Young Sherlock, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

YOUNG SHERLOCK - KAUSI 1

Luoja: Matthew Parkhill

Näyttelijät: Hero Fiennes Tiffin, Dónal Finn, Zine Tseng, Max Irons, Colin Firth, Natascha McElhone, Joseph Fiennes, Scott Reid, Numan Acar, Holly Cattle, Ravi Aujla, Ian Midlane, Simon Delaney, Adam James ja Rachel Shelley

Genre: mysteeri

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 43 minuuttia - 55 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 35 minuuttia

Ikäraja: 13

Young Sherlock perustuu Andrew Lanen Young Sherlock Holmes -kirjasarjaan (2010-2015), joka puolestaan pohjautuu Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -kirjoihin (1887-1915). Huhtikuussa 2024 ilmoitettiin, että Guy Ritchie - joka oli jo aiemmin tehnyt Doylen kirjojen pohjalta elokuvat Sherlock Holmes (2009) ja Sherlock Holmes: A Game of Shadows (2011) - olisi mukana tekemässä televisiosarjaa nuoresta Sherlock Holmesista. Amazon Prime Video tarttui projektiin ja kuvaukset käynnistyivät saman vuoden heinäkuussa. Nyt Young Sherlockin ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu Prime Videossa ja itse olin varsin skeptinen sarjan suhteen. Olen viisitoista vuotta toivonut Ritchien tekevän kolmannen Sherlock Holmes -elokuvan ja esiosasarja tuntui turhauttavalta takaiskulta tälle. En myöskään innostunut päärooliin valitusta Hero Fiennes Tiffinistä. Epäilevänä ryhdyin katsomaan Young Sherlockia pian sen ilmestymisen jälkeen.

Holmesin perheen kyllästyttyä Sherlock-pojan oikkuihin, tämä lähetetään töihin Oxfordiin apulaiseksi. Yliopistossa Sherlock Holmes päätyy kuitenkin murhamysteerin äärelle, yhdessä uuden ystävänsä James Moriartyn kanssa.

Pääroolissa nuorena Sherlock Holmesina nähdään kaameista After-elokuvista (2019-2023) tuttu Hero Fiennes Tiffin. Kun luin uutisen, että kolmannen Sherlock Holmes -leffan sijaan Guy Ritchie tekisi televisiosarjan hahmosta ja että Robert Downey Jr:n sijaan hahmoa esittäisikin Fiennes Tiffin, ensimmäinen reaktioni oli, että nyt mentiin päin mäntyä ja lujaa. Yllättävää kyllä, Fiennes Tiffin on oiva valinta nuoreksi Sherlockiksi, vaikka hän ei toki Downey Jr:n karismaa omaakaan. Hänestä löytyy sopivan velmua asennetta, pilkettä silmäkulmasta, että myös tiettyä hienostuneisuutta, eli ominaisuuksia joita rooli velvoittaakin. Tämä Sherlock Holmes ei vielä ole se maailmankuulu salapoliisi, vaan aikuisuuden kynnyksellä oleva nuorukainen, joka lähinnä ajaa kaikki ympärillään hulluiksi nokkeluudellaan ja tempauksillaan, minkä takia hän on jopa joutunut usein tekemisiin lain kanssa. On ihan kiinnostavaa lähteä tämän Sherlock-tulkinnan kanssa Oxfordiin, mikä tarjoaa toki omat mysteerinsä ratkottaviksi.

     Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa Sherlockin vanhemmat Silas-isä (päätähden eno Joseph Fiennes) ja Cordelia-äiti (Natascha McElhone), Sherlockin isoveli Mycroft (Max Irons), Sherlockin uusi ystävä James Moriarty (Dónal Finn), Oxfordissa toimiva sir Bucephalus Hodge (Colin Firth), poliisikonstaapeli Lestrade (Scott Reid), sekä prinsessa Shou'an (Zine Tseng), jonka saapuminen Oxfordiin käynnistää kummallisten tapahtumien sarjan. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan ja Finnin esittämä Moriarty on oiva pari Sherlockille.

