Arvostelu: Frozen 2 (Frozen II - 2019)

FROZEN 2

FROZEN II

Ohjaus: Chris Buck ja Jennifer Lee
Pääosissa: Idina Menzel, Kristen Bell, Josh Gad, Jonathan Groff, Sterling K. Brown, Evan Rachel Wood, Alfred Molina, Martha Plimpton, Jason Ritter, Rachel Matthews ja Ciarán Hinds
Genre: animaatio, seikkailu, musikaali
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: 7

H. C. Andersenin "Lumikuningatar"-satuun ("Snedronningen" - 1845) perustuva Walt Disneyn animaatioelokuva Frozen - huurteinen seikkailu (Frozen - 2013) oli valtava menestys, mikä taisi yllättää jopa Disneyn suosiollaan. Yhtäkkiä kaupat olivat täynnä elokuvan kaikenlaista oheistavaraa ja pienet tytöt pukeutuivat elokuvan hahmoiksi Elsaksi ja Annaksi. Oli siis varmaa, että jatkoa oli tiedossa. Aluksi ensimmäisen osan ohjaajat Chris Buck ja Jennifer Lee eivät olleet erityisen kiinnostuneita tekemään jatko-osaa, mutta kun he työstivät muutaman minuutin lyhytanimaatiota Frozen Fever, he alkoivat saamaan ideoita kunnon elokuvaankin. Filmiä suunnitellessaan tekijät matkustivat Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan, saadakseen tietoa saamelaisten kulttuurista. Elokuvasta tulikin saamelaisille merkittävä tapaus, sillä kyseessä on Disneyn ensimmäinen elokuva, mille tehtiin pohjoissaamenkielinen dubbaus. Edellisen osan näyttelijät palasivat takaisin rooleihinsa, animointi alkoi ja Frozen 2 sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa jo noin kuukausi sitten. Onkin huvittavaa, että elokuva on ehtinyt tienata maailmanlaajuisesti jo miljardi dollaria, ennen kuin se edes saapuu kunnon teatterikierrokselleen Suomessa. Itse näin leffan viikko sitten Finnkinon Lasten sunnuntaissa, mutta odotukseni eivät olleet korkeat. Pidin todella paljon ensimmäisestä Frozenista, mutta sen tarina vietiin mielestäni niin hyvin kerralla päätökseen, etten nähnyt syytä jatkolle. Olin silti kiinnostunut, mitä tekijät saivat tällä kertaa aikaan...

Kuningatar Elsa, Anna, Kristoff, Sven-poro ja Olaf-lumiukko lähtevät uuteen seikkailuun etsimään syytä Elsan jäävoimille. Matkansa aikana heille selviää suuria paljastuksia Arendellin historiasta.

Tutut hahmot ensimmäisestä osasta tekevät tietty paluun - paitsi Hans, mutta kuka sitä urpoa kaipaakaan? Elsa (uskomattoman lauluäänen omaava Idina Menzel) ja Anna (Kristen Bell) ovat vihdoin puheväleissä, vaikka Elsalla on yhä vaikeuksia avautua asioista siskolleen, vaikka Anna kuinka yrittäisi väkisin saada tietoa. Siinä mielessä heidän hahmokaarensa ovatkin hieman samanlaiset kuin edellisessä leffassa. Elsalla on yhä suuri tarve hoitaa kaikki itse, eikä hän ole oppinut ottamaan tukea vastaan ystäviltään.

Anna on nyt parisuhteessa Kristoffin (Jonathan Groff) kanssa, jolle on kirjoitettu oma, todella ennalta-arvattava juonikuvionsa. Kristoff jää kuitenkin hieman tylsäksi sivuhahmoksi, joka jää jopa poronsa Svenin varjoon, joka tarjoaa huvittavia tilanteita. Riippuen katsojasta, huumoria (tai ärsytystä) tarjoaa myös lumiukko Olaf (Josh Gad). Hahmo tuntuu jakavan katsojat täysin kahtia, joidenkin rakastaessa ja joidenkin vihatessa Olafia. Omasta mielestäni häneltä löytyy paljon hauskoja ja oivaltaviakin hetkiä, mutta pakko tunnustaa, että kyllä hän minunkin hermoilleni onnistuu välillä käymään. Paikoitellen hahmo on turhankin pakotetusti äänessä ja joihinkin kohtauksiin hän ei sovi lainkaan. Lapsille pöhkö lumiukko tarjoaa varmasti paljon iloa.

