Arvostelu: Alpha (2018)

ALPHA

Ohjaus: Albert Hughes
Pääosissa: Kodi Smit-McPhee, Jóhannes Haukur Jóhannesson, Jens Hultén ja Natassia Malthe
Genre: draama, jännitys
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 12

Alpha on Albert Hughesin ideoima ja ohjaama, viimeiseen jääkauteen sijoittuva elokuva. Hughes ilmoitti tekevänsä leffaa vuonna 2015 ja kuvaukset alkoivat alkuvuodesta 2016. Alunperin "The Solutrean" -nimellä kulkevan elokuvan oli tarkoitus ilmestyä syyskuussa 2017, mutta tuotannollisten ongelmien vuoksi sen julkaisua viivästettiin jopa muutamaan otteeseen. Lisäongelmia tuli, kun American Humane Association -järjestö sai selville, että leffaa varten oli tapettu viisi biisonia ja vaikka tämä oli tapahtunut laillisesti, tämä nosti elokuvalle huonoa mainetta, mitä vain vahvisti PETA-järjestön pyyntö boikotoida elokuvaa. Lopulta Alpha sai ensi-iltansa monissa maissa elokuussa 2018, mutta vaikka se sai positiivisia arvosteluja, ei elokuva ollut toivottu menestys teattereissa. Filmi ei koskaan saapunut Suomen teattereihin, mistä olin hieman pettynyt, sillä jääkaudesta kertovia elokuvia ei kovinkaan usein tehdä ja olisin mielelläni halunnut nähdä sen. Kun huomasin, että Alpha oli saapunut Suomeen myyntiin ja vuokrattavaksi, vuokrasin sen Blockbusterista.

20 000 vuotta sitten päällikön nuori poika eksyy heimostaan metsästysretkellä. Yrittäessään löytää takaisin kotiin, nuorukainen ystävystyy laumansa hylkäämän, haavoittuneen suden kanssa.

X-Men: Apocalypsen (2016) Nightcrawlerina tunnettu Kodi Smit-McPhee näyttelee Kedaa, aikuistumisen kynnyksellä olevaa nuorta miestä, joka on hyvin poikkeuksellinen tapaus heimossaan. Keda ei ole suuri metsästäjä kuten isänsä, päällikkö Tau (todella mainion roolityön tekevä Jóhannes Haukur Jóhannesson), vaan pelokas, eikä hänestä tunnu olevan tappajaksi. Kun Keda joutuu erilleen heimostaan, täytyy hänen kerätä rohkeutensa, mikäli hän aikoo selviytyä hengissä kotiinsa asti. X-Men: Apocalypsen lisäksi olen nähnyt Smit-McPheen elokuvissa, kuten Apinoiden planeetan vallankumous (Dawn of the Planet of the Apes - 2014) ja hän tuntuu aina esittävän jollain tavalla herkkää nuorukaista. Smit-McPhee tekee saman myös tässä, mutta tähän herkkyys tuntuu istuvan paremmin ja kun Kedan pitää kerätä urheutensa, Smit-McPhee pääsee näyttämään olevansa muutakin. Hän sopii erittäin hyvin rooliinsa ja heittäytyy parissa kohtaa oikein kunnolla mukaan.
     Kedan ja hänen isänsä lisäksi muita tärkeitä ihmishahmoja ovat lähinnä Kedan äiti (Natassia Malthe) ja metsästysretkelle mukaan lähtevä soturi (Jens Hultén). Heidän osuutensa jäävät kuitenkin pieniksi ja pääasiassa Keda nähdään haavoittuneen suden kanssa. Sutta esittää tšekkoslovakiansusikoira nimeltä Chuck, joka on todella suloinen karvaturri. Chuck menee hyvin sudesta, mutta samalla siitä löytyy selkeitä koiramaisia piirteitä. Nämä piirteet ovat kuitenkin tärkeitä elokuvan tarinan vuoksi.