Vaikka Guy Ritchie onkin ohjannut pari ensimmäistä jaksoa Young Sherlockista, toimii sarjassa tuottajana ja auttoi pistämään produktion tulille, ei sarjaa kannata katsoa esiosana Ritchien Sherlock Holmes -elokuville, vaan täysin omana juttunaan, vaikka tiettyjä tuttuja ritchiemäisyyksiä onkin siellä täällä mukana. Nuoren Sherlockin sarja vie kelvollisesti mukanaan ja Oxford on jo miljöönä mitä otollisin paikka nuorelle nerolle ratkoa mysteerejä. Tai siis nuorille neroille, koska tohtori Watsonin sijaan Sherlock lyöttäytyykin yhteen Moriartyn kanssa, joka yleensä... noh, eipä paljasteta sen enempää.

Mikään napakymppi sarja ei kuitenkaan ole, vaikka se käynnistyykin jopa yllättävän lupaavasti ja sen finaalijakso on onnistuneen jännittävä. Sarjan puoliväli jää ajoittain junnaamaan paikoillaan, Sherlockin ja Moriartyn tutkiman tapauksen koukuttavuus rakoilee ja alkupään vekkuli fiiliskään ei täysin jaksa kantaa. Varsinainen tarina paranee loppusuoralla, kun se muuttuu henkilökohtaisemmaksi Sherlockille, mutta siltikään se ei ollut niin mukaansatempaava kuin olisin toivonut, eivätkä paljastukset ole lopulta niin ällistyttäviä kuin voisi odottaa. Vaikka sarja ei kokonaisuutena vakuuttanut minua erityisemmin, oli se silti pääasiassa toimiva ja jos Young Sherlockille päätetään tehdä jatkoa, katson sarjaa lisää oikein sujuvasti.

Ritchien johdolla ohjaajat tekevät ihan hyvää työtä tunnelman kanssa, joskin puolivälin vakavampi ote ei täysin toiminut omalla kohdallani. Käsikirjoittajat ovat rakentaneet ihan menevän tarinan, mutta parhaimmillaan he ovat nasevan sanailun kanssa. Teknisesti Young Sherlockin avauskausi on pätevä. Kameratyöskentely on oivallista, lavasteet ovat hienot, puvustus on tyylikästä ja maskeerauksetkin näyttävät hyviltä. Tietokonetehosteet eivät aina täysin vakuuta, mutta niitä hyödynnetäänkin säästeliäästi. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja pidin niin Christopher Bensteadin säveltämistä musiikeista, kuten myös alkutekstibiisiksi valitusta Kasabian-yhtyeen Days Are Forgottenista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.3.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste ja kuvat / poster and still images of Young Sherlock season 1 www.press.amazonmgmstudios.com

Copyright material used under fair use for review and educational purposes.

Young Sherlock, Iso-Britannia, 2026-, Motive Pictures, Inspirational Entertainment, Amazon MGM Studios, Toff Guy Films

Arvostelu: Sinbad - seitsemän meren sankari (Sinbad: Legend of the Seven Seas - 2003)

SINBAD - SEITSEMÄN MEREN SANKARI

SINBAD: LEGEND OF THE SEVEN SEAS

Ohjaus: Tim Johnson ja Patrick Gilmore

Pääosissa: Brad Pitt, Catherine Zeta-Jones, Michelle Pfeiffer, Joseph Fiennes, Dennis Haysbert, Adriano Giannini, Timothy West, Jim Cummings, Conrad Vernon, Raman Hui ja Chung Chan

