Arvostelu: Twilight - Aamunkoi, osa 2 (The Twilight Saga: Breaking Dawn - Part 2 - 2012)

TWILIGHT - AAMUNKOI, OSA 2

THE TWILIGHT SAGA: BREAKING DAWN - PART 2

Ohjaus: Bill Condon
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner, Mackenzie Foy, Peter Facinelli, Elizabeth Reaser, Nikki Reed, Kellan Lutz, Ashley Greene, Jackson Rathbone, Billy Burke, Michael Sheen, Casey LaBow, Dakota Fanning, Jamie Campbell Bower, Christopher Heyerdahl, Lee Pace, Rami Malek, Booboo Stewart, Chaske Spencer, Julia Jones, Guri Weinberg, Noel Fisher, Joe Anderson ja Maggie Grace
Genre: romantiikka, fantasia, jännitys, toiminta
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 12

Stephenie Meyerin hittikirjasarjaan perustuvat elokuvat Twilight - Houkutus (Twilight - 2008), Twilight - Uusikuu (The Twilight Saga: New Moon - 2009) ja Twilight - Epäilys (The Twilight Saga: Eclipse - 2010) olivat isoja menestyksiä, joten myös kirjasarjan viimeinen osa päätettiin tehdä elokuvaksi. Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1:n (Harry Potter and the Deathly Hallows - Part 1 - 2010) ja Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2:n (Harry Potter and the Deathly Hallows - Part 2 - 2011) innoittamana myös tämän sarjan kanssa päätettiin jakaa viimeinen kirja kahdeksi elokuvaksi. Filmien kuvaukset alkoivat loppuvuodesta 2010 ja Twilight - Aamunkoi, osa 1 (The Twilight Saga: Breaking Dawn - Part 1) sai ensi-iltansa marraskuussa 2011. Vuotta myöhemmin sarja vihdoin päättyi, kun Twilight - Aamunkoi, osa 2 ilmestyi teattereihin. Monille kyseessä oli vuoden odotetuin elokuva ja filmi olikin iso menestys. Kriitikot eivät sille kuitenkaan lämminneet. Itselläni oli vuosien 2010 ja 2011 aikana sellainen vaihe, että pidin Twilight-leffoja (ja jopa kirjoja) ihan kelpo teoksina. Tämä vaihe alkoi tosin jo katoilla, kun vihdoin näin sarjan huipennusosan, enkä pitänyt siitä kovin paljoa. Katsoin sen kerran uudestaan, mutta se ei silloinkaan toiminut, joten ajattelin, että minun osaltani Twilightien katselu taisi olla tässä. Kuitenkin aloitettuani kirjoittamaan arvosteluita Elokuvan taikaa -sivulle, minun on aina välillä tehnyt mieli katsoa leffat uudestaan ja arvostella ne. Lopulta eräänä kesäisenä päivänä katsoinkin alkuperäisen Twilightin ja kökköydestään huolimatta se oli tarpeeksi hupaisaa viihdettä, joten katsoin seuraavana päivänä Uusikuun ja Epäilyksen. Koska Aamunkoi -leffat on tarkoitettu katsottavaksi yhdessä, katsoin ne kolmantena päivänä peräkkäin.

Bella Swan on muuttunut vampyyriksi, ja hänelle ja Edward Cullenille on syntynyt tytär nimeltä Renesmee. Tyttären kohtalo on kuitenkin vaakalaudalla, kun Volturit saavat kuulla syntymästä ja haluavat tappaa uhkana kokemansa lapsen.

Kristen Stewart palaa (toivottavasti) viimeistä kertaa Bellan rooliin ja hahmolle on vihdoin keksitty jotain oikeaa käyttöä. Kun edellisissä osissa kaikkien täytyi vain koko ajan suojella Bellaa, tässä leffassa hän pystyy viimeinkin suojelemaan itseään. Vampyyrinä Bellasta on vihdoin saatu kiinnostava hahmo ja onkin harmi, että tämä tapahtui vasta sarjan päätösosassa. Millaisiakohan aiemmat elokuvat olisivat olleet, jos Bella olisi ollut niissäkin kiinnostava tai pidettävä? Eivät varmaan kovin paljon parempia, sillä Bellaa olisi silti esittänyt Stewart. Vaikka Stewart pääsee viimein olemaan jotain muutakin kuin avuton neitokainen ja hän osoittaa olevansa myös kova mimmi, ei hän vieläkään osaa näytellä. Hauskasti ja jokseenkin ironisesti elokuva jopa sisältää kohtauksen, jossa muiden vampyyrien täytyy opettaa hänelle, miten näytellä ihmistä, aivan kuin tekijät haluaisivat osoittaa, kuinka turhauttavaa hänen kanssaan on työskennellä.
     Robert Pattinsonin esittämä Edward Cullen pääse edellistä osaa paremmin esille, eikä hänen tarvitse tällä kertaa näytellä pelkästään huolestuneella ilmeellä. Sitäkin on luvassa, mutta edellisistä osista huolimatta Edward on selvästi innoissaan Bellan muutoksesta. Hänen hahmollaan ei ole enää oikein mitään tarjottavaa, mutta Pattinsonin ollessa hieman Stewartia tasokkaampi näyttelijä, on ihan hyvä, että hän pyörii yhä mukana.
     Sen lisäksi, että Bella muuttui vampyyriksi Twilight - Aamunkoi, osa 1:n lopussa, hän ja Edward saivat myös tyttären, Renesmeen, jota esittää Mackenzie Foy. Tai esittää ainakin loppupäässä, kunhan edellisestä osasta tuttu digikammotus-vauva ensin hieman kasvaa. Hahmona Renesmeestä ei ole saatu aikaiseksi mitä kiinnostavinta, eikä häntä ehditä rakentamaan tarpeeksi, mutta onhan se hienoa, että tällä kertaa Twilightissa päähenkilö suojelee jotakuta, eikä toisin päin.
     Ihmissusi Jacob Blackin (Taylor Lautner) mukanaololle on vaikea löytää syytä. Hahmo on menettänyt kiinnostuksensa Bellaa kohtaan, sekä kadottanut inhonsa vampyyrejä kohtaan. Jacob pyöriikin jaloissa lähinnä Renesmeen takia, johon hän edellisen osan päätteeksi leimaantui, mikä eväsi katsojilta viihdyttävän vampyyri-ihmissusi-taiston. Leimautumisella kai yritetään jollain tapaa perustella pedofiliaa, en ole täysin varma. Oli se sitten "susijuttu", kuten Jacob yrittää puolustella tai ihan vain lapsiinsekaantumista, tilanne ei saa pitämään Jacobista yhtään sen enempää.

Edwardin perheenjäsenet, Bellan Charlie-isä (Billy Burke) ja tutut ihmissudet tekevät myös paluun, mutta monet muut vanhat hahmot loistavat poissaolollaan. Vaikka tavallaan kiinnostaisi tietää, miten Bellan äiti reagoi tyttären muutokseen, oli hahmo niin tyhjentävä, ettei häntä jää kaipaamaan. On myös hienoa, että läpi sarjan täysin yksiulotteisina pysyneet Bellan luokkakaverit tekivät viimeisen esiintymisensä edellisessä osassa. Vaikka Charlien rooli ei ole tässä osassa kovin iso, on silti helppo todeta, että Burke pitää tasonsa ja tekee joka leffan parhaimman roolityön. Peter Facinelli pääsee tosin lähelle mukavana Carlisle-tohtorina. Toisin kuin aiemmin, Alice (Ashley Greene) ja Jasper (Jackson Rathbone) jäävät hyvin vähälle ruutuajalle, mutta sen sijaan tympeä Rosalie (Nikki Reed) ja lihaksiaan pullisteleva vitsiniekka Emmett (Kellan Lutz) nostetaan esille. Olin tyytyväinen, että ennen täysin varjoon jäänyt Edwardin Esme-äitikin (Elizabeth Reaser) pääsee parissa kohtaa selkeästi esille. Tutut susiheput Sam (Chaske Spencer), sekä sisarukset Leah (Julia Jones) ja Seth Clearwater (Booboo Stewart) viettävät suurimman osan ajasta susimuodossaan.
     Pari kertaa aiemmin sarjassa esiintyneet Volturit nousevat vihdoin tarinan antagonisteiksi ja vaikka Michael Sheen vetää pahisroolinsa yli Volturi-johtaja Arona, on hänen naurunsa timanttia! Aron kanssa pyörivä kaksikko vanha Marcus (Christopher Heyerdahl) ja muotitajuton Caius (Jamie Campbell Bower) saavat hieman enemmän ruutuaikaa, mutta jäävät silti hyvin tylsiksi hahmoiksi. Dakota Fanningin esittämän Jane-kiduttajan voimia ei valitettavasti päästä hyödyntämään tarpeeksi, vaan hahmolle on luotu vielä vaarallisempi veli nimeltä Alec (Cameron Bright), jonka pahoja voimia pohjustetaan pitkän kohtauksen verran, mutta sitten hahmo unohdetaankin täysin.
     Alecin ja Renesmeen lisäksi leffassa nähdään iso liuta uusia hahmoja, jotka ovat lähinnä Carlislen vampyyrituttuja, jotka saapuvat auttamaan Culleneita. Suuri osa näistä hahmoista ei saa minkäänlaista kunnon esittelyä, mutta heidät tuodaan mukaan joka tapauksessa. Ainoat mainitsemisen arvoiset ovat Aamunkoi, osa 1:ssä pikaisesti nähty sähkövoimainen Kate (Casey LaBow), rokkarityyliä edustava Garrett (Lee Pace), hulvattomilla venäläisaksenteilla varustettu kaksikko Vladimir (Noel Fisher) ja Stefan (Guri Weinberg), sekä Mr. Robot -sarjalla (2015-) tunnetuksi nousseen Rami Malekin näyttelemä Benjamin, joka ei kuulu sarjaan mukaan millään tavalla. Hahmo muistuttaa enemmän supersankaria kuin vampyyriä outojen voimiensa kanssa. Benjamin pystyy nimittäin ohjailemaan vettä, tulta, hiekkaa ja ties mitä mielensä voimalla kuin mikäkin Avatar. Hänen takiaan homma muuttuu paikoitellen niin naurettavaksi, että elokuvan vakavaa tunnelmaa ei pysty mitenkään ottamaan tosissaan.

Viimeistään Benjaminin voimat saavat katsojat pohtimaan, mistä ihmeestä näiden vampyyrien voimat oikein tulevat? Stephenie Meyer on kertonut, ettei hän tiennyt vampyyreistä mitään ennen "Twilightin" kirjoittamista, mutta mistä hän keksi, että vampyyreillä olisi jotain supervoimia? Edwardin kyvyn lukea ajatuksia ja Alicen kyvyn nähdä tulevaisuuteen vielä katsoo sormien läpi, sillä ne tapahtuvat vain hahmojen päässä. Ne eivät ole mitään näkyviä voimia. Benjaminin yliampuvat kyvyt ja Katen sähkökädet saavat lähinnä kohottelemaan kulmia. Halusiko Meyer sittenkin kirjoittaa supersankareista? Sen lisäksi, että katsojana pohtii, miksi ihmeessä vampyyreillä on voimia, alkaa samalla pohtimaan, miksei joillain vampyyreillä ole voimia? Mikä tekee joistakin erityisempiä kuin toisista? Lisäksi elokuva ei vieläkään vastaa kysymykseen, mitä monet ovat pohtineet jo ensimmäisestä osasta alkaen: miksi ihmeessä monien voimat eivät tehoa Bellaan? Hänellä oli vampyyrivoimia jo ennen kuin hänestä tuli vampyyri, miksi? Ai niin, koska Meyer ei suunnitellut sarjaansa etukäteen, vaan kirjoitti vain sen, mitä hänen mieleensä juolahtaa. Miksi muut uudet vampyyrit eivät pysty vastustamaan ihmisverta, mutta Bella kykenee siihen helposti? En tiedä, enkä usko Meyerinkään tietävän. Tai edes välittävän.

Epäkohdat kuitenkin sikseen - millainen elokuva Twilight-sarjan huipennusosa on? Tätä hetkeä varten rakennettiin neljän leffan ajan, mutta oliko se kaiken vaivan arvoista? Twilight - Aamunkoi, osa 2:sta kieltämättä löytyy hetkensä, mutta kokonaisuutena elokuva on pettymys jopa niille, jotka eivät ole pitäneet aiemmista osista. Ilman lämmittelyjä leffa lähtee samantien liikkeelle siitä, mihin edellinen osa päättyi; Bellan avatessa silmänsä ensimmäistä kertaa vampyyrinä. Tätä hetkeä on odotettu siitä lähtien, kun Bella ja Edward rakastuivat toisiinsa, mutta eipä filmi tietenkään osaa käsitellä asiaa kunnolla. Leffan mielenkiintoisimmat asiat kiirehtivät liikaa, sillä tekijät kokivat tarvetta jättää tilaa uusille hahmoille, jotka eivät saa millään lailla tarpeeksi ruutuaikaa, jotta heistä kiinnostuisi edes vähän. Kun Culleneille selviää, että Volturit tietävät Renesmeestä ja luulevat tämän olevan laiton vampyyriksi muutettu lapsi, elokuva alkaa vain rakentamaan tunnelmaansa kohti huipennusta. Cullenit keräävät itselleen joukkoja mahdollista taistelua varten ja hieman näytetään, mitä nämä supersankari... anteeksi, vampyyrit osaavat tehdä.

