Näytetään tekstit, joissa on tunniste Larry the Cable Guy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Larry the Cable Guy. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Arvostelu: Cars 3 / Autot 3 (2017)

CARS 3 (2017)

AUTOT 3



Ohjaus: Brian Fee
Pääosissa: Owen Wilson, Cristela Alonzo, Tony Shalhoub, Guido Quaroni, Nathan Fillion, Larry the Cable Guy, Armie Hammer, Chris Cooper, John Ratzenberger, Bonnie Hunt ja Bob Peterson
Genre: animaatio, draama
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
Ikäraja: 7

Pixar-animaatioyhtiön Cars (2006), eli suomeksi Autot oli suuri kassamagneetti, joten jatkoa tietty seurasi. Cars 2, eli Autot 2 ilmestyi kesällä 2011 ja se oli myös iso hitti, minkä lisäksi rahaa kertyi kaikenlaisista oheistuotteista, joita monet autoista intoilevat lapset halusivat. Jälleen olisi siis jatkoa tiedossa ja kolmannen osan suunnittelu alkoikin hyvin nopeasti toisen osan ilmestyttyä. Cars 3, eli Autot 3 ilmestyi Yhdysvalloissa kesäkuussa ja nyt se on saapunut myös meillekin Suomeen katseltavaksi. Itse en erityisemmin odottanut elokuvan ilmestymistä. Aikoinaan Pixar oli tunnettu siitä, että yhtiöltä ilmestyi uusia ja hienoja animaatioita, mutta tällä vuosikymmenellä on ilmestynyt enemmän aiempien leffojen jatko- tai esiosia (Toy Story 3, 2010, Autot 2, Monsters University, 2014, Finding Dory, 2016) kuin uusia tarinoita (Brave, 2012, Inside Out, 2015, Good Dinosaur, 2015). Olin enemmän innoissani tulevasta Cocosta (2017), sillä se olisi jälleen uusi seikkailu. Kiinnostukseni heräsi kuitenkin Autot 3:a kohtaan, kun se alkoi saamaan positiivisia arvioita, mikä oli yllättävää, sillä edeltäjää suorastaan inhottiin. Menin tänä aamuna katsomaan elokuvaa yhdessä tyttöystäväni kanssa, sillä katsoimme edeltäjätkin yhdessä. Toiveikkaana istuin alas ja pistin 3D-lasit päähäni, mutta valitettavasti poistuin salista pettyneenä...

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Autot ja Autot 2!

Paljon nopeampien uusien autojen ilmestyessä kisoihin mukaan, vanha konkari Salama McQueen ottaa taukoa ja yrittää keksiä keinon, miten hän voisi päihittää uuden kisasuosikin, Jackson Myrskyn.

Salama McQueen (Owen Wilson) on monien hahmojen mukaan vanhentunut ja jotkut ovat jopa sitä mieltä, että hänen kuuluisi jo poistua kilpailuista ja jäädä eläkkeelle. Salama on kuitenkin yhä sama kisaintoilija kuin aiemminkin, jolloin hän ei suostu kuuntelemaan muita, vaan yrittää kaikkensa, vaikka epäonnistuisikin kerta toisensa perään. Tämä on oikein mainio idea hahmon uudelle kehityskaarelle, sillä ensimmäisessä osassa hän oli juuri sellainen tulokas, joka hänen inhoamansa Jackson Myrsky on nyt. Valitettavasti Salamassa ei ole ulkoisesti mitään muutosta ja hän kuulostaakin yhä ihan samalta, jolloin hänen vanhentumisensa ei ole erityisen vakuuttavaa. Hahmona hän on kuitenkin yhä mainio, jonka ansiosta hänen uusia seikkailuitansa katsoo ihan mielellään.
     Edellisistä osista tutut Syylari Cityn hahmot tekevät paluun, mutta vain keltaisen Luigin (Tony Shalhoub) ja tämän vähäsanaisen ystävän Guidon (Guido Quaroni) osuus on oikeasti merkittävä, sillä he kulkevat Salaman mukana, tämän lähtiessä treenaamaan kauas pikkukylästä. Salaman kuljetusrekka Makekin (kaikissa Pixar-leffoissa ääninäyttelevä John Ratzenberger) kulkee päähahmon mukana, mutta hinausauto Martti (Larry the Cable Guy) ja Salli-neiti (Bonnie Hunt) nähdään lähinnä vain kannustamassa Salamaa kisakohtauksissa. Sheriffi (Michael Wallis), Klainari (Lloyd Sherr), Kessu (Paul Dooley), Puna (Jerome Ranft), Floora (Jenifer Lewis), Ramone (Cheech Marin) ja Lizzie (Katherine Helmond) ovat kyllä taustalla, mutta yksikään heistä ei pääse esille.
     Uutena tärkeänä hahmona esitellään keltainen Cruz Ramirez (Cristela Alonzo), joka valmentaa Salamaa, muttei tunnu tietävän kisaamisesta mitään. Cruz tuntuukin lähinnä vain pitävän autozumba-tunteja hänelle, eikä varsinaisesti auta häntä ajamaan nopeammin ja paremmin. Alkupäässä hahmo vaikuttaa jokseenkin ärsyttävältä, vaikka hän on myös parissa kohtaa ihan huvittavakin, mutta onneksi rasittavuus katoaa, kun leffa kulkee eteenpäin. Tämä todella on onni, sillä Cruzin rooli kasvaa kaiken aikaa, jolloin hänestä olisi todella vaikea välittää, jos hän kävisi katsojan hermoille. Hahmo ei kuitenkaan ole erityisen mielenkiintoinen, joten ei hänestä kovin paljon muutenkaan välitä.
     Muita uusia hahmoja elokuvassa ovat rikas herra Sterling (Nathan Fillion), jonka huipputeknologisessa rakennuksessa Salama treenaa, ensimmäisessä leffassa esiintyneen Doc Hudsonin entinen mekaanikko Smokey (Chris Cooper), urpo kilpa-auto Cal (Kyle Petty), sekä Salaman inhoama Jackson Myrsky (Armie Hammer), joka on tottakai ylimielinen ollessaan muita nopeampi.
     Leffassa nähdään myös ensimmäisestä elokuvasta tutut Jasu Juntti (esittäjä vaihtunut Michael Keatonista leffan käsikirjoittaja Bob Petersoniin), Dinoco-yhtiön omistaja Tex (Humpy Wheeler) ja eläköitynyt kilpa-auto Kunkku (Richard Petty).

