Big Mistakes, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

BIG MISTAKES - KAUSI 1

Luojat: Dan Levy ja Rachel Sennott

Näyttelijät: Dan Levy, Taylor Ortega, Laurie Metcalf, Abby Quinn, Jack Innanen, Boran Kuzum, Jacob Qutierrez, Elizabeth Perkins, Joe Barbara ja Mark Ivanir

Genre: komedia, rikos

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 31 minuuttia - 37 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 23 minuuttia

Ikäraja: 13

Big Mistakes on Dan Levyn luoma ja tähdittämä rikoskomediasarja. Levyllä oli diili Netflixin kanssa useammasta produktiosta ja hän sai Rachel Sennottin kanssa kehittelemänsä idean läpi. Alun perin Sennottin oli tarkoitus näytellä naispääosaa, mutta koska hänen luomansa I Love LA -sarjansa (2025-) kuvaukset olivat juuri käynnistyneet, hän oli estynyt esiintymään myös tässä sarjassa. Uuden näyttelijän kanssa kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2025 ja nyt Big Mistakesin ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu Netflixissä. Itse kiinnostuin sarjasta, kun näin Netflixin mainostavan sitä ja ryhdyin uteliaana katsomaan Big Mistakesia heti sen julkaisupäivänä.

Pastori ja hänen opettajasiskonsa kiristetään rikollisiin hommiin, kun he varastavat kaulakorun väärästä paikasta kuolevalle isoäidilleen.

Dan Levy näyttelee Nickyä, homoseksuaalia pastoria, joka peittelee suhdettaan Tareq-nimisen miehen (Jacob Gutierrez) kanssa. Rachel Sennottin jättäytyessä pois naispääosasta, Nickyn opettajana työskentelevän siskon, Morganin rooliin valittiin Taylor Ortega. Nicky ja Morgan eivät ihan hirveästi pidä toisistaan, mikä käy jo selville avausjaksosta. Sisarukset löytävät riidanaihetta helposti, mutta heidän täytyy pystyä yhteistyöhön, kun kuolevalle isoäidilleen jotain kivaa etsiessään Morgan varastaa inhottavalta kioskinpitäjältä (Boran Kuzum) kaulakorun, tajuamatta todellakaan sen oikeaa arvoa. Ökykallis koru liittyy rikollisiin bisneksiin ja korvatakseen tekonsa, Nicky ja Morgan pakotetaan hoitamaan laittomia hanttihommia. Levy ja Ortega ovat nappivalinnat osiinsa ja he tuntuvat aidoilta sisaruksilta, jotka ovat jatkuvasti napit vastakkain ja jotka voivat vain hammasta purren myöntää välittävänsä toisistaan.

     Sarjassa nähdään myös Abby Quinn Nickyn ja Morganin pikkusiskona Nataliena, Laurie Metcalf heidän äitinään Lindana, Joe Barbara heidän isänään Mikena, sekä Jack Innanen Morganin poikaystävänä Maxina. Sivunäyttelijätkin ovat oivallisia osissaan, erityisesti Metcalf tympäisevänä äitihahmona, joka löytää helposti milloin vain jotain valitettavaa lapsistaan.

Big Mistakes osoittautui oikein lystikkääksi rikoskomediaksi, kunhan aluksi tottuu siihen, että hahmot ovat kaiken aikaa kiukuttelemassa toisilleen, syyttämässä toisiaan siitä sun tästä ja muutenkin valittamassa elämänsä asioista. Kun Morgan päättää hetken mielijohteesta varastaa kaulakorun puodista, näpäyttääkseen töykeää myyjää, käynnistyykin sellainen tapahtumaketju, etteivät Morgan ja Nicky ole ollenkaan valmiita tulevaan höykytykseen. Tarina pitää hyvin mukanaan läpi kahdeksan noin puolen tunnin jaksoa ja katsojana voi herkästi huomata tuijottaneensa useamman jakson putkeen.

Sarja on varsin hupaisa ja hauskinta antia on Nickyn ja Morganin hiertävä sisarussuhde. Kun kaksikon täytyy lähteä suorittamaan jotain tehtävää rikollisjärjestölle, yksi heistä keksii yleensä jonkinlaisen peitetarinan suojatakseen identiteettejään, antaen toiselle heistä mahdollisimman epäedustavan kuvauksen, mihin toisen on pakko lähteä mukaan, ettei homma mene mönkään. Hahmojen välinen sanailu naurattaa ja samalla ilmassa leijuu jännite, että mitä jos heille käy jotain ikävää. Hieman latteammaksi koin Linda-äidille kirjoitetun juonikuvion, mutta sillekin löytyy lopulta selkeämpi funktio kokonaiskuvasta. Toivon Big Mistakesin saavan jatkoa, koska näkisin erittäin mielelläni, mitä hahmoille tästä eteenpäin käy...

