Arvostelu: Spiral: From the Legacy of Saw (Spiral: From the Book of Saw - 2021)

SPIRAL: FROM THE LEGACY OF SAW

SPIRAL: FROM THE BOOK OF SAW

Ohjaus: Darren Lynn Bousman

Pääosissa: Chris Rock, Max Minghella, Marisol Nichols, Richard Zeppieri, Dan Petronijevic, Zoie Palmer, Genelle Williams, Edie Inksetter, Morgan David Jones ja Samuel L. Jackson

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Ikäraja: 18

James Wanin ohjaama kauhuelokuva Saw (2004) oli iso menestys, jolle päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Kehnoista arvioistaan huolimatta myös Saw II (2005), Saw III (2006), Saw IV (2007), Saw V (2008), Saw VI (2009) ja Saw VII 3D (Saw 3D - 2010) olivat isoja hittejä, mutta Saw VII 3D:n jälkeen elokuvasarja päätettiin pistää joksikin aikaa tauolle. Vuonna 2017 ilmestynyt kahdeksas osa Jigsaw (2017) oli jälleen iso menestys ja heti sen ilmestyttyä alkoi yhdeksännen filmin suunnittelu. Alunperin tekijöiden oli tarkoitus jatkaa suoraan Jigsaw'sta, mutta kun koomikko Chris Rock esitteli ideansa uudesta Saw-elokuvasta Lionsgatelle, studio päätti tarttua hänen tarinaansa. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2019 ja elokuvan oli tarkoitus ilmestyä jo toukokuussa 2020, mutta alkaneen koronaviruspandemian takia ensi-iltaa on siirretty useasti. Kuitenkin nyt vihdoin ja viimein Spiral: From the Book of Saw tai kuten se jostain syystä kulkee Suomessa pienesti (mutta parempaan suuntaan) muutetulla nimellä Spiral: From the Legacy of Saw saapuu elokuvateattereihin. Itse pidin alkuperäisestä Saw'sta todella paljon, mutta kaikki sen jälkeen ilmestyneet leffat ovat olleet pääasiassa heikkoja ja kehnoja. En siis aluksi innostunut, kun kuulin uuden elokuvan olevan tekeillä, ennen kuin sain tietää, että sitä tähdittäisi Chris Rock ja että hän olisi vielä leffan idean isä. Tämä kuulosti niin veikeältä ajatukselta, että aloin vähitellen odottamaan Spiralin näkemistä. Meninkin positiivisin (vaikkakin edellisten osien takia varautunein) mielin katsomaan elokuvan sen lehdistönäytöksessä.

Kun poliisi löytyy raa'asti murhattuna metrotunnelista, komisario Zeke Banks ja hänen uusi parinsa William Schenk ryhtyvät tutkimaan tapausta. Todisteet viittaavat vahvasti siihen, että joku on ryhtynyt kopioimaan vuosia aiemmin toiminutta Jigsaw-murhaajaa. Uusi peli on alkanut!

Pääroolissa komisario Zeke Banksina nähdään tosiaan Chris Rock, joka tuntuu hyvin erikoiselta valinnalta Saw-elokuvan pääosaan Rockin koomikkotaustan takia. Mikä ihme siinä on, että viime vuosien aikana koomikot ovat näyttäneet yhtäkkiä taitonsa kauhun puolella? Jordan Peele Get Outin (2017) kanssa, John Krasinski Hiljaisella paikalla (A Quiet Place - 2018) ja nyt Chris Rock Spiral: From the Legacy of Saw'ssa. Jo Fargo-televisiosarjan uusimmalla, eli neljännellä tuotantokaudella Rock näytti hoitavansa ansiokkaasti myös vakavamman roolin ja jatkaa tässä samalla linjalla. Hän tuo hahmoonsa Zekeen myös paljon huumoria, mutta osaa aina vakavoitua, kun tarve oikeasti vaatii. Rock tasapainotteleekin taidokkaasti vekkulimaisen ja samalla synkistelevän poliisin roolissa. Roolisuorituksen lisäksi hahmo on myös hyvin kirjoitettu ja Zekelle on rakennettu mielenkiintoinen tausta, joka määrittää paljon hänen toimiaan leffassa. Kyseessä on ehdottomasti heti alkuperäisen Jigsaw-tappaja John Kramerin (Tobin Bell) jälkeen koko Saw-sarjan kiinnostavin ja ennen kaikkea pidettävin hahmo. Siinä, missä sarjan muissa elokuvissa katsoja vähät välittää hahmojen selviytymisestä, tässä oikeasti kannustaa Zekeä onnistumaan ja jännittää hänen puolestaan.

     Rockin lisäksi elokuvassa nähdään myös Max Minghella Zeken uutena työparina William Schenkinä, Marisol Nichols poliisipäällikkö Angiena, Richard Zeppieri, Edie Inksetter ja Dan Petronijevic muina poliiseina, sekä Samuel L. Jackson Zeken isänä, eläkkeelle jääneenä ex-poliisipäällikkö Marcus Banksina. Kaikki näyttelijät hoitavat hommansa vähintäänkin kelvollisesti ja Rockin lisäksi on muuten todella siistiä nähdä Samuel L. Jackson uudessa Saw-leffassa. Hänellä ei ole paljoa ruutuaikaa, mutta jo siinä pienessä ajassa hän osoittaa olevansa koko leffasarjan karismaattisin näyttelijä (ehkä juuri siksi hän ei ole mukana paljoa).