Lapsille muutenkin elokuva tarjoaa varmasti iloa, mutta valitettavasti minut se jätti kylmäksi (heh heh). Joku voisi sanoa, etten kuulu kohdeyleisöön, mihin minä taas vastaisin, että miksi sitten pidin ensimmäisestä Frozenista erittäin paljon? Siinä oli erinomainen tarina, mahtavia lauluja, koukuttavan jännittävää tunnelmaa, paljon hauskoja juttuja ja se oli visuaalisesti vaikuttava teos. Frozen 2 tuntuikin minusta harmillisen vahvasti rahan takia väsätyltä jatko-osalta, jotta Disney voisi myydä yhä vain enemmän oheistavaraa. Tästä puuttui paljon siitä, miksi pidin ensimmäisestä elokuvasta ja miksi siitä tuli niin valtavan iso hitti. Seikkailu lähtee takellellen käyntiin, eikä se oikein koskaan nappaa mukaansa. Mukaan mahtuu kyllä hauskoja vitsejä ja kommelluksia, mutta monet niistä ovat joko irrallisen oloisia sketsejä, jotka aiheuttavat ongelmia rytmitykseen tai tunnelmaan. Frozen 2 on nimittäin oudon synkkä elokuva, ottaen huomioon, että se on pääasiassa tehty alle 10-vuotiaille tytöille. Filmistä löytyy erikoista masentavuutta ja ahdistavuutta. Toisaalta on hyvä juttu, että elokuvasta löytyy aikuisille katsojille hieman kypsempää menoa, mutta tällaiset asiat saavat tunnelman heittelemään todella epätasaisesti pitkin leffaa.

Iso ongelmani Frozen 2:n kanssa on se, ettei siinä tunnu olevan paljoa pelissä, mikä tarjoaisi jännitystä - lähinnä se vain vastailee ensimmäisen elokuvan aiheuttamiin kysymyksiin ja niihinkin välillä vain löyhästi. Ensimmäisessä Frozenissa vaakalaudalla oli tosissaan Arendellin kohtalo, kuten myös Elsan kohtalo. Hans paljasti lopussa ilkikuriset suunnitelmansa ja tökki kapuloita rattaisiin. Tässäkin Arendell on uhattuna... mutta ei kuitenkaan. Tässä on tavallaan pahis... mutta ei kuitenkaan. Leffa tuntuu toistavan tiettyä kaavaa siinä, että se aloittaa jotain, mutta epäröi, eikä uskallakaan. Loppupäässä on useampikin juttu, mistä aloin innostumaan, että olisiko tekijöillä pokkaa oikeasti tehdä näin. Eipä tietenkään. Etenkin yksi näistä äkkikäännöksistä ärsyttää minua suuresti.

Ensimmäisen leffan tavoin Frozen 2:kin on tietysti musikaali. Valitettavasti laulut eivät kuitenkaan ole läheskään yhtä hyviä tai päähän jumittamaan jääviä kuin viimeksi. Palkintoehdokkuuksia kahminut "Into the Unknown" on kyllä erinomainen Idina Menzelin vahvan ja ihon kananlihalle nostattavan äänen ansiosta, mutta muuten biisit katosivat mielestäni heti, kun ne päättyivät. Alkulaulu "All Is Found" ja hahmojen uudelleenesittelykipale "Some Things Never Change" ovat ihan kivoja ja meneviä, mutta Olafin laulu "When I Am Older" ja Kristoffin hoilotus "Lost in the Woods" olivat tylsiä ja lähinnä odotin, milloin biisit päättyvät. Lauluissa onnistunut puoli on se, että ne ovat edellisen elokuvan biisien tekijöiltä, Robert Lopezilta ja Kristen Anderson-Lopezilta. Kaksikko onnistui luomaan jokaiselle hahmolle selvän tyylin lauluilleen ja he jatkavat niitä tässä. Säveltäjä Christophe Beck kierrättää paljon musiikkeja viime leffasta, muttei tuo paljoa uutta ja mielenkiintoista mukaan.

