Hamnet (2025) - elokuva-arvostelu

HAMNET

Ohjaus: Chloé Zhao

Näyttelijät: Jessie Buckley, Paul Mescal, Emily Watson, Joe Alwyn, Jacobi Jupe, Olivia Lynes, Justine Mitchell, David Wilmot, Bodhi Rae Breathnach, Freya Hannan-Mills, James Skinner, Elliot Baxter, Dainton Anderson, Louisa Harland ja Noah Jupe

Genre: draama

Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia

Ikäraja: 12

Hamnet perustuu Maggie O'Farrellin samannimiseen kirjaan vuodelta 2020. Jo ennen kirjan julkaisua tuottaja Liza Marshall hankki sen filmatisointioikeudet ja kesäkuussa 2024 kuvaukset käynnistyivät. Hamnet sai maailmanensi-iltansa elokuussa 2025 Telluriden elokuvajuhlilla ja nyt, kahdeksan Oscar-ehdokkuuden (mm. paras elokuva, ohjaus ja naispääosa) siivittämänä elokuva on saapunut Suomen teattereihin. Itse kiinnostuin leffasta, kun näin sen trailerin jonkin toisen elokuvan yhteydessä. Elokuvan kahmimat palkintoehdokkuudet ovat vain kasvattaneet kiinnostustani ja kävinkin odottavaisin mielin katsomassa Hamnetin heti sen ensi-iltapäivänä.

1500-luvun puolivälin Englannissa parantaja Agnes rakastuu näytelmäkirjailija Williamiin. Kun pariskunta kohtaa hirveän tragedian, he käsittelevät suruaan voimakkaan eri tavoin.

Roolityöllään jo Golden Globen voittanut Jessie Buckley nähdään Agnes Hathawayna, pienessä kaupungissa asuvana, monien mielestä varsin outona naisena, joka uskoo erilaisiin metsänhenkiin ja niiden tarjoaviin parantaviin taikoihin. Paul Mescal taas näyttelee muuan William Shakespearea, joka on juuri aloittanut työt paikallisena latinanopettajana, eikä aikaakaan kun hahmot iskevät silmänsä toisiinsa. Buckley on ihan syystä ollut tämän palkintokauden ennakkosuosikki - niin täysillä ja tunteella hän roolistaan suoriutuu. Agnes on erilaisuudessaan tykättävä ja monelle varmasti myös samaistuttava hahmo. William jää tässä tarinassa enemmän sivuhenkilöksi ja pidin siitä, että elokuvalta kesti noin puolitoista tuntia, ennen kuin Shakespeare-nimeä edes lausutaan. Jo tällä tavalla on selvästi haluttu, ettei teatterimaailman tunnetuin kirjoittaja varasta valokeilaa. Mescalkin on oiva osassaan, joskin paljon vetäytyvämpänä persoonana kuin Agnes.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Emily Watson ja David Wilmot Williamin vanhempina Maryna ja Johnina, Justine Mitchell Agnesin äitipuolena Joanina ja Joe Alwyn Agnesin veljenä Bartholomew'na, sekä Bodhi Rae Breathnach, Olivia Lynes ja Jacobi Lupe Agnesin ja Williamin lapsina, Susannana, Judithina ja elokuvan nimikkohahmo Hamnetina. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan, Watsonin vähemmän yllättäen vakuuttaessa toisaalta tiukkana, mutta samalla kuitenkin rakastavana äitinä.

Hamnet osoittautui erittäin mainioksi draamaelokuvaksi ja mielenkiintoiseksi näkemykseksi siitä, miten yksi William Shakespearen tunnetuimmista näytelmistä, Hamlet sai alkunsa. On kiinnostavaa seurata Agnesin ja Williamin rakastumista ja kun heidän perheensä alkaa hissuksiin kasvamaan. Pieni kaupunki tuntuu kuitenkin rajoittavalta Williamin töitä ajatellen ja niinpä mies muuttaa Lontooseen, missä hänelle avautuu uralla isompia mahdollisuuksia, samalla kun Agnes jää pyörittämään lapsiarkea. Puolessa välissä tragedia kuitenkin iskee Shakespearen perheeseen ja loppuleffa onkin niin haikea kuin aika nättikin kuvaus surun käsittelystä eri tavoin.