Kuten alussa kerroin, pidän todella paljon alkuperäisestä Saw-elokuvasta, mutta sen jatko-osat ovat olleet aika heikkoa settiä. Saw II ja Saw VI ovat ihan menevät, mutta silti aika keskinkertaiset rainat. Saw III, Saw IV ja Saw V ovat kehnoja, eikä Jigsaw'kaan kummoinen ollut, mutta oli se sentään parempi kuin sitä edeltänyt, aivan kammottavan surkea Saw VII 3D. Ja nyt meille tarjotaan jo yhdeksäs osa tästä gorepornoksi muuttuneesta kauhuelokuvien sarjasta. No, millainen Spiral: From the Legacy of Saw sitten on? Kaikeksi yllätyksekseni voin todeta heti, että kyseessä on ilman epäilyksen häivääkään sarjan paras jatko-osa. Toki se ei vielä yksinään kerro paljoa, kun leffaa vertaa aiempiin jatko-osiin, mutta silti olen suorastaan häkeltynyt, että vasta kauhuleffasarjan yhdeksäs osa voi nousta lähelle alkuperäisen elokuvan tasoa. Eihän sellaista tapahdu... siis koskaan. Mutta niin vain elokuvan ideoinut ja sitä tähdittävä Chris Rock kumppaneineen pääsee yllättämään.

Tähän väliin täytyy kuitenkin sanoa, että Spiral: From the Legacy of Saw tulee luultavasti jakamaan mielipiteet rajusti kahtia. Uskoisin, että toiset tulevat pitämään siitä, kuinka erilainen leffa on edeltäjiinsä verrattuna, mutta sitten taas sarjan tosifanit saattavat jopa inhota elokuvan poikkeavuutta sarjan muista osista. Toisin kuin aika lailla kaikki sarjan muut osat, leffa ei seuraa yhden tai useamman hahmon peliä, jossa he ovat jumissa ansoissa läpi elokuvan. Elokuva seuraa Zeken rikostutkimusta, kun näitä kammottavia murhia alkaa tapahtumaan. Samalla peli on kuitenkin käynnissä, mutta se tuntuu enemmän psykologiselta pelottelulta, eikä niinkään tyhjänpäiväiseltä ja puuduttavalta verimässäilyltä. Ei kuitenkaan hätää, kyllä niitä ansojakin on luvassa, eikä katsojaa todellakaan säästellä hirvittäviltä raakuuksilta. Mukana on parikin kuvaa, joissa näky on niin ällöttävä, että minun teki mieli katsoa muualle. Pidin kuitenkin siitä, että leffa on enemmän kuin pelkkää raakuuksilla hurjastelua. Niitä on mukana, mutta aika pienissä määrin. Juurikin tämä säästeleväisyys tekee niistä tehokkaita. Aiemmat Sawit ovat osoittaneet, että kun katsojaa vain tykitetään koko puolentoista tunnin ajan groteskilla kuvastolla, siihen on turtunut jo ennen puolta väliä. Maltillisuutensa ansiosta Spiral pitää tehonsa loppuun saakka.

Kenties vielä isompi kehu kuin "Spiral on paras Saw-leffa sitten alkuperäisen", on se, että Spiral tuntuu ja näyttää ihan oikealta elokuvalta. Ensimmäinen Saw oli luova kaikenlaisen kikkailunsa kanssa ja James Wan todella venytti pienen budjetin äärimmilleen elokuvassaan, tehden lopputuloksesta kieron tyylikkään. Jatko-osat yrittivät samanlaista kikkailua, mutta samalla lailla kuin ne eivät ymmärtäneet, mikä ensimmäisen leffan pointti on, ne eivät osanneet matkia Wanin teknistä työtä. Sawin jatko-osat näyttävät enemmän tai vähemmän amatöörimäisiltä fanifilmeiltä tai MTV:n musiikkivideoilta. Oli leffoista mitä mieltä tahansa muuten, elokuvan teknisiä puolia katsoen ne ovat aika kamalia. Spiralista löytyy vain muutama todella lyhyt hetki ansakohtausten aikana, jolloin kameratyöskentely ja leikkaus muuttuvat hyperaktiivisiksi, mutta muuten kyseessä on ehdottomasti koko sarjan teknisesti parhaiten tehty elokuva. Se on todella tyylikkäästi kuvattu, ihan sujuvasti leikattu kasaan, sekä hyvin valaistu ja värimääritelty. Alkupäässä, kun Zeke ja William ovat matkalla metrotunneliin tutkimaan ruumista, olin innoissani, että kamera seurasi heitä todella pitkän pätkän, samalla kun he rupattelivat sitä sun tätä. Ei hätäistä leikkausta näyttelijöiden välillä, vaan heidän annettiin ihan oikeasti näytellä. Se oli ensimmäinen monesta hetkestä, kun mietin Spiralin aikana, että nyt katson ihan kunnon elokuvaa.

Erityisen hämmentävää on, että elokuvan ohjauksesta vastaa Darren Lynn Bousman, joka ohjasi Saw II:n, Saw III:n ja Saw IV:n, jotka olivat toinen toistaan kehnompia tekeleitä. Kymmenen vuoden tauko on selvästi tehnyt hyvää ja Bousman on palannut täysin uuden vireen kanssa sarjan pariin. Aiemmin hänelle oli luultavasti sanottu, että hänen pitää kopioida Wanin tyyliä, mutta nyt hän pääsee tekemään täysin omaa juttuaan, mikä on hienoa. Bousman ja Rock ovat sanoneet David Fincherin Seitsemän-trillerin (Se7en - 1995) olleen iso inspiraatio Spiralia tehdessä ja se myös näkyy. Ei Spiral tietenkään ole sen mestariteoksen tasoinen leffa, mutta Fincherin työn vaikutteet ovat tyylikkäästi näkyvissä tässä. Bousman yhdistelee ohjauksessaan taidokkaasti painostavaa tunnelmaa, sekä aidosti hauskaa huumoria. Zeken ja Williamin väliset sanailut eivät välttämättä liity itse tapaukseen, mutta sillä saadaan onnistuneesti syvennettyä molempia hahmoja ja tekemään heistä pidettävän parivaljakon, jonka haluaa nähdä selviävän hengissä.