Eipä siinä, tavallaan jännitteen rakentaminen on ihan kivasti toteutettu. Se saa katsojan ajattelemaan, että nyt todella on kyse huipennuksesta, mikä päättäisi sarjan. On myös pakko todeta, että elokuvan lopputaistelu on oikeasti viihdyttävää katseltavaa. Edellisten osien tavoin tässäkin taistossa nähdään irtoraajoja, mutta tietty täysin verettömiä, jotteivät nuorimmat fanit näe painajaisia. Taistelu käy yliampuvissa mitoissa, mutta toisaalta se saa herätettyä samoja tunteita kuin sarjan avauselokuva, joka oli niin naurettava, että se muuttui viihdyttäväksi. Mutta sitten, sen sijaan, että tekijät olisivat päättäneet räväyttää oikein kunnolla, he päättävätkin viime hetkellä pilata koko jutun. Olemme juuri katsoneet tätä sarjaa kymmenen tunnin verran ja ihan lopuksi tekijät päättävät näyttää isoa keskisormea kaikille. Lopun tarkoituksena on kai osoittaa, ettei toisten repiminen riekaleiksi ole vastaus ongelmiin, mutta toteutus on niin laimea ja niin antiklimaattinen, että oikein raivostuttaa. Noh, on se kai parempi kuin kirjan finaali, joka koostuu pelkästä puhumisesta, mutta se jättää silti pahan jälkimaun. Vaikka olin nähnyt koko Twilight-sarjan jo pariin otteeseen aiemmin, sanoin silti ääneen leffan jälkeen: "Tässäkö tämä nyt oli?"

Taistelun päätöksestä ja kehnoista hetkistä huolimatta tämäkään osa ei kuitenkaan ole huono. Muutaman viihdyttävän hetkensä ja sen takia, että Bella on vihdoin ja viimein vampyyri, eikä avuton neito pulassa, Aamunkoi, osa 2 nousee juuri ja juuri edellisen osan yläpuolelle. Myös filmin lopetus, jossa kerrataan edellisien osien tapahtumia saa huijattua katsojaa ihan menevästi siitä, että sarja olisikin ollut eheä kokonaisuus, eikä viideksi leffaksi venytetty ohut romanssi.

Elokuvan on ohjannut edellisen osan tavoin Bill Condon, joka on jälleen kerran tehnyt parhaansa sen kanssa, mitä hänelle on annettu. Käsikirjoittaja Melissa Rosenbergkin joutuu hyvin pitkälti kulkemaan Meyerin ehdoilla, mutta on hienoa, että hän on saanut muutettua kirjan pitkästyttävän lopetuksen. Rosenbergin suurin ongelma on, ettei hän ole saanut tungettua jättimäistä hahmokaartia alle kahden tunnin filmiin. Leikkaus on myös liian kiirehtivää, mutta on Twilight - Aamunkoi, osa 2 kuitenkin oivallisesti kuvattu. Visuaaliset tehosteet eivät vieläkään ole edes 130 miljoonan dollarin budjetilla niin hyvät kuin tämän kokoiselta elokuvalta voisi odottaa. Digisudet näyttävät paremmilta kuin aiemmin, mutta edellisestä osasta tuttu digivauva on tässäkin mukana ja näyttää ihan yhtä hirvittävältä. Jostain syystä Renesmeen kasvot on digitalisoitu myös silloin, kun lapsi kasvaa isommaksi, mikä on kertakaikkiaan surkea idea. Surkeampi on toteutus, jossa diginaama tuntuu liikkuvan luonnottamasti lapsen päässä. Äänimaailma on kuitenkin mainio, vaikka loppuhuipennus muuttuukin aikamoiseksi sekamelskaksi, eikä Carter Burwell ole saanut sävellettyä mitään muistettavaa. Edellisen osan tavoin myös tässä leffassa kuullaan tuttuja sävelmiä ensimmäisestä Twilightista.

Yhteenveto: Twilight - Aamunkoi, osa 2 on hyvin antiklimaattinen huipennus elokuvasarjalle. On hienoa, että Bella on vihdoin ja viimein vampyyri, ja hänestä saadaan aikaiseksi kiinnostava hahmo, joka osaa itse tehdä asioita, eikä tarvitse muita hahmoja suojelemaan, mutta Stewartin taidottomuus pilaa senkin ilon. Elokuva onnistuu ihan mukavasti kasvattamaan jännitettään, kun Cullenit keräävät joukkoja tukemaan heitä Voltureita vastaan, minkä lisäksi lopputaistosta on saatu aikaiseksi menevää viihdettä, mutta koko tunnelman nostatus onnistutaan kuitenkin pilaamaan ihan viime hetkellä. Lopuksi katsojalle jää vain hyvin hämmentynyt olo, että tähänkö tämä sarja nyt sitten jätetään? Tekijöillä ja näyttelijöillä ei tunnu olevan enää paljoa annettavaa sarjalle, vaan päätösosa on vain hoidettu pois alta, jotta sarja on vihdoin ohi. Loppujen lopuksi tämäkin Twilight-elokuva on heikko, mutta jostain syystä en kykene inhoamaan tätäkään sarjan osaa. Leffasta löytyy huonoja ja jopa naurettavia puolia, kuten Benjaminin supervoimat, mutta jokin filmissä ja koko filmisarjassa sai minut viihtymään tarpeeksi, jotta pystyin katsomaan leffat sujuvasti kokonaan. Ei Twilight - Aamunkoi, osa 2 hyvä ole, mutta on sitä huonompiakin nähty ja paljon. Tätäkään osaa on vaikea suositella kenellekään muulle kuin sarjan vannoutuneimmille faneille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.7.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Twilight Saga: Breaking Dawn - Part 2, 2012, Summit Entertainment, Temple Hill Entertainment, Sunswept Entertainment

Arvostelu: Twilight - Aamunkoi, osa 1 (The Twilight Saga: Breaking Dawn - Part 1 - 2011)

TWILIGHT - AAMUNKOI, OSA 1

THE TWILIGHT SAGA: BREAKING DAWN - PART 1

Ohjaus: Bill Condon
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner, Peter Facinelli, Elizabeth Reaser, Ashley Greene, Jackson Rathbone, Nikki Reed, Kellan Lutz, Billy Burke, Sarah Clarke, Chaske Spencer, Julia Jones, Booboo Stewart, Anna Kendrick, Michael Welch, Justin Chon, Christian Serratos ja Michael Sheen
Genre: romantiikka, fantasia, jännitys
Kesto: 1 tunti 57 minuuttia / Extended Edition: 2 tuntia 5 minuuttia
Ikäraja: 12

Stephenie Meyerin menestyskirjasarjaan perustuvat elokuvat Twilight - Houkutus (Twilight - 2008), Twilight - Uusikuu (The Twilight Saga: New Moon - 2009) ja Twilight - Epäilys (The Twilight Saga: Eclipse - 2010) olivat huonosta palautteestaan huolimatta suuria hittejä, joten tietysti kirjasarjan viimeinenkin osa päätettiin kääntää elokuvaksi. Ja koska "Harry Potter" -kirjasarjan viimeinen osa päätettiin jakaa kahdeksi filmiksi, Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 (Harry Potter and the Deathly Hallows - Part 1 - 2010) ja Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 (Harry Potter and the Deathly Hallows - Part 2 - 2011), Twilight-tekijät päättivät kokeilla samaa ja tehdä sittenkin vielä kaksi elokuvaa yhden päätösosan sijaan. Molempien osien kuvaukset alkoivat loppuvuodesta 2010 ja huipennuksen aloitus, Twilight - Aamunkoi, osa 1 ilmestyi marraskuussa 2011. Edeltäjiensä tavoin kriitikot eivät lämmenneet sille, mutta filmi oli silti iso hitti fanien ansiosta. Itse näin elokuvan vasta seuraavana kesänä, kun se ilmestyi DVD:lle. Olin jollain tapaa pitänyt edellisistä osista, mutten kuitenkaan halunnut maksaa siitä, että näkisin uuden leffan teattereissa. Niinpä odotin filmin ilmestymistä ja silloin pidin sitä ihan hyvänä jatkumona. Katsoin leffan pariin otteeseen uudestaan, viimeksi kesällä 2014, mutta sen jälkeen en ole Twilight-leffoihin koskenut. Kuitenkin viime aikoina olen pohtinut sarjan uudelleenkatselua, jotta tietäisin, mitä olen siitä oikeasti mieltä. Eräänä päivänä päätinkin katsoa alkuperäisen Twilight-filmin ja koska se oli kaikessa kehnoudessaan hauska, katsoin heti seuraavana päivänä Uusikuun ja Epäilyksen. Ja koska Epäilys oli paikoitellen yllättävän viihdyttävä, katsoin seuraavana päivänä Aamunkoi, osa 1:n.

Bella Swan ja Edward Cullen menevät vihdoin naimisiin, mutta heidän häämatkansa keskeytyy ikävästi, kun Bella huomaa olevansa raskaana. Ihmissudet suuttuvat tilanteesta ja Jacob Blackin täytyy päättää, onko hän lojaali heimolleen vai Bellalle.

Kristen Stewart tarjoaa tähän mennessä parhaimman roolisuorituksensa Bellana. Hän ei vieläkään näyttele luontevasti tai osaa pitää suutansa kiinni ollessaan hiljaa, mutta muuten hän tekee parempaa työtä kuin aiemmin. Häissä ja häämatkalla hän onnistuu näyttämään muutamankin aidolta vaikuttavan hymyn. Elokuvan toisella puoliskolla Bella on jo pitkällä raskaudessaan, eikä Bella todellakaan voi hyvin, kun hänen sisällään on vampyyrivauva. Hahmo näyttää oikeasti kärsivän ja Stewart on jo kolmen leffan verran osoittanut sen tunteen tulevan häneltä luonnostaan. Bella on jälleen kerran avuton hahmo, joka vain tarvitsee muiden apua, mutta tällä kertaa siihen onneksi löytyy kunnon syy.
     Myös Edward-vampyyriä esittävä Robert Pattinson näyttää usein tuskaiselta. Tai sitten se on hänen tapansa näytellä huolestunutta, sillä se on hänen hahmonsa isoin tunnetila koko filmin aikana. Pattinson on useissa haastatteluissa kertonut inhonneensa Twilightien tekoa ja tässä leffassa sen voi huomata kaikkein parhaiten. Hänellä ei kuitenkaan ole kovin paljoa tekemistä, sillä hänen hahmonsa on yllättävän paljon varjossa. Yhdessä kohtaa Edward pääsee avaamaan menneisyyttään, mutta siihen se jää.
     Taylor Lautnerin näyttelemä Jacob Black on ihan yhtä rasittava tyyppi kuin kahdessa aiemmassakin leffassa. Tällä kertaa hän ei yhtä sinnikkäästi yritä taivutella Bellaa itselleen, mutta osoittaa jatkuvasti negatiivisen mielipiteensä Bellan elämänvalinnoista. Lautner ei vieläkään tee kummoista työtä, miksi onkin outoa, että hän saa kenties eniten ruutuaikaa pääkolmikosta.
     Hääparin kummankin osapuolen perheenjäsenet osallistuvat tietty hääseremoniaan. Edwardin perhe - Carlisle-isä (Peter Facinelli), Esme-äiti (Elizabeth Reaser), Alice (Ashley Greene), Jasper (Jackson Rathbone), Rosalie (Nikki Reed) ja Emmett (Kellan Lutz) - nähdään tietty myös häiden jälkeen, mutta he joutuvat tyytymään osaan, missä heidän täytyy lähinnä seistä ja keskustella huolestuneina. Billy Burke on aina yhtä oivallinen Bellan isänä ja tässä osassa nähdään aiempia osia enemmän Sarah Clarken näyttelemää Bellan äitiä. Molempien osuudet ovat pienet, mutta ne tarjoavat kuitenkin ihan mukavat vanhempi-tytär -hetket.
     Elokuvassa nähdään myös muita vanhoja tuttuja hahmoja. Edellisessä osassa vain nopeasti esitellyt ihmissusisisarukset Leah (Julia Jones) ja Seth Clearwater (Booboo Stewart) nousevat isompaan rooliin Jacobin tueksi. Jacobin isä Billy (Gil Birmingham) käy pari kertaa pistäytymässä filmissä, mutta susia johtava Sam Uley (Chaske Spencer) on edelleen tyhjentävä tapaus. Ja kuten aiemminkin, jos tyhjentävistä hahmoista puhutaan, myös Bellan luokkatoverit Jessica (Anna Kendrick), Eric (Justin Chon), Mike (Michael Welch) ja Angela (Christian Serratos) nähdään häävieraina. Kirjailija Stephenie Meyerinkin voi bongata häistä.

