Arvostelu: Texasin moottorisahamurhat (Texas Chainsaw Massacre - 2022)

TEXASIN MOOTTORISAHAMURHAT

TEXAS CHAINSAW MASSACRE

Ohjaus: David Blue Garcia

Pääosissa: Sarah Yarkin, Elsie Fisher, Jacob Latimore, Jessica Allain, Mark Burnham, Moe Dunford, Olwen Fouéré, Alice Krige, William Hope, Nell Hudson ja Sam Douglas

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 21 minuuttia

Ikäraja: 18

Tobe Hooperin kauhuelokuva Texasin moottorisahamurhat (The Texas Chain Saw Massacre - 1974) oli jättimenestys, jota pidetään nykyään yhtenä lajityypin merkkiteoksista. Elokuvaa jatkettiin filmeillä Texasin moottorisahamurhaaja 2 (The Texas Chainsaw Massacre 2 - 1986), Leatherface: The Texas Chainsaw Massacre III (1990) ja Texasin moottorisahamurhaaja - uusi sukupolvi (Texas Chainsaw Massacre: The Next Generation - 1995). 2000-luvun alussa alkuperäisen elokuvan pohjalta tehtiin uudelleenfilmatisointi Texasin moottorisahamurhat (The Texas Chainsaw Massacre - 2003), jolla tehtiin esiosa Teksasin moottorisahamurhaaja - pahan alku (The Texas Chainsaw Massacre: The Beginning - 2006). Alkuperäisen elokuvan sarjaa yritettiin jatkaa elokuvalla Texas Chainsaw 3D (2013), joka unohti aiemmat jatko-osat aikajanalta, sekä esiosalla Leatherface (2017). Näistä jälkimmäisen filmin tekijät suunnittelivat jatko-osan tekoa, mutta menettivät elokuvaoikeudet, kun Leatherfacen tuotanto venyi odotettua pidemmäksi. Legendary Pictures hankki oikeudet itselleen ja kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2020 Ryan ja Andy Tohillin ohjauksessa. Studio oli kuitenkin tyytymätön veljesten kädenjälkeen, joten heidät erotettiin ja tilalle palkattiin David Blue Garcia, joka aloitti filmin kuvaukset alusta. Elokuva saatiin valmiiksi ja sen oli tarkoitus saada ensi-iltansa vuonna 2021, mutta koronaviruspandemian takia levitysoikeudet myytiin Netflixille. Nyt uusi Texasin moottorisahamurhat -elokuva on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa ja itse odotin elokuvan näkemistä ihan positiivisin mielin. Olen nähnyt leffasarjasta vain alkuperäisen filmin, vuoden 2003 uudelleenfilmatisoinnin ja Texas Chainsaw 3D:n - tosin juuri väärässä järjestyksessä. Alkuperäinen leffa on yksi kauhusuosikeistani, joten minua kiinnosti nähdä, onnistuisiko jatko-osa tavoittamaan edes osasen sen hienoudesta. Pistin Texasin moottorisahamurhat pyörimään heti julkaisupäivän aamuna.

Ryhmä nuoria idealisteja yrittää herättää eloon liki hylätyn texasilaiskaupungin. Siellä heitä kuitenkin odottelee Leatherface, joka tervehtii kutsumattomia vieraita moottorisahansa kanssa.

Sarah Yarkin, Elsie Fisher, Jacob Latimore, Jessica Allain ja Nell Hudson näyttelevät siskoksia Melodyä ja Lilaa, heidän kaveriaan Dantea, tämän tyttöystävää Catherinea ja Ruthia, jotka matkustavat pieneen Harlow'n kaupunkiin Texasissa, aikeenaan herättää aavekaupunki takaisin elävien kirjoihin. Kuten odottaa saattaa, hahmot pysyvät koko elokuvan aikamoisina pahveina, joiden selviytyminen ei jaksa kiinnostaa, kun Leatherface (Mark Burnham) virittelee moottorisahansa valmiiksi pilkkomispuuhiin. Siskoksista Melodystä ja Lilasta yritetään saada vähän jotain aikaiseksi, varsinkin traumatisoituneesta Lilasta, mutta he jäävät silti aika yhdentekeviksi tyypeiksi. Leatherfacen paluu on katsojan vinkkelistä ihan iloinen tapahtuma ja on kiva nähdä, että elokuvan mukaan suunnilleen 70-vuotias pappa jaksaa vielä juosta yhtä sinnikkäästi vetreiden nuorukaisten perässä.

