Hamnet (2025) - elokuva-arvostelu

HAMNET

Ohjaus: Chloé Zhao

Näyttelijät: Jessie Buckley, Paul Mescal, Emily Watson, Joe Alwyn, Jacobi Jupe, Olivia Lynes, Justine Mitchell, David Wilmot, Bodhi Rae Breathnach, Freya Hannan-Mills, James Skinner, Elliot Baxter, Dainton Anderson, Louisa Harland ja Noah Jupe

Genre: draama

Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia

Ikäraja: 12

Hamnet perustuu Maggie O'Farrellin samannimiseen kirjaan vuodelta 2020. Jo ennen kirjan julkaisua tuottaja Liza Marshall hankki sen filmatisointioikeudet ja kesäkuussa 2024 kuvaukset käynnistyivät. Hamnet sai maailmanensi-iltansa elokuussa 2025 Telluriden elokuvajuhlilla ja nyt, kahdeksan Oscar-ehdokkuuden (mm. paras elokuva, ohjaus ja naispääosa) siivittämänä elokuva on saapunut Suomen teattereihin. Itse kiinnostuin leffasta, kun näin sen trailerin jonkin toisen elokuvan yhteydessä. Elokuvan kahmimat palkintoehdokkuudet ovat vain kasvattaneet kiinnostustani ja kävinkin odottavaisin mielin katsomassa Hamnetin heti sen ensi-iltapäivänä.

1500-luvun puolivälin Englannissa parantaja Agnes rakastuu näytelmäkirjailija Williamiin. Kun pariskunta kohtaa hirveän tragedian, he käsittelevät suruaan voimakkaan eri tavoin.

Roolityöllään jo Golden Globen voittanut Jessie Buckley nähdään Agnes Hathawayna, pienessä kaupungissa asuvana, monien mielestä varsin outona naisena, joka uskoo erilaisiin metsänhenkiin ja niiden tarjoaviin parantaviin taikoihin. Paul Mescal taas näyttelee muuan William Shakespearea, joka on juuri aloittanut työt paikallisena latinanopettajana, eikä aikaakaan kun hahmot iskevät silmänsä toisiinsa. Buckley on ihan syystä ollut tämän palkintokauden ennakkosuosikki - niin täysillä ja tunteella hän roolistaan suoriutuu. Agnes on erilaisuudessaan tykättävä ja monelle varmasti myös samaistuttava hahmo. William jää tässä tarinassa enemmän sivuhenkilöksi ja pidin siitä, että elokuvalta kesti noin puolitoista tuntia, ennen kuin Shakespeare-nimeä edes lausutaan. Jo tällä tavalla on selvästi haluttu, ettei teatterimaailman tunnetuin kirjoittaja varasta valokeilaa. Mescalkin on oiva osassaan, joskin paljon vetäytyvämpänä persoonana kuin Agnes.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Emily Watson ja David Wilmot Williamin vanhempina Maryna ja Johnina, Justine Mitchell Agnesin äitipuolena Joanina ja Joe Alwyn Agnesin veljenä Bartholomew'na, sekä Bodhi Rae Breathnach, Olivia Lynes ja Jacobi Lupe Agnesin ja Williamin lapsina, Susannana, Judithina ja elokuvan nimikkohahmo Hamnetina. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan, Watsonin vähemmän yllättäen vakuuttaessa toisaalta tiukkana, mutta samalla kuitenkin rakastavana äitinä.

Hamnet osoittautui erittäin mainioksi draamaelokuvaksi ja mielenkiintoiseksi näkemykseksi siitä, miten yksi William Shakespearen tunnetuimmista näytelmistä, Hamlet sai alkunsa. On kiinnostavaa seurata Agnesin ja Williamin rakastumista ja kun heidän perheensä alkaa hissuksiin kasvamaan. Pieni kaupunki tuntuu kuitenkin rajoittavalta Williamin töitä ajatellen ja niinpä mies muuttaa Lontooseen, missä hänelle avautuu uralla isompia mahdollisuuksia, samalla kun Agnes jää pyörittämään lapsiarkea. Puolessa välissä tragedia kuitenkin iskee Shakespearen perheeseen ja loppuleffa onkin niin haikea kuin aika nättikin kuvaus surun käsittelystä eri tavoin.