Viimeiseksi haluan vielä sanoa, että ei Spiral: From the Legacy of Saw mielestäni mikään erityisen ihmeellinen ole elokuvana. Seitsemän enemmän tai vähemmän kehnon Saw-jatko-osan jälkeen se vain erottuu niin positiivisesti edukseen, että sen katsominen tuntui kuin piristävältä tuulahdukselta raitista ilmaa. Muutamassa kohtaa kauhupuoli luottaa liikaa äkkisäikäytyksiin kovien äänitehosteiden kera ja katsoja voi arvata jokaisen säikäytyksen etukäteen. Erityisen yllättävä leffa ei muutenkaan ollut ja arvasin murhaajan henkilöllisyyden noin puolessa välissä elokuvaa. Käsikirjoituksesta löytyy heikkoutensa ja esimerkiksi takaumia hyödynnetään välillä vähän töksähtelevästi. Takaumissa häiritsevät myös kömpelöt yritykset nuorentaa näyttelijöitä aika huvittavien tekoviiksien sun muiden kautta. Mutta sitten taas samalla tekstissä on selvät vahvuutensa päähenkilöön ja vitseihin liittyen, minkä lisäksi filmillä on aidosti jotain sanottavanaan liittyen poliiseihin Yhdysvalloissa. Loppujen lopuksi varmaan eniten minua jäi lähinnä harmittamaan sarjalle todella ikonisen Billy-nuken puuttuminen koko leffasta. Tunnusmusiikki onneksi löytyy ja se jytisee lopussa ihanan lujaa.

Yhteenveto: Spiral: From the Legacy of Saw on positiivinen yllätys ja kirkkaasti paras Saw'n jatko-osista. Amatöörifilmien, suoraan DVD:lle tehtyjen leffojen ja MTV:n musiikkivideoiden sijaan Spiral näyttää ja tuntuu ihan oikealta elokuvalta. Siitä löytyy muutamia tutun korneja teknisiä Saw-juttuja ansojen aikana, mutta pääasiassa filmi on teknisesti huimasti edeltäjiään laadukkaampi. Onnistumiset eivät lopu vain siihen, vaan itse tarina pitää hyvin mukanaan, kertoen kieroa peliä eri vinkkelistä kuin edelliset leffat. Chris Rock on todella hyvä pääroolissa ja hahmo on sarjan paras sitten alkuperäisen Jigsaw-murhaajan. Pitkästä aikaa katsoja huomaa jopa välittävänsä päähenkilöstä ja toivoo hänen selviytyvän. Rock osaa olla erittäin hauska, mutta myös vakavoitua ja synkistellä kun tarve vaatii. Samaa tekee myös itse leffa ja vaihtelu kauhun ja komedian välillä on taidokasta. Muutaman Saw-leffan ohjaaja Darren Lynn Bousman tekee paluun sarjan pariin ja näyttää vihdoin osaavansa, jos niin haluaa. Raakuuksia on luvassa, mutta maltillisemmin kuin muissa jatko-osissa, mikä tekee raakuuksista entistä tehokkaampia. Elokuvasta löytyy omat ongelmansa mm. käsikirjoitukseen ja äkkisäikäytyksiin liittyen, minkä lisäksi koin murhaajapaljastuksen todella arvattavaksi. Heikkouksistaan huolimatta Spiral: From the Legacy of Saw on aikamoinen yllättäjä, sytyttäen toivon kipinän, että tässä totaalisen väsähtäneessä verimässäilyssä onkin potentiaalia tulevaisuudessa. Hienoa kuitenkin on, että ensimmäisen Saw-leffan tavoin tämä tuntuu siltä kuin se olisi tehty yhdeksi elokuvaksi, joka ei välttämättä edes tarvitse jatkoa. Saw 10, eli Saw X on kuitenkin jo nyt tekeillä, minkä lisäksi elokuvien pohjalta suunnitellaan myös televisiosarjaa. Jos taso pysyy tällaisena, niin antaa palaa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.5.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Spiral: From the Book of Saw, 2021, Twisted Pictures, Serendipity Productions, Dahlstar, Canadian Film or Video Production Tax Credit

Arvostelu: Saw IV (2007)

SAW IV

Ohjaus: Darren Lynn Bousman
Pääosissa: Lyriq Bent, Scott Patterson, Costas Mandylor, Betsy Russell, Donnie Wahlberg, Justin Louis, Athena Karkanis, Sarain Boylan, Marty Adams, Janet Land, Angus Macfadyen, Billy Otis, Shawnee Smith ja Tobin Bell
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia / Unrated Version: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 18

James Wanin kauhuelokuva Saw (2004) oli jättihitti, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Saw II (2005) oli vielä isompi menestys, joten kolmannen osan suunnittelu alkoi välittömästi. Saw III (2006) oli jälleen vieläkin menestyneempi, joten neljännen osan teko ilmoitettiin heti. Sarjan luomisessa mukana ollut Leigh Whannell ei enää halunnut palata käsikirjoittajaksi, joten tilalle palkattiin Thomas Fenton, Marcus Dunstan ja Patrick Melton. Myös toisen ja kolmannen osan ohjaaja Darren Lynn Bousman ilmoitti aluksi, ettei haluaisi enää työskennellä sarjan parissa, mutta lopulta muuttikin mieltään ja palasi tekemään vielä tämän. Kuvaukset alkoivat huhtikuussa 2007 ja lopulta Saw IV ilmestyi samaisen vuoden lokakuussa. Elokuva oli hitti, vaikkei tuottanutkaan yhtä paljoa rahaa kuin kaksi edellistä elokuvaa. Lisäksi kriitikot haukkuivat leffan lyttyyn. Itse tutustuin Saw-sarjaan syksyllä 2016, kun katsoin Netflixistä sarjan viisi ensimmäistä osaa. Nyt kun sarja on jälleen saamassa jatkoa elokuvalla Spiral: From the Legacy of Saw (Spiral: From the Book of Saw - 2021), päätin katsoa vihdoin koko sarjan läpi. Muutama viikko Saw III:n jälkeen katsoin Saw IV:n.