Twilight - Aamunkoi, osa 1:n näkeminen ei yllättäen edellytä sarjan edellisen osan, Twilight - Epäilyksen näkemistä, sillä elokuva ei ota lainkaan huomioon sen osan tapahtumia. Victorian ja pahojen vampyyrien hyökkäystä ei mainita sanallakaan, vaan leffa voisi olla suoraa jatkumoa Twilight - Uusikuulle. Se filmi päättyi siihen, kun Edward kosi Bellaa ja siitä voisi ihan hyvin siirtyä Aamunkoihin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten sarja on täynnä kaikenlaista täytettä, eikä oikea tarina etene mihinkään. Tämä on myös sääli, sillä Epäilys oli mielestäni tähän asti sarjan paras osa. Se on myös tämän jälkeen sarjan paras osa, sillä Aamunkoi, osa 1 ei ole kovin kummoinen tekele.

Elokuva kyllä alkaa ihan kivasti ja on hienoa, että tarina etenee vihdoin johonkin suuntaan. Bella ja Edward menevät vihdoin naimisiin ja on pakko myöntää, että häät ovat kelvosti toteutettu. Parasta antia ovat vieraiden kiusalliset puheet, joista kenties koko leffan tähtihetkeksi nousee Bellan isän puhe siitä, että Edwardin on parasta olla maailman paras aviomies tai muuten hän hyödyntää poliisitaitojaan jahdatessaan Edwardia maailman ääriin asti. Tästä siirrytään tietty häämatkaan ja ensimmäistä kertaa sarjan aikana alkaa tuntua siltä, että Stewartin ja Pattinsonin väliltä löytyisi jonkinlaista kemiaa! Häämatka on itse asiassa ihan kivaa, vaikkakin hyvin siirappista seurattavaa. Toisaalta, voiko häämatkaa kutsua onnistuneeksi, jos sen aikana romanssi ei muutu hieman imeläksi? Ensimmäisen kerran katsojana huomaa ajattelevansa, että onpas kiva, kun nämä kaksi löysivät toisensa - ehkä tämä sarja voisikin pysyä samalla viihdyttävyyden tasolla edellisen osan kanssa.

Ja sitten tunnelma synkistyy, kun Bella tulee raskaaksi tavallaan todella softcore-, mutta samalla hyvinkin rajun seksisession takia. Raskaudesta on tehty yllättävänkin kiinnostava, sillä kukaan ei voi tietää, millainen sekasikiöpentu Bellan sisällä kasvaa. On aivan pakko kehua maskeeraustiimiä, joka sai Bellan näyttämään aidosti sairaalta ja inhottavan laihalta. Ja kuten jo sanoin, Stewart näyttää yleensäkin tuskaiselta ja tässä hän voi hyödyntää sitä taitoa roolityössään, jolloin hän jopa sopii osaansa. Raskaus voisi olla mielenkiintoista, jos tilannetta ei olisi toteutettu näin hätäisesti ja jos leffa osaisi keskittyä olennaiseen. Mikä siinä on, että aina kun Twilightissa onnistutaan keksimään jotain hyvää, sitä ei osata käsitellä, vaan tarina lähtee sivuraiteille? Nimittäin sen sijaan, että elokuva keskittyisi Bellaan, se alkaa yhtäkkiä keskittymään Jacobiin. Tiedän kirjankin tekevän näin, sillä olen lukenut sen (se oli sellainen vaihe elämässäni...), muttei se silti ole järkevä idea. Tähän asti koko sarja on tapahtunut Bellan näkökulmasta, joten on typerää tässä kohtaa vaihtaa päähenkilö päätrion ärsyttävimpään hahmoon.

Twilight - Aamunkoi, osa 1:n toinen puolisko onkin aika pitkäveteistä katseltavaa. Menevä potentiaali valuu hukkaan - siis kirjaimellisesti hukkaan, sillä ihmissudet eivät ole läheskään yhtä kiinnostavia tyyppejä tässä kuin vampyyrit, joiden bling bling -kyky on onneksi päätetty vähentää täysin minimiin. Tämän lisäksi elokuva alkaa käsittelemään aborttivaihtoehtoa hyvin yksipuolisesti. Sen sijaan, että leffa onnistuisi luomaan kunnon pohdintaa siitä, pitäisikö Bellan tehdä abortti, sillä on suuri vaara, että hän kuolee synnytykseen, elokuva vain toteaa, ettei abortti ole koskaan vaihtoehto. Siihen vielä päälle, kuinka leffa tuntuu painottavan, että seksi kuuluu vasta avioliittoon, luo elokuva oudon vanhahtavan kuvan parisuhteista nykypäivän nuorille. Noh, onneksi loppuun on saatu edes minimalista jännitettä mukaan, sillä ihmissudet eivät todellakaan pidä minkään vampyyrihybridin syntymistä hyvänä ideana.

Valitettavasti aiempien osien tavoin tässäkään ei voida käydä kunnon taistoa, vaan Twilighteille tyypillisellä tavalla jostain löytyy jokin hätäinen syy sille, ettei tappelua tarvitakaan. Jos tällä oli tarkoitus näyttää, ettei väkivalta ole mikään ratkaisu, on se hieman ristiriidassa sen kanssa, kuinka usein väkivahvat vampyyrit ja paidattomat ihmissudet pullistelevat lihaksiaan toisilleen muka-uhkaavina. Elokuva päättyy hyvin ennalta-arvattavasti ja se saa kyllä katsojan haluamaan jatkoa, muttei onnistu olemaan mitään muuta kuin rahastuksen vuoksi tehty väliosa. Ei siinä, jokseenkin lupaavan alkunsa takia Aamunkoi, osa 1 on ihan katsottava leffa, mutta on vaikeaa nähdä muuta syytä sille, että kirja piti jakaa kahtia kuin rahan varastaminen innokkailta fanitytöiltä. Viimeisen "Harry Potter" -kirjan jakaminen oli täysin perusteltua, sillä kirja on täynnä oleellista tietoa lähes tuhannen sivun verran, ettei sitä voinut tiivistää yhteen leffaan pilaamatta tarinaa. Tämän kirjan olisi helposti saanut mahtumaan yhteen kahden ja puolen tunnin elokuvaan, sillä toisin kuin asiaa kirjoittava J. K. Rowling, Meyer osaa naputella pelkkää täytettä.

Elokuvan ohjausvastuu on jälleen kerran vaihtunut ja tällä kertaa puikoissa pyörii mm. uuden Beauty and the Beast - Kaunotar ja Hirviön (Beauty and the Beast - 2017) ohjannut Bill Condon. Jälleen on vaikea syyttää ohjaajaa leffan tasosta, kun ottaa huomioon lähdemateriaalin ja Melissa Rosenbergin työstämän käsikirjoituksen laadun. Condon on tehnyt parhaansa sillä, mitä hänelle on annettu. Rosenbergin kirjoittamat kehnot repliikit eivät ole mitään uutta Twilight-sarjassa ja on varmasti ollut vaikeaa venyttää ohutta tarinaa kahdeksi elokuvaksi. Aamunkoi, osa 1 on kuitenkin kahden edeltäjänsä tavoin hyvin kuvattu ja tavallaan ihan hyvin leikattu. Vaikka filmi on pitkäveteinen, voisi tiivistäminen muuttaa sitä liian kiirehtiväksi. Maskeeraustiimiä ehdinkin jo kehua, mutten voi käsittää, miten ihmeessä elokuvasarjan efektit eivät ole kehittyneet, vaikka filmillä on tuplabudjetti edelliseen osaan verrattuna? Ihmissudet näyttävät kyllä usein paremmilta kuin aiemmin, mutta lähinnä silloin, kun vieressä ei ole ihmistä korostamassa suden digitaalisuutta. Kaikkein kamalin tehoste nähdään kuitenkin vasta ihan lopussa. Se aiheuttaa pahempia painajaisia kuin glitter-vampyyrit. Äänimaailma on muuten onnistunut, mutta ensimmäisen Twilightin säveltäneen Carter Burwellin musiikit eivät ole kummoiset. Burwell on tuonut takaisin tuttuja teemoja ensimmäisestä osasta, mutta mitkään uudet sävelmät eivät tee vaikutusta.

Edellisten osien tavoin myös Aamunkoi, osa 1:stä on olemassa pidennetty versio, jota ei ole kuitenkaan saatavilla Suomessa. Pidennetyssä versiossa filmi esimerkiksi alkaa eri tavalla, Volturien saadessa kutsun Bellan ja Edwardin häihin, minkä lisäksi myös häämatkaa ja loppuhuipennusta on pidennetty.

Yhteenveto: Twilight - Aamunkoi, osa 1 alkaa menevästi, mutta puolen välin kohdalla voi jo huomata, että kyseessä on pelkkä rahastuksen takia tehty väliosa vailla kunnon tarinaa. Päähahmon vaihtaminen Bellasta Jacobiin on typerä ratkaisu, etenkin kun Bellasta on vihdoin tehty kiinnostava. Tästä suuri kiitos kuuluu tosin lahjakkaalle maskeeraustiimille, jotka tekivät huikeaa työtä saadessaan Bellan näyttämään riutuneelta. Elokuvan toinen puolisko on todella kehnosti toteutettu ja ilman huvittavia häähetkiä ja imelää häämatkaa (jolloin päätähdet Stewart ja Pattinson osoittavat vihdoin, että he olivat oikeastikin parisuhteessa) Aamunkoi, osa 1 olisi sarjan heikoin tekele. Tämä "kunnia" kuuluu yhä Uusikuulle, muttei tämä leffa kovin paljon parempi tai kiinnostavampi tekele ole. Jopa loppuhuipennuksesta on tehty laimea. Huonointa koko elokuvassa on kuitenkin eräs digihirvitys ihan lopussa, mikä saa katsojan silmät suurentumaan järkytyksestä. Miten yli 100 miljoonaa dollaria maksavassa megaleffassa voikin olla niin surkeita tehosteita... Suosittelen tätäkin Twilight-elokuvaa vain sarjan faneille. Muiden kannattaa pysyä kaukana koko leffasta. Sääli, sillä elokuvan alkupuolisko vaikuttaa ihan lupaavalta. Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus, jolla pohjustetaan sarjan päätösosaa. Siitä sitten lisää ensi viikolla...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.7.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Twilight Saga: Breaking Dawn - Part 1, 2011, Summit Entertainment, Temple Hill Entertainment, Total Entertainment, Sunswept Entertainment, TSBD Canada Productions, TSBD Louisana, TSBD Productions, Zohar International

Arvostelu: Twilight - Epäilys (The Twilight Saga: Eclipse - 2010)

TWILIGHT - EPÄILYS

THE TWILIGHT SAGA: ECLIPSE

Ohjaus: David Slade
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner, Peter Facinelli, Billy Burke, Jackson Rathbone, Nikki Reed, Ashley Greene, Elizabeth Reaser, Kellan Lutz, Xavier Samuel, Bryce Dallas Howard, Dakota Fanning, Chaske Spencer, Sarah Clarke, Gil Birmingham, Anna Kendrick, Michael Welch, Justin Chon ja Christian Serratos
Genre: romantiikka, fantasia, jännitys, toiminta
Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia / Extended Edition: 2 tuntia 9 minuuttia
Ikäraja: 12

Stephenie Meyerin menestyskirjoihin perustuvat elokuvat Twilight - Houkutus (Twilight - 2008) ja Twilight - Uusikuu (The Twilight Saga: New Moon - 2009) olivat isoja hittejä, joten leffasarjaa päätettiin tietty jatkaa. Jo ennen Uusikuun ilmestymistä ilmoitettiin, että kolmas osa oli suunnitteilla. Sen kuvauksetkin ehtivät alkaa ennen toisen osan ilmestymistä, elokuussa 2009. Näin Twilight - Epäilys sai ensi-iltansa jo puoli vuotta edellisen osan ilmestymisen jälkeen, kesällä 2010. Kyseessä oli jälleen kerran jättimenestys, minkä lisäksi se sai myös hieman edellistä osaa paremmat arviot. Itse kuitenkin näin leffan vasta noin puolisen vuotta myöhemmin. Olin vihdoin suostunut katsomaan ensimmäisen Twilightin ja yllätyin, että pidin siitä enemmän kuin olin olettanut. Päätinkin siis heti katsoa seuraavat osat ja vuokrasin Uusikuun ja Epäilyksen, ja katsoin ne peräkkäin samana päivänä. Sen jälkeen olen katsonut leffan pari kertaa uudestaan, mutta siitä on jo vuosia. Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut, että voisin vilkaista sarjan osat uudestaan. Eräänä kesäisenä päivänä katsoinkin sarjan aloitusosan ja vaikka se oli mielestäni huono, oli se omalla tavallaan viihdyttävä, joten katsoin heti seuraavana päivänä Uusikuun. Ja koska olin päässyt jollain tavalla sisälle sarjaan, en halunnut keskeyttää ja katsoinkin Epäilyksen jo samana iltana.