Texasin moottorisahamurhat vuosimallia 2022 on juuri sitä, mitä siltä voikin odottaa. Se on tyhjänpäiväinen kauhuleffasarjan henkiinherättely vuoden 2018 Halloweenin hengessä, joka yrittää pyyhkiä aikajanalta sarjan aiemmat osat. Tämä niksihän tehtiin sarjassa kertaalleen jo Texas Chainsaw 3D:ssä, mutta hei, mitäpä turhaa keksiä pyörää uudestaan. Tärkeintähän on päästä näkemään, kun Leatherface leikkelee ihmisiä palasiksi moottorisahansa kanssa. Sitä odottavat saavat tosiaan mitä tilaavat, eikä ansaitusti K18-leiman saanut filmi pidättele iskujaan, kun veriroiske käynnistyy. Ensimmäinen tappo sai kyllä loksautettua meikäläisen suun auki ja raakuusmässäily sen kuin pahenee. Yhdessä bussikohtauksessa homma menee tosin jo hieman koomiseksi.

Tarinallisesti filmiltä on turha odottaa mitään ihmeellistä, eikä se sinänsä haittaa. Ei alkuperäistä Texasin moottorisahamurhiakaan oltu Oscarin arvoisella käsikirjoituksella pilattu, mutta siinä juonen yksinkertaisuus toimikin yhtenä tehokeinona. Alkuperäisen filmin vetonaulana toimii kuitenkin sen äärimmäisen epämiellyttävä ja suorastaan piinaava tunnelma. Uusi elokuva ei harmillisesti ole edes kovin jännittävä. Seasta löytyy pari ihan tiivistunnelmaista kohtausta, mutta siihen se jääkin. Onneksi leffa ymmärtää olla erittäin tiivis kestoltaan; jo tunnin ja vartin kohdalla pistetään lopputekstit pyörimään. Kun Leatherface ryhtyy murhapuuhiinsa (ja se tapahtuu varsin pian), ei hahmoille tai katsojille pahemmin löydy hengähdystaukoja, eikä filmi ehdi käydä tylsäksi.

Elokuvan alkuperäiset ohjaajat, Tohillin Ryan ja Andy saivat tosiaan kenkää kuvausten alkupäässä ja tilalle valittiin aiemmin vain yhden leffan, Tejanon (2018) ohjannut David Blue Garcia. Garcian työ ajaa asiansa, mutta todellinen pelottavuus jää uupumaan. Chris Thomas Devlinin käsikirjoitus tuntuu hätäisesti kyhätyltä ja on selvää, että Devlin on katsonut vuoden 2018 Halloweenia tekstiä työstäessään. Elokuva jopa yrittää tehdä samaa kuin Halloween Jamie Lee Curtisin Laurie-hahmon kanssa, mutta varsin kiusallisesti. Texasin moottorisahamurhat on kuitenkin taidokkaasti kuvattu elokuva. Lavasteet ovat mainiot, asut oivalliset ja Leatherfacen ihmiskasvomaski onnistuneen ällöttävä. Efektitiimi on päässyt valmistamaan monenlaisia irtoraajoja ja -päitä, sekä mässäilemään tekoverellä oikein tosissaan. Ääniefektit eivät onneksi painotu liikaa typerien äkkisäikäytyspamausten puolelle ja moottorisahan voimistuvaa pärinää hyödynnetään toimivasti. Colin Stetsonin musiikit eivät kuitenkaan missään vaiheessa nouse esille.

Yhteenveto: Vuoden 2022 Texasin moottorisahamurhat viihdyttää ajoittain groteskilla veriroiskeellaan, mutta jää silti aika heikoksi elokuvasarjan henkiinherättäjäksi. On ihan mukaansatempaavaa seurata, kun pahviset hahmot yrittävät epäonnistuneesti päästä Leatherfacea karkuun ja on ihailtavaa, kuinka vauhdilla iäkäs ukko jaksaa kipittää teinien perässä moottorisaha kourassaan. Näyttelijät ajavat asiansa kirkuessaan kauhusta - eipä heille käsikirjoitus oikein muuta tarjoakaan. Harmillisesti leffa ei ole paria kohtausta lukuun ottamatta kovinkaan jännittävä. Alkuperäisen filmin hyytävä piina loistaa poissaolollaan tästä. Elokuva luottaa enemmän raakuuksilla mässäilyn voimaan, eikä leffa ole turhaan saanut korkeinta K18-ikärajaleimaa. Tarina on odotetusti varsin simppeli ja kesto on osattu pitää tiiviinä, mutta silti elokuva kaipaisi jotain huomattavaa lisäpotkua. Uusi Texasin moottorisahamurhat lämmittää varmasti kovan luokan Leatherface-faneja, joille sarjan aiemmatkin osat ovat uponneet, mutta jos olet ollut pettynyt alkuperäisteosta vuosikymmenten varrella seuranneisiin moottorisahamähinöihin, tämä uusi filmi ei valitettavasti ole toivottu askel parempaan suuntaan.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt, potentiaalisesta jatko-osasta vihjaileva kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.2.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Texas Chainsaw Massacre, 2022, Legendary Entertainment, Bad Hombre, Exurbia Films

