TV-sarja: Hirviöt: Lyle ja Erik Menendezin tarina (Monsters: The Lyle and Erik Menendez Story - 2024)

HIRVIÖT: LYLE JA ERIK MENENDEZIN TARINA

MONSTERS: THE LYLE AND ERIK MENENDEZ STORY



Luojat: Ryan Murphy ja Ian Brennan
Pääosissa: Cooper Koch, Nicholas Alexander Chavez, Javier Bardem, Chloë Sevigny, Dallas Roberts, Jason Butler Harner, Leslie Grossman, Ari Graynor, Nathan Lane, Marlene Forte, Larry Clarke, Charlie Hall, Jade Pettyjohn, Drew Powell ja Salvator Xuereb
Genre: rikos, jännitys, draama
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: 36 minuuttia - 1 tunti 5 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 50 minuuttia
Ikäraja: 18

Monsters: The Lyle and Erik Menendez Story, eli suomalaisittain Hirviöt: Lyle ja Erik Menendezin tarina perustuu tositapahtumiin vanhempansa murhanneista Menendezin veljeksistä. Sarjan luojien Ryan Murphyn ja Ian Brennanin edellinen sarja Dahmer - Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarina (Dahmer - Monsters: The Jeffrey Dahmer Story - 2022) nousi niin suureen suosioon, että Netflix tilasi tekijöiltä kaksi tuotantokautta lisää vastaavia tosielämän rikostapauksia. Murphy ja Brennan päättivät ottaa seuraavaksi käsittelyyn Menendezin veljekset. Kuvausten oli tarkoitus käynnistyä syyskuussa 2023, mutta Hollywoodin näyttelijöiden ja käsikirjoittajien lakon takia kuvaukset siirtyivät tämän vuoden alkuun. Nyt Hirviöt: Lyle ja Erik Menendezin tarina on julkaistu Netflixissä ja itse odotin mielenkiinnolla tätä kertomusta, pidettyäni paljon Dahmer-sarjasta. Menendezien tapaus ei ollut minulle entuudestaan tuttu ja uteliaana pistin sarjan pyörimään heti julkaisupäivänä.

Vuonna 1989 rikas Menendezin pariskunta löytyy murhattuna. Aluksi kuolemiin yritetään yhdistää paikallisia rikollisjengejä, mutta vähitellen epäilykset kohdistuvat pariskunnan lapsiin, Lyleen ja Erikiin, jotka eivät vaikuta olevan moksiskaan vanhempiensa kuolemasta, elellen leveästi näiden perintörahoilla.




Päärooleihin Lyle ja Erik Menendeziksi valittiin lopulta Nicholas Alexander Chavez ja Cooper Koch, joilla on takanaan vasta muutama sivurooliesiintyminen television ja elokuvien puolella. Lähes tuntemattomien näyttelijöiden valinta on toimiva veto ja niin Chavez kuin Koch vakuuttavat rooleissaan - etenkin Kochin vitosjakson yhdellä otolla hoidettu puolen tunnin monologi on upea suoritus, enkä ihmettele, jos siitä napsahtaa Emmy-ehdokkuus tulevassa gaalassa. Chavezin näyttelemä Lyle Menendez on tuittupää naistenmies, kun taas Kochin esittämä Erik Menendez on hiljaisempi hissukka ja muutenkin herkempi tapaus, eikä lopulta voi enää piilotella sieluaan kaivertavaa salaisuuttaan: hän ja Lyle tappoivat vanhempansa, Josén (Javier Bardem) ja Kittyn (Chloë Sevigny). Myös Bardem ja Sevigny ovat nappivalinnat rooleihinsa. Sarjan varrella näyttelijät pääsevät tulkitsemaan hahmojaan hitusen eri tavoin, riippuen mistä vinkkelistä tapausta tutkitaan.
     Sarjassa nähdään myös Dallas Roberts Menendezin veljesten terapeuttina Ozielina ja Leslie Grossman tämän rakkaana Judalonina, Jason Butler Harner Josén ja Kittyn murhaa tutkivana etsivä Zoellerina, Nathan Lane veljesten tapausta tutkivana journalisti Dominick Dunnena, sekä Ari Graynor veljesten puolustusasianajaja Leslie Abramsonina. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan mallikkaasti, etenkin Roberts terapeuttina, jolle ensiksi paljastuu totuus Josén ja Kittyn kuolemista ja joka yrittää jopa hieman huvittavalla tavalla saada veljekset nalkkiin, rikkomatta vaitiolovelvollisuuttaan tai menettämättä mahdollisesti omaa henkeään.




