Arvostelu: Batman v Superman: Dawn of Justice (2016)

BATMAN V SUPERMAN: DAWN OF JUSTICE

Ohjaus: Zack Snyder

Pääosissa: Ben Affleck, Henry Cavill, Amy Adams, Jesse Eisenberg, Diane Lane, Laurence Fishburne, Jeremy Irons, Holly Hunter ja Gal Gadot
Genre: supersankarielokuva, toiminta

Kesto: 2 tuntia 31 minuuttia - Ultimate Edition: 3 tuntia 1 minuutti

Ikäraja: 12 - Ultimate Edition: 16

Kun Man of Steel (2013) oli ilmestynyt, se jakoi mielipiteet voimakkaasti. Monet rakastivat elokuvaa ja monet vihasivat. Elokuva kuitenkin tienasi törkeän summan rahaa ja jatko-osa oli saman tien suunnitteilla. Alunperin piti olla kyseessä toinen Superman-elokuva, mutta aika nopeasti ilmoitettiin, että mukana olisi Batman. Ajattelin, että Batman olisi taustalla ja pian hänkin saisi oman elokuvansa, mutta sitten alkoi puhe, että elokuva on Batman vs Superman - siis ei Superman vs Batman, vaan juurikin BATMAN vs Superman, eli siinä keskityttäisiin enemmän Batmaniin. Jossain kohtaa ilmoitettiin, että mukana olisi Wonder Woman. Lex Luthor ilmoitettiin pahikseksi. Huhu kiersi, että elokuvassa nähtäisiin myös Aquaman, josta ilmestyi promokuvia. Trailerit näyttivät kuitenkin rautaisilta ja tiesin, että kyseessä on eniten odottamani elokuva vuodelta 2016. Yhdessä trailerissa spoilattiin, että mukana on pahiksena myös Doomsday ja aloin miettiä, että onko elokuvasta tulossa liian täysi. Tänään menin erittäin toiveikkaana katsomaan elokuvan vihdoin Finnkino Tennispalatsin jättikankaalta 3D:nä.

Superman jakaa kansan joukossa mielipiteitä. Jotkut pitävät häntä jumalana ja jotkut uhkana maailmalle. Bruce Wayne on yksi jälkimmäisistä ja hän kokee velvollisuudekseen pysäyttää Supermanin. Samaan aikaan Lex Luthor alkaa juonitella Supermania vastaan, kryptoniittipalan löytyessä Intiasta. Lois Lane tutkii juttua Supermanin lavastamisesta ja jäljet johtavat Lex Luthoriin. Superman näkee Batmanin uhkana ihmisille ja päättää lopettaa tämän toiminnat.

Monia pelotti, kun Ben Affleck pestattiin Batmanin/Bruce Waynen rooliin. Olin yksi heistä. Affleck ei ole kummoinen näyttelijä ja hänhän epäonnistui edellisessä supersankariroolissaan Daredevilissä (2003). Mutta ei huolta, Affleck vetää yrmyilevän Batman-roolin tyylillä. Tämän elokuvan Batman on jo kokenut kovia. Hän on ollut Gothamin suojelija jo 20 vuotta ja hän on alkanut menettää uskoaan ihmisten hyvyyteen. Toisin kuin Christopher Nolanin Yön ritari -trilogiassa (The Dark Knight - 2005-2012), Batman v Supermanin Batman on säälimätön ja julma. Hän jättää logonsa polttomerkkinä rikollisten ihoihin. Hän lymyilee varjoissa ja hänen autossaan on kunnon konetuliaseet. Bruce Wayne selvästi samanaikaisesti vihaa ja rakastaa Batmanina olemista. Wayne on erakoitunut ja hän näkee painajaisia vanhempiensa kuolemasta ja näkyjä dystopisesta tulevaisuudesta, jossa kaikki on tuhoutunut Supermanin takia. Jokin trauma tuntuu piinaavan Waynea sietämättömästi, mikä voi johtua kenties Robinin kuolemasta, johon jo trailerissa viitattiin. Affleck saa tuotua hahmon tunteet selkeästi pintaan ja hän nousee helposti toiseksi parhaaksi Batmaniksi, heti Christian Balen jälkeen. Tämän Batmanin outo ääni selitetään lyhyesti elokuvassa, kun Alfred korjailee hänen äänenmuunnintaan. Wayne on kantanut kaunaa Supermanille 18 kuukautta ja sen kyllä huomaa. Mitä enemmän Wayne puhuu ajatuksiaan Supermanista, sitä paremmin katsoja saa selvyyden, että hänellä on täysi syy vihata Teristä. Ja jösses, mihin kuntoon on Affleck itsensä saanut. Myös Batmanin uudet puvut ovat todella upeita.

     Henry Cavill jatkaa tyylikkäästi Supermanina/Clark Kentinä. Supermania on alkanut ärsyttämään ihmisten asenne häntä kohtaan, eikä hän enää oikein löydä syytä pelastaa ihmisiä. Elokuvassa on montaasikohtaus, jossa näytetään eri tilanteita Supermanista pelastamassa ihmisiä ja hänen kasvoiltaan näkee, ettei hän tiedä haluaako hän sitä enää. Superman joutuu oikeuteen, koska häntä pidetään uhkana, vaikka hän itse näkee uhkana lepakkoasuisen miehen Gothamissa. Supermanin hahmoon pääsee syvemmälle tässä elokuvassa, mutta hahmo jää silti Batmanin jalkoihin.

