Arvostelu: Bridget Jones's Baby (2016)

BRIDGET JONES'S BABY

Ohjaus: Sharon Maguire
Pääosissa: Renée Zellweger, Colin Firth, Patrick Dempsey, Sarah Solemani, Jim Broadbent, Gemma Jones, Sally Phillips, Shirley Henderson, James Callis, Kate O'Flynn, Emma Thompson ja Ed Sheeran
Genre: komedia, romantiikka, draama
Kesto: 2 tuntia 3 minuuttia
Ikäraja: 7

Helen Fieldingin samannimiseen kirjaan (1996) perustuva elokuva Bridget Jones - elämäni sinkkuna (Bridget Jones's Diary - 2001) oli kriitikoiden kehuma suurmenestys, joten oli varmaa, että jatkoa olisi luvassa. Bridget Jones: Elämä jatkuu (Bridget Jones: The Edge of Reason - 2004) oli myös hitti, vaikka saikin kehnot arvostelut. Uuden elokuvan teko lähti liikkeelle pari vuotta toisen osan ilmestymisen jälkeen ja koska Fielding ei ollut siinä kohtaa kirjoittanut uusia Bridget Jones -kirjoja, uusi tarina päätettiin keksiä itse. Paul Feig pestattiin ohjaajaksi, mutta taiteellisten erimielisyyksien vuoksi hän poistui projektista ja tilalle saapui ensin Peter Cattaneo ja sitten ensimmäisen Bridget Jones -elokuvan ohjannut Sharon Maguire. Käsikirjoitusprosessi oli kuitenkin pitkä, sillä studio ja näyttelijät eivät millään olleet tyytyväisiä tekstiin. Edellisiä elokuvia tähdittänyt Hugh Grant päättikin olla osallistumatta koko leffaan. Lopulta käsikirjoitus saatiin valmiiksi ja kuvaukset alkoivat heinäkuussa 2015. Bridget Jones's Babyksi nimetty kolmososa sai ensi-iltansa syksyllä 2016 ja se oli hitti edellisten osien tapaan. Elokuva sai myös paremmat arviot kriitikoilta kuin Bridget Jones: Elämä jatkuu. Itse tutustuin leffasarjaan joitain vuosia sitten, kun katsoin Bridget Jones - elämäni sinkkuna. Se oli mielestäni hupaisa, mutten silti katsonut jatko-osia. Kuitenkin nyt kun sarjan ensimmäinen osa täytti 20 vuotta, päätin vihdoin ja viimein katsoa ja arvostella koko Bridget Jones -trilogian läpi.

Bridget Jones huomaa olevansa raskaana ja nyt hänelle iskeytyy vaikea dilemma selvitettäväksi: onko hänen lapsensa isä vanha kunnon Mark Darcy, vai musiikkifestivaaleilla tavattu deittiguru Jack Qwant?

Renée Zellweger palaa kolmatta ja toistaiseksi viimeistä kertaa Bridget Jonesin rooliin ja tekee sen vieläpä innokkaasti. Zellweger näyttää kaivanneen roolia ja hoitaakin hommansa paremmin kuin viimeksi. Toisin kuin edellisessä osassa, missä Bridgetin toilailu alkoi jopa ärsyttämään, tässä on hoksattu, missä määrin sitä pitää olla, jotta hahmo on enemmänkin pidettävä ja samaistuttava hupsuudessaan. Bridget aiheuttaa kyllä jälleen kerran monia kiusallisia tilanteita, mutta hän ei ole samalla lailla pilkan kohteena kuin viime leffassa.