Vaikka pidin Hamnetista alusta alkaen jo lahjakkaiden näyttelijöiden ansiosta, ei elokuva pitkään tehnyt sitä todellista vaikutusta. Pidin kyllä kaiken aikaa näkemästäni, mutta jokin leffassa jäi itselläni vajaaksi. Kunnes... sen enempää paljastamatta sanon vain, että elokuva on koonnut salakavalasti aikamoista tunnelatausta, jolla isketään katsojaan viimeisen vartin aikana. Finaali liikutti minua yllättävänkin tehokkaasti. Se ei ollut vain surullinen, vaan se oli jollain tavalla puhdistava ja vapauttava. Ympäri salia kuului itkua, kun lopputekstit ilmestyivät ruutuun ja oli lähellä, ettei itselläkin vierähtänyt kyynel poskelle kaiken päätteeksi.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Chloé Zhao, jonka edelliset leffat Nomadland (2020) ja Eternals (2021) jättivät minut hieman kylmäksi. Hamnetissa Zhao kuitenkin teki minuun lopulta vaikutuksen, vaikkei elokuva kokonaisuutena ollutkaan mielestäni niin hieno kuin millaiseksi moni muu sitä ylistää. Zhaon ja Hamnet-kirjan kirjoittaneen Maggie O'Farrellin työstämä käsikirjoitus on mainio ja teksti onnistuu hyppimään varsin sulavasti ajassa useitakin vuosia, ilman että lopputulos tuntuu kiirehdityltä. Leffa on myös todella taitavasti kuvattu ja mukaan on saatu muutamia otoksia, jotka melkeinpä tekisi mieli kehystää seinälle. Lavasteet ovat hienot ja puvustus oivallista. Äänimaailmakin on osaavasti rakennettu Max Richterin nätisti maalailevia musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Hamnet, Iso-Britannia, Yhdysvallat, 2025, Focus Features, Hera Pictures, Neal Street Productions, Amblin Entertainment, Book of Shadows

Arvostelu: Eternals (2021)

ETERNALS

Ohjaus: Chloé Zhao

Pääosissa: Gemma Chan, Richard Madden, Lia McHugh, Kumail Nanjiani, Brian Tyree Henry, Lauren Ridloff, Berry Keoghan, Don Lee, Angelina Jolie, Salma Hayek, Kit Harington ja Harish Patel

Genre: scifi, draama, toiminta

Kesto: 2 tuntia 37 minuuttia

Ikäraja: 12

Eternals on Marvelin elokuvauniversumin 26. elokuva ja se perustuu Marvelin sarjakuvahahmoihin, jotka tekivät ensiesiintymisensä vuonna 1976. Keväällä 2018 Marvel Studios ilmoitti työstävänsä elokuvaa sarjakuvien pohjalta ja kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2019. Elokuvan oli tarkoitus ilmestyä marraskuussa 2020, mutta koronaviruspandemian vuoksi sen julkaisua siirrettiin ensin helmikuulle 2021 ja sitten marraskuulle. Nyt Eternals saapuu vihdoin elokuvateattereihin ja täytyy tunnustaa, että vaikka olenkin suuri Marvel-fani, tämä projekti ei herättänyt erityistä kiinnostusta etukäteen. Leffan trailerit näyttivät hieman latteilta, mutta pyrin silti katsomaan elokuvan mahdollisimman optimistisena, tietäessäni Marvelin pystyvän yllättämään leffoilla, jotka on etukäteen tuomittu epäonnistumisiksi. Kävinkin katsomassa Eternalsin viikkoa ennen sen ensi-iltaa.