Monet eivät uskoneet, että Jesse Eisenberg toimisi Lex Luthorina, Supermanin arkkivihollisena ja rikollisnerona. Toisin kuin Affleckin kohdalla, Eisenbergin kanssa ihmiset olivat oikeassa. Eisenberg on väärä ihminen rooliin ja hän on tehnyt hahmostaan liian itsensä kaltaisen. Eisenberg on hauska komedioissa ja ihan hyvä The Social Networkissa (2010), mutta Luthorina hän ei toimi. Hahmo päästelee outoja ääniä ja monet hänen repliikkinsä ovat hölmöjä. Onneksi hänen juonensa pahuus tulee hyvin välitettyä yleisöön ja paikoitellen hänen hulluutensa on toimivaa. Rooliin olisi silti voinut laittaa jonkun toisen.

     Amy Adams on ärsyttävä Lois Lanena. Jotta hahmolla olisi enemmän ruutuaikaa, mukana on turha sivujuoni, jossa Lane jäljittää luotia, joka osui hänen muistikirjaansa Afrikassa ja mikä johtaa Lex Luthoriin. Sivujuoni tuodaan esille vähän väliä, mutta sen unohtaa nopeasti, sillä keskittyy enemmän Batmaniin ja Supermaniin.
     Jeremy Irons on hyvä valinta Alfrediksi, Bruce Waynen hovimestariksi. Hahmo ei kuitenkaan pääse oikeuksiinsa elokuvassa, eikä hän ole samalla lailla huolehtiva isähahmo, kuten Michael Cainen Alfred Yön ritari -trilogiassa. Toivottavasti Batmanin tulevassa sooloelokuvassa Alfred pääsee kunnolla esille. Alfred on tehty lähes yhtä kyyniseksi kuin herransa Wayne.
     Gal Gadotin Diana Prince/Wonder Woman on aika turha lisäys elokuvaan. Vaikka hahmo tuo naispoweria sarjaan, niin olisi hänet voinut jättää johonkin myöhempään elokuvaan, sillä hahmon mukana ololla ei ole niin väliä. Hän näyttää kuitenkin aika kovalta likalta puvussaan. Hahmoa ei pahemmin esitellä elokuvassa, eli jos Wonder Woman ei ole tuttu hahmo, niin hänestä on vaikea saada irti mitään.
     Hieman hauskuutta muuten todella synkkään elokuvaan tuovat Laurence Fishburnen esittämä Daily Planet -lehden pomo Perry White ja Supermanin maanpäällinen äiti Martha Kent, jota esittää Diane Lane. Näyttelijät vetävät roolinsa yhtä hyvin kuin Man of Steelissä. Vaikka hahmot tuovat hieman hauskuutta, niin vitsit eivät naurata kunnolla, enemmänkin vain saavat hymähtämään.

Koska tekijöillä ei ollut selkeästi aikaa tehdä Batmanin sooloelokuvaa ennen tätä, niin alussa käydään nopeasti kertauksena Waynen vanhempien kuolema. Toisin kuin Man of Steelissä, tässä elokuvassa on alkutekstit, jotka yllättivät minut hieman. Alkutekstien aikana nähdään pätkiä Waynen lapsuudesta, josta siirrytään Man of Steelin lopputaisteluun, tällä kertaa kuvattuna katutasolta Waynen näkökulmasta. Tuho ja pakokauhu välittyvät vielä selkeämmin kuin Supermanin omassa elokuvassa. Siitä päästään sitten itse tarinaan, joka lähtee käyntiin 18 kuukautta Man of Steelin tapahtumien jälkeen.

Alkuteksteissä Batman v Superman: Dawn of Justice ei lue mitenkään erityisen hienolla tavalla tai Batmanin ja Supermanin yhdistetty logo ei ilmesty jättimäisenä valkokankaalle. Olisi voinut luulla, että hahmojen välistä kamppailua pidettäisiin niin isona asiana, että sen nimi näytettäisiin suurena, jotta odottaisi spektaakkelia. Spektaakkeli onkin tiedossa - mutta harmi vain, ei Batmanin ja Supermanin välillä. Kaikkien odottama sankareiden taistelu kestää alle 10 minuuttia ja loppuu todella helposti. Elokuvassa ei muutenkaan ole kummemmin taistelukohtauksia - oikeastaan vain kaksi, joista toinen on todella lyhyt. Että se siitä eeppisestä #WhoWillWin -jutusta. Monet sanoivat etukäteen, ettei hahmojen ole mitään järkeä taistella, sillä Supermanhan saisi yhdellä iskulla Batmanin kuolleeksi. Näinhän siinä kävisi, jos Supermanilla ei tulisi moraali vastaan ja Batman ei käyttäisi kryptoniittia.

Elokuvan, jonka nimi viittaa kahden sankarin taisteluun, voisi kuvitella käyttävän aikaa enemmän siihen, mutta Batman v Superman onkin täynnä sivujuonia, jotka sotkevat päätarinaa. Elokuva ei tunnu enää ensimmäisen tunnin jälkeen omalta elokuvalta, vaan enemmänkin kahden ja puolen tunnin lämmittelyltä Justice League -elokuvaa (2017) varten, jossa DC Comicsin -sarjakuvien sankarit lyöttäytyvät yhteen. Arvelinkin, että Justice Leaguen valmistelu alkaisi tässä elokuvassa, mutten arvannut sen vievän aikaa niin paljon, että elokuvan oma juoni jäisi taka-alalle. Varsinkin, kun Batmanin ja Supermanin tappelu on juuri alkamassa, niin ei kiinnosta nähdä salaista kuvaa muista sankareista, jotka tietää näkevänsä eri elokuvassa myöhemmin. Lois Lanen tutkinta, jossa hän yrittää selvittää, kuka lavasti Supermanin, voisi jättää kokonaan pois elokuvasta. Ja vaikka Bruce Waynen näky synkästä, Mad Max: Fury Roadia (2015) muistuttavasta, aavikkotulevaisuudesta on toimiva, niin sen olisi voinut myös jättää pois.

