Widow's Bay, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

WIDOW'S BAY - KAUSI 1

Luoja: Katie Dippold

Näyttelijät: Matthew Rhys, Kate O'Flynn, Stephen Root, Kevin Carroll, Kingston Rumi Southwick, Dale Dickey, K Callan, Christian Clemenson, Jeff Hiller, Nancy Lenehan, Beck Nolan, Charles Van Flaherty, Neil Casey, Meredith Casey, Kylie McNeill, Hamish Linklater, Betty Gilpin, Bashir Salahuddin, William Hill, Toby Huss, Olli Haaskivi, Tim Baltz, Elizabeth Alderfer, Lauren Bittner, Chris Fleming ja Airon Armstrong

Genre: kauhu, komedia, mysteeria

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 31 minuuttia - 48 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 20 minuuttia

Ikäraja: 16

Widow's Bay on Katie Dippoldin luoma kauhukomediasarja. Apple Studios innostui Dippoldin ideasta ja sarjan kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2025. Nyt Widow's Bayn ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun ja itse odotin sarjan näkemistä suurella mielenkiinnolla. Sarjan premissi oli mielestäni kiinnostava ja avausjakson julkaisusta lähtien luin ja kuulin yhä vain enemmän ja enemmän kehuja. Kun Widow's Baysta oli enää finaalijakso julkaisematta, ryhdyin vihdoin katsomaan sarjaa.

Uuden-Englannin lähistöllä sijaitsevan saarikaupunki Widow's Bayn pormestari Tom Loftis yrittää kasvattaa alueen turismia, siitäkin huolimatta, että Tomia lukuun ottamatta lähes kaikki muut saaren asukkaat ovat varmoja siitä, että Widow's Bay on kirottu.

Harmillisesti kesken kaiken lopetetun Perry Mason -sarjan (2020-2023) päätähti Matthew Rhys näyttelee Widow's Bayn saarikaupungin pormestaria, Tom Loftisia, joka on kyllästynyt paikan ankeaan menoon ja haluaa nostaa saaren uuteen kukoistukseen ja tehdä siitä turistien hittikohteen. Operaatiota ei helpota se, että lähes kaikki muut saarella uskovat Widow's Bayn olevan kirottu. Saaren historiaan liittyy ties mitä kummitustalosta kannibalismiin ja sarjamurhaajasta vesialueisiin, joilla kalastajat katoavat mysteerisesti. Tom pitää koko hommaa hölynpölynä, mutta joutuu pian huomaamaan, että puheissa saattaa sittenkin olla perää. Rhys on nappivalinta päärooliin. Hän tulkitsee vakuuttavasti hahmonsa eri puolia alkuperäisestä epäuskosta kauhuun ja sitten yritykseen ratkoa tilanteen.

     Widow's Bayssa asuvat myös muun muassa Tomin kapinahenkinen poika Evan (Kingston Rumi Southwick), Tomille töitä tekevät Patricia (Kate O'Flynn), Rosemary (Dale Dickey), Dale (Jeff Hiller) ja Ruth (K Callan), sheriffi Clemmons (Kevin Carroll), kaupungin pahaenteisiin yliluonnollisuuksiin visusti uskova Wyck (Stephen Root), lääkäri Morgan (Christian Clemenson), majataloa pyörittävä Kurt (Neil Casey), pastori Bryce (Toby Huss), sekä kahvilaa pyörittävä Ray (suomalaistaustainen Olli Haaskivi). Sivuhahmoistakin löytyy oivallisia tyyppejä, jotka suhtautuvat kaupungin kummallisuuksiin eri tavoin. Eri jaksoissa eri hahmot pääsevät enemmän esille ja näyttelijäkaarti suoriutuu läpikotaisesti hyvin rooleistaan.

