keskiviikko 4. joulukuuta 2024

Arvostelu: Piece by Piece (2024)

PIECE BY PIECE



Ohjaus: Morgan Neville
Pääosissa: Pharrell Williams, Morgan Neville, Chad Hugo, Shae Haley, N.O.R.E., Gwen Stefani, Jay-Z, Kendrick Lamar, Timbaland, Busta Rhymes, Missy Elliott, Snoop Dogg, Tyler the Creator ja Justin Timberlake
Genre: animaatio, dokumentti
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia
Ikäraja: S

Piece by Piece on animoitu elämäkertadokumentti muusikko Pharrell Williamsin elämästä ja urasta. Kappaleiden Happy ja Get Lucky noustua jättihiteiksi 2010-luvun alussa, Williamsin manageri ehdotti Williamsille, että tämä työstäisi itsestään elämäkertaleffan. Williams kiinnostui ideasta, mutta halusi toteuttaa projektin poikkeuksellisella tavalla, sillä häntä ei innostanut tehdä mitään samalla tavalla kuin muut tekivät. Hän sai dokumentintekijä Morgan Nevillen kiinnostumaan elokuvan ohjaamisesta ja yhdessä he päättivät työstää leffan legoanimaationa. The Lego Group innostui ajatuksesta ja ryhtyikin yhteistyöhön, suunnitellen uudenlaisia palikoita elokuvaa varten. Suuri osa äänitöistä nauhoitettiin etäältä koronaviruspandemian aikana, samalla kun animaattorit ryhtyivät hommiin. Piece by Piece sai maailmanensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla elokuussa ja nyt leffa saapuu myös Suomen teattereihin. Minun täytyy tunnustaa, että lukuun ottamatta Happy-biisiä, minulla ei ollut mitään tietoa Pharrell Williamsista, enkä siis pahemmin kiinnostunut, kun kuulin, että hänestä on tulossa oma elokuvansa. Mutta kun kuulin, että leffa on legoanimaatio, halusin välittömästi nähdä sen, koska rakastan legoja. Kävinkin uteliain mielin katsomassa Piece by Piecen sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Pharrell Williams käy läpi elämäänsä ja uraansa, aina Virginia Peachin halvalta asuinalueelta yhdeksi 2000-luvun menestyneimmistä musiikintekijöistä.




Kuten jo kerroin, Pharrell Williams ei ollut nimenä kovinkaan tuttu minulle. Tiesin hänet lähinnä Itse ilkimys 2:a (Despicable Me 2 - 2013) varten tehdystä Happy-kappaleesta, joka soikin kymmenisen vuotta sitten radiossa kaiken aikaa. Pidän myös Get Lucky -biisistä, joskin tiesin sen pääasiassa Daft Punkin työnä. Enpä ollutkaan tajunnut, miten iso vaikutus miehellä on ollut musiikkialalla jo vuosia ja kuinka moni hittibiisi onkaan edes jollain tapaa syntynyt hänen kynästään. Williamsista tuli haluttu nimi alalla, koska häntä ei pahemmin kiinnostanut tehdä samaa kuin kaikki muutkin, vaan hän päätti luoda oman soundinsa. Kun hänelle siis kymmenisen vuotta sitten esitettiin idea elämäkertaleffasta, mies totesikin, että jos sellainen tehdään, se ei saa olla samanlainen kuin muut vastaavat.

Artisteista kertovista elämäkertaleffoista on viimeisen kymmenen vuoden aikana muodostunut kunnon juttunsa ja niin Queenista, Elviksestä, Elton Johnista, David Bowiesta, Amy Winehousesta kuin pian myös Robbie Williamsista ja Michael Jacksonista on tehty omat elokuvansa. En yhtään ihmettele, että Pharrell Williams on halunnut erottua massasta ja hän nostatti taatusti useammatkin kulmakarvat, kun hän totesi haluavansa tehdä leffan animaationa ja vieläpä legoilla toteutettuna. Yllättävää kyllä, homma toimii ja pääasiassa vieläpä todella hyvin. Legoanimaatio ei ole halpa kikka, vaan kekseliäs tapa näyttää maailmaa Williamsin lapsenomaisten ja mielikuvituksellisten silmien kautta, lähtien siitä, miten mies visualisoi musiikin ympärillään.




Vaikkei tietäisikään Pharrell Williamsista juuri mitään tai pahemmin edes välittäisi hänen musiikistaan, voi Piece by Pieceä silti suositella, sillä kyseessä on varsinainen hyvän mielen teos, kekseliäs ja inspiroiva. Se yhdistelee lystikkäästi elämäkertakerrontaa dokumentaarisuuteen, tarjoaa runsaasti huumoria, sekä kauniita ja liikuttaviakin hetkiä. Puolessatoista tunnissa