Jos elokuvan hahmot eivät ole etukäteen tuttuja, niin elokuvasta on vaikea saada irti paljoa. Man of Steel kannattaa ehdottomasti katsoa ennen tätä, jotta tietää missä mennään. Ja jos asia on sillä tavalla, ettei Batmanista tiedä mitään, niin tämä ei ole hyvä ensikosketus hahmoon. Tämän elokuvan Batman on loistava kyllä, mutta elokuvassa ei selitellä erikseen, että miksi Bruce Wayne pukeutuu Batmaniksi ja miksi hän lähtee mätkimään rikollisia turpaan öisin. Tekijät ovat selkeästi olettaneet, ettei erikseen tarvitse selitellä mitään, sillä kaikkihan varmasti Batmanin tietävät.

Batman v Superman on visuaalisesti todella hieno. Loppu on massiivinen digispektaakkeli, kuten jo aiemmin sanoin. Ehkä jopa liiankin massiivinen ja lopusta on välillä vaikea ottaa selvää. Doomsday näyttää vähän kömpelöltä ja olisin toivonut, että hahmoa olisi säästelty myöhemmäksi. Batman on aika tarpeeton lopputaistelussa, sillä hahmolla ei ole mitään erityiskykyjä. Spektaakkeliloppu myös hieman pyyhkii alun nostattamaa vakavaa, realistista tunnetta. Batmanin ja Supermanin lyhyt turpaanveto on kuitenkin visuaalisesti ihan tyylikästä katsottavaa. Batmanin auto ja lentokone ovat hienosti toteutettuja. Jos Man of Steel tuntui liian kaoottiselta, niin odotahan vain, kunnes näet Batman v Supermanin. Meno on toivottavasti hieman rauhallisempi sarjan seuraavassa elokuvassa, Suicide Squadissa, joka ilmestyy elokuussa 2016.

Elokuva on kuvattu hyvin, vaikka kamera välillä heiluukin. Huonointa kuvauksen osalta on kohdat, joissa kameramies yrittää pysyä juoksevan hahmon perässä, sillä silloin kuva vasta heiluukin. Elokuvan värimaailma on hyvin synkkä ja harmaa. Monet kohtauksista tapahtuvat hämärässä ja välillä voi olla hieman vaikea ottaa selvää, mitä ruudulla tapahtuu. Toimintakohtaukset olisi voinut toteuttaa kuvauksellisesti ja leikkauksellisesti hieman paremmin. Musiikki on Hans Zimmerin ja Junkie XL:n yhteistyötä ja erittäin hyvää. Monet kohdat elokuvan musiikista on kierrätystä Man of Steelista ja uutena ovat Lex Luthorin ja Wonder Womanin teemat. Harmi, ettei Batmanille oltu luotu kunnon teemamusiikkia. Näin elokuvan tietty 3D:nä ja pakko sanoa, ettei se tässäkään elokuvassa tuonut mitään erityistä katsojalle. Alkutekstien aikana muutamat jutut, kuten lepakkolauma tuntui tulevan päin näköä, mutta kun tarinaan pääsi mukaan, niin unohti katsovansa elokuvaa kakkulat päässä.

Batman v Supermanissa on Justice League -elokuvan lisäksi viittauksia myös muuhunkin. Robinin (oletettavasti siis) haarniskassa lukee "Hahaha jokes on you Batman", jolla viitataan selkeästi Batmanin arkkiviholliseen Jokeriin. Myös Bruce Wayne viittaa puheessaan Jokeriin, keskustellessaan Clark Kentin kanssa friikeistä Gothamissa, jotka pukeutuvat pelleiksi. Jokerin pääsee näkemään jo elokuussa ilmestyvässä Suicide Squadissa, jossa häntä esittää Jared Leto (mm. Dallas Buyers Club - 2013). Kun Batman on valmistautumassa taistoon Supermanin kanssa, niin hänen ympärillään on tolppia täynnä graffiteja. Yksi graffiteista on iso kysymysmerkki, mikä voisi viitata Batmanin toiseen viholliseen, Arvuuttajaan. Tosifanit löytävät elokuvasta varmasti muitakin piiloviittauksia. Myös Zack Snyderin elokuvaan 300 (2006) viitataan raketin kyljessä olevalla "300" -luvulla.

Elokuvasta on olemassa pidennetty Ultimate Edition, joka sisältää puolen tunnin verran pidennettyjä, kokonaan uusia ja hieman erilaisia kohtauksia. Mukana on vähän lisää verta, jolloin ikäraja pitkällä versiolla on kielletty alle 16-vuotiailta. Tarinalisäyksenä on lähinnä vain aika tarpeeton uutisasia, jota Clark Kent tutkii. Jos siis odottaa enemmän turpaanvetoa, niin tulee pettymään. Ultimate Editionissa viitataan Darkseid-pahikseen, mistä kovimmat fanit varmasti innostuvat.

Blu-rayn kuvanlaatu on upea. Lisämateriaalina Blu-raylla on Justice Leagueta pohjustava Uniting the World's Finest, Batmanin ja Supermanin ystävyydestä ja vihamielisyydestä kertova Gods and Men: A Meeting of Giants, uutta Batmanin autoa esittelevä Accelerating Design: The New Batmobile ja saman hahmon piilopaikkaa käsittelevä Batcave: Legacy of the Lair. Hahmotkin ovat saaneet omat pätkänsä: Superman: Complexity & Truth käsittelee Teräsmiestä, Batman: Austerity & Rage Lepakkomiestä, Wonder Woman: Grace & Power sekä The Warrior, The Myth, The Wonder Ihmenaista ja The Empire of Luthor Lex Luthoria. Mukana on myös tieteellisiä "faktoja" sisältävä The Might and the Power of a Punch. ja lepakoista kertova Save the Bats. Lisämateriaalia riittää kahdeksi tunniksi.

Yhteenveto: Batman v Superman: Dawn of Justice ei ole kompakti paketti. Se on paikoitellen tosi sekava ja täynnä kaikkea ylimääräistä. Se kestää kaksi ja puoli tuntia, mutta silti tuntuu, ettei siinä ole aikaa kaikkeen. Batmanin ja Supermanin taistelu on pettymys ja taisteluita on muutenkin liian vähän. Lois Lanen tutkimuksen voisi poistaa elokuvasta, ja Doomsday ja Wonder Woman voisivat olla mukana enemmänkin vain viittauksina. Justice Leaguen pohjustusta myös vähäisemmäksi. Tuntuu, kuin Warner Bros kokisi, että jos kaikkia sankareita ei saada heti kerralla esille, niin DC Comicsin sarjakuviin perustuvat elokuvat häviävät lopullisesti Marvelin elokuville. Batman olisi voinut tarvita oman sooloelokuvan ennen tätä, jottei tässä käytettäisi niin paljoa aikaa näyttää, millainen Ben Affleckin Batman on. Elokuvan ainoana pahiksena olisi voinut olla Lex Luthor (eri näyttelijän esittämänä) ja siinä olisi keskitytty oleelliseen, eli Batmanin ja Supermanin kamppailuun, mikä olisi saanut elokuvasta eheämmän kokonaisuuden. Toivottavasti sarjan tulevat elokuvat eivät ole tällaisia "sotkuja". Älkää käsittäkö väärin, pidin elokuvasta kyllä, mutten niin paljoa kuin toivoin. Parasta antia ovat päähahmot, joihin on saatu kunnolla syvyyttä ja tunnetta ja siitä pelkästään elokuva saa lisäpisteen. Tuntui upealta nähdä Batman ja Superman vierekkäin samalla jättivalkokankaalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.3.2016 - Muokattu 29.1.2017

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.yahoo.com

Batman v Superman: Dawn of Justice, 2016, Warner Bros. Entertainment Inc, Atlas Entertainment, DC Comics, RatPac-Dune Entertainment

Arvostelu: The Simpsons Movie (2007)

THE SIMPSONS MOVIE

Ohjaus: David Silverman
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, Yeardley Smith, Hank Azaria, Harry Shearer, Tress MacNeille, Albert Brooks ja Tom Hanks
Genre: animaatio, komedia
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia
Ikäraja: 7

Vuonna 1989 alkanut The Simpsons, eli suomalaisittain Simpsonit saattaa olla maailman tunnetuin televisiosarja. 27. tuotantokausi alkoi juuri pyöriä Suomessa ja aiempia jaksoja on jo satoja, joten on ihan mahdotonta, että joku ei olisi koskaan kuullut tai nähnyt mitään sarjaan liittyvää. Sarjan isona fanina Simpsoneista tehty elokuva on upea juttu. En kuitenkaan ollut kummoinen fani silloin, kun vuosien työstämisen jälkeen The Simpsons Movie ilmestyi kesällä 2007. Teattereihin sen menin katsomaan, mutten ollut päässyt vielä täysin mukaan juttuun ja suuri osa Springfieldin naamoista oli minulle tuntemattomia. The Simpsons Movie saikin minut innostumaan enemmän Homerin perheen seikkailuista ja olen vuoden 2007 jälkeen nähnyt lähes kaikki sarjan jaksot, sekä nähnyt itse elokuvan useita kertoja uudestaan. Olen nähnyt leffan niinkin monta kertaa, että muistan sen repliikit lähestulkoon ulkoa.

Lisa Simpsonin aloitteesta Springfieldin järven saastutus lopetetaan, mutta hänen isänsä Homerin mokatessa pahemman kerran, EPA-järjestö sulkee Springfieldin kuvun alle liian saasteisena kaupunkina. Vihaiset kaupunkilaiset saavat Simpsonien perheen pakenemaan, joka lähtee etsimään uutta elämää muualta.

Homer on oma ihanan tyhmä itsensä, joka on kuitenkin kaikkien sankari. Hänen toilailujaan on aina hulvatonta katsoa. Kuten suurimmaksi osaksi sarjan jaksoista, Homer on elokuvankin päähenkilö. Dan Castellanetan suoritus Homerin lisäksi myös Abe Simpsonina, Hassuna ja tämän apinana, Sideshow Melinä, pormestari Quimbynä, Barneyna ja monena muuna, on huikea.
     Bartin villiys menee äärirajoille, hänen rullalautaillessa kaupungin halki alasti. Aikoinaan Bart oli oma lempihahmoni, mutta hahmo osaa olla myös usein ärsyttävä ja vanhetessani Homer on noussut ykkössijalle. Nancy Cartwright, joka esittää Bartia, on äänenä myös Nelsonille, Ralphille ja Toddille. Cartwright vetää lasten äänet loistavasti, varsinkin kun ottaa huomioon, että naisnäyttelijän roolit ovat kaikki poikia. Harmi, ettei Bart pääse elokuvassa soittelemaan pilapuheluita Moelle, kuten hän usein sarjassa tekee.
     Lisaan saadaan lisää syvyyttä, hänen ihastuessa kaupunkiin muuttaneeseen poikaan, Coliniin. Perinteinen ympäristöstä luennointi on pysynyt ennallaan ja hahmo on edelleen perheen fiksuin, mutta hahmoa on kiva nähdä ihastuneena. Milhouse on tietenkin mukana yrittämässä iskeä Lisaa. Yeardley Smith esittää vain Lisaa ja vetää tuttuun tapaansa onnistuneesti.
     Marge on aina ollut mielestäni tylsin hahmo perheestä, sillä hän on vain aika tavallinen kotiäiti. The Simpsons Moviessa Marge pääsee näyttämään enemmän tunteita, mikä on hyvä. Ja tietysti hänellä on mukana perheen vauva, Maggie. Julie Kavner näyttelee kaikkia Bouvierin sukuun kuuluvia, eli esittää myös Margen siskoja, Pattya ja Selmaa, jotka eivät kuitenkaan pääse tekemään elokuvassa mitään.
     The Simpsons Moviessa esiintyvät myös muut Springfieldin asukeista, vaikka suurin osa onkin mukana vain todella lyhyen ajan. Naapurissa asuva Ned Flanders on isossa roolissa, mutta muut tuntuvat olevan elokuvassa vain, koska kuuluvat sarjaan. Onneksi kaikille ei ole yritetty saada hirveästi ruutuaikaa, sillä muuten elokuva olisi todella sekava.
     Pahiksena on A. Brooksin esittämä Russ Cargill, joka on luotu elokuvaa varten. Hahmo on ihan hyvä lisäys, muttei kovin muistettava. Sarjan kaltaisesti elokuvaan on myös saatu lisättyä muutama cameo. Green Day -yhtyeen jäsenet Billie Joe Armstrong, Mike Dirnt ja Tré Cool esiintyvät elokuvan alussa ja mukana on myös Tom Hanks omana itsenään.

Elokuva ei käytä ollenkaan aikaa esitelläkseen sarjan maailmaa ihmisille, joille Simpsonit eivät ole vielä tuttuja. The Simpsons Movie on periaatteessa yksi todella pitkä jakso tavallisten jaksojen joukossa. Minusta on parempi, ettei elokuvassa käytetä aikaa turhaan, vaan näin se yhdistyy sarjaan sulavasti ja myöhemmin sarjassa leffaan on viitattu hauskoilla tavoilla. Joidenkin mielestä ylipitkä jakso ei ole toimiva ratkaisu, mutta minusta se toimii, eikä leffa koskaan käy tylsäksi - ei edes silloin, kun sen on nähnyt parikymmentä kertaa kuten minä olen. Sarja käsittelee yhteiskunnallisia asioita ja tässä käsitellään saastuttamista. Simpsonien perinteiseen tapaan asiat näytetään siten, että amerikkalaiset ovat hölmöjä ja etenkin saastuttamisen esteeksi rakennetun muurin testaaminen kuvastaa hyvin hahmojen idioottimaisuutta. USA:n hallitusta pilkataan sillä, että Arnold Schwarzenegger on presidenttinä - harmi vain, ettei oikea Arska ole mukana ääninäyttelemässä.

The Simpsons Movie on teemaltaan isä-poikaleffa. Bart ei koe, että Homer on isänä sellainen, kuin hän kaipaa ja alkaa toivoa, että kuuluisi Flandersin perheeseen, jossa lapsia hoivataan. Varsinkin Homerin ottaessa Hämähäkkipossun huostaansa, Bart kokee jääneensä ulkopuolelle. Homer tuntuu vähät välittävän omasta lapsestaan. Kun sarjaa on katsonut vuosia, hahmojen kohtaloilla tuntuu oikeasti olevan iso merkitys ja siksi Homerin ja Bartin totaalisesti murenevan ihmissuhteen näkeminen voi olla vaikeaa. Parissa kohtaa elokuva onnistuu olemaan yllättävänkin liikuttava.

Elokuva on täynnä vitsejä, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin sarjassa. Jokainen hahmo toilailee normaaliin tapaansa ja varsinkin Homerin kivulle nauretaan useaan otteeseen. Kun Simpsonit-jaksossa katsotaan Tikku ja Takku -sarjaa, niin The Simpsons Moviessa katsotaan loogisesti Tikku ja Takku -elokuvaa. Tämän lyhyen prologin jälkeen alkaa hieman muunnettu alkutunnari, josta on valitettavasti jätetty pois perinteinen "sohvaläppä". Viittauksia sarjaan on kuitenkin mukana, joista yksi tärkeimmistä on, kun Homerin ja Margen häävideon taustalla soiva kappale "Close to You", joka soi sarjan jaksossa, jossa näytetään, miten Homer tapaa Margen ensimmäistä kertaa. Monilta biisi menee luultavasti ohi, mutta tarkkaavaisimmille katsojille saattaa vierähtää tippa linssiin - riippuen kuinka kova juttu Simpsonit itselle on. Sarjassa on ollut vitsinä, ettei kerrota, missä Springfieldissä Simpsonit asuvat, joten myös elokuvaan on saatu ujutettua viittaus siihen. Sarjan teemamusiikin luojan Danny Elfmanin sijaan elokuvan musiikista vastaa Hans Zimmer. Elokuvan musiikki poikkeaa Zimmerin muusta tuotannosta ja hän on saanut luotua hyviä teemoja eri hahmoille.

Elokuva on animoitu samoin kuin sarja, mutta paikoitellen taustojen animointiin tuntuu olevan panostettu hieman enemmän. Elokuvassa on paljon klaffivirheitä (esim. jokin asia ei ole samalla lailla seuraavassa kuvassa kuin edellisessä). Välillä taustalta puuttuu joitain yksityiskohtia, mutta niiden huomaamiseen tarvitaan erittäin tarkka ihminen tai joku, joka on nähnyt elokuvan todella monta kertaa. Elokuvassa on otettu pieniä vapauksia Springfieldin kartassa - esimerkiksi Simpsonien talo on yhtäkkiä kaupungin laidalla, ja kirkko ja Moen baari ovat vierekkäin, joka tosin toimii täydellisesti yhden elokuvan vitsin kannalta.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Hahmojen, paikkojen ja asioiden ääriviivat ovat tarkat ja selkeät, eikä kuva ole mitään pikselimössöä. Elokuvan voi katsoa alkuperäisen englannin kielen lisäksi muutamalla muulla kielellä, kuten suomeksi ja painotan sitä, ettette katso elokuvaa suomeksi puhuttuna, sillä se kuulostaa ihan kauhealta. Kerran olen nähnyt elokuvan kokonaisuudessaan suomeksi ja se oli ihan kauhea kokemus. Blu-raylla ei ole erikseen valikkoa, vaan elokuva alkaa heti. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettuja kohtauksia, trailereita ja noin kolme ja puoli minuuttia kestävän "Special Stuffin", joka sisältää lyhyet videot: "Homer's Monologue on the Tonight Show", "The Simpsons Judge American Idol", "Homer Introduces American Idol" ja "The Lobby".

Yhteenveto: The Simpsons Movie on todella viihdyttävä elokuva. Vaikka elokuvan on käsikirjoittanut kymmenhenkinen tiimi, se pysyy toimivasti kasassa yhtenäisenä tarinana ja siinä on samanlaista henkeä kuin sarjassa. Leffa on todella hauska vielä useammankin katselukerran jälkeen ja näiden mahtavien hahmojen seikkailua on aina ilo seurata. Elokuva on monen vuoden työn tulos ja sarjan fanien on pakko nähdä se. Leffaa ei kannata pistää pois heti, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden aikana tulee vielä lyhyitä pätkiä. Todella toivon, että The Simpsons Movielle tehtäisiin joskus jatkoa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.3.2016 - Muokattu 12.1.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.reggiestaketwo.wordpress.com
The Simpsons Movie, 2007, 20th Century Fox Film Corporation

Arvostelu: Man of Steel (2013)

MAN OF STEEL

Ohjaus: Zack Snyder
Pääosissa: Henry Cavill, Amy Adams, Michael Shannon, Diane Lane, Russell Crowe, Kevin Costner ja Laurence Fishburne
Genre: supersankarielokuva, toiminta, scifi
Kesto: 2 tuntia 23 minuuttia
Ikäraja: 12

En ole koskaan ollut suuri Superman-fani. Hahmo, joka pystyy mihin vain ja on lähes kuolematon, ei ollut mielestäni kovin mielenkiintoinen. DC Comicsin toisen hahmon, Batmanin vieressä Superman ei vaikuttanut yhtä hienolta. Olin pienenä nähnyt Christopher Reeven klassiset Superman-elokuvat (1978-1987), jotka päättyivät katastrofaalisen huonoon Teräsmies ja uhka auringosta -elokuvaan (Superman IV: The Quest for Peace - 1987). Sarjaa yritettiin käynnistää uudestaan Bryan Singerin ohjaamalla Superman Returnsilla (2006), mutta siitä ei tullut mitään. Viimein ilmoitettiin, että Superman palaisi valkokankaille Zack Snyderin (Watchmen, 2009) ja Christopher Nolanin (Yön ritari - The Dark Knight -trilogia, 2005-2012) voimin. Ensimmäinen kuva, joka elokuvasta julkaistiin, oli Supermanista seisomassa tuhoutuneen pankkiholvin edessä. Kuva - yhdessä Snyderin ja Nolanin nimien kanssa - sai minut kiinnostumaan elokuvasta ja kun trailereita alkoi saapumaan YouTubeen, niin innostuin ja menin tietenkin katsomaan elokuvan teattereihin. Nyt omistan Blu-rayn ja olen nähnyt elokuvan ainakin neljästi.

HUOM! Tämä arvostelu valmistelee maaliskuun 23. päivä ilmestyvää Batman v Superman: Dawn of Justicea (2016) varten - yritän käydä Man of Steelin kunnolla läpi, mutta vältän isoja spoilereita.

Krypton-planeetan ydin on luhistumassa, ja Jor-El ja Lara lähettävät poikansa Kal-Elin Maahan, jotta hän olisi turvassa. Maassa kasvaessaan Kal-El, ihmisnimeltään Clark Kent, huomaa omaavansa kykyjä, joihin muut eivät kykene. Kun kryptonilaisesta Phantom Zone -vankilasta paennut kenraali Zod ja hänen joukkonsa saapuvat vihamielisin aikein Maahan, on Kal-Elin päätettävä, käyttääkö hän voimiaan hyvään ja nouseeko hän ihmisten sankariksi, Supermaniksi.

Henry Cavill on oiva valinta Kal-Eliksi/Clark Kentiksi/Supermaniksi. Kun kuulin, että Cavill oli roolitettu, en osannut yhdistää, kuka hän on, mutta kun sain selville, että kyseessä on Immortalsin (2011) päähahmon näyttelijä, niin toivoni hyvästä Supermanista tuntuivat katoavan. Cavill kuitenkin onneksi kantaa viittaa harteillaan tyylillä ja vetää sankarin roolin hyvin. Man of Steelissa Superman ei ole samanlainen rehti ja reipas partiopoika kuin Reeven elokuvissa, vaikka sitä kohti hahmo menee elokuvan kuluessa. Lisäpisteitä Cavillille pitää vielä antaa siitä, että hän treenasi itsensä oikeasti ihan tolkuttomaan kuntoon roolia varten. Olisi hän tosin voinut vielä järkyttävät rintakarvansa ajella pois. Tässä elokuvassa Superman ei ehdi kaikkialle ajoissa, vaan ihmisiä kuolee elokuvassa paljon. Se ratkaisu myös tuo hieman enemmän sisältöä hahmoon, sillä hän ei tunnu yhtä lailla voittamattomalta.

Voittamattomuuden tunnetta vie pois myös Michael Shannonin esittämä kenraali Zod, joka on parempi ratkaisu ensimmäiseksi vastustajaksi kuin Supermanin arkkivihollinen Lex Luthor, sillä Zod kykenee samaan kuin Superman, mikä tekee hänestä erittäin vaarallisen hahmon. Shannon esittää roolinsa hyvin ja tuo esille Zodin hulluuden lisäksi sen, että hahmon ajattelussa ja toiminnassa on järkeäkin.