Colin Firthin näyttelemä Mark Darcykin on mukana, mutta toisin kuin Bridget Jones: Elämä jatkuu -elokuvan loppu antoi ymmärtää, Bridget ja Mark eivät menneetkään naimisiin, vaan ovat eronneet... taas. Siinä, missä Bridgetin hupsuttelee jälleen oivallisesti, myös Markin tietty kyynisyys on taas kerran hilpeää, eikä niinkään tympeää kuten viime leffassa. Firth onkin mainio osassaan. Hugh Grant ei valitettavasti palannut rooliinsa, joten hänet on korvattu Patrick Dempseyn esittämällä uudella hahmolla, nettideittailun asiantuntija Jack Qwantina, jonka Bridget kohtaa festivaaleilla. Dempsey on Markia huomattavasti liehittelevämpi tapaus, muttei onneksi käy yhtä pahasti päälle kuin Grantin esittämä Daniel Cleaver.
     Elokuvassa nähdään myös Gemma Jones ja Jim Broadbent Bridgetin vanhempina, Sally Phillips, Shirley Henderson ja James Callis Bridgetin tuttuna kaverikolmikkona, Kate O'Flynn Bridgetin uutena hauskana pomona, Sarah Solemani veikeänä uutisankkuri Mirandana, Emma Thompson (joka toimii myös yhtenä käsikirjoittajana) tohtorina, sekä laulajatähti Ed Sheeran omana itsenään. Vaikka Sheeranin rooli muuttuu lopulta lähinnä musiikkinsa mainostamiseksi, osoittaa hän myös omaavansa itseironisen huumorintajun. Vanhat tutut sivuhahmot eivät pääse erityisemmin esille, mutta O'Flynn ja Solemani ovat aidosti hauskat lisäykset Bridgetin työpuolella.

En tiedä, johtuuko se siitä, että Bridget Jones: Elämä jatkuu oli niin heikko, että se madalsi odotuksiani, vai siitä, että tekijöiltä kesti 12 vuotta saada aikaiseksi uusi Bridget Jones -elokuva, minkä ansiosta kaikki palasivat pirteämpinä jatkamaan tarinaa, mutta yllätyin todella positiivisesti siitä, kuinka paljon pidinkään Bridget Jones's Babysta. Toki leffasta löytyy ongelmansa, kuten se, että se kierrättää edellisten osien kaavaa ja edellisen elokuvan loppuratkaisulla ei tunnu taaskaan olevan mitään merkitystä, sillä Bridget ja Mark ovat nyt toistamiseen eronneet elokuvien välissä. Kuitenkin siinä, missä Bridget Jones: Elämä jatkuu tuntui vain sieluttomalta ja sydämettömältä kopiolta ensimmäisestä elokuvasta, Bridget Jones's Diary toistaa kaavaa häpeilemättömästi, täysin itsetietoisesti ja -ironisesti. Se on erittäin valloittava ja viihdyttävä elokuva, tavoittaen sen, mikä teki Bridget Jones - elämäni sinkkuna -leffasta niin hyvän.

Suuri syy onnistumiselle on varmasti Sharon Maguiren paluu ohjaajaksi. Toisen osan ohjaaja Beeban Kidron ei ymmärtänyt koko hommaa lainkaan, eikä siksi osannut tehdä kovin hyvää leffaa. Bridget Jones's Baby oikeastaan jopa jättää huomioimatta kaikki sen leffan tapahtumat ja ihan hyvä niin. Tämä on se jatko-osa, mikä ensimmäiselle filmille olisi alunperinkin pitänyt tehdä. Tunnelma on kohdillaan ja elokuvan päätyttyä hyvä mieli jatkuu pitkään. Hauskoja hetkiä on luvassa paljon ja itse nauroin läpi leffan. Elokuva vie niinkin hyvin mukanaan, että muutamaa minuuttia yli kahden tunnin kesto on nopeasti ohi. Sen suurempia yllätyksiä ei ole luvassa ja on alusta asti päivänselvää, kumman miehen Bridget valitsee, vaikkei kyseessä olisikaan vauvan isä. Maguire kuitenkin hallitsee hommansa niin taidokkaasti, että kaavamaisuuden katsoo helposti sormien läpi.