Bella haluaa muuttua vampyyriksi. Edward haluaa Bellan vaimokseen. Jacob haluaa Bellan itselleen. Ja samaan aikaan kostonhimoinen Victoria luo itselleen vampyyriarmeijan tuhotakseen Cullenit ja tappaakseen Bellan.

Kristen Stewartin näyttelemä Bella Swan ei ole vieläkään kehittynyt oikein mihinkään suuntaan, eikä hän tee sitä tässäkään. Hahmo on tapahtumien keskipisteenä, mutta hän ei itse tee lähes mitään tilanteiden ratkaisemiseksi. Bella tarvitsee vain jatkuvaa suojelua sekä vampyyreiltä että ihmissusilta, mikä tekee hänestä vain hyvin avuttoman tuntuisen. Sellaisesta päähahmosta on hyvin vaikea välittää, jonka puolesta kaikki muut tekevät työt. Stewartin "näyttelijänlahjoista" olenkin jo ehtinyt puhua kahden arvion verran, joten ei siitä sen enempää. Tässä kohtaa Stewartin taidottomuuteen ja jatkuvasti auki olevaan suuhun on jo ehtinyt tottua.
     Myös Robert Pattinsonin Edward-hahmo junnaa paikoillaan. Yhä hän vain haluaa suojella Bellaa kaikilta vaaroilta, muttei kuitenkaan suostu muuttamaan Bellaa vampyyriksi, jotta tämä voisi suojella itseään, eikä kaikkien muiden tarvitsisi tehdä sitä. Edward lähinnä pyörii Bellan mukana, mutta jää hyvin usein taka-alalle. Pattinson on useaan otteeseen haastatteluissa todennut, kuinka hän kyllästyi hahmon esittämiseen ja sen voi kyllä huomata. Välillä Edwardin ilme näyttää siltä kuin hän pohtisi, miksei hän vain paljastellut itseään hieman nopeammin Italiassa, jotta Volturit olisivat repineet hänet palasiksi. On aika huvittavaa, että vaikka tässä kohtaa Stewart ja Pattinson seurustelivat oikeasti, ei romanssi ole vieläkään kovin uskottavaa hahmojen välillä.
     Valitettavasti Taylor Lautnerin esittämää Jacob Black -ihmissutta nähdään tässäkin osassa paljon, vaikka Edward palasi takaisin tarinaan. Jos Jacob oli ärsyttävä kitisijä edellisessä leffassa, on hän tässä paikoitellen jopa raivostuttava. Joka ikisessä kohtauksessaan Jacob alkaa vain listata Bellalle syitä, miksi hän olisi parempi poikaystävä kuin Edward. Nämä yritykset muuttuvat jossain kohtaa niin säälittäviksi, ettei Jacobista voi millään pitää. Mutta silti Bella haluaa yhä viettää hänen kanssaan aikaa, vaikka Jacob lähenteleekin häntä. Mieleni teki taputtaa, kun Bella vihdoin päättää mottaista Jacobia päin näköä, sillä sen hän todella ansaitsee. Olin myös tyytyväinen, että yksi hahmoista jopa kommentoi ääneen, että eikö Jacob omista paitaa? Miksi ihmissusien on pakko patsastella ihan koko ajan paidattomina?

Siinä, missä Edward jää usein taka-alalle, hänen perheensä nousee entistä paremmin esille. Tai no, Edwardin Esme-äidille (Elizabeth Reaser) ei vieläkään keksitä käyttöä, mutta jopa urheilullisen Emmettin (Kellan Lutz) hurjapäisyyttä tuodaan esille paremmin. Carlisle-isä (Peter Facinelli) ja Alice (Ashley Greene) pysyvät aika samanlaisina mukavana tohtorina ja innokkaana tulevaisuuteen näkijänä, mutta Jasper (Jackson Rathbone) ja aiemmin täysin yksiulotteisen tympeä Rosalie (Nikki Reed) pääsevät kertomaan menneisyydestään. Nämä hetket olivatkin filmin parhaita, sillä ne syvensivät leffaan luotua maailmaa... ja keskittyivät johonkin muuhun kuin typerään kolmiodraamaan.
     Elokuvassa nähdään myös muita edellisistä osista tuttuja hahmoja. Billy Burke on aina yhtä mainio Bellan poliisi-isänä. Dakota Fanning ei vakuuta ilkeänä vampyyrien johtojengi Volturien kiduttajana. Ihmissusi-Sam (Chaske Spencer) on ihan yhtä tylsä tapaus kuin edellisessä osassa. Jacobin isä Billy (Gil Birmingham) pääsee kertomaan, miksi ihmissudet vihaavat vampyyreitä niin paljon, mikä myös syventää leffan maailmaa. Jopa Bellan äiti (Sarah Clarke) tekee paluun yhden filmin tauon jälkeen, mutta hän on ihan yhtä tyhjentävä tapaus kuin ensimmäisessäkin elokuvassa. Tyhjentäviä ovat myös Bellan luokkatoverit Jessica (Anna Kendrick), Mike (Michael Welch), Eric (Justin Chon) ja Angela (Christian Serratos). Victoria-vampyyristä on viimeinkin tehty kunnon pahis ja kun hahmo on vihdoin isommassa roolissa, on hänen näyttelijänsä haluttu vaihtaa tunnetumpaan, joten Lefevren sijaan roolissa nähdään Bryce Dallas Howard. Harmillisesti hahmoa nähdään yhä liian vähän, eikä hänestä saada kaikkea sitä irti, mitä voisi.
     Victorian sijaan tarina keskittyy enemmän hänen kätyriinsä Riley Biersiin (Xavier Samuel), joka kerää johtajalleen vampyyriarmeijaa. Rileyn ja Victorian välille on kirjoitettu ihan kiinnostava suhde, mutta harmillisesti se on niin hätäisesti toteutettu, ettei se saa katsojaa säälimään Rileytä, kuten tekijät ovat toivoneet.

Sarjan edellisten osien tapaan Twilight - Epäilyskään ei ole hyvä elokuva. Hassua kyllä, se ei kuitenkaan ole kökkö kuten ensimmäinen osa tai tylsä kuten toinen osa, vaan itse asiassa jollain tapaa jopa ihan menevää viihdettä. Kuka olisi osannut aavistaa, että kolmannessa osassa sarjan tasoa saisikin nostettua edes hieman? Kun kyseessä on selkeästi sarjan tähän mennessä paras elokuva, käynkin ensin läpi leffan huonot puolet ja sitten siirryn hyviin juttuihin, koska uskokaa tai älkää, tällä kertaa niitä oikeasti on!

Huonointa elokuvassa on ehdottomasti lähes kaikki Bellaan, Edwardiin ja Jacobiin liittyvä. Bellan ja Edwardin rakkaustarina ei tosiaan ole uskottava, mutta se ei myöskään tunnu etenevän mihinkään. Läpi leffan joudumme kuulemaan saman "muuta minut vampyyriksi" "ei kun tule vaimokseni" keskustelun, mikä käy jossain kohtaa puuduttavaksi. Tilannetta ei helpota yhtään jatkuvasti kolmantena pyöränä mukaan tunkeva Jacob, joka alkaa todella ärsyttämään. Kuten jo edellisen osan arvostelussani totesin, kolmiodraama on erittäin kehnosti luotu, sillä kuka oikeasti ajattelisi, että Bella yhtäkkiä vaihtaisikin Edwardin Jacobiin? Ymmärrän toki, että kuvio on kehitetty luomaan jännitettä, mutta mitään jännitettä ei synny, sillä Bella toteaa vähän väliä, että hän on jo päätöksensä tehnyt; hän haluaa muuttua vampyyriksi ja elää ikuisuuden Edwardin kanssa. Leffa kyllä onnistuu yhdessä kohtauksessa pistämään Bellan pohtimaan, onko vampyyrius sittenkään oikea päätös, mutta ei Jacobin takia. Paljon parempaa työtä tekee Jessican päättäjäispuhe, jossa hän kertoo, että nuoruudessa tehdään tyhmiä tekoja ja niitä voi sitten vanhempana joko katua tai niille voi nauraa. Tässä kohtaa voi huomata, että hetken Bella pysähtyy ajattelemaan, että mitä jos tämä onkin tyhmä teko? Jos Bella muuttuu vampyyriksi, on sitä päätöstä aika mahdotonta perua, jos vanhempana alkaa kaduttamaan. Tietenkin tämä ajatus heitetään nopeasti roskakoriin, mutta on hyvä, että edes yhdessä kohtauksessa Bella ajattelee hieman laajemmin.

Jos Twilight - Epäilyksen kolme päähenkilöä poistaisi kokonaan, voisi se olla kelpo vampyyri-ihmissusiviihdettä, sillä kaikki Bellan, Edwardin ja Jacobin ympärillä tapahtuva on kiinnostavaa. Kuten jo sanoin, pidin kohtauksista, joissa Jasper ja Rosalie kertoivat menneisyydestään ja niitä olisi voinut olla enemmän. Victorian ja Rileyn välille luotu suhde on ihan mielenkiintoinen ja sitä olisi voinut syventää lisää. Rileyn kohtaukset, joissa hän yrittää pitää uusia vampyyreitä ruodussa, ovat kuitenkin hyviä ja on loistava päätös, että ne tapahtuvat öisin, sillä siten niihin on saatu mukaan synkkyyttä ja pienen pientä jännitystä. Päivällä nämä kohtaukset olisivat vain naurettavia, kun joukko glitter-ukkoja hyökkäilee ihmisparkojen kimppuun. Pahiskohtaukset ovat paljon paremmin toteutettuja kuin ensimmäisen osan kömpelöt hetket, joissa Victoriaa, Jamesia ja Laurentia yritetään hutiloiden pohjustaa. Pohjustamisesta puheenollen elokuva onnistuu ihan sujuvasti rakentamaan tarinaansa kohti loppuhuipennusta ja vihdoin ja viimein saamme kunnon lopputaistelun Twilight-elokuvassa! Senkin mielenkiintoiset ja viihdyttävät osiot tosin loppuvat liian lyhyeen, mutta pidin silti siitä, että Epäilys on selkeästi toiminnallisempi elokuva kuin edeltäjänsä. Tämä onnistuu luomaan pientä viihdearvoa, jolloin laiska kolmiodraamakaan ei ole ihan yhtä vaivaannuttavaa katseltavaa. Filmissä on myös pari ihan hauskaa kohtausta; etenkin hetki, jossa Bella käy kiusallisen ehkäisykeskustelun isänsä kanssa.

Elokuvan ohjausvastuu on jälleen vaihtunut ja tällä kertaa syy on siinä, että filmiä alettiin kuvaamaan, kun Twilight - Uusikuutta vielä viimeisteltiin, joten sen ohjaaja Chris Weitz ei ehtinyt kiireiltään tämän osan kuvauksiin. Uusi ohjaaja David Slade onkin selvästi löytänyt lähdemateriaalista kiinnostavat puolet ja halunnut nostaa niitä esille. Siirappiselle rakkaustarinalle hän ei tässä kohtaa sarjaa enää voi mitään, mutta Slade on sentään pystynyt tuomaan tasapainoa toimintakohtauksilla ja synkkyyksillä. Käsikirjoituksesta vastaa jälleen Melissa Rosenberg, joka on vihdoin alkanut päästä juttuun kunnolla mukaan. Kiusallisia repliikkejä löytyy yhä, mutta onhan se vaikeaa kirjoittaa Bellalle, Edwardille ja Jacobille mitään muutakaan, kun hahmot pysyvät kehityksessä paikoillaan koko filmin ajan. Twilight - Epäilys on kuvattu oivallisesti, mutta leikkaus on välillä liian hätäistä, etenkin taisteluiden aikana. Visuaaliset efektit eivät tässäkään osassa ole parhaasta päästä. Paikoitellen ihmissudet näyttävät ihan hyviltä, mutta usein ne ovat samoja digiotuksia kuin viime osassa. Heikoimmat efektit löytyvät kuitenkin lumisella vuorella, missä taustat näyttävät niin epäaidoilta, ettei katsoja voi millään uskoa, että Bellalla voisi olla kylmä siellä. Äänimaailma on hyvin tehty aina ääniefekteistä Howard Shoren säveltämiin musiikkeihin asti. Musiikeista minun täytyy taas mainita lempiyhtyeeni Muse, jota tällä kertaa pyydettiin tekemään täysin uusi kappale elokuvaa varten. Alunperin mahtavan "Neutron Star Collision (Love Is Forever)" -biisin oli tarkoitus olla lopputekstien aikana jumputtava huipennusmusiikki, mutta viime hetkillä leffantekijät kiersivätkin sopimusta ja pistivät sen yhden juhlakohtauksen taustalle, mistä sitä ei välttämättä edes huomaa. Ihan ymmärrettävästi Musen ja Twilightin yhteistyö päättyi siihen.

