Pääosissa: Leslie Nielsen, Priscilla Presley, George Kennedy, O. J. Simpson, Fred Ward, Kathleen Freeman, Anna Nicole Smith, Ellen Greene, Ed Williams, Raye Birk, Earl Boen, James Earl Jones ja "Weird Al" Yankovic
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 23 minuuttia
Ikäraja: 12
Komediasarjaan Hei, me pamputetaan! (Police Squad! - 1982) perustuva elokuva Mies ja alaston ase(The Naked Gun: From the Files of Police Squad! - 1988) oli taloudellinen hitti, joten sille oli tietty luvassa jatkoa. Mies ja alaston ase 2½(The Naked Gun 2½: The Smell of Fear - 1991) ei voittanut kriitikoita puolelleen, mutta se oli edeltäjäänsä isompi menestys lippuluukuilla, joten lisää oli tiedossa. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Mies ja alaston ase 33 1/3 - Viimeinen solvaus sai ensi-iltansa maaliskuussa 1994. Elokuva sai aika negatiivisen vastaanoton kriitikoilta, eikä se ollut edeltäjiensä veroinen menestys rahallisesti. Itse katsoin koko Mies ja alaston ase -trilogian jo lapsena, pitäen näkemästäni. Nyt kun on tulossa uusi Mies ja alaston ase -elokuva (The Naked Gun - 2025), päätin pitkästä aikaa katsoa alkuperäisen trilogian uudestaan. Pidin edelleen todella paljon kahdesta ensimmäisestä osasta ja ryhdyinkin katsomaan Mies ja alaston ase 33 1/3 - Viimeistä solvausta positiivisin mielin.
Eläkkeelle jäänyt Frank Drebin palaa salaa poliisihommiin, tutkiakseen Rocco Dillonia, jonka epäillään auttavan terroristeja hirvittävässä pommituksessa.
Leslie Nielsen nähdään viimeistä kertaa Frank Drebininä, entisenä komisariona rikospoliisista. Kakkos- ja kolmosleffan välissä Frank on jäänyt nimittäin eläkkeelle, nauttiakseen yhteiselosta vaimonsa Janen (Priscilla Presley) kanssa. Todellisuudessa Frank on kuitenkin jo lopen tylsistynyt hiljaiseloon, eikä avioliittokaan voi enää hyvin ja mies löytää uutta tuulta siipiensä alle vasta, kun hänet pyydetään suorittamaan vielä viimeinen soluttautumistehtävä. Nielsen on edelleen hyvässä vedossa ikonisessa poliisiroolissaan. Presley on myös oivallinen Janena, joskin on harmi, ettei hahmolle keksitä leffasarjassa oikein muuta kuin turhautua Frankiin, vain jotta hän voi rakastua mieheen uudestaan elokuvan varrella.
Myös vanhat tutut George Kennedy ja O. J. Simpson palaavat rooleihinsa poliisikapteeni Ed Hockeniksi ja etsivä Nordbergiksi, jotka taivuttelevat Frankin vielä yhteen keikkaan, kun taas uusina mukaan hyppäävät Fred Ward pahamaineisena pommintekijä Rocco Dillonina, Kathleen Freeman tämän häijynä äitinä ja Anna Nicole Smith Roccon tyttöystävänä Tanyana. "Weird Al" Yankovic käy myös toki pistäytymässä vielä kerran. Kennedy ja Simpson vetävät tonttinsa tutun lystikkäällä tavalla ja Ward ja Freeman ovat toimivat uudet roistot.
Mies ja alaston ase 33 1/3 - Viimeinen solvaus osoittautui hauskemmaksi tapaukseksi kuin muistinkaan. Muistin, että kyseessä olisi selvästi trilogian heikoin osa ja vaikka kolmas leffa ei ylläkään kahden ensimmäisen tasolle, on se silti oikein kelpo ja lystikäs komedia. Nielsen on loppuun asti hyvässä vedossa ja jo pelkästään hänen ansiosta hymy nousee vähän väliä katsojan huulille. Huumoria tykitetäänkin ihan ensiminuuteilta lopputeksteihin saakka jälleen kerran, lähtien alkutekstien aikana edelleen kaahailevasta poliisiautosta, joka päätyy taas ties minne - jopa Kuolemantähdelle ja Jurassic Parkiin! Mukana on lukuisia hersyvän hauskoja juttuja, oli kyse sitten hupaisista repliikeistä, fyysisestä kohelluksesta tai taustalle piilotetuista lisävitseistä. Jotkut hassuttelut ovat suorastaan nerokkaita hölmöydessään.
Tarinapuoli jää tälläkin kertaa aika ohkaiseksi, mutta eipä tuo juuri haittaa. Kertomuksen parasta antia on, kun Frank soluttautuu vankilaan, ystävystyäkseen siellä viruvan Roccon kanssa ja saadakseen selville tämän suunnitelmat. Jollain ilveellä osa tästä vankilaosuudesta tuntuu parodialta vankilaklassikosta Rita Hayworth - avain pakoon(The Shawshank Redemption - 1994), siitäkin huolimatta, että kyseinen elokuva ilmestyi vasta puoli vuotta Mies ja alaston ase 33 1/3 - Viimeisen solvauksen jälkeen! Leffan heikointa antia on sen loppuhuipennus, joka on tälläkin kertaa turhan pitkäksi venytetty, jolloin naurut alkavat hiipua viime metreillä.