Sen lisäksi, että ohjaus on varmempaa Maguiren käsittelyssä, myös käsikirjoitus palaa ensimmäisen osan vekkulimaisuuteen ja nokkeluuteen. Kirjailija Fielding itse toimii yhtenä elokuvan käsikirjoittajista. Tekninenkin puoli on oivallinen. Kuvaus ja leikkaus toimivat sujuvasti, vaikkei sen kummempia kikkailuja nähdä. Lavasteet ovat mainiot ja Bridgetin koti näyttää lähes samalta kuin aina ennenkin. Craig Armstrongin säveltämät musiikit eivät sen kummemmin erotu tai tee vaikutusta, sillä leffa on täynnä tuttuja, jo olemassa olevia kappaleita. Heti alussa soi tietty Eric Carmenin All by Myself, palauttaen katsojan välittömästi Bridgetin elämän tunnevyöryihin. Noloa tunnetta taas lisää Psyn Gangnam Style -renkutus, mikä soi erään juhlakohtauksen aikana ja mikä on täydellinen osoitus siitä, miksei trendejä kannata ottaa mukaan elokuviin. Gangnam Style kun ei ollut mikään juttu enää silloin, kun leffa ilmestyi ja vielä vähemmän se on mitään 2020-luvulla.

Yhteenveto: Bridget Jones's Diary on varsinainen yllättäjä heikon toisen leffan jälkeen. Pidemmän tauon jälkeen näyttelijät ja tekijät palaavat hommiinsa suuremmalla riemulla ja heittäytyvät tosissaan filmin vietäväksi. Erityisen hienoa on, että itse Bridget Jones toimii jälleen. Siinä, missä toisessa leffassa hahmo alkoi jopa ärsyttämään, tässä on löydetty taas se oikea raja höpsöydessä, mitä ei kannata ylittää. Renée Zellweger onkin vallan mainio roolissaan. Myös Colin Firth tekee parempaa työtä kuin viimeksi ja saa Mark Darcy -hahmostaan jälleen hupaisan kaikessa kyynisyydessään. Hugh Grantin puuttuminen voi harmittaa aluksi, mutta Patrick Dempseyn deittiguruhahmo Jack Qwant toimii oivana korvaajana. Hauskoja hetkiä on luvassa useita ja yllätyin siitä, kuinka paljon nauroin filmin aikana. Sieluttoman toisen osan jälkeen Bridget Jones's Babyn itseironinen asenne, sydämellisyys ja aito hyvänmielisyys levittivät kasvoilleni hymyn, joka jatkui vielä pitkään leffan päätyttyä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.8.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Bridget Jones's Diary, 2016, Universal Pictures, Miramax, StudioCanal, Working Title Films, Perfect World Pictures

Arvostelu: Bridget Jones: Elämä jatkuu (Bridget Jones: The Edge of Reason - 2004)

BRIDGET JONES: ELÄMÄ JATKUU

BRIDGET JONES: THE EDGE OF REASON

Ohjaus: Beeban Kidron
Pääosissa: Renée Zellweger, Colin Firth, Hugh Grant, Gemma Jones, Jim Broadbent, Jacinda Barrett, Sally Phillips, Shirley Henderson, James Callis, Neil Pearson ja James Faulkner
Genre: komedia, romantiikka, draama
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 7

Helen Fieldingin kirjaan perustuva elokuva Bridget Jones - elämäni sinkkuna (Bridget Jones's Diary - 2001) oli valtava menestys, mitä monet kriitikotkin kehuivat ja mistä päätähti Renée Zellweger sai niin Oscar-, BAFTA- kuin Golden Globe -ehdokkuudet. Tekijät hankkivatkin heti Fieldingin kirjan jatko-osan, Bridget Jones: Elämä jatkuu (Bridget Jones: The Edge of Reason - 1999) elokuvaoikeudet ja kuvaukset alkoivat lokakuussa 2003. Bridget Jones: Elämä jatkuu -elokuva sai ensi-iltansa lokakuussa 2004 ja edeltäjänsä tavoin se oli iso hitti. Elokuva ei kuitenkaan nauttinut kriitikoiden suosiosta, mutta onnistui silti nappaamaan parhaan naispääosan Golden Globe -ehdokkuuden. Itse näin ensimmäisen Bridget Jones -leffan joitain vuosia sitten ja pidin sitä kelpo romanttisena komediana. En kuitenkaan ole nähnyt sen jatko-osia, joten kun päätin arvostella Bridget Jones - elämäni sinkkuna sen 20-vuotisjuhlan kunniaksi, päätin samalla vihdoin katsoa loputkin sarjasta. Katsoin Bridget Jones: Elämä jatkuu pari kuukautta sen jälkeen, kun olin katsonut ensimmäisen elokuvan.

