Arvostelu: Minecraft-elokuva (A Minecraft Movie - 2025)

MINECRAFT-ELOKUVA

A MINECRAFT MOVIE

Ohjaus: Jared Hess

Pääosissa: Jack Black, Sebastian Hansen, Jason Momoa, Emma Myers, Danielle Brooks, Jennifer Coolidge, Rachel House, Jemaine Clement, Kate McKinnon ja Matt Berry

Genre: seikkailu, komedia

Kesto: 1 tunti 41 minuuttia

Ikäraja: 7

A Minecraft Movie, eli suomalaisittain Minecraft-elokuva perustuu ruotsalaisen Mojang-yhtiön videopeliin Minecraft, joka julkaistiin vuonna 2011 ja joka on kaikkien aikojen myydyin videopeli. Jo vuonna 2014 Minecraftin luoja Markus "Notch" Persson paljasti, että Warner Bros. Pictures oli hankkinut pelin filmatisointioikeudet ja että elokuva-adaptaatio oli tekeillä. Shawn Levy pestattiin ohjaajaksi ja Kieran ja Michele Molroney ryhtyivät työstämään käsikirjoitusta, mutta lopulta he jättivät projektin. Kesällä 2015 Rob McElhenney korvasi Levyn ohjaajana, Jason Fuchs kirjoitti uuden käsikirjoituksen ja Steve Carell roolitettiin pääosaan. Elokuvan ensi-illaksi ehdittiin ilmoittaa toukokuu 2019, mutta lopulta tämäkin yritys kaatui ja tekijätiimi pistettiin jälleen vaihtoon. Tammikuussa 2019 Peter Sollett palkattiin ohjaamaan ja käsikirjoittamaan elokuva, joka oli tarkoitus julkaista maaliskuussa 2022, mutta vuonna 2020 käynnistynyt koronaviruspandemia sotki suunnitelmat. Huhtikuussa 2022 Jared Hess vahvisti paikkansa ohjaajana ja käsikirjoitus muodostui lopulta Chris Bowmanin, Hubbel Palmerin, Neil Widenerin, Gavin Jamesin ja Chris Gallettan kynästä. Kuvaukset käynnistyivät vihdoin tammikuussa 2024 ja nyt viimeinkin Minecraft-elokuva saapuu teattereihin. Itse olen tykännyt Minecraftista lapsesta asti ja peli on ollut jo kolme vuotta putkeen eniten pelaamani peli. Elokuvasovitukseen olen kuitenkin suhtautunut epäilevästi, pitkään jopa tuumien, että tuskin sitä ikinä edes saadaan aikaiseksi. Elokuvan mainokset ovat herättäneet minussa voimakkaan ristiriitaisia tunteita ja meninkin lopulta katsomaan Minecraft-elokuvaa sen ennakkonäytökseen Finnkinon IMAX-salissa pelonsekaisin fiiliksin.

Neljä hylkiötä päätyvät kummalliseen palikkamaailmaan, missä voi päästää luovuutensa valloilleen. Nelikon täytyy lyöttäytyä yhteen paikallisen Steven kanssa palatakseen kotiinsa ja päihittääkseen pahan Malgoshan, joka aikoo syöstä koko palikkamaailman pimeyteen ja mielikuvituksettomuuteen.

Jo kolmatta vuotta putkeen Jack Black on mukana videopeliin perustuvassa elokuvassa. Vuoden 2023 The Super Mario Bros. Moviessa hän oli Bowser, vuoden 2024 Borderlandsissa hän oli Claptrap ja nyt hän on Steve, tuo turkoosipuseroinen mainari, joka sattui vuosia aiemmin löytämään erikoisen palikkatodellisuuden, Ylämaailman, minne hän on jäänyt asustelemaan ja rakentelemaan. Alun perin Black roolitettiin possuksi, mutta hänet päätettiinkin lopulta ylentää koko elokuvan keulakuvaksi. Blackin hommaksi jää lähinnä huutaa Minecraft-pelistä tuttuja juttuja, kuten "tulukset", "kanaratsastaja", "työpöytä" ja "äärenhelmi" ja selittää tätä outoa maailmaa niin katsojille kuin neljälle tyypille, jotka myös päätyvät portaalista Ylämaailmaan. He ovat Jason Momoan näyttelemä entinen huippupelaaja Garrett "The Garbage Man" Garrison, Emma Myersin ja Sebastian Hansenin esittämät sisarukset Natalie ja Henry, sekä Danielle Brooksin näyttelemä erilaisia bisneksiä pyörittävä Dawn. Black ja Momoa kilpailevat siitä, kumpi vetää isomman show'n pystyyn ja heidän on annettu heittäytyä niin täysillä kuin he pystyvät. Myers, Hansen ja Brooks jäävät hieman enemmän taustalle, mutta jokaiselle hahmolle on kuitenkin keksitty oma pointtinsa elokuvan aikana.