Elokuva alkaa vielä mainiosti, kun päästään saman tien näkemään vauhdikkaita kisoja. Leffan aloitusosuus tuntuu kuitenkin kestävän hieman liian kauan, kun näytetään, miten useat Salama McQueenin vanhat kilpailijat poistuvat eläkkeelle, kun uudet huipputeknologiset autot alkavat voittamaan jokaisen kisan. Salama ei kuitenkaan luovuta ja se lopulta käy hänelle kalliiksi, sillä eräässä kisassa hän romuttuu pahasti. Kun leffa siirtyy tästä traagisesta hetkestä (yllättävän helposti) neljä kuukautta eteenpäin, alkaa filmin taso laskea. Samalla myös tunnelma latistuu ja hyvin nopeasti katsojana huomaa, ettei oikein kiinnosta, saako Salama treenattua itsensä takaisin kuntoon, vai jääkö hän lopullisesti ulos kisoista. Elokuvan tempokin hidastuu, jolloin treenaamisosio tuntuu lähinnä vain junnaavan paikoillaan. Välillä leffa tuntuu vain kestävän ja kestävän, eikä homma etene mihinkään. Tarina tuntuu lainailevan liikaa asioita ensimmäisestä osasta eikä tarjoa mitään oikeasti uutta. Salaman täytyy tehdä paljon jotakin, jotta hän voisi osallistua ratkaisevaan kisaan voittaakseen ärsyttävän egopullistelijan. Tämän lisäksi leffassa kaipaillaan jatkuvasti Doc Hudsonia ja ensimmäisen leffan innokkuutta ja nuoruutta, jolloin huomaa itsekin toivovan katsovansa ensimmäistä Autot-filmiä eikä tätä. Toivoin jopa, että ruudulla pyörisi Autot 2, sillä vaikka se on aika typerä pätkä, siinä sentään tapahtuu kaiken aikaa jotain. Tässä elokuvassa ei outoa kyllä edes kertaakaan viitata sen tapahtumiin.

Autot 3 on aika tylsä elokuva. Sen huomasi ensinnäkin siitä, että kun luulin leffan olevan loppusuoralla ja vilkaisin kelloa, oli se vasta puolessa välissä. Toiseksi sen huomasi vieressä istuvasta perheestä, jonka lapsi (juuri elokuvan kohderyhmään kuuluva, noin viisi- tai kuusivuotias poika) näytti myös pitkästyneeltä ja tutki mieluummin 3D-lasejaan kuin katsoi valkokangasta. Kolmanneksi siitä tuntuu puuttuvan huumori lähes kokonaan. Leffa tarjoaa muutamat hymähdykset, mutta siihen se jää. Edes hömelö Martti ei saa aikaiseksi paria naurahdusta. Neljänneksi teos ei sisällä samanlaista kekseliäisyyttä kuin edeltäjänsä, jolloin katsoja pääsisi ihmettelemään, kuinka ihmisten kulttuurit on muutettu autoversioiksi. Turhia kohtia on mukana useita ja elokuvasta saisikin helposti katkottua vartin pois, jolloin se saisi pidettyä mielenkiinnon yllä. Onneksi kun tarina vie Smokeyn luo - mitä ennen tosin nähdään oivallisen viihdyttävä romurallikohtaus - taso paranee hieman ja mielenkiinto heräilee jälleen. Mukaan tulee hyviä kohtauksia ja katsoja alkaa kannustaa Salamaa voittoon. Kuitenkin kun loppuhuipennus, eli suuri kisa koittaa, ei tunnelmaa ole saatu kunnolliseksi, jolloin teoksen finaali on hyvinkin antiklimaattinen. Tavallaan se tuo Salama McQueenin tarinalle arvokkaan päätöksen, mutta samalla jää kaipaamaan jotain enemmän. Kokonaisuus on aika mitäänsanomaton, mutta kuitenkin ihan kiva. Tarina painottuu enemmän draaman kuin seikkailun puolelle, jolloin sen on vaikea tavoittaa kohdeyleisöä, minkä lisäksi vanhemmatkaan eivät luultavasti viihdy sen parissa, sillä draamafilmi puhuvista autoista ei kuulosta kovin viihdyttävältä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tunteet eivät ole hyvin luotuja, eikä elokuva saa katsojaa tuntemaan paljoa, jolloin lopputuloksena on hyvinkin keskinkertainen teos, joka vajoaa Pixarin heikoimpien joukkoon.

Animoinnista ei kuitenkaan voi sanoa mitään pahaa. Edeltäjiensä tapaan myös Autot 3 on tyylikästä silmäkarkkia. Itse autot ovat tuttua epärealistisempaa tyyliä, mutta jotkut taustat näyttävät lähestulkoon aidolta videokuvalta. Maisemat ovat näyttävästi toteutetut ja jälleen kerran kilpailuissa nähtävät kuvat kaahaavista autoista ovat suoraan kopioituja aidoista kisavideoista. Äänimaailma on myös upea. Moottoreiden äänet kuulostavat mahtavilta läpi elokuvan. Onkin harmi, että leffan käsikirjoitus ja ohjaus on aika lailla epäonnistunut. Autot 3 on Brian Feen esikoisohjaus ja sen myös huomaa. John Lasseter ohjasi sarjan edellisetkin elokuvat, joten hänen olisi pitänyt ohjata myös tämä, tuodakseen aloittamansa tarinan hyvään päätökseen. Musiikeista vastaa ensimmäisen osan (ja seitsemän muunkin Pixar-leffan) säveltänyt Randy Newman, joka on tehnyt mainiota työtä. Musiikeissa kuuluu tuttuja melodioita, joita hän on kierrättänyt Pixar-filmeissä, mutta se ei haittaa.