7000 vuoden ajan toiselta planeetalta saapuneet Ikuiset ovat suojelleet Maata ja ihmiskuntaa pahoilta deviaaneilta. Muutaman sadan vuoden ajan deviaanit ovat vaikuttaneet kuolleen kokonaan, mutta kun ne yllättäen tekevätkin paluun, eroon toisistaan ajautuneiden Ikuisten täytyy yhdistää voimansa jälleen kerran.

Elokuvan nimenmukaiseen Eternals-ryhmään, eli suomalaisittain Ikuisiin kuuluvat parannuskykyinen johtaja Ajak (Salma Hayek), lentävä Ikaris (Richard Madden), materiaalin muuttamiseen kykenevä Sersi (Gemma Chan), illuusioita luova Sprite (Lia McHugh), energiaa käsistään ampuva Kingo (Kumail Nanjiani), teknologian taitava Phastos (Brian Tyree Henry), todella nopea Makkari (Lauren Ridloff), ihmismielten sisälle pääsevä Druig (Barry Keoghan), väkivahva Gilgamesh (Don Lee) ja hurja soturi Thena (Angelina Jolie). Olympia-planeetalta saapuneet Ikuiset ovat suojelleet ihmiskuntaa jopa 7000 vuoden ajan ja he ovatkin kuin perhe toisilleen. Vuosituhansien varrella erilaisia riitoja ja konflikteja on kuitenkin tietty muodostunut, joten nykyhetkessä osa ryhmästä ei ole puhunut toisilleen muutamaan vuosisataankaan. Tämä rikkinäinen perhedynamiikka onkin elokuvan vahvinta antia. Elokuva esittelee Ikuisten elämää Maassa eri aikakausilta ja mitkä esimerkiksi historian tapahtumat ovat vaikuttaneet heihin. Vaikka hahmot ovat mielenkiintoisia ja toimivia, ei elokuva saa katsojaa todella välittämään heistä, kuten vaikkapa Guardians of the Galaxy (2014) teki. Kun mukana on jopa kymmenen monelle katsojalle täysin tuntematonta sankaria, ei ole ihme, että osa jää toisten varjoon. Näyttelijät hoitavat hommansa oivallisesti, vaikka minua jäi ihmetyttämään, että kenties koko filmin isoin stara, Angelina Jolie saattaa jopa olla pienimmässä roolissa ryhmästä!

     Elokuvassa nähdään myös Maddenin lisäksi toinen Game of Thrones -sarjan (2011-2019) tähti, nimittäin Kit Harington Sersin poikaystävänä Danena, sekä Harish Patel Kingon palvelijana Karunina, joka on ehdottomasti filmin hauskinta antia.

Olen kyllä tavallaan iloinen, etten erityisemmin innostunut etukäteen Eternalsista, sillä elokuvan tuottama pettymys olisi varmasti ollut paljon suurempi. Nyt olen lähinnä harmissani, että Marvelilta on muutaman vuoden jälkeen tullut keskinkertainen tekele, joka vajoaa nopeasti unholaan. Eternalsista löytyy omat vahvuutensa, liittyen erityisesti juurikin aiemmin mainitsemaani Ikuisten rikkinäiseen perhekuvioon, mutta siinä on myös selviä heikkouksia, jotka estävät sitä nousemasta potentiaaliinsa. Vaikka on toisaalta hyvä, että elokuva on haluttu tehdä henkilövetoisesti, silti tuntuu siltä, että elokuva kaipaisi enemmän menoa ja meininkiä. Vähäiset toimintakohtaukset eivät ole millään lailla mieleenpainuvia ja ne tuntuvat olevan jopa hieman pakotetusti mukana. Pahat deviaanit ovat vieläpä todella tylsiä vastuksia, eivätkä tarjoa oikein minkäänlaista jännitettä.