Vaikka pidin Hamnetista alusta alkaen jo lahjakkaiden näyttelijöiden ansiosta, ei elokuva pitkään tehnyt sitä todellista vaikutusta. Pidin kyllä kaiken aikaa näkemästäni, mutta jokin leffassa jäi itselläni vajaaksi. Kunnes... sen enempää paljastamatta sanon vain, että elokuva on koonnut salakavalasti aikamoista tunnelatausta, jolla isketään katsojaan viimeisen vartin aikana. Finaali liikutti minua yllättävänkin tehokkaasti. Se ei ollut vain surullinen, vaan se oli jollain tavalla puhdistava ja vapauttava. Ympäri salia kuului itkua, kun lopputekstit ilmestyivät ruutuun ja oli lähellä, ettei itselläkin vierähtänyt kyynel poskelle kaiken päätteeksi.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Chloé Zhao, jonka edelliset leffat Nomadland (2020) ja Eternals (2021) jättivät minut hieman kylmäksi. Hamnetissa Zhao kuitenkin teki minuun lopulta vaikutuksen, vaikkei elokuva kokonaisuutena ollutkaan mielestäni niin hieno kuin millaiseksi moni muu sitä ylistää. Zhaon ja Hamnet-kirjan kirjoittaneen Maggie O'Farrellin työstämä käsikirjoitus on mainio ja teksti onnistuu hyppimään varsin sulavasti ajassa useitakin vuosia, ilman että lopputulos tuntuu kiirehdityltä. Leffa on myös todella taitavasti kuvattu ja mukaan on saatu muutamia otoksia, jotka melkeinpä tekisi mieli kehystää seinälle. Lavasteet ovat hienot ja puvustus oivallista. Äänimaailmakin on osaavasti rakennettu Max Richterin nätisti maalailevia musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Hamnet, Iso-Britannia, Yhdysvallat, 2025, Focus Features, Hera Pictures, Neal Street Productions, Amblin Entertainment, Book of Shadows

Arvostelu: Peter Pan ja Leena (Peter Pan & Wendy - 2023)

PETER PAN JA LEENA

PETER PAN & WENDY

Ohjaus: David Lowery

Pääosissa: Alexander Molony, Ever Anderson, Jude Law, Yara Shahidi, Joshua Pickering, Jacobi Jupe, Alyssa Wapanatahk, Jim Gaffigan, Molly Parker, Alan Tudyk, Florence Bensberg, Sebastian Billingsley-Rodriguez, Noah Matthews Matofsky, Caelan Edie, Skyler Yates, Kelsey Yates, Felix De Sousa ja Diana Tsoy

Genre: seikkailu

Kesto: 1 tunti 46 minuuttia

Ikäraja: 6

Peter Pan & Wendy, eli suomalaisittain Peter Pan ja Leena on näytelty uudelleenfilmatisointi Walt Disneyn animaatioklassikosta Peter Pan (1953), joka perustuu J. M. Barrien vuoden 1904 näytelmään ja 1911 kirjaan Peter Panista. 2010-luvulla Disney ryhtyi suunnittelemaan useita uusia versioita animaatioelokuvistaan ja vuonna 2016 yhtiö ilmoitti uuden Peter Pan -elokuvan olevan tekeillä. Ohjaajaksi valittiin Disney-uudelleenfilmatisointi Pete ja lohikäärme Elliottin (Pete's Dragon - 2016) ohjannut David Lowery ja kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2021, lähes vuoden viivästymisen jälkeen koronaviruspandemian takia. Nyt Peter Pan ja Leena on julkaistu suoraan Disney+ -suoratoistopalvelussa ja itseäni elokuva ei pahemmin innostanut. Olen viimeisen vuosikymmenen aikana tosissani turhautunut Disneyn sieluttomilta rahastusyrityksiltä tuntuviin uudelleenfilmatisointeihin hienoista piirrosklassikoista. Peter Pan ja Leenan traileri ei vakuuttanut itseäni ja pistinkin elokuvan pyörimään sen julkaisupäivänä aika skeptisin ennakko-odotuksin. Tähän väliin pitää muuten vielä mainita, että jos ette olleet huomanneet, pääsin osallistumaan Disneyn virtuaaliseen haastattelutilaisuuteen, jossa paikalla oli elokuvan ohjaaja ja sen näyttelijöitä. Haastattelutekstin voi lukea tästä.