Pixar-elokuva kun on, niin Autot 3 sisältää tietysti piiloviittauksia, eli "easter eggejä". California Institute of the Artsin animointiluokkahuoneen numero A113 nähdään herra Sterlingin työhuoneen ovessa, WALL•E:sta (2008) tuttu Buy n Large -yhtiön logo vilahtaa pariin otteeseen ruudulla ja Toy Storysta (1995) tuttu Pizza Planet -auto esiintyy romurallikohtauksessa, minkä lisäksi kohtauksessa erään auton konepellissä on kuva Pixar-pallosta. Yhdessä treenikohtauksessa nähdään myös kuva tulevan Coco-leffan kaupungista televisioruudulla.

Yhteenveto: Autot 3 sisältää hyviä hetkiä, mutta kokonaisuutena se on jopa yllättävän pitkäveteinen elokuva. Tarina lainailee hieman liikaa sarjan aloitusosasta, muttei tee sitä kovin kiehtovasti, jolloin leffa ei koskaan nappaa kunnolla mukaansa. Tunnelmien luonti ei ole erityisen onnistunutta, eikä leffasta tunnu löytyvän tarpeeksi huumoria, vaan se vajoaa lähinnä draamailun puolelle. On kiva nähdä tutut hahmot taas mukana, mutta heillä ei valitettavasti ole paljoa tekemistä elokuvan aikana. Salama McQueen on yhä hyvä päähenkilö, mutta hänen "vanhuuttaan" ei tuoda tarpeeksi hyvin esille. Cruz Ramirez on aluksi ärsyttävä, mutta muuttuu onneksi pidettäväksi hahmoksi. Loppuhuipennus ei ole kovin ihmeellinen ja jättää katsojan aika kylmäksi. Visuaalisesti elokuva on kuitenkin upea, kuten myös äänimaailmaltaan - käsikirjoitus ei vain toimi kovin kummoisesti. Autot 3:a on vaikea suositella kenellekään, sillä näytöksessä tuli huomattua, että se voi olla pitkäveteinen sekä aikuisille että lapsille. On siinä varmaan kuitenkin tarpeeksi viihdyttävyyttä, jotta sen jaksaa helposti katsoa läpi. Kyseessä on kuitenkin yksi Pixarin heikoimmista teoksista, ellei jopa heikoin, sillä tähän mennessä sillä tittelillä kulkeva Autot 2 sentään viihdytti läpi koko kestonsa. Elokuvaa parempi on sitä ennen nähtävä lyhytanimaatio "Lou", joka sai kosketettua katsojaa paremmin viidessä minuutissa kuin Autot 3 varttia vaille kahdessa tunnissa. Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt (mutta aika tarpeeton) pätkä Martista. Toivon, että tämä tosiaan on sarjan päätösosa, sillä olisi täysin turhaa enää jatkaa tarinaa ilman todella hyvää syytä. Pixar on ilmoittanut keskittyvänsä jatkossa uusiin tarinoihin ja jättävänsä jatko-osat taakseen, mitä todella toivon tapahtuvaksi.




Kirjoittanut: Joonatan, 28.7.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Cars 3, 2017, Pixar Animation Studios, Walt Disney Pictures

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Arvostelu: Cars 2 / Autot 2 (2011)

CARS 2 (2011)

AUTOT 2



Ohjaus: John Lasseter ja Brad Lewis
Pääosissa: Larry the Cable Guy, Owen Wilson, Michael Caine, Emily Mortimer, John Turturro, Eddie Izzard, Thomas Kretschmann, Tony Shalhoub, Guido Quaroni, Bonnie Hunt, Paul Dooley, Lloyd Sherr, Jason Isaacs ja John Ratzenberger
Genre: animaatio, toiminta, seikkailu, komedia
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 7

Vuoden 2006 Cars, eli suomalaisittain Autot oli suuri menestys ja kriitikot pääasiassa pitivät elokuvasta. Leffan oheistuotteina tehdyt autolelut yms. myivät myös erinomaisesti, joten animaation tehneellä Pixar-yhtiöllä ei rahasta ollut pulaa. Jatkoa oli siis tietysti luvassa. Toinen osa ilmoitettiin vuonna 2008 ja sen oli tarkoitus ilmestyä vasta vuonna 2012, mutta julkaisua päätettiin aikaistaa vuodella. Cars 2, eli suomeksi Autot 2 saikin ensi-iltansa kesällä 2011 ja oli myös iso kassamagneetti. Vaikka elokuva tienasi enemmän kuin edeltäjänsä, ei se saanut yhtä positiivista vastaanottoa. Kriitikot lähinnä haukkuivat leffaa ja se onkin saanut tittelin "huonoin Pixar-elokuva". Itse en ole koskaan ymmärtänyt vihaa, joka kohdistuu Autot-elokuvia kohtaan. Ensimmäinen on mielestäni jopa todella hyvä. Olen kyllä sitä mieltä, että Autot 2 kuuluu Pixarin heikoimpien osien joukkoon, muttei se tee siitä huonoa pätkää. En tosin käynyt katsomassa elokuvaa leffateatterissa, enkä edes muista, missä ja miten näin sen ensimmäisen kerran, mutta olen kuitenkin katsonut sen muutamaan otteeseen ja omistan sen Blu-rayna. Nyt kun sarja on saamassa jatkoa filmillä Cars 3 (Autot 3 - 2017), oli jälleen aika katsoa Autot 2 ja arvostella se. Lisämainintana vielä, että haastoin suuren Walt Disney -fanin, eli Rinki tinki tinki -blogin Annan kilpailuun siitä, kumpi ehtii julkaista Autot 2 -arvostelun ensin. Häviäjä joutuisi mainostamaan toisen sivua omalla sivullaan. Hän sai arvionsa ulos jo eilen, mikä tarkoittaa, että minä valitettavasti hävisin. Jos siis Disneyn (tai Pixarin) animaatiot innostavat teitä, niin kannattaa todellakin käydä lukemassa hänen arvostelujaan, sillä niistä huokuu rakkaus kyseisiä filmejä kohtaan! Mukana on myös paljon kirjoituksia Disney-leffojen musiikeista, hahmoista ja tunteista, minkä lisäksi hänellä on toinenkin sivu, Ihmeiden aukio, jonne hän kirjoittaa mm. Disneyn näytellyistä elokuvista ja oheistuotteista, joten sivut sisältävät paljon tutkittavaa moneksi päiväksi. Nyt takaisin Autot 2:n pariin; tämä arvostelu on omistettu sinulle Rinki tinki tinkin Anna!