Alpha nimittäin kertoo pohjimmiltaan tarinan siitä, mistä ihmisten ja koirien ystävyys on saanut alkunsa. Tietenkin tämä on fiktiivinen kertomus, mutta toisaalta tämä voi olla hyvinkin lähellä sitä, miten ihmiset ovat alunperin tehneet koirista lemmikkejä. Koiralajihan polveutuu susista, joten aivan varmasti tuhansia, tuhansia vuosia sitten ihminen ja susi ovat löytäneet suunnilleen tällä tavalla toisensa ja muodostaneet siteen, mikä on jatkunut sukupolvien myötä tähän päivään saakka. Kedan ja Alfaksi nimetyn suden välille muodostuva side onkin vahvasti luotu ja se luo filmiin lämpöä, mikä tekee elokuvasta hyvinkin sympaattisen. Mukana on useita hetkiä, joissa kaksikko vain on ja katsoo toisiaan, ja ihmisen ja eläimen katseen välille onnistutaan saamaan jotain erityistä. On mielenkiintoista seurata, kuinka Keda yrittää voittaa Alfan luottamuksen ja kuinka he alkavat tekemään yhteistyötä pysyäkseen hengissä.

Ystävyystarinan lisäksi kyseessä on tietty myös selviytymiskertomus. Keda joutuu ottamaan itseään niskasta kiinni ja muistelemaan, mitä hänen isänsä on hänelle opettanut selviytymisestä - oli kyse sitten metsästyksestä, tulenteosta tai jäljittämisestä. Elokuva on täynnä hitaita hetkiä, joissa ihminen alkaa muuttua yhdeksi luonnon kanssa ja näissä hetkissä on jotain maagista. Leffa esittelee muutenkin luontoa upeilla laajoilla kuvillaan, joista muutamat ovat oikeasti todella näyttäviä. Kun kyseessä on selviytymistarina, mukana on tietty joitain kliseitä ja leffasta löytyy ennalta-arvattavat hetkensä. Alkupäässä filmiä hahmot kohtaavat nopeasti luolaleijonan ja välittömästi katsoja arvaa, että tämä sama peto tulee olemaan pahin vastus elokuvan lopussa. Leffasta ei myöskään löydy kunnon jännitettä sille, pääseekö Keda kotiinsa vai ei, mutta ihmisen ja suden/koiran ystävyys on niin vahvasti rakennettu, että jo se tekee leffasta koukuttavan. Tarina itsessään on yksinkertainen, mutta juurikin siksi niin tehokas. Tarinankerronta on hidasta ja joillekin katsojille filmi voi tuntua jopa tylsältä, mutta itse löysin Alphasta paljon ihailemisen aihetta ja pidän sitä todella mainiona teoksena. Tietyillä viilauksilla se voisi olla jopa loistava. Jo pelkkä jääkausi tapahtuma-aikana imaisi minut mukaan elokuvan maailmaan.

Elokuvan on ohjannut Albert Hughes, joka tekee tässä ensimmäisen ohjaustyönsä ilman veljeään Allenia. Yhdessä veljekset ovat tehneet leffoja, kuten From Hell (2001) ja The Book of Eli (2010). Alphalla Hughes osoittaa pärjäävänsä oivallisesti myös yksin. Hän onnistuu luomaan hyvää tunnelmaa läpi leffan ja kuljettaa hahmoja yllättävänkin rauhallisesti eteenpäin. Käsikirjoituksesta vastaa Daniele Sebastian Wiedenhaupt, jonka teksti on lyhyttä ja ytimekästä. On jollain tapaa kiehtovaa, kuinka vähän Wiedenhaupt ja Hughes luottavat dialogiin ja vielä kiehtovampaa on, että kaikki puhe, mitä elokuvassa kuullaan, on leffaa varten keksityllä kielellä! Lisäksi filmi on teknisesti hyvin toteutettu, vaikka jotkut eläimet taustoilla näyttävät hieman digitaalisilta. Kuvausta ehdinkin jo kehua ja näyttävien laajojen kuvien lisäksi filmissä on myös tyylikkäitä lähikuvia. Leikkaus on taidokasta ja elokuva ehtii kertoa tarinansa hyvällä tempolla, vaikka kestääkin vain puolitoista tuntia. Ääniefektit ovat mainioita ja säveltäjä Joseph S. DeBeasi on tehnyt loistotyötä musiikkien parissa.