Jigsaw'n kuolemasta huolimatta kauhistuttavat pelit jatkuvat ja tällä kertaa koetukseen joutuu hyväsydäminen komisario Rigg. Samalla poliisit yrittävät selvittää, kuka muu on avustanut Jigsaw'ta kuin aivopesty Amanda Young?

Parissa edellisessä Saw-leffassa sivuroolissa nähty komisario Daniel Rigg (mainion suorituksen tarjoava Lyriq Bent) pääsee tällä kertaa valokeilaan, kun hänet siepataan Jigsaw'n peliin. Danielin peli kertoo onnistuneesti paljon hänen hahmostaan ja on oikeasti kiinnostavaa seurata, millaisia valintoja hän päättää tehdä pelin edetessä. Onkin siis harmi, että elokuva haluaa jatkuvasti siirtyä kaikkeen muuhun.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. murhaajaa jäljittävä agentti Strahm (Scott Patterson), etsivä Hoffman (Costas Mandylor), John Kramerin entinen tyttöystävä Jill Tuck (Betsy Russell), sekä asianajaja Art Blank (Justin Louis). Myös vanhoja tuttuja on mukana ja heitä hyödynnetään osittain hyvin ja osittain kömpelösti. Agentti Strahm jää aika puiseksi hahmoksi, eikä Patterson erityisemmin vakuuta. Sama käy myös Hoffmanin ja häntä esittävän Mandylorin kanssa. Hahmot jäävät pahvisiksi, eikä kenestäkään oikein jaksa välittää.

Saw IV jatkaa lähes identtistä kaavaa edellisten osien kanssa. Pienenä poikkeuksena on se, että tällä kertaa komisario Rigg ei pelaa peliään suljetussa tilassa, vaan hänen jopa täytyy matkustaa paikasta toiseen. Muuten tämä on täysin sitä samaa, mitä edellisissä osissa on jo nähty. Päähenkilö siepataan, hän joutuu pelaamaan peliä, samalla kun poliisit selvittävät murhaajan olinpaikkaa ja aina välillä näytetään takaumia joko Jigsaw'n menneisyydestä tai edellisistä leffoista. Ei ole mikään ihme, että katsojana on hyvin vaikeaa muistaa, missä leffassa tapahtuu mitäkin, sillä samanlaiset tapahtumat vain sulautuvat mielessä yhdeksi mössöksi. Olin kyllä nähnyt Saw IV:n kerran aiemmin, mutta siitä jäi mieleen niin vähän, että nyt tuntui kuin katsoisin elokuvan ensimmäistä kertaa. Sarjan seuraavan osan on pitänyt ilmestyä aina vuosi edellisen osan jälkeen, joten ei ole toisaalta mikään ihme, ettei tähän ole keksitty mitään uutta ja mullistavaa, vaan leffa lähinnä kierrättää kaikkea viime osissa nähtyä. Jos Saw-elokuvia katsoisi putkeen, voisi kokemus puuduttaa jo parin filmin jälkeen.

Elokuva on kenties hieman parempi kuin Saw III ihan vain sen vuoksi, että tämä on maltettu pitää puolessatoista tunnissa, Saw III:n lähes kahden tunnin keston sijaan. Saw III sisälsi paljon tyhjäkäyntiä, minkä lisäksi sen ansat olivat paikoitellen mitäänsanomattomat. Tämänkertaiset ansat ovat hieman luovempia - etenkin alkupäässä nähtävä ansa, jonka sokea ja mykkä yrittävät selvittää yhdessä. Sokea ei voi nähdä, kuka on hänen kanssa samassa huoneessa, eikä mykkä voi selittää tilannetta hänelle. Kun tekijöillä ei ole ollut aikaa olla luovia, on heidän täytynyt vain turvautua verellä mässäilyyn. Heti alussa nähdäänkin pitkä Jigsaw'n ruumiinavaus, missä esitellään sisälmyksiä oikein kunnolla lähikuvissa. Onko sen jälkeen enää väliä sillä, onko tarina kiinnostava? Ei näköjään tekijöiden mielestä. Komisario Riggin osuus voisi toimia, jos siihen panostettaisiin täysillä. Tekijät ovat kuitenkin unohtaneet, että ensimmäisen Sawin nerokkuutta tehosti sen tietty yksinkertaisuus. Tässä yritetään taas olla kovin nokkelia, mutta tämänkertainen suuri paljastus ei onnistunut tekemään minuun mitään vaikutusta. Tai siis ei tainnut tehdä kummallakaan kerralla, sillä kuten totesin, en muistanut elokuvasta mitään tällä toisella katselulla, joten tuskin ensimmäinenkään katselu säväytti.

Ohjaaja Darren Lynn Bousmanilla tuntuu olevan yhä vain vähemmän annettavaa tälle sarjalle. Onkin siis ihan hyvä, että hän päätti tämän jälkeen poistua sarjasta (vaikkakin hän on nyt ohjannut tulevan yhdeksännen osan ...ihan oikeasti, Saweja on kohta jo YHDEKSÄN). Uusi käsikirjoittajatrio on lähinnä yhdistellyt parin edellisen osan tekstejä yhteen ja muutellut hieman ansoja ja hahmojen nimiä. Tekniseltä toteutukseltaan Saw IV on samanlainen kuin edeltäjänsä - niin hyvässä kuin pahassa. Lähinnä pahassa, sillä jösses, millaista silppu- ja turboleikkausta onkaan mukana! Nopeutus- ja hidastuskuvat käyvät leffa leffalta kömpelömmiksi tehokeinoiksi. Parissa kohtaa nähdään myös outoja toistoja, joilla on kai yritetty tehostaa jotain tunnetta, mutta epäonnistuttu siinä pahasti. Lavasteet ja maskeeraukset ovat jälleen tyylikkään ällöttävät. Ruumiinavauksessa käytettävä Jigsaw'n ruumis on kaikessa kuvottavuudessaan vaikuttava luomus. Äänimaailma sisältää tarpeettomia efektejä ja äännähdyksiä, mutta onhan se jälleen hienoa kuulla Saw-sarjan mahtava tunnuskappale. Sen lisäksi, että itse sävellys on mukaansatempaava ja mieleenpainuva, viestii se myös siitä, että elokuva päättyy pian.

