Arvostelu: Anger Management (2003)

ANGER MANAGEMENT

Ohjaus: Peter Segal

Pääosissa: Adam Sandler, Jack Nicholson, Marisa Tomei, John Turturro, Luis Guzmán, Krista Allen, January Jones, Jonathan Loughran, Allen Covert, Kurt Fuller, Lynne Thigpen, Woody Harrelson, Nancy Carell, John C. Reilly ja Harry Dean Stanton

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 46 minuuttia

Ikäraja: 12

Anger Management on Adam Sandlerin ja Jack Nicholsonin tähdittämä komediaelokuva. Leffan idea lähti liikkeelle entisen jalkapalloilija Conrad Gooden baaritappelusta, minkä pohjalta David S. Dorfman työsti käsikirjoituksen vihaongelmaisesta miehestä, joka joutuu terapiaan. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2002 ja lopulta Anger Management sai maailmanensi-iltansa 5. maaliskuuta 2003 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys, mutta sai ristiriitaiset arviot kriitikoilta. Itse katsoin leffan vasta yli kymmenen vuotta sen ilmestymisen jälkeen ja pidin sitä ihan hauskana. Kun huomasin Anger Managementin täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa elokuvan uudestaan ja arvostella sen.

Lentokoneessa sattuneen väärinkäsityksen vuoksi yleensä ujo ja rauhallinen Dave Buznik määrätään kuukauden mittaiseen kiukkuterapiaan. Hänen terapeuttinaan toimii eksentrinen tohtori Buddy Rydell, joka koettelee Daven hermoja päivä päivältä enemmän.

Pääroolissa Dave Buznikina nähdään Adam Sandler, joka voi tuntua monista heti luotaantyöntävältä ajatukselta, mutta Sandlerin mukanaolon ei kannata antaa häiritä. Anger Management on yksi Sandlerin parhaista elokuvista ja Sandler tekee leffassa yhden parhaista roolitöistään - luultavasti sen takia, ettei kyseessä varsinaisesti ole Sandlerin oma elokuva, hän vain näyttelee siinä. Sandler tekeekin huomattavasti tavanomaista rauhallisempaa työtä ja vaikka mukana onkin hahmon äkillisiä kiukunpurkauksia, ei homma äidy Sandlerin puolelta miksikään typeräksi pelleilyksi. Hahmona Dave on varsin pidettävä tyyneydessään ja onkin huvittavaa, että juuri hän joutuu kiukkuterapiaan. Davella on muuten yksi leffahistorian veikeimmistä ammateista: hän suunnittelee vaatteita lihaville kissoille!

     Toinen elokuvan tähti on Jack Nicholson, joka näyttelee tohtori Buddy Rydelliä, Daven terapeuttia, jolla on hyvin omanlaiset ja kummalliset tavat hoitaa potilaitaan. Mahtava Nicholson revittelee veijarimaisesti läpi elokuvan ja hän tekee Buddystä mulkeron, josta ei voi olla tykkäämättä. Sandlerin ja Nicholsonin kemiat iskevät hyvin yhteen ja kaksikon erilaisia terapiapuuhia on hilpeää katsoa.

Elokuvassa nähdään myös Marisa Tomei Daven tyttöystävänä Lindana, Kurt Fuller Daven pomona Frankina, Allen Covert Lindan perään haikailevana Daven työkaverina Andrew'na, John Turturro, Luis Guzmán, Krista Allen, January Jones ja Jonathan Loughran Buddyn muina potilaina Raivotaistelijat-kiukkuterapiaryhmässä, Woody Harrelson prostituoituna Galaxiana ja John C. Reilly Daven lapsuudenkiusaajana Arniena. Sivunäyttelijätkin hoitavat hommansa hyvin, erityisesti Turturro äkkipikaisena Chuckina.

Anger Management toimi minulle paremmin toisella katselukerralla. Sandler on komediatähtenä itsellenikin hieman ailahteleva tapaus ja suuri osa hänen filmeistään kallistuu kehnon puolelle. Hän kuitenkin näyttää osaavansa, kun ei ole itse ohjaksissa millään lailla ja sama tapahtuu myös tässä. Hänen ja Nicholsonin kohtauksia on ilo seurata. Elokuvan premissi tyynestä miehestä, joka päätyy kiukkuterapiaan on veikeä ja siitä on saatu aikaan oikein kelpo hyvän mielen leffa. Ihan loppuhuipennuksessaan elokuva äityy turhan siirappiseksi ja suureksi, mutta ennen sitä elokuva on parhaimmillaan jopa todella hyvä.