     Vastaansa Steve ja nelikko eivät saa pelin ikonista pääpahista, Ääriliskoa, vaan elokuvaa varten kehitellyn pahiksen, synkässä Hornassa asuvia ja kultaa rakastavia piglineitä johtavan Malgosha-possun (Rachel House). Malgosha vihaa kaikenlaista luovuutta ja hän haluaakin muuttaa Ylämaailman Hornan kaltaiseksi helvetiksi. Malgosha ajaa kelvollisesti asiansa teatraalisena pahiksena.

No mitäs Minecraft-elokuvasta sitten sanoisi? Kääntyikö maailman myydyin videopeli onnistuneesti elokuvamuotoon, vai onko luvassa kamala fiasko ja häpeäpilkku itse kunkin elokuvaan osallistuneen henkilön CV:ssä? Jos Minecraft ei ole jo pelinä sen kummemmin tuttu, voi elokuvaan olla vaikea päästä mukaan, vaikka leffan ensimmäinen kymmenminuuttinen onkin aikamoinen informaatiovyöry. Jos taas Minecraftiin on tullut tuhlattua elämästä enemmän tunteja kuin kehtaisi sanoa (tätä kirjoittaessa 501 tuntia. Ai kamala, sehän on lähes 21 päivää!), luvassa on varsin viihdyttävä seikkailuleffa. Kun pakollinen ihmishahmojen tylsän maanpäällisen elämän esittely on saatu alta pois ja nelikko päätyy Ylämaailmaan, Minecraft-elokuva starttaa oikein tosissaan ja riepotteleekin hahmoja monenlaiseen kommellukseen ja vaaratilanteeseen, joista ei zombeja, hämähäkeillä ratsastavia luurankoja ja toki niitä pelin ikonisimpia otuksia, eli vihreitä creepereitä puutu.

Minecraft-elokuva on totaalisen pöhkö leffa, mikä on nimenomaan osa elokuvan viehätystä. Itse pelikin on pöhkö ja elokuva oikein syleilee sen pöhköyttä. Ei hätää, vaikka putoaisit kymmenien metrien korkeudesta maata kohti, jos taskustasi löytyy ämpärillinen vettä pehmentämään laskua. Kannattaa varoa, minne juokset, sillä maaperästä saattaa löytyä yllättäviä kuoppia. Yö tulee täysin puskista ja silloin kannattaa olla mökki valmiina. Joitain vapauksia elokuva ottaa, mutta muuten siitä näkyy tekijöiden into ja ihastus peliä kohtaan, enkä voinut muuta kuin seurata tapahtumia typerän leveä virne kasvoillani. Juoni on ohkainen, näyttelijöiden on turha edes haaveilla Oscareista ja osa vitseistä aiheuttaa puhdasta myötähäpeää, puhumattakaan Jack Blackin varmaan jo sopimuksessa pakollisista laulunumeroista, mutta ai että Minecraft-elokuva viihdyttää ja lämmittää fanin sydäntä. Vähän päälle puolitoista tuntia on juuri sopiva määrä tätä vauhdikasta vyörytystä ja mahdollista jatko-osaa jää odottamaan mielellään.

Monen mutkan kautta elokuvan ohjauksesta vastasi lopulta mahtavan Dynamiitti Napoleonin (Napoleon Dynamite - 2004) ohjaaja Jared Hess, joka on selvästi saanut vapaat kädet lopputuloksen kanssa. Hessin omantakeinen höpsö tyyli paistaa leffasta ja hän on tehnyt elokuvasta tykättävän kaikessa vilpittömässä hupsuudessaan. Ja vaikka olinkin etukäteen todella varautunut sen suhteen, että Minecraft-elokuva päätettiinkin tehdä näyteltynä oikeiden ihmisten kera, eikä animaationa, en voi kuin kehua lavastustiimiä, joka on nähnyt paljon vaivaa siirtääkseen pelistä tutun värikkään palikkamaisen maailman sujuvasti kameran eteen. Myös liikkeenkaappausteknologiaa hyödyntäen luodut hahmot kyläläisistä ja heitä suojelevasta rautagolemista erilaisiin mörökölleihin näyttävät pääasiassa hyvältä. Toisinaan taustakankaan käyttö on tosin kiusallisenkin selvää. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja pidin paljon siitä, että Mark Mothersbaugh hyödyntää rauhallisemmissa kohtauksissa pelin tuttua seesteisesti maalailevaa pianonpimputtelumusiikkia, kun toiminnallisemmissa kohtauksissa miehen sävellykset menevät liikaa turhan tavanomaisen bulkkimekastuksen puolelle.

Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään vielä lyhyet kohtaukset.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.4.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

A Minecraft Movie, 2025, Warner Bros. Pictures, Legendary Entertainment, Vertigo Entertainment, On The Roam, Mojang AB

Arvostelu: Dynamiitti Napoleon (Napoleon Dynamite - 2004)

DYNAMIITTI NAPOLEON

NAPOLEON DYNAMITE

Ohjaus: Jared Hess

Pääosissa: Jon Heder, Efren Ramirez, Tina Majorino, Aaron Ruell, Jon Gries, Haylie Duff, Emily Kennard, Trevor Snarr, Shondrella Avery, Sandy Martin ja Diedrich Bader

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 36 minuuttia

Ikäraja: 7

Napoleon Dynamite, eli suomalaisittain Dynamiitti Napoleon on Jared Hessin ohjaama komedia. Elokuva lähti liikkeelle Hessin yliopistossa työstämästä lyhytelokuvasta Peluca (2002), joka esitettiin Slamdancen elokuvajuhlilla. Siellä Hessin koulutoveri Jeremy Coon kehotti häntä tekemään sen pohjalta täyspitkän leffan, johon Coon halusi hypätä mukaan tuottajana. Hessiä yritettiin taivutella valitsemaan päärooliin jonkun tunnetun näyttelijän, mutta Hess koki rooliin sopivan vain Pelucaakin tähdittänyt Jon Heder. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2003 pienen 400 tuhannen dollarin budjetilla ja lopulta Dynamiitti Napoleon sai maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla 17. tammikuuta 2004 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli pieneen budjettiinsa verrattuna valtava hitti, joka keräsi kehuja kriitikoilta ja josta on vuosien varrella muodostunut moderni kulttiklassikko. Itse olen ollut tietoinen Dynamiitti Napoleonista jo vuosia, mutten ollut katsonut sitä koskaan aiemmin. Kun huomasin leffan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen vihdoin ja samalla arvostella sen.

Sosiaalisesti kömpelö 16-vuotias Napoleon Dynamite yrittää selviytyä uudesta kouluvuodesta, saada tyttöystävän, tehdä ystävästään Pedrosta koulun uuden puheenjohtajan ja selvitä kummallisten sukulaistensa kommelluksista.

Elokuvaa suunnitellessa roolittajat yrittivät saada ohjaaja Jared Hessiä valitsemaan päärooliin Napoleon Dynamiteksi jonkun tunnetun nuoren näyttelijän, kuten Jake Gyllenhaalin, mutta Hess piti päänsä ja rooli meni Pelucankin pääroolissa nähdylle Jon Hederille. Ja hyvä niin, sillä Heder on niin ilmiömäisen mahtava roolissaan, ettei Napoleoniksi voi kuvitella ketään muuta. Kaikki Hederin puoliunisesta ja tympääntyneestä ulkoasusta tarkkaan mietittyyn puhe- ja liiketapaan on kuin hakunisku puhtaaseen kultasuoneen - elokuva ei toimisi läheskään näin hyvin, jos Napoleonia esittäisi joku toinen. Heder tekee Napoleonista kenties kaikkien aikojen sosiaalisesti kömpelöimmän teinihahmon, joka on samanaikaisesti valtavan vaivaannuttava ja valtavan hauska.