Bridget Jones on vihdoin parisuhteessa Mark Darcyn kanssa, mutta nyt haasteeksi koituu suhteen ylläpitäminen, Bridgetin aiheuttaessa jatkuvasti kiusallisia tilanteita ja Markin näyttäessä kömpelösti tunteitaan.

Renée Zellweger palaa monien sinkkunaisten idolin, Bridget Jonesin rooliin, mutta vaikka hän onnistui toistamiseen nappaamaan parhaan naispääosan Golden Globe -ehdokkuuden, ei hänen roolityönsä yllä samoihin korkeuksiin tällä kertaa. Siinä, missä ensimmäisessä osassa Bridget Jonesin kömpelyys teki hänestä samaistuttavan ja inhimillisen, tällä kertaa hänen jatkuva toilailunsa tekee hänestä vain myötähäpeällisen ja liian karikatyyrimäisen tyypin. Zellweger hoitaa hommansa vähän liian täysillä ja tuntuukin, ettei kukaan työryhmästä oikein hoksannut, mikä sai Bridgetin toimimaan niin hyvin viimeksi.
     Paluun tekevät myös Colin Firthin näyttelemä Mark Darcy, jonka kanssa Bridget on nyt yhdessä, sekä Hugh Grantin esittämä niljakas naistenmies Daniel Cleaver. Nämäkin hahmot muuttuvat huonompaan suuntaan. Ensimmäisessä osassa Grant teki Cleaverista jokseenkin lystikkään, mutta tällä kertaa hän on lähinnä vain ällön imelä. Firth taas oli aiemmin selvästi se parempi vaihtoehto mukavana Markina, mutta nyt kun Mark ja Bridget ovat yhdessä, on Markista tehty lähinnä tympeä ja töykeä.
     Elokuvassa nähdään myös Gemma Jones ja Jim Broadbent Bridgetin vanhempina, James Faulkner iljettävänä setä Geoffreynä, Sally Phillips, Shirley Henderson ja James Callis Bridgetin kaveriporukkana, Neil Pearson Bridgetin tylynä pomona, sekä Jacinda Barrett Markin uutena avustajana Rebeccana, jonka Bridget heti uskoo makaavan Markin kanssa.

Bridget Jones: Elämä jatkuu on vähän kuin tekisi jatko-osan Lumikille, Tuhkimolle, Prinsessa Ruususelle tai jollekin muulle romanttiselle sadulle, jossa nähtiin onnellinen loppu. Eli aika turhaa. Mitä Bridgetin elämästä nyt sitten kertoisi, kun hän sai unelmiensa miehen? No tehdään miehestä töykeä, jolloin päähenkilön voi palauttaa takaisin aiempaan tilaan, missä hän tuumi kahden miehen välillä. Elokuva ei nimittäin tunnu vievän tarinaa eteenpäin, vaan oikeastaan vain toistavan ensimmäistä osaa, mutta tylsemmin. Meno ja meininki ampuu yli ja komediapuoli muistuttaa lähinnä surkuhupaista slapstickiä, mutta silti leffa onnistuu jopa puuduttamaan. Kun katsoja ei erityisemmin piittaa näistä kahdesta miesvaihtoehdosta, vaikeuttaa sekin sitä, että tarina saisi napattua mukaansa. Jossain kohtaa Bridgetin aivan jatkuva hölmöilykin alkaa ärsyttämään.