David Zucker ei halunnut ohjata enää kolmatta Mies ja alaston ase -leffaa, vaan päätti toimia vain käsikirjoittajana. Zuckerin, Pat Proftin ja Robert LoCashin teksti onkin vekkuli, auttaen ohjaaja Peter Segalia, joka oli tätä ennen ohjannut televisio-ohjelmia. Myöhemmin Segal teki usemman komedian Adam Sandlerin kanssa, kuten Anger Managementin(2003) ja Aina ekan kerran (50 First Dates - 2004). Mies ja alaston ase 33 1/3 - Viimeinen solvaus on myös kelvollisesti kuvattu ja leikattu. Lavasteet ja asut ovat oivat ja maskeeraus paikoitellen hupaisaa. Erikoistehosteet ovat tarkoituksellisesti hieman kököt, lisätäkseen huumoria ja äänimaailmastakin löytyy hupsut juttunsa. Ira Newbornin tuttu tunnusmusiikki jää jälleen takuuvarmasti päähän soimaan.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.9.2024
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Naked Gun 33⅓: The Final Insult, 1994, Paramount Pictures
Ohjaus: Jonathan Mostow Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Nick Stahl, Claire Danes, Kristanna Loken, David Andrews, Mark Famiglietti ja Earl Boen Genre: toiminta, scifi Kesto: 1 tunti 49 minuuttia Ikäraja: 16
Vuonna 1984 ilmestynyt Terminator - tuhoaja(The Terminator - 1984) oli iso hitti, josta niin kansa kuin kriitikotkin pitivät, joten jatkoa oli tietty luvassa. Pienen säätämisen jälkeen ilmestynyt Terminator 2: Tuomion päivä (Terminator 2: Judgment Day - 1991) oli vielä suurempi menestys ja se on jäänyt elämään yhtenä maailman parhaimpana toimintaelokuvana. Jatkoa oli siis jälleen luvassa. Tämänkin tuotannon kohdalla ongelmia aiheuttivat sarjan oikeudet, kun Carolco Pictures meni konkurssiin ja puolet oikeuksista myytiin. Kaksi edellistä ohjannut James Cameron yritti saada oikeudet itselleen, mutta hänen uuden leffansa Titanicin (1997) ollessa ongelmissa jälkituotannossa, ei hän saanut niitä. Oikeudet ostivat Carolcon perustajat, jotka pistivät uuden firman pystyyn ja aloittivat sarjan kolmannen osan teon vuonna 1999. Terminator 3: Rise of the Machines, eli suomeksi Terminator 3: Koneiden kapina sai ensi-iltansa kesällä 2003 ja sekin oli menestys. Myös kriitikot pitivät elokuvasta. Kuitenkin vuosien varrella leffa on alkanut keräämään vihaa ja sen suosio on laskenut paljon. Itse näin Terminator 3: Koneiden kapinan ala-asteella ja vaikka se oli mielestäni ihan toimiva, en saanut siitä samaa tunnetta kuin edeltäjästä. Olenkin katsonut leffan harvemmin kuin kaksi aiempaa; viimeksi muutamia vuosia sitten. En edes katsonut tätä ennen kuinTerminator Genisys (2015) ilmestyi, mutta se johtui siitä, etten omistanut sitä, eikä se ollut Netflixissä. Tammikuun alussa pidin äänestyksen, jossa lukijat saivat valita yhden leffasarjan arvostelut kesälle 2017 ja Terminator voitti. Pakko sanoa, että oli itse asiassa ihan mukavaa aloittaa Koneiden kapinan katselu pitkästä aikaa. Ei pitkä tauko silti kokonaisuutta sen kummemmin parantanut...
Vuonna 2004 uusi terminaattori T-X saapuu tulevaisuudesta tappamaan John Connorin, joka on nyt nuori aikuinen. Johnia saapuu suojelemaan vastarintaliikkeen lähettämä tuhoaja, joka yrittää auttaa häntä ja erästä Kate Brewsteria...
Arnold Schwarzenegger palaa jälleen Terminaattorin rooliin ja edellisen osan tapaan hän on myös tässä elokuvassa hyvien puolella. Schwarzenegger on yhä paras vaihtoehto rooliin, mutta hahmo tuntuu olevan täysi kopio edellisen osan tuhoajasta, jolloin hänestä tulee jokseenkin tylsä. Pari huvittavaa hetkeä Terminaattorilta löytyy ja Arska on edelleen todella tyylikäs roolissaan, mutta tiettyä hienoutta ei hahmosta välity. Vakavan huumeongelman takia Edward Furlong ei palannut John Connoriksi ja hänet on korvattu Nick Stahlilla, mikä oli huono päätös. Stahl osoittaa, ettei ole kovin hyvä näyttelijä, eikä hänessä ole sitä samaa uhmaa kuin Furlongin Johnissa. Hahmo on muutenkin kirjoitettu aika kummallisesti, sillä edellisessä osassa näimme hahmon nuorisorikollisena ja nyt hänestä on tullut aika nössö miehenalku, joka vain haahuilee ympäriinsä, peläten seuraavan tuhoajan saapumista. Tiukan paikan tullen John kyllä tarttuu aseeseen, mutta pääasiassa hän tuntuu hyödyttömältä.
Tällä kertaa Johnin perässä on Kristanna Lokenin esittämä T-X, joka on tavallaan samanlainen kuin Terminator 2:n T-1000 -robotti, sillä T-X pystyy korjaamaan itseään, luomaan aseita käsistään, hänen ihonsa muuttuu välillä metallinväriseksi mössöksi ja kun häntä ampuu, luodin jättämät jäljet näyttävät pieniltä metallilätyiltä kehossa. Poikkeuksena on, että T-X on teknologisesti parempi, minkä lisäksi hän on nainen. Naisterminaattori on mainio lisäys ja Loken suoriutuu osastaan toimivasti, vaikkei hänessä ole samaa uhkaavuutta kuin T-1000:ssa ja Schwarzeneggerin tuhoajassa sarjan aloitusosassa. Uutena tuttavuutena esitellään Kate Brewster (Claire Danes), joka on myös T-X:n kohteena. Kate on ihan kiva lisäys sarjaan sen puolesta, mitä hän voisi muiden puheiden perusteella tarjota tarinaan, mutta hahmona hän on kuitenkin tylsä. Suurimmaksi osaksi Kate vain roikkuu mukana, eikä usko Johnin kertomuksia tulevasta sodasta ihmisten ja koneiden välillä. Danes ei pääse häikäisemään taidoillaan koskaan, mutta se ei välttämättä ole hänen vikansa, sillä käsikirjoitus ei anna mahdollisuutta siihen. Muita hahmoja elokuvassa ovat Katen poikaystävä Scott (Mark Famiglietti) ja Katen isä Robert (David Andrews), joka toimii johtajana armeijan uudessa koneisiin erikoistuvassa ohjelmassa... Elokuvassa nähdään myös kahdessa edeltäjässäkin esiintynyt tohtori Silberman (Earl Boen), jolla on ihan hauska lyhyt rooli. Johnin äidin, Sarahin oli tarkoitus olla mukana, mutta hänen näyttelijänsä Linda Hamilton kieltäytyi roolista, sillä koki tarinansa loppuneen edellisessä elokuvassa. Terminator 2: Tuomion päivän arvostelussa sanoin, että joku voisi pitää sitä lähestulkoon kopiona Terminator - tuhoajasta ja se on tavallaan totta, sillä pohjajuoni ei ole kovin erilainen. Noh, Terminator 3: Koneiden kapina on paljon selkeämpi kopio, sillä kun tässäkin jahdataan John Connoria, ei mukana ole edes päähenkilön muutosta. Pahis on tällä kertaa nainen, mutta kun T-X on monin tavoin samanlainen kuin T-1000, ei vastuksessakaan ole suurta eroa. Arskan esittämä Terminaattori on jälleen alussa tympeä sotakone, jota Johnin pitää hieman opettaa ihmisten tavoille. Kate tuo tietty jonkinlaista muutosta mukaan, mutta kun hahmo on niin mitäänsanomaton, tulee lähinnä kova ikävä Sarahia. Elokuvan lopetus ei onneksi ole samanlainen kuin edeltäjässä. Finaali ei tule kuitenkaan suurena yllätyksenä, sillä hyvin nopeasti katsojille kerrotaan, että vaikka noin kymmenen vuotta sitten Cyberdyne Systems tuhottiin, Skynet on yhä olemassa ja tulevaisuudessa sota on edelleen käynnissä. Leffan nimikään ei ole kovin piilotteleva, joten kovin ihmeellisiä yllätyksiä ei ole tiedossa. Koko elokuvan ajan lähinnä odottaa näkevänsä tämän "koneiden kapinan", koska se kuulostaa niin huikealta. Vaikkei se kovin huikeaa olekaan, niin on se silti parasta ja viihdyttävintä koko elokuvassa.