Yhteenveto: Saw IV on kehno ja ennen kaikkea todella unohdettava lisäys sarjaan. Tämänkertainen peli voisi toimia hyvin, sillä sen pelaaja, komisario Rigg on pidettävä tapaus ja peliin kuuluu mahdollisuus kulkea ulkonakin. Elokuva kuitenkin keskittyy peliin niin heikosti ja välinpitämättömästi, ettei katsojaakaan jaksa lopulta kiinnostaa. Kestoa on jälleen venytetty tylsähköllä poliisitutkimuksella ja liiallisella takaumien käytöllä. Saw III:n lähes kahden tunnin kestoa ei onneksi kuitenkaan tavoiteta, vaan homma on älytty pitää vain vähän yli puolessatoista tunnissa. Ohjaaja Darren Lynn Bousman vain toistaa edellisten osien kikkoja, mutta joka kerta laiskemmin. Käsikirjoittajatkaan eivät jaksa keksiä mitään uutta ja mielenkiintoista, eivätkä näyttelijät tee kaksista työtä Lyriq Bentiä lukuunottamatta. Saw IV lähinnä mässäilee epätoivoisesti ällöttävyyksillä ja toivoo, että se innostaisi sarjan faneja tarpeeksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.12.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Saw IV, 2007, Twisted Pictures

Arvostelu: Saw III (2006)

SAW III

Ohjaus: Darren Lynn Bousman
Pääosissa: Tobin Bell, Shawnee Smith, Angus Macfadyen, Bahar Soomekh, Dina Meyer, Barry Flatman, Mpho Koaho, Lyriq Bent ja Donnie Wahlberg
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia / Unrated Version: 1 tunti 54 minuuttia
Ikäraja: 18

James Wanin ohjaama kauhuelokuva Saw (2004) oli suuri menestys, joten sille päätettiin heti tehdä jatkoa. Wania ei kuitenkaan erityisemmin kiinnostanut sarjan jatkaminen ja Saw II (2005) tehtiinkin ilman häntä. Jatko-osa oli vielä edeltäjäänsäkin isompi hitti, joten oli selvää, että tästä oli tullut uusi menestyssarja. Wania pyydettiin jälleen takaisin, kun kolmannen osan suunnittelu alkoi, mutta hän ei aluksi suostunut. Kuitenkin kun sarjan tuottaja Gregg Hoffman menehtyi, Wan päätti, että palaisi sarjan pariin tämän muiston kunniaksi. Wan ja edelliset osat kirjoittanut, sekä ensimmäisessä elokuvassa näytellyt Leigh Whannell kynäilivät tarinan, minkä pohjalta Whannell työsti kunnon käsikirjoituksen. Toisen osan ohjaaja Darren Lynn Bousman suostui palaamaan ja kuvaukset alkoivat toukokuussa 2006. Sen sijaan, että tekijät olisivat rakentaneet kahdessa ensimmäisessä nähdyn saastaisen kylpyhuoneen lavasteen uudestaan, he pääsivät kuvaamaan paikkaan sijoittuvat kohtaukset Scary Movie 4:n (2006) lavasteissa, missä työstettiin parodiakohtausta Sawista. Saw III sai ensi-iltansa syksyllä 2006 ja se oli jälleen vielä menestyneempi kuin aiemmat osat. Kriitikot kuitenkin lyttäsivät elokuvan. Itse näin elokuvan muutama vuosi sitten Netflixistä kahden ensimmäisen osan yhteydessä ja nyt kun sarja on jälleen saamassa uuden osan, Spiral: From the Legacy of Saw (Spiral: From the Book of Saw - 2020), päätin katsoa aiemmat Sawit uudestaan.

Tohtori Lynn siepataan ja hän joutuu uudenlaiseen peliin: hänen täytyy pitää syöpää sairastava John "Jigsaw" Kramer henkissä niin kauan, että tämän viimeisin uhri, poikansa menettänyt Jeff selviää omasta pelistään loppuun saakka.

Tobin Bell palaa kolmatta kertaa John Kramerin, eli Jigsaw'n rooliin ja hänestä löytyy samaa hyytävyyttä kuin ennenkin. Jigsaw on yhä kiehtova pahis, sillä hän haluaa nähdä ihmisten selviävän hirveistä ansoistaan, eikä siksi pidä itseään murhaajana. Bellin ääni on yhä todella vakuuttava ja hän on koko olemuksellaan täydellinen roolissaan.
     Muut näyttelijät eivät sen sijaan tee vaikutusta. Shawnee Smith palaa Jigsaw'ta seuraavan Amandan rooliin, mutta hän on lähinnä ärsyttävä psykoottisena akkana. Amandan ja Johnin välille yritetään rakentaa outoa isä-tytär-suhdetta ja tekijät selvästi luulevat, että tämä koskettaisi katsojaa. Lähinnä tämä vain saa tylsistymään ja toivomaan, että seuraava ansa tuotaisiin ruudulle. Erilaisiin ansoihinsa joutuvia Jeffiä ja Lynniä näyttelevät Angus Macfadyen ja Bahar Soomekh ovat tarpeeksi toimivia, vaikkei Macfadyen onnistu vakuuttamaan yrityksellään olla sureva ja kostonhimoinen isä. Soomekh sopii tohtorin osaan, mutta hänen Lynn-hahmonsa taas on todella tylsä.

