Hacks, kausi 5 (2026) - sarja-arvostelu

HACKS - KAUSI 5

Luojat: Lucia Aniello, Paul W. Downs ja Jen Statsky

Näyttelijät: Jean Smart, Hannah Einbinder, Paul W. Downs, Megan Stalter, Carl Clemons-Hopkins, Rose Abdoo, Tony Goldwyn, Mark Indelicato, Kaitlin Olson, Christopher McDonald, Poppy Liu, Jane Adams, Robby Hoffman, W. Earl Brown, Alanna Ubach, Ann Dowd, Christopher Briney, Lucia Aniello, Anna Konkle, Peter Strauss, Cherry Jones ja Leslie Bibb

Genre: komedia

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 32 minuuttia - 47 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 3 minuuttia

Ikäraja: 12

Lucia Aniellon, Paul W. Downsin ja Jen Statskyn luoma komediasarja Hacks nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä HBO Maxissa toukokuussa 2021. Toinen, kolmas ja neljäs kausi vain kasvattivat suosiota, joten jatkoa oli luvassa lisää, joskin vuoden 2025 Emmy-gaalassa tekijät paljastivat viidennen kauden vievän sarjan päätökseensä. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2025 ja nyt Hacksin viides ja samalla viimeinen tuotantokausi on pyörinyt loppuunsa. Itse pidin todella paljon sarjan aiemmista kausista ja olen innolla odottanut näkeväni, kuinka tarina viedään päätökseen. Katsoinkin Hacksin uudet jaksot pian niiden ilmestymisen jälkeen.

Deborah ja Ava palaavat Yhdysvaltoihin, saatuaan tietää että Deborahin on uutisoitu kuolleen. Deborah päättää näpäyttää Bob Lipkaa ja vetää ennätyskeikan New Yorkin legendaarisessa Madison Square Gardenissa, hinnalla millä hyvänsä.

Hacksin hahmot tekevät paluun ja näillä näkymin viimeistä kertaa, viidennen kauden toimiessa sarjan finaalina. Päärooleissa stand up -koomikko Deborah Vancena ja hänelle vitsejä kirjoittavana Ava Danielsina nähdään tietty Jean Smart ja Hannah Einbinder. Neljännen kauden lopuksi Deborah jätti unelmapestinsä Late Night -keskusteluohjelman juontajana ja kaksikko lähti matkalle Singaporeen, koska sopimuksensa mukaan Deborah ei saa esiintyä Yhdysvalloissa. Kuitenkin kun Deborahille selvisi, että hänet on julistettu kotimaassaan kuolleeksi, hän päättää palata, korjata asiat ja maksaa potut pottuina. Samalla Ava yrittää saada studioita kiinnostumaan kehittelemästään komediasarjasta. Smart on viimeiseen asti aivan fantastinen roolissaan Deborahina, ansaiten jälleen kaikki palkintonsa, joita hänen suuntaan todennäköisesti satelee myös tämän finaalikauden myötä. Hän tekee itsekeskeisestä hahmostaan oikukkaan, mutta hulvattoman ja moniulotteisen. Einbinder on myös mainio Avana, joskin muutamassa jaksossa hahmosta on kirjoitettu omituisen tyhmä - asia, mikä onneksi korjaantuu kauden loppusuoralla.

     Myös Deborahin managerikaksikko Jimmy (Paul W. Downs) ja Kayla (Megan Stalter), Deborahin firmaa johtava Marcus (Carl Clemons-Hopkins), Deborahin tytär DJ (Kaitlin Olson), Palmetto-kasinon johtaja Marty (Christopher McDonald), sekä Late Nightin niljakas omistaja Bob Lipka (Tony Goldwyn) ovat menossa mukana. Muut näyttelijät ovat mainioita rooleissaan, mutta Stalter pysyy loppuun asti sarjan selkeänä heikkona lenkkinä, Kaylan ollessa mielestäni yhä lähinnä ärsyttävä.