Vaikka onkin toisaalta hyvä, että jatko-osa palauttaa Bridgetin jalat maan pinnalle ja näyttää, että kenties se unelmien prinssi ei olekaan niin satumainen kuin aluksi luultiin, on se myös yksi filmin heikkouksista. Ongelmien alkaessa Bridget vajoaa yliampuvaan itsesäälissä vellomiseen. Aluksi voi olla huvittavaa, kun hän toteaa päiväkirjassaan, että tästä lähtien hänen elämänsä ainoat miehet ovat nimeltään Ben ja Jerry, mutta katsojalta menee jossain kohtaa maku, kun elokuva vain rypeää surkeudessa. Kun elokuvassa alkaa vihdoin tapahtua jotain oikeasti kiinnostavaa, on leffaa siinä kohtaa enää jäljellä noin puoli tuntia. Kyseistä käännettä lukuunottamatta elokuva ei yllätyksiä onnistu tai edes jaksa tarjota. Ensimmäisen osan ilahduttavuus, sympaattisuus, hauskuus ja aito suloisuus loistavat poissaolollaan, jättäen lopputulokseksi vain onnettoman ja heikon jatko-osan.

Sarjan ohjausvastuu on siirtynyt Sharon Maguirelta Beeban Kidronille, joka ei onnistu lainkaan luomaan samaa sydämellistä henkeä ja pidettävyyttä, mitä ensimmäisestä elokuvasta löytyi. Hän ei myöskään osaa käsitellä hahmoja kunnolla ja pistää näyttelijät hoitamaan hommansa väärällä tavalla yli. Ongelmia lisää käsikirjoitus, jota on ollut työstämässä kyllä samat henkilöt kuin viimeksi (mukaanlukien Bridget Jones -kirjailija Helen Fielding itse), mutta he eivät tällä kertaa saa aikaiseksi kummoista teosta. Kenties tästä voi myös syyttää Fieldingin lähdemateriaalia. Kuvaukseltaan Bridget Jones: Elämä jatkuu on kelvollinen. Muutenkin tekninen toteutus on sujuvaa, vaikka parit tehosteet näyttävätkin aika kököiltä. Harry Gregson-Williamsin säveltämät musiikit eivät pääse lähes ollenkaan esille, sillä elokuva on tungettu täyteen tuttuja, jo olemassa olleita kappaleita.

Yhteenveto: Bridget Jones: Elämä jatkuu on harmillisen lattea ja heikko jatko-osa erittäin mainiolle romanttiselle komedialle. Tuntuu siltä, että tekijät itsekään eivät tajunneet ensimmäisen elokuvan menestyksen salaisuutta ja epäonnistuvat nyt lähes joka osa-alueella. Renée Zellweger ampuu ärsyttävästi yli kömpelön Bridgetin roolissa, josta on kadonnut kaikki samaistuttavuus ja hilpeys. Colin Firthin Markista on tehty turhauttavan tympeä ja Hugh Grantin Daniel on lähinnä niljakas ilman mitään hurmaavuutta. Ensimmäisen osan aito sydämellisyys ja sympaattisuus ovat kateissa ja leffa tarjoaa lähinnä väärällä tavalla myötähäpeällistä slapstickia tai itsesäälissä vellomista. Kyllä sekaan sentään joitain hauskojakin juttuja mahtuu, eikä leffa täysin kehno ole. Silti Bridget Jones: Elämä jatkuu on aikamoinen pettymys lystikkään ensimmäisen elokuvan jälkeen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.7.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Bridget Jones: The Edge of Reason, 2004, Universal Pictures, Miramax, StudioCanal, Working Title Films, Atlantic Television

Arvostelu: Bridget Jones - elämäni sinkkuna (Bridget Jones's Diary - 2001)

BRIDGET JONES - ELÄMÄNI SINKKUNA

BRIDGET JONES'S DIARY

Ohjaus: Sharon Maguire
Pääosissa: Renée Zellweger, Colin Firth, Hugh Grant, Gemma Jones, Jim Broadbent, James Faulkner, Shirley Henderson, James Callis, Sally Phillips ja Paul Brooke
Genre: komedia, romantiikka, draama
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: 12