Arvostelu: Collateral Beauty / Kaikenkattava kauneus (2016)

COLLATERAL BEAUTY (2016)

KAIKENKATTAVA KAUNEUS

Ohjaus: David Frankel
Pääosissa: Will Smith, Edward Norton, Kate Winslet, Michael Peña, Helen Mirren, Naomie Harris, Keira Knightley ja Jacob Latimore
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: S

En tiennyt mitään Collateral Beautysta, eli suomalaisittain Kaikenkattavasta kauneudesta, kun menin katsomaan sen. Ja luultavasti paras niin, sillä minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia elokuvaa kohtaan, jolloin se kykeni ainoastaan yllättämään. Katsoin julisteesta näyttelijälistan, joka vaikutti mielenkiintoiselta ja siitä tulikin pääsyy, miksi kiinnostuin elokuvasta. Pelkän julisteen perusteella ajattelin meneväni katsomaan jonkinlaista draamaa. Minua hieman mietitytti, että riittäisikö vähän yli puolentoista tunnin kesto kertomaan tarinan täydellisesti.

Howard Inletin tytär on kuollut kaksi vuotta aiemmin, mikä on johtanut siihen, ettei Howard kykene elämään enää normaalisti. Hänen työkaverinsa päättävät pistää hänen elämänsä kulkemaan jälleen normaalimmin ja palkkaavat sitä varten kolme näyttelijää esittämään kuolemaa, aikaa ja rakkautta, joille Howard on kirjoittanut kirjeitä.

Pääosassa Howard Inletina nähdään Will Smith. Monia Smith ärsyttää, mutta omasta mielestäni hän on oikein mainio näyttelijä. Vaikka pidänkin hänen tutusta hauskuuttajatyylistään, niin oli hienoa nähdä hänet hieman erilaisessa roolissa, jossa hän ei oikeastaan hymyile lainkaan. Jo The Pursuit of Happyness (2006) osoitti, että Smithilla on lahjoja erilaisiinkin rooleihin ja tässä hän jatkaa sen osoittamista. Smithin tapa esittää kaiken menettänyttä miestä on erittäin hyvä ja häntä katsoo mielenkiinnolla, odottaen, mihin suuntaan Howardin elämänsä kulkee.
     Howardin kolmea työkaveria esittävät Edward Norton, Kate Winslet ja Michael Peña. Edward Norton näyttelee Whitia, joka on eronnut vaimostaan pettämisen takia, mikä on rikkonut myös Whitin suhteen tyttäreensä. Norton on hyvä näyttelijä, mutta tuntuu, että tässä hän vetää roolinsa useaan otteeseen vähän sinne suuntaan. Hänellä on hyviäkin kohtia, mutta selkeästi heikommatkin hetket löytyvät. Titanic (1997) -tähti Kate Winslet esittää Clairea, joka kokee olevansa liian vanha saadakseen lapsen ja etsii siihen muita keinoja. Winslet on ihan hyvä roolissaan, muttei kovin ihmeellinen. Häneltä löytyy yksi oikein mainio kohta. Komediarooleistaan tuttu Michael Peña nähdään yllättävän vakavassa roolissa Simonina, joka kärsii kuolettavasta sairaudesta. Peña on roolissaan hyvä ja uskottava.
     Kolmea näyttelijää, jotka työkaverit palkkaavat, esittävät Helen Mirren, Keira Knightley ja Jacob Latimore. Helen Mirren nähdään vanhana konkarinäyttelijänä nimeltä Brigitte, joka innostuu saamastaan roolimahdollisuudesta. Brigitte esittää kuolemaa ja Mirren on roolissaan tietysti hyvä. Ottaen huomioon, kuinka korkealla Keira Knightleyn nimi on julisteessa, hänen osuutensa elokuvassa on yllättävän pieni. Knightley näyttelee Amya, jonka rooli on rakkaus. En yleisesti pidä Knightleyta kovin kummoisena näyttelijänä, mutta tässä hän on lyhyessä roolissaan yllättävän mainio. Aika tuntematon naama Jacob Latimore esittää Raffia, joka toimii ajan roolissa. Latimoren suoritus ei ole kovin erikoinen, eikä hän ole kovin uskottava muka-kovis-nuorena. Kun muilla näyttelijöillä on selvästi paljon enemmän kokemusta, Latimoren kokemattomuus todella huokuu.
     Elokuvassa nähdään myös Naomie "Moneypenny" Harris Pienimmät siivet -tukiryhmän pitäjänä, Madeleinena ja Ann Dowd pienessä roolissa yksityisetsivä Sally Pricena. Pienimmät siivet auttaa lapsensa menettäneita vanhempia ja Madeleine on itsekin menettänyt lapsensa. Harris on roolissaan oivallinen.