Edellisten osien tavoin myös Twilight - Epäilyksestä on olemassa pidennetty versio, jossa on noin viisi minuuttia lisäpituutta. Lähinnä nämä ovat pidennettyjä keskusteluita, mutta mukaan mahtuu myös pari täysin uutta kohtausta. Suomessa pidennettyä versiota ei ole saatavilla, mutta kohtaukset löytyvät DVD:n ja Blu-rayn lisämateriaaleista.

Yhteenveto: Twilight - Epäilys on parhaimmillaan, kun se ei keskity päätrioonsa. Stewart on yhtä kehno tylsänä Bellana kuin ennenkin, Pattinsonia ei vaikuta kiinnostavan Edwardin esittäminen ja Lautnerin näyttelemän Jacobin tuoma kolmiodraama on ärsyttävää katseltavaa. Hahmot eivät kehity mihinkään, vaan käyvät samoja iänikuisia keskusteluja uudestaan ja uudestaan. Jos hahmot poistaisi, voisi lopputulos olla parempi, sillä kaikki muu elokuvassa on kiinnostavaa. Leffassa syvennetään hyvin sivuhenkilöitä, siihen tuodaan tarvittavaa synkkyyttä mukaan, minkä lisäksi toimintakohtaukset tuovat oivaa viihdearvoa, mikä nostaa Epäilyksen sarjan parhaimmaksi. Uusikuun tavoin tämäkin filmi on teknisesti paljon laadukkaampi kuin sarjan avausosa, vaikka digiefektit ovatkin hyvin silmiinpistävät. Uusi ohjaaja David Slade on onnistunut nostamaan kirjan kiinnostavat puolet esille, mutta häntä ei ole tainnut kiinnostaa pääkolmikko. Eipä kiinnosta minuakaan ja jos heidät poistaisi, voisi Twilight - Epäilys olla kelpo filmi. Jo tällaisenaan se on kuitenkin ihan viihdyttävä kokonaisuus, joka varmasti toimii sarjan edellisiä osia fanittaville. Jos taas inhoat sarjan aiempia osia, en suosittele tätäkään sinulle.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Twilight Saga: Eclipse, 2010, Summit Entertainment, Temple Hill Entertainment, Maverick Films, Imprint Entertainment, Sunswept Entertainment

Arvostelu: Countdown (2019)

COUNTDOWN

Ohjaus: Justin Dec
Pääosissa: Elizabeth Lail, Jordan Calloway, Talitha Bateman, Tichina Arnold, P. J. Byrne, Peter Facinelli, Tom Segura, Dillon Lane ja Anne Winters
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Ikäraja: 16

Countdown on Justin Decin ohjaama ja käsikirjoittama kauhuelokuva. Leffan työstäminen alkoi kunnolla viime vuonna ja kuvaukset lähtivät käyntiin tänä keväänä. Nyt filmi on saamassa ensi-iltansa Suomessa, enkä malttanut odottaa elokuvan näkemistä. Sain tietää koko leffasta vasta pari kuukautta sitten, kun sen traileri julkaistiin. Joka vuosi tuntuu ilmestyvän jokin kauhuelokuva, mikä on todella huono ja pöhkö ja siksi viihdyttävä, ja trailerinsa perusteella Countdown vaikutti juurikin siltä. Menin siis hyvillä mielin katsomaan elokuvaa sen lehdistönäytökseen ja myös poistuin hyvillä mielin, sillä leffa oli juuri sitä, mitä odotinkin: todella huono ja todella pöhkö.

Sairaanhoitaja Quinn lataa puhelimeensa Countdown-sovelluksen, mikä kertoo, milloin puhelimen käyttäjä kuolee. Sovelluksen mukaan Quinnilla on elinaikaa enää alle kolme päivää. Aluksi Quinn pitää koko hommaa pilana, mutta pian hän tajuaa, että jokin paha voima on hänen perässään...

Pääroolissa sairaanhoitaja Quinnina nähdään Elizabeth Lail, joka on tarpeeksi kelvollinen osassaan. Lail ei tee erityistä vaikutusta, mutta sopii oikein passelisti kauhukohtauksiin, joissa hänen täytyy esittää pelokasta. Hänen hahmonsa Quinn ei ole kiinnostava, vaikka hänelle yritetäänkin hieman kirjoittaa taustaa. Quinnin perheen asiat ovat kömpelösti toteutetut, eikä niistä jaksa välittää. Quinnin siskoa Jordania taas esittää mm. Annabelle: Creation -kauhuleffasta (2017) tuttu Talitha Bateman, joka on myös tarpeeksi hyvä osassaan. Hänen hahmonsa vasta tylsäksi jääkin.
     Elokuvassa nähdään myös Tichina Arnold ja Peter Facinelli Quinnin työkavereina sairaalalla, Jordan Calloway Countdown-sovelluksen mukaan parin päivän päästä kuolevana Mattina, sekä Anne Winters ja Dillon Lane pakollisena pariskuntana, jolla aluksi esitetään sovelluksen mahti. Kaikki näyttelijät tekevät aika pitkälti vain sen vähän, mitä heidän roolinsa vaativat, eikä yhtään sen enempää.

Kertomus siitä, että joku saa tietää tasan tarkkaan, milloin hän tulee kuolemaan, on erinomainen idea kauhuelokuvalle. Tällaista ideaa onkin käytetty esimerkiksi Ring -filmeissä (1998-2017), joissa hahmo katsoo videonauhan ja saa puhelinsoiton, missä kerrotaan, että hänellä on seitsemän päivää elinaikaa, ja Final Destinationeissa (2000-2011), joissa hahmoja jahtaa tietyssä järjestyksessä itse kuolema, samalla kun hahmot yrittävät muuttaa kohtaloaan. Kertomuksesta saisi aidosti piinaavan psykologisen kauhuteoksen, missä todella syvennyttäisiin siihen, mitä tällainen tieto tekee ihmiselle; kuinka se vaikuttaa hänen mieleensä ja voi jopa ajaa tämän psykoosiin, kun aika alkaa loppua. Onko tieto totta, vai pelkkä vitsi? Mutta Countdown onkin teineille tehty kauhuraina, mihin on pistetty kiinni pari miljoonaa dollaria, studion tietäessä, että leffalla voi tienata jopa muutamia kymmeniä miljoonia dollareita hyväuskoisten nuorten taskuista. Luuletteko, että tähän olisi oikeasti panostettu?

Countdown on typerä kauhuelokuva, mikä enemmänkin naurattaa kuin pelottaa. Jo ajatus siitä, että jokin pahuus alkaisi jahtaamaan ihmisiä puhelinsovelluksen avulla on hölmö ja katsoja pyörittelee silmiään jo heti alussa, kun sovellus esitellään tyylillä: "Hei kaverit, Apple Storeen ois niinku ilmestyny tällanen appi, mikä niinku kertoo, millon me kuollaan. Joo, sillä on jo monta miljoonaa latausta ja käyttäjäarviona kolme ja puoli tähtee. Ladatkaa tekin, vähänkö siistii." Huoh. Siitähän meno vain paranee. Tekijät ovat selvästi kokeneet, että katsojat tylsistyvät, jos leffassa ei ainakin joka toisessa kohtauksessa ole äkkisäikäytyksiä. Mihinkään muuhun kauhuun tämä ei tietenkään kykene, vaan elokuva viljelee pelkkiä äkillisiä böö-pelotteluja. Huvittavinta on, että yleensä niiden perään heitetään vielä yksi säikäytys, kun joku ilmestyy panikoivan hahmon taakse, ottaa tätä napakasti olkapäästä kiinni (kovan ääniefektin kera tietty) ja kysyy: "Oletko kunnossa?" Ja tätä tapahtuu usein. Säikyttelyt ovat vieläpä toteutettu todella kliseisin tavoin, joten jossain kohtaa niihin vain kyllästyy. Kova ääni voi säpsäyttää, muttei se vielä tee leffasta pelottavaa. Eikä se, kun hahmot tuijottavat kauhistuneina puhelimiensa näyttöjä.

Oli alusta alkaen selvää, ettei Countdown tulisi olemaan mikään syvällinen ja oikeasti taidokkaasti rakennettu teos, joten silloin filmin onnistumisen paras mahdollisuus olisi se, että se ymmärtäisi oman pöhköytensä ja syleilisi sitä. Kauhukomediana tämä voisi olla parhaimmillaan erittäin lystikäs teos, mutta pääasiassa Countdown ottaa itsensä liian vakavasti. Elokuva on täysin tosissaan ideoidensa kanssa, mutta sitten kuitenkin mukana on kaksi puhtaasti komediallista henkilöä: P. J. Byrnen esittämä nörtti-pappi ja Tom Seguran näyttelemä tekniikkaliikkeen myyjä. Hahmot ovat ehdottomasti parasta leffassa ja heidän kautta tuodaan esiin, kuinka hölmö filmi on kyseessä. Mutta kun leffa on muuten niin tosissaan kaikesta, hahmot eivät tunnu kuuluvan mukaan kokonaisuuteen - aivan kuin heidät olisi lisätty viime tipassa mukaan. Viime hetkellä sekaan on myös tungettu muka-painavaa #metoo-liikkeen viestiä.

Elokuvan on ohjannut Justin Dec, joka ei ollut tätä ennen ohjannut muuta kuin lyhytleffoja. Hän onkin siis juuri oikea tekijä studiolle, joka palkkaa kokemattomia ohjaajia, joiden kautta studio voi tienata miljoonia. Dec ei osaa rakentaa tunnelmaa lainkaan, vaan luottaa täysin äkkisäikäytyksiin - ja usein vielä todella kehnoihin ja naurettaviin sellaisiin. Lisäksi Decin käsikirjoitus on suoraan sanottuna surkea. Dialogi on usein kauhistuttavinta leffassa, minkä lisäksi Dec ei vaivaudu lainkaan syventymään Countdown-sovelluksen mytologiaan. Sentään filmi on kelvollisesti kuvattu ja tarpeeksi sujuvasti leikattu. Lavasteet ja maskeeraukset ovat oivalliset, eikä visuaalisissa tehosteissakaan ole erityisemmin kritisoitavaa. Ääniefektien kovat pamaukset ovat kuitenkin yhtä urpoja kikkoja kuin muissakin samanlaisissa kauhurainoissa. Musiikeista vastaa jopa kaksi säveltäjää, Danny Bensi ja Saunder Jurriaans, mutta eipä kumpikaan heistä saa mitään mielenkiintoista aikaiseksi.

Yhteenveto: Countdown on surkuhupaisa kauhuraina, mikä viihdyttää lähinnä huonoudellaan. Elokuva esittää pöhkön ideansa täysin tosissaan, eikä ymmärrä koko homman koomisuutta. Sitten taas mukana on pari täysin komediallista sivuhahmoa, jotka tuntuvat todella irrallisilta muuten vakavassa tekeleessä. Nämä sivuhahmot ovat parasta leffassa, sillä he sentään hoksaavat elokuvan huvittavuuden. Päähenkilöt ovat tylsiä, eikä katsoja jaksa välittää heidän kohtalostaan. Tarinasta voisi helposti saada piinaavan kauhukertomuksen, missä syvennyttäisiin siihen, mitä tieto vain tuntien päässä vaanivasta kuolemasta voi tehdä ihmismielelle, mutta ei tämä elokuva sellaista vaivaudu tekemään. Elokuva vain viljelee kovaäänisiä ja urpoja äkkisäikäytyksiä minkä kerkeää. Loppupäässä niihin on jo turtunut, eikä edes äänitehoste säpsäytä. Justin Decin ohjaus on kömpelöä ja käsikirjoitus pääasiassa huono. Jos Dec olisi hoksannut, kuinka älyvapaa elokuva on kyseessä, olisi hän voinut saada aikaiseksi mainion kauhukomedian. Tällaisenaan Countdown on kyllä naurettava, muttei tarkoituksella. Elokuvan kökköydestä voi löytää viihdearvoa kaveriporukalla katsottuna, mutta onhan tämä oikeasti todella huono.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.11.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Countdown, 2019, Boies / Schiller Film Group, Wringley Pictures

Arvostelu: Twilight - Uusikuu (The Twilight Saga: New Moon - 2009)

TWILIGHT - UUSIKUU

THE TWILIGHT SAGA: NEW MOON

Ohjaus: Chris Weitz
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner, Billy Burke, Ashley Greene, Peter Facinelli, Chaske Spencer, Anna Kendrick, Michael Welch, Michael Sheen, Jackson Rathbone, Elizabeth Reaser, Kellan Lutz, Nikki Reed, Justin Chon, Christian Serratos, Gil Birmingham, Dakota Fanning, Edi Gathegi ja Rachelle Lefevre
Genre: romantiikka, fantasia, jännitys
Kesto: 2 tuntia 10 minuuttia / Extended Edition: 2 tuntia 18 minuuttia
Ikäraja: 12

Stephenie Meyerin samannimiseen kirjaan perustuva romanttinen fantasiaelokuva Twilight - Houkutus (Twilight - 2008) oli suurmenestys, joten tietty tarinaa päätettiin jatkaa kirjasarjan mukaisesti. Heti kun leffa oli todettu hitiksi, Summit Entertainment hankki elokuvaoikeudet koko kirjasarjaan ja alkoi kiireellä työstämään jatko-osaa, jotta toinen filmi saataisiin julkaistua heti seuraavana vuonna. Kuvaukset alkoivat vain muutama kuukausi ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen ja lopulta Twilight - Uusikuu sai ensi-iltansa marraskuussa 2009. Filmi oli vielä suurempi menestys kuin edellinen osa, mutta se sai kriitikoilta paljon tylymmän vastaanoton. Itse en kuitenkaan nähnyt elokuvaa vielä 2009, vaan vasta alkuvuodesta 2011. Ennakkoluuloistani huolimatta olin pitänyt ensimmäisestä Twilight - Houkutuksesta ja kävinkin heti vuokraamassa sen kaksi ilmestynyttä jatko-osaa, tämän ja Twilight - Epäilyksen (The Twilight Saga: Eclipse - 2010), joista jälkimmäiseen palataan ensi viikolla. Sen jälkeen olen katsonut filmin kerran tai kaksi uudelleen, mutta siitä on jo useampi vuosi aikaa. Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut leffasarjan uudelleenkatselua ja eräänä kesäisenä päivänä päätinkin katsoa ensimmäisen osan. Twilight - Houkutus oli kökkö, mutta se oli niin hölmöllä ja hauskalla tavalla kökkö, että minun täytyi katsoa Twilight - Uusikuu heti seuraavana päivänä.

