Paholainen pukeutuu Pradaan 2 (The Devil Wears Prada 2 - 2026) - elokuva-arvostelu

PAHOLAINEN PUKEUTUU PRADAAN 2

THE DEVIL WEARS PRADA 2

Ohjaus: David Frankel

Näyttelijät: Anne Hathaway, Meryl Streep, Stanley Tucci, Emily Blunt, Justin Theroux, Kenneth Branagh, Simone Ashley, Patrick Brammall, B. J. Novak, Caleb Hearon, Helen J. Shen, Tracie Thoms, Tibor Feldman, Lucy Liu ja Lady Gaga

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 59 minuuttia

Ikäraja: 7

Lauren Weisbergerin kirjaan perustuva elokuva Paholainen pukeutuu Pradaan (The Devil Wears Prada - 2006) oli taloudellinen jättihitti, joka voitti parhaan naispääosan Golden Globe -palkinnon. Kun Weisberger julkaisi vuonna 2013 jatko-osakirjan Revenge Wears Prada: The Devil Returns, alkoivat heti pohdinnat senkin kääntämisestä elokuvan muotoon. Aluksi päätähdet Anne Hathaway ja Meryl Streep kuitenkin totesivat, etteivät olleet halukkaita palaamaan rooleihinsa. Kun Disney-yhtiö osti ensimmäisen Paholainen pukeutuu Pradaan -leffan tehneen 20th Century Foxin, yhtiö aloitti jatko-osan suunnittelun uudelleen. Hathaway ja Streep saatiin lopulta suostuteltua takaisin ja kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2025. Nyt Paholainen pukeutuu Pradaan 2 on saapunut elokuvateattereihin, mutta itse en ole juuri odottanut sen näkemistä. Pidän alkuperäisestä elokuvasta aika paljonkin, mutta jatko-osa vaikutti todella turhalta rahastukselta, etenkin kun päätähdet eivät alun perin edes halunneet tehdä sitä. Kävinkin skeptisenä katsomassa Paholainen pukeutuu Pradaan 2:n Finnkinon järjestämässä After Work -ennakkonäytöksessä.

Kun Runway-lehti joutuu kohun keskelle, journalisti Andy Sachs palkataan pelastamaan yrityksen maine.

Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan päänelikko, eli Anne Hathawayn näyttelemä Andy Sachs, Meryl Streepin näyttelemä Runway-muotilehden päätoimittaja Miranda Priestly, Stanley Tuccin esittämä Mirandan oikea käsi Nigel Kipling ja Emily Bluntin esittämä Emily Charlton tekevät paluun. Osa hahmoista ovat pysyneet aika lailla ennallaan, kun taas toiset heistä ovat kokeneet muutoksia. Miranda ei ole enää ihan samanlainen ihmishirviö kuin ennen, nykypäivän HR:n puututtua peliin, mutta Nigel on enemmän tai vähemmän samassa asemassa kuin viimeksi. Andy on sen sijaan viimeisten 20 vuoden aikana luonut uraa varteenotettavana journalistina, kun taas Emily on siirtynyt töihin tärkeään asemaan Diorilla. Hathaway ja Blunt ovat toistamiseen hyviä rooleissaan, Tuccin ollessa täysin elementissään Nigelina. Mutta totta kai tälläkin kertaa show'n varastaa Streep, joka on täydellinen Mirandana, kertoen paljon jo pelkillä katseillaan.

     Uusina tuttavuuksina jatko-osa esittelee Mirandan uuden miehen Stuartin (Kenneth Branagh), Emilyn rikkaan poikaystävän Benjin (Justin Theroux), Runwayn omistavan Irvin (Tibor Feldman) ja hänen poikansa Jayn (B. J. Novak), Mirandan uuden assistentin Amarin (Simone Ashley), asuntoja esittelevän Peterin (Patrick Brammall), sekä omiin oloihinsa vetäytyneen Sashan (Lucy Liu). Uudet näyttelijät hyppäävät toimivasti menoon mukaan, vaikka Therouxin ja Novakin esiintymiset jäävätkin hieman karikatyyrimäisiksi. Uusista hahmoista Peter ja hänen mukanaan tuomansa romanttinen kuvio ovat täysin tarpeetonta täytettä.