Genre: animaatio, seikkailu, fantasia, komedia

Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

Ikäraja: 7

Sinbad: Legend of the Seven Seas, eli suomalaisittain Sinbad - seitsemän meren sankari perustuu vanhoihin arabialaisiin taruihin Sinbadista, joka esiintyi Tuhannen ja yhden yön tarinoissa (أَلْف لَيْلَة وَلَيْلَة), jotka juontavat juurensa satojen vuosien päähän menneisyyteen. Tehtyään Walt Disneylle animaatioelokuvan Aladdin (1992), Ted Elliott ja Terry Rossio ryhtyivät suunnittelemaan filmiä Sinbadista. Disneytä ei kuitenkaan kiinnostanut idea, joten kaksikko kääntyi lopulta juuri perustetun animaatioyhtiö DreamWorksin puoleen, joka tarttui projektiin. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animointi alkoi ja lopulta Sinbad - seitsemän meren sankari sai maailmanensi-iltansa 22. kesäkuuta 2003 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli kuitenkin taloudellinen pettymys, jolle kriitikot antoivat aika heikkoa palautetta. Itse katsoin Sinbad - seitsemän meren sankarin useaan otteeseen lapsena, mutta viime katselukerrasta on tainnut vierähtää jo yli kymmenen, kenties jopa viisitoista vuotta. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa leffan pitkästä aikaa uudestaan ja arvostella sen.‎

Kaaoksen jumalatar Eris varastaa kallisarvoisen Rauhankirjan. Vangittu merirosvo Sinbad saa tehtäväkseen lähteä vaaralliselle matkalle merten halki Tartarokseen ja varastaa kirja takaisin, palkkionaan armahdus rikoksistaan.

Brad Pitt ääninäyttelee Sinbadia, vekkulimaista merirosvoa, joka päätyy elämänsä seikkailuun, kun hänet lavastetaan Syrakusan kallisarvoisimman aarteen, Rauhankirjan anastajaksi ja hänen täytyy todistaa syyttömyytensä varastamalla kirja todelliselta rosvolta. Tiettyjen ärsyttäviensäkin puoltensa, kuten misogyniansakin kanssa Sinbad on oiva päähenkilö - jopa hieman antisankarisorttia. Katsojana lähtee ihan mielellään seikkailuun hänen ja hänen miehistönsä kanssa, johon kuuluvat muun muassa perämies Kale (Dennis Haysbert), eksentrinen Rat (Adriano Giannini), iäkäs Luca (Jim Cummings), päästä varpaisiin aseistautunut Jed (Conrad Vernon) ja jatkuvasti vetoja lyövät Jin (Raman Hui) ja Li (Chung Chan). Miehistön jäsenet jäävät varsin yksiulotteisiksi, mutta silti ihan toimiviksi tapauksiksi.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Syrakusan kuningas Dymas (Timothy West), hänen poikansa, Sinbadin lapsuudenystävä Proteus (Joseph Fiennes), Traakian lähettiläs, lady Marina (Catherine Zeta-Jones), sekä paha jumalatar Eris (Michelle Pfeiffer), joka pyrkii syöksemään Syrakusan kaaokseen ilman Rauhankirjaa. Eris on oiva pahis tarinalle ja Pfeiffer tekee hahmosta onnistuneen viettelevän ja katalan. Lady Marina on myös mainio hahmo, eikä jää miksikään avuttomaksi neidoksi, joka Sinbadin pitäisi jatkuvasti pelastaa pulasta.

Vaikka koinkin varsin miellyttäväksi ja nostalgiseksi palata Sinbad - seitsemän meren sankarin pariin yli vuosikymmenen tauon jälkeen, täytyy sanoa, että välillä aika kyllä kultaa muistot. Elokuva ei ollut sellainen loistokas teos, jollaisena sen muksuna näin, mutta on kyseessä silti varsin kelvollinen seikkailuraina, jonka parissa koko perhe voi viihtyä. Harmittelinkin hieman, kuinka negatiivisen vastaanoton leffa sai ilmestyessään. Elokuva lähtee napakasti käyntiin ja menee nopeasti itse asiaan. Alun merihirviötaistelun tiimellyksessä useammat hahmot tulevat tutuiksi ja Rauhankirjan merkitystä korostetaan. Ei aikaakaan, kun kirja on jo varastettu ja varsinainen seikkailu alkaa.