Terminator 3: Koneiden kapina ei nimittäin ole viihdyttävä elokuva. Suoraan sanottuna se ei ole edes kovin hyvä. Edes Schwarzenegger ei saa kunnolla tuotua hienoja hetkiä mukaan, vaikka leffan "puhu kädelle" -kohdat ovatkin ihan hauskoja. Parhaimmillaan leffa on ihan menevää hömppää, mutta siitä puuttuu täysin edellisten osien tunnelmat. Tekijät eivät ole vaivaantuneet luomaan mitään uutta, vaan pelaavat varman päälle ja pysyvät siinä, mikä on tuttua ja turvallista. Ei siinä mitään, jos lopputulos toimisi, mutta kun koko homma on aika laiskasti pistetty kasaan, ei teoksesta voi oikein nauttia. Edes toimintakohtaukset eivät ole kovin ihmeellisiä. Mukana on näyttävä takaa-ajokohtaus, mutta sen jälkeen filmi ei saa napattua mukaansa. Kokonaisuus on aika heikko ja pettymys on suuri täydellisen Tuomion päivän jälkeen. Kuitenkin kaikkien elokuvan heikkouksien joukosta minua häiritsee eniten yksi asia ja se on sarjan suurimman sanoman rikkominen. Kahdessa edellisessä osassa on jankutettu sitä, että kohtaloa ei ole, vaan jokainen luo oman tulevaisuutensa, mutta tässä se muuttuu nopeasti siihen, että kaikki on ennakkoon määritelty, eikä mihinkään voi vaikuttaa mitenkään. Tämä vie sisällön siitä selviytymistahdosta, mikä toi voimaa edeltäjiin, jolloin Koneiden kapinasta puuttuu se oikea tunne.
Ongelmista voi syyttää ohjaaja Jonathan Mostowia, joka ei ole osannut luoda onnistunnutta tunnelmaa ja käsikirjoittajakaksikko John Brancatoa ja Michael Ferrisiä, jotka eivät ole uskaltaneet tuoda mitään uutta sarjaan, vaan muokanneet laiskasti edellisen osan käsikirjoitusta. He eivät kuitenkaan tarpeeksi tarkkaan katsoneet edeltäjää, sillä tämän leffan alussa, kun John kertaa aiempia tapahtumia, hänen repliikeistään löytyy virheitä. Kuvaus on sentään ihan toimivaa, mutta leikkauksessa jotkut toimintahetket muuttuvat sekaviksi, kun kuva vaihtuu seuraavaan liian äkkinäisesti. Maskeeraus on onnistunut ja vaikka mukana on tyylikkäitä tehosteita, on leffassa myös heikompia efektejä, jotka eivät näytä millään lailla uskottavilta. Leffan räjähdykset näyttävät liian digitaalisilta, jotta ne loisivat vaaran tunnetta. Äänitehosteet ovat sentään mainiot ja säveltäjä Marco Beltrami on tehnyt ihan hyvää työtä musiikkien kanssa.
Blu-rayn kuvanlaatu on oivallinen. Lisämateriaalina Blu-raylla on lyhyt elokuvan teosta kertova pätkä, kuvakäsikirjoitus finaalista, Terminator-leluista kertova video, "Terminator 3" -pelistä kertova pätkä, mokaotoksia, trailerit leffoille Terminator - Pelastus (Terminator Salvation - 2009) ja Da Vinci -koodi (The Da Vinci Code - 2006), sekä poistettu kohtaus, jota katsoessa on todella tyytyväinen, että se otettiin pois kokonaisuudesta. Mukana on myös "TerminatorVision: Picture-in-Picture Experience", jossa ohjaaja Mostow selittää elokuvan teosta leffan pyöriessä. Tämä poikkeaa kommenttiraidasta siten, että samaan aikaan näkee ruudun reunassa pätkiä leffan tuotannosta.