Kuten etukäteen ounastelin, Paholainen pukeutuu Pradaan 2 on aika turha ja selvästi pelkkien helppojen rahojen perässä tehty jatko-osa, jolla Disney pyrkii ottamaan kaiken hyödyn irti Fox-kaupoistaan. Ei se kuitenkaan vielä tarkoita, että leffa olisi automaattisesti huono. Ei, kakkososassa on omat hetkensä ja Streepiä jaksaisi mielellään katsoa Miranda Priestlynä enemmänkin. Jatko-osa jää ihan kivaksi, mutta olettaisin sen miellyttävän alkuperäisen elokuvan kovimpia faneja, jotka ovat kuumeisesti jo kaksi vuosikymmentä toivoneet jatkoa.

Itseäni elokuvassa jäi eniten häiritsemään, kuinka helpoimman kautta Aline Brosh McKennan käsikirjoitus kulkee, nojaten liikaa nostalgiapisteiden kalasteluun. Ei se vielä mitään, että etenkin alkupää käytetään vanhojen muisteluun, mutta minua turhautti, että kerronnallisestikin elokuva kulkee liian tuttuja latuja. On toisaalta hupaisaa, että Miranda on kahden vuosikymmenen aikana unohtanut Andyn olemassaolon, mutta se toki vain johtaa siihen, että iso osa kestosta käytetään taas siihen, että Andyn pitää yrittää voittaa Mirandan hyväksyntä, samalla kun hän saa kuulla kommentteja Nigelilta ja Emilylta muotitiedottomuudestaan. Myös leffan loppusuoran vaikeudet hoidetaan liian samaan malliin, vaikka tietty käänne elokuvassa antaisi McKennalle mahdollisuuden revitellä mojovammin. Mukaan on saatu ihan hyvää kommentaaria siitä, miten nyky-yhteiskunnassa helposti kulutettava sisältö vie voiton huolellisesti kirjoitetusta journalismista, mikä onkin asettanut Runwayn taloudelliseen ahdinkoon. Mutta sitten taas juuri nyt on hitusen kiusallista katsoa Disneyn levittämää elokuvaa, jossa taistellaan rahanahnetta ja häpeilemättömiä budjettileikkauksia tekevää suurkorporaatiota vastaan, kun Disney vastikään ilmoitti omista reippaista säästösuunnitelmistaan, mihin kuuluu tietty ties kuinka monen ihmisen potkut, alkaen Marvelin visuaalisesta tiimistä. 

Elokuvan ohjauksesta vastaa alkuperäisen leffan tapaan David Frankel, joka pitää kivan kepeää ilmapiiriä sujuvasti yllä, sekä saa päätähdet irrottelemaan jälleen hyvin. Teknisesti Paholainen pukeutuu Pradaan 2 on oivallinen. Kameratyöskentely on pätevää, lavasteet ovat hienot ja puvustus tietty todella tyylikästä. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Theodore Shapiron säveltämät musiikit tunnelmoivat kelvollisesti taustalla. Lady Gagan faneille on luvassa herkkua, sillä artisti on tehnyt elokuvaa varten jopa kolme uutta laulua ja käypä myös esiintymässä parissa kohtauksessa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.4.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Devil Wears Prada 2, Yhdysvallat, 2026, 20th Century Studios, Wendy Finerman Productions, Sunswept Entertainment

Paholainen pukeutuu Pradaan (The Devil Wears Prada - 2006) - elokuva-arvostelu

PAHOLAINEN PUKEUTUU PRADAAN

THE DEVIL WEARS PRADA

Ohjaus: David Frankel

Näyttelijät: Anne Hathaway, Meryl Streep, Emily Blunt, Stanley Tucci, Adrian Grenier, Simon Baker, Gisele Bündchen, Tracie Thoms, Rich Sommer, Daniel Sunjata ja Stéphanie Szostak