Pakko heti sanoa, että olen yllättynyt, kuinka hyvä Collateral Beauty on. Aluksi mietin, että koko juoni olisi aika hölmö; työkaverit pistävät näyttelijät esittämään kuolemaa, aikaa ja rakkautta Howardille ja yrittävät siten saada Howardin palaamaan normaalimpaan elämään. Itselleni ideasta tulivat mieleen Charles Dickensin "Saiturin joulun" (1843) kolme erilaista joulun henkeä ja vaikka mielikuva kävi useaan otteeseen päässäni elokuvan aikana, juttu toimi paljon paremmin kuin pelkäsin. Katsojana jää mielenkiinnolla seuraamaan, miten näyttelijät yrittävät todella pikaisilla käynneillään saada muutosta Howardin elämään ja kuinka Howard kuvittelee tulevansa hulluksi. Aluksi hieman jännitin, miten kävisi, kun työkavereillekin on jokaiselle keksitty jonkinlainen sivutarina. Ajattelin, että puolentoista tunnin kesto kävisi jossain kohtaa esteeksi, eikä elokuva ehtisi mitenkään kertoa kaikkea.

Näin ei kuitenkaan ole, vaan elokuva onnistuu kertomaan juurikin kaiken, eikä siinä oikeastaan jää aikaa mihinkään ylimääräiseen. Hölmöjä osioita elokuvasta löytyy ja parissa kohtaa draamailu menee hieman yli, mutta sellainen ei onneksi tapa lopputulosta, vaan Collateral Beauty on todella hyvä elokuva. Aluksi aika tyhmiltä kuulostavat rakkaus, aika ja kuolema ovatkin tarkkaan mietittyjä teemoja ja ne ympäröivät jollain tapaa jokaista elokuvan hahmoa. Pidin siitä, miten nämä kolme asiaa yhdistävät hahmot toisiinsa, vaikka jokaisella olisikin erilaisia ongelmia. Elokuva on syvällinen ja sitä jää pohtimaan, kun poistuu teatterista. Tarinassa on koskettavuutta, etenkin kun kuolema on suuressa roolissa tarinassa. Nauraa siinä ei oikeastaan saa, mutta herkimmillä voi valua kyynel poskella muutamaankin otteeseen. Kun itse lähdin teatterista, niin olin tyytyväinen, etten tiennyt elokuvasta etukäteen mitään, sillä siten elokuva todella yllätti minut.

Elokuvan ohjauksesta vastaa David Frankel, joka on ohjannut mm. elokuvan The Devil Wears Prada (2006). Frankel on yhdessä käsikirjoittaja Allan Loebin kanssa toteuttanut hienon vision. Collateral Beauty on hyvin kuvattu elokuva. Leikkauspöydällä on tehty hyvää työtä ja kaikki turha on karsittu pois, mutta oleellinen on jätetty mukaan. Yhdessä kohtaa tehdään kummallinen aikahyppy, enkä tiedä oliko hyppy jo käsikirjoituksessa, vai onko jokin kohtaus poistettu. Theodore Shapiron säveltämät musiikit eivät oikeastaan jää mieleen.

Yhteenveto: Collateral Beauty on yllättävän hyvä - jopa todella hyvä elokuva. Elokuvan kolme teemaa pitävät kokonaisuutta hienosti kasassa ja näyttelijät vetävät pääasiassa hyvät roolisuoritukset - Will Smith erittäin hyvän. Kyseessä on koskettava ja syvällinen teos menettämisestä. Muutamia hölmöjä hetkiä löytyy, muttei onneksi liikaa, jotta lopputulos kärsisi. Yhdessä kohtaa on outo aikahyppy, mutta muuten elokuva kertoo hienosti koko tarinansa vähän yli puolessatoista tunnissa. Suosittelen käymään vilkaisemassa Collateral Beautyn, jos herkät draamat ovat juttunne. Itse olin erittäin yllättynyt lopputuloksesta ja toivon, että niin ovat muutkin.

Kirjoittanut: Joonatan, 14.12.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Collateral Beauty, 2016, PalmStar Media, Likely Story, Anonymous Content, Overbrook Entertainment, Village Roadshow Pictures