Yhteenveto:Terminator 3: Koneiden kapina on aika mitäänsanomaton leffa, joka ei ole edes kovin viihdyttävä. Tarina on muutamin muutoksin kopio edeltäjästä, mutta heikommin toteutettuna, jolloin sen aikana toivoisi katsovansa Terminator 2: Tuomion päivää. Joitain kivoja hetkiä on mukana, kuten myös pari hauskaa juttua, mutta muuten sen aikana voi jopa hieman tylsistyä. Arnold Schwarzenegger on jälleen tyylikäs tuhoajan roolissaan, muttei mitenkään erityinen. Nick Stahl on kehno valinta John Connoriksi. Pahisnaattori T-X on ihan kiva, mutta tuntuu vain hieman parannellulta versiolta edellisen osan tuhoajasta. Visuaaliset efektit ovat paikoitellen ihan toimivia, mutta osa tehosteista näyttää myös heikoilta. Ohjaaja Mostow ei ole tiennyt, mitä tehdä sarjan parissa ja kirjoittajat eivät ole uskaltaneet luoda mitään uutta. Jos pidit kahdesta edellisestä, luultavasti petyt Terminator 3: Koneiden kapinaan. Kyllä sen silti ainakin kerran katsoo.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.7.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.ratpackpodcasts.com
Terminator 3: Rise of the Machines, 2003, Columbia Pictures, Warner Bros. Pictures, C-2 Pictures, Intermedia Films, IMF Internationale Medien und Film GmbH & Co. 3 Produktions KG, Mostow/Lieberman Productions
Ohjaus: James Cameron Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Edward Furlong, Linda Hamilton, Robert Patrick, Joe Morton, Earl Boen, Jenette Goldstein, Xander Berkeley, S. Epatha Merkerson ja Cástulo Guerra Genre: toiminta Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia / Special Edition: 2 tuntia 33 minuuttia Ikäraja: 16
James Cameronin Terminator - tuhoaja (The Terminator - 1984) oli menestyselokuva, josta kriitikot ja kansa pitivät, joten jatkoa oli tietysti luvassa. Toisen osan suunnittelu alkoi nopeasti alkuperäisen leffan ilmestyttyä, mutta koska tämä vaati tehosteita, joita ei moni vielä niihin aikoihin uskonut mahdollisiksi, elokuvan teko venyi, mitä aiheutti myös elokuvan oikeudet omistava yhtiö, joka yritti estää teoksen tuotannon. Lopulta lakiasiat saatiin kuitenkin kuntoon ja jatko-osan teko lähti käyntiin. Vaikeisiin efekteihin löydettiin ratkaisut ja kesällä 1991 Terminator 2: Judgment Day - eli suomeksi Terminator 2 - Tuomion päivä - näki päivänvalon. Elokuva oli aikanaan kaikkein kallein tuotanto, mutta se tienasi budjettinsa kevyesti takaisin, sekä niin paljon siihen päälle, että Terminator 2 oli ilmestymisvuotensa menestynein filmi! Kriitikot ylistivät myös tätä teosta, se voitti mm. neljä Oscar-palkintoa ja se on jäänyt elämään monille yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista toimintaelokuvista. Hassua kyllä, itse näin Terminator 2 - Tuomion päivän ennen Terminator - tuhoajaa, sillä ala-asteella serkkuni olivat kylässä ja he halusivat katsoa sen. Minä sain katsoa teoksen siinä samalla ja vaikka mukana oli kohtia, joita en ymmärtänyt, pysyin kuitenkin kärryillä koko ajan. Vuosien varrella olen nähnyt filmin useasti uudestaan ja pitänyt siitä joka kerralla hieman enemmän. Tammikuussa pidin äänestyksen, jossa lukijat saivat äänestää neljän sarjan joukosta, minkä elokuvasarjan osat arvostelisin tälle kesälle ja Terminator-sarja oli voittaja. Niinpä katsoinkin alkukesästä sarjan aloitusosan ja vähän yli viikkoa myöhemmin Tuomion päivän.
Vuonna 2029 Skynet lähettää uuden huipputehokkaan Terminaattorinsa tappamaan vastarintaliikkeen johtaja John Connorin, kun tämä on vasta lapsi, jolloin vastarintaliike lähettää oman tuhoajansa suojelemaan nuorta Johnia.
Arnold Schwarzenegger palaa ikoniseen rooliinsa Terminaattoriksi, eli T-800 malli 101:ksi ja hoitaa hommansa jälleen täydellisesti. Vaikka Schwarzeneggerin täytyy lähinnä pitää naamansa peruslukemilla ja näyttää tyylikkäältä, eikä hänen tarvitse erityisen huikeaa roolityötä suorittaa, ei kukaan muu voisi olla parempi roolissa. Läpi elokuvan T-800 on - ihan sama kuinka hölmöltä kuulostaa - aivan mielettömän siisti tyyppi, jota kannustaa jo sen takia, että hän saa kaikki kovikset näyttämään nössöiltä ihan vain kävelemällä samaan huoneeseen. Elokuvassa on saatu saman näyttelijän esittämä tunteeton robotti hienosti erilaiseksi, sillä tällä kertaa Arskan näyttelemä tuhoaja onkin hyvien puolella. Hän pääsee jälleen sanomaan tutun lauseen "I'll be back", minkä lisäksi leffassa kuullaan hyvinkin tunnetuksi muodostunut "Hasta la vista, baby". Sarjassa esitellään vihdoin John Connor, josta puhuttiin paljon edellisessä osassa. Johnina nähdään Edward Furlong, jolle tämä oli ihkaensimmäinen leffarooli, minkä myös huomaa. Furlong toimii kyllä roolissaan, eikä hän ole millään lailla ärsyttävä, kuten lapsinäyttelijöiden kohdalla tuppaa usein käymään. Ei hän silti kovin hyvä näyttelijä ole ja jotkut vakavammat kohdat eivät häneltä ihan luonnistu. Johnia kuitenkin seuraa todella mielellään, sillä heti ensiesiintymisestään asti katsojalle herää kysymyksiä siitä, mitä vuosien varrella on oikein tapahtunut? John on nimittäin nuorisorikollinen, joka asuu sijaisperheessä. Linda Hamiltonin näyttelemä Johnin äiti Sarah Connor on kyllä mukana ja hän on selvästi valmis koneiden ylösnousemukseen. Sarah on kouluttanut itsensä tappajaksi ja yrittää opettaa poikaansa suureksi johtajaksi. Hän on treenannut itsensä aikamoiseen kuntoon, jotta tuhoajakyborgit luikkisivat heti häntä koipiensa välissä takaisin tulevaisuuteen. Hamilton on läpi elokuvan äärimmäisen rautainen nainen ja katsojana pystyy saman tien päättelemään, miten hän on päätynyt siihen tilanteeseen, jossa hän on teoksen alussa. Uutena tuhoajakoneena, eli T-1000:na nähdään Robert Patrick. T-1000 on paljon normaalia T-800:aa parempi, sillä se on sulaa metallia, joka pystyy muuttumaan miksi tai keneksi tahansa. Näin alkaa pähkäillä, että miten ihmeessä hahmon voisi tappaa? Tavallisen Terminaattorin pystyi räjäyttämään ja liiskaamaan tarpeeksi tehokkailla masiinoilla, mutta T-1000 on kykyjensä ansiosta voittamattomalta tuntuva ja siten erittäin uhkaava. Lisäksi Patrick on erinomainen roolissaan. Muita hahmoja elokuvassa ovat edellisestä elokuvasta tuttu tohtori Silberman (Earl Boen), Johnin sijaisvanhemmat Janelle (Jenette Goldstein) ja Todd (Xander Berkeley), sekä Cyberdyne Systemsillä työskentelevä Miles Dyson (Joe Morton) ja tämän vaimo Tarissa (S. Epatha Merkerson).