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Autot!

Matkatessaan Salama McQueenin kanssa uudessa World Grand Prix -kilpailussa, hinausauto Martti päätyy mukaan agenttitehtävään, kun kaksi brittivakoojaa luulevat hänenkin olevan agentti.

Salama McQueen (Owen Wilson) on löytänyt täydellisen tasapainon rauhallisen elämänsä ja kuuluisuutensa välille. Kun hän on käynyt voittamassa pari kilpailua, hän palaa aina Syylari Cityyn viettämään aikaa ja arvostamaan hiljaisuutta. Salama onkin kulkenut kehityskaarensa läpi, eikä hänelle tapahdu oikeastaan mitään uutta. Mukaan on kuitenkin lisätty ylimielinen formula-auto Francesco Bernoulli (John Turturro), joka käy jatkuvasti itsekkyytensä takia Salaman hermoille, jolloin hänen on pakko pystyä voittaa Francesco. Muuten hän jää selkeämmin sivurooliin.
     Elokuvan pääosassa nähdäänkin nimittäin hinausauto Martti (Larry the Cable Guy), mikä on mitä luultavimmin suurin syy siihen, miksei leffasta pidetä. Lapsille Martti on tietysti hassu toilailija, mutta aikuiskatsojat pitävät häntä aika varmasti vain rasittavana. Martti oli mielestäni toimiva hölmöilijäsivuhahmo edellisessä osassa ja sellaiseksi hänen olisi pitänyt jäädä, sillä onhan se pakko myöntää, että hän on aika ärsyttävä. Martti ei kuitenkaan pilaa teosta, mutta vie siitä silti hieman makua, ollessaan jatkuvasti täysi tollo.
     Brittiläiset vakoojat ovat James Bondia paljon muistuttava Finn McMissile (Michael Caine) ja kokelas Holli Shiftwell (Emily Mortimer). Molemmat omaavat erilaisia taitoja; toinen on fiksumpi tietokonehommissa ja toinen on parempi taistelemisessa. Kummatkin on varusteltu erilaisilla agenttilaitteilla, jotka myös tuovat mieleen 007:n. Finn on herrasmies, joka on hoitanut alansa hommia jo vuosia, kun taas Holli ei ole aiemmin erityisemmin ollut mukana kenttätyössä. Molemmille on onneksi saatu luotua tähtihetkiä, jolloin he pääsevät loistamaan myös yksinään. Agenttihommissa nähdään mukana nopeasti myös vakoojalentokone Siddeley (Jason Isaacs) ja amerikkalaisagentti Leland Turbo (myös Isaacs).
     Elokuvassa nähdään tuttuja hahmoja edellisestä osasta. Syylari Cityn tutut Salaman tyttöystävä Salli-neiti (Bonnie Hunt), ferrari-intoilija Luigi (Tony Shalhoub) ja tämän ystävä Guido (Guido Quaroni), hippi Klainari (Lloyd Sherr), sota-auto Kessu (Paul Dooley), kahvilaa pitävä Floora (Jenifer Lewis), elvistelevä Ramone (Cheech Marin) ja ikivanha Lizzie (Katherine Helmond) tekevät paluun, mutta he eivät ole kovin isoissa rooleissa. Doc Hudsonia ja paloauto Punaa ei nähdä lainkaan, sillä heidän ääninäyttelijänsä menehtyivät ennen elokuvan tekoa. Myös Salaman kuljetusrekka Make (kaikissa Pixar-elokuvissa ääninäyttelevä John Ratzenberger) esiintyy lyhyesti.
     Finnin ja Hollin lisäksi uusia hahmoja ovat World Grand Prixin perustanut sir Miles Axlerod (Eddie Izzard) ja paha professori Zündapp (Thomas Kretschmann). Ilkikurinen professori lisää James Bond -henkeä.

007-viittaukset ovatkin niitä, joiden takia vanhempikin voi katsoa tämän lastensa kanssa, sillä pääasiassa tämä on lähinnä perheen pienille suunnattu. Vitsit ovat suurimmaksi osaksi lapsellisia, vaikka muutamia kohtia on mukana aikuisempaankin makuun. Esimerkiksi lentokenttäkohtauksessa yksi pahisautoista putoaa jäteauton säiliöön, joka voi olla lapsista koomisen näköistä, mutta aikuiset voivat löytää siitä enemmän riemua, tajutessaan, mitä säiliö on todellisuudessa täynnä. Suurimmaksi osaksi Autot 2:n hauskuus syntyy Martista ja jos häntä pitää sietämättömänä, niin leffan katsominen voi tuottaa suuria vaikeuksia. Leffassa luotetaan siihen, että katsojaa naurattaa Martin hölmöilyjen lisäksi hänen hassu puhetapansa ja tyhmyytensä. Ja noh, kyllähän se on ihan huvittavaa, kunhan se ei mene liiallisuuksiin asti... mihin se pariin otteeseen valitettavasti menee. Onneksi itse kuitenkin pidän useita typeryyksiä ihan koomisina, jolloin elokuva tarjoaa muutamat naurut. Jotkut vitsit taas aiheuttavat lähinnä myötähäpeän tunnetta, eivätkä valitettavasti hyvällä tavalla.