Ei kyseessä mikään erityisen hulvaton komedia ole, mutta sen aikana pääsee hekottelemaan aina silloin tällöin ja hymähtelemään tyytyväisenä. Miellyttävä yleishenki pitää hymyä katsojan kasvoilla. On jo hupaisaa, mistä koko homma lähtee liikkeelle ja osuvaa, kuinka väärinkäsitys paisutellaan sivustaseuraajien ja median puolesta kohtuuttomiin mittoihin. On vielä hilpeämpää, kuinka agitaattori-Buddyn terapiasessiot muuttuvat yhä vain pahemmiksi yrityksiksi saada Dave kiehumaan raivosta ja sitä kautta erilaisiksi opetusnäpäytyksiksi. Buddy pistää Daven vähän väliä ahtaalle ja seuraa sitten sivusta, kuinka Dave toimii näissä tilanteissa. Davea käy sääliksi, mutta samalla katsojakin huvittuu tapahtumista. 

Elokuvan ohjauksesta vastaa Peter Segal, jonka aiemmat työt Mies ja alaston ase 33 1/3 - Viimeinen solvaus (The Naked Gun 33⅓: The Final Insult - 1994) ja Pähkähullu professori 2: Klumpit (Nutty Professor II: The Klumps - 2000) eivät ole mitään erityisiä taidonnäytteitä. Anger Management onkin niitä selvästi laadukkaampi teos, Segalin tehdessä jotain omaa jatko-osien sijaan. David S. Dorfmanin käsikirjoitus on mainio ja hän on keksinyt vekkulimaisia skenaarioita Daven päänmenoksi. Leffa on myös sujuvasti kuvattu ja leikattu. Lavastukset ja asut ovat oivalliset ja äänimaailmakin on toimivasti rakennettu, Teddy Castelluccin musiikkien lisätessä leffan kepeää ilmapiiriä.

Yhteenveto: Anger Management on kelpo komediaelokuva, jonka veikeä premissi vie mukavasti mukanaan. Adam Sandler tekee yhden uransa parhaista roolitöistä leffan pääosassa Davena, mutta Jack Nicholson varastaa toki show'n terapeutti Buddynä. On hilpeää seurata, kuinka tyyni Dave joutuu kiukkuterapiaan ja kuinka omalaatuinen Buddy riepottelee tätä mielensä mukaan. Tämä johtaa moniin hassuihin hetkiin, joskin mistään hulvattoman hauskasta leffasta ei voida puhua. Pääasiassa homma toimii erittäin oivallisesti, mutta loppuhuipennus lässähtää hieman siirappisuutensa ja turhan massiivisuutensa kanssa. Peter Segalin ohjaus toimii ja teknisiltäkin ansioiltaan leffa on pätevästi tehty. Anger Management on vekkuli leffa, jonka katselua suosittelen, jos etsit helppoa hyvän mielen hömppää elokuvailtaasi. Sandlerin ja Nicholsonin kemiat iskevät täysillä yhteen ja kaksikon kommelluksia on viihdyttävää seurata. Elokuvan pohjalta tehtiin kymmenisen vuotta myöhemmin televisiosarjasovitus Terapian tarpeessa (Anger Management - 2012-2014), mutta heikolla menestyksellä ja sarja lopetettiinkin kesken kaiken jo kahden tuotantokauden jälkeen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.8.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Anger Management, 2003, Happy Madison Productions, Revolution Studios, Jack Giarraputo Productions, Anger Management LLC

Arvostelu: X-Men: First Class (2011)

X-MEN: FIRST CLASS (2011)

Ohjaus: Matthew Vaughn
Pääosissa: James McAvoy, Michael Fassbender, Jennifer Lawrence, Rose Byrne, Nicholas Hoult, January Jones ja Kevin Bacon
Genre: supersankarielokuva, toiminta
Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia
Ikäraja: 12

20th Century Fox jatkoi X-Men -sarjaa esiosilla. Edellinen elokuva, X-Men Origins: Wolverine (2009) ei ollut niin toimiva kuin odotti, joten tarina Professori X:n ja Magneton alkuperistä tuntui hieman epäilyttävältä, että onnistuisiko se. Kevään ja kesän vaihteessa vuonna 2011 kävin katsomassa X-Men: First Classin ja kyllä, se onnistui.

Erik Lensherr metsästää äitinsä tappajaa, tohtori Klaus Schmidtiä. Charles Xavier ja Raven Darkholme pyydetään mukaan CIA:n tehtävään saada kiinni Sebastian Shaw, joka juonittelee Neuvostoliiton kanssa. Heille selviää, että Schmidt ja Shaw ovat yksi ja sama henkilö, joten he päättävät ryhtyä yhteistyöhön. Xavier ja Lensherr alkavat etsiä muita mutantteja luodakseen ryhmän, josta tulisi tulevaisuudessa X-Men.