Joku voisi sanoa, että Terminator 2 - Tuomion päivän juoni on lähestulkoon kopio Terminator - tuhoajan juonesta, sillä poikkeuksella, että nyt jahdataankin itse Johnia. Pakko myöntää, että tämä joku ei olisi ihan väärässä. Elokuva alkaakin samalla tavalla: ensin tulevaisuudesta saapuu kaksi tyyppiä, jotka alkavat tutkia, miten voisivat löytää kohteensa. Sitten esitellään Connor-hahmo ja vauhdikas takaa-ajo lähtee käyntiin. Samanlaiset lähtökohdat eivät kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi pelkkä kopio tai ettei tämä voisi olla ihan yhtä kelpo teos kuin alkuperäinen, ellei jopa parempi. Siinä, missä ensimmäinen Terminator yhdisteli toimintaa ja scifiä, lisäämällä lajityypit kauhuun, Tuomion päivä on puhdasverinen toimintaelokuva. Ja aivan käsittämättömän, uskomattoman loistava sellainen! Elokuva nappaa heti alussa mukaansa futuristisella scifitaistelulla Terminaattoreita vastaan ja heittää katsojan sitten sellaisen vuoristorata-ajelun kyytiin, että sydän takoo hullua vauhtia kaiken aikaa. Hahmojen esittelyyn maltetaan onneksi käyttää erinomaisesti aikaa ja tunnelmaa rakennellaan vähitellen, mutta kun erilaiset tuhoajat vihdoin löytävät Johnin samanaikaisesti, alkaa sellainen toimintapläjäys, että tämä kyllä hakee vertaistaan. Itselleni tämä saattaa jopa olla kaikista kovin toimintateos ja lähelle pääsevät mielestäni vain The Matrix (1999), Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli (Die Hard - 1988) ja Casino Royale (2006). Elokuva tarjoaa useita ikimuistoisia toimintakohtauksia, oli kyse sitten hengästyttävistä takaa-ajoista, aseiden laulattamisesta tai Terminaattoreiden välisistä kohtaamisista, jolloin seinätkin murskaantuvat turpaanvedon tuoksinnassa. Sankareiden puolesta pelkää koko ajan, eikä Terminator 2 - Tuomion päivä todellakaan suostu päästämään otteestaan.
Toiminnan lisääminen ei missään nimessä tee leffasta pelkkää aivotonta mäiskettä, vaan siinä onnistutaan pitämään edellisen osan tiivis tunnelma, minkä lisäksi elokuva osaa muuttua myös yllättävänkin syvälliseksi teemojensa kanssa. Pohjimmiltaan leffassa tuntuukin olevan kyse koneen inhimmillisyydestä ja hyvin kummallisesta isä-poika -suhteesta. Kyle Reesen kuoltua edellisen osan loppuhuipennuksessa, ei John saanut koskaan tilaisuutta tavata isäänsä, eikä hänelle mikään nyhverö-Todd kelpaa. Niinpä karskin tappajakoneen saapuessa hänen elämäänsä ja suojellessa häntä ikuisesti, alkaa pojan ja tuhoajan välille muodostumaan erikoinen ystävyys, jonka jossain kohtaa tajuaakin olevan juonikuvio pojasta ja tämän uudesta (äärimmäisen erikoisesta) isähahmosta. Huikeiden toimintakohtausten välissä on kiehtovaa päästä seuraamaan, kuinka John yrittää opettaa T-800:aa käyttäytymään enemmän kuin ihminen, sekä moraaleja oikeasta ja väärästä. Yhtäkkiä huomaakin, että tunteeton metallimies taitaakin omistaa jonkinlaisen sielun. Johnin ja Terminaattorin luja ystävyys nostaa todella näyttävän toimintapläjäyksen uudelle paremmuusasteikolle, jolloin kyseessä on oikeasti täydellinen teos.
Koskettavan isä-poika -kertomuksen lisäksi mukana on myös tietty maailmanlopun tunnelmaa, Sarahin nähdessä painajaisia tulevasta tuomion päivästä, jolloin koneet tuhoavat puolet ihmiskunnasta. Tämä uhka on vahvasti läsnä läpi leffan, sekä hiljaisemmissa hetkissä että isoissa toimintakohtauksissa. Panokset tuntuvat huomattavasti isommilta kuin ensimmäisessä osassa ja vaikka yleensä olen sitä mieltä, ettei isompi ja enempi tarkoita parempaa, Terminator 2:n kohdalla näin vaan tuntuu käyvän ja omasta mielestäni kyseessä on edeltäjäänsä vahvempi teos - viemättä kuitenkaan mitään pois ensimmäisen osan mestarillisuudesta. Mukaan on saatu myös huumoria, etenkin kun T-800 seuraa ihmisten elämää ja näkee asioita täysin uudella tavalla. Näissä kohdissa Schwarzenegger pääsee todella loistamaan, varsinkin kun hänen minimalistiset ilmeensä vaihtuvat silmänräpäyksessä takaisin tylyyn katseeseen. Kaikki elokuvan upeat hetket saavat katsojan olemaan välittämättä siitä, että tarinan peruspohja on lähes sama kuin edeltäjän. Pientä epäloogisuutta tarinaan syntyy siitä, kun Cyberdyne Systemsillä rakennetaan Skynetiä edellisen Terminator-leffan finaalissa tuhoutuneen kyborgin teknologialla, jolloin herää kysymys, miten ihmeessä yhtiö alunperin edes rakensi Skynetin? Aikamatkustuselokuvissa paradoksit ovat todella yleisiä, muttei tämä outous millään tavalla pilaa filmiä.
