Ali G Indahouse (2002) - elokuva-arvostelu

ALI G INDAHOUSE

Ohjaus: Mark Mylod

Näyttelijät: Sacha Baron Cohen, Kellie Bright, Martin Freeman, Charles Dance, Michael Gambon, Rhona Mitra, Barbara New, Ray Panthaki, Emilio Rivera, Paul Clayton, Graham McTavish ja Rudolph Walker

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 27 minuuttia

Ikäraja: 16

Ali G Indahouse perustuu Sacha Baron Cohenin luomaan Ali G -hahmoon, joka teki ensiesiintymisensä The 11 O'Clock Show -ohjelmassa syksyllä 1998. Hahmosta muodostui niin suosittu, että hän sai oman ohjelmansa Da Ali G Show'n (2000-2004) ja lopulta hänen ympärille päätettiin tehdä myös kunnon elokuva. Kuvaukset käynnistyivät keväällä 2001 ja lopulta Ali G Indahouse sai ensi-iltansa maaliskuussa 2002. Elokuva oli pienimuotoinen hitti, joka sai kuitenkin sekä kriitikoilta että katsojilta ailahtelevaa palautetta. Jotkut mielsivät leffan hauskaksi, toiset taas haukkuivat sen pystyyn. Itse en ollut aiemmin nähnyt Ali G Indahousea, siitäkin huolimatta että olen mieltänyt muut Cohenin komediat, kuten Boratin (Borat! Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan - 2006) hauskoiksi. Kuitenkin nyt kun elokuva on yllättäen saamassa jatko-osan Ali G: Who Iz I? (2026) päätin siihen valmistautuakseni vihdoin kurkata, mistä tässä on kyse.

Gangsteriksi itsensä mieltävä Ali G päätyy Ison-Britannian pääministerin assistentiksi, yrittäessään estää päätöksen purkaa hänelle rakkaan kerhotilan. Ali G ei tiedä olevansa varapääministerin pelinappula, miehen havitellessa pääjehun pestiä.

Pääroolissa Ali G:nä nähdään tietysti Sacha Baron Cohen, hahmon luoja, joka esitti tätä itseään kovaksi gangsteriksi uskovaa miestä jo parissa televisio-ohjelmassa aiemmin. Ali G on monin tavoin röyhkeä hahmo. Sen lisäksi, että mies käyttäytyy todella vulgaaristi ja puhuu hävyttömästi muun muassa naisista, on hän todella häpeilemätön stereotypia tummaihoisista rap-artisti-gangstereista, puhuen myös teennäisellä jamaikalaisaksentilla. Hahmo on niin yliampuvan roisi ja Cohen on roolissaan niin totaalisen estoton, että en voinut olla mieltämättä Ali G:ta hauskaksi. Asiaa auttaa se, että Ali G kuvataan aikamoisena luuserina, jonka pöyristyttävä käytös usein kostautuu. Samalla miehellä on kuitenkin myös sydän paikallaan, kun hänen motiivinsa läpi leffan on auttaa hänen "hallitsemansa" Länsi-Staines -alueen lasten vapaa-ajankeskusta, joka on päätynyt purkutuomioon.

     Elokuvassa nähdään myös Kellie Bright Ali G:n ämm... öh, siis tyttöystävänä Juliena, Martin Freeman Ali G:n homiena, eli parhaana ystävänä Ricky C:nä, Ray Panthaki Ali G:n verivihollisena, Itä-Stainesia "hallitsevana" Hassan B:nä, Michael Gambon Ison-Britannian pääministerinä, sekä Charles Dance varapääministeri David Carltonina, jolla on kiero suunnitelma käyttää Ali G:tä päästäkseen eroon pääministeristä ja saadakseen homman itselleen. Sivunäyttelijätkin ovat hyvässä vedossa. Gambon ja Dance ovat jäykkyydessään ja arvokkuudessaan täydellinen vastapaino Cohenin rääväsuiselle ja muutenkin käytöstavat omaamattomalle Ali G:lle.