Elokuvan isoin ongelma on kuitenkin sen käsikirjoitus. Juuri Nomadlandista (2020) palkintoja kahmineen ohjaaja-käsikirjoittaja Chloé Zhaon, sekä Patrick Burleighin, Ryan Firpon ja Kaz Firpon työstämä teksti on ontuileva. Vaikka onkin mielenkiintoista nähdä Ikuisten elämää Maassa eri aikakausilla 7000 vuoden ajalta, on aikahyppely hieman kömpelöä. Pitkät takaumakohtaukset tuovat toki hahmoihin lisää sisältöä, mutta samalla ne saavat elokuvan junnaamaan paikoillaan. Todellinen tarina tuntuu käynnistyvän vasta myöhemmässä vaiheessa. Ikuisten ja tietokonetehostemörököllien välinen vuosituhansien konflikti on liiankin yksinkertainen lähtökohdiltaan, jolloin alusta asti katsoja odottaa jonkinlaista käännettä tapahtuvaksi, joka sekoittaisi pakkaa. Siihen päästään kuitenkin niin hitaasti, että odottaessa elokuva on jopa paikoitellen hieman pitkäveteinen. Kestoa Eternalsilla on yli kaksi ja puoli tuntia, mikä on lopulta aivan liikaa filmille - erityisesti kun se ei saa luotua tunnesidettä katsojan ja hahmojen/tapahtumien välille.

Yhtenä elokuvan pelastavana puolena toimii ehdottomasti Nanjianin näyttelemä Kingo ja häntä uskollisesti seuraava Karun, jotka ovat vastuussa aika lailla koko elokuvan huumorista. Kingon ja Karunin jutuille hörähtelee vähän väliä ja on varsinkin hilpeää, kuinka Karun kuvaa Kingosta jonkin sortin dokumenttia. Samalla komediakaksikko tuntuu hieman irralliselta muuten synkistelevässä filmissä. Eternalsia katsoessa muodostuu helposti mielleyhtymiä DC:n Justice League -elokuvaan, oli kyse sitten teatterijulkaisusta tai Zack Snyderin versiosta. Sen lisäksi, että voimiensa puolesta osasta Ikuisia tulee mieleen B-luokan versiot mm. Supermanista, Flashista ja Wonder Womanista, tarinasta löytyy samaa kömpelyyttä, kun yhden elokuvan täytyy esitellä isompi joukko supersankareita ja samalla myös kertoa jonkinlaista maailmanpelastustarinaa. Kummassakin huumori on erikoisesti istutettu mukaan muuten tummasävyisessä teoksessa.

Käsikirjoituksen lisäksi Chloé Zhaon työ ei ole erityisen vakuuttavaa ohjaajana. Pienistä indieteoksista suuren tehoste-elokuvan valjaisiin siirtyminen ei ole sujunut luontevasti. Zhaolla on käsissään valtava kertomus ja muutenkin suuria mittakaavoja, mutta hän hoitaa homman hieman liian pienimuotoisesti. Teknisiltäkin ansioiltaan Eternals on ailahteleva. Se on kuvattu todella tyylikkäästi, mutta erikoistehosteiden taso heittelee pitkin leffaa. Yksi digimörkki näyttää joltain PlayStation 3 -pelin hahmolta. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat mainiot ja äänimaailmakin toimii Ramin Djawadin musiikkeja myöten. Leikkaus on kuitenkin aivan liian pitkäksi venytettyä ja kaivaisi tiivistämistä, sekä muutenkin hieman uudelleenjärjestelyä.

Yhteenveto: Eternals on harmillisen keskinkertainen, innoton ja hieman jopa pitkäveteinen supersankarielokuva. Yli kahden ja puolen tunnin kestossa on paljon tiivistämisen varaa, vaikka elokuvassa yritetäänkin käsitellä tapahtumia usealta vuosituhannelta. Aikahyppely on vähän kömpelösti toteutettu. Sen lisäksi, että osa takaumista tuntuu olevan läntätty väärään kohtaan, ne saavat elokuvan usein jumittamaan paikoillaan. Kunnon tarina lähtee myöhäisessä vaiheessa liikkeelle ja leffan aikana saattaa jopa tylsistyä. Chloé Zhaon henkilövetoisempi lähestymistapa on ajatuksen tasolla hyvä juttu, mutta hän ei lopulta saa innostumaan tai välittämään kunnolla näistä Ikuisista, vaikka ryhmän sisäinen konflikti onkin kiinnostava ja muutamat hahmot erottuvat hyvin edukseen. Toimintakohtaukset ja huumori tuntuvat paikoitellen irrallisilta, jopa hieman väkinäisiltä ja erikoistehosteiden taso vaihtelee. Loppua kohti filmi paranee, mutta silti itselleni jäi sellainen "tässäkö tämä nyt oli" -tunne.

Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään vielä lyhyet kohtaukset.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.10.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Eternals, 2021, Marvel Studios

Arvostelu: Nomadland (2020)

NOMADLAND

Ohjaus: Chloé Zhao

Pääosissa: Frances McDormand, David Strathairn, Linda May, Swankie, Bob Wells ja Peter Spears

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 47 minuuttia

Ikäraja: 12

Nomadland perustuu Jessica Bruderin kirjaan Nomadland: Surviving America in the Twenty-First Century vuodelta 2017. Näyttelijät Frances McDormand ja Peter Spears hankkivat kirjan elokuvaoikeudet ja ryhtyivät työstämään filmatisointia sen pohjalta. Kaksikko näki ohjaaja Chloé Zhaon The Rider -elokuvan (2017) Toronton elokuvajuhlilla ja McDormand oli niin vakuuttunut, että pyysi Zhaota ohjaamaan Nomadland-elokuvan. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2018 ja Nomadland sai maailmanensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla viime syyskuussa, missä se voitti juhlien pääpalkinnon, Kultaisen leijonan. Elokuva voitti myös parhaan draamaelokuvan ja ohjauksen Golden Globe -palkinnot, ja nyt se on ehdolla kuudesta Oscar-palkinnosta (mm. paras elokuva, ohjaus, naispääosa ja käsikirjoitus). Itse kiinnostuin filmistä, kun alkuvuodesta sen voittojen myötä siitä alkoi kantautua paljon positiivista palautetta. Olinkin iloinen, kun huomasin, että elokuvasta järjestettiin kunnon lehdistönäytös ja pääsin katsomaan Nomadlandin pari viikkoa ennen sen ensi-iltaa.

Fernin menetettyä työnsä US Gypsumin tehtaalla vuonna 2011, hän päättää myydä omaisuutensa ja ostaa pakettiauton, jolla hän matkustaa ympäri Yhdysvaltoja, tavaten itsensä kaltaisia "nomadeja" ja tehden eri töitä ympäri seuraavan vuoden.

Pääroolissa nomadiksi, eli henkilöksi, joka ei asu vain yhdessä paikkaa, vaan elää kiertäen maata, yöpyen milloin missäkin ja tehden jatkuvasti eri töitä, ryhtyvänä Ferninä nähdään aina yhtä fantastinen Frances McDormand. Karismaattista McDormandia jaksaa seurata, tekee hän oikeastaan mitä vain - sen tämä elokuva tekee hyvin selväksi. Leffa uppoutuu hyvin Fernin mielenmaisemaan ja katsoja ymmärtää, miksi hahmo ei voi asettua aloilleen ja mikä pitää häntä jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa. McDormand tulkitsee hahmonsa monipuolisia tuntemuksia lahjakkaasti ja hahmon matkaa katsoo mielellään.

     Lisäksi elokuvassa nähdään myös näyttelijät David Strathairn ja Peter Spears, sekä oikean elämän nomadit, kuten mm. Linda May, Swankie, Bob Wells ja Derek Endres nomadeina, joihin Fern tutustuu matkansa varrella.