Kun Lynnin tai Jeffin kohtalot peleissään eivät jaksa kiinnostaa katsojaa ja tarinan pahiksille yritetään rakentaa kömpelöä isä-tytär-suhdetta, on jotain selvästi pielessä. Ensimmäisen Sawin piinaava epätoivo, sekä kiehtova mysteerisyys ovat poissa, eikä mukana ole edes Saw II:n pysäyttävää loppukäännettä, mikä saa katsojan näkemään koko elokuvan täysin uudessa valossa ja tekee uudelleenkatselusta eri tavalla mielenkiintoisen. Saw III:een on kyllä yritetty vääntää loppukäännettä... useampikin sellainen... mutta tällä kertaa ne eivät valitettavasti paranna elokuvaa. Kyseessä on huono ja ennen kaikkea tylsä kauhuraina. Miten ihmeessä tällaisista kauheista ansoista ja ällöttävästä kuvastosta voi saada tylsän?! Siten, että elokuva keskittyy kaikkeen muuhun.

Välillä tuntuu, että Saw III:a on tehty sillä ajatuksella, etteivät katsojat halua nähdä mitään muuta kuin mahdollisimman kuvottavia kuolemia ja monimutkikkaita ansoja. Leffan alussa niitä nähdään parikin kappaletta, mutta kun Jeffin ja Lynnin pelit alkavat niiden jälkeen (eli kun tarina vihdoin alkaa noin puolen tunnin kohdalla), ansat muuttuvat todella mitäänsanomattomiksi. Lopussa filmi yrittää hieman petrata ansojen tason suhteen, mutta siinä kohtaa "peli on jo menetetty" (heh heh). Suurimmaksi osaksi elokuva sisältää vain pitkäveteistä jaarittelua, mikä lähinnä toistaa itseään. Samat asiat kuullaan useasti, minkä lisäksi samat asiat myös nähdään muutamaan kertaan. Elokuva käyttää kerronnassaan aivan liikaa takaumia, joilla rikotaan tarinan luontevaa virtausta. Leffa siis tuntuu tökkivän ja junnaavan paikoillaan kaiken aikaa, eikä se oikein etene. Saw III vieläpä kestää noin tunnin ja 50 minuuttia, mikä on aivan liian pitkä kesto tällaiselle tekeleelle. Meno käy puuduttavaksi jo ennen puolta väliä, eli elokuvasta olisi hyvällä omallatunnolla voinut saksia materiaalia vielä parinkin kymmenen minuutin edestä.

Ohjaaja Darren Lynn Bousman ei tällä kertaa onnistu luomaan yhtä mukaansatempaavaa tunnelmaa, mutta tähän vaikuttaa hyvin vahvasti se, että Leigh Whannellin käsikirjoitus ei ole läheskään yhtä toimiva kuin kahdessa ensimmäisessä osassa, eikä leikkaaja Kevin Greutert ole tajunnut karsia turhia pois. Niinpä lopputuloksena on näin pitkäveteinen leffa. Whannell luulee selvästi olevansa nokkela, mutta tämänkertaiset käänteet ja paljastukset eivät todellakaan ole kovin erityisiä. Leikkauksessa alkaa myös ärsyttää turbovauhdilla editoidut pätkät, joissa nähdään silppuleikkausta, sekä nopeutuksia että hidastuksia. Tyylikikkailu on tässä kömpelöä - myös väripuolella. Vaikka keltaisen ja vihreän sekoitus sopii yhä sarjaan, ovat esimerkiksi ylivalottuneet sairaalakohtaukset ihan vain rumasti toteutettuja. Sentään kuvaus on tarpeeksi sujuvaa, maskeeraukset ovat sopivan ällöt ja lavasteet inhottavan likaiset. Käytännön efekteillä toteutetut ansat tarjoavat varmasti paljon iloa tällaisista teoksista innostuville. Siitä tekijöille täytyy oikeasti nostaa hattua, että filmin liukuvat siirtymät kohtauksesta toiseen eivät ole tietokonekikkailua, vaan kamera oikeasti kuljetettiin lavasteesta toiseen. Äänimaailma on muuten oivallinen, mutta jotkut leikkauksia tai kamera-ajoja säestävät äännähdykset ovat tökeröitä. Charlie Clouserin säveltämät musiikit jumputtuvat lujaa taustalla ja sentään Clouser yrittää kovasti nostaa tunnelmaa, kun muu filmi ei siihen kykene.

Elokuvasta on olemassa noin viisi minuuttia pidempi Unrated Cut, mikä sisältää lähinnä kauemmin kestäviä kuvia raakuuksista. Kun filmi on muutenkin aivan liian pitkä, ei tämä versio ainakaan paranna katselukokemusta.

Yhteenveto: Saw III on ylipitkä ja tylsä kauhuraina, mikä kadottaa kaiken sen, mikä teki ensimmäisestä elokuvasta niin karmivan ja toisesta niin mukaansatempaavan. Elokuvasta voisi karsia varmaan jopa parikymmentä minuuttia pois, sillä siinä on niin paljon pitkäveteistä tyhjäkäyntiä. Leffa on tungettu täyteen takaumia, jotka vain rikkovat juonen kulkua ja tekevät elokuvasta todella raskassoutuisen. Itse juoni lähtee käyntiin vasta puolen tunnin kohdalla, missä vaiheessa katsoja on jo hoksannut, että nyt sarja lähti kovaa kyytiä alamäkeen. Edes ansat eivät ole tällä kertaa kovin ihmeellisiä ja tässä elokuvassa Saw-sarja todella muuttuu kidutuspornoksi. John Kramerin ja Amandan välille luotu isä-tytär-suhde on kömpelö, eivätkä tämänkertaiset "pelaajatkaan" kiinnosta. Lopussa leffa yrittää tunkea mukaan useampaakin yllätystä, mutta edellisten leffojen loistavien käänteiden sijaan nämä twistit vain heikentävät elokuvaa. Jos ihastuit alkuperäisen Saw'n psykologiseen kauhupuoleen, mutta mielestäsi Saw II alkoi jo olla tyhjänpäiväistä mässäilyä, ei todellakaan kannata odottaa paljoa sarjan kolmannelta osalta. Jos taas edelliset osat eivät tarjonneet tarpeeksi ällöttävyyksiä ja goreilua, voi Saw III toimia oikein mainiosti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.11.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Saw III, 2006, Saw 3 Productions, Twisted Pictures, Evolution Entertainment