James Cameron onnistui siinä, mistä monet elokuvantekijät vain haaveilevat: hän teki jatko-osan, mikä lunastaa huikean avausosan luomat paineet ja saa fanit yhä tänä päivänä kiistelemään, kumpi on parempi, Terminator - tuhoaja vai Terminator 2 - Tuomion päivä? Cameron lainailee alkuperäisestä leffasta vain tarvittavan määrän ja rakentaa ympärille hienon uuden tarinan. Hänen ohjauksensa on fantastista ja hän on jälleen luonut tunnelman hienosti. Terminator 2 on kuvattu upeasti, etenkin toimintakohtauksien kohdalla. Leikkaus on suorastaan täydellistä ja varsinkin alkupään siirtymät henkilöistä toiseen on esimerkillistä tarinankerrontaa. Maskeeraus toimii hienosti ja jos ensimmäisen elokuvan visuaaliset tehosteet olivat paikoitellen nähneet parhaat päivänsä, tämän leffan efektit häikäisevät nykypäivänäkin. Esimerkiksi T-1000:n nestemäinen metallimuoto on onnistuneesti toteutettu ja ihmetyttää edelleen, miten 1991 saatiin tuollaista aikaiseksi? Ääniefektit ovat maagiset, minkä lisäksi Brad Fiedel on jälleen säveltänyt erinomaista musiikkia - jopa parempaa kuin edellisessä elokuvassa. Vaikka tunnusmusiikki on hyvin samanlainen, on siinä rautaisempi ja rouheampi tunne, joka nostattaa tunnelman heti alkutekstien aikana.
Elokuvasta on olemassa noin vartin pidempi Special Edition, mikä sisältää uusia, pidennettyjä, sekä hieman muuteltuja kohtauksia. Special Edition tuo lisäsisältöä Johnin ja Terminaattorin ystävyyteen ja Miles Dysonin elämään. Mukana on myös kohtaus, jossa nähdään edellisestä elokuvasta tuttu Kyle Reese (Michael Biehn). Itse olen aina nähnyt tämän pidennetyn version ja suosittelen muitakin tekemään niin, jo pelkästään Terminaattorin hölmön hymyn takia.
Blu-rayn kuvanlaatu on oikein mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on interaktiivisia toimintoja, joiden kautta leffan aikana voi lukea käsikirjoitusta ja tietoiskuja, katsella kuvakäsikirjoituksia, sekä leffan teosta kertovia pätkiä ja pelata triviapelejä. Valitettavasti nämä toiminnot ovat hankalia, eikä niitä voi vaihtaa helposti. Mukana on myös pari poistettua kohtausta ja trailereita.
Yhteenveto:Terminator 2 - Tuomion päivä on täydellinen toimintaelokuva. Toimintakohtaukset ovat näyttäviä ja vauhdikkaita, jolloin pelkää päähenkilöiden puolesta, etenkin kun Robert Patrick on todella uhkaava pahis. Toiminta on myös muistettavaa, eikä pelkkää aivotonta höttöä, joka viihdyttää leffan aikana, mutta mistä ei jää mitään mieleen. Mukana on paljon jännitystä, mutta edeltäjän kauhutunnelmiin ei kuitenkaan päädytä. Sielun filmiin luo sen erikoinen isä-poika -tarina, kun Johnin ja Terminaattorin välille muodostuu käsinkosketeltavan aito ystävyys. Rauhallisten hetkien aikana pääsee näkemään yllättävänkin koskettavia kohtia, sekä hauskoja juttuja, Johnin yrittäessä opettaa Terminaattoria. Arnold Schwarzenegger on yhä täydellinen tuhoajakyborgin roolissa ja Linda Hamilton on muuttunut kovaksi taistelijaksi Sarah Connorina. Johnia esittävä Edward Furlong ei näyttelijänä ole mitä parhain, mutta toimii silti loistavasti tässä osassa. Elokuva on täynnä mitä upeimpia hetkiä ja pitkä loppuhuipennus naulaa katsojan penkkiin, kun jännitys tiivistyy kunnolla. Leffan efektit ovat yhä uskomattoman tyylikkäitä ja Brad Fiedelin musiikki toimii oivallisesti. Suosittelen kaikkia katsomaan Terminator 2 - Tuomion päivän, sillä se todella kuuluu genrensä parhaimmistoon. Siitä löytyy myös sydäntä ja syvällisyyksiä, mitkä nostavat tasoa entisestään. Vaikka alkuperäinen Terminator - tuhoaja onkin jo mestarillinen taidonnäyte James Cameronilta, onnistui hän mielestäni jotenkin ihmeen kaupalla tässä jatko-osassa vieläkin paremmin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.6.2017 - Muokattu 28.3.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.originalprop.com
Terminator 2: Judgment Day, 1991, Carolco Pictures, Pacific Western, Lightstorm Entertainment, Canal +, T2 Productions
Ohjaus: James Cameron Pääosissa: Linda Hamilton, Michael Biehn, Arnold Schwarzenegger, Paul Winfield, Lance Henriksen, Bess Motta ja Earl Boen Genre: kauhu, scifi, toiminta Kesto: 1 tunti 47 minuuttia Ikäraja: 16
Terminator - tuhoaja perustuu ohjaaja James Cameronin uneen, jonka hän näki julkaistuaan elokuvansa Piranha II - Lentävät tappajat (Piranha II: The Spawning - 1981). Unensa pohjalta hän alkoi kehittelemään omaa versiotaan John Carpenterin Halloween - naamioiden yön (Halloween - 1978) aloittamasta slasherkauhusta. Elokuvan suunnittelu lähti liikkeelle ja kuvaukset alkoivat alkuvuodesta 1984. Kuitenkin leffan levittäjä Orion Pictures pelkäsi teoksen olevan sekä rahallinen pettymys, että kriitikoiden haukkuma pätkä, eikä uskonut sen olevan menestys. Toisin kävikin ja Terminator - tuhoaja oli sekä kriitikoiden ylistämä, että parin viikon ajan Yhdysvaltojen katsotuin elokuva. Vuosien varrella filmi on kerännyt paljon mainetta ja se on noussut erittäin ylistetyksi teokseksi. Maailmassa on monia, joiden mielestä Terminator - tuhoaja on jopa kaikista paras elokuva! Itse näin elokuvan ala-asteen lopulla, mutta se ei kuitenkaan ollut ensikosketukseni tarinaan, sillä vuotta tai kahta aiemmin olin jo nähnyt leffan jatko-osan Terminator 2 - Tuomion päivä (Terminator 2: Judgment Day - 1991), kun serkkuni halusivat katsoa sen, ollessaan kylässä meillä. Pidin siitä ja kysyin muutamaan kertaan, saisinko katsoa ykkösosan, mutta isäni ei halunnut näyttää sitä, koska se oli aikoinaan K18. Lopulta hän kuitenkin myöntyi ja katsoimme sen yhdessä. En ollut elokuvasta yhtä innoissani kuin toisesta osasta, mutta olen silti katsonut sen muutaman kerran uudestaan, viimeksi kesällä 2015, valmistautumisena sarjan viidenteen osaan Terminator Genisys (2015). Tammikuussa pidin äänestyksen, jossa Elokuvan taikaa -sivun lukijat saivat äänestää yhden elokuvasarjan arvostelut kesälle 2017 ja Terminator-sarja voitti ylivoimaisesti. Kesän alussa olikin vihdoin aika aloittaa sarjasta kirjoittaminen ja katsoinTerminator - tuhoajan kesälomani toisella viikolla. Vuodesta 2029 lähetetään menneisyyteen yksi kyborgi ja yksi mies. Toisen tehtävänä on suojella erästä Sarah Connoria ja toisen tehtävä on tuhota hänet.