Ali G Indahouse on ilmestymisestään lähtien jakanut reippaasti mielipiteitä, osan pitäessä elokuvaa suorastaan loukkaavana ja huonona, kun taas toiset mieltävät leffan todella hauskana kaikessa hävyttömyydessään. Itse kallistun enemmän jälkimmäisen porukan puolelle ja nyt minua jopa hieman turhauttaa, etten ollut katsonut elokuvaa jo aiemmin. Vaikka olinkin nähnyt Boratin ja Brünon (2009), leffa pääsi silti useaan otteeseen yllättämään sillä, kuinka pitkälle se on valmis menemään hävyttömyyksissään. Toki on etenkin aluksi vaivaannuttavaa katsoa, kun valkoihoinen Sacha Baron Cohen esittää näin stereotyyppistä hahmoa, mutta samalla Ali G oli mielestäni hupaisa kuvaus siitä, miten typerää tällainen gangsterielämä on. 

Tämän täysin estottoman ronskin huumorin ympärille kyhätty tarina ajaa asiansa. On ihan hupaisaa seurata, kun Ali G päätyy yhtäkkiä politiikkaan ja kuinka niin muut poliitikot kuin kansa suhtautuu parlamentin uuteen, varsin eriskummalliseen jäseneen. Varapääministerin juonittelu pääministerin syrjäyttämiseksi toimii myös kivasti. Loppua kohti leffan paukut kuitenkin hieman hiipuvat ja joistain lystikkäistä jutuistaan huolimatta elokuvan finaali oli mielestäni hitusen väsähtänyt tehokkaan räävittömän alkupään jälkeen. Elokuva onneksi kestää jopa alle puolitoista tuntia, mikä on passelin napakka mitta tälle häröilylle. Nyt jäänkin aidolla mielenkiinnolla odottamaan tulevaa Ali G: Who Iz I? -jatko-osaa. Onko vuonna 2026 mahdollista tehdä jotain näin epäkorrektia ja sujahtaako Cohen rooliinsa enää vuosien tauon jälkeen yhtä sujuvasti?

Elokuvan on ohjannut Mark Mylod, joka oli tätä ennen tehnyt pelkästään televisiosarjojen jaksoja. Mylodin ohjauksessa Cohen pääsee toteuttamaan itseään parhaaksi näkemällään tavalla ja irroittelemaan estoitta. Cohenin ja Dan Mazerin työstämä käsikirjoitus koettelee rajoja oikein kunnolla, mutta ideat hiipuvat loppusuoralla. Teknisesti Ali G Indahouse toimii passelisti. Se on ihan hyvin kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ovat mainiot ja Ali G:n puvustus ampuu veikeästi yli. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu, joskin Adam F:n musiikeista ei jää mitään mieleen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.9.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Ali G Indahouse, Iso-Britannia, 2002, StudioCanal, Working Title Films, WT2 Productions, TalkBack Productions, Kalima Productions GmbH & Co. KG

Arvostelu: The Menu (2022)

THE MENU

Ohjaus: Mark Mylod

Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Ralph Fiennes, Nicholas Hoult, Hong Chau, Janet McTeer, John Leguizamo, Judith Light, Reed Birney, Paul Adelstein, Aimee Carraro, Arturo Castro, Mark St. Cyr, Rob Yang ja Peter Grosz

Genre: trilleri, komedia

Kesto: 1 tunti 46 minuuttia

Ikäraja: 16

The Menu on Mark Mylodin ohjaama mustan huumorin trilleri. Elokuva lähti liikkeelle Seth Reissin ja Will Tracyn käsikirjoituksesta, joka nousi Hollywoodin Black Listille suosituimpien tekstien joukkoon, joista ei oltu vielä työstetty elokuvaa. Kun leffaa lähdettiin tekemään, ohjaajana oli aluksi tarkoitus toimia Alexander Payne ja leffan pääosaan kaavailtiin Emma Stonea, mutta kun tuotantoa jouduttiin viivästyttämään koronaviruspandemian takia, Payne ja Stone poistuivat projektista ja heidät korvattiin Mylodilla ja Anya Taylor-Joylla. Kuvaukset käynnistyivät vihdoin syyskuussa 2021 ja nyt The Menu saapuu elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin filmistä heti, kun näin sen näyttelijäkaartin ja kävinkin positiivisin mielin katsomassa The Menun sen lehdistönäytöksessä muutamaa päivää ennen ensi-iltaa, tietämättä oikeastaan mitään sen tarinasta.