     Nimikkohahmon lisäksi elokuva on muutenkin täynnä toinen toistaan kiusallisempia ja eksentrisempiä tyyppejä. On Napoleonin nettideittailuun hurahtanut isoveli Kip (Aaron Ruell) ja heidän huimapäinen isoäitinsä (Sandy Martin), sekä itsestään aivan liikoja luuleva Rico-setä (Jon Gries). Koulun puolella taas nähdään rahaa taiteellaan keräävä Deb (Tina Majorino), suosituin tyttö Summer (Haylie Duff), hänen kiusaava poikaystävänsä Don (Trevor Snarr) ja paras ystävänsä Trisha (Emily Kennard), sekä uutena kouluun saapuva meksikolaispoika Pedro (Efren Ramirez), josta muodostuu välittömästi Napoleonin paras ystävä. Hahmogalleria ja heidän näyttelijänsä ovat läpikotaisin loistovedossa. Kaikki ovat täysillä mukana tässä kummallisessa tyylissä, luoden poppoon, jonka hervottomia edesottamuksia voisi jäädä seuraamaan pidemmäksikin aikaa.

Miksi ihmeessä en ole älynnyt katsoa Dynamiitti Napoleonia aiemmin? Kyseessähän on aivan mahtava komediaelokuva, enkä yhtään ihmettele, että sen ympärille on muovautunut oma vannoutunut fanikuntansa. Sen lisäksi, että elokuva sisältää riemastuttavan hahmokattauksen, heidän ympärille on keksitty monenlaisia todella hauskoja tilanteita ja tapahtumaketjuja. Huumori rakentuu voimakkaasti myötähäpeän varaan ja leffa saakin katsojan onnistuneesti pyörimään vaivaantuneena istuimellaan. Ja sanon tämän vain hyvällä. Koen parhaan tilannehuumorin syntyvän usein juurikin myötähäpeästä. Kun se on vielä näin hyvin tehty, saa suorastaan ihastuttavan pöljä leffa nauramaan makeasti kerta toisensa perään viime minuuteilleen asti. Vaikka näiden mahtavien hahmojen kanssa viettäisi aikaa pidempäänkin, on puolitoista tuntia kuitenkin täydellisen napakka mitta. Vaikka lisää haluaisi toisaalta nähdä, on luultavasti vain parempi, ettei jatkoa tehtäisi, sillä filmi on niin omalaatuinen onnistuminen, että sen onnistumisen toistaminen olisi luultavasti vain vaivaannuttavaa, mutta ihan vääristä syistä.

Elokuva leikittelee teinikomedioiden kliseillä, tuntuen ajoittain jopa nokkelalta parodialta niistä, sekä satiirilta yleisesti amerikkalaisesta high school -kulttuurista. Leffaan mahtuu tietty tanssiaisia sun muita perinteisiä juttuja, mutta huomattavasti viihdyttävämmin tehtynä kuin yleensä. Hymy pidetään visusti katsojan huulilla ja ajoittain ei voi muuta kuin ihmetellä, mitä kummaa tekijätiimin päässä on liikkunut, että he ovat keksineet näin absurdeja juttuja? Vähän väliä on vaikea sanoa, onko leffa tyhmä, vai suorastaan nerokas. Kaiken kruunaa loppuhuipennuksen loistava tanssinumero.

Jared Hessin ohjaus on fantastista ja hän onnistuu luomaan täysin omalaatuisen ja vekkulin maailman filmiin. Hän saa kaikki puhaltamaan taitavasti yhteen hiileen, jolloin kaikessa omituisuudessaankin kaikki tuntuu oudon luontevalta. Hessin ja hänen vaimonsa Jerushan käsikirjoitus on myös oikein mainio. Erityistä syvempää tarinaa leffalta on turha hakea, vaan se lähinnä vain näyttää yhtä kouluvuotta Napoleonin elämästä. Dynamiitti Napoleon on kuvattu pätevästi ja Idahon nätin karuja maisemia esitellään tyylikkäästi. Lavasteet ovat oivalliset ja niin puvustajat kuin maskeeraajat ovat osuneet maalitaulun keskelle hahmojen ulkonäköjen kanssa. Äänimaailma on hyvin rakennettu John Shiwartin musiikkeja myöten. Omat kehunsa ansaitsee myös vekkuli alkutekstipätkä, joka keksittiin vasta, kun leffa oli periaatteessa jo muuten valmis.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.10.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Napoleon Dynamite, 2004, Fox Searchlight Pictures, Paramount Pictures, MTV Films, Access Films, Napoleon Pictures

Arvostelu: Masterminds (2016)

MASTERMINDS (2016)

Ohjaus: Jared Hess
Pääosissa: Zach Galifianakis, Kristen Wiig, Owen Wilson, Jason Sudeikis, Kate McKinnon ja Leslie Jones
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 34 minuuttia
Ikäraja: 7