Yhteenveto: Alpha on erittäin sympaattinen kertomus ihmisen ja koiran ystävyyden alkuperästä. Samalla se onnistuu myös olemaan koukuttava selviytymistarina. Jääkausi tuo ajankohtana omaa kiehtovuuttaan mukaan ja filmin ilmapiiri on hienosti luotu. Tarinankerronta on hidasta, mutta itse en kokenut leffaa kertaakaan tylsänä. Erityisen jännittävä se ei onnistu olemaan ja leffasta löytyy tiettyjä kliseitä, mutta ystävyys on niin vahvasti luotu, että tietyt viat katsoo osittain sormien läpi. Kodi Smit-McPhee on nappivalinta pääosaan ja hän tekee loistotyötä - etenkin kun ottaa huomioon, että hän joutuu näyttelemään lähes kaiken aikaa suden kanssa ja puhumaan elokuvaa varten keksityllä kielellä. Elokuva on taidokkaasti ohjattu ja todella näyttävästi kuvattu. Kaiken kaikkiaan kyseessä on oikein mainio paketti, josta kuitenkin löytyy pieniä vikoja. Jos selviytymistarinat kiinnostavat, jääkausi kiehtoo tai fanitat koiria, kannattaa vilkaista Alpha. Joidenkin mielestä sen rauhallisuus voi tuntua tylsältä, mutta toiset pitävät rytmitystä minun tavoin yhtenä elokuvan mukaansatempaavimmista puolista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.3.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Alpha, 2018, Studio 8

Yhteistyössä

Arvostelu: Mission: Impossible - Rogue Nation (2015)

MISSION: IMPOSSIBLE - ROGUE NATION

Ohjaus: Christopher McQuarrie
Pääosissa: Tom Cruise, Simon Pegg, Rebecca Ferguson, Jeremy Renner, Ving Rhames, Sean Harris, Alec Baldwin, Simon McBurney ja Jens Hultén
Genre: toiminta, jännitys
Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia
Ikäraja: 12

Suositun Mission: Impossible -televisiosarjan (1966-1973) pohjalta tehtiin elokuva Vaarallinen tehtävä (Mission: Impossible) vuonna 1996. Leffa oli hitti, muttei muuten saanut kovin positiivista palautetta. M:I-2 Vaarallinen tehtävä 2 (Mission: Impossible II - 2000) oli vielä isompi kassamagneetti, mutta se sai vielä heikommat arvosanat, eikä M:i:III - Vaarallinen tehtävä III (Mission: Impossible III - 2006) ollut enää samanlainen menestys. Kolmas osa sai kuitenkin kriitikoilta ja yleisöltä paremman vastaanoton kuin edeltäjät, jolloin sarjaa jatkettiin. Neljäs leffa Mission: Impossible - Ghost Protocol (2011) menestyi edeltäjiään paremmin, minkä lisäksi se yllätti monet sillä, kuinka hieno toimintateos se oli. Viidennen osan teko lähtikin nopeasti liikkeelle ja vuonna 2013 paljastettiin, että sarjan ohjaus oli jälleen vaihtunut ja tällä kertaa homman hoitaisi Christopher McQuarrie. Kuvaukset alkoivat kesällä 2014 ja Mission: Impossible - Rogue Nation ilmestyi noin vuotta myöhemmin. Tämäkin elokuva oli suuri hitti, minkä lisäksi monet olivat jälleen yllättyneitä, kuinka mainio se oli ja se sai paljon kehuja. Itse kävin katsomassa Rogue Nationin sen ensi-iltapäivänä yhdessä tätini ja isäni kanssa. Pidin elokuvasta, mutta se ei ollut täysin sitä, mitä odotin. Olen katsonut elokuvan kerran uudestaan, kun sain sen Blu-rayna ja pidin siitä hieman enemmän kuin aiemmin. Nyt kun sarja on saamassa taas jatkoa, oli aika katsoa Mission: Impossiblet uudestaan. Katsoinkin kaikki viisi osaa alle viikossa, Rogue Nationin päivää sen jälkeen, kun olin katsonut Ghost Protocolin.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Vaarallinen tehtävä, M:I-2 Vaarallinen tehtävä 2, M:i:III - Vaarallinen tehtävä III ja Mission: Impossible - Ghost Protocol!