Pariskunta Tyler ja Margot matkustavat yksityissaarelle, ruokailemaan eksklusiivisessa hienostoravintolassa, Hawthornessa. Ruokalista sisältää kuitenkin yllätyksiä, joihin yksikään syöjistä ei ole osannut varautua.

Nicholas Hoult ja Anya Taylor-Joy nähdään Tylerinä ja Margotina, varsin tuoreena pariskuntana. Tyler on totaalisen innostunut, liki pakkomielteinen ruoasta, sen teosta ja syömisestä. Hän on katsonut useasti läpi monet kokkiohjelmat ja tuntee alan parhaat kokit. Joten kun hänelle tarjoutuu mahdollisuus syödä yhdessä maailman eksklusiivisimmassa ja ylistetyimmässä ravintolassa, on Tylerin tietty pakko päästä kokemaan nämä kehutut makuelämykset. Margotille taas ruoka vaikuttaa olevan enemmänkin ihmisen polttoainetta, jota syö selvitäkseen hengissä. Hän lähtee kuitenkin Tylerin matkaan uteliaana. Hoult ja Taylor-Joy ovat tuttuun tapaansa erittäin mainiot rooleissaan. Hoult tulkitsee erinomaisesti lapsenomaisen innokasta Tyleriä, kun taas Taylor-Joy esittelee lahjojaan skeptisempänä Margotina.

     Pari eivät kuitenkaan ole ravintolan ainoat ruokailijat, vaan hulppean aterian pariin ovat kokoontuneet myös arvostettu ruokakriitikko (Janet McTeer) ja hänen kirjoittamansa sanomalehden vetäjä (Paul Adelstein), sekä ruoasta maltaita maksaneet leffastara (John Leguizamo) ja hänen assistenttinsa (Aimee Carraro), iäkäs pariskunta (Judith Light ja Reed Birney), sekä rääväsuinen ja ylimielinen kolmikko (Arturo Castro, Mark St. Cyr ja Rob Yang). Kaikki näyttelijät hoitavat hommansa oivallisesti, mutta loppujen lopuksi leffan todellinen tähti on Ralph Fiennes, joka uhkuu karismaa Hawthornen arvostettuna keittiömestarina, Julian Slowikina. Fiennes on suorastaan täydellinen valinta rooliin ja niin hahmot kuin katsojat lumoutuvat kuuntelemaan, kun keittiömestari esittelee kerta toisensa perään yhä omituisemmiksi muuttuvat kattaukset.

Vaikka olinkin etukäteen kuullut elokuvasta paljon kehuja, The Menu onnistui silti lyömään minut täysin ällikällä. Kyseessä on ilahduttavan omaperäinen ja omituinen teos, joka jaksaa yllättää läpi kestonsa. Sen lisäksi, että näyttelijät ovat kauttaaltaan lahjakkaita, heitä tukee vahva ohjaus ja sitäkin vahvempi käsikirjoitus. Mark Mylod on tutumpi nimi television puolelta, missä hän on tehnyt jaksoja Game of Thronesiin (2011-2019) ja Successioniin (2018-), eikä hän kompastele yhtään elokuvan kanssa. Hän rakentaa tunnelmaa ihailtavalla antaumuksella, tehden filmistä aika ajoin jopa hypnoottista seurattavaa. Miten voikin olla näin lumoavaa seurata, kun ökyrikkaat kerääntyvät yhteen ja heille tarjotaan toinen toistaan oudompia ruokalajeja? Mylod myös leikittelee taiturimaisesti lajityyppien välillä. The Menu osaa olla niin tiivistunnelmainen trilleri kuin erittäin hilpeä mustan huumorin komedia.