Arvostelu: Saw II (2005)

SAW II

Ohjaus: Darren Lynn Bousman
Pääosissa: Donnie Wahlberg, Tobin Bell, Erik Knudsen, Shawnee Smith, Dina Meyer, Franky G, Emmanuelle Vaugier, Beverley Mitchell, Lyriq Bent, Glenn Plummer, Tim Burd, Tony Nappo ja Noam Jenkins
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia / Unrated Version: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 18

James Wanin ohjaama ja Leigh Whannellin käsikirjoittama ja tähdittämä kauhuelokuva Saw (2004) oli valtava hitti, tienaten budjettinsa takaisin satakertaisesti. Jo elokuvan ensi-iltaviikonloppuna filmi tuotti niin paljon rahaa, että jatko-osan teosta ilmoitettiin heti. Wania pyydettiin ohjaamaan toinen osa, mutta hän oli jo aloittanut Dead Silence -leffan (2007) työstämisen, eikä hänellä ollut aikaa. Samaan aikaan musiikkivideoita tehnyt Darren Lynn Bousman oli kirjoittanut oman tarinansa nimeltä "The Desperate", mutta yhtiöiden mielestä se oli liian samanlainen kuin Saw, eivätkä halunneet tehdä sitä. Eräs saksalainen studio oli kuitenkin kiinnostunut siitä ja päätti rahoittaa projektin. Elokuvalle etsittiin kuvaajaa ja yksi vaihtoehdoista oli Sawin kuvaaja, joka luki käsikirjoituksen ja ehdotti Bousmanille, että tämä antaisi sen luettavaksi Sawin tuottajalle Gregg Hoffmanille. Hoffman innostui tekstistä ja ehdotti, että sitä käytettäisiin Saw II:n tarinana, mihin Bousman suostui. Bousman myös palkattiin leffan ohjaajaksi ja filmin kuvaukset lähtivät käyntiin. Saw II ilmestyi lokakuussa 2005 ja se oli vielä edellistäkin osaa menestyneempi, vaikka osa kriitikoista lyttäsikin sen täysin. Itse näin Saw II:n muutama vuosi sitten heti seuraavana päivänä ensimmäisen osan jälkeen ja pidin sitä ihan toimivana jatkona. Nyt kun sarjaa herätellään jälleen takaisin henkiin elokuvalla Spiral: From the Legacy of Saw (Spiral: From the Book of Saw - 2020), päätin katsoa aiemmat elokuvat uudestaan.

Samaan aikaan, kun poliisit etsivät sarjamurhaaja Jigsaw'ta, kahdeksan henkilöä heräävät likaisesta talosta ja nauhuri kertoo heille, että uusi kauhistuttava peli on alkanut...

Jigsaw'n kammottavaan peliin ovat tällä kertaa päätyneet nuori poika Daniel (Erik Knudsen), miehet Xavier (Franky G), Gus (Tony Nappo), Obi (Tim Burd) ja Jonas (Glenn Plummer), sekä naiset Laura (Beverley Mitchell), Addison (Emmanuelle Vaugier) ja ensimmäisessä leffassa peliin joutunut Amanda (Shawnee Smith). Valitettavasti vain muutama hahmo kahdeksikosta on jollain tapaa kiinnostava ja jonka kohtalosta välittää hieman. Joistain hahmoista huomaa nopeasti, että he ovat mukana vain kuollakseen pelin ansoissa, eikä katsojana edes vaivaudu yrittämään luoda minkäänlaista tunnesidettä heihin. Näyttelijät kuitenkin suoriutuvat rooleistaan kelvollisesti ja tuovat kauhun tunteensa toimivasti esille.

Elokuvassa seurataan myös Jigsaw'ta (Tobin Bell) jäljittäviä poliiseja, Eric Matthewsia (Donnie Wahlberg) ja ensimmäisestä Sawista tuttua Allison Kerrya (Dina Meyer). Kerry on hieman enemmän esillä kuin viime filmissä, mutta jää silti jälleen miespoliisin varjoon. Mark Wahlbergin veli Donnie toimii hyvin poliisina, joka yrittää saada sarjamurhaajan vangittua hinnalla millä hyvänsä. Bell pääsee huomattavasti paremmin esille kuin ensimmäisessä osassa ja hänessä on jotain todella vangitsevaa. Bellin tapa puhua saa katsojan kuuntelemaan tämän jokaisen sanan hiirenhiljaa. Harmi vain, etteivät hahmot tietenkään kuuntele Jigsaw'ta tarpeeksi tarkkaan.