Genre: komedia, draama

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Ikäraja: S

The Devil Wears Prada, eli suomalaisittain Paholainen pukeutuu Pradaan perustuu Lauren Weisbergerin samannimiseen kirjaan vuodelta 2003. Yksi 20th Century Foxin johtoryhmästä, Carla Hacken sai käsiinsä Weisbergerin kirjan, kun se oli vielä kesken, mutta jo ensimmäiset sata sivua vakuuttivat naisen siitä, että studion täytyi hankkia kirjan filmatisointioikeudet. Fox hankkikin oikeudet ja Peter Hedges palkattiin työstämään kirjan pohjalta käsikirjoitus - jo siinä kohtaa, kun kirjaa ei oltu vielä edes viimeistelty. Tekstiä työstettiin vielä useamman kirjoittajan toimesta, kunnes Aline Brosh McKenna sai aikaiseksi version, johon Hacken, muut tuottajat ja ohjaajaksi pestattu David Frankel olivat tyytyväisiä. Tuotanto koki haasteita, kun Voguen päätoimittaja Anna Wintour sai tietää erään hahmoista perustuvan häneen ja vielä negatiivisessa valossa, jolloin vaikutusvaltainen Wintour yritti estää elokuvan toteutumisen. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2005 ja lopulta Paholainen pukeutuu Pradaan sai ensi-iltansa kesäkuussa 2006. Elokuva oli taloudellinen jättimenestys, joka sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta, sekä kaksi Oscar-ehdokkuutta (paras naispääosa ja puvustus) ja kolme Golden Globe -ehdokkuutta (paras komedia- tai musikaalielokuva, naispääosa ja naissivuosa), joista se voitti parhaan naispääosan palkinnon. Jopa Wintour myönsi lopulta pitäneensä elokuvasta. Itse katsoin Paholainen pukeutuu Pradaan -leffan kymmenisen vuotta sitten ja yllätyin, kuinka paljon pidinkään näkemästäni. Nyt kun elokuva on saamassa jatko-osan Paholainen pukeutuu Pradaan 2 (The Devil Wears Prada 2 - 2026), minkä lisäksi elokuva viettää 20-vuotisjuhlaansa, päätin katsoa sen pitkästä aikaa uudestaan ja samalla arvostella sen.

Journalistiksi pyrkivä Andrea saa työpaikan muotialan arvostetuimmasta lehdestä, Runwaysta, vain huomatakseen päätoimittaja Miranda Priestlyn olevan varsinainen ihmishirviö. Pystyykö Andrea pitämään työpaikkansa ja ennen kaikkea säilyttämään minuutensa, uppoutuessaan muodin maailmaan?

Päärooliin Andrea "Andy" Sachsiksi pohdittiin muun muassa Rachel McAdamsia, Kate Hudsonia, Kirsten Dunstia ja Natalie Portmania, kunnes rooli meni lopulta Anne Hathawaylle, joka ei kuulunut tekijöiden suunnitelmiin, mutta jonka päämääräisyys roolin saannista lopulta vakuutti oikeat ihmiset. Hathaway onkin täydellinen valinta Andyksi. Hänestä löytyy tiettyä "mattimeikäläisyyttä", mitä rooli aluksi vaatii, kun Andy on vielä täysin pihalla muotimaailmasta, mutta hän vakuuttaa myös, kun Andy pääsee vihdoin jyvälle hommasta, mutta on samalla vaarassa menettää minuutensa, ymmärtäessään, mitä tällä raadollisella alalla vaaditaan menestymiseen.

     Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin Andyn uutta pomoa, Runway-muotilehden päätoimittaja Miranda Priestlyä näyttelevä Meryl Streep, joka voittikin ansaitusti Golden Globen suorituksellaan. Myöskään Streep ei ollut tekijöiden alkuperäinen valinta, vaan he kaavailivat osaan muun muassa Michelle Pfeifferia ja Catherine Zeta-Jonesia. Näin jälkikäteen on kuitenkin mahdotonta kuvitella ketään muuta Miranda Priestlyksi. Streep dominoi jokaista kohtaustaan. Hän uhkuu niin hurjaa auktoriteettia, että katsojanakin olisi valmis hakemaan kaupungin toiselta puolelta kahvia juosten, jos nainen niin haluaa. Miranda on hahmona herkullinen, mutta ihmisenä aivan kamala. Hänen asemansa muotimaailman huippuasiantuntijana on todella noussut hänen päähänsä ja hän kohteleekin muita kuin alempiarvoisia olentoja. Streep tekee paljon hyvin vähällä ja pelkät hänen katseensa ja suun mutristelunsa ovat kaikki tarkkaan harkittuja ja sitäkin syvemmälle pureutuvia.