Agenttiteos kun on kyseessä, Autot 2 sisältää paljon toimintaa. Tarkoitan siis erittäin paljon toimintaa, mikä on yllättävää, etenkin kun muu kokonaisuudesta on niin lapsiystävällistä meininkiä. Nopeatempoisessa aloituskohtauksessa nähdään jopa suuren luokan räjähdys, jossa aivan varmasti tuhoutuu useita autoja! Elokuvan ikäraja oli itse asiassa aiemmin S, eli sallittu, mutta usean vanhemman valittaessa toiminnasta, sitä piti nostaa korkeammaksi. Räjähdysten lisäksi mukana on muutamia kohtauksia, jotka sisältävät paljon ammuskelua. Ei kuitenkaan hätää, kenellekään ei näytä käyvän mitään pahaa ja kohdat on yritetty saada hauskoiksi, joten lapsille tämä ei mitä luultavimmin aiheuta painajaisia. Toimintakohdissa ei ole kuitenkaan mitään erityistä, vaan ne ovat vain lähinnä jokseenkin viihdyttäviä, kuten on myös koko agenttisekoilu, kun Finn ja Holli eivät vain tunnu tajuavan, että Martti todella on pelkkä hinausauto. Pariin otteeseen vakoojahommat käyvät kuitenkin tylsiksi, kun lastenleffa ei kykene löytämään lajityypille tyypillisiä potentiaaleja, kun sitä rajoittaa lapsiystävällisyys. Parhaita hetkiä leffassa ovatkin World Grand Prix -kisat, joihin on saatu mukaan oivallista jännitettä ja jotka on upeasti saatu muistuttamaan todellisia autokilpailuita. Etenkin Japanin kisan aikana nähtävät kuvat autoista kaahailemassa ovat suurimmaksi osaksi oikeista ajoista kopioitua, jolloin niissä on todellinen henki mukana. Heti Salaman ja muiden ampaistessa vauhtiin lähtöruudulta, teos kiskaisee napakasti mukaansa. Valitettavasti jokaisen kisan aikana tapahtuu agenttihommia, jolloin ne tunkevat kilpailujen päälle kaiken aikaa.

Hienointa koko filmissä on kuitenkin nähdä lisää autojen maailmaa, sillä kisojen nimen mukaisesti elokuvassa vieraillaan muissakin maissa kuin Yhdysvalloissa, jonne edellinen osa sijoittui. Japanin lisäksi leffassa käydään Ranskassa, Italiassa ja Isossa-Britanniassa, jolloin ei voi muuta kuin ihailla, miten ihmisten kulttuuria on muutettu autokulttuuriin. Varsinkin Japanin pääkaupunki Tokiota esitellään paljon ja mukaan on otettu tuttuja juttuja, kuten räikeät mainostaulut kaduilla, sumopainijat ja kummalliset huipputeknologiset vessat. Italian kisoja taas on katsomassa paaviauto ja Lontoossa järjestettävän kisan yleisössä on mukana tietty kuningatar. Olisi erittäin kiehtovaa tietää, millaista olisi tämän automaailman viidakoissa tai kehitysmaissa, joissa on karut oltavat. Millainen olisi Suomen automaailma? Tällaiset asiat rikastuttavat elokuvaa todella paljon, mutteivät valitettavasti nosta tasoa korkeammaksi, sillä mukana ei ole samanlaisia oivallisia teemoja ja pohdintoja elämän tärkeistä asioista, joita ensimmäisessä osassa oli. Martti ei hahmona tunnu kehittyvän lähes ollenkaan elokuvan aikana, vaikka pientä syvällisyyttä onkin mukaan yritetty tunkea.

Mitään pahaa ei voi kuitenkaan sanoa elokuvan animoinnista, joka on erinomaisen upean näköistä! Jos useista laajoista kaupunkikuvista otettaisiin autot pois, voisi kuvitella katsovansa oikeaa videokuvaa! Eri kaupungit on saatu siirrettyä mielettömän hienosti animaatioksi ja mukana on erittäin paljon pieniä yksityiskohtia. Ei voi muuta kuin ihailla uskomatonta työtä, jonka animaattorit ovat tehneet Pixarilla. Autot 2 on monessa kohtaa visuaalisesti kaunis elokuva. Ohjauksesta vastaa tässäkin John Lasseter, jota on ollut auttamassa Brad Lewis. Harmillisesti Lasseter ei ole tällä kertaa ihan onnistunut kokonaisuuden kanssa, vaikka mukana onkin monia yksittäisiä hyviä juttuja. Lasseter myös ääninäyttelee todella lyhyesti esiintyvää hahmoa John Lassetire. Hän ja Lewis ovat olleet luomassa elokuvan tarinaa, mutta käsikirjoituksen on työstänyt Ben Queen. Hänkään ei ole onnistunut erityisen hyvin. Todella toimiva idea leffan pohjalla kuitenkin on. Musiikit on tällä kertaa säveltänyt Michael Giacchino, joka on tehnyt useassa kohtaa mainiota työtä, mutta leffan läpi kulkeva agenttiteema ei ole kovin ihmeellinen.

Tämäkin Pixar-elokuva sisältää "easter eggejä", eli piiloviittauksia muihin elokuviin, hahmoihin jne. California Institute of the Artsin animointiluokkahuoneen numero A113 nähdään jälleen Martin rekisterinumerona, mutta myös vakoojalentokone Siddeleyn sivuperäsimessä. Toy Storysta (1995) tuttu Pizza Planet -auto nähdään myös kaksi kertaa, ensin alun televisio-ohjelmassa ja toisen kerran lopun kisassa. The Incrediblesiin (Ihmeperhe - 2004) viitataan leffanäytöskyltillä, jossa mainostetaan elokuvaa "The Incredimobiles". Ratatouilleen (Rottatouille - 2007) viitataan Gusteau's -ravintolalla, jonka nimi on muutettu Gastow'siksi. Bravesta (Urhea - 2012) tuttu perhepotrettikangas vilahtaa erään pubin seinällä. Lopputeksteissä on kuva "Luxo Jr." -lyhärin nimikkolampusta.