Visuaalisesti Frozen 2 on totta kai upeaa Disney-laatua. Animaatiojälki on häikäisevää ja tekijät saivat minut usein hämmästymään, mitä kaikkea nykyään saakaan aikaan - mikä hämmentää entisestään, kun miettii, kuinka paljon olenkaan näitä animaatioita katsonut. On oletuksenakin, että nämä teokset ovat visuaalisesti mestarillisia, mutta jaksan silti ihmetellä niitä. Kuvat ovat täynnä pienenpieniä yksityiskohtia, niin suurissa laajakuvissa kuin tiukoissa lähikuvissakin. Taustoille on myös lisäilty veikeitä visuaalisia vitsejä. Leffan ongelmat ovatkin Jennifer Leen kömpelössä käsikirjoituksessa, sekä hänen ja Chris Buckin lähes yhtä kömpelössä ohjauksessa. Leffa laahaa usein, kun se ei onnistu imaisemaan mukaansa. Tunnelma heittelee, eikä Leeltä löydy uskallusta viedä rohkeasti pohjustettuja asioita minnekään.

Yhteenveto: Frozen 2 on harmillisen vaisu jatko-osa mahtavalle animaatioseikkailulle. Tarina lähtee kompuroiden käyntiin, eikä se koskaan oikein nappaa mukaansa, mikä tekee siitä paikoitellen pitkäveteisen. Mikään ei tunnu tosissaan olevan vaakalaudalla, eikä leffasta löydy jännitettä. Pahistakaan ei oikeastaan ole tällä kertaa. Pari kertaa leffa aloittaa jotain rohkeaa, muttei uskallakaan ja hieman häpeillen peruu tekojaan. Elokuva yrittää olla synkkä - paikoitellen jopa oudon synkkä - mutta samalla sitä rikotaan suurella määrällä huumoria. Osa vitseistä on lähinnä rytmitystä haittaavia irtosketsejä, mutta mukaan mahtuu kyllä useita hauskojakin juttuja. Riippuen katsojasta lumiukko Olaf joko naurattaa tai ärsyttää. Synkkyys ja huumori eivät ole tasapainossa, vaan tunnelma heittelee voimakkaasti. Erittäin mainiota "Into the Unknown" -kappaletta lukuunottamatta elokuvan laulut ovat unohdettavia. Visuaalisesti Frozen 2 on tietty todella näyttävä ja sen upeaa animointia on mukavaa katsoa. Silti läpi leffan minusta tuntui kuin katsoisin rahan vuoksi väkisin väännettyä jatko-osaa. Se jääkin nähtäväksi, osaako Disney tämän menestyksen jälkeen "let it go", vai onko kolmas Frozen jo suunnitteilla...

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.12.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Frozen II, 2019, Walt Disney Pictures, Walt Disney Animation Studios

Arvostelu: Frozen - huurteinen seikkailu (Frozen - 2013)

FROZEN - HUURTEINEN SEIKKAILU

FROZEN

Ohjaus: Chris Buck ja Jennifer Lee
Pääosissa: Kristen Bell, Idina Menzel, Santino Fontana, Jonathan Groff, Josh Gad, Alan Tudyk, Ciarán Hinds ja Chris Williams
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
Ikäraja: 7