Mastermindsin oli tarkoitus ilmestyä jo elokuussa 2015, mutta sen julkaisua päätettiin siirtää yhä vain uudestaan ja uudestaan, kunnes lopulta se päätettiin julkaista vasta syksyllä 2016. Muistan, kun näin ensimmäiset mainokset elokuvasta jo ajat sitten ja luulinkin, että elokuva oli ilmestynyt jo, kunnes elokuvan mainokset alkoivat jälleen pyöriä internetissä ja elokuvateattereissa. Mainokset näyttivät ihan viihdyttäviltä, joten halusin tietenkin nähdä elokuvan. Ennen elokuvan näkemistä tiesin, että kyseessä on tositarina yhdestä isoimmasta ryöstöstä Yhdysvalloissa ja siinä näyttelisi Zach Galifianakiksen lisäksi monta Saturday Night Live -ohjelman (1975-) näyttelijää. Toivoin lähinnä, että saisin leffan aikana monet naurut, vaikka se ei muuten erikoinen olisikaan.

Rikkaaksi haluavat ystävät käyttävät hömelöä panssariautokuskia hyödykseen, jotta voivat tehdä Yhdysvaltain suurimman pankkiryöstön.

Zach Galifianakis tekee ihan kelpo suorituksia ja totaalisia huteja. Tässä hän tekee lähinnä hudin. Galifianakis nähdään pääosassa David Ghanttina, joka toimii Loomis Fargo -pankin panssariautokuskina. David on hieman höhlä ja säälipisteitä keräävä pullukka - eli juuri sellainen, mitä Galifianakis tuntuu yleensäkin esittävän. Loppupuolella hahmo muuttuu yllättävänkin radikaalisti, mikä ei täysin toiminut. Kertoo jo paljon, että elokuva oli mielestäni usein viihdyttävämpi, kun Galifianakis ei ollut ruudulla. Alunperin pääosassa piti olla Jim Carrey ja onkin harmi, että hän lähti pois projektista.
     Davidin työkaveria, Kelly Campbellia, näyttelee Kristen Wiig, joka ei onneksi vedä yli ja toimiikin ihan hyvin. David on rakastunut Campbelliin, mutta tämä ei tunnu täysin ymmärtävän sitä. Yhdessä kohtauksessa Wiig näyttää, että hänellä olisi lahjoja, muttei kykene niitä erityisemmin muuten tuomaan esille.
     En ole koskaan oikeastaan pitänyt Owen Wilsonista. Free Birdsissa (2013) hän toimi, kun ei tarvinnut katsella hänen naamaansa. Tässäkään elokuvassa Wilson ei vakuuta. Hän esittää Steven Chambersia, joka keksii idean ryöstölle ja päättää käyttää Davidia hyödyksi.
     Jason Sudeikis vetää tavallaan ehkä parhaan suorituksen, mitä olen häneltä nähnyt. Sudeikis nähdään palkkatappaja Mike McKinneyna ja aluksi kun hahmo tulee mukaan, Sudeikis vaikuttaa jopa hieman uhkaavalta. Harmi vain, että homma hieman lässähtää, muttei onneksi liian pahasti.
     Wiigin lisäksi elokuvassa nähdään myös kaksi muuta uudesta Ghostbusters -elokuvan (2016) jengistä: Kate McKinnon, joka näyttelee Davidin erittäin psykoottista tyttöystävää ja vetää roolinsa ihan överiksi, mitä hieman pelkäsinkin, sekä Leslie Jones, joka esittää FBI:n poliisia ja yllätti minut sillä, että hän jopa osaa näytellä, jos haluaa. Harmi vain, että Jonesin hahmo on mukana tosi vähän. Koska muutkin Haamujengistä olivat mukana, niin jotenkin odotin, että Melissa McCarthykin kävisi piipahtamassa (tiedän kyllä, että tämä on kuvattu ennen Ghostbustersia, mutta olisihan se silti ollut hauska yhteensattuma, että koko poppoo olisi toisessakin elokuvassa kasassa).