     Amy Adams esittää toimittaja Lois Lanea, joka iskee silmänsä Supermaniin. Adamsin suoritus elokuvassa on toimiva, vaikka aluksi hahmo hieman ärsyttää. Onneksi Lois ei ole tässä yhtä avuton neito kuin Reeven elokuvissa.
     Diane Lane on jopa hieman koskettava Clarkin ihmisäitinä, Martha Kentina. Hänen hahmoaan olisi voinut olla hieman enemmän, esimerkiksi flashbackeissa, mutta se olisi vienyt aikaa pois muulta tarinalta.
     Flashbackeissa käytetään enimmäkseen aikaa siihen, kun Kevin Costnerin esittämä Jonathan Kent ohjaa Clarkia kulkemaan elämässä hyvään suuntaan. Costnerin suoritus ei ole päätähuimaava, mutta hänenkin osuutensa elokuvassa on koskettava.
     Russell Crowe esittää Clarkin oikeaa isää, Jor-Elia. Crowe vetää tuttuun tapaansa hyvin, vaikka suurimmaksi osaksi hahmo vain puhuu seisoessaan tai kävellessään. Onneksi hahmo pääsee toimintaan alussa Kryptonilla. Hassua, että kummankin Clarkin isän esittäjistä on näytellyt myös Robin Hoodia - Kevin Costner elokuvassa Robin Hood - varkaiden ruhtinas (Robin Hood: Prince of Thieves - 1991) ja Russell Crowe elokuvassa Robin Hood (2010).
     Muissa rooleissa nähdään Laurence Fishburne Daily Planetin pomona, Perry Whitena, Harry Lennix kenraali Swanwickinä, Richard Schiff tohtori Emil Hamiltonina, Antje Traue Zodin kätyrinä, Faora-Ulina ja Ayelet Zurer Kal-Elin äitinä, Lara Lor-Vanina, jonka suoritus on todella heikko. Muut äsken mainituista vetävät roolinsa toimivasti.

Joku selvästi huomasi Warner Brosilla, että Nolanin synkät Batman-elokuvat toimivat ja Supermanille päätettiin kokeilla samaa, "realistisempaa" kosketusta. Man of Steelissa on muutamia hauskoja hetkiä, kuten Clarkin kosto ärsyttävälle rekkakuskille, mutta suurimmaksi osaksi elokuva on erittäin vakava ja synkkä. Aiempien Superman-elokuvien ollessa valoisampia, teki hyvää nähdä toivon symboli karummassa maailmassa. Vai miltä kuulostaa näky, jossa Superman hukkuu pääkalloihin? Monet eivät kuitenkaan tästä ratkaisusta pitäneet ja huomiota eritoten sai se, että Superman tappaa. Internet oli täynnä vihapuhetta, kuten myös vitsikuvia siitä, ettei Superman tapa. Minun mielipiteeni on, että Superman voi tappaa, jos siltä tuntuu. Minulle Supermanin synkistäminen toimi erittäin hyvin.

Vaikka elokuva onkin tumma ja tyly, niin Supermanin teemana on aina ollut toivo - sitähän puvun iso S-kirjain edustaa. Superman on toivo ihmiskunnalle, yhtä lailla kuin ihmiskunta on toivo Supermanille. Sitä Jonathan Kent on opettanut Clarkille pienestä pitäen. Clarkin päässä pyörivä "Kuka minä olen?" -kysymys tuodaan hyvin esille läpi Man of Steelin ja laittaessaan Supermanin asun päälleen, hän saa kysymykseensä viimein vastauksen.

Man of Steelin voi jakaa helposti kolmeen osaan/näytökseen. Ensimmäisessä osassa ollaan Kryptonilla, jonka kulttuuria ja teknologiaa näytetään noin 20 minuuttia kestävässä introssa. Siinä myös esitellään hyvin elokuvan pahis, kenraali Zod.

Toisessa osassa keskitytään Lois Laneen, kun hän tutkii, kuka on Superman ja kun Clark Kent yrittää selvittää, kuka hän itse on. Toinen osa on paikoitellen hieman oudosti rakennettu, sillä se hyppii paljon tapahtumasta toiseen ja sisältää flashbackeja Clarkin nuoruudesta. Tämä poikkeaa alkuperäisestä Supermanista (1978), jossa käytiin yksinkertaisen selkeästi läpi Clarkin elämä. Ratkaisu saa Man of Steelin muistuttamaan hieman Batman Beginsiä (2005), muttei yhtä toimivasti.

Kolmannessa osassa Zod joukkoineen saapuu Maahan. Yksi elokuvan jännittävimmistä kohdista on, kun kaikkialla maailmassa televisiot alkavat lähettämään Zodin viestiä ihmisille, joka alkaa toistuvalla lauseella ja tekstillä: "You are not alone." Ainoa ongelma kohtauksessa on, että kyseinen viesti alkaa näkyä kaikkialle maailmassa illalla, mikä on mahdotonta, sillä toisella puolella Maapalloa pitäisi olla päivä. Viestistä päästään nopeasti toimintaan, joka tulee lähes kerralla, 40 minuuttisena tulituksena, jossa on vain muutamia hengähdystaukoja. Lähes kaikki toiminta tulee vasta kolmannessa osassa, vaikka alussa hieman taistellaan.

Man of Steel on kuvattu hyvin, vaikka sisältää paljon heiluvaa käsivarakuvaa. Zack Snyderin tavaramerkkeihin kuuluvia hidastuskuvia ei ole käytetty hirveästi, mutta outoja, äkillisiä zoomauksia elokuvassa on paljon. Elokuvassa on myös useita linssiheijastuksia, joista ohjaaja J.J. Abrams olisi varmasti ylpeä. Lähikuvia on paljon, etenkin flashbackeissa Kentin maatilalla. Elokuva on värimääritelty useassa kohdassa erittäin lämpimäksi, muttei kuitenkaan niin kellertäväksi kuin Snyderin elokuva 300 (2006). Tehosteet ovat huikeita. Kryptoniin on suunniteltu uudenlainen tyyli ja siellä nähdään avaruusaluksia, laseraseita ja otuksia, jotka tuovat mieleen oliot elokuvasta Avatar (2009). Kryptonin tuhoutuminen näyttää myös hienolta. Lopputaistelu, jossa Smallville ja Metropolis saavat kunnolla kyytiä, on toteutettu upeasti. Sortuvat talot ja turpaanveto ilmassa ovat nannaa silmille. Huono kohta, joka pisti silmään, on kun Superman lentää savannin yli. Jokin siinä kuvassa ei vain toimi yhtään.

Musiikista elokuvassa vastaa Hans Zimmer, joka on jälleen säveltänyt hienon soundtrackin. Vanha klassinen Supermanin lallattelutunnari on poissa ja tilalla on täydellisen eeppinen jymistely. Parasta antia soundtrackilla ovat herkkä Goodbye My Son, pitkä Terraforming, lopputaistelukappale You Die or I Do, ensilentobiisi Flight ja lopputekstikappale/tunnusmusiikki What Are You Going to Do When You're Not Saving the World?. Saman säveltäjän mukanaolo tuo vielä enemmän tuntua, että Man of Steel jatkaa Yön ritari -trilogian hengessä. Samaa henkeä tuo myös elokuvan logon näkyminen vasta, kun lopputekstit alkavat.

Man of Steelissa on monia easter eggejä, eli viittauksia muihin elokuviin tai tässä tapauksessa muihin DC Comicsin sarjakuviin liitännäisiin asioihin. Supermanin arkkiviholliseen, Lex Luthoriin viitataan useasti. Hänen yhtiönsä LexCorpin logo näkyy moneen otteeseen elokuvan aikana. Myös muihin supersankareihin viitataan. Wayne Enterprisesin logo näkyy satelliitin kyljessä ja kohtauksessa, jossa Clark Kent vajoaa mereen, näkyy kaksi valasta, jotka monet yhdistävät Aquamaniin. Reeven elokuviin viitataan myös, kun Henry Cavillin naama muuttuu nopeasti Christopher Reeven naamaksi ja siitä takaisin Cavilliksi. Tarkkaavaisimmat katsojat huomaavat sen varmasti, mutta muille vihjeenä, että se tapahtuu, kun Superman on tuhoamassa maailmanmoottoria. Snyder on piilottanut viittauksia muuhun tuotantoonsa, joista itse huomasin dialogillisen yhteyden elokuvaan 300. Kovimmat fanit huomaavat varmasti vielä enemmänkin easter eggejä. Myös vanha kunnon "The Wilhem Scream" on bongattavissa elokuvan loppupuolella.

Pari lisämietettä elokuvasta:
- Miten Superman treenaa? Hän on aina lihaksikas, mutta millä hän pitää kuntonsa hyvänä? Ei varmasti pelkkä salilla käyminen ole tarpeeksi hänelle.
- Miksi mittatilaus-Superman-asu on melkein 20 000 vuotta vanhassa kryptonilaisessa aluksessa valmiina?

Blu-rayn kuvanlaatu on täydellistä, kuten voi arvatakin. Lisämateriaalina Blu-raylla on kolme, yhteensä lähes tunnin kestävää Behind the Scenes Featurettea: Strong Characters, Legendary Roles, jossa puhutaan Supermanista ja hahmon vaikutuksesta nykymaailmaan; All-Out Action, jossa näytetään, miten näyttelijät valmistautuivat fyysisesti vaativiin rooleihinsa; ja Krypton Decoded, jossa esitellään lyhyesti elokuvan kryptonilaisia asuja ja teknologiaa. Mukana myös Supermanin 75-vuotisjuhlan kunniaksi tehty lyhytanimaatio, jossa Superman lentää kautta oman historiansa ja jostain kumman syystä Man of Steel Blu-ray sisältää Hobitti - Odottamattoman matkan (The Hobbit: An Unexpected Journey - 2012) extroista revityn New Zealand: Home of Middle-earth -pätkän, jonka mukanaololle ei ole mitään järkevää selitystä. Lisämateriaali ei sisällä suomenkielistä tekstitystä.

Yhteenveto: Man of Steel jakaa paljon mielipiteitä, mutta minun mielestäni se on paras Superman-elokuva. Se nimittäin sai minut innostumaan hahmosta. Siinä on onnistuneesti yhdistettynä tarinaa ja täyslaidallinen toimintaa. Paikoitellen mukana hieman kökköä dialogia ja kyllähän siitä saisi leikattua sekunteja sieltä täältä, että se olisi muutaman minuutin lyhyempi, mutta se toimii hyvin lähes kaksi- ja puolituntisena. Vaikkei Man of Steel jatkanutkaan Yön ritari -trilogiaa, niin se aloitti uuden jatkumon DC Comicsin sankareille ja teki sen hyvin. Ihan lapsille elokuva ei sovellu synkkyytensä takia, mutta nuorisolle elokuva toimii takuulla. Hölmöintä elokuvassa on koodeksi, jota Zod jahtaa. Sen olisi voinut jättää pois elokuvasta, sillä kovin moni ei varmaan muista sitä elokuvan loputtua. Nyt olen valmis Batman v Supermaniin ja toivon, että sankarien yhdistäminen yhteen elokuvaan on toimiva ratkaisu. Man of Steel on erittäin viihdyttävä elokuva ja toimii yhä monen katsomiskerran jälkeen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.henrycavill.org
Man of Steel, 2013, Warner Bros. Entertainment Inc, Legendary Pictures