Frozen (eli suomalaisittain hieman tyhmästi nimetty Huurteinen seikkailu) ilmestyi loppuvuodesta 2013 ja räjäytti miljoonien pikkutyttöjen tajunnat... ja heidän vanhempiensa lompakot, sillä lasten täytyi tietysti heti saada päähenkilöiden kuvat kaikissa mahdollisissa oheistuotteissa. Elokuva voitti sekä Golden Globesissa että Oscar-gaalassa vuoden parhaan animaation palkinnon ilmestyessään ja se on yksi parhaiten tienanneista elokuvista koskaan. Itse kävin katsomassa Frozenin alkuvuodesta 2014 ja outoa kyllä, en ollut kuullut siitä erityisemmin mielipiteitä, joten ylistykset eivät päässeet vaikuttamaan kokemukseeni. Niinpä pidin elokuvasta ja omistankin sen nykyään Blu-raylla. Nyt kun Etelä-Suomeen iski kova pakkanen ja lumimyräkkä, Frozen - huurteinen seikkailu tuli mieleeni ja koin tarvetta katsoa elokuvan jälleen kerran.

Juuri Arendel-valtakunnan kuningattareksi kruunattu Elsa joutuu lähtemään maanpakoon, kun hänen noitamaiset jäävoimansa paljastuvat, joita hän on piilotellut vuosia. Elsan sisko Anna lähtee hakemaan häntä takaisin, sillä paetessaan Elsa jäädytti koko Arendelin.

Anna (Kristen Bell) ja Elsa (Idina Menzel) olivat lapsena läheiset, mutta Elsan voimien kasvaessa siskokset etääntyivät toisistaan. Anna ei tiedä siskonsa voimista ja yrittää olla edelleen läheinen, eikä ymmärrä, miksi Elsa ei halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Elsa kokee itsensä hirviöksi voimiensa takia. Hän pystyy jäädyttämään asioita ja paikkoja, kuten myös rakentamaan lumesta ja jäästä juttuja. Anna taas uskoo, että Elsa ei tarkoita sitä, mitä on aiheittanut ja yrittää saada Elsan palaamaan takaisin elämään jokseenkin normaalia elämää. Sekä Bell että Menzel ovat mainioita rooleissaan.
     Anna iskee silmänsä prinssi Hansiin (Santino Fontana), joka saapui Eteläsaarilta juhlistamaan Elsan kruunajaisia. Prinssi Hans ja Anna rakastuvat, vaikkei Elsa hyväksykään heidän suhdettaan. Kun Anna lähtee pelastamaan siskoaan, prinssi Hans jää Arendeliin ihmisten tueksi. Fontana on toimiva roolissaan.

Pelastusretkellään Anna tapaa jäätä myyvän Kristoffin (Jonathan Groff) ja tämän poroystävä Svenin. Kristoff ei ole kasvanut kuninkaallisten parissa, joten hänellä ei ole samanlaisia käytöstapoja kuin Annalla. Kaksikko ei aluksi tule kovin hyvin juttuun, ollessaan niin erilaisia, mutta he tietysti alkavat lämmetä toisilleen matkan aikana.
     Elokuvan Jar Jar Binks on elävä lumiukko nimeltään Olaf, jonka äänenä kuullaan hieman Jonah Hillin ääntä muistuttava Josh Gad. Olaf on innoissaan kaikesta, esimerkiksi kesästä, vaikkei ymmärrä, että kuumuus sulattaisi hänet. Välillä Olaf on todella ärsyttävä, mutta joskus hahmoa jaksaa katsoa sujuvasti. Ja onhan Olafilla sydän paikallaan. Hahmo on kuitenkin selvästi luotu ilahduttamaan perheen pienimpiä, eivätkä vanhemmat innostu hänestä samalla tavalla.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Alan Tudykin ääninäyttelemä Weseltonin herttua, jota kiinnostaa lähinnä raha ja valta, Chris Williamsin esittämä Samoaja Tamminen, jolla on oma putiikki ja joka tuo hauskuutta elokuvaan, sekä Ciarán Hindsin ääninäyttelemä vanha ja viisas kivipeikko.