Blu-rayn kuvanlaatu on erittäin mainio. Valitettavasti lisämateriaalina Blu-raylla on vain Toy Story -lyhytelokuva "Hawaiian Vacation" ja "Martin Tarinatalli" -jakso "Air Mater", joka mainostaa sarjan lisäosaa Planes (Lentsikat - 2013). Jostain syystä Blu-rayn tekstitykset ovat isot ja keltaiset, mikä aluksi hieman häiritsee katselukokemusta.

Yhteenveto: Autot 2 on ihan kiva agenttihölmöily, mutta siitä puuttuu tietty henki, joka teki ensimmäisestä osasta niin hyvän. Elokuva on selvästi lapsiystävällisempi, minkä huomaa toilailuhuumorista, Martin tehdessä typeryyksiä läpi elokuvan. Kuitenkin leffassa on paljon enemmän toimintaa, räjähdyksiä ja ampumista kuin animaatioissa yleensä, mikä rikkoo lastenelokuvatunnelmaa ja tarjoaa vanhemmillekin jotain. Vakoojaseikkailut ovat ihan viihdyttäviä, mutta parasta on kuitenkin katsoa Salama McQueenin kisoja, sekä miten eri maiden kulttuurit on muutettu automaailmaan sopiviksi. Elokuvan aikana ei valitettavasti tapahdu erityistä kehittymistä päähahmoille, vaan sekä Salama että päähenkilönä toimiva Martti ovat aika lailla samanlaiset lopussa kuin alussakin. Visuaalisesti teos on kuitenkin huikean hieno. Animointi on upeaa ja mukana on useita kohtia, joissa ei voisi olla varma, onko kyseessä animaatio vai valokuva, jos autot poistettaisiin kuvista. Jos pidit edellisestä osasta, niin vilkaise myös Autot 2. Se ei ole yhtä hyvä, mutta ihan kiva kuitenkin. Lapsille tämä toimii varmasti parhaiten ja leffan jälkeen vanhemmat pääsevät jälleen ostamaan uusia autoleluja jälkikasvuilleen. Syvällisiä Pixar-elokuvia fanittavat luultavasti pettyvät tähän. Vaikka kyseessä on ehkä jopa yhtiön heikoin teos, ei se kuitenkaan huono ole ja mielenkiinnolla jään odottamaan Autot 3:a...




Kirjoittanut: Joonatan, 15.7.2017 - Muokattu 22.7.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.collider.com
Cars 2, 2011, Walt Disney Pictures, Pixar Animation Studios

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Arvostelu: Cars / Autot (2006)

CARS (2006)

AUTOT



Ohjaus: John Lasseter ja Joe Ranft
Pääosissa: Owen Wilson, Larry the Cable Guy, Bonnie Hunt, Paul Newman, Michael Keaton, Tony Shalhoub, Michael Wallis, Cheech Marin, George Carlin, Jenifer Lewis, Paul Dooley, Katherine Helmond, Guido Quaroni, Richard Petty ja John Ratzenberger
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 57 minuuttia
Ikäraja: S

Cars, eli suomeksi Autot on Pixar-animaatioyhtiön huippumenestynyt elokuva, jonka takia usean vanhemman lompakot ovat tyhjentyneet, kun heidän pikkupoikansa ovat halunneet leffan pohjalta tehtyjä autoleluja sun muita oheistuotteita. Elokuvan idea lähti liikkeelle jo 1998, kun Jorgen Klubien alkoi työstämään tarinaa "The Yellow Car". Leffan oli tarkoitus olla Pixarin kolmas elokuva A Bug's Lifen (Ötökän elämää - 1998) jälkeen, mutta se ei lähtenyt kunnolla liikkeelle, kunnes John Lasseter keksi autoihin liittyvän idean, ollessaan matkalla perheensä kanssa. Elokuvan tuotanto lähti kunnolla liikkeelle ja lopulta Autot ilmestyi teattereihin loppukeväästä 2006. Se oli suuri hitti ja monet - jopa kriitikot - rakastivat elokuvaa. Kuitenkin vuosien varrella leffan suosio on laskenut aikuisten keskuudessa ja monet haukkuvat sitä nykyään yhdeksi Pixarin huonoimmista teoksista. Monille tuottaa suurta ongelmaa se, että elokuva kertoo puhuvista autoista ja he kokevat elokuvan siten liian lapsellisena. Jostain syystä heille ei ollut vaikeata hyväksyä puhuvia leluja (Toy Story - 1995), puhuvia ötököitä (Ötökän elämää) tai puhuvia kaloja (Finding Nemo / Nemoa etsimässä - 2003), mutta puhuvissa autoissa menee se raja. Suosion lasku voi johtua myös siitä, ettei jatko-osa Cars 2 (Autot 2 - 2011) saanut kovin hyvää vastaanottoa, minkä takia monet alkoivat haukkua myös edeltäjää. Jatko-osasta tosin vasta ensi viikolla, nyt keskitytään tähän elokuvaan. Itse näin Autot vasta pari vuotta sen ilmestymisen jälkeen, sillä en silloin ollut innoissani autoista. Kun näin leffan, pidin sitä ihan hyvänä ja ostin sen jossain kohtaa DVD:nä. Muutama vuosi sitten päivitin teoksen Blu-raylle ja olen nähnyt Autot hieman yli viisi kertaa elämäni aikana. Nyt kun sarja on saamassa jatkoa filmillä Cars 3 (Autot 3 - 2017), oli jälleen aika katsoa Autot ja arvostella se.

Nuori kilpa-auto Salama McQueen on matkalla kohti suurta finaalia, mutta epäonnekkaan tapahtuman kautta hän päätyy pieneen Syylari Cityyn, jossa hän aiheuttaa ongelmia. Salaman täytyy korvata vahingot ja ehtiä kisoihin, mutta onko rauhallinen elämä sittenkin sitä, mitä hän kaipaa, eivätkä maine ja kunnia...