Elokuvan alussa Davidin kertojaääni selittää katsojille, kuinka hän otti panssariautokuskin työn, luullessaan sen olevan erittäin jännittävää. Mitään erityisen jännittävää ei kuitenkaan tapahdu, mutta hän ei siltikään halua erota töistä, koska on niin ihastunut työkaveriinsa Kellyyn. David on parisuhteessa ärsyttävän Jandicen kanssa, jolla on selkeästi jotain vikaa päässään, mutta he ovat kuitenkin menossa naimisiin. Eräänä päivänä Kelly saa potkut töistään ja päätyy asumaan Steven Chambersin luo, joka suunnittelee pankkiryöstöä. Kun selviää, että he voisivat helposti käyttää Davidia, päättävät he ryöstää Loomis Fargon. David suostuu hommaan mukaan, sillä siitä voisi löytyä sitä jännitystä, mistä hän on haaveillut ja hän on siinä uskossa, että voisi viettää loppuelämänsä karkumatkalla Kellyn kanssa.

Elokuvan tarina on mielenkiintoinen, kuten mielestäni monien muidenkin ryöstöelokuvien kohdalla. Itseäni juttu kiinnosti vielä enemmän, kun se perustui tositapahtumiin ja on myös komedia. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että minun on pakko selvittää aidot tapahtumat jostain, sillä meno on välillä ihan älyvapaata. Galifianakiksen tohelointia ei jaksa seurata kovin kauaa, ei edes muutamia minuutteja ja hän lähinnä puuduttaa katsojaa, kuten Owen Wilsonkin. Vaikka tarina toimii, niin se on pilattu komiikalla, joka on lähinnä vain myötähäpeällistä nähtävää ja kuultavaa. Kun elokuva yrittää olla hauska, niin se epäonnistuu siinä lähes kokonaan. Muutamat jutut naurattavat, mutta lähinnä siksi, että ne ovat jo aivan käsittämättömän huonoja. Ja elokuvahan tietty yrittää naurattaa lähes kaiken aikaa. Alkupuolella jo ajattelin, että tästä tulee tuskaiset puolitoista tuntia, mutta onneksi toinen puolituntinen on ihan semikivaa katsottavaa. Viimeiset puoli tuntia jälleen lässähtävät, eikä edes toimiva tarina pysty pelastamaan elokuvaa, jolloin se jää erittäin heikoksi tekeleeksi. Yksi hauskimmista asioista oli Davidin autossa yhden oven tilalla oleva puulauta. Se kertoo erittäin paljon vitsien tasosta.

Elokuvan on ohjannut Jared Hess, joka on ohjannut myös esimerkiksi Nacho Libren (2006). Omasta mielestäni Nacho Libre ei toiminut, eikä toimi tämäkään. Onneksi sentään tarina on hyvä, sillä ilman sitä elokuva olisi syvällä pohjamudissa. Huumori on heikompaa kuin Mike and Dave Need Wedding Datesissa (2016), mutta juonensa puolesta Masterminds on sentään parempi. Leffa perustuu tositapahtumiin lähinnä vain alkunsa puolesta ja siihen on keksitty täysin toisenlainen lopetus kuin mitä todellisuudessa kävi. Elokuva on kuvattu ja leikattu hyvin. Tehosteita ei ole erityisemmin käytetty, mutta yhdessä kohtauksessa nähdään todella kökösti toteutettu digiankerias. Äänitehosteet toimivat ja musiikkina jumputtaa tunnettuja kappaleita.

Yhteenveto: Mastermindsissa on hyvä tarina, mutta kun se yrittää olla hauska, se epäonnistuu lähes totaalisesti. Muutama juttu naurattaa, mutta samalla miettii päässään, että "mitähän vit..." Zach Galifianakis, Owen Wilson ja Kate McKinnon vetävät heikot suoritukset, kun taas Jason Sudeikis ja Leslie Jones yllättävät, näyttäen, että kummassakin olisi potentiaalia parempaan. Kristen Wiig on vain ihan hyvä. En lähtisi tätä erityisesti suosittelemaan kenellekään, mutta jos kaikki huumori uppoaa, niin kai tämäkin toimii. Odottakaa silti, että tämä ilmestyy vaikkapa Netflixiin ja säästäkää rahanne johonkin muuhun. Komedioita tulee kuitenkin koko ajan lisää, niin muutakin katsottavaa löytyy. Lohdutuksena on, ettei Masterminds ole läpimätä ja sen juoni on hyvä, muttei se valitettavasti tarpeeksi lohduta. On se sentään parempi kuin Mike and Dave Need Wedding Dates, mikä ei tosin paljoa vaadi...

Kirjoittanut: Joonatan, 29.9.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
Masterminds, 2016, Broadway Video, Michaels-Goldwyn, Relativity Media