Widow's Bayta ei turhaan ole kehuttu yhdeksi vuoden parhaista uutuussarjoista. Kyseessä on aivan mahtava ja saman tien tehokkaan koukuttava tapaus, joka sulauttaa kauhun ja komedian jopa hämmästyttävän onnistuneesti. On olemassa paljon kauhukomedioita, joista pidän, kuten aina yhtä hulvaton Shaun, kuolleiden kunkku (Shaun of the Dead - 2004), mutta ne tuppaavat yleensä kallistua enemmän huumorin kuin pelottelun puolelle. Widow's Bay taas on oikeasti pelottava silloin kun se haluaa olla, mutta se osaa myös olla todella hauska silloin kun se sille tuulelle sattuu. Kauhu ja komedia eivät millään tavalla syö pois toisistaan, vaan ne kulkevat saumattomasti käsi kädessä. Välillä kesken karmivan kohtauksen voi tapahtua jokin äkillinen koominen juttu, mutta sarja onnistuu sitten saman tien palaamaan takaisin karmivaksi.

Sen lisäksi, että kauhu ja komedia on onnistuttu sulauttamaan erinomaisesti, on kiehtovan mysteerinen ilmapiiri kaiken aikaa läsnä. Tarina ja sen hahmot ovat väkeviä ja heidän erilaisten edesottamusten parissa aika kulkee kuin siivillä. Aika lailla joka jaksoon on keksitty jotain erilaista, joiden myötä sarjan kauhukattauskin siirtyilee kummittelusta slasheriin ja psykologisempaankin pelotteluun. Täysin oma lukunsa on saaren alkuaikoihin sijoittuva takaumajakso. Finaali pistää hahmonsa tehokkaasti ahtaalle ja jättää tietyt aspektit sitten auki jatkoa varten. Kakkoskausi onkin jo työn alla, enkä malta odottaa, että pääsen matkaamaan takaisin Widow's Bayhyn - toivottavasti vieläpä mahdollisimman pian!

Sarjan ohjaajat (muun muassa sarjoja, kuten Barry (2018-2023) ja The Bear (2022-2026) tehnyt Hiro Murai ja X-kauhutrilogian (2022-2024) ohjannut Ti West) tekee loistokasta työtä niin tunnelman kuin näyttelijöiden parissa, samalla kun Katie Dippoldin johtama käsikirjoitustiimi keksii kaikenlaista outoa saaren asukkaiden pään menoksi. Widow's Bay on myös taitavasti kuvattu ja etenkin Westin ohjaama takaumajakso on vieläpä tyylikkäästi valaistu. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivallista ja maskeeraukset mainiot. Tehosteet näyttävät hyviltä ja äänimaailmakin on osaavasti rakennettu. Vahvan lisänsä tuovat David Flemingin säveltämät musiikit, jotka myös leikittelevät eri lajityyppien kanssa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Widow's Bay, Yhdysvallat, 2026-, Apple Studios, Chum Films

Arvostelu: Night Swim (2024)

NIGHT SWIM

Ohjaus: Bryce McGuire

Pääosissa: Wyatt Russell, Kerry Condon, Gavin Warren, Amélie Hoeferle, Nancy Lenehan, Elijah J. Roberts, Eddie Martinez, Jodi Long, Rahnuma Panthaky ja Ben Cinclair

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 38 minuuttia

Ikäraja: 16

Night Swim perustuu Bryce McGuiren ja Rod Blackhurstin samannimiseen lyhytelokuvaan vuodelta 2014. Lyhytelokuvan noustua viraalihitiksi, Atomic Monster -yhtiön varatoimitusjohtaja Judson Scott esitteli sen ohjaaja James Wanille, joka innostui ja hankki lyhytelokuvan oikeudet, tuottaakseen sen pohjalta täyspitkän kauhuelokuvan. Wanin Atomic Monster ja tuottaja Jason Blumin kauhuyhtiö Blumhouse päättivät yhdistää voimansa ja Night Swimistä muodostui yhtiöiden ensimmäinen yhteistyöelokuva. McGuire palkattiin käsikirjoittamaan ja ohjaamaan leffa ja kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2023. Nyt Night Swim on saapunut elokuvateattereihin ja itse en odottanut elokuvaa kovinkaan innolla. Alkuperäinen lyhytelokuva ei ollut mielestäni kummoinen, eikä leffan traileri juuri vakuuttanut minua. Kävin silti katsomassa Night Swimin sen ensi-iltaviikonloppuna.