IMF lopetetaan ja CIA etsintäkuuluttaa Ethan Huntin, joka yrittää selvittää, mikä on Syndikaatti-järjestö ja miten sen saa pysäytettyä.

Tom Cruise on jälleen agentti Ethan Hunt, joka on saatu pysymään aika lailla samanlaisena kuin edellisessä osassa. Hieman synkempi, mutta määrätietoinen Ethan on loistava agentti, joka on valmis tekemään mitä tahansa suorittaakseen tehtävän ja nyt hän vielä joutuu hommiin yksin. Cruise onnistuu tuttuun tapaansa erinomaisesti pääosassa ja hänen huimapäisyydelleen on pakko antaa hatunnosto taas kerran, sillä tällä kertaa hän roikkuu oikean lentokoneen sivulla, kun se nousee ilmaan ja vedenalaista kohtausta kuvatessa hän pidätti henkeään kuusi minuuttia putkeen, jotta tilanne olisi jännittävämpi. Varsinkin lentokonestuntti herätti huomiota, sillä sellaiset kohdat toteutetaan yleensä studiossa, mutta ei Tom Cruisen tapauksessa. Hän jälleen kerran vaati, että hänet oikeasti kiinnitetään lentokoneen kylkeen, kun se nousee vauhdilla yli kilometrin korkeuteen - ja vieläpä ilman laskuvarjoa, jolloin jos turvavaijerit pettäisivät, hän putoaisi maahan ja kuolisi! Ja kohta kuvattiin kahdeksan kertaa, ennen kuin Cruise oli tyytyväinen! Kuinka moni muu uskaltaisi ryhtyä sellaiseen?
     Edellisistä elokuvista tutut koominen teknikko Benji (Simon Pegg), vakava analyytikko Brandt (Jeremy Renner) ja leppoisa hakkeri Luther (Ving Rhames) tekevät paluun, mutteivät tuttuun tyyliinsä kuulumalla Ethanin tiimiin. Brandt esimerkiksi päätyy CIA:n hommiin, jotka yrittävät saada Ethanin kiinni. Lutherin rooli taas on olla tietokoneensa äärellä aina, kun on tarpeellista. Benjin osuutta sen sijaan on kasvatettu ja hän päätyy Ethanin mukaan jahtaamaan Syndikaattia. Benjiä on muutettu vakavammaksi, mikä sujuu yllättävän hyvin pääasiassa komediarooleja esittävältä Peggiltä. Muutamat vitsit häneltä tietty löytyy, mutta erikoisen tosikkona hän kulkee läpi leffan. Rhames on tuttuun tyyliinsä mainion mukava Lutherina, mutta Rennerin suoritus tuntuu jokseenkin etäiseltä.
     Siinä missä sarjan ohjaaja vaihtuu joka elokuvan myötä, myös sarjan naistähti tuppaa olemaan eri joka leffassa. Tällä kertaa se on Rebecca Fergusonin näyttelemä Isla Faust, jolle on luotu mielenkiintoinen tausta, joka luo oman juonikuvion mukaan tarinaan. Islaa seuraa kiinnostuneena, sillä hän vaikuttaa usein aika mysteeriseltä tapaukselta. Ferguson on kelpo valinta rooliin ja uskottava toimintakohtauksissa.

Elokuvan pahista, eli Syndikaatin johtohahmo Solomon Lanea esittää Sean Harris, joka on oivallinen valinta rooliin jo pelkän äänensä ansiosta. Harrisilla on erikoisen käheä ääni, joka on tavallaan jopa hieman hypnoottista kuultavaa. Hänen olemuksensa sopii myös rauhallisen julmalle roistolle. Valitettavasti Solomon Lane ei ole erityisen hyvin kirjoitettu hahmo. Hän ei elokuvan aikana tee ruudulla oikein mitään erikoista, vaan hän vain ilmestyy välillä selittämään jotain, jolloin kiinnostus häntä kohtaan katoilee, mitä pidemmälle tarina kulkee.
     Leffassa nähdään myös Alec Baldwin CIA:n johtaja Alan Hunleyna, joka haluaa saada Ethanin vangittua, Simon McBurney MI6:n johtaja Atleena ja Jens Hultén Janik "Luutohtori" Vinterinä, eli Solomonin julmana kätyrinä. Valitettavasti yksikään näistä kolmesta hahmosta ei ole kovin kummoinen, eikä Hunley anna tarpeeksi syitä, miksi hän kokisi Ethanin äärimmäisen vakavana uhkana, ottaen huomioon, että hän tietää Ethanin pelastaneen maailman pariin kertaan.