Vaarallisen tilanteen jälkeen Edward-vampyyri päättää jättää Bellan, joka surullisena hakee lohtua ystävästään Jacob Blackista. Yllättäen Jacobistakin alkaa paljastua uusia, hirviömäisiä puolia.

Valitettavasti Bella Swanin roolissa nähdään toistamiseen Kristen Stewart, eivätkä tekijät ole etsineet uutta näyttelijää tilalle, joka osaisi vaikkapa näytellä. Tai edes pitää suunsa kiinni silloin, kun hahmo ei puhu! Näin Stewart saa Bellan vaikuttamaan vain entistäkin tyhmemmältä. Hahmo nimittäin tekee tyhmiä asioita, minkä lisäksi hän ei osaa arvata täysin selviä juttuja, eikä juosta vaaroja pakoon. Bella itse asiassa yrittää kohdata erilaisia vaaroja, koska uskoo, että hän saisi siten Edwardin palaamaan takaisin. Tämä tosin herättää tunteita siitä, että Bellalla yritetään näyttää nuorille tytöille esimerkkiä, ettei entisestä heilasta saa päästää irti, vaan hänet täytyy saada takaisin vaikka uhkaamalla tappaa itsensä. Ymmärrän toki, että Bella masentuu eron takia, on minutkin jätetty, mutta leffan tapa esittää tämä masennus näyttää vain väärää esimerkkiä. Vaikka Stewart tekee ihan pienesti paremman roolisuorituksen kuin edellisessä osassa, on hänen näyttelemisensä yhä vaivalloista ja kiusallista katsottavaa.
     Vampyyri Edward Cullenia näyttelevä Robert Pattinsonkin tekee hieman parempaa työtä, eikä näytä jatkuvasti ihan yhtä tuskaiselta. Pattinson on tosin sanonut haastatteluissa, että hänen käyttämänsä piilolinssit olivat äärimmäisen epämukavat, mikä varmasti vaikutti hänen ilmeisiinsä. Edwardista on hahmonakin onnistuttu tekemään parempi, eikä hän vaikuta enää karmivalta stalkkerilta, vaan lähinnä ylihuolehtivalta poikaystävältä - mikä on toisaalta myös ymmärrettävää, sillä koko hänen perheensä saattaa huonona päivänä syödä hänen tyttöystävänsä. Onkin harmi, että kun hahmosta saadaan vihdoin kiinnostava, hän katoaa leffasta jo ensimmäisen puolen tunnin aikana.
     Myös Edwardin perheenjäsenet pääsevät paremmin esille tällä kertaa, vaikka katoavatkin Edwardin tavoin. Carlisle-isän (Peter Facinelli) menneisyyttä avataan ja Facinelli osoittaa jälleen olevansa yksi sarjan hyvistä näyttelijöistä lempeänä tohtorina. Myös pirteä Alice (Ashley Greene) saa enemmän ruutuaikaa ja hänen poikaystävänsä Jasperin (Jackson Rathbone) verenhimoisuutta korostetaan. Emmett (Kellan Lutz) tosin pysyy innokkaana ja Rosalie (Nikki Reed) tympeänä, vaikka hän osoittaa hieman muitakin puolia. Esme-äiti (Elizabeth Reaser) jää yhä pahasti taustalle.

Kun Edward on poissa tiellä, Taylor Lautnerin näyttelemä Jacob Black näkee tilaisuutensa tulleen ja yrittää iskeä Bellan. Kuten leffasarjan tyyliin sopii, Lautnerkaan ei osaa erityisemmin näytellä, mutta eipä hänelle ole edes annettu kovin kummoista tehtävää. Suurimman osan ajasta Jacobin täytyy lähinnä murjottaa, sillä hän on ihastunut Bellaan, eikä kestä että tämä on rakastunut Edwardiin. Hahmon ainoa tarkoitus on luoda tarpeetonta kolmiodraamaa mukaan, mikä vain pidentää tarinaa turhaan. En usko kenenkään ajattelevan, että Bella vaihtaisi Edwardia Jacobiin, joten kolmiodraama ei luo mitään jännitettä leffaan. En itsekään Bellana vaihtaisi Edwardia Jacobiin. Vaikka Edward ei ole mitä parhain hahmo, on hän silti kiinnostavampi ja pidettävämpi tapaus kuin Jacob. Lautner tekee hahmostaan usein niin epämiellyttävän, etten voi ymmärtää, miksi Bella edes liikkuu hänen seurassaan. Siitä täytyy tosin nostaa Lautnerille hattua, että kun tekijät pohtivat hänen korvaamistaan lihaksikkaammalla näyttelijällä, Lautner treenasi itsensä sellaiseen kuntoon, että saisi jatkaa sarjassa. Tämä osoittaa aitoa mielenkiintoa sarjaa kohtaan.
     Elokuvassa nähdään myös muut edellisestä osasta tutut hahmot Bellan Renée-äitiä lukuunottamatta. Bellan Charlie-isää esittävä Billy Burke on yhä filmisarjan paras näyttelijä ja hän tuo esille huolen tyttärensä outoa käytöstä kohtaan. Bellan luokkakaverit Jessica (Anna Kendrick), Mike (Michael Welch), Eric (Justin Chon) ja Angela (Christian Serratos) ovat yhtä tyhjentäviä sivuhahmoja kuin viimeksi. Kostonhimoiset vampyyrit Victoria (Rachelle Lefevre) ja Laurent (Edi Gathegi) käyvät kääntymässä, muttei heitä kuitenkaan voi kutsua tarinan antagonisteiksi, sillä heidän osuutensa on niin pieni.
     Uusina hahmoina taas esitellään Chaske Spencerin näyttelemä yrmy Sam, joka toimii hyvin erilaisen kaveriporukan johtajana, sekä vampyyrien johtajat, Volturit, joista parhaiten esille nousevat ylin johtaja Aro (mainio Michael Sheen) ja kiduttaja Jane (Dakota Johnson sopii täydellisesti elottoman rooliin).

Tässä kohtaa olisi sopiva hetki puhua Twilight - Uusikuun hyvistä ja ihan kivoista puolista, sillä yllättävää kyllä, niitäkin löytyy. Kuten jo sanoin, Stewart ja Pattinson tekevät hieman parempaa työtä kuin edellisessä osassa ja Edwardia on muutettu hahmona pienesti parempaan suuntaan. Tämän lisäksi tarinaan luotua vampyyrien mytologiaa syvennetään enemmän, eikä leffa keskity vain yhteen vampyyriperheeseen. Volturit luovat tiettyä kulttuuria mukaan elokuvan maailmaan, mikä laajentaa sarjaa mukavasti. Pidän leffan alusta, kun Bella näkee unta, missä hän on jo vanha nainen, mutta Edward näyttää yhä 17-vuotiaalta, mikä saa katsojan paremmin Bellan puolelle siinä, ettei hahmojen suhde voi toimia, jos Bellaa ei muuteta vampyyriksi. Pidän myös erittäin paljon masennusta huokuvasta kuvasta, jossa Bella vain istuu tuijottaen ikkunasta pihalle, samalla kun kamera kiertää häntä ja joka kierroksella vuodenaika vaihtuu, mikä on oiva tapa näyttää, että Edwardin lähdöstä on kulunut kauan aikaa. Kuvauksesta puheenollen Uusikuu on teknisesti huomattavasti edeltäjäänsä laadukkaampi ja se jopa näyttää elokuvalta, eikä televisiosarjalta tai halvalta opiskelijatyöltä. Tässä on paljon ammattimaisempaa kuvausta, minkä lisäksi on hyvä, että edellisen osan ohjaaja Catherine Hardwicke on vaihdettu Chris Weitziin, sillä Weitz on selvästi pätevämpi tekijä.

Twilight - Uusikuu siis alkaa ihan menevästi ja se saa katsojan hetkeksi ajattelemaan, että ehkä tekijät oppivat edellisen osan virheistä ja tällä kertaa luvassa olisi edes ihan kelpo romanttinen fantasiaseikkailu. Edwardin jättäessä Bellan, seuraavat masennusminuutit ovat tarpeeksi onnistuneesti toteutetut, mutta sitten alkaa jo nousta esille ikävä tosiasia. Elokuvassa ei oikeastaan ole kunnon tarinaa kerrottavanaan. Kuten jo totesin, Jacob on mukana vain luodakseen tarpeetonta kolmiodraamaa, mutta siitä ei löydy minkäänlaista jännitettä, vaan Jacobin arvaa heti jäävän ikuiseksi kolmanneksi pyöräksi. Myös itse leffa on olemassa vain luodakseen tätä kuviota, jolloin koko elokuva tuntuu täysin tarpeettomalta. Kyseessä on täysin selkeä sarjan väliosa, jossa ei tapahdu oikeastaan mitään merkittävää. Eihän Bella voi vielä muuttua vampyyriksi, sillä vielä on kolme Twilight-elokuvaa jäljellä. Leffan tarpeettomuus tekee siitä usein hyvin pitkäveteisen, eikä siitä löydy samaa viihdearvoa, mikä teki edellisen osan kökköydestä hauskaa seurattavaa. Vaikka on hienoa, että elokuvasta löytyy tuotantoarvoa, mitä edellisessä osassa ei ollut nimeksikään, johtaa se valitettavasti siihen, ettei mukana ole mitä typerimpiä hetkiä, kiusallisinta näyttelemistä, surkeimpia efektejä ja luonnottomimpia repliikkejä, joille voisi nauraa. Filmi on erittäin vakava ja siksi lähinnä puuduttava. Tätä lisää se, ettei filmissä todella ole kunnon antagonistia. Laurent ja Victoria esiintyvät parissa kohtauksessa, mutteivät he ole sellaisia hahmoja, joita vastaan pitäisi taistella samalla lailla kuin Jamesia vastaan edellisessä osassa. Niinpä sitäkään vähää jännitettä ei ole mukana.

Jossain kohtaa pitkäveteisyyden keskellä alkaa näkyä valoa, kun sarjaan esitellään uusia hirviöitä vampyyriperheen poistuttua kaupungista. Jo edellisessä osassa Jacob kertoi Bellalle, että hänen heimonsa jäsenet osaavat muuttua susiksi, joten ihmissusien ei pitäisi tässä tulla kenellekään yllätyksenä, jos keskittyi edelliseen elokuvaan. Surullista kyllä, "Twilight"-kirjailija Stephenie Meyer ei tainnut tietää ihmissusista sen enempää kuin vampyyreistäkään. Meyerin tiedot loppuivat selkeästi siihen, että ihminen muuttuu sudeksi, sillä tässä ihmissutena olo ei ole legendojen tavoin kirous, mikä pakottaa ihmisen muuttumaan hirviömäiseksi sudeksi aina täydenkuun aikaan. Ehei, tässä muuttuminen on kuin mikäkin supervoima ja sen omaavat voivat muuttua jättimäisiksi susiksi koska tahansa. Tai noh, nämä ihmissudet muistuttavat lähinnä isoja koiria. Ihmissusien kuuluisi olla pelottavia hirviöitä, eikä pehmoisia hauvoja, joita haluaisi mennä silittämään... siihen asti, että susi muuttuu takaisin paidattomaksi mieheksi, joka vain pullistelee lihaksiaan typerän näköisenä. Metsässä juoksevat paidattomat susipojat ovat varmasti silmäkarkkia naisille ja homomiehille, mutta omasta mielestäni tämä on vain todella typerä ja säälittävä yritys saada lisää katsojia. Hienoa Meyer, et pilannut vain vampyyreitä tekemällä heistä glitter-päällysteisiä mallipoikia. Sinun täytyi pilata myös ihmissudet.