Viime aikoina on ollut paljon puhetta sarjojen finaalikausista, jotka ovat tuottaneet katsojilleen pettymyksiä. Stranger Thingsin (2016-2025) ja The Boysin (2019-2026) päätöskaudet turhauttivat monia ja itselleni Euphorian (2019-2026) kolmas kausi oli yksi kehnoimmista finaaleista pitkään aikaan. On kuitenkin suuri ilo todeta, että Hacks ei suostu pettämään vielä loppumetreillään. Kyseessä on nimittäin jopa poikkeuksellisen onnistuneesti korkean tasonsa säilyttänyt komediasarja, jollaista ei äkkiseltään toista tule mieleen. Vaikka Kayla pysyy loppuun asti rasittavana ja Avan kohdalla tehdään mielestäni aluksi hieman kyseenalaisia ratkaisuja, eivät ne onneksi onnistuneet pilaamaan muuten mahtavaa ja jälleen todella hauskaa kautta.

On erittäin kiinnostavaa matkata Deborahin kanssa takaisin Yhdysvaltoihin ja seurata sitten, kun komedialegenda päättää lyödä Lipkalle luun kurkkuun oikein kunnolla. Matka Madison Square Gardenille on kuitenkin kivinen, tarjoten sekä paljon haasteita, mutta myös roimasti hulvattomia juttuja. Jopa hieman irrallinen jakso, jossa Deborah ja DJ-tytär osallistuvat Amazing Race -ohjelmaan, on erittäin hupaisa. Kaikki johtaa kohti loistavaa finaalia, joka onnistuu iskemään todella tehokkaasti tunteisiin. Deborahiin ja Avaan on kiintynyt aikamoisesti näiden viiden kauden varrella ja kun on aika jättää heille hyvästit, on se lopulta vaikea paikka. Kiitos Hacks kaikesta!

Tuotantokauden ohjaajat (muun muassa Paul W. Downs) pitävät loistokasta ilmapiiriä hyvin yllä, onnistuen hyvin myös draaman sarjalla. Teknisestikin Hacks pitää tasonsa loppuun saakka. Viides kausi on osaavasti kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat mainiot, puvustus tyylikästä ja äänimaisemakin on pätevästi rakennettu. Carlos Rafael Riveran ja David Stalin säveltämät musiikit tunnelmoivat miellyttävästi taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Hacks, Yhdysvallat, 2021-, Universal TV, Universal Television, 3 Arts Entertainment, First Thought Productions, Fremulon, Paulilu Productions

Arvostelu: Rough Night (2017)

ROUGH NIGHT (2017)

Ohjaus: Lucia Aniello
Pääosissa: Scarlett Johansson, Jillian Bell, Ilana Glazer, Zoë Kravitz, Kate McKinnon, Paul W. Downs, Ryan Cooper, Ty Burrell, Demi Moore ja Colton Haynes
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Ikäraja: 16

Kun ensimmäisen kerran kuulin Rough Nightista, ajattelin, että kyseessä voisi olla hauska hömppäkomedia, jonka naureskelee ainakin kerran läpi. Kuitenkin kun huomasin, että leffassa nähtäisiin Kate McKinnon, mielenkiintoni laski, sillä en voi sietää häntä. McKinnon esiintyi viime vuonna Ghostbustersissa (2016), Mastermindsissa (2016) ja Office Christmas Partyssa (2016), ja hän oli jokaisessa vielä ärsyttävämpi kuin edellisessä. Yritin kuitenkin ajatella, että ehkä leffa olisi silti ihan kelpo komedia, kunnes näin trailerin, joka näytti todella typerältä koheltamiselta. Yleensä komediaelokuvien trailereissa näytetään parhaat palat ja jos kyseisessä trailerissa olivat Rough Nightin hauskimmat hetket, niin kovin hyvin ei leffa toimi, sillä en nauranut kertaakaan. Meninkin katsomaan elokuvan, odottaen mahdollisesti vuoden huonointa komediaa, mutta yritin pienesti toivoa, että voisin yllättyä edes hieman.

Jess on menossa naimisiin, joten hänen collegeaikaiset ystävänsä päättävät järjestää hänelle polttariviikonlopun Miamissa. Kaikki ei kuitenkaan suju odotetulla tavalla ja yhtäkkiä heillä on ongelmana kuollut miesstrippari.

