta asiat kääntyvät jatkuvasti positiiviseksi katsojan silmissä. Jos Home Againin tunnelma olisi kehnosti toteutettu, olisi kyseessä vain aikamoinen sekamelska. Erityisen hauska elokuva ei ole, mutta se saa silti hymyn huulille usein ja tarjoaa parit hyväksyvät hymähdykset. Leffan yrittäessä kertoa monta erilaista juonikuviota samaan aikaan, ei siihen jää turhia hetkiä, jolloin elokuva kulkee yllättävän nopeasti eteenpäin. Ainoastaan loppu tuntuu tylsältä, sillä se on äärimmäisen kliseinen. Kliseet toisaalta kuuluvat romanttisiin komedioihin, joten olisi outoa kuvitella näkevänsä jotain muuta. Erilaiset juonikuviot eivät tietenkään kaikki pääty niin kuin toivoisi, mutta filmi saa uskoteltua katsojalleen tarpeeksi hyvin, että nyt tuli katsottua kelpoa viihdettä, jolloin elokuvasta poistuu hymyssä suin. Kovin muistettavasta elokuvasta ei todellakaan ole kyse, mutta kyllä sen ainakin kerran katsoo. Treffileffaksi Home Again sopii tietty oikein mainiosti.

Elokuva on Hallie Meyers-Shyerin esikoisohjaus sekä esikoiskäsikirjoitus ja sen kyllä huomaa. Meyers-Shyer on ottanut kerralla ihan liian suuren palan purtavaksi ja yrittänyt vääntää simppelistä tarinasta todella monimutkaisen. Home Again vaikuttaisi kuitenkin olevan lähellä hänen sydäntään, sillä hänen vanhempansa ovat ohjanneet, tuottaneet ja kirjoittaneet useita romanttisia komedioita, ja tämän leffan päähahmo Alicen vanhemmat olivat myös samanlaisia. Olisi hauska tietää, kuinka paljon tarina pohjautuu Meyers-Shyerin omiin kokemuksiin. Elokuva on kuvattu ihan hyvin, mutta leikkauksessa olisi pitänyt antaa joillekin hetkille lisää hengitystilaa. Valaisulla filmi on saatu näyttämään todella kirkkaalta - jopa liiankin, jolloin joissakin kohdissa varjojen puuttuminen saa elokuvan näyttämään luonnottomalta. Säveltäjä John Debney on tehnyt ihan oivallista työtä leffan musiikkien parissa.

Yhteenveto: Home Again on ihan kiva romanttinen komedia, joka ei oikein tiedä, kenen tarinaa se yrittää kertoa. Lähes kaikille on annettu omat ongelmansa ja filmi yrittää viedä jokaisen juonikuvion loppuun saakka, jolloin se ei onnistu kertoa oikein mitään kunnolla. Vaikka Reese Witherspoonin oivasti esittämä Alice on tarinan keskellä, ei elokuva tunnu kertovan hänestä, vaan kaikista muista, etenkin kolmesta leffantekijästä. Heistä Rudnitsky ja Wolff ovat toimivia rooleissaan, mutta Pico Alexanderin surkeaa esiintymistä on inhottavaa katsoa. Toivottavasti häntä ei joudu tulevaisuudessa näkemään kovin usein. Heikosta kerronnastaan ja pakollisista kliseistään huolimatta elokuva tarjoaa kuitenkin hyvää tunnelmaa, jolloin siitä jää pääasiassa ihan hyvä tunne. Kovin hyvästä leffasta ei todellakaan ole kyse, mutta Home Again sopii vaikkapa treffielokuvaksi, jos parempaa tekemistä ei löydy. Filmin katsoo mielellään kerran, mutta se vajoaa helposti unholaan muutaman viikon jälkeen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.10.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.joblo.com
Home Again, 2017, Black Bicycle Entertainment