Operaatio Ave Maria (Project Hail Mary - 2026) - elokuva-arvostelu

OPERAATIO AVE MARIA

PROJECT HAIL MARY

Ohjaus: Phil Lord ja Christopher Miller

Näyttelijät: Ryan Gosling, Sandra Hüller, James Ortiz, Lionel Boyce, Ken Leung, Milana Vayntrub, Kriya Kansara, Liz Kingsman, Orion Lee, Ray Porter ja Meryl Streep

Genre: scifi, seikkailu

Kesto: 2 tuntia 36 minuuttia

Ikäraja: 12

Project Hail Mary, eli suomalaisittain Operaatio Ave Maria perustuu Andy Weirin samannimiseen kirjaan vuodelta 2021. Jo ennen kirjan julkaisua Metro-Goldwyn-Mayer hankki sen filmatisointioikeudet ja ryhtyi työstämään siitä elokuvasovitusta. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2024 ja nyt Operaatio Ave Maria saapuu elokuvateattereihin. Itselleni Weirin kirja ei ollut tuttu, mutta olen odottanut leffaa silti innolla sen tekijätiimin ja näyttelijäkaartin takia, sekä sen vuoksi, että kyseessä on teattereihin saapuva iso scifielokuva, joka ei ole uudelleenfilmatisointi, jatko- tai esiosa. Kävinkin innokkain mielin katsomassa Operaatio Ave Marian sen ennakkonäytöksessä IMAX-salissa.

Aurinko tekee kuolemaa ja tohtori Ryland Grace lähetetään yksisuuntaiselle matkalle avaruuteen etsimään pelastuskeinoa. Apua Grace saa yllättävältä taholta, kun vieraan olentolajin edustaja on samanlaisella tehtävällä pelastaakseen oman planeettansa.

Ryan Gosling näyttelee tohtori Ryland Gracea, joka on lähtenyt uskaliaalle matkalle avaruuteen, pelastaakseen auringon erikoiselta astrofagi-bakteerilta, joka ruokkii itseään tähdillä tuhoisalla tavalla - jo muutamien vuosikymmenien päästä Maapallo viilentyisi sen verran, että valtava määrä ihmisiä tulisi kuolemaan. Grace ei todellakaan ole mikään tavanomainen sankari, mutta kun kahdeksan miljardin ihmisen selviytyminen lepää lopulta hänen harteillaan, on miehen pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä kaikkensa onnistuakseen tehtävässään. Gosling on tuttuun tapaansa täysin elementissään keulakuvana, tehden hahmostaan onnistuneesti niin hupaisan, tykättävän kuin fiksulta vaikuttavan. Paljon lepää toki Goslingin harteilla, koska hän on suuren osan ajasta ainoa näyttelijä ruudulla, mutta mies hoitaa homman kunnialla kotiin.

     Elokuvassa nähdään myös Putoamisen anatomiasta (Anatomie d'une chute - 2023) tuttu Sandra Hüller Gracen pelastusoperaatioon pestaavana Eva Strattina ja Lionel Boyce turvamies Carlina, sekä kuullaan James Ortiz Kivisenä, avaruuden muukalaisena, jonka aurinkokunnan tähti tekee myös kuolemaa astrofagien takia ja joka on lähetetty Gracen tapaan pelastamaan kansansa. Yhteinen tavoite tekeekin Gracesta ja Kivisestä yllättäviä liittolaisia. Sivuhahmotkin ovat mainioita. Hüller on karismaattinen osassaan ja Boyce tuo sopivasti pilkettä silmäkulmaan puvussa patsastelevaan turvamieshahmoonsa. Kivinen on aivan mahtava tapaus ja olennon ja Gracen välinen ystävyys tuokin elokuvaan sen tarvitseman sydämen.

Operaatio Ave Mariaa on kehuttu vuolaasti viime viikot ympäri maailman, mikä vain kasvatti intoani elokuvaa kohtaan. Ja huojentuneena voin sanoa, ettei kaiken hehkutuksen jälkeen vastassani ollut pettymystä, vaan paras avaruuselokuva sitten Interstellarin (2014). Tämä maailmanpelastusoperaatio vie niin täysillä mukanaan, että jopa vähän päälle kahden ja puolen tunnin kesto menee kuin hujauksessa. Tarina ei toki ole täysin omaperäinen ja avaruudessa yksin matkaavan ihmisen ja erikoisen olennon välille muodostuvaa ystävyyttäkin nähtiin juuri parin vuoden takaisessa Netflix-leffa Spacemanissa (2024). Operaatio Ave Maria rakentaa kuitenkin tutuista palikoista niin mahtavan pakkauksen, etteivät tuttujen juttujen kierrätykset haittaa yhtään.