Sarah Connoria näyttelee Linda Hamilton, joka tuo hienosti tunnetta rooliinsa. Sarah työskentelee pienessä kuppilassa, hänellä ei oikein ole ystäviä kämppiksensä lisäksi ja kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut hänestä. Kun hänelle alkaa valjeta, että joku jahtaa häntä erittäin pahoissa aikeissa, Sarah ei voi yhtään käsittää miksi. Sarahin kehitys on mainiosti luotu läpi tarinan ja katsojana kannustaa häntä selviämään leffan alusta lähtien, sillä vaikka hän ei omasta mielestään ole kukaan, on hänessä katsojille silti jotain. Michael Biehn esittää Kyle Reeseä, miestä, joka on saapunut auttamaan Sarahia. Vuonna 2029 Kyle on vastarinnan taistelija, joka yrittää päihittää lähestulkoon voittamattomat kyborgit, eli Terminaattorit. Hän ei tiedä mitään muuta maailmaa kuin sodan ja pahuuden, joten vuosi 1984 on hänelle suuri hämmennys, kun moni asia on niin paljon helpompaa. Kyle näkee usein painajaisia tulevaisuudesta, jolloin katsojat pääsevät näkemään vilauksia siitä karun lohduttomasta elämästä, jota hahmo on joutunut kokemaan syntymästään asti. Biehn on muuten erinomainen roolissaan ja uskottava tulevaisuuden sotilas, mutta usein hänen tapansa puhua asioista on hieman yliampuvan aggressiivista, vaikkakin tavallaan se myös sopii siihen, kun hän yrittää vakuuttaa muille, ettei ole hullu. Itse elokuvan nimikkohahmona, eli Terminaattorina nähdään entinen kehonrakentaja Arnold Schwarzenegger. Terminaattori on robotti, joka on päällystetty ihmiskudoksella, jotta se voisi soluttautua väkijoukkoihin ja olla näin tehokkaampi tappaja. Terminaattorista on saatu luotua hyytävän karmiva tappokone, jota ei vain voi pysäyttää, ihan sama kuinka monta kertaa sitä yrittää ampua kumoon. Koneena se ei koe tunteita, jolloin se voi kylmästi vetäistä aseensa esiin ja ampua sinut hengiltä ilman, että sen ilme värähtääkään. Aina kun Terminaattori ilmestyy ruutuun, katsojalle syntyy todella painostavan uhkaava tunnelma, sillä ei ole yhtään varma, mitä se voi tehdä seuraavaksi. Schwarzenegger ei välttämättä ole Oscar-luokan näyttelijä, mutta Terminaattorina hän on täydellinen. Hänen täytyy lähinnä pitää ilmeensä tosikkona ja käyttää kehoaan hyväkseen ollakseen uhkaava. Schwarzenegger pistää kaikkensa rooliin, eikä kukaan muu voisi hoitaa hommaa yhtä hienosti kuin hän. Muita hahmoja elokuvassa ovat Sarahin kämppis Ginger (Bess Motta), mystisiä kuolemia tutkivat poliisit Traxler (Paul Winfield) ja Vukovich (Lance Henriksen), sekä rikospsykologi tohtori Silberman (Earl Boen). Elokuvassa nähdään myös Bill Paxton pienessä roolissa nuorena punkkarina.
Nykyään Terminator - tuhoaja on parhaiten tunnettu toiminnastaan, etenkin jatko-osien ollessa puhtaita toimintaelokuvia. Tämä alkuperäinen teos muistuttaa kuitenkin enemmän kauhuelokuvia, joissa murhaaja jahtaa pelokkaita uhrejaan lähiöissä tai leirintäalueilla. Suuri muutos on tietty, että tämä murhaaja on huipputeknologinen robotti, joka vaikuttaisi olevan pysäyttämätön. Alkupään lyhyiden, mutta napakoiden esittelyjen jälkeen alkaa tiivistunnelmainen takaa-ajo, jonka aikana saa kokea vain muutamia hengähdystaukoja, kunnes Terminaattori saapuu jälleen paikalle, jolloin pitää taas jännittää Sarahin ja Kylen puolesta, jotka yrittävät kaikkensa selvitäkseen hengissä. Elokuva on läpikotaisin jännittävä ja siinä vain kasvatetaan tunnelmaa suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes kauhu päästetään tosissaan valloilleen piinaavassa loppuhuipennuksessa. Leffa herättää hyvin nopeasti katsojan mielenkiinnon ja pitää kiinnostuksen yllä, kun on aivan pakko saada tietää, mitä hahmoille tulee käymään? Toinen, mitä haluaa tietää, on syy sille, miksi Sarahia edes jahdataan? Tämä luo onnistuneesti mystisyyttä ja lisäjännitettä, ja onkin hienoa, ettei syytä paljasteta pitkään aikaan.