Sairautensa takia eläkkeelle jäänyt pesäpallotähti Ray Waller perheineen hankkii uuden kodin ja he huomaavat pian, että takapihan uima-altaassa lymyilee jotain pahaa...

Night Swimin keskiössä on Wallerin perhe, johon kuuluvat Ray-isä (Wyatt Russell), Eve-äiti (Kerry Condon), Izzy-tytär (Amélie Hoeferle) ja Elliot-poika (Gavin Warren). Ray oli varsinainen pesäpalloilijalupaus, joka joutui kuitenkin keskeyttämään peliuransa, kun hänellä todettiin keskushermostoon vaikuttava MS-tauti. Mies yrittää löytää hoitokeinoa, toiveenaan palata takaisin kentälle jonain päivänä. Samalla hän kokee maisemanvaihdoksen rauhalliselle omakotitaloseudulle auttavan toipumisessa. Eve taas työskentelee koulussa, Izzy on geneerisen tylsä teinityttö, josta ei löydy juuri mitään sanottavaa ja Elliotilla on ollut rankkaa. Tiedämme tämän, koska hahmot jatkuvasti sanovat, että Elliotilla on ollut rankkaa, muttemme koskaan pahemmin näe, mitä rankkoja asioita Elliot käy läpi. Kurt Russellin poika Wyatt on noussut viime vuosina isompien starojen joukkoon, näyteltyään Marvel-sarjassa The Falcon and the Winter Soldier (2021) ja sitten isänsä kanssa Godzilla-sarjassa Monarch: Legacy of Monsters (2023-). Russell on näyttänyt osaavansa, mutta Night Swimissä hän kulkee läpi leffan aika tylsällä vaihteella, aivan kuin häntä ei kiinnostaisi olla mukana elokuvassa. Vastikään Oscar-ehdokkuuden The Banshees of Inisherinistä (2022) saanut Condon on vakuuttavampi Eve-äitinä. Nuoret näyttelijät Hoeferle ja Warren ajavat asiansa.

Monet 2000-luvun kauhuelokuvista pohjautuvat tekijöidensä aiempiin lyhytelokuviin, joita on laajennettu täyspitkiksi filmeiksi. Jopa James Wanin esikoistyö Saw (2004) oli alun perin lyhytelokuva. Jotkut näistä lyhäreistä täyspitkiksi kauhuelokuviksi venytetyistä tapauksista ovat toimineet, kuten The Babadook (2014), Lights Out (2016) ja Come Play (2020). Joissakin tapauksissa taas lyhytelokuvaan istunut simppeli konsepti ei jaksa kantaa täyspitkää leffaa ja harmillisesti Night Swim on yksi näistä tapauksista. Eipä alkuperäinen lyhytelokuva kymmenen vuoden takaa ollut kaksinen, mutta sen pohjalta rakennettu puolitoistatuntinen on suorastaan pitkäveteinen.

Lyhytelokuvankin ohjannut ja nyt ensimmäistä täyspitkää elokuvaansa tekevä Bryce McGuire on avoimesti kertonut, mitkä leffat ovat inspiroineet häntä ja sen myös huomaa lopputuloksesta. Night Swim on tylsä toisinto huomattavasti paremmista kauhuelokuvista. Poltergeistin (1982) uima-altaaseen osittain sijoittuva loppuhuipennus on selvästi katsottu tätä tehdessä ja onpa yksi kohtaus matkittu Se-leffasta (It - 2017). Koko hommahan lähtee tietty liikkeelle todella tyypilliseen tapaan, perheen muuttaessa uuteen kotiin ja huomatessa, että jokin on pielessä. Sen sijaan, että itse talo olisi riivattu, syypää onkin pihan uima-allas. Omiin silmiini konsepti tuntuu huvittavalta, mutta leffa ottaa itsensä turhan vakavasti. Ihmisdraama on kuivaa ja elotonta, mutta eivätpä kauhukohtaukset paljoa pelasta. Kauhuilu rakentuu kaikista laiskimpien böö-säikyttelyjen varaan. Homma lässähtää viimeistään puolen välin paikkeilla, kun uima-altaassa lymyilevä mörökölli paljastetaan. Olion ulkonäkö on lähinnä koominen. Uima-altaan ympärille yritetään rakentaa löyhää mytologiaa, mutta sekin on varsin kliseistä peruskauraa. Loppuhuipennus on taas aikamoinen antikliimaksi kaiken rakentelun jälkeen.