On erittäin kiinnostavaa seurata niin Gracen matkaa avaruudessa kuin takaumien kautta sitä, kuinka Grace päätyi osaksi operaatiota. Todelliseen vauhtiin leffa toki pääsee, kun Kivinen tulee kuvioihin. Tämän epätavallisen parivaljakon ystävyys on kertakaikkisen ihastuttava ja lämmin. Näihin hahmoihin kiintyy niin voimakkaasti, että heidän onnistumisensa nostavat hymyt huulille, vastoinkäymiset saavat herkistymään ja erilaiset kiipelit saavat tosissaan jännittämään. Operaatio Ave Maria on muutenkin todellista tunteiden vuoristorataa, kuten kunnon scifispektaakkelin kuuluu. Elokuva on toisaalta mitä täydellisintä popcornviihdettä, mutta samalla siitä löytyy syvällisempääkin puolta rikastuttamaan kokemusta. Olen yllättynyt, jos jokin loppuvuoden suurelokuvista tarjoaa minulle yhtä fantastisen elokuvaelämyksen. Ja kyllä, totean tämän tiedostaen, että tulossa on vielä esimerkiksi The Odyssey (2026), Spider-Man: Brand New Day (2026) ja Dyyni: Osa kolme (Dune: Part Three - 2026).

Elokuvan onnistuminen johtuu vahvasta taustatiimistä täynnä todellisia osaajia. Ohjauksesta vastaa kaksikko Phil Lord ja Christopher Miller, joiden aiempiin töihin kuuluvat 21 Jump Street (2012) ja Lego Elokuva (The LEGO Movie - 2014). Duo tuokin mukaan tuttua energiaansa ja mahtavaa huumorintajuaan. Käsikirjoituksesta taas vastaa Netflixin Daredevil-sarjan (2015-2018) luoja Drew Goddard, joka suoriutuu myös pestistään vakuuttavasti. Visuaalisesti Operaatio Ave Maria on suorastaan upea, kuvauksesta lähtien. Mitäpä muuta voikaan odottaa Greig Fraserilta, joka on kuvannut myös esimerkiksi Dyynin (Dune - 2021) ja The Batmanin (2022)? Lavasteet ovat hienot, puvustus tyylikästä ja maskeerauksetkin mainiot. Tehosteet ovat huikeat, oli kyse sitten avaruudesta, Ave Maria -aluksesta tai Kivisestä, joka on toteutettu nukkea ja digiefektejä sekoittaen. Äänimaailmakin on pätevästi rakennettu ja Daniel Pembertonin musiikit säestävät tätä seikkailua erinomaisesti, vaihdellen vakuuttavasti tunnelmasta toiseen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.3.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Project Hail Mary, Yhdysvallat, 2026, Amazon MGM Studios, General Admission, Lord Miller, Metro-Goldwyn-Mayer, Pascal Pictures, Waypoint Entertainment

Arvostelu: Punainen (Turning Red - 2022)

PUNAINEN

TURNING RED

Ohjaus: Domee Shi

Pääosissa: Rosalie Chiang, Sandra Oh, Ava Morse, Maitreyi Ramakrishnan, Hyein Park, Orion Lee, Wai Ching Ho, James Hong, Tristan Allerick Chen ja Addie Chandler

Genre: animaatio, fantasia, komedia

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Ikäraja: 9

Turning Red, eli suomalaisittain Punainen on Pixarin uusi animaatioelokuva. Vuonna 2017 ensikertalaisohjaaja Domee Shi esitteli ideansa studiolle, joka innostui siitä. Tehtyään Oscar-palkitun lyhytanimaation Bao (2018), Shi pääsi työstämään filmiään oikein tosissaan. Animointiprosessi alkoi ja nyt Punainen on julkaistu Disney+ -palvelussa. Itse innostun aina, kun Pixar ilmoittaa tekevänsä uuden elokuvan ja sama kävi myös tämän kohdalla. Minua harmittikin suuresti, että kyseessä on jo kolmas Pixar-elokuva peräkkäin Soul - Sielun syövereissä (Soul - 2020) ja Lucan (2021) jälkeen, joka pusketaan heti suoratoistopalveluun ilman elokuvateatterikierrosta. Katsoinkin Punaisen heti aamulla, kun se oli ilmestynyt Disney+ -palvelun valikoimaan.

13-vuotias tyttö Meilin Lee auttaa äitiään töissä, menestyy hyvin koulussa ja hänellä on maailman parhaat kaverit, joiden kanssa he fanittavat poikabändi 4*Townia. Eräänä aamuna Mein elämä mullistuu, kun hän herää jättimäisenä kultapandana.

Meilin Lee (äänenä Rosalie Chiang) tai ihan vain Mei on 13-vuotias kiinalaiskanadalainen tyttö. Hänellä menee hyvin koulussa, hänellä on hauskoja kavereita, hän auttaa mielellään äitinsä (Sandra Oh) työpaikalla ja hän on hulluna supersuosittuun 4*Town-poikabändiin. Mein elämä kääntyy kuitenkin päälaelleen, kun eräänä aamuna hän herää valtavana kultapandana. Mein täytyykin yrittää keksiä keino muuttaa itsensä takaisin ihmiseksi. Lähtökohta Mein tarinalle on veikeä. Siinä yhdistyy Marvelin Hulk-hahmoa muistuttava vaikea kyky ja teinitytön kasvutarina. Hahmosta pitää nopeasti ja hänen kummallisten koettelemusten vietäväksi uppoutuu heti.