Tuotantokauden ohjaajat tanssahtelevat onnistuneesti komedian ja jännitteen välillä, tarjoten usein myös hermostuneita nauruja vaikeissa tilanteissa. Levyn ja Sennottin johdolla käsikirjoitustiimi pyörittelee pakkaa oivallisesti, kiristäen päähahmojen vaikeaa paikkaa jaksojen edetessä. Big Mistakes on myös osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ovat mainiot, puvustus pätevää ja maskeerauksetkin näyttävät hyviltä. Äänityöskentely on onnistunutta ja Nora Kroll-Rosenbaumin ja Peachesin säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.4.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Big Mistakes, Yhdysvallat, 2026-, Not a Real Production Company

Arvostelu: Smurffit-elokuva (Smurfs - 2025)

SMURFFIT-ELOKUVA

SMURFS

Ohjaus: Chris Miller

Pääosissa: James Corden, Rihanna, JP Karliak, John Goodman, Nick Offerman, Dan Levy, Alex Winter, Xolo Maridueña, Maya Erskine, Amy Sedaris, Natasha Lyonne, Sandra Oh, Jimmy Kimmel, Octavia Spencer, Nick Kroll, Hannah Waddingham, Kurt Russell, Hugo Miller, Chris Miller, Billie Lourd ja Marshmello

Genre: animaatio, seikkailu, komedia, fantasia

Kesto: 1 tunti 32 minuuttia

Ikäraja: 7

Smurfs, eli suomalaisittain Smurffit-elokuva perustuu Peyon luomiin sarjakuvahahmoihin, jotka tekivät ensiesiintymisensä vuonna 1958. Hahmoista oli tehty jo muutamakin elokuva, oikeita näyttelijöitä ja animaatiota yhdistelevät Smurffit (The Smurfs - 2011) ja Smurffit 2 (The Smurfs 2 - 2013), sekä kokonaan animoitu Smurffit: Kadonnut kylä (Smurfs: The Lost Village - 2017). Näistä elokuvista vastasivat Columpia Pictures ja Sony Pictures Animation, mutta vuonna 2022 hahmojen elokuvaoikeudet siirtyivät Paramount Animationille ja Nickelodeon Moviesille, jotka alkoivat suunnitella kokonaista elokuvasarjaa hahmoista. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt Smurffit-elokuva on saapunut teattereihin. Itse tykkäsin lapsena vanhasta Smurffit-piirrossarjasta (The Smurfs - 1981), mutten piitannut juuri yhtään parista näytellystä leffasta. Smurffit: Kadonnut kylä oli askel parempaan suuntaan ja olin aluksi hyvillä mielin, kun kuulin uuden animaatioelokuvan olevan tulossa, sillä koin sen olevan oikea muoto kertoa näitä tarinoita. Leffan traileri sai minut kuitenkin pudistelemaan päätäni pahemman kerran ja kävinkin epäilevin odotuksin katsomassa uuden Smurffit-elokuvan sen ensi-iltapäivänä.

Kun Smurffikylään piilotettua taikakirjaa havitteleva ilkeä velho Razamel sieppaa Suursmurffin, muut smurffit joutuvat turvautumaan pahimman vihollisensa Gargamelin apuun pelastaakseen johtajansa.

Elokuvan keskiössä ovat vähemmän yllättäen siniset, valkoisia lakkeja ja pöksyjä käyttävät smurffit, jotka asustavat Smurffikylässä lauleskellen ja tanssahdellen, sekä tarrautuvat yhteen tiettyyn ja dominoivaan piirteeseensä. On esimerkiksi koko ajan huonolla tuulella oleva Ärjy (Chris Miller), kylän älykkäin smurffi Välkky (Xolo Maridueña), väkivahva Patti (Alex Winter) ja itseään rakastava Kauno (Maya Erskine). Kylää johtaa vanha ja viisas Suursmurffi (John Goodman) ja kylän ainoa naispuoleinen smurffi on Smurffiina (Rihanna), jonka voisi kaikesta mainostuksesta päätellen luulla olevan elokuvan päähenkilö, mutta ei. Smurffit-elokuvan keskiössä on elokuvaa varten luotu Nimetön Smurffi (James Corden), joka on ainoa koko kylässä, joka ei ole löytänyt sitä omaa juttuaan. Kuitenkin kun Suursmurffi siepataan, Nimetön saattaa vihdoin löytää itsensä seikkailun aikana. Hahmo on toimiva ja Smurffiinakin toimii siinä sivussa, mutta valitettavasti suuri osa muista smurffeista jäävät pahasti taka-alalle.