McGuiren ensikertalaisuus pitkän elokuvan ohjaksissa on selvää. Hän ei saa pidettyä pakettia kasassa, lähtien jo käsikirjoituksesta. McGuire luottaa kauhupuolella liikaa kovaäänisiin pelästytyksiin ja vilkkuviin valoihin, eikä onnistu rakentamaan jännittävää ilmapiiriä uima-altaan ympärille. Tekniseltä puolelta löytyy hyvät puolensa muutamista tyylikkäistä otoksista itse uima-altaaseen, mikä vaikuttaa veikeästi vaihtelevan kokoaan tilanteesta riippuen. Äänimaailma on hyvin tyypillinen kauhuleffalle. Valitettavasti The Lighthousessa (2019) ja The Black Phonessa (2021) mainiota työtä tehnyt Mark Korven ei tällä kertaa saa juuri mitään mielenkiintoista aikaiseksi musiikkipuolella.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.1.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Night Swim, 2024, Universal Pictures, Blumhouse Productions, Atomic Monster, Witchcraft Motion Picture Company

Arvostelu: Ota kiinni jos saat (Catch Me If You Can - 2002)

OTA KIINNI JOS SAAT

CATCH ME IF YOU CAN

Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hanks, Christopher Walken, Nathalie Baye, Amy Adams, Martin Sheen, Nancy Lenehan, James Brolin, Thomas Kopache, Candice Azzara, Jennifer Garner ja Elizabeth Banks
Genre: draama, komedia, rikos
Kesto: 2 tuntia 21 minuuttia
Ikäraja: 7

Catch Me If You Can, eli suomalaisittain Ota kiinni jos saat perustuu tositapahtumiin yhden Yhdysvaltojen nokkelimman huijarin, Frank William Abagnale Jr:n elämästä 1960-luvulla. Abagnale kirjoitti teoistaan omaelämäkerran Ota kiinni jos saat (Catch Me If You Can) vuonna 1980 ja alkoi kaupittelemaan sitä elokuvastudioille. Tuottajat Norman Lear ja Bud Yorkin nappasivat kirjan elokuvaoikeudet ja myivät ne Columbia Picturesille, joka taas puolestaan myi ne tuottaja Hall Bartlettille. Bartlett oli jo alkanut tekemään elokuvaa, kun hän menehtyi ja projekti siirtyi Hollywood Picturesille. Sieltä projekti siirtyi TriStar Picturesin kautta DreamWorks-yhtiölle, jossa ohjaaja Steven Spielberg sai Abagnalen omaelämäkerran käsiinsä. Spielberg alkoi työstämään filmiä tuottajan roolissa ja ohjaajaksi pohdittiin aluksi mm. David Fincheriä, Gore Verbinskiä ja Lasse Hallströmiä, kunnes Spielberg päätti itse hoitaa ohjaamisen. Kuvaukset alkoivat tammikuussa 2002, samalla kun Spielbergin toinen elokuva, Minority Report (2002) oli jälkituotannossa ja lopulta Ota kiinni jos saat sai maailmanensi-iltansa 16. joulukuuta 2002 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli suuri menestys, joka voitti myös kriitikot puolelleen. Elokuva sai parhaan miessivuosan ja musiikin Oscar-ehdokkuudet, parhaan miespääosan Golden Globe -ehdokkuuden, parhaan elokuvamusiikin Grammy-ehdokkuuden, sekä parhaan käsikirjoituksen, musiikin, puvustuksen ja miessivuosan BAFTA-ehdokkuudet, joista se voitti jälkimmäisen. Itse näin Ota kiinni jos saat muutama vuosi sen ilmestymisen jälkeen, mutten ole nähnyt sitä kertaakaan sen jälkeen. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin katsoa sen suunnilleen 15 vuoden jälkeen uudelleen ja samalla arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Vuonna 1964 nuori Frank Abagnale Jr. saa tietää, että hänen vanhempansa ovat eroamassa ja päättää karata kotoaan. Karkumatkallaan Frank hoksaa nopeasti olevansa äärimmäisen lahjakas huijaamaan muita ja kun hän alkaa tahkoamaan rahaa väärennetyillä shekeillä, työskennellessään muka lentäjänä, lastenlääkärinä ja apulaisoikeusministerinä, hän saa FBI:n peräänsä.