Bridget Jones's Diary, eli suomalaisittain Bridget Jones - elämäni sinkkuna perustuu Helen Fieldingin samannimiseen kirjaan vuodelta 1996. Kirja nousi nopeasti valtavaan suosioon ympäri maailman, joten ei kestänyt kauaa, kun siitä alettiin jo työstämään filmatisointia. Elokuvaoikeudet nappasikin Working Title Films vuonna 1997. Päärooliin Bridget Jonesiksi pohdittiin mm. Cate Blanchettia, Helena Bonham Carteria, Rachel Weiszia ja Cameron Diazia, kunnes kahden vuoden etsinnän jälkeen roolin nappasi Renée Zellweger. Valinta herätti etukäteen närkästystä, sillä Bridget Jones on brittihahmo ja Zellweger taas on amerikkalainen. Kuvaukset alkoivat elokuussa 2000 ja lopulta Bridget Jones - elämäni sinkkuna sai maailmanensi-iltansa 4. huhtikuuta 2001 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli jättimenestys, tienaten budjettinsa yli kymmenkertaisesti takaisin, minkä lisäksi se sai paljon kehuja kriitikoiltakin. Etukäteen tuomittu Zellweger sai myös ylistystä ja hän nappasikin parhaan naispääosan ehdokkuudet niin Oscareissa, BAFTA-gaalassa kuin Golden Globe -gaalassa! Itse näin leffan joitain vuosia sitten, kun se tuli televisiosta ja pidin sitä ihan hauskana romanttisena komediana. Pohdin elokuvan ja sen jatko-osan, Bridget Jones: Elämä jatkuu (Bridget Jones: The Edge of Reason - 2004) arvostelemista vuonna 2016, kun ne saivat jatkoa kolmannella elokuvalla Bridget Jones's Baby, mutta se jäi lopulta pelkän ajatuksen tasolle silloin. Päätin kuitenkin ottaa sarjan jossain kohtaa käsitteluun ja kun huomasin, että Bridget Jones - elämäni sinkkuna täyttää nyt 20 vuotta, tiesin, että olisi oikea aika siihen.

32-vuotias Bridget Jones pelkää jäävänsä sinkuksi koko loppuelämäkseen. Uutenavuotena hän tekee lupauksia parantaa elämäntapojaan, laihduttaa ja hankkia vihdoin elämänsä miehen.

On mielenkiintoista ajatella, että Renée Zellwegeriä pidettiin joskus täysin vääränä valintana Bridget Jonesiksi, sillä nykyään on vaikea kuvitella ketään muuta tässä roolissa. Zellweger on aivan mahtava epävarmana, nolona ja todella tavallisena naisena, johon monien on varmasti äärimmäisen helppo samaistua - eikä vain naisten. Bridget ei ole mikään miesten päät kääntävä missi, hän tupakoi jopa omasta mielestään aivan liikaa ja hänelle on äärimmäisen vaikeaa pitää kiinni itselleen tehdyistä lupauksista, kuten dieeteistä. Hän sanoo usein, mitä mieleen juolahtaa, miettimättä loppuun saakka ja aiheuttaa muutenkin kiusallisia tilanteita. Zellweger tuo hienosti esille hahmon monenlaiset piirteet ja oikut, herättäen henkiin hahmon, johon monet lukijat ympäri maailman alunperin ihastuivat.
     Bridgetin miesehdokkaita ovat hänen pomonsa, hienosti pukeutuva ja hurmaavaa esittävä Daniel Cleaver (Hugh Grant) ja hiljaisempi, ristiriitaisia tunteita aiheuttava perhetuttu Mark Darcy (Colin Firth). Grant ja Firth ovat molemmat fantastisia omissa osissaan, sopien rooleihin kuin valetut. Grant omaa juurikin sen pilkkeen silmäkulmassaan ja hymyn, mitä Danielin rooli vaatii, kun taas Firth on kuin luotu hyväkäytöksiseksi hepuksi.
     Elokuvassa nähdään myös mm. Gemma Jones ja Jim Broadbent Bridgetin vanhempina, James Faulkner inhottavana Geoffrey-setänä, sekä Shirley Henderson ja James Callis Bridgetin ystävinä.