Ensimmäistä kertaa leffaa katsoessani olin lievästi pettynyt, sillä heti aloituskohtaus sisältää etukäteen suuresti hehkutetun lentokonepätkän. Olin toivonut, että se olisi sijoitettu leffan puoleen väliin, kuten edellisen osan hurja stuntti Dubain Burj Khalifa -rakennuksessa tai loppuhuipennukseen, mutta se nähdäänkin jo ennen alkutekstejä. Uudelleen katsottuna kohtaus kuitenkin toimii alussa, sillä se pistää katsojan samantien mahdottomalta tuntuvan tilanteen äärelle, mistä sarjassa pitääkin olla kyse. Nykyään harmittelen vain sitä, että kuva, jossa lentokone nousee ilmaan Ethan Hunt kyljessään kiinni, leikataan liian lyhyeksi. Kuvan olisi pitänyt kestää huomattavasti kauemmin, jotta siinä olisi oikein korostettu, että siinä se Cruise ihan oikeasti roikkuu! Kohtaus myös loppuu todella lyhyeen. Valitettavasti Mission: Impossible - Rogue Nation myös jatkuu herättäen ristiriitaisia tunteita. Yhtäkkiä IMF on taas lopetettu, vaikka se saatiin juuri viime leffan lopussa takaisin toimintaan. Ja tämä lopetus johtuu vielä lähes samasta syystä kuin Ghost Protocolissa, eli Kremlissä tapahtuneesta pommi-iskusta.

Siitä sitten hypätään puoli vuotta eteenpäin tapahtumissa, kun CIA yrittää saada kiinni Ethan Huntin, joka on kasvattanut parran korostaakseen kulunutta aikaa. Kuitenkin heti seuraavan kerran, kun Ethan nähdään, on parta kadonnut ja tuttu tyyli taas esillä. Elokuvan ensimmäinen oikeasti mielenkiintoinen kohtaus on Wienin ooppera, johon on saatu oivaa jännitettä mukaan. Vasta puolen välin vedenalaisessa kohtauksessa Rogue Nation oikeasti nappaa katsojastaan kiinni ja pistää jännittämään, mitä Ethanille käy, kun hän joutuu olemaan hengittämättä useita minuutteja? Parasta koko filmissä on kuitenkin vauhdikas moottoripyörätakaa-ajo, joka on todella vaikuttavasti toteutettu ja saa katsojan säpsähtelemään, kun ajajat kallistavat pyöräänsä mutkissa niin voimakkaasti, että osuvat melkein maahan jaloillaan. Harmillisesti elokuva ei pidä löytämäänsä hienoutta yllä, vaan vajoaa yllättävän unohdettavaksi loppuhuipennukseksi.

Yksi Mission: Impossible - Rogue Nationin suurimmista ongelmista on, ettei siihen ole luotu oikeaa jännitettä mukaan, jolloin tehtävä ei tunnu mahdottomalta. Edellisessä leffassa mahdottomuutta lisäsi se, että lähes kaikki tiimin käyttämät laitteet olivat epäkunnossa ja tiimin täytyi jatkuvasti keksiä varasuunnitelmia. Tässä laitteita ei oikeastaan ole, mutta ne jotka ovat mukana, toimivat. Kaikki tuntuu onnistuvan hieman liian helposti, vaikka takaiskujakin on luvassa. Tarina ei myöskään jostain syystä hyödynnä kunnolla sitä, että Ethania jahdataan. Mainiota lisäjännitystä toisi mukaan vaikkapa se, jos CIA:n joukot saapuisivat vähän väliä paikalle hankaloittamaan tilanteita, kuten Ghost Protocolissa venäläinen poliisihahmo teki. Syndikaattikin tuottaa pettymyksen, sillä aluksi siitä puhutaan kuin se olisi Mission: Impossiblen versio James Bond -leffojen (1962-) SPECTRE-järjestöstä, jolla on pahiksia soluttautuneena kaikkialle, mutta lopulta Syndikaatti vaikuttaakin olevan vain pieni muutaman ihmisen joukko. Kokonaisuutena Rogue Nation on kuitenkin tarpeeksi viihdyttävä ja toiminnallinen, jotta sitä voi oikein hyväksi kutsua, mutta se on hieman liian pitkä, eikä se tarjoa samalla lailla tunteita, jotta se nousisi lähellekään kahden edeltäjänsä loistavaa tasoa.