Jos Hirviöt: Lyle ja Erik Menendezin tarinan odottaa olevan yhtä synkkä ja ahdistava kuin parivuotinen Dahmer oli, voi vastassa olla aikamoinen pettymys. Itsekin olin uutuussarjan avausjakson aikana hieman pettynyt. Kannibalismia harjoittavan ja muutenkin päästään pipin Dahmerin kertomus oli aidosti epämiellyttävä ja sitäkin vaikuttavampi katselukokemus ja sen jälkeen ainoastaan vanhempansa eräänä iltana murhanneiden Menendezin veljesten kertomus tuntui turhankin kesyltä, aivan kuin tekijät olisivat säikähtäneet Dahmerin saamaa kritiikkiä epämukavasta sisällöstään. Murhat tapahtuvat heti avausjaksossa ja totuus murhien tekijöistäkin paljastuu saman tien, ja pohdin, että onpa ratkaisu omituinen. Mitä voi muka olla jäljellä seuraaviin kahdeksaan jaksoon?

Kuitenkin hissuksiin jakso jaksolta Hirviöt: Lyle ja Erik Menendezin tarina alkoi voittaa minua puolelleen ja jopa osittain juuri siksi, että se on niin erilainen tapaus kuin Dahmer. Jeffrey Dahmer oli ihmisenä kieroutunut ja sarjan ahdistavuus heijasti sitä. Lyle ja Erik Menendez sen sijaan eivät olleet mitään penaalin terävimpiä kyniä ja siten sarjan tietty "kepeys" heijastaa tätä oivallisesti. Sarja on paikoitellen jopa hieman koominen ilmapiiriltään, kun lähes tohelot veljekset yrittävät parhaansa mukaan peitellä jälkiään, muuttuen toimintansa kanssa koko ajan epäilyttävämmiksi. Eipä siis ihme, että he jäivätkin nopeasti kiinni teostaan.




Sarjan parasta antia on kuitenkin sen kerrontatyyli. Hieman Akira Kurosawan klassikkoa Rashomon - paholaisen temppeliä (羅生門 - 1950) mukaillen Hirviöt: Lyle ja Erik Menendezin tarina kertoo tapauksesta eri vinkkeleistä, tuoden jatkuvasti uusia näkökulmia mukaan. Kuten tapauksen todellinen käsittely vuosia sitten, myös sarja jättää katsojan tulkinnan varaan, olivatko veljekset rahanahneita vätyksiä, jotka tappoivat vanhempansa perinnön takia, vai olivatko heidän vanhempansa ne todelliset hirviöt, sairaita hyväksikäyttäjiä ja veljekset tappoivat isänsä ja äitinsä pelätessään näitä? Vai harrastivatko veljekset insestiä ja heidän vanhempansa saivat asian selville ja veljekset tappoivat nämä peitelläkseen salaisuuttaan? Ei siis ihme, että kun valamiehistö kokoontuu finaalijaksossa keskustelemaan, mitä he ovat mieltä tapauksesta ja tuomiosta, osa heistä mieltää veljekset sairaiksi, jotka pitää lukita loppuelämäksi telkien taakse ja toiset taas pitkän hyväksikäytön uhreiksi, joiden vanhemmat saivat, mitä ansaitsivatkin.

Hirviöt: Lyle ja Erik Menendezin tarina on myös teknisiltä ansioiltaan pätevä. Se on hyvin kuvattu ja etenkin aiemmin mainitsemani yhdellä ainoalla otoksella esitetty vitosjakso on kaikessa yksinkertaisuudessaan tehokas. Lavastustiimi tekee hyvää työtä 1980-luvun lopun henkiinherättämisessä ja maskeeraajat ja puvustajat saavat näyttelijät näyttämään hämmentävänkin paljon esikuviltaan tosielämästä. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Thomas Newmanin ja tämän tyttären Julian säveltämät musiikit tunnelmoivat hyvin taustalla.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.9.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
Monster, Yhdysvallat, 2022-, Netflix, Ryan Murphy Productions, Prospect Films


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti