Arvostelu: Elemental (2023)

ELEMENTAL

Ohjaus: Peter Sohn

Pääosissa: Leah Lewis, Mamoudou Athie, Ronnie del Carmen, Shila Ommi, Wendi McLendon-Covey, Catherine O'Hara, Mason Wertheimer ja Matt Yang King

Genre: animaatio, romantiikka, draama, komedia

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Ikäraja: S

Elemental on Pixar-yhtiön uusi animaatioelokuva. Yhtiölle aiemmin Kunnon dinosaurus -leffan (The Good Dinosaur - 2015) ohjannut Peter Sohn esitteli idean elementtien kaupungista ja voisivatko eri elementit elää keskenään. Ideat syntyivät Sohnin oman lapsuutensa kulttuurien kohtaamisista, kun hänen vanhempansa muuttivat Koreasta New Yorkiin ja perustivat tavarakaupan. Pixar ilmoitti elokuvasta vuonna 2022, kun tuotantoprosessi oli käynnissä ääninäyttelijöiden ja animaattoreiden kanssa. Elemental sai maailmanensi-iltansa aiemmin keväällä Cannesin elokuvajuhlilla ja nyt se saapuu myös Suomen teattereihin. Pixar on ollut tärkeä minulle lapsesta asti ja olen heti valmis ostamaan liput aina, kun yhtiö ilmoittaa tekevänsä uutta elokuvaa - etenkin jos kyse on uudesta ideasta, eikä jatko-osasta. Alkuinnostukseni on kuitenkin viime kuukausina hiipunut, elokuvan saatua hieman mitäänsanomattoman vastaanoton Cannesissa, minkä lisäksi leffan traileri ei saanut minua vakuuttuneeksi. Kävin silti toiveikkain mielin katsomassa Elementalin sen lehdistönäytöksessä pari viikkoa ennen ensi-iltaa.

Elementtien kaupungissa tulielementtityttö Virva Loimu odottaa, että hänen isänsä jäisi eläkkeelle ja jättäisi hänen omistukseensa tavarakauppansa Tulisijan. Kun onnettomuus uhkaa kaupan tulevaisuutta, Virva lyöttäytyy yhteen vesielementtipoika Vellu Laineen kanssa, pelastaakseen yrityksen.

Elemental kertoo elementtien - tuli, vesi, maa ja ilma - asuttamasta maailmasta. Tarinan keskiössä on Virva Loimu (äänenä Leah Lewis), tulielementtityttö, joka on lapsesta asti haaveillut siitä, että hän saisi vanhempiensa tavarakaupan Tulisijan omistukseensa. Tulena Virva on kuitenkin varsin temperamenttinen tapaus ja hän tuppaa räjähtämään ilmiliekkeihin hiillostavien asiakkaiden takia. Tämän kautta elokuvassa käsitellään ihan pätevästi ahdistuneisuutta ja paniikkikohtauksia, jotka vaikeuttavat monien elämää. Virva on oiva päähahmo, jonka elämän koettelemuksia ryhtyy seuraamaan kiinnostuneena. Hänen isänsä Kärtsä (Ronnie del Carmen) on pyörittänyt kauppaa vuosia, kun taas äiti Tuikku (Shila Ommi) ennustaa elementtipariskuntien rakkauksien toimivuudesta. Polttavan luonteensa takia tulielementtejä katsotaan usein nenänvartta pitkin ja niinpä vuosien syrjimisen jälkeen vanhemmat, etenkin Kärtsä-isä, eivät pahemmin välitä muista elementeistä.

     Virvan elämä kuitenkin muuttuu, kun onnettomuuden seurauksena hän kohtaa kaupungin tarkastajan, vesielementti Vellu Laineen (Mamoudou Athie), jota Virva tarvitsee avukseen, kun Tulisijaa uhkaa sulkupakko. Vellu on vetenä monin tavoin läpinäkyvä, etenkin tunteiltaan, eikä nuorukaista pelota vaikka vollottaa julkisilla paikoilla. Hahmo on aluksi jopa aika ärsyttävä, mutta muuttuu elokuvan edetessä pidettävämmäksi.

     Maa- ja ilmaelementit jäävät harmillisesti huomattavasti enemmän sivuosaan ja heitä on edustamassa lähinnä Virvaan ihastunut maaelementtipoika Terho (Mason Wertheimer) ja Vellun pomo, ilmaelementtinainen Tuuli (Wendi McLendon Covey).

Olen intoillut Pixarista siitä lähtien, kun näin yhtiön esikoiselokuvan Toy Story - leluelämää (Toy Story - 1995) ensi kertaa lapsena. Useat yhtiön seuraavista elokuvista, Monsterit Oy (Monsters Inc. - 2001), Nemoa etsimässä (Finding Nemo - 2003), Ihmeperhe (The Incredibles - 2004), Rottatouille (Ratatouille - 2007), WALL-E (2008), Up - kohti korkeuksia (Up - 2009), Inside Out - mielen sopukoissa (Inside Out - 2015) ja Coco (2017) ovat tehneet minuun valtavan vaikutuksen ja ne kuuluvat edelleen suosikkileffojeni joukkoon. Viime vuosien aikana Pixarin taso on kuitenkin notkahtanut ja vaikka yhtiö puskee yhä ulos hyviä filmejä, eivät ne enää järisytä maata, kuten aiemmat tekivät. Elementalin idea elementtien asuttamasta maailmasta on niin kiehtova ja veikeä, että toivoin elokuvan toimivan muutosten tuulena parempaan suuntaan. Valitettavasti kyseessä on yksi yhtiön yhdentekevimmistä rainoista.

Ei Elemental missään nimessä huono elokuva ole. Siinä vain olisi aineksia paljon parempaankin. Elokuvan maailma on todella luova ja kiehtova, ja sitä esittelevä prologi nappaa heti mukaansa. Ohjaaja ja idean isä Peter Sohn rakensi tarinaa omista nuoruutensa kokemuksista ja hän on taidokkaasti siirtänyt kokemuksensa korealaisen maahanmuuttoperheen lapsena elementteihin. Kun Virvan vanhemmat saapuivat elementtien kaupunkiin, ei heitä otettu hyvin vastaan, mikä on luonut eripuraa elementtien välille. Elokuvassa heijastellaan onnistuneesti kulttuurien kohtaamisia ja kuinka erityisesti ennen ne olivat todella vaikeita tilanteiden osapuolille. Maailma on osittain kehittynyt parempaan ja hyväksyvämpään suuntaan, mutta vanhat konfliktit hiertävät edelleen ja sukupolvien traumat jättävät jälkensä myös uusiin lapsiin. Tämä puoli on leffan parasta antia.

Harmillisesti Sohnin ideoiden pohjalta laadittu lopullinen käsikirjoitus tuntuu hieman raakileelta, sinne suuntaan vasemmalla kädellä laaditulta tekstiltä. Sama vaivasi Sohnin edellistä Pixar-leffaa, Kunnon dinosaurusta, joskin Elemental on kyllä sitä toimivampi paketti. Hyvien ideoiden vastapainona toimii jopa aika tylsä juonikuvio, jota Virva ja Vellu yrittävät selvittää. Hahmojen suhteen rakentumista on kiinnostavaa seurata, mutta tilanteet, joissa he ovat, eivät hetkauta yhtään. Koko kuvio Virvan perheen kaupan pelastamisesta on turhauttavan kömpelösti laadittu. Se sisältää useita hetkiä, joita ei ole mietitty lainkaan loppuun asti. Elokuva kompuroi myös hahmokehitystensä kanssa, eikä se millään pääse eroon siitä, että sitä katsoessa herää jatkuvia mielleyhtymiä aiempiin, tätä laadukkaampiin animaatioelokuviin. Luovien ideoidensakin kanssa elokuvaa vaivaa tietynlainen mielikuvituksettomuus ja geneerisyys. Kaikkien huippuelokuvien jälkeen Pixarilta odottaisi paljon tätä väkevämpää menoa. Loppupään nyyhkykohtaukset tuntuvat väkinäiseltä pakkopullalta, koska Pixar-leffaa katsoessahan on pakko jossain kohtaa tirauttaa itkut. Tärkeimmät jutut on kuitenkin hoidettu liian puolivillaisesti, jotta loppupää oikeasti iskisi tunteisiin.

Jos jotain ei kuitenkaan voi moittia, niin elokuvan visuaalista antia. Elemental on totta kai todella näyttävästi animoitu. Se on ihastuttavan värikäs ja elementtien asuttama maailma on täynnä pienenpieniä yksityiskohtia. Yksi turhauttava asia lisää onkin se, että tätä maailmaa päästään näkemään turhankin vähän, tapahtumien pyöriessä pääasiassa Tulisija-kaupassa. Itse elementtejä hyödynnetään onnistuneesti eri tavoin ja niihin on selvästi hyödynnetty hieman erilaisia animaatiotekniikoita, jotta roihuavat tulet, läpinäkyvät ja läiskyvät vedet, kasvuston peittämät maat ja pilvimäiset ilmat erottuvat toisistaan. Animaattorit ovat tietty myös piilotelleet taustoihin ovelia viittauksia Pixarin aiempiin töihin ja tarkkasilmäisimmät katsojat voivat bongata esimerkiksi elokuvateatterikohtauksessa julisteen leffasta "Kunnon elementaali", joka on tietty viittaus Kunnon dinosaurukseen. Äänimaailma on taitavasti rakennettu ja Pixarille aiemmin elokuvien Nemoa etsimässä ja WALL-E musiikit säveltänyt Thomas Newman tekee oivaa työtä melodioillaan.

Yhteenveto: Elemental on kelpo animaatioelokuva, joka jättää kuitenkin toivomisen varaa. Sen idea ja maailma ovat kiehtovat, mutta niitä hyödynnetään hieman kömpelösti. Maailmaa ei pääse tutkimaan toivotulla tavalla, eikä leffa ota läheskään niin paljon irti lennokkaasta konseptistaan kuin voisi toivoa. Päähahmoille kirjoitettu juonikuvio on yllättävänkin tylsä ja yhdentekevä. Se toimii lähinnä huterana kehyksenä Virvan ja Vellun tunteiden lämpiämiselle. Elokuvan parasta antia onkin elementtien kohtaaminen, jota voi helposti verrata kulttuurien yhteentörmäykseen. Animaatiojäljessä ei myöskään ole moitteita, vaan visuaalisesti leffa on värikkyydessään komeaa katseltavaa. Tunnepuoli jättää hieman vaisuksi, eikä katsoja ole läheskään niin menossa mukana kuin elokuva vaatii, jotta loppupään Pixarille pakollinen nyyhkyosasto iskisi sydämeen. Elemental on harmillisen epätasainen filmi aiemmin niin upealta yhtiöltä, joka saa pohtimaan, että kenties Pixarin parhaat ajat todella ovat jo takanapäin. Ei se silti missään nimessä huono ole, vaan oikein mukiinmenevää koko perheen viihdettä.

Ennen elokuvaa teattereissa näytetään Pixarin lyhytelokuva Karlin treffit (Carl's Date - 2023), jossa nähdään Up-leffasta tutut Karl Fredrickson (Ed Asner) ja koira Dogi (Bob Peterson). Itse Elementalia hauskemmassa ja varsin sympaattisessa lyhärissä Karl päätyy sopimaan ruokailusta erään neiti Meyerin kanssa ja Dogin kummallisen ohjeistuksen kanssa eläkeläismies valmistautuu ensimmäisiin treffeihinsä vuosikausiin. Alun perin lyhytelokuvan oli tarkoitus olla osa Disney+ -palvelusta löytyvää Dogin elämää -sarjaa (Dug Days - 2021).

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.6.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Elemental, 2023, Walt Disney Pictures, Pixar Animation Studios

Arvostelu: Lightyear (2022)

LIGHTYEAR

Ohjaus: Angus MacLane

Pääosissa: Chris Evans, Keke Palmer, Peter Sohn, Taika Waititi, Dale Soules, Uzo Aduba, Mary McDonald-Lewis, Isiah Whitlock Jr., Efren Ramirez ja James Brolin

Genre: animaatio, scifi, seikkailu, toiminta

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Ikäraja: 7

"Kohti ääretöntä... ja sen yli!"

Pixar-animaatioyhtiön esikoiselokuva Toy Story - leluelämää (Toy Story - 1995) oli kriitikoiden ylistämä jättimenestys, joka mullisti animaatioteollisuuden digiteknologiallaan. Jatko-osat Toy Story 2 (1999), Toy Story 3 (2010) ja Toy Story 4 (2019) saivat myös paljon kehuja ja olivat suuria menestyksiä lippuluukuilla. Jo ennen Toy Story 4:n ilmestymistä Angus MacLane ehdotti Pixarille ideansa Buzz Lightyearin omasta elokuvasta ja yhtiö innostui siitä. Animointiprosessi käynnistyi ja nyt Lightyear-nimen saanut elokuva saa ensi-iltansa. Itse olin skeptinen, kun Pixar ilmoitti tekevänsä hahmosta oman filminsä, mutta yritin muistuttaa itseäni siitä, että olin todella skeptinen myös Toy Story 4:n suhteen ja se osoittautui loistoleffaksi. Mitä enemmän kuulin elokuvasta, sitä enemmän innostuin sen erilaisesta lähestymistavasta ja Lightyear nousikin yhdeksi eniten odottamistani elokuvista tältä vuodelta. Meninkin erittäin positiivisin mielin katsomaan Lightyearia sen lehdistönäytökseen viikkoa ennen ensi-iltaa - mukanani oma Buzz Lightyear -leluni!

Avaruusretkikunta jää jumiin vihamieliselle planeetalle valovuosien päässä Maasta. Avaruusrangeri Buzz Lightyear yrittää keksiä pelastuskeinoa yhdessä robottikissa Soxin ja alokasryhmän kanssa, kun he saavat vastaansa pahan Zurgin ja tämän armeijan.

Siitä asti, kun elokuvan teosta ilmoitettiin, monet ovat kummastelleet, että mistä on oikein kyse ja miksi Buzz Lightyear näyttää ihan erilaiselta kuin Toy Story -leffoissa? Se johtuu siitä, että tämä ei ole se Buzz Lightyear -lelu, johon olemme tottuneet. Tämä on se Buzz Lightyear, jonka pohjalta tunnettu lelu tehtiin. Kuten heti elokuvan alussa kerrotaan: "Vuonna 1995 Andy-poika sai syntymäpäivälahjaksi Buzz Lightyear -lelun, joka perustuu Andyn lempielokuvaan. Tämä on se elokuva." Tästä syystä Tim Allen ei palaa Buzzin ääneksi, vaan roolissa kuullaan Chris Evans. Marvel-leffojen Captain Americana parhaiten tunnettu Evans sopii toki täydellisesti urhoollisen avaruussankarin osaan, joka aikoo tehdä kaikkensa pelastaakseen muut. Hahmon omaan seikkailuun hyppääkin innoissaan mukaan ja on hauska nähdä todellinen Buzz Lightyear toiminnassa.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Buzzin avaruusrangerikaveri Alisha (Uzo Aduba), nuori ja innokas kokelassotilas Izzy (Keke Palmer) ja tämän kaverit Mo (Taika Waititi) ja Darby (Dale Soules), Buzzin robottikissa Sox (Peter Sohn), komentaja Burnside (Isiah Whitlock Jr.), sekä Toy Story -elokuvista tuttu avaruusrangerien arkkivihollinen Zurg (James Brolin). Sivuhahmotkin toimivat mainiosti mukana seikkailussa, joskin yleensä lystikkään Waititin esittämä hahmo on paikoitellen aika ärsyttävä jatkuvan toilailunsa kanssa. Sox-robottikissa on elokuvan hauskinta antia ja Zurgista taas on onnistuttu tekemään varsin uhkaava vastus sankareille.

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että onpa aivan mahtavaa päästä pitkästä aikaa näkemään Pixarin leffa valkokankaalta. Yhtiön leffoja levittävä Disney on ollut koronavuosina todella epäreilu Pixaria kohtaan, heivatessaan jopa kolme peräkkäistä elokuvaa, Soul - Sielun syövereissä (Soul - 2020), Lucan (2021) ja Punaisen (Turning Red - 2022) suoraan Disney+ -suoratoistopalveluunsa. Minua jännittikin pitkään, että myös Lightyear tungettaisiin suoraan striimiin, ilman mahdollisuutta nähdä elokuvaa siten kuin se on tarkoitettu. Onneksi Disney hoksasi, että tämä avaruusseikkailu kuuluu katsoa isolta valkokankaalta. Siitä ei välttämättä löydy samoja oivalluksia ja syvyyksiä kuin kolmesta suoratoistoon päätyneestä elokuvasta, mutta se on täysin puhdasveristä ja valloittavaa viihdettä, josta koko perhe voi nauttia.

Elokuvan toimivia juonenkäänteitä sisältävä scifikertomus vie täysin mukanaan ja noin tunnin ja 45 minuutin kesto kulkee vauhdilla. Rytmitys on tehokas, jolloin leffalla on meno hyvin päällä, mutta homma ei koskaan kiirehdi ja tarvittaessa on myös aikaa hengähdystauoille ja draamapainotteisemmille henkilöhetkille. Seikkailun henki on vahvasti läsnä ja vauhdikasta toimintaa on paljon. Huumoria löytyy runsaasti, mutta myös oivallisen jännittäviä hetkiä on saatu mukaan. Ja kun kyseessä on Pixarin leffa, voitte olla varmoja, että nenäliinoille on käyttöä. Lightyearista ei ollut tainnut mennä edes puolta tuntia, kun minulla meinasi tulla tippa linssiin.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Angus MacLane, joka oli aiemmin auttanut mm. Doria etsimässä -leffan (Finding Dory - 2016) teossa. MacLanen ohjauksessa on oivaa sähäkkyyttä ja kyseessä on selvästi ollut intohimoprojekti. Hän toimii myös toisena käsikirjoittajana Jason Headleyn kanssa ja kaksikon teksti on mainio niin tarinankerrontansa kuin hahmokäsittelynsä puolesta. Visuaalisesti Lightyear on täyttä Pixar-laatua. Animointi on henkeäsalpaavan upeaa. Niin karu planeetta ihmisten rakentamine asutuksineen kuin myös avaruuskohtaukset ovat todella näyttäviä. Animaattorit ovat pistäneet parastaan ja täyttäneet joka otoksen yksityiskohdilla. Monet taustat ovat niin vaikuttavia, että ne menisivät läpi näytellyn elokuvan aidoista lavasteista. Hyviä visuaalisuuksia on toki tukemassa mainio äänimaailma, jota tehostaa Michael Giacchinon säveltämät musiikit. Giacchinolla on muuten ollut todella kiireinen vuosi. Hän oli juuri tehnyt musiikit suurelokuviin Spider-Man: No Way Home (2021), The Batman (2022) ja Jurassic World: Dominion (2022) ja myös ensi kuussa ilmestyvässä Thor: Love and Thunderissa (2022) kuullaan Giacchinon sävelmiä. Olen ollut vuosia herran kannattaja ja on hienoa nähdä, että hänestä on muovautunut näin iso luottonimi Hollywoodissa.

Pixarille ominaiseen tapaan Lightyear on toki täynnä monenlaisia viittauksia muihin elokuviin ja sarjoihin. Sen lisäksi, että studion fanit voivat bongailla tuttuja juttuja piilotettuina kuvien taustoihin, scifielokuvien ystävät voivat riemastua monista viittauksista tunnettuihin tieteisklassikoihin. Tähtien sota -leffat (Star Wars - 1977-) ovat olleet ilmiselvä innoittaja, mutta elokuvassa on kuvastoa, joka tuo mieleen esimerkiksi 2001: Avaruusseikkailun (2001: A Space Odyssey - 1968) ja Aliens - paluun (Aliens - 1986). Tarinasta taas herää mielleyhtymiä mm. Interstellariin (2014).

Yhteenveto: Lightyear on loistava avaruusseikkailu, josta kaikenikäiset voivat nauttia. Tekijöiden lähestymistapa Buzz Lightyearin omaan elokuvaan on veikeä ja vaikka hahmon erilaiseen ulkonäköön tottumiseen menisikin hetki, kertomus vie niin hyvin mukanaan, että tämä tuskin haittaa. Tunnin ja neljänkymmenen minuutin kesto kulkee vauhdilla, mutta elokuva osaa myös rauhoittua tarpeen vaatiessa syventämään hahmojaan. Mihinkään erityisiin syvällisyyksiin Pixar ei tässä leffassa mene, mutta silti homma toimii hienosti. Hauskaa huumoria riittää, kuten myös hurjaa toimintaa. Osa kohtauksista voi olla aikuisillekin hieman jännittäviä ja surulliset hetket iskevät ihan jokaisen tunteisiin. Visuaalisesti elokuva on todella vaikuttava. Pixarin animaattorit pistävät parastaan ja on aivan mahtavaa, että tämän leffan pääsee näkemään elokuvateatterissa, missä se on tarkoitettukin katsottavaksi. Lightyear osoittautui itse asiassa niinkin mainioksi leffakokemukseksi, että aion käydä katsomassa sen vielä uudelleen isolta kankaalta - itse asiassa jopa isommalta kankaalta, sillä kyseessä on ensimmäinen IMAX-formaattiin tehty animaatioelokuva!

Lopputekstien aikana ja jälkeen nähdään vielä kolme kohtausta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.6.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Lightyear, 2022, Pixar Animation Studios, Walt Disney Pictures

Arvostelu: Kunnon dinosaurus (The Good Dinosaur - 2015)

KUNNON DINOSAURUS

THE GOOD DINOSAUR

Ohjaus: Peter Sohn
Pääosissa: Raymond Ochoa, Jack Bright, Jeffrey Wright, Frances McDormand, Steve Zahn, Peter Sohn, Sam Elliott, Anna Paquin ja John Ratzenberg
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia
Ikäraja: 7

The Good Dinosaur, eli suomalaisittain hölmöltä kuulostava Kunnon dinosaurus on Pixar-animaatioyhtiön 16. elokuva. Vaikka Pixar on osoittanut olevansa yksi parhaimmista elokuvayhtiöistä, joka tekee hittejä hitin perään, tämän leffan teko ei ollut helppo prosessi. Filmiä suunniteltiin jo 2009, mutta sen tarina ei edennyt ja lopulta sen ohjaajaksi tarkoitettu Bob Peterson poistui projektista ja hänet korvattiin Peter Sohnilla. Leffan oli tarkoitus ilmestyä jo 2014, mutta koska käsikirjoituksen teossa ilmeni jatkuvia ongelmia, julkaisua oli pakko viivästyttää. Lopulta teksti saatiin kuitenkin valmiiksi ja Kunnon dinosaurus sai vihdoin ensi-iltansa loppuvuodesta 2015 (Suomessa vasta alkuvuodesta 2016. Itse olen aina pitänyt dinosauruksista ja innostuin, kun näin ensimmäiset luonnokset Pixarin tulevasta dinosauruselokuvasta. Inside Out - mielen sopukoissa (2015) osoitti, että Pixarin toinen kulta-aika olisi alkamassa ja minulla oli todella kovat odotukset Kunnon dinosaurukselle. En kuitenkaan päätynyt katsomaan elokuvaa teattereissa ja lopulta ostinkin sen ilman, että olin kertaakaan nähnyt sitä. Hieman pelokkaana katsoin sen, sillä olin kuullut monelta suunnalta haukkuja. Mutta kyseessä on Pixar ja Pixar on rakkautta... suurimmaksi osaksi.

Maanviljelijädinosauruksen poika Arlo eksyy. Isänsä neuvojen mukaisesti Arlo yrittää löytää takaisin kotiinsa seuraamalla jokea. Hänen mukanaan kulkee ihmispoika Puppe, johon Arlolla ei ole kovin lämpimät välit.

Pääosassa on Arlo, perheensä pienin dinosaurus, jonka tavoitteena on todistaa, että hän pärjäisi rankassa maailmassa ja ansaitsisi merkkinsä perheessään. Arlon äänenä kuullaan Raymond Ochoa, joka hoitaa muuten osansa hienosti, mutta hänen ulvontansa on hieman myötähäpeällistä kuunneltavaa (mikä on tosin tarkoituksena). Muuten hahmo on todella sympaattinen ja liikuttava. Jos teillä on isosiskoa tai -veljeä, niin uskoisin, että Arlon rooli perheessä on hyvin tuttua teille.
     Ihmispoika Pupesta on tehty koirankaltainen muksu, joka voi olla hellyyttävä, mutta silti voi yllättäen käydä kimppuun hampaillaan. Myös Puppeen voi samaistua, sillä hän on monissa tilanteissa se hieman kokeneempi tyyppi, kun taas Arlo ei tiedä yhtään oikeasta maailmasta metsään joutuessaan. Pupen äänenä kuullaan Jack Bright.
     Arlon vanhempia näyttelevät Jeffrey Wright ja Frances McDormand. Vanhemmat eivät ole kovin isossa roolissa, mutta vielä pienemmässä roolissa ovat Arlon sisko Lippe (Maleah Nipay-Padilla) ja veli Jakke (Marcus Scribner).
     Mukana on myös muita dinosauruksia, kuten lentoliskot Tuulispää, Salamainen ja Myräkkä, jotka toimivat elokuvan pahiksina. Jurassic Parkin (1993) ansiosta tyrannosaurus rexit ja velociraptorit ovat yksiä lempidinoistani ja tässä niitä esiintyy myös. Tyrannosauruksia ovat Lissu, Nasse ja Kake, joista on tehty texasilaisia karjankasvattajia. Raptoreita näkee myös yhdessä kohtauksessa.

Elokuva alkaa samoilla kuvilla, mitä ensimmäisessä mainoksessa näytettiin. Asteroidi lentää kohti maata, dinosaurukset syövät rauhassa ja asteroidi lentää ohi. Siitä siirrytäänkin miljoonia vuosia eteenpäin aikaan, jossa dinosaurukset ja ihmiset elävät samanaikaisesti. Ihmiset ovat kuitenkin edelleen luolamiehiä, mutta dinosaurukset ovat oppineet kasvattamaan karjaa, viljelemään maata ja puhumaan ihmisten kieltä, jota kuitenkaan yksikään ihminen ei osaa puhua. Tällaisesta asemoinnista tulee mieleen Ice Age - jäätikön sankarit (Ice Age - 2002), jossa eläimet ovat kehittyneempiä ja ihmiset eivät sano sanaakaan.

Lähtökohdat ovat siis erittäin mielenkiintoiset ja loistava pohja on olemassa. Harmi vain, ettei Kunnon dinosaurus kykene täysin hyödyntämään tarinansa pohjaa. Mainoksissa puhuttiin juuri siitä, miten dinosaurukset ja ihmiset kykenisivät elämään samanaikaisesti, mutta elokuvassa nähdään kunnolla oikeastaan vain yksi ihminen ja Arlon lisäksi satunnaisia dinoja. Elokuva ei hyödynnä myöskään hahmojaan kovin monipuolisesti. Yksittäisenä seikkailuna elokuva on hyvin perinteinen kotiinpaluumatka ja tavallaan toimiva, vaikkei kovin mukaansatempaava. Se on suloinen ja sympaattinen kuten päähenkilönsä, mutta kun näkee elokuvassa potentiaalia paljon laajempaan kertomukseen, Kunnon dinosaurus tuntuu lähinnä vain pintaraapaisulta isommasta kokonaisuudesta. Olisikin mielenkiintoista nähdä elokuvalle jatkoa, joka ei kuitenkaan liity tämän elokuvan hahmoihin, vaan siinä esiteltäisiin uusia asioita saman rakenteen ympärille.

Asia, mistä ei oikeastaan voi sanoa mitään pahaa, on animointi. Elokuva on animoitu aivan täydellisesti. Hahmoista on lähtökohtaisestikin suunniteltu sympaattisia tai Disney-tyylisiä pahiksia, jotka miellyttävät omilla tavoillaan silmää läpikotaisin. Taustat ovat niin aidon näköisiä, että jos niistä ottaisi hahmot pois, niin voisi luulla katselevansa luontodokumenttia. Kaikki vuorista peltoihin ja joesta metsiin on tehty erittäin yksityiskohtaisesti ja se jos mikä on silmäkarkkia. Luulin jo, että Pixarin elokuvassa Urhea (Brave -2012) olisi ollut täydelliset taustat, mutta Kunnon dinosaurus osoittaa, että kaiken aikaa kehitytään vielä lisää. Saa nähdä, miten upeaa materiaalia Pixarilta nähdään viiden vuoden kuluttua.

Elokuvassa on viittauksia myös muihin elokuviin ja asioihin. Näitä viittauksia kutsutaan nimellä "easter eggs" ja ne ovat hyvin käytettyjä Pixarin elokuvissa. Kunnon dinosauruksessa on yllättävän vähän easter eggejä Pixarin elokuvaksi. Jurassic Parkiin viitataan monilla hyvin tutuilla kuvilla. Pixarin tavaramerkit A113, Pizza Planet -auto ja Luxo-pallo ovat tietysti nähtävissä - ensimmäinen kanalan aidassa, toinen avaruudessa asteroidien joukossa ja kolmas kuvassa, jossa Arlon ja Pupen päät vaihtavat paikkaa. Tulevassa Doria etsimässä -leffassa (Finding Dory - 2016) esiintyvä mustekalahahmo Hank näkyy vilaukselta, kun Arlo putoaa veteen.

Blu-rayn kuvanlaatu on täydellinen. Lisämateriaalina Blu-raylla ovat lyhytelokuvat "Sanjay's Super Team" - joka näytettiin elokuvateattereissa ennen Kunnon dinosaurusta - ja "Hide and Seek", kuten myös lyhyitä sekalaisia pätkiä sisältävän osion "Dino Bites". Elokuvan teosta kertovat pätkät "True Lies About Dinosaurs", "Recyclosaurus", "The Filmmakers' Journey", "Every Part of the Dinosaur" ja "Following the T-Rex Trail". Mukana on myös poistettuja kohtauksia ja trailereita.

Yhteenveto: Kunnon dinosaurus on ihan hyvä lasten seikkailuelokuva. Omana seikkailunaan se on tarpeeksi toimiva, mutta se voisi kertoa laajemmin dinosaurusten maailmasta. Liian monet asiat jäävät vain pintaraapaisuiksi ja siten koko leffa tuntuu hieman keskeneräiseltä. Hahmoja voisi hyödyntää paremmin ja toivoisin, että jatkoa olisi luvassa joskus ja että siinä saataisiin esiteltyä paremmin dinojen ja ihmisten yhteistä maailmaa. Arlon ja Pupen ystävyys on hyvin rakennettu ja kummankin kaari tarinan mukana on toimivasti suunniteltu. Animointi on aivan täydellistä, mutta muuten elokuva jättää paljon toivomisen varaan, eikä leffa millään yllä Pixar-yhtiön parhaimmistoon, vaan jää valitettavasti heikoimpien joukkoon. Suosittelen elokuvaa kaikille lastenelokuvien ystäville, kuten myös dinosaurusfaneille. Aikuisten kannattaa varautua siihen, että tämä on enemmän lastenpätkä kuin mestariteos Inside Out.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.6.2016 - Muokattu 7.7.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.moviesmug.com
The Good Dinosaur, 2015, Pixar Animation Studios, Walt Disney Pictures