Nomadlandissa on todella kiehtovan realistinen henki. Elokuvan tyylissä on jotain hyvin dokumentaarista ja vähän väliä voi huomata unohtaneensa katsovansa käsikirjoitettua tuotantoa. McDormand sulautuu rooliinsa niin upeasti, että jossain kohtaa alkoi tuntua siltä kuin seuraisin todellisen ihmisen elämästä kertovaa dokumenttia. Toteutus on mielenkiintoinen ja sopii täydellisesti elokuvan henkeen. Kyse kun ei ole mistään perinteisestä tarinasta, jossa tapahtuu tietyin välein jotain ihmeellistä, jossa juonta rakennettaisiin tietyllä tavalla ja jossa tuodaan mukaan isoja konflikteja ratkottaviksi. Isoin vastoinkäyminen saattaa olla puhkeava rengas tai parkkipaikka, jossa yöpyminen on kiellettyä. Elokuva on lähinnä kuvaus päähenkilön mielen- ja sielunmaisemasta. Ei siinä erityisemmin tapahdu mitään ihmeellistä tai jännittävää, mutta jatkuvaa matkaa seuraa silti kiinnostuneena.

Mielenkiintoa lisäävätkin nämä todelliset nomadit, joita Fern kohtaa ja jotka kertovat elämäntarinoitaan nuotion äärellä. Tähän nomadikulttuuriin syvennytään oivallisesti ja elokuva selventää hyvin katsojalle, miksi jotkut eivät halua vain jämähtää yhteen paikkaan, vaan jatkuvasta tien päällä olemisesta ja autossa nukkumisesta muodostuu heidän elämänsä. Olisikin erityisen kiinnostavaa tietää, mitkä näistä nuotiokeskusteluista ovat käsikirjoitettuja ja mitkä nomadien todellisia tarinoita? Vaikka elokuvaa ja Fernin matkaa onkin kiinnostavaa seurata, täytyy silti tunnustaa, että mukaan mahtuu pätkiä, jotka tuntuivat hieman venyttävän leffaa liikaa. Tunnepuoleltaan leffa jäi myös pienesti vaisuksi ja minusta tuntuu, että etenkin elokuvan lopetuskohtauksen olisi pitänyt tarjota tunteellisesti enemmän kuin mitä todellisuudessa koin.

Chloé Zhaon ohjaus on vakuuttavaa ja hänen rakentamansa dokumentaarinen henki lisää leffaan paljon. Zhao on toiminut myös tuottajana, käsikirjoittajana ja jopa leikkaajana, joten hänellä on todella ollut päätösvalta siitä, millainen lopputuloksen pitää olla. Hän uppoutuu täysillä päähenkilön pään sisälle ja kutsuu myös katsojat mukaansa. Nomadland on visuaalisestikin erittäin tyylikäs teos ja se on täynnä näyttäviä kuvia Yhdysvaltojen maisemista. Karummistakin kallioista onnistutaan saamaan kauniita. Fernin auto on saatu lavastettua kotoisaksi. Myös äänimaailma toimii ja Ludovico Einaudin säveltämät musiikit auttavat Zhaota tunnelman rakentamisessa.

Yhteenveto: Nomadland on erittäin mainio draamaelokuva. Ohjaaja Chloé Zhao on rakentanut mukaan mielenkiintoisen dokumentaarisen hengen ja jatkuvasti katsoja voikin huomata unohtaneensa, että kyseessä on käsikirjoitettu teos, eikä aito dokumentti. Vaikka elokuvassa ei sinänsä tapahdu mitään erityisen ihmeellistä tai vaikuttavaa, Fernin matkaa nomadikulttuuriin seuraa oikein mielellään. Tähän vaikuttaa voimakkaasti Ferniä näyttelevä Frances McDormand, joka on tottakai upea roolissaan. Hän sulautuu täysin hahmoksi, mikä auttaa Zhaota luomaan illuusiotaan. Paikoitellen elokuva tuntuu hieman laahailevan, eikä se tunnepuoleltaan onnistunut erityisemmin tavoittamaan minua. Siitä huolimatta Nomadland on oikein hyvä teos, jota suosittelen lämpimästi katsomaan, jos aihe tai tekijät kiinnostavat.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.3.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Nomadland, 2020, Cor Cordium Productions, Hear/Say Productions, Highwayman Films