Pääroolissa Frank Abagnale Jr:nä nähdään Leonardo DiCaprio, joka oli vain muutamaa vuotta aiemmin noussut todelliseksi tähdeksi Titanicin (1997) megamenestyksen myötä. Tästä muodostunut into elokuvia kohtaan paistaa kirkkaana DiCaprion silmillä Frankin roolissa ja hän tekeekin loistotyötä läpi leffan. Vaikka hahmo ryhtyy rikollisiin puuhiin, katsojana on silti täysin Frankin puolella ja haluaa nähdä tämän pääsevän pälkähästä. Suuri osa tästä johtuu DiCaprion tuomasta vekkulimaisesta karismasta ja kuinka hän tekee Frankista huijaustilanteissa täysin yli-itsevarman, vaikkei tämä tietäisi lainkaan, mihin on itsensä pistänyt.

     Kun eri pankit ympäri Yhdysvaltoja alkavat huomaamaan samanlaisia shekkipetoksia, FBI:n agentti Carl Hanratty (Tom Hanks) ryhtyy selvittämään tapausta ja jahtaamaan Frankia. Agentti Hanratty perustuu todelliseen agentti Joseph Sheaan, joka ei leffan teon aikaan halunnut, että hänen nimeään käytetään filmissä. Hanks on tuttuun tapaansa mahtava roolissaan, mutta jää silti auttamatta DiCaprion varjoon.

Roolistaan parhaan miessivuosan BAFTA:n voittanut Christopher Walken ja Nathalie Baye nähdään Frankin vanhempina, Frank Abagnale vanhempana ja Paula Abagnalena, joiden vaikea parisuhde ja ero johtavat Frankin karkaamiseen. Walken tekee erittäin hyvää työtä osassaan, mutta Baye jää selkeämmin sivuosaan. Naisnäyttelijöistä Baye on kuitenkin parhaiten esillä, sillä muut naisnäyttelijät joutuvat lähinnä tyytymään näyttelemään neitoja, joita Frank vietellen huijaa karkumatkallaan. Näissä rooleissa nähdään mm. Jennifer Garner, sekä nykyään huomattavasti isommat tähdet Amy Adams ja Elizabeth Banks.

Ota kiinni jos saat lähtee liikkeelle vuodesta 1967, kun Frank Abagnale on jo saatu kiinni ja häntä viedään FBI:n voimin takaisin Yhdysvaltoihin. Siitä sitten pitkien takaumien kautta kuljetaan ajassa taaksepäin, näyttäen Frankin elämää. Mistä nämä huijausideat ovat peräisin, mikä ajoi hänet karkuteille ja minkä takia hän lopulta jäi kiinni. Siitä huolimatta, että elokuva näyttää tavallaan heti alussa lopputuloksen, on kyseessä silti todella mukaansatempaava ja jännittävä FBI:n ja Frankin kissa-hiiri-leikki. Mistään synkistelevästä trilleristä ei ole kyse, vaan enemmän veijarimaisesta draamakomediasta, mikä levittää virneen vähän väliä katsojan huulille. Heti alussa elokuva esittelee Frankin mestarilliset huijarinlahjat, kun tämä aloittaa uudessa koulussa ja päättää esittää ranskanluokan sijaisopettajaa - ja vieläpä onnistuen siinä usean päivän ajan!