Salama McQueen (Owen Wilson) on itserakas ja koppava nuori auto, joka uskoo olevansa kaikista paras ja haluaa nousta kaikkien aikojen suurimmaksi kilpakaaraksi. Elokuvassa on otettu riski siinä, että hahmo on aikamoinen egopullistelija, sillä siinä voisi helposti käydä niin, etteivät katsojat pitäisi hänestä. Vaikka voi olla, että Salama muuttuisi pikkukaupungissa paremmaksi ihmi... siis autoksi, ei hänestä välttämättä siltikään pidä, jos hänestä ei välittänyt aiemmin. On kuitenkin hienoa, että riski on otettu ja se todella toimii. Pidän myös siitä, että Salama on heti suosittu, eikä tarina kulje niinkin tavanomaisesti, että kyseessä olisi pikkukylän nuorukainen, joka haaveilee jostain suuresta ja jossain kohtaa saavuttaa sen, jolloin kaikki on onnellista ja tutut voivat olla ylpeitä. Salaman henkinen matka on erinomaisesti luotu läpi leffan.
     Monet aikuiskatsojat inhoavat Syylari Cityn hinausauto Marttia (Larry the Cable Guy), joka on usein äänestetty yhdeksi ärsyttävimmistä leffahahmoista ikinä. Itse en ole kuitenkaan sitä mieltä. Vaikka Martilla on muutamat rasittavat hetkensä, on hänellä silti kultainen sydän, jonka takia hänestä voi todella helposti pitää... kunhan hän ei esiinny tämän enempää tarinassa. Martti on selkeä vastakohta Salama McQueenille, ollessaan ruostunut vanha rämä, mutta hän ei siitä välitä, vaan ajaa vaan menemään. Martti on teoksen komediallinen sivuhahmo ja sellaisena hän on onnistunut.
     Syylari Cityssä Salama tapaa myös Salli-neidon (Bonnie Hunt), joka pitää kilpa-autoja itsekkäinä lurjuksina - ei hän selvästi väärässä ole - mutta alkaa tietty lämmetä Salamalle leffan kulkiessa eteenpäin. Muita Syylari Cityn autohahmoja ovat tuomarina toimiva Doc Hudson (legendaarinen Paul Newman), renkaita myyvä keltainen Luigi (Tony Shalhoub) ja tämän sininen kaveri Guido (Guido Quaroni), lakia valvova Sheriffi (Michael Wallis), uusiutuvaa bensiiniä käyttävä hippi Klainari (George Carlin), toisessa maailmansodassa palvellut Kessu (Paul Dooley), bensakahvilaa pitävä Floora (Jenifer Lewis), vauhtiraitainen elvistelijä Ramone (Cheech Marin), ikivanha Lizzie (Katherine Helmond) ja ujo paloauto Puna (elokuvan toinen ohjaaja Joe Ranft). Muuten hahmot ovat muistettavia ja heille on saatu tarkoitus, mutta Floora ja Ramone, joilla tuntuu olevan jotain meneillään, tuntuvat päätyvän taka-alalle jatkuvasti.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat kilpa-auto Jasu Juntti (Michael Keaton), joka on Salaman tapaan ylimielinen, mutta enemmän kiusaajahenkisempi ja inhottava; fanien suosikkiauto Kunkku (Richard Petty), joka on voittanut useita kisoja aiemmin; sekä Salaman kuljetusrekka Make, jonka äänenä kuullaan kaikissa aiemmissakin Pixar-leffoissa ääninäytellyt John Ratzenberger.

Nimensä mukaisesti Autot kertoo tosiaan autoista ja kuten olen jo sanonut, elävistä sellaisista. Elokuvassa ei nähdä yhtä ainoaa ihmistä, vaan autohahmot elävät maailmassa, joka näyttää muuten lähes täysin meidän maailmaltamme. Elokuvassa onkin kiehtovaa nähdä, millaisen kulttuurin autot ovat luoneet itselleen ja kuinka ihmisten monia juttuja on muutettu autoille sopiviksi, kuten se että kahviloissa tarjotaankin bensiiniä kahvin sijaan. On hauskaa tutkia taustoja ja huomata, millaisen maailman tekijät ovat luoneet. Ihmisten lisäksi myös eläimet ovat autoja; esimerkiksi lehmät ovat traktoreita, jotka lähinnä vain nukkuvat pelloilla. Tietenkin tarkkaan mietittynä elokuva herättää myös hirveän määrän kysymyksiä kuten: "Miten autot syntyvät, vai valmistetaanko ne tehtaissa?" "Miksi autoilla on hampaat, jos heidät tankataan bensalla tavallisten autojen tapaan?" "Miksi autoissa on ovet, kun ei ole ihmisiä kuljettajiksi?" On olemassa teorioita siitä, että vuosia aiemmin tapahtui koneiden ylösnousemus ja kaikki ihmiset hävitettiin, jolloin autoille kehittyi oma tietoisuus ja he ottivat vallan, mutta sitä ei Pixar ole varmistanut. Näin koko perheen elokuvan saa nopeasti muutettua todella synkäksi ja pelottavaksi, joten ehkei kannata miettiä teosta liian monimutkaisesti.

Pohjimmiltaanhan Autot on kertomus itsensä löytämisestä ja elämän tärkeiden asioiden ymmärtämisestä, eli sellainen tarina, josta löytyy opetus lapsille. Mukana onkin erinomaisia hetkiä, joissa nämä tajuamiset iskevät hahmoihin ja varsinkin kun tarinaa osataan kuljettaa rauhallisesti eteenpäin, nämä hetket ovat oikeasti uskottavia. Vaikka juoni kilpa-autosta, joka haluaa olla kaikista paras, vetoaa luultavasti paremmin lapsiin, on mukana aikuisillekin sisältöä, josta he huomaavat, että mukana on kunnon sielu. Aikuisille on myös huumoria tarjolla. Lapset eivät varmasti tajua, mitä on meneillään, kun Salaman kaksi fanityttöautoa näyttävät etuvalonsa idolilleen, mutta vanhempi saattaa helposti tirskahtaa tälle. Urheilua seuraavat vanhemmat ymmärtävät myös viittaukset eri henkilöihin, joita on ferrarikuskeista aina Arnold Schwarzeneggeriin asti (jota ei Arska itse valitettavasti esitä). Lapsille on tietysti mukana hassuttelua ja kohellusta, varsinkin Martin puolelta, minkä lisäksi vauhdikkaat kisakohtaukset tarjoavat onnistunutta jännitettä. Pixar on tunnettu siitä, että yhtiön leffoista löytyy aitoja tunteita erikoisista paikoista ja autot on saatu niin samaistuttaviksi hahmoiksi, että välillä jopa unohtaa katsovansa elokuvaa autoista. Leffassa on kauniita hetkiä, jotka eivät kiirehdi ja riemua, joka tarttuu helposti yleisöön. En voi millään käsittää inhoa leffaa kohtaan, sillä se tarjoaa hienoja kohtauksia, hyviä hahmoja, mielenkiintoisen tarinan, kiehtovan maailman, hauskoja juttuja, kunnon tunteita ja mainioita oivalluksia.