James McAvoy on täydellinen valinta nuoreksi Charles Xavieriksi/Professori X:ksi. McAvoy kykenee näyttämään paljon tunteita kasvoillaan ja muuttuu elokuvassa onnistuneesti johtajahahmoksi. Hahmosta on myös saatu hyvin tehtyä erilainen kuin Patrick Stewartin Xavierista, mutta hahmo tuntuu silti samalta.
     Michael Fassbender on loistava nuorena Erik Lensherrinä/Magnetona. Fassbender pystyy olemaan uhkaavampi kuin Ian McKellen X-Men -trilogiassa (2000-2006). Fassbenderillä on karismaa ja on varmaa, että hänestä tulee vieläkin suurempi näyttelijä tulevaisuudessa. McAvoyn ja Fassbenderin kemia ystävinä - lähes veljinä - on toimivaa ja siihen uskoo. Magneton kypärä on tyylikkäämpi kuin McKellenin.
     The Hunger Games -tähti (2012-2015) Jennifer Lawrence vetää hyvän suorituksen nuorena Raven Darkholmena/Mystikkona. Lawrence tuo hyvin esille hahmon pelot ulkonäkönsä ja mutaationsa takia.
     Muistan, kun tajusin elokuvateatterissa, että Petoa esittää pikkupoika elokuvasta About A Boy (2002). Nicholas Hoult on selkeästi kasvanut - ei vain pituudeltaan, vaan myös näyttelijänä. Hoult vetää hyvän suorituksen Hank McCoyna/Petona. X-Men: First Classin Peto on karmivampi kuin aiemmin nähty X-Men: The Last Standissa (2006) ollut Kelsey Grammerin Peto.
     Rose Byrne esittää CIA-agentti Moira MacTaggertia. Byrnen suoritus on hyvä, mutta hahmo ei ole kovin muistettava.
     January Jones näyttelee elokuvassa Emma Frostia, hahmoa joka esiintyi lyhyesti X-Men Origins: Wolverinessa. Hahmo ei kuitenkaan voi olla sama molemmissa elokuvissa, sillä tässä elokuvassa hahmo on pahis, eikä niin nuori kuin Wolverinessa. Hahmo on hyvä lisäys, mutta toivon silti, että hahmo nähtäisiin vielä hyviksenä X-Men -tiimissä.
     Pääpahis elokuvassa on Kevin Baconin esittämä Sebastian Shaw. En fanita Baconia, mutta hän vetää hyvän suorituksen tässä elokuvassa, vaikka hän voisi jättää hölmön hurmurihymynsä pois.
     Mukana on uusia mutantteja, joita monet eivät luultavasti tunnista, kuten Angel (Zoë Kravitz), Azazel (Jason Flemyng), Riptide (Alex González), Banshee (Caleb Landry Jones), Darwin (Edi Gathegi) ja Alex Summers (Lucas Till). William Stryker esiintyy lyhyesti elokuvassa ja tällä kertaa häntä näyttelee Don Creech. Yksi elokuvan parhaista kohtauksista sisältää nopean cameon yhdeltä sarjan hahmoista.

X-Men: First Class tapahtuu kylmän sodan aikoihin ja Kuuban ohjuskriisin yhdistäminen elokuvaan on erittäin hyvä ja toimiva ratkaisu. On tavallaan huvittavaa miettiä, että mutantit olisivat vaikuttaneet USA:n ja Neuvostoliiton väleihin. Elokuvan ajankuva on hyvin mietitty. Ohjaaja Matthew Vaughn on tiennyt, mitä haluaa elokuvalta ja sen näkee selvästi, sillä elokuva kulkee eteenpäin erittäin varmalla otteella. Toisin kuin X-Men Origins: Wolverine, X-Men: First Class toimii omana kokonaisuutena, jolla voi saada ihmiset innostumaan sarjasta.

Elokuvassa on myös paljon tunteita mukana. Magneton viha äitinsä kuoleman jäljiltä on koskettavaa ja katsojana haluaa nähdä, että hahmo saisi kostettua. Joidenkin mutanttien viha ihmisiä kohtaan tulee ymmärrettävämmäksi ja elokuva saa katsojan miettimään, kummalla puolella on oikeasti parempi olla. Lopussa, kun Magneto viimein liikuttaa kolikkoa, jännitys ja tunteet tulevat voimakkaina. Ja kuten jo aiemmin sanoin, Xavierin ja Magneton ystävyys ja veljeys tulee täysillä esille elokuvassa.