On todella hilpeää seurata, kuinka Frank päätyy mukaan erilaisiin hommiin ja kuinka hän ajan kanssa tehostaa taitojaan erilaisissa huijauksissa. Monet kohtaukset uhkuvat nerokkuutta, kun Frank väärentää hauskoin tavoin esimerkiksi shekkejä, lentäjäkorttia tai lääkärinpapereita. Rohkean persoonallisuutensa ansiosta Frank tekee yhä vain hävyttömämpiä rikoksia ja hänen elämänsä muuttuu päivä päivältä absurdimmaksi. Kiinnijäämisen riski on jatkuvaa ja pitää jännitettä yllä kaiken aikaa - etenkin kun FBI lähtee mystisen shekkiväärentäjän jäljille. Sen lisäksi, että elokuva on täynnä monia läheltä-piti-tilanteita, mitkä pistävät katsojan sydämen lyömään lujempaa, on myös kiehtovaa seurata Frankin suhtautumista FBI:hin. Välillä jännite kiinnijäämisestä vain innostaa Frankia lisää, kun taas toisinaan jatkuva pakoilu muuttuu uuvuttavaksi. Henkilökuvauksena Ota kiinni jos saat on todella mainio teos ja viihdyttävänä rikoskertomuksena vielä sitäkin parempi.

On Spielberg kyllä aikamoinen äijä. Hän ohjasi vuoden sisään kaksi lähes kahden ja puolen tunnin elokuvaa, joista ensimmäinen oli vielä ison budjetin tehostetuotanto Minority Report ja onnistui molemmissa erittäin hyvin. Ota kiinni jos saat ei todellakaan ole Spielbergin ensimmäinen elokuva, minkä hän ohjasi, odotellessaan toisen elokuvansa tehosteiden viimeistelyä. Vuonna 1993 hän julkaisi niin Jurassic Parkin kuin Schindlerin listan (Schindler's List), mikä on saavutus, mitä aika lailla kaikki muut ohjaajat voivat vain katsoa sivusta kadehtien. Vaikka Minority Report ja Ota kiinni jos saat eivät olekaan kaksikkona läheskään yhtä väkevä kuin Jurassic Park ja Schindlerin lista, ovat ne silti molemmat loistoviihdettä, eikä voi muuta kuin ihailla ohjaajan lahjakkuutta. Ota kiinni jos saat on myös teknisesti taidokkaasti tehty. Lavasteilla ja asuilla 1960-luku herätetään tyylikkäästi takaisin henkiin. Kuvaus on oivallista ja sitä tukee hyvä leikkaus (joskin elokuvan ei tarvitsisi olla ihan kahden tunnin ja 20 minuutin mittainen). Äänimaailmakin on mainio tehosteista Spielbergin luottosäveltäjä John Williamsin musiikkeihin, jotka tuovat oman vahvan lisänsä vekkulimaiseen henkeen.

Yhteenveto: Ota kiinni jos saat on aivan mahtava rikoskomedia, joka pitää tehokkaasti mukanaan läpi lähes kahden ja puolen tunnin kestonsa. Filmi nostaa vähän väliä virneen katsojan kasvoille, sillä sitä on niin viihdyttävää ja hilpeää seurata. Frank Abagnale Jr:n veijarimaiset huijauspuuhat ovat erittäin koukuttavia ja onnistunutta jännitettä tuodaan mukaan, kun FBI astuu kuvioihin. Jahti pitää niin päähahmon kuin katsojan varpaillaan, vaikka lopputulos paljastetaan heti elokuvan alussa. Steven Spielbergin ohjaus on herralle tyypillisesti todella taidokasta ja hän pitää ovelaa pakettia hyvin kasassa. Leonardo DiCaprio on nappivalinta huijarin osaan ja Tom Hanks suoriutuu erittäin passelisti tätä jahtaavan FBI-agentin roolista. Myös teknisiltä ansioiltaan filmi on pätevästi työstetty. Ota kiinni jos saat tuntuu usein unohtuvan, kun käydään läpi Spielbergin elokuvia. Ohjaajan filmografiaan mahtuu toki monia tätä parempia huipputeoksia, mutta 2000-luvun leffoista puhuttaessa Ota kiinni jos saat edustaa mielestäni Spielbergin tuotannon parempaa päätyä. Suosittelenkin elokuvaa kaikille kevytmielisempien rikostarinoiden, sekä tämän ohjaajan ja näiden näyttelijöiden faneille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.1.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Catch Me If You Can, 2002, DreamWorks, Kemp Company, Splendid Pictures, Parkes/MacDonald Image Nation, Amblin Entertainment, Muse Entertainment Enterprises