Elokuvassa nähdään myös Adrian Grenier Andyn poikaystävänä Natena, Emily Blunt Mirandan assistenttina Emilynä, Stanley Tucci Runwaylla vuosia työskennelleenä Nigelinä, sekä Simon Baker The New York Timesilla työskentelevänä Christianina. Blunt on mainio Emilynä, joka on vuosia joutunut toimimaan Mirandan orj... assistenttina ja pääsee nyt nauttimaan, kun pomo ottaa Andyn uudeksi silmätikukseen. Tuccista löytyy oikeaa eleganssia omaan osaansa ja Baker osaa olla sopivan hurmaava ja lipevä Christianina. Ohjaaja David Frankelin työstämää Entourage-sarjaa (2004-2011) tähdittänyt Grenier jää hieman taka-alalle, mutta yrittää toimia moraalin äänenä tyttöystävälleen, kun Andy alkaa muuttua sellaiseksi ihmiseksi, joita hän Runwaylla inhoaa.

Paholainen pukeutuu Pradaan toimii erittäin hyvin yhä 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Elokuva on mielenkiintoinen katsaus muotimaailman glamouriin ja synkkyyksiin. Muotimaailman edustajilta leffa sai ilmestyessään laidasta laitaan mielipiteitä, toisten kutsuessa elokuvaa muotialalle hallaa tekeväksi, kun taas toiset kehuivat elokuvan näyttävän kaunistelemattoman totuuden siitä, kuinka kaiken säihkeen alla ihmiset toimivat häikäilemättömästi omien etujensa ajamiseksi. Andy saakin heti ensimmäisenä työpäivänään nähdä, ettei kyse ole vain kivoista vaatteista kirjoittamisesta, vaan nainen joutuu välittömästi aikamoiseen piinaan, jossa näyttäisi olevan vain kaksi vaihtoehtoa. Joko Andy luovuttaa heti tai hänen on kasvatettava kovempi ulkokuori selviytyäkseen.

Elokuvassa onkin meneillään aikamoinen tahtojen taisto, mistä on lopulta varsin moneksi. Toisinaan leffa on erittäin hauskaa seurattavaa, toisinaan se menee jo lähes psykologisesta jännäristä, kun Miranda koettelee Andyn kestävyyttä ja kun Andy alkaa nousta vahvemmaksi vastavoimaksi. Elokuva on väkevä kuvaus niin ikävästä työpaikkapolitiikasta kuin myös onnistunut pohdiskelu siitä, kannattaako sitä syvintä itseään menettää ja muuttua joksikin, mistä ei edes tykkää, vain menestymisen takia? Kaikki tämä, plus Meryl Streepin huikea roolityö tekevät Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvasta erittäin mainion. Kauhulla odotan, mitä puhtaasti helppojen nostalgiarahojen perässä tehty jatko-osa tulee olemaan...

Pitkän taivuttelun jälkeen ohjaajan penkille istahtanut David Frankel hoitaa tonttinsa pätevästi, tanssahdellen sujuvasti komedian ja draaman välimaastossa. Aline Brosh McKennan käsikirjoitus on oivallinen ja leffasta löytyy useita muistettavia repliikeitä - joista osa tosin oli näyttelijöiden improvisaatiota. Paholainen pukeutuu Pradaan on myös taitavasti kuvattu. Leikkaus on sulavaa, etenkin montaasissa, jossa näytetään Andyn pääsyä jyvälle siitä, mitä häneltä oikeasti vaaditaan. Lavasteet näyttävät hyviltä ja asut ovat toki tyylikkäitä, ansaitsen Oscar-ehdokkuutensa. Äänityöskentely on pätevää ja Theodore Shapiron säveltämät musiikit tuovat sekaan hyvää energiaa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.8.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Devil Wears Prada, 2006, Fox 2000 Pictures, A Wendy Finerman Production, Dune Entertainment, Major Studio Partners, Peninsula Films, Twentieth Century Fox

Arvostelu: Collateral Beauty / Kaikenkattava kauneus (2016)

COLLATERAL BEAUTY (2016)

KAIKENKATTAVA KAUNEUS

Ohjaus: David Frankel
Pääosissa: Will Smith, Edward Norton, Kate Winslet, Michael Peña, Helen Mirren, Naomie Harris, Keira Knightley ja Jacob Latimore
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: S