Frozen - huurteinen seikkailu perustuu H.C. Andersenin "Lumikuningatar"-satuun (1845), jota Disneylla on tietysti muokkailtu, kun elokuvaa on tehty. Alkupuoli on hieman synkempi, mutta se piristyy siitä hetkeksi. Kovin iloinen elokuva ei ole kyseessä ja Frozen on lähinnä vähän tavallista synkempi seikkailuelokuva koko perheelle. Jännitystä on juuri sopivasti mukana ja huumoriakin tietysti löytyy. Elokuva on myös aidosti koskettava ja innostava. Sen ensimmäinen tunti on erinomainen, mutta sen jälkeen taso laskee pienesti. Kivipeikkokohtaus on selvästi elokuvan heikointa antia. Vanhemmat katsojat voivat arvata suuren paljastuksen lopussa, mutta kun kyseessä on pääasiassa lapsille tehty elokuva, ei ennalta-arvattavuus erityisemmin haittaa. Loppu on oikein mainio, jolloin kokonaisuus toimii hienosti ja leffa viihdyttää useankin katselukerran ajan. Jotkut kohdat ja hahmot ovat selkeästi tehty täysin lapsille, mutta onneksi elokuvassa on juttuja myös vain varttuneempien katsojien ymmärrettäväksi, jolloin koko perhe voi nauttia leffahetkestä. Yksi parhaimmista hetkistä elokuvassa on se, että toisin kuin vanhoissa Disneyn prinsessapätkissä, tässä kritisoidaan sitä, että mennään naimisiin saman tien, kun luulee löytäneensä tosirakkauden.

Useiden Walt Disneyn animaatioiden tapaan Frozen - huurteinen seikkailukin on musikaali ja hyvä sellainen. Elokuvassa on pari heikompaa kappaletta, kuten aloitusbiisi "Frozen Heart" ja kivipeikkojen laulama "Fixer Upper", mutta elokuvasta löytyy pääasiassa toimivia laulukohtauksia. "Do You Want to Build a Snowman?" on tarttuva, mutta samalla myös surullinen tarinan lähtökohtien avausbiisi. "For the First Time in Forever" ja "Love is an Open Door" ovat viihdyttäviä ja hyviä kappaleita. Olafin laulama "In Summer" on yhdellä katselukerralla toimiva ja toisella ärsyttävä - riippuen kuinka paljon Olaf käy hermoille elokuvan aikana. Kuitenkin elokuvan tunnetuin, tarttuvin ja paras kappale on Oscar-palkittu "Let it Go". Vanhemmille varoituksena, että kun kerran lapselle näyttää Frozenin, "Let it Gota" joutuu kuulemaan yhä uudestaan ja uudestaan lapsen hoilaamana. Tähän yhdistettynä se, että kappale soi itselläkin päässä pari seuraavaa päivää, elämä on yhtä "riemua". Pakkohan se on kuitenkin sanoa, että kyseessä on upea biisi.

Animointi elokuvassa on myös erinomaista. Aina hahmoanimaatiosta jättimäisiin maisemakuviin Frozen - huurteinen seikkailu on todella upean näköisesti toteutettu. Elokuva on kivan kirkas ja vaikka värejä ei kovin paljoa olekaan, lumen valkoisuus ja sinertävyys ovat kauniisti tehtyjä. Frozenin ovat ohjanneet Chris Buck ja Jennifer Lee, joista jälkimmäinen käsikirjoitti elokuvan. Buck on ennen tätä ohjannut Disneyn Tarzan-elokuvan (1999) ja toiminut animaattorina muutamassa Disneyn elokuvassa, kun taas Jennifer Lee ei ole tätä ennen ohjannut yhtäkään elokuvaa, mutta oli käsikirjoittanut Disneyn Räyhä-Ralfin (Wreck-it Ralph - 2012). Lee kuullaan elokuvassa Elsan ja Annan äidin äänenä. Äänitehosteet ovat taidokkaasti toteutetut. Kappaleiden lisäksi elokuvan musiikki on muutenkin hyvää ja sen on säveltänyt Christophe Beck.