Pääosassa Jessinä nähdään Scarlett Johansson, joka esiintyy yleensä toimintarooleissa. Johansson osoittaa sopivansa tällaiseenkin leffaan ja jopa pääosaan, mutta hauska hän ei kuitenkaan ole. Jess pyrkii senaattiin ja on yrittänyt parantaa tapojaan bile-elämästä. Valitettavasti tällainen polttarimatka voi aiheuttaa hänelle huonoa menestystä unelmauralla. Vaikka hahmo usein sanookin, ettei hänen pitäisi tehdä sitä ja tätä, hän huomaakin yhtäkkiä käyttävänsä kokaiinia ja tanssivansa sydämensä kyllyydestä.
     Hauskan tyttöviikonlopun on suunnitellut Alice, jota esittää Jillian Bell. Alice on todella villi ja vapaa tapaus, joka haluaa pitää niin paljon hauskaa kuin on vain mahdollista. Hän on takertunut liikaa collegemuistoihinsa ja kuvittelee nelikon olevan yhtä hyviä ystäviä kuin kymmenen vuotta aiemmin. Vaikka paikoitellen Bell ärsyttää, löytyy häneltä myös ihan toimivaa suoritusta.
     Ilana Glazer näyttelee Frankieta, joka tuntuu haluavan protestoida kaikkea mahdollista, mutta välillä taas unohtaa kaiken sellaisen. Frankien ajatukset eivät välillä siirry katsojille asti, jolloin parissa kohtaa hän tuntuu toimivan aiemmin kerrotun ajatusmaailman vastaisesti. Eniten hänestä tuodaan esille hänen viharakkaussuhteensa Zoë Kravitzin esittämää Blairia kohtaan, sillä he olivat aikoinaan pari. Blairilla on uudet parisuhdeongelmat miehen kanssa, mutta niitä ei nosteta esille kovin usein. Yhtä kohtausta lukuunottamatta Blair ei pääse selkeästi esille ja jääkin muiden naisten jalkoihin ruutuajassa. Glazerin ja Kravitzin kemia on mainiota, vaikkei kaksikko muuten kovin ihmeellinen olekaan.
     Nelikon mukana Miamissa juhlii Jessin australialaisystävä Pippa, jona nähdään Kate McKinnon. Onneksi McKinnon ei ole sama ärsyttävä friikkityyppi, joka hän oli aiemmin mainitsemissani viime vuoden leffoissa, muttei hän vieläkään vakuuta. Paikoitellen Pippa tuntuu roikkuvan mukana vain, koska hänet esiteltiin aiemmin tarinassa. Kun muut käyvät keskustelua, välillä leikataan kuvaan hänestä, kun hän ilmeilee oudosti tai sanoo väliin kommentteja, joihin kukaan ei vaivaudu reagoimaan. Pääasiassa McKinnon on siedettävä, mutta hän osaa olla myös rasittava ilmeidensä ja yliampuvan näyttelemisensä takia.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Paul W. Downsin esittämä Jessin kihlattu Peter, Ty Burrellin ja Demi Mooren esittämä kiimainen pariskunta, sekä Ryan Cooperin ja Colton Haynesin esittämät miesstripparit.

Rough Night ei valitettavasti ollut parempi kuin odotin. Alun kohtaukset vaikuttavat vielä ihan kivoilta (jos noloa collegeprologia ei lasketa mukaan), mutta kun bailaaminen Miamissa alkaa, myös tason lasku alkaa. Suuri osa leffasta on pelkkää koheltamista, vaikka mukaan on saatu hieman draamaakin, kun vanhat ystävykset eivät näe enää usein, eivätkä he välttämättä täysin halua olla toistensa kanssa. Onneksi koko leffa ei ole pelkkää juhlimista, kuten etukäteen pelkäsin, vaan suurimmaksi osaksi juoni keskittyy siihen, kun viisikko yrittää keksiä tavan hankkiutua eroon ruumiista ilman, että heidän puuhiaan huomataan. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tunnu tarpeeksi laajalta tarinalta, jotta leffan pituus selittyisi, joten mukana on paljon ylimääräistä. Ei pituudessa olisi vikaa, jos se käytettäisi paremmin hyödyksi ja naiset yrittäisivät mahdollisimman erilaisia - ja tietty hauskoja - tapoja ruumiin hävittämiseen, mutta useat minuutit kuluvat vain siihen, että he istuvat/seisovat ja miettivät, mitä tekisivät. Tähän päälle kertyy vielä lisäminuutteja siitä, kun Jessin poikaystävä Peter kuulee puhelimen kautta vain muutaman sanan, joihin lukeutuu "strippari" ja paniikissa hän lähtee ajamaan osavaltioiden halki, peläten tulevan vaimonsa olevan pettäjä.