En tiennyt mitään Collateral Beautysta, eli suomalaisittain Kaikenkattavasta kauneudesta, kun menin katsomaan sen. Ja luultavasti paras niin, sillä minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia elokuvaa kohtaan, jolloin se kykeni ainoastaan yllättämään. Katsoin julisteesta näyttelijälistan, joka vaikutti mielenkiintoiselta ja siitä tulikin pääsyy, miksi kiinnostuin elokuvasta. Pelkän julisteen perusteella ajattelin meneväni katsomaan jonkinlaista draamaa. Minua hieman mietitytti, että riittäisikö vähän yli puolentoista tunnin kesto kertomaan tarinan täydellisesti.

Howard Inletin tytär on kuollut kaksi vuotta aiemmin, mikä on johtanut siihen, ettei Howard kykene elämään enää normaalisti. Hänen työkaverinsa päättävät pistää hänen elämänsä kulkemaan jälleen normaalimmin ja palkkaavat sitä varten kolme näyttelijää esittämään kuolemaa, aikaa ja rakkautta, joille Howard on kirjoittanut kirjeitä.

Pääosassa Howard Inletina nähdään Will Smith. Monia Smith ärsyttää, mutta omasta mielestäni hän on oikein mainio näyttelijä. Vaikka pidänkin hänen tutusta hauskuuttajatyylistään, niin oli hienoa nähdä hänet hieman erilaisessa roolissa, jossa hän ei oikeastaan hymyile lainkaan. Jo The Pursuit of Happyness (2006) osoitti, että Smithilla on lahjoja erilaisiinkin rooleihin ja tässä hän jatkaa sen osoittamista. Smithin tapa esittää kaiken menettänyttä miestä on erittäin hyvä ja häntä katsoo mielenkiinnolla, odottaen, mihin suuntaan Howardin elämänsä kulkee.
     Howardin kolmea työkaveria esittävät Edward Norton, Kate Winslet ja Michael Peña. Edward Norton näyttelee Whitia, joka on eronnut vaimostaan pettämisen takia, mikä on rikkonut myös Whitin suhteen tyttäreensä. Norton on hyvä näyttelijä, mutta tuntuu, että tässä hän vetää roolinsa useaan otteeseen vähän sinne suuntaan. Hänellä on hyviäkin kohtia, mutta selkeästi heikommatkin hetket löytyvät. Titanic (1997) -tähti Kate Winslet esittää Clairea, joka kokee olevansa liian vanha saadakseen lapsen ja etsii siihen muita keinoja. Winslet on ihan hyvä roolissaan, muttei kovin ihmeellinen. Häneltä löytyy yksi oikein mainio kohta. Komediarooleistaan tuttu Michael Peña nähdään yllättävän vakavassa roolissa Simonina, joka kärsii kuolettavasta sairaudesta. Peña on roolissaan hyvä ja uskottava.
     Kolmea näyttelijää, jotka työkaverit palkkaavat, esittävät Helen Mirren, Keira Knightley ja Jacob Latimore. Helen Mirren nähdään vanhana konkarinäyttelijänä nimeltä Brigitte, joka innostuu saamastaan roolimahdollisuudesta. Brigitte esittää kuolemaa ja Mirren on roolissaan tietysti hyvä. Ottaen huomioon, kuinka korkealla Keira Knightleyn nimi on julisteessa, hänen osuutensa elokuvassa on yllättävän pieni. Knightley näyttelee Amya, jonka rooli on rakkaus. En yleisesti pidä Knightleyta kovin kummoisena näyttelijänä, mutta tässä hän on lyhyessä roolissaan yllättävän mainio. Aika tuntematon naama Jacob Latimore esittää Raffia, joka toimii ajan roolissa. Latimoren suoritus ei ole kovin erikoinen, eikä hän ole kovin uskottava muka-kovis-nuorena. Kun muilla näyttelijöillä on selvästi paljon enemmän kokemusta, Latimoren kokemattomuus todella huokuu.
     Elokuvassa nähdään myös Naomie "Moneypenny" Harris Pienimmät siivet -tukiryhmän pitäjänä, Madeleinena ja Ann Dowd pienessä roolissa yksityisetsivä Sally Pricena. Pienimmät siivet auttaa lapsensa menettäneita vanhempia ja Madeleine on itsekin menettänyt lapsensa. Harris on roolissaan oivallinen.