Walt Disneyn animaatioiden tapaan myös Frozen - huurteinen seikkailu sisältää "easter eggeja", eli viittauksia muihin elokuviin, hahmoihin jne. Esimerkiksi elokuvan alussa voi nähdä Kaksin karkuteillä -elokuvasta (Tangled - 2010) tutut Tähkäpään ja Flynnin, juhlapöydällä olevat suklaat muistuttavat Räyhä-Ralfin "Sokerihuuma" -peliä ja Samoaja Tammisen liikkeen hyllystä voi bongata tavaroiden takaa pilkistävän Mikki Hiiri -nuken, kuten myös linnan kirjahyllystä. Elokuvan lopputeksteihin on piilotettu hauska vitsi ja lopputekstien jälkeen nähdään lyhyt kohtaus. Fanit ovat tehneet johtopäätöksiä elokuvan alkupuolesta ja muista yhdistävistä tekijöistä, että Frozen - huurteinen seikkailu ja Tarzan kuuluisivat samaan maailmaan - jopa niin paljon, että Tarzan olisi Elsan ja Annan kadonnut pikkuveli. Faniteoria on ihan mielenkiintoinen, eikä kummankin elokuvan ohjannut Chris Buck ole sitä lytännyt, joten on sinänsä mahdollista, että tämä olisi totta.

Blu-rayn kuvanlaatu on täydellinen. Jostain kumman syystä Blu-raylla on kellertävät tekstitykset kuten Netflixissa. Lisämateriaalina Blu-raylla on elokuvateattereissa ennen Frozenia esitetty lyhytelokuva "Get a Horse", poistettuja kohtauksia, musiikkivideo "Let it Go" -kappaleesta muutamalla kielellä esitettynä (ei suomeksi) ja teaser trailer elokuvasta. Mukana on myös "The Making of Frozen", joka nimestään huolimatta ei kerro elokuvan teosta, vaan on pelkkä musikaalinumero ympäri Disneyn studiota. Frozenin tekoa avaa hieman seitsemän minuuttia kestävä "D'Frosted: Disney's Journey from Hans Christian Andersen to Frozen".

Yhteenveto: Frozen - huurteinen seikkailu on loistava animaatioseikkailu. Ääninäytteleminen on erittäin sujuvaa, animointi upeaa, musikaalinumerot tarttuvia ja tarina mukaansatempaava. Kivipeikot ovat selvästi elokuvan heikointa antia ja parissa kohtaa lumiukko Olaf käy hermoille, mutta siinä täytyy ottaa huomioon, että Frozen on pääasiassa lapsille tehty leffa. Jännitystä ja huumoria löytyy, kuten myös koskettavuutta. Suosittelen elokuvaa koko perheen elokuvailtaan ja onhan vanhempien muutenkin pakko näyttää tämä heidän omille pikku prinsessoilleen. Varoitan kuitenkin, että tämän näyttämisen jälkeen kotona ei luultavasti muusta kuule kuin Frozenista. Ja jos elokuvan jälkeen "Let it Go" ei pyöri päässä, et tainnut keskittyä elokuvaan lainkaan. Kyllä se kipale Oscarinsa ansaitsi. Muistakaa, ettei elokuvaa saa pistää pois vielä, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden jälkeen nähdään lyhyt kohtaus. Elokuvalle on huhuttu jatko-osaa, mutta toivon, ettei se toteudu, sillä en koe, että tarina tarvitsisi turhaa jatkoa. Ja miksi - voi miksi elokuvan suomennos on "Huurteinen seikkailu"? Se kuulostaa enemmänkin suomalaisten miesten kaljareissulta, eikä lasten prinsessaleffalta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.1.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.pinterest.com
Frozen, 2013, Walt Disney Pictures, Walt Disney Animation Studios