Elokuva on animoitu erittäin huikeasti! Itse autojen ulkonäkö on aika perinteistä Disneylle ja Pixarille, mutta kun katsoo tarkemmin, kuvista löytää ties mitä yksityiskohtia. Moniin autoihin on esimerkiksi lisätty heijastukset, joihin on selvästi käytetty paljon aikaa. Laajat kuvat suurista katsomoista ovat upeita, mutta myös Syylari Citysta on tehty kaunis paikka. Autojen ulkomuotoja on hauskasti lisäilty myös esimerkiksi kallioihin, joita näkyy taustoilla. Leffan ohjauksesta vastaa John Lasseter, joka on aiemmin ohjannut Pixarin teokset Toy Story, Ötökän elämää ja Toy Story 2 (1999), eli hän kyllä osaa asiansa. Lasseterin lisäksi ohjaajana toimi myös Punaa ääninäyttelevä Joe Ranft, joka menehtyi auto-onnettomuudessa hieman alle vuotta ennen leffan ilmestymistä. Käsikirjoittajatiimi - johon myös Lasseter ja Ranft kuuluivat - on tehnyt oivaa työtä tarinan ja repliikkien kanssa. Äänitehosteissa on päästy leikkimään eri autojen äänillä, mikä lisää vauhdin hurmaa. Musiikista vastaa Randy Newman, joka sävelsi musiikit myös neljään ensimmäiseen Pixar-leffaan. Ei siis ihme, että musiikit tuntuvat paikoitellen tutuilta, jos ne teokset on nähnyt. Sävellykset eivät kuitenkaan erityisemmin jää mieleen, kuten elokuvassa käytetyt kappaleet "Real Gone" (Sheryl Crow) ja "Life is a Highway" (Rascal Flatss) tekevät.

Pixar on tosi tunnettu siitä, että yhtiö lisää elokuviinsa piiloviittauksia, eli "easter eggejä" muihin leffoihin, hahmoihin, jne. eikä Autot ole poikkeus. California Institute of the Artsin animointiluokkahuoneen numero A113 esiintyy kahteen kertaan, aluksi junan keulassa ja sitten Martin rekisterinumerona. Toy Storysta tuttu Pizza Planet -auto nähdään suuressa kisassa Elvis-auton vieressä. Toy Storyyn viitataan myös Salama McQueenin kilpanumero 95:llä (Toy Story ilmestyi 1995), sekä Salaman renkaissa olevalla logolla Lightyear, joka viittaa Buzz Lightyear -hahmoon. Myös Dinoco-yhtiö on nähty kyseisessä lelufilmissä. Leffassa nähdään myös mm. Jackalope lyhytelokuvasta "Boundin'", linnut lyhytelokuvasta "For the Birds", Apple-yhtiön logo valkoisessa autossa ja Pixarin studiorakennus filmin lopussa. Viittaukset luovat hauskaa lisäsisältöä teokseen ja tekevät uusista katselukerroista kiehtovia.

Blu-rayn kuvanlaatu on huikea! Valikko on sen sijaan kamala ja todella hämmentävä. Lisämateriaalit löytyvät kahdesta paikkaa. Vasemmalla olevasta Martin kuvasta pääsee "Car Finder" -peliin, jota voi pelata koko leffan ajan, sekä neljään lyhytelokuvaan; mm. "One Man Band", joka näytettiin teattereissa ennen Autot-elokuvaa. Oikealla olevasta Toy Storyn autoversiokuvasta löytyy tekijöiden suosikkikohtauksia, poistettuja kohtia, elokuvan teosta kertovia lyhyitä pätkiä, sekä "The Inspiration for Cars", jossa näytetään, miten leffan suunnittelu käynnistyi. Katsottavaa on yhteensä hieman yli puoleksitoista tunniksi.

Yhteenveto: Autot on todella mainio teos ja ehdottomasti Pixarin aliarvostetuin elokuva. Mukana on kiinnostava tarina, syvällisiä ajatuksia ja oivalluksia, ja hauskoja hetkiä sekä lapsille että aikuisille. Autojen maailmaa on mielenkiintoista miettiä, muttei kannata liikaa, koska muuten aivot menevät ihan solmuun. Salama McQueen on erinomainen päähenkilö ja on hienoa nähdä hänen kehittymiskaarensa leffan aikana. Vaikka Martti onkin muutamassa kohtaa hieman ärsyttävä, ei hän ole niin rasittava kuin monet väittävät. Muutkin hahmot ovat toimivia ja lähes jokaisesta löytyy oma mainio puolensa. Visuaalisesti elokuva on näyttävä ja todella hienosti animoitu. Leffa on paikoitellen jopa kaunis. Suosittelen katsomaan Autot, etenkin jos fanitat autoja. Uskon, että monet aikuisetkin nauttisivat teoksesta, kunhan he pääsisivät yli siitä faktasta, että hahmot ovat autoja, eivätkä kuuntelisi niitä, jotka eivät päässeet siitä yli. Koko perheen yhteiseen leffahetkeen tämä sopii erinomaisesti. Lopputekstien aikana ja jälkeen nähdään vielä lyhyet hauskat kohtaukset.




Kirjoittanut: Joonatan, 28.6.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.pixar.wikia.com
Cars, 2006, Pixar Animation Studios, Walt Disney Pictures