Aivan mahtava on myös Seth Reissin ja Will Tracyn käsikirjoitus. Lähtökohtana rikkaiden matkustaminen syömään jossain hienostoravintolassa keskellä ei-mitään ei välttämättä ole erityisen houkutteleva, mutta kaksikko on pyöritellyt kertomuksesta mitä herkullisimman tapahtumakaaren, joka eskaloituu yhä vain kummallisempiin suuntiin. Hahmot ovat toimivan erilaisia ja heille kirjoitetut repliikit ovat läpikotaisin onnistuneita. Erityisen hienoa Reissin ja Tracyn tekstissä on se, mitä siitä löytyy, kun alkaa kaivella syvemmälle. Leffassa erilaisiin ruokailuihin tottuneet ihmiset kokoontuvat ottamaan vastaan eksentrisen keittiömestarin kokkailut, mikä esitetään omanlaisenaan taideteoksena. Erilaisilla ihmisillä on toki erilaiset mietteensä tarjoilusta ja niitä on hupaisaa kuunnella. Parasta on, että vaikka leffassa tämä "taideteos" esitetään ruokana, voisi se oikeastaan olla mitä vain. Maalaus, elokuva, kirja, muotinäytös, vaikkapa videopeli. Elokuva toimiikin tehokkaana satiirina siitä, miten eri ihmiset nauttivat, kuluttavat ja arvostelevat taidetta. Katsojana on helppoa tunnistaa itsensä ruokailijoiden joukosta. The Menun yleisökin tulee joka näytöksessä koostumaan erilaisista ihmisistä, jotka ottavat tämän taideteoksen vastaan eri tavoin. Itse koin tämän yhtenä vuoden mehukkaimmista aterioista. Nam nam!

Kirsikkana kakun päällä toimii osaavasti työstetty tekninen puoli. Filmi on taidokkaasti kuvattu ja napakasti leikattu. Vajaan parin tunnin leffaa olisi voinut jäänyt toljottamaan vieläkin kauemmin, sillä niin hyvin se pitää imussaan. Hawthorne-ravintolan lavasteet ovat näyttävät ja vaikka lähes koko elokuva tapahtuu samassa tilassa, ei ravintola muutu koskaan tylsäksi paikaksi - pikemminkin päinvastoin. Asut ja maskeerauksetkin ovat mainiot, kuten myös efektit ja äänimaailma. Colin Stetsonin säveltämät musiikit tehostavat hyvin tunnelmaa.

Yhteenveto: The Menu on yllättävänkin onnistunut mustan huumorin trilleri, josta löytyy tehokasta satiiria ihmisten erilaisista tavoista ottaa taidetta vastaan. Omalaatuinen tarina nappaa nopeasti mukaansa ja tälle ravintolamatkalle lähtee kiehtoutuneena. On oudon hypnoottista seurata, kun ruokailijoille esitetään yhä vain erikoisempia ruoka-annoksia ja on veikeää, kuinka erilaisia persoonia syöjien joukkoon mahtuu. Hahmojen joukosta on helppo tunnistaa itsensä eri käytösmallien perusteella. Näyttelijät ovatkin todella hyviä rooleissaan - etenkin tietty pääkolmikko Anya Taylor-Joy, Nicholas Hoult ja fantastinen Ralph Fiennes itse keittiömestarina. Vahva käsikirjoitus yllättää kerta toisensa perään homman eskaloituessa ja Mark Mylodin tehokkaassa ohjauksessa tunnelma on erinomaisesti rakennettu. The Menu on yksi vuoden isoimmista yllättäjistä ja erikoisesta menostaan huolimatta suosittelen sen katsomista erittäin lämpimästi, jos onnistuin herättämään kiinnostuksesi tai jos olit jo pohtinut elokuvan vilkaisemista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.11.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Menu, 2022, Alienworx Productions, Hyperobject Industries