     Muita hahmoja Mein ja hänen äitinsä lisäksi ovat Mein isä (Orion Lee), Mein kaverit Miriam (Ava Morse), Abby (Hyein Park) ja Priya (Maitreyi Ramakrishnan), Meitä kiusaava Tyler (Tristan Allerick Chen) ja Mein isoäiti Wu (Wai Ching Ho). Sivuhahmot eivät tee samanlaista vaikutusta kuin päähenkilö, mutta ajavat asiansa. Mein äiti on tyypillinen tiukkapipo, isän ottaessa rennommin. Miriam, Abby ja Priya ovat persoonallisuuksiltaan oivallisen erilaiset, mutta jäävät henkilöinä todella ohuiksi.

Pixar tarjoaa jälleen erittäin mainion koko perheen animaatioseikkailun, joka sisältää hupia, jännitystä ja haikeutta, sekä kypsiä teemoja, joista kaikenikäiset voivat nauttia. Punainen on yllättävänkin kekseliäs allegoria tyttöjen teini-iän vaikeuksille ja koettelemuksille. Mein muuttumista kultapandaksi hyödynnetään vertauskuvana mm. kasvukivuille, kuukautisten alkamiselle, tunnemyllerykselle hormonien jyllätessä ja oman itsensä löytämiselle. Leffasta löytyy siis paljon helposti samaistuttavia juttuja ja hetkiä. Mukana on myös aika rohkeitakin vetoja, joita elokuvalta ei olisi etukäteen uskonut näkevänsä.

Silti jokin Punaisessa jätti pienesti kylmäksi. Sen juoni on veikeä, elokuvassa käsitellään monimutkikkaita aiheita luovin tavoin ja leffan aikana saa nauraa useaan otteeseen makeasti. Silti tuntuu siltä, että elokuva ei ihan yllä potentiaaliinsa. Vaikka käsikirjoituksessa on paljon mahtavia juttuja, tarinan kuviot eivät aina onnistu pitämään mukanaan niin hyvin kuin toivoisi. Lisäksi loppupään Pixarille tyypilliset nyyhkykohtaukset eivät iskeneet minuun niin lujaa kuin olisin odottanut. Silti tietyistä heikkouksistaan huolimatta Punainen on todella oivallinen ja oivaltava teos, joka osoittaa, että Pixarilta osataan edelleen tarjota hyviä uusia ideoita.

Domee Shi oli työskennellyt Pixarilla jo useamman vuoden ennen Punaisen ohjaamista ja käsikirjoittamista, ollen mukana tekemässä mm. Ihmeperhe 2:a (Incredibles II - 2018) ja Toy Story 4:ä (2019). Shi ohjasi Ihmeperhe 2:n yhteydessä esitetyn sympaattisen lyhytanimaation Bao, jonka myötä hän sai kokopitkän filmin hoidettavakseen. Shi hoitaa hommansa pätevästi ja elokuvasta näkee, että hän haluaa tuoda tiettyjä asioita esille lapsikatsojille, joita ei oikeastaan näe valtavirran filmeissä muuten. Visuaalisesti Punainen on tietty huippuluokkaa, kuten studiolta voikin odottaa. Se on upeasti animoitu ja jokainen kuva on täynnä pikkutarkkoja yksityiskohtia, lumoavaa värien käyttöä ja muutenkin näyttävää menoa. Äänimaailma on myös hyvin rakennettu ja Ludwig Göranssonin säveltämät musiikit säestävät tapahtumia mainiosti.

Yhteenveto: Punainen on erittäin hyvä animaatioseikkailu, josta koko perhe voi nauttia. Elokuva pitää sisällään yllättävänkin oivaltavia, rohkeita ja kypsiä teemoja ja vertauskuvia erityisesti tyttöjen murrosiästä. Mukana on paljon samaistuttavia asioita ja hetkiä, joita voi verrata omaan elämäänsä niin hyvässä kuin pahassa. Elokuvan idea on hauska ja leffan aikana pääsee naureskelemaan useaan otteeseen. Mei on mainio päähenkilö, jonka omituisen muutoksen käynnistämää tarinaa ryhtyy seuraamaan mielellään. Tarinan kuviot eivät kuitenkaan aina ihan toimi ja säväytä niin hyvin kuin voisi toivoa. Sivuhahmot jäävät myös hieman tylsemmän puolelle. Pixarille ominaiset nyyhkykohtaukset eivät iskeneet toivomallani tavalla ja osittain elokuva jätti hieman kylmäksi. Visuaalisesti Punainen on tietty huippuluokkaa ja heikkouksineenkin kyseessä on todella oivallinen teos, jota suosittelen lämpimästi. Elokuvan avulla voi myös herättää hyvää keskustelua lapsiperheen kesken, varsinkin jos perheeseen kuuluu murrosiän kynnyksellä olevia tyttöjä.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.3.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Turning Red, 2022, Pixar Animation Studios, Walt Disney Pictures