Seikkailuhenki on vahvasti läsnä leffassa ja Sinbadin retki tarjoaa vähän väliä uusia vaaroja seireeneistä jättiläiskaloihin ja arktisiin petolintuihin. Perheen pienimmille katsojille filmi voi olla onnistuneen jännittävä, mutta siitä löytyy toki myös kosolti huumoria. On niin fyysistä kommellusta kuin sanallista vitsailua. Osat vitseistä menevät lapsilta ohi, mutta ilahduttavat taas aikuiskatsojaa. Ja toki mukaan on heitetty myös ripaus romantiikkaa, jolloin aika lailla kaikki perinteisen seikkailutarinan ainekset ovat visusti kasassa. Alle puolentoista tunnin kestossaan Sinbad - seitsemän meren sankarista ei tylsää hetkeä löydy ja filmi kulkeekin vauhdilla loppuun saakka.

Elokuvan animaatiojälki on harmillisesti parhaat päivänsä nähnyt. Leffassa on yritetty yhdistää perinteistä käsin piirrettyä animaatiota 2000-luvun taitteessa hitiksi nousseeseen tietokoneanimaatioon. Ideana tämä on toimiva ja yhdistelmäkikkailua on hyödynnetty toimivasti joissain muissa samoihin aikoihin ilmestyneissä filmeissä. Sinbad - seitsemän meren sankarissa tyylikäs piirrosjälki ja viimeistelemättömältä näyttävä digityö erottuvat kuitenkin toisistaan kuin yö ja päivä. Äänimaailma on kuitenkin kaikin puolin mainiosti rakennettu. Harry Gregson-Williamsin säveltämät musiikit ovat erittäin hyvät. Varsinkin Eriksen viekkaat melodiat ovat mieleenpainuvat.

Yhteenveto: Sinbad - seitsemän meren sankari on kelpo animaatioseikkailu, jonka parissa koko perhe voi viihtyä passelisti. Puolentoista tunnin kestossaan elokuva on toimivan napakka ja sen matkalle hyppää varsin mielellään, vaikkei meno enää näin aikuisiällä ole yhtä huimaa kuin millaisena sen lapsena nähtynä muisti. Leffasta löytyy monenlaisia eri toimintakohtauksia, jotka saattavat olla lapsikatsojille varsin hurjia. Seasta löytyy myös paljon huumoria, sekä tietty ripaus romantiikkaa. Itse Sinbad on turhauttavinekin puolineen pätevä hahmo elokuvan keulakuvaksi ja kaaoksen jumalatar Eris on toimiva pahis. Lady Marina ei onneksi jättäydy pelkäksi avuttomaksi neidoksi hädässä, vaan on yhtä lailla ratkomassa ongelmia. Elokuvan visuaalinen puoli on harmillisesti jäänyt ajan julmiin hampaisiin. Käsin piirretty animaatio näyttää hyvältä, mutta tietokoneanimaatio näyttää kiusallisen viimeistelemättömältä. Kaksi eri animointityyliä eivät yhtään istu toisiinsa. Sen sijaan Harry Gregson-Williamsin säveltämät seikkailulliset musiikit taitavat jopa olla elokuvan parasta antia. Sinbad - seitsemän meren sankari ei onnistunut säväyttämään yhtä lujaa aikuisiällä kuin jotkut muut lapsuuteni suosikkianimaatiot, kuten DreamWorksin Kananlento (Chicken Run - 2000) ja Shrek (2001), mutta se on silti oikein kelvollinen leffa, jota voi suositella perheen yhteiseen leffailtaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.6.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Sinbad: Legend of the Seven Seas, 2003, DreamWorks Pictures, DreamWorks Animation