Leena Kultanen ja hänen pikkuveljensä Mikko ja Jukka päätyvät seikkailuun, kun eräänä yönä Peter Pan, poika joka ei suostu kasvamaan isoksi, saapuu hakemaan heidät Mikä-Mikä-Maahan.

Nimikkorooleissa Peter Panina ja Leenana nähdään elokuvadebyyttinsä tekevä Alexander Molony ja näyttelijä Milla Jovovichin ja ohjaaja Paul W. S. Andersonin tytär Ever Anderson. Nuoret näyttelijänalut hyppäävät ilahduttavalla innolla rooleihinsa ja suoriutuvat kummatkin osistaan mainiosti. Heidän hahmonsa jättävät kuitenkin hieman toivomisen varaa - etenkin Peter Pan. Tämä lentävä poika, joka ei suostu aikuistua, on jo aiemmin esitetty hieman hämäränä heppuna. Ikuinen lapsi kun käy periaatteessa kaappaamassa lapsia kavereikseen satumaiseen Mikä-Mikä-Maahan. Tässä elokuvassa nämä Peterin teot saavat entistä enemmän kohottelemaan kulmiaan, eikä asiaa auta, että poika kuvataan egoistisena kiukuttelijana. Hahmo ei koskaan tee mitään, mikä saisi katsojat ymmärtämään, miksi todellisessa maailmassa vanhemmat kertovat lapsilleen iltasatua tästä pojasta ja hänen uroteoistaan. Leenan osuutta tarinassa on kasvatettu, mutta hän jää silti hieman alikehitetyksi. Tyttö kipuilee lähestyvän aikuisuutensa kanssa, mistä saisi varmasti enemmän irti.

     Elokuvassa nähdään myös Joshua Pickering ja Jacobi Jupe Leenan pikkuveljinä, Jukkana ja Mikkona, Molly Parker ja Alan Tudyk heidän vanhempinaan, Yara Shahidi pienenä ja taianomaisena Helinä-keijuna, Alyssa Wapanatahk soturiprinsessa Tiikerililjana, sekä Jude Law pahana, Peter Pania vihaavana merirosvokapteeni Koukkuna ja Jim Gaffigan tämän uskollisena perämiehenä Smeenä. Sivunäyttelijätkin ovat vähintään kelvollisia osissaan. Law on oiva valinta kapteeni Koukuksi, tehden hahmosta onnistuneen häijyn, mutta samalla yllättävänkin ymmärrettävän. Elokuva syventyy aiempaa enemmän siihen, miksi Koukku niin kamalasti vihaa Peteriä ja jossain kohtaa katsoja voi jopa huomata kääntyneensä piraatin puolelle tässä konfliktissa. Pettymyksen leffassa tuottaa Helinä-keiju. Shahidin osaksi jää lähinnä hymyillä kaikille, sillä pienenä mutta pippurisena tunnetusta Helinästä on harmillisesti riisuttu kaikki persoona.

Valitettavasti Peter Pan ja Leena ei onnistunut voittamaan minua puolelleen, vaikka näyttelijäkaarti hoitaakin hommansa pääasiassa hyvin. Kyseessä on aika lailla juuri niin sieluton, mitäänsanomaton ja yhdentekevä uudelleenfilmatisointi kuin mitä Disneyltä tässä kohtaa voikin odottaa. Elokuva tekee kömpelöä työtä alustaessaan tarinaa ja kun matka Mikä-Mikä-Maahan alkaa, seikkailun henki loistaa poissaolollaan. Kyseessä on jopa yllättävän pitkäveteinen koko perheen raina, jota katsoessa tuli useaan otteeseen vilkaistua kelloa, että milloinkohan tämä päättyy? Kestoa on puoli tuntia enemmän kuin Disneyn animaatioklassikossa, mutta silti tuntuu, että elokuva tarjoaa paljon vähemmän. Itse Mikä-Mikä-Maan esittely jää todella pikaiseksi. Merenneitoja nähdään vain vilaukselta ja Tiikerililjan kylässä piipahdetaan ehkä kymmenen sekunnin ajan. Kohtaaminen Koukun kammoaman krokotiilin kanssa on ohi parissa minuutissa Tällä satumaalla olisi vaikka kuinka paljon tarjottavanaan, mutta jostain syystä elokuva haluaa mieluummin olla ankea pohdiskelu aikuistumisen hyvistä ja huonoista puolista.