Elokuvassa on yhdistelty erilaisia lajityyppejä, mikä on tehty fantastisesti. Kylen kautta tosiaan nähdään unia synkästä scifi-tulevaisuudesta, mikä voi tuntua yhä todella futuristiselta laserpyssyjensä kera, mutta samalla se saattaa olla jopa pelottavampi tänä päivänä, kun teknologia on oikeasti kehittynyt siihen pisteeseen asti, että koneet voisivat nousta ihmisten yläpuolelle. Tulevaisuuskohtaukset ovat myös karmivia ja niistä huokuva epätoivo todella saa katsojan kannustamaan pääkaksikkoa päihittämään perässään vainoavan robotin. Hienointa vuoden 2029-kohtauksissa on se, etteivät ne sisällä lähes lainkaan repliikkejä, eivätkä edes Kylen kertojaääntä (onneksi), joka selittäisi tapahtumia, vaan katsojat vain heitetään tylysti näiden hirveiden tapahtumien keskelle, jolloin joutuu hetkeksi aikaa todella elämään filmin maalailemassa synkässä tulevaisuudenkuvassa. Toimintaakin on tosiaan mukana ja esimerkiksi taisto poliisiasemalla on täynnä ampumista. Lisäksi leffasta löytyy myös romantiikkaa, mutta se ei tunnu millään tavalla pakotetulta, vaan sillä on päivänselvä paikkansa tarinassa. Tunnelma muuttuu paikoitellen myös haikeaksi ja surumieliseksi, karun tulevaisuuden muuttuessa yhä todellisemmaksi Sarahin silmissä. Terminator - tuhoajan vahvuudet ovatkin erilaisten lajityyppien yhdisteleminen, sekä mestarillisesti luotu "murhaajahahmo", joka ei aio ikinä lopettaa jahtiaan. Tiivis tunnelma pysyy loppuun saakka ja vasta lopputekstien alkaessa voi huokaista helpotuksesta.
Ohjaaja James Cameron on onnistunut täydellisesti tunnelman luomisessa ja osoittaa pystyvänsä tekemään erilaisia elokuvia jo yhden leffan aikana. Cameron pitää pakettia upeasti kasassa, eikä elokuvan rautainen ote hellitä katsojasta. Hänen ja Gale Anne Hurdin työstämä käsikirjoitus on erinomainen ja itse tarinahan on aivan mieletön. Kun kyseessä on aikamatkustustarina, leffasta löytyy tietty pientä epäloogisuutta, mutta sen katsoo helposti sormien läpi, kun kaikki ympärillä on niin mahtavaa. Toinen asia, minkä katsoo läpi sormien, on parit hetket, joissa Schwarzeneggerin pää on selvästi korvattu nukella, mikä nykypäivänä pistää silmään todella voimakkaasti. Myös itse mekaanisen Terminaattorin liike leffan lopussa on paikoitellen kömpelöä, mutta nämä ovat pikkuseikkoja, kun tarina ja tunnelma koukuttavat niin täysillä. Elokuva on tosissaan kestänyt hienosti ajan hammasta, kun tänä päivänä tietyt vanhentuneet efektit eivät pilaa kokemusta. Terminator - tuhoajasta löytyy paljon upeitakin tehosteita ja monissa kuvissa pelottavan luurankomainen Terminaattori näyttää aivan tajuttoman hyvältä. Lisäksi elokuva on taidokkaasti kuvattu ja nerokkaasti leikattu. Turhat on karsittu pois ja jäljelle jää pelkkää asiaa, jolloin aika ei voi käydä pitkäksi. Lavastajat, puvustajat ja maskeeraajat ovat hoitaneet hommansa tyylillä. Tulevaisuuteen sijoittuvissa kohtauksissa lavastajat päästetään vauhtiin ja heidän luomansa maailma on heti leffan ensimmäisestä kuvasta alkaen ahdistava. Ääniefektit ovat pääasiassa toimivia ja säveltäjä Brad Fiedel on tehnyt todella hyvää työtä musiikkien parissa.
Blu-rayn kuvanlaatu on oikein mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettuja, tai siis "tuhottuja" kohtauksia, keskustelu ohjaaja James Cameronin ja Arnold Schwarzeneggerin välillä, sekä lyhyt pätkä elokuvan erikoistehosteista.
Yhteenveto: Terminator - tuhoaja on mestarillinen scifitoimintajännäri, joka menee usein puhtaan kauhun puolelle tunnelmassaan. Elokuvassa yhdistellään hienosti erilaisia lajityyppejä ja ne on saatu kulkemaan onnistuneesti yhdessä. Linda Hamilton on loistava pääosassa Sarah Connorina ja Michael Biehn on pienesti yliampuvaa aggressiivisuuttaan lukuunottamatta erittäin toimiva sankaritapaus. Arnold Schwarzenegger on täydellinen Terminaattori ja hän tuo piinaavaa uhkaavuutta rooliinsa. Elokuva on alusta loppuun jännittävä ja koukuttava, ja siinä on mukana toimivaa mysteerisyyttä, kun kestää kauan, ennen kuin paljastetaan, miksi Sarah on kohteena. Loppuhuipennus on todella pysäyttävä ja katsoja voi hengähtää vasta, kun lopputekstit rullaavat. Visuaaliset tehosteet ovat paikoitellen nähneet parhaat päivänsä, mutta kun muu elokuva siinä ympärillä huokuu täydellisyyttä, voi esimerkiksi Schwarzeneggerin nukkenaaman antaa anteeksi. Terminator - tuhoaja on aika lailla täydellinen teos, mikä kannattaa ehdottomasti katsoa, pitää sitten toiminnasta, kauhusta, scifistä tai niistä kaikista, sillä ohjaaja James Cameron on saanut yhdisteltyä ne huikeasti samaan pätkään. Elokuva oli parempi kuin muistin, eikä ihme, että se on jäänyt elämään ihmisten suosiossa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.6.2017 - Muokattu 27.3.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Terminator, 1984, Hemdale, Pacific Western, Euro Film Funding, Cinema '84/Greenberg Brothers Partnership