Elokuvan käsikirjoituksesta vastaa edellisen osan tavoin Melissa Rosenberg, joka on saanut aikaiseksi huomattavasti edellistä osaa laadukkaampaa dialogia. En tiedä, johtuuko tämä siitä, ettei Meyer ollut enää hönkimässä hänen niskaansa siitä, mitkä repliikit täytyy ottaa suoraan kirjasta, vai siitä että hänellä oli paremmin aikaa viimeistellä tekstiään. Vaikka filmin tarina on tylsä, Rosenbergin puolustukseksi täytyy sanoa, että hän vain siirsi kirjan uskollisesti elokuvamuotoon, eikä hänellä ollut vapautta muokata tarinaa. Käsikirjoitus olisi kuitenkin voinut olla lyhyempi tai sitten elokuvaa olisi pitänyt tiivistää leikkauksessa ainakin vartilla. Leffan visuaalista ilmettä kehuinkin jo kuvauksen puolelta, minkä lisäksi leffa näyttää edeltäjäänsä paremmalta myös värimaailmansa puolesta, sillä kaikki ei näytä enää vain keinotekoisen sinertävän harmaalta. Visuaaliset tehosteetkin ovat paremmat, mutta vain hieman. Ihmissudet ovat paikoitellen hyvinkin digitaalisen näköiset, etenkin toimintakohtauksissa (jotka ovat muuten oudon laimeita, sillä ne nähdään pääasiassa hidastettuina). Äänimaailmakin on paremmin rakennettu ja Alexandre Desplat on saanut sävellettyä ihan kelpo musiikkia taustalle. Myös tässä leffassa kuullaan lempiyhtyeeni Musen kappale, mutta tällä kertaa se ei auta katselukokemusta, sillä vallan mainio "I Belong To You (+Mon Cœur S'ouvre a ta Voix)" -kappale on pilattu typerällä remix-versiolla. Hyi!

Edellisen osan tavoin myös Uusikuusta on olemassa pidennetty versio, joka kestää noin kahdeksan minuuttia teatteriversiota kauemmin. Pidennykset ovat pääasiassa pidempiä tai kokonaan uusia keskusteluja hahmojen välillä. Itse olen nähnyt vain teatteriversion, sillä pidennettyä ei ole saatavilla Suomessa. En kuitenkaan näe mitään syytä pidennyksille, sillä kyseessä on jo nyt hyvin pitkäveteinen teos.

Yhteenveto: Twilight - Uusikuu on teknisesti edeltäjäänsä laadukkaampi teos, mutta tarinallisesti se on vielä laimeampi. Elokuvan alku ehtii herättää pientä toivoa siitä, ettei kyseessä olisi yhtä kökkö leffa kuin ensimmäinen Twilight, mutta hyvin nopeasti voi huomata, että juuri se kökköys teki edellisestä osasta katsottavan. Uusikuu on pelkkä laiska väliosa, jossa ei tunnu olevan juonta lainkaan. Turha kolmiodraama on pelkkää sarjan ohuen tarinan venyttämistä, eikä siinä ole mitään jännitettä, sillä kaikki tietävät, että Bella tulee aina valitsemaan Edwardin. Filmi kärsii myös pahasti siitä, ettei mukana ole vihollista, jolloin hahmojen ei oikeastaan täydy ylittää minkäänlaista estettä lähes koko leffan aikana. Visuaaliselta ilmeeltään leffa on huomattavasti edellistä osaa parempi, minkä lisäksi päätähdet Stewart ja Pattinson tekevät hieman parempaa työtä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että elokuva on paikoitellen hyvinkin pitkäveteinen, sekä todella tarpeeton ja unohdettava väliosa. Ohjaaja Weitz ja käsikirjoittaja Rosenberg ovat tehneet parhaansa, mutta sekään ei riitä, kun lähdemateriaalina on Stephenie Meyerin kirja. Twilight - Uusikuu sopii vain niille, jotka innostuivat edellisestä osasta. Jos inhositte Twilight - Houkutusta, inhoatte luultavasti tätäkin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Twilight Saga: New Moon, 2009, Summit Entertainment, Temple Hill Entertainment, Maverick Films, Imprint Entertainment, Sunswept Entertainment

Arvostelu: Twilight - Houkutus (Twilight - 2008)

TWILIGHT - HOUKUTUS

TWILIGHT

Ohjaus: Catherine Hardwicke
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Billy Burke, Peter Facinelli, Ashley Greene, Anna Kendrick, Justin Chon, Michael Welch, Christian Serratos, Gil Birmingham, Taylor Lautner, Elizabeth Reaser, Kellan Lutz, Jackson Rathbone, Nikki Reed, Sarah Clarke, Cam Gigandet, Edi Gathegi ja Rachelle Lefèvre
Genre: romantiikka, fantasia, jännitys
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia / Extended Edition: 2 tuntia 6 minuuttia
Ikäraja: 12

Twilight - Houkutus perustuu Stephenie Meyerin samannimiseen kirjaan vuodelta 2005. Jo ennen kirjan julkaisua MTV Films halusi tehdä siitä filmatisoinnin, mutta koska työstetty käsikirjoitus poikkesi liikaa lähdemateriaalista, Meyer ei suostunut leffan tekoon. Vuonna 2007 Summit Entertainment kiinnostui kirjan filmatisoinnista ja kun Meyer oli tyytyväinen käsikirjoitukseen, projekti lähti liikkeelle. Kuvaukset alkoivat alkuvuodesta 2008 ja filmi saikin ensi-iltansa hieman yli kymmenen vuotta sitten, 17. marraskuuta 2008 (Suomeen elokuva tosin saapui vasta tammikuussa 2009). Kehnoista arvioistaan huolimatta Twilight - Houkutus oli suurmenestys, joka oli yhtäkkiä kaikkien tyttöjen puheenaihe ainakin siinä koulussa, mitä itse siihen aikaan kävin. Ihmettelin suuresti, mikä tämä leffa oikein on, mutta koska se tuntui olevan enemmän tyttöjen juttu, mitä pojat haukkuivat, en halunnut katsoa sitä. Kuitenkin pari vuotta myöhemmin Twilight - Houkutus esitettiin televisiossa ja satuin juuri kääntämään sille kanavalle, kun se alkoi. Jäin tuijottamaan filmiä ja pidin sitä yllättävän mielenkiintoisena kertomuksena. Katsoinkin leffan pariin otteeseen uudestaan ja luin jopa Meyerin kirjan, mutta siitä on jo noin kuusi vuotta. Vuosien varrella aloin ymmärtämään, mikä elokuvassa on pielessä, mutta ajattelin silti katsovani sen joskus uudestaan. Näiden parin vuoden aikana, mitä olen kirjoittanut Elokuvan taikaa -sivulle arvioita, Twilight-filmien arvosteleminen on käynyt useasti mielessäni ja eräänä kesäisenä päivänä päätin vihdoin toteuttaa tämän. Katsoin Twilight - Houkutuksen Viaplaysta... enkä voinut käsittää, miksi aikoinaan pidin siitä.

17-vuotias Bella Swan muuttaa asumaan isänsä luokse pieneen Forksin kaupunkiin. Koulussa Bella tapaa mysteerisen pojan, Edward Cullenin, eikä kestä kauaa, kunnes Bella tajuaa, mistä Edwardin outous johtuu: hän on vampyyri.

Pääroolissa nuorena Bella Swanina nähdään Kristen Stewart, joka ansaitsee maineensa puuduttavan tylsänä näyttelijänä. Stewart on totaalinen yhden ilmeen ihme, joka vain tuijottaa kaikkea suu auki elokuvan alusta loppuun. Hän on jatkuvasti vain hämmentyneen näköinen tai sitten näyttää vahvasti siltä, että hän haluaisi olla missä tahansa muualla kuin tässä filmissä. Stewart on todella eloton, mikä on erikoista, sillä hän ei ole se vampyyri. Jatkuvasti Stewart vaikuttaa siltä, että hänelle tuottaa suuria vaikeuksia joko muistaa repliikkinsä tai sanoa ne. Jälkimmäisen kyllä ymmärrän, sillä elokuva on täynnä mitä typerimpiä vuorosanoja, joita on vaikea sanoa ääneen uskottavasti. Huonojen repliikkien lisäksi Bella on muutenkin huonosti kirjoitettu, mikä vain vaikeuttaa Stewartin työtä. Bella on ehdottomasti yksi tylsimmistä fantasiatarinoiden päähahmoista, jonka olen koskaan nähnyt elokuvassa. Kaikki tapahtumat koetaan hänen kautta, mutta hän on täysin hyödytön. Bella ei osaa mitään - ei edes puhua luontevasti kenellekään. Ainoa, mitä Bella osaa tehdä, on etsiä asioita Googlesta. Vau. Hahmo täytyy vain jatkuvasti pelastaa pulasta ja hänestä on aika lailla mahdotonta välittää. Tämä tekee leffan seuraamisesta entistäkin vaikeampaa, sillä Bella on tietty mukana lähes joka ikisessä kohtauksessa.
     Vampyyripoika Edward Cullenia taas näyttelee Robert Pattinson, joka tekee hieman paremman roolityön kuin Stewart. Pattinsonilta sentään löytyy jotain tunnetta ja kiinnostusta projektia kohtaan, muttei hänkään kykene lausumaan surkeita repliikkejä luontevasti. Tämän lisäksi hänet on pistetty tekemään asioita, jotka ovat lähinnä naurettavia, vaikka tekijät ovat selkeästi yrittäneet saada Edwardista aikaiseksi uhkaavan persoonan. Hahmosta on myös yritetty luoda hurmaavaa, mutta hän vaikuttaa lähinnä inhottavalta pervolta. Edward nimittäin tunnustaa yhdessä kohtauksessa, että hän on katsellut nukkuvaa Bellaa jo parin kuukauden ajan! Ja tällaisesta miehestä ne ala-asteikäiset tytöt unelmoivat kymmenen vuotta sitten...

Bellan isää, Forks-kaupungin poliisipäällikkö Charlie Swania esittävä Billy Burke tekee ehdottomasti koko filmin parhaimman roolityön. Siinä, missä Stewart ja Pattinson kokevat vaikeuksia repliikeissään, Burken vaikeudet ymmärtää siinä, että hänen hahmollaan on vaikeuksia kommunikoida tyttärensä kanssa. Burke onnistuu näin kääntämään kehnon kirjoittamisen edukseen. Harmillisesti hänen suorituksensa lässähtelee myös siihen, ettei häntä välillä näytä kiinnostavan projekti lainkaan. Burke ja hänen hahmonsa ovat silti parempia kuin Sarah Clarke ja hänen hahmonsa, Bellan äiti Renée, joka on mukana vain puhelinkeskustelujen välityksellä. Renéelle on luotu jonkinlainen sivujuoni, jossa hän matkaa uuden miehensä kanssa, mutta tämä on todella kehnosti toteutettu.
     Edwardin perhe onkin paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa. Edwardin Carlisle-isää esittävä Peter Facinelli tekee leffan toiseksi parhaan roolityön. Carlisleen on onnistuttu luomaan tuntua siitä, että hän on ollut vampyyri jo todella kauan, minkä takia hän onnistuu hillitsemään itsensä täysin ihmisten ympärillä. Elizabeth Reaserin näyttelemään Esme-äitiin on saatu oivaa lämpöä, mutta hahmo on pahasti alikäytetty. Myös Edwardin muut perheenjäsenet, ylipirteä Alice (Ashley Greene) ja hänen outo poikaystävänsä Jasper (Jackson Rathbone), sekä tympeä Rosalie (Nikki Reed) ja hänen urheilullinen poikaystävänsä Emmett (Kellan Lutz) jäävät aika pintaraapaisuiksi, mikä on sääli, sillä vampyyripuoli on kiinnostavinta elokuvassa.
     Ja jos yksiulotteisista hahmoista puhutaan, niin mukana ovat myös Bellan koulukaverit. Jessica (oudon teennäinen Anna Kendrick) ja Angela (Christian Serratos) ovat tyttöjä, jotka tykkäävät puhua pojista, ja Eric (Justin Chon) ja Mike (Michael Welch) ovat energisiä pelleilijöitä, jotka yrittävät naurattaa tyttöjä. Ja siinä se. Siinä oli heidän hahmonsa. Ja koska käsikirjoittajat eivät taida tietää nuorista mitään, he keskustelevat lähinnä koulun tulevista tanssiaisista.
     Elokuvassa nähdään myös Cam Gigandet, Edi Gathegi ja Rachelle Lefèvre vampyyrikolmikkona, joka pohjustetaan todella kehnosti huipennusta varten; Gil Birmingham pyörätuolissa kulkevana intiaaniheimon päällikkönä; sekä innokas Taylor Lautner hänen poikanaan Jacob Blackina. Kuten monet tietävät, Jacobilla yritetään seuraavissa osissa luoda kolmiodraamaa tarinaan ja hän tuntuu olevan mukana tässä ihan vain sen takia, jotta hahmo ei vain ilmestyisi tyhjästä seuraavassa elokuvassa. Ja koska jonkun pitää johdatella Bellaa oikeaan suuntaan epäilemään Culleneita vampyyreiksi. Yhdestä ravintolakohtauksesta voi muuten myös bongata itse kirjailija Meyerin.