Toki on hieno homma, jos elokuvassa uskalletaan pureutua syvemmälle ja jos leffalla olisi kaiken lentelyn ja miekkailun ohessa jotain sanottavaakin, mutta kaikki jää todella pintapuoleiseksi. Peter Panin ja kapteeni Koukun konfliktin synty on elokuvan kiinnostavinta antia ja vähän väliä pohdinkin, että Disneyn olisi pitänyt tehdä leffa siitä. Toki hahmojen menneisyyttä käsiteltiin vajaa kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä Warner Brosin Pan-elokuvassa (2015), mutta se oli niin onneton räpellys, että sen tarinan olisi hyvin voinutkin kertoa uusiksi. Tai sitten Disney olisi voinut tehdä näytellyn jatkotarinan piirrosklassikolleen, missä vaikkapa keski-ikäinen Leena päätyy takaisin Mikä-Mikä-Maahan. En sano, etteikö samaa tarinaa saisi kertoa uusiksi, onhan Peter Panista tehty sovituksia vuosikymmenien aikana useita. Disneyn animaation lisäksi minulta löytyy nostalgiaa vuoden 2003 Peter Pan -leffalle. Kuitenkin kun mennään siitä, mistä aita on matalin, herää pakostikin kysymys, että kannattiko tätä tehdä ollenkaan?

Elokuvan ohjauksesta vastaa David Lowery, jonka aiempiin töihin kuuluu sympaattisen Pete ja lohikäärme Elliottin lisäksi erinomainen A Ghost Story (2017) ja erittäin mainio The Green Knight (2017). Niiden jälkeen on jopa käsittämätöntä, kuinka latteaa työtä Lowery tekee Peter Panin ja Leenan parissa. Hän ei saa loihdittua satumaista henkeä, eikä myöskään saa katsojaa jännittämään, riemastumaan tai oikeastaan mitään muutakaan toivottavaa. Hänen ja Toby Halbrooksin käsikirjoitus on harmillisen ponneton pintaraapaisu. Sentään elokuva on hyvin kuvattu. Lavasteet ovat mainiot, samoin asut. Erikoistehosteet ovat pääasiassa oivalliset ja äänimaailmakin on osaavasti rakennettu Daniel Hartin musiikkeja myöten, joissa yhdistellään uusia melodioita animaatioklassikon sävelmiin. You Can Fly -kappaletta ei lauleta, mutta sen nuotit ovat ilahduttavasti kuultavissa lentokohtauksen aikana.

Yhteenveto: Peter Pan ja Leena on harmillisen lattea ja sieluton uusi versio Disneyn animaatioklassikosta. Satumaisuus ja seikkailuhenki loistavat poissaolollaan tässä ankeassa ja aika tylsässä koko perheen elokuvassa, jonka kohderyhmää on vaikea keksiä. Lapsille leffa on luultavasti liian pitkäveteinen, kun taas aikuisille se saattaa olla liian lapsellinen ja pinnallinen. Elokuva yrittää hieman kaivaa syvemmälle Peter Panin ja kapteeni Koukun pitkäkestoiseen vihanpitoon, mutta homma jää pintaraapaisuksi. Elokuva myös saa katsojan hassusti kokemaan Peterin luotaantyöntävänä ja Koukun sympaattisena. Mikä-Mikä-Maata ei päästä tutkimaan lähes ollenkaan ja lopputulos on muutenkin monin puolin hutiloitu ja ponneton. Näyttelijät suoriutuvat hyvin osistaan ja visuaalisesti elokuva näyttää ihan hyvältä. Muutamista hyvistä puolistaan Peter Pan ja Leena on jälleen yksi tarpeeton Disney-uudelleenfilmatisointi, joka saa huolestumaan yhtiön tulevaisuudesta. Jo alle kuukauden päästä onkin sitten luvassa uusi versio Pienestä merenneidosta (The Little Mermaid - 1989), jota odotan pelonsekaisin tuntein.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.4.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Peter Pan & Wendy, 2023, Walt Disney Pictures, Whitaker Entertainment, Roth/Kirschenbaum Films