Elokuva sisältää paljon paniikissa tapahtuvaa huutamista, mikä käy useaan otteeseen hermoille. Ja kun älämölöttäminen ei ole edes hauskasti toteutettu, näiden kohtien katsomisen miellyttävyys on hyvin alhainen. Rough Night ei itse asiassa ole erityisen hauska. Muutamat hymähdykset leffa saa aikaiseksi katsojassa, mutta siihen se jääkin. Mitään hulvatonta on täysin turha odottaa, paitsi jos aivan kaikki naurattaa. Leffa on selvästi suunnattu teinitytöille, sekä nuorille naisille, joten monet vitsit toimivat varmasti paremmin heille kuin itselleni, mutten usko, että elokuva kovin paremmaksi siitä muuttuu. Suurimmaksi osaksi vitsit ovat muista komedioista varastetut, jolloin lähinnä unelmoi katselevansa niitä leffoja eikä tätä. Nämä vitsit ovat myös huonosti muunnettu Rough Nightia varten, jolloin käy enemmänkin sääliksi tekijöitä. Hauskinta koko elokuvassa on heti alussa lentokentällä nähtävä hetki, kun yksi naisista päättää aloittaa juhlimisen ja avata samppanjapullon. Korkki lentää tietty voimakkaan pamauksen säestämänä, mitä useat luulevat laukaukseksi ja heittäytyvät maahan. Siinä kohtaa naurahdin ääneen, mutta sekin vitsi meni pilalle, kun hahmojen täytyi kommentoida itse, mikä jutusta teki niin hauskan. Sentään elokuvalla on ihan mielenkiintoinen loppuhuipennus, mutta kun sitä aiemmin nähdyt tunti ja vartti eivät ole miellyttäneet, ei finaalilla ole enää oikein mitään väliä, eikä se pelasta lopputulosta. Rough Night on huono teos, jonka suurin ongelma on se, ettei se tee sitä, mitä sen lajityypin pitäisi: olla hauska.

Leffan on ohjannut Lucia Aniello, joka on aiemmin ohjannut vain sarjoja ja lyhytelokuvia. Hän on toiminut myös käsikirjoittajana yhdessä Peteriä näyttelevän Paul W. Downsin kanssa. Kaksikko on selvästi katsonut paljon komedioita tätä varten, muttei ole ymmärtänyt, mikä niissä on hauskaa. Rough Night on sentään kuvattu hyvin, mutta leikkauksessa olisi voinut poistaa turhia pätkiä, kuten erään huoltoasemahölmöilyn, joka ei vie tarinaa eteenpäin millään lailla. Musiikkina kuullaan lähinnä olemassa olevia jumputuskappaleita, mutta mukana on myös leffaan sävellettyä musisointia, joka ei tosin korostu mitenkään filmin aikana.

Yhteenveto: Rough Night on huono elokuva, joka tarjoaa parhaimmillaan muutamat hymähdykset ja parit naurut, sekä ihan kivan loppuhuipennuksen, mutta siihen se jää. Näyttelijät ovat lähinnä vain ihan toimivia rooleissaan. Scarlett Johansson on ihan hyvä pääroolissa, muttei osaa olla hauska, kuten ei myöskään osaa Kate McKinnon, ihan sama kuinka paljon hän irvisteleekin ja puhuu ylikorostetun kehnolla australialaisaksentilla. Elokuva on liian pitkä ja se tuntuu välillä jopa tylsältä, mikä on todella huono juttu komedialle. Monet vitsit ovat kehnoja ja mukana on kohtia, jotka ovat täysin tarpeettomia. Rough Night on suunnattu 16-26 -vuotiaille naisenaluille ja heille se voi toimia, mutta monet muut se jättää kylmäksi. Jos pitää mennä katsomaan komedia, niin käykää mieluummin vilkaisemassa Baywatch (2017), sillä se sentään hyödynsi hölmöyttään vitseissään tai odottakaa ihan hauskalta vaikuttavaa The Housea (Pimeä kasino - 2017). Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään vielä lyhyet kohtaukset, joten ei kannata lähteä salista ennen kuin elokuva on varmasti päättynyt.

Kirjoittanut: Joonatan, 13.6.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Rough Night, 2017, Sony Pictures Entertainment, Paulilu Productions