     Vastaansa smurffit saavat pahan Razamel-velhon (JP Karliak), joka havittelee taikakirjaa, jonka Suursmurffi aikoinaan piilotti Smurffikylään ja jolla Razamel ja muut pahat velhot voisivat syöstä koko maailman pimeyteen. Avukseen smurffit tarvitsevat yllättäen arkkivihollisensa Gargamel-velhon (myös Karliak) ja tämän Rontti-kissan, jotka kantavat kaunaa Razamelille. Razamel on kelpo pahis ja on ihan kivaa vaihtelua nähdä smurffien tekevän yhteistyötä Gargamelin kanssa - joskin näin uuden Smurffi-franchisen aloituselokuvaksi on hieman kummaa, ettei tarina ole perinteikkäämpi smurffit vastaan Gargamel -kuvio.

Vaikka mukana ei yllättäen olekaan sitä Influensserismurffia, joka sai minut trailerissa pyörittelemään silmiäni, on Smurffit-elokuva juuri sellainen lapsille tarkoitettu kohellusärsyke kuin etukäteen pelkäsin. Seasta löytyy hieman syvempää teemaa oman minuuden löytämisestä, mutta tämä tuntuu hukkuvan kaiken päättöminä kanoina sinne tänne säntäilyn alle. Elokuvasta puuttuu se sympaattisuus, mikä on tehnyt Smurffeista tykättävän niin lapsille kuin aikuisille ja leffa on lopulta vain jotain, mitä pistää pyörimään taustalle, kun haluaa lapsen pois jaloista puoleksitoista tunniksi. Muksuja leffan värikäs, vauhdikas ja äänekäs seikkailu ties minne multiversumin syövereihin voi viihdyttää, mutta aikuista katsojaa leffa todennäköisesti vain uuvuttaa.

Suursmurffin etsintäoperaatio vie smurffit tosiaan aikamoiselle matkalle, missä he päätyvät monenlaisiin ulottuvuuksiin - myös hetkeksi meidän oikeiden ihmisten sekaan. Onneksi tämä osio ei ole samanlaista hävyttömän tuotesijoittelun juhlaa kuin vuoden 2011 tietokoneanimaatiota ja oikeita näyttelijöitä sekoittava Smurffit-raina. Vaikka menoa ja meininkiä riittää, koin Smurffit-elokuvan silti jopa oudon pitkäveteiseksi. Kaikkea tapahtuu koko ajan, mutta jotenkin todella väsyneesti ja ponnettomasti. Seikkailu ei nappaa mukaansa, eikä komediaosastossakaan ole kehumista. Vitsit ovat lähes täysin lapsille suunnattuja, mutta eipä minun näytöksessäni naurua pahemmin kuulunut perheen pienimmiltäkään katsojilta.

Visuaalisesti Smurffit-elokuva on sentään pääasiassa ihan miellyttävää katseltavaa, silloin kun elokuva pysyy täysin animaationa. Leffa näyttää hauskasti samaan aikaan niin käsin piirretyltä kuin tietokoneella kolmiulotteiseksi animoidulta, luoden onnistuneen omanlaisensa ulkonäön. Itse smurffit näyttävät tutuilta omilta itseltään ja taustat ovat sopivan yksityiskohtaiset. Leffa on myös miellyttävän värikäs. Äänimaailma on paikoitellen turhan kaoottinen ja kenties Rihannan sopimukseen liittyen sekaan ripotellut parit musikaalinumerot olisi ihan hyvin voinut leikata pois.

Lopputekstien aikana nähdään vielä mahdollista jatkoa pohjustava kohtaus.

Ennen Smurffit-elokuvaa esitetään viisiminuuttinen Paavo Pesusieni -animaatio Tilausta pukkaa (Order Up!), muistuttamaan jouluna ensi-iltansa saavasta Paavo Pesusieni: Syvän meren seikkailu -elokuvasta (The SpongeBob Movie: Search for SquarePants - 2025). Huomasin viihtyväni lyhärin parissa paremmin kuin itse pääesityksenä toimineen Smurffit-elokuvan aikana.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.7.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Smurfs, 2025, Paramount Animation, Domain Entertainment (II), International Motion Picture Studios, Lafig Belgium