Vaikka Bridget Jones - elämäni sinkkuna on monin tavoin perinteistä romanttista komediahömppää, on sen päähenkilö huomattavasti parempi kuin monissa samanlaisissa leffoissa, mikä nostaa elokuvan edukseen. Elokuva kertoo yhdestä vuodesta Bridgetin elämässä ja vuoden aikana tapahtuu asioita, mitkä voivat olla samaistuttavia kenelle tahansa sukupuolesta ja iästä riippumatta. Moni mies ei luultavasti kuitenkaan julkisesti myöntäisi hoilanneensa Eric Carmenin kappaletta All by Myself pyjamassa poikamiesboksissaan. Bridgetin elämää jää seuraamaan niinkin huvittuneena, että elokuva voisi kestää kauemminkin. Leffan sijaan tämä voisi olla vaikka televisiosarja. Zellwegerin valloittavuus kantaisi helposti monenkin tuotantokauden läpi.

Elokuva tarjoaa useita hauskoja hetkiä, joista monet syntyvät jostain, mistä pidän todella paljon komedioissa: kiusallisuudesta. Kiusallisuuden voi hoitaa monella tapaa ja osa niistä on vääriä ja ihan vain noloja, mutta tässä leffassa monilla kiusallisilla hetkillä saadaan aikaiseksi mitä herkullisimpia tilanteita. Leffa onnistuu myös kääntämään siirappisuuden ja ylidramaattisuuden edukseen, osoittaen, että monet romanttisten komedioiden kliseet voi hoitaa niin, että kliseyden katsoo sormien läpi. Tunnelma on kaikin puolin erittäin lystikkäästi rakennettu. Filmi nostaa hymyn vähän väliä huulille ja kyseessä onkin kunnon hyvän mielen elokuva. Kauaa ei tarvitse arvailla, kenet Bridget lopulta valitsee, mutta sitä ennen nähdään paljon kaikenlaista, jolloin arvattu loppuratkaisu tuntuu täysin ansaitulta.

Leffan ohjauksesta vastaa Bridget Jones -kirjat kirjoittaneen Helen Fieldingin ystävä Sharon Maguire, joka oli tähän mennessä tehnyt lähinnä dokumentteja. Siirtyminen romanttiseen komediaan sujuu Maguirelta kuitenkin taidokkaasti ja hän on saanut luotua oikein mainion paketin. Käsikirjoituksen ovat työstäneet Richard Curtis, Andrew Davies ja Fielding itse, jotka ovat tiivistäneet Bridgetin vuoden sujuvasti puoleentoista tuntiin, mitä auttaa hyvä leikkaus. Elokuva on myös kuvattu oivallisesti. Patrick Doylen säveltämät musiikit tuovat kelpo lisänsä tunnelmaan, mutta pääasiassa elokuvasta jäävät mieleen Céline Dionin versio All by Myselfistä ja The Weather Girlsin riemukas It's Raining Men.

Yhteenveto: Bridget Jones - elämäni sinkkuna on erittäin mainio ja viihdyttävä romanttinen komedia, joka ilahduttaa yhä 20 vuotta ilmestymisen jälkeen. Renée Zellweger suorastaan sädehtii itse Bridget Jonesina, herättäen henkiin mitä lystikkäimmän sinkkuhahmon, johon kuka tahansa voi samaistua iästä tai sukupuolesta riippumatta. Zellweger heittäytyy valloittavasti roolinsa vietäväksi ja Bridgetin seikkailuja seuraisi pidempäänkin. Yhtä lailla myös Colin Firth ja Hugh Grant ovat mainiot potentiaalisina poikaystävinä. Leffa on täynnä hilpeitä hetkiä ja sitä katsoessa leviää väkisinkin hymy kasvoille. Kiusallisuudesta saadaan aikaiseksi paljon hyvää huumoria, eikä kotisohvalla voi olla nolostumatta. Bridget Jones - elämäni sinkkuna kuuluu ehdottomasti modernien romanttisten komedioiden parhaimmistoon ja kai sitä voi jo pitää jonkin sortin klassikkona. Oli leffan jo nähnyt tai ei, 20-vuotisjuhla on hyvä syy hypätä Bridgetin kommellusten vietäväksi - tietty ison jäätelöpaketin kera!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.4.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Bridget Jones's Diary, 2001, Miramax, Universal Pictures, StudioCanal, Little Bird, Working Title Films