Saw II on tehty samalla ajatusmallilla kuin monet muutkin jatko-osat: "Mitä enemmän mukana on kaikkea, mistä ihmiset pitivät ensimmäisessä osassa, sitä parempi toinen osa on." Valitettavasti tämä harvoin toimii. Tekijät eivät hoksanneet, että ensimmäisen osan vahvuus oli sen erittäin hyvä tapa hyödyntää sen yksinkertaista lähtökohtaa. Filmi oli pienimuotoinen, mutta se käytti sitä tehokkaasti. Siinä, missä ensimmäisessä Sawissa jätettiin asioita mielikuvituksen varaan ja esimerkiksi oman jalan irti leikkaaminen näytettiinkin sivustakatsojan kauhistunein ilmein, Saw II:a tehdessä on varmaan uskottu, että katsojat haluavat vain nähdä mahdollisimman kauheita ansoja ja tapoja kuolla. Jos leffalta odottaa niitä, voi luultavasti olla tyytyväinen näkemäänsä. Ne taas, jotka pitivät enemmän ensimmäisen osan psykologisemmasta kauhupuolesta ja sen pienestä filosofioinnista koskien ihmisen tarvetta selviytyä, saattavat pettyä siihen, että jatko-osa päättikin lähteä kohti kidutusporno-osastoa.

Onneksi elokuvasta löytyy myös nokkeluutta - lähinnä sen loppuratkaisun kanssa (mitä en tietenkään paljasta). Edes elokuvan kaikille näyttelijöille ei paljastettu filmin loppua ja leffaan jopa kuvattiin muutama vaihtoehtoinen lopetus, jotta oikea ratkaisu ei vuotaisi ulos. Saw II:n lopetus on niinkin nokkela, että se saa katsojan antamaan anteeksi jotkut filmin heikkoudet. Lopetus myös jää pyörimään katsojan mielessä, joten kyllä tästä psykologistakin puolta hieman löytyy. Ja onhan se pakko sanoa, että ansatkin ovat suurimmaksi osaksi kekseliäitä ja kammottavia. Katsoja pistetään toistamiseen pohtimaan, voisiko itse selvitä näistä ansoista elävänä? Filmiin on saatu painostavaa tunnelmaa, eikä se joissain kohdissa säästele katsojaansa siltä, mitä hirveyksiä se voikaan tarjota. Kenenkään puolesta ei kuitenkaan pelkää ja toisin kuin ensimmäisessä osassa, missä syvennyttiin kahteen päähenkilöön hyvin, tässä henkilöt jäävät niin ontoiksi, että ansakohtauksissa lähinnä haluaa nähdä, miten käy, kun aika loppuu.

Ensikertalaisohjaaja Darren Lynn Bousman pitää katsojan toimivasti kiinnostuneena tapahtumiin läpi leffan, muttei hänestä löydy yhtä vahvaa kauhuneroutta kuin ensimmäisen Sawin ohjanneesta James Wanista. Bousman ja ensimmäisestä osasta palaava käsikirjoittaja Leigh Whannell eivät ole kiinnostuneita kirjoittamaan hyviä hahmoja, vaan kaksikon päämäärä on lähinnä ällöttää katsojaa ansoilla. Teknisesti Saw II on osittain hyvin tehty ja osittain ei. Mukana on hyviä kuvia, mutta mukana on myös kehnoja otoksia. Leikkaus on välillä sujuvaa, mutta leffassa on häiritsevän paljon hetkiä, joissa leikkaaja on pistänyt turbovaihteen päälle. Ensimmäisessä Sawissa hyödynnettiin parissa kohtaa silppuleikkausta, hidastuksia ja nopeutettuja kuvia hyvin, mutta tässä ne ovat vain todella kömpelöä kikkailua. Elokuvan inhottava, keltaista ja vihreätä sekoittava värimaailma on juuri oikealla tavalla ruma ja se tehostaa epämiellyttävää oloa, mitä aiheuttavat jo hienosti kuvottaviksi tehdyt lavasteet. Maskeeraajat ovat myös tehneet hyvää työtä muutamassa kohtaa. Äänimaailma on oivallisesti rakennettu ja Charlie Clouserin säveltämät musiikit tuovat hyvän lisänsä. Sarjan tunnusmusiikki on toistamiseen erinomainen.

Elokuvasta on olemassa pari minuuttia pidempi Unrated Cut, mikä sisältää tietysti pidempään kestäviä kuvia raaimmista hetkistä. Pidempi versio ei tuo ainuttakaan kokonaan uutta kohtausta mukaan, mutta jostain syystä kohtaus erään ajastimen kanssa on erilainen. Pidennetyssä versiossa ajastimessa on aikaa yksi minuutti enemmän kuin teatteriversiossa, joten tekijät joutuivat kuvaamaan kaikki kuvat ajastimesta kahdesti eri aikojen kanssa.

Yhteenveto: Saw II on tarpeeksi menevä jatko-osa, vaikka kadottaakin paljon ensimmäisen elokuvan hyvistä puolista. Koukuttava psykologinen ahdistus, filosofinen pohdiskelu, suuri painostavuus ja yksinkertaisuuden hyödyntäminen tehokkain keinoin joutuvat siirtymään syrjään, kun tämänkertaiset tekijät haluavat lähinnä kauhistuttaa ällöillä ansoilla. Hahmoista ei välitä, vaan lähes kaikkien kohdalla haluaa vain nähdä, kuinka pahaa jälkeä ansat heille aiheuttavat. Kuvottavuuksia korostetaan, joten gorefanit saavat varmasti mitä tilaavat. Tekninen toteutus on paikoitellen epätasaista ja tällä kertaa silppuleikkaukset ja nopeutetut kuvat ovat enemmän urpoa pelleilyä kuin visuaalisesti tyylikäs tehokeino. Käsikirjoittajat ovat kuitenkin keksineet nokkelan tavan pyöritellä juonta ja loppupään aidosti yllättävä käänne saa antamaan anteeksi tietyt kömmähdykset. Jos pidit ensimmäisestä Sawista, kannattaa tämä toinenkin osa katsoa. Kyseessä ei ole yhtä hyvä teos, mutta kaikessa keskinkertaisuudessaankin Saw II toimii tarpeeksi kelvollisesti - etenkin jos tietää, mitä on luvassa sarjan seuraavissa elokuvissa...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.10.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Saw II, 2005, Saw 2 Productions, Twisted Pictures, Lions Gate Films, Evolution Entertainment, Got Films