Lähdetään nyt tarinan kanssa liikkeelle siitä faktasta, että leffan ideasta voisi saada aikaiseksi hyvän elokuvan. Ihmistyttö ja vampyyripoika kohtaavat, he rakastuvat ja tämä voi olla vaaraksi molemmille maailmoille. Oli Twilight - Houkutuksesta sitten mitä mieltä tahansa, onhan se pakko tunnustaa, että tuosta voisi saada aikaiseksi hyvän kertomuksen. Onkin sääli, että toteutus on tämä. Elokuvan käsikirjoitus on tosiaan huono (palataan siihen myöhemmin), eikä asiaa auta yhtään, että päärooleihin valittiin niin kehnot näyttelijät. Sen lisäksi, ettei Stewart onnistu tuomaan mitään tunnetta esille ilmeillään tai ettei kumpikaan osaa sanoa repliikkejään luontevasti, ei Stewartin ja Pattinsonin väliltä löydy lainkaan kemiaa. Ei yhtään. He eivät koskaan vakuuta katsojaa siitä, että he olisivat oikeasti rakastumassa toisiinsa. Elokuvan aikana herää usein kysymys siitä, ovatko he yhdessä vain siksi, että (Edwardin sanojen mukaisesti) vampyyri luonnostaan houkuttelee naisia saalikseen ja koska Edward himoitsee Bellaa vain veren takia? Onko heillä mitään oikeasti yhteistä, jotta he voisivat viettää ikuisuuden yhdessä, mistä he selvästi unelmoivat?

Tämän lisäksi suuri osa Edwardin ja Bellan yhteisistä kohtauksista on hyvin kiusallista katsottavaa. Eivätkä itse asiassa vain heidän kohtauksensa, vaan suuri osa leffan kohtauksista on kiusallisia! On toki ymmärrettävää, että on kiusallista aloittaa koulu uudessa paikassa, on kiusallista tutustua romanttisesti kiinnostavaan luokkatoveriin, on kiusallista tavata poika- tai tyttöystävän vanhemmat ja että voi olla kiusallista suudella ensimmäistä kertaa, mutta kun koko filmi on vain todella kiusallinen, alkaa homma muuttua ärsyttäväksi. Kiusallista on myös elokuvan toteutus; etenkin Twilight - Houkutuksen efektit ovat erittäin myötähäpeällistä katsottavaa. Elokuvassa on kohtaus, jossa Edward päättää todistaa voimansa ja ketteryytensä Bellalle, ottaen Bellan reppuselkäänsä ja loikkien puusta toiseen kuin mikäkin apina... ja tämä kohtaus on aivan kammottavan surkeasti toteutettu! Ensinnäkin siitä huomaa heti, että se on kuvattu taustakangasta vasten ja toiseksi on täysin selvää, että kaksikko roikkuu narujen varassa. Hyppyjen aikana hahmot myös huojuvat niin luonnottomasti, ettei se näytä millään tavalla uskottavalta loikalta. Elokuvan pienehkön budjetin huomaa myös efektistä, mitä on käytetty, kun vampyyrit juoksevat salamannopeasti paikasta toiseen. Tätä käytettiin jo vuosia ennen Twilight - Houkutusta ja jos se ei näyttänyt hyvältä silloin, ei se näytä hyvältä tässäkään.

Twilight - Houkutuksen kirjoittaja Stephenie Meyer on avoimesti tunnustanut, ettei hän tiennyt vampyyreistä oikeastaan mitään aloittaessaan kirjoittamisen. Ja tämän kyllä huomaa. Vampyyrithan palavat auringonvalossa, eivät kestä valkosipulia, eivät näy peileissä ja niillä on pitkät kulmahampaat, vai mitä? Meyer ei tainnut tietää näitä, sillä nämä vampyyrit näkyvät peileissä ja kestävät auringonvaloa. Hammasrivikin näyttää täysin tavalliselta. Sen sijaan hän loi vampyyreille joitain outoja supervoimia ja (kuten kaikki varmasti tietävät, sillä siitä on tehty niin paljon vitsiä) pisti heidät kimmeltämään auringonvalossa... Nämä aikoinaan ihmisiä pelotelleet elokuvahirviöt ovat Meyerin takia nykyään glitterillä päällystettyjä mallipoikia. Kuka voisi ikinä pelätä bling bling -vampyyria?! Elokuvan sopimuksen mukaan Meyerillä oli suuri päätösvalta siinä, mitkä asiat siirtyivät kirjasta elokuvaan ja olen varma, että hän pakotti poloiset filmintekijät sisältämään glittervampyyrit. Tämän lisäksi Meyer oli vaatinut, että useat kirjan repliikit kuultaisiin myös leffassa, mikä ei voinut olla helppoa käsikirjoittaja Melissa Rosenbergille. Rosenberg on joutunut pitämään mukana Bellan kertojaäänenkin, joka selittää täysin ilmiselvää tietoa katsojille. Se jos mikä on laiskaa kirjoittamista. Rosenberg on sentään hieman yrittänyt pohjustaa lopun vampyyrikolmikkoa, mitä kirja ei tehnyt, mutta epäonnistuu siinä pahasti. Ohjaaja Catherine Hardwicke ei saa näyttelijöiden esiintymistä luontevaksi, eikä hän osaa luoda minkäänlaista tunnelmaa lähes yhteenkään kohtaukseen. Romantiikka on läpikotaisin yli-imelän siirappista, eikä mistään kohtauksesta löydy jännitettä kuin vain niille esiteinitytöille, jotka eivät tiedä oikeista vampyyreista mitään.

Elokuva on myös tekniseltä puoleltaan iso epäonnistuminen - enkä puhu vain hirveistä tietokonetehosteista. Olin täysin häkeltynyt siitä, kuinka rumasti ja halvan näköisesti leffa onkaan toteutettu. Filmin värimaailma on erittäin sinertävä ja ankean harmaa, millä on yritetty luoda sateisen synkkää maailmaa, mutta se näyttää vain todella keinotekoiselta ja epäaidolta. Tämä tekee leffasta visuaalisesti erittäin tylsän. Asiaa ei yhtään helpota se, kuinka amatöörimäisesti Twilight - Houkutus on kuvattu ja leikattu; lopputulos näyttää ihan opiskelijoiden harjoittelutyöltä. Useissa kohdissa kamera on aseteltu todella huolimattomasti, kunhan hahmot vain näkyvät kuvassa. Välillä kuva heiluu ties minne täysin turhaan ja muutamat siisteiksi ajatellut otot ovat vain naurettavan surkeita. Ja sitten joku harjoittelija on leikannut nämä kuvat yhteen ja jättänyt vielä useita virheitä mukaan. Yksikin kuva on päätetty katkaista juuri, kun hahmo on selkeästi aloittamassa uutta repliikkiä, mutta mitään ei kuulukaan. Leikkauksessa (ja käsikirjoituksessa) ei ole myöskään jaksettu kiinnittää huomiota jatkumoon, jolloin päivä saattaa muuttua yöksi ihan yhtäkkiä. Useat montaasikohtaukset on pistetty kasaan todella hätäisesti ja muutamat kohdat, joissa kohtaus vaihtuu kirkkaan välähdyksen myötä lisäävät vahvaa tuntua siitä, että Twilight - Houkutus oli tarkoitettu suoraan televisiossa näytettäväksi, mutta viime hetkellä se saikin teatterilevityksen, eikä teknistä puolta enää ehditty viimeistellä. Myös ääniefektit ovat viimeistelemättömät ja niistä tulee mieleen Suomi-leffat, joissa äänimaailmaan käytetään kaikista vähiten aikaa. Useissa kohtauksissa taustalta kuuluu ihan ihme kohinaa, mikä peittää alleen Stewartin ja Pattinsonin valmiiksi epäselvän mussutuksen. Se tosin on myönnettävä, että säveltäjä Carter Burwell on onnistunut luomaan muutamia aidosti hyviä melodioita. Paikoitellen sävellyksiä on kuitenkin käytetty oudosti. Esimerkiksi yhdessä rauhallisessa dialogikohtauksessa taustalla jumputtaa täysin hetkeen sopimatonta tykitystä.

Silti, outoa kyllä, kaikesta tästä huolimatta Twilight - Houkutus ei kuitenkaan ole sysipaska tekele. Se on huono, siitä ei ole epäilystäkään, mutta se on viihdyttävällä tavalla huono. Itse ainakin nauroin useaan otteeseen leffan aikana. En sen takia, että filmi itsessään olisi hauska tai vitsikäs, vaan koska se on niin tahattoman koominen. Stewartin ja Pattinsonin vaivalloista näyttelemistä on lystikästä katsoa, surkea tekninen toteutus on erittäin hilpeää, kun kyseessä on näinkin ison luokan teos ja läpi leffan naureskelin, kuinka typeriä repliikkejä siihen on päässyt mukaan. Ja vaikka pääparin väliltä ei löydy lainkaan kemiaa, ne hetket, joissa Edward yrittää selitellä outouttaan Bellalle mitä säälittävimmin tavoin, ovat ihan parhautta. Kohtaus, missä Bella vihdoin kertoo Edwardille tietävänsä, että hän on vampyyri, on aivan hulvaton, koska se on niin kömpelösti toteutettu, puhumattakaan vampyyrien pesäpallo-ottelusta, joka on niin irrallinen, turha ja ennen kaikkea hölmö hetki, ettei siitä voi olla nauttimatta. Ottelun aikana kuullaan myös lempiyhtyeeni, Musen kappale "Supermassive Black Hole", mikä tekee filmistä pienesti miellyttävämmän kokemuksen. Elokuva myös onnistuu yllättäen yhdessä tärkeässä asiassa: se saa katsojan haluamaan lisää Bellan ja Edwardin "seikkailuja", etenkin jos taso pysyy näin hilpeän huonona.

Elokuvasta on olemassa muutaman minuutin pidempi versio, jossa on mukana uusia, pidennettyjä ja pienesti erilaisia kohtauksia. Esimerkiksi eräs Bellan ja Charlie-isän välisistä ravintolakeskusteluista on pidempi, minkä lisäksi Edward esittelee Bellalle kotiaan kauemmin.

Yhteenveto: Twilight - Houkutus on kammottavan huono elokuva... mutta juuri siksi se on todella viihdyttävä! Leffan aikana saa nauraa useaan otteeseen surkealle toteutukselle, huonoille repliikeille ja kömpelölle näyttelemiselle, puhumattakaan naurettavista tavoista, miten filmi käsittelee vampyyreitä. Kristen Stewart on täysin väärä valinta päärooliin, eikä hän ole koskaan luonteva. Hänen Bella-hahmonsa on myös yksi tylsimmistä fantasialeffojen päähenkilöistä, mikä ei auta Stewartin työtä yhtään. Robert Pattinson on hieman parempi näyttelijä, mutta hän vaikuttaa enemmän pervolta, kun hänestä on yritetty tehdä hurmaavaa ja naurettavalta, kun hänestä on yritetty tehdä uhkaavaa. Stewartin ja Pattinsonin väliltä ei löydy lainkaan kemiaa, jolloin heidän kohtauksensa ovat vain hyvin kiusallisia - kuten on lähes koko filmikin. Billy Burke ja Peter Facinelli ovat selkeästi elokuvan parhaat näyttelijät, miksi onkin harmi, että he ovat vain pienissä sivurooleissa. Leffan ideasta voisi saada aikaiseksi oivallisen fantasiaromanssin, mutta kun lähdemateriaalina on Meyerin hirveä kirja ja siitä on muokattu tönkkö käsikirjoitus, on hyvä elokuva tästä kaukana. Elokuvan tekninen toteutus on aivan hirvittävä aina huonosta kuvauksesta kömpelöön leikkaukseen ja naurettavista efekteistä kauheaan värimaailmaan. Jos surkea toteutus ei muuttuisi mahtavaksi viihteeksi, Twilight - Houkutus olisi yksi huonoimmista elokuvista ikinä. Sain kuitenkin nauraa niin makeasti, etten vain voi vihata tätä leffaa. Mielestäni kaikkien pitäisi nähdä ensimmäinen Twilight - Houkutus ja sitä pitäisi näyttää elokuvakouluissa opiskelijoille, että näin ei todellakaan kannata tehdä elokuvaa. Tai ehkä kannattaakin, kun ottaa huomioon, kuinka suosittu ja menestynyt filmi oli...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Twilight, 2008, Summit Entertainment, Temple Hill Entertainment, Maverick Films, Imprint Entertainment, Goldcrest Pictures, Twilight Productions