Pakko heti sanoa, että olen yllättynyt, kuinka hyvä Collateral Beauty on. Aluksi mietin, että koko juoni olisi aika hölmö; työkaverit pistävät näyttelijät esittämään kuolemaa, aikaa ja rakkautta Howardille ja yrittävät siten saada Howardin palaamaan normaalimpaan elämään. Itselleni ideasta tulivat mieleen Charles Dickensin "Saiturin joulun" (1843) kolme erilaista joulun henkeä ja vaikka mielikuva kävi useaan otteeseen päässäni elokuvan aikana, juttu toimi paljon paremmin kuin pelkäsin. Katsojana jää mielenkiinnolla seuraamaan, miten näyttelijät yrittävät todella pikaisilla käynneillään saada muutosta Howardin elämään ja kuinka Howard kuvittelee tulevansa hulluksi. Aluksi hieman jännitin, miten kävisi, kun työkavereillekin on jokaiselle keksitty jonkinlainen sivutarina. Ajattelin, että puolentoista tunnin kesto kävisi jossain kohtaa esteeksi, eikä elokuva ehtisi mitenkään kertoa kaikkea.

Näin ei kuitenkaan ole, vaan elokuva onnistuu kertomaan juurikin kaiken, eikä siinä oikeastaan jää aikaa mihinkään ylimääräiseen. Hölmöjä osioita elokuvasta löytyy ja parissa kohtaa draamailu menee hieman yli, mutta sellainen ei onneksi tapa lopputulosta, vaan Collateral Beauty on todella hyvä elokuva. Aluksi aika tyhmiltä kuulostavat rakkaus, aika ja kuolema ovatkin tarkkaan mietittyjä teemoja ja ne ympäröivät jollain tapaa jokaista elokuvan hahmoa. Pidin siitä, miten nämä kolme asiaa yhdistävät hahmot toisiinsa, vaikka jokaisella olisikin erilaisia ongelmia. Elokuva on syvällinen ja sitä jää pohtimaan, kun poistuu teatterista. Tarinassa on koskettavuutta, etenkin kun kuolema on suuressa roolissa tarinassa. Nauraa siinä ei oikeastaan saa, mutta herkimmillä voi valua kyynel poskella muutamaankin otteeseen. Kun itse lähdin teatterista, niin olin tyytyväinen, etten tiennyt elokuvasta etukäteen mitään, sillä siten elokuva todella yllätti minut.

Elokuvan ohjauksesta vastaa David Frankel, joka on ohjannut mm. elokuvan The Devil Wears Prada (2006). Frankel on yhdessä käsikirjoittaja Allan Loebin kanssa toteuttanut hienon vision. Collateral Beauty on hyvin kuvattu elokuva. Leikkauspöydällä on tehty hyvää työtä ja kaikki turha on karsittu pois, mutta oleellinen on jätetty mukaan. Yhdessä kohtaa tehdään kummallinen aikahyppy, enkä tiedä oliko hyppy jo käsikirjoituksessa, vai onko jokin kohtaus poistettu. Theodore Shapiron säveltämät musiikit eivät oikeastaan jää mieleen.

Yhteenveto: Collateral Beauty on yllättävän hyvä - jopa todella hyvä elokuva. Elokuvan kolme teemaa pitävät kokonaisuutta hienosti kasassa ja näyttelijät vetävät pääasiassa hyvät roolisuoritukset - Will Smith erittäin hyvän. Kyseessä on koskettava ja syvällinen teos menettämisestä. Muutamia hölmöjä hetkiä löytyy, muttei onneksi liikaa, jotta lopputulos kärsisi. Yhdessä kohtaa on outo aikahyppy, mutta muuten elokuva kertoo hienosti koko tarinansa vähän yli puolessatoista tunnissa. Suosittelen käymään vilkaisemassa Collateral Beautyn, jos herkät draamat ovat juttunne. Itse olin erittäin yllättynyt lopputuloksesta ja toivon, että niin ovat muutkin.

Kirjoittanut: Joonatan, 14.12.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Collateral Beauty, 2016, PalmStar Media, Likely Story, Anonymous Content, Overbrook Entertainment, Village Roadshow Pictures