Sarjan ohjaus on tosiaan vaihtunut ja tällä kertaa ohjaajana toimii Christopher McQuarrie, joka ohjasi Tom Cruisea jo muutamaa vuotta aiemmin elokuvassa Jack Reacher: Tappajan jäljillä (Jack Reacher - 2012). McQuarriella on selvästi silmää toimintakohtauksille, mutta muissa tarinaa eteenpäin vievissä kohdissa hän ei ihan onnistu. Hän myös käsikirjoitti elokuvan, minkä olisi voinut hoitaa joku toinen. Mission: Impossible - Rogue Nation on kuvattu todella taidokkaasti. Etenkin suuri moottoripyörätakaa-ajo näyttää upealta. Leikkauksessa olisi voinut tehdä pientä tiivistämistä sieltä täältä. Voi tietty olla, että kun elokuvan ensi-iltaa päätettiin aikaistaa puolella vuodella, jotta se ei kilpailisi Spectren (2015) ja Star Wars: The Force Awakensin (2015) kanssa, jälkituotanto piti tehdä kiireellä, eikä leikkauksen hiomiseen voitu käyttää tarvittavaa aikaa. Myös muutamat digiefektit näyttävät siltä, että niihin olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa. Äänimaailma on kuitenkin mahtava ja Joe Kraemerin musiikit toimivat erittäin hyvin. Lalo Schifrinin säveltämä teemamusiikki kuullaan tietysti tässäkin ja on jälleen vaara, että se jää soimaan päässä loppupäiväksi... tai no, sanotaan loppuviikoksi.

Yhteenveto: Mission: Impossible - Rogue Nation on oikein hyvä elokuva, mutta siitä puuttuu tietty jännite, jolloin tarinan lopputulos ei kiinnosta niin paljon kuin toivoisi. Alun lentokonestuntti on vaikuttava, mutta sen jälkeen kestää kauan, kunnes filmi nappaa katsojansa taas mukaansa. Jälleen kerran Mission: Impossible -leffan parasta antia on puoliväli, tällä kertaa oivallisen sukelluskohtauksen ja huiman moottoripyörätakaa-ajon ansiosta. Valitettavasti elokuva ei saa pidettyä löytämäänsä hienoa tasoa ja sen loppupää on aika unohdettava. Teos on myös liian pitkä, minkä lisäksi itseäni harmittaa, että Syndikaatti-järjestö jää lopulta mitäänsanomattomaksi. Näyttelijät ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi mainioita. Tom Cruise on tietty erinomainen pääosassa ja on kiinnostavaa nähdä Simon Pegg vakavampana kuin yleensä. Rebecca Ferguson on mainio naistähti ja Sean Harris on oiva valinta pahikseksi, vaikka hänen hahmonsa ei ole kovin kummoinen. Ohjaajakäsikirjoittaja Christopher McQuarrie olisi voinut siis työstää leffaa pidempään. Pääasiassa tekninen toteutus on tehty hyvin, mutta visuaaliset tehosteet eivät ole ihan parhaimmasta päästä. Jos pidit aiemmista sarjan elokuvista, niin kannattaa myös Mission: Impossible - Rogue Nation katsoa, vaikka se onkin pieni pettymys kahden edeltäjänsä jälkeen. Mukana on kuitenkin tarpeeksi onnistuneita asioita, jotta sitä voi kutsua hyväksi. Toivon vain, että sarjan kuudes osa olisi parempi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.9.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Mission: Impossible - Rogue Nation, 2015, Paramount Pictures, Skydance Media, Bad Robot, China Movie Channel, Alibaba Pictures Group, Odin, TC Productions