Tehosteet elokuvassa ovat tyylikkäitä. Tehosteet ovat hillitympiä kuin monissa muissa Marvel-elokuvissa nykyään, mikä saa katsojan keskittymään paremmin tarinaan. Tehosteita tietenkin on silti paljon. Lopputaistelu etenkin on erittäin hieno. Mystikon muodonmuutos on taitavasti toteutettu. Myös hahmon maskeeraus, kuten myös Azazelin ja Pedon maskeeraukset ovat loistavia. Huonoin tietokonetehoste on kuva yhden hahmon suun sisältä, jolta Erik repäisee voimiensa avulla metallihampaan irti. Siinä CGI (Computer Generated Images) ei toimi, mutta muuten elokuva on visuaalisesti upea. Lopussa oleva kohtaus, jossa hahmojen ympärillä olevat seinät on peitetty peileillä, on todella hieno.

Kuvaus elokuvassa on tehty taidokkaasti. Vaughnin tuttuun tyyliin elokuvassa käytetään paljon laajakuvaobjektiivia, mikä tekee kuvasta laajemman, mutta välillä vääristää kuvan reunoja liikaa. Elokuva on leikattu hyvin ja paras osuus leikkauksellisesti on treenaamiskohtaus Xavierin kartanolla, joka on hyvin ja hauskasti toteutettu. Hahmot pääsevät vihdoin käyttämään klassisia keltasinisiä asujaan. Henry Jackmanin musiikki on todella hyvää ja etenkin Magneton teemamusiikki on erittäin rautainen, jota jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan. Kuuntelen sitä itse asiassa juuri tällä hetkellä. Elokuvassa on myös hieman koomisesti käytetty Dressmannin mainoksissa kuultavaa kappaletta, Booker T & The MG's:n "Green Onions".

X-Men: First Classin yhdistäminen samaan tarinaan X-Men Origins: Wolverinen kanssa on todella vaikeaa, sillä tarinat eivät täysin kohtaa. X-Men: First Classin voi tietenkin ajatella omana elokuvanaan, mutta se silti yhdistetään muuhun sarjaan, joten tässä yhdistämisen ongelmia: Kuten jo aiemmin sanoin, niin Emma Frost ei voi olla sama hahmo kummassakin elokuvassa. First Classissa hän on pahis ja selkeästi aikuinen nainen, kun taas X-Men Originsissa hän on todella nuori ja First Class tapahtuu aiemmin. SPOILER! Xavier päätyy tässä elokuvassa jo pyörätuoliin, mutta X-Men Originsin mukaan hän pystyisi kävelemään vielä kaljuna ollessaan. Myös alkuperäisen trilogian tarinaan elokuvaa voi olla vaikeaa sovittaa mukaan, sillä X-Menissä (2000) sanotaan, että ensimmäiset X-Menin jäsenet olivat Kyklooppi, Storm ja Jean Grey, joista yhtäkään ei näy tässä elokuvassa. Toisaalta X-Men: First Class toimisi alkuperäisen trilogian kanssa, mutta ei jos X-Men Origins lisätään mukaan. Ja kuten sanoin kappaleen alussa, niin tätä elokuvaa voi miettiä omana kokonaisuutenaan, jos ei halua aivojaan solmuun pohtiessaan asiaa liikaa.

Blu-rayn kuvanlaatu on huikea. Joidenkin hämärissä tapahtuvien kohtauksien taustat ovat hieman rakeisia, mutta se on ymmärrettävää. Lisämateriaalina elokuvassa on interaktiivinen "Cerebro: Mutant Tracker", jossa pääsee tutustumaan hieman sarjan mutantteihin. Mukana myös "Children of the Atom" -kokonaisuus, johon kuuluvat pätkät "Second Genesis", "Band of Brothers", "Transformation", "Suiting Up", "New Frontier: A Dose of Style", "Pulling Off the Impossible" ja "Sound and Fury", jotka kestävät yhteensä yli tunnin. Ja kuten yleensä, mukana on poistettuja kohtauksia. Lisämateriaali sisältää suomenkielisen tekstityksen.

Yhteenveto: X-Men: First Class on ehdottomasti tähän asti paras sarjan elokuvista. Se on toimiva paketti, joka pärjää paremmin yksinään kuin muut sarjan elokuvat. Se aloittaa myös hienosti uuden "vanhan ajan X-Men -sarjan". Siinä on loistavat päätähdet ja ohjaaja. Tarina on hyvä ja tehosteet upeita. Toivottavasti tämän kaltaisia X-Men -elokuvia saadaan tulevaisuudessakin. Harmi, ettei Vaughn palannut ohjaamaan seuraavia elokuvia, sillä hän teki upeaa työtä tämän kanssa. Sarjakuvien fanien on pakko saada tämä hyllyynsä. Suosittelen elokuvaa sarjakuvaelokuvien ystäville, sillä kyseessä on yksi Marvelin parhaista sarjakuviin pohjautuvista elokuvista.

Kirjoittanut: Joonatan, 24.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.xmenmovies.wikia.com
X-Men: First Class, 2011, 20th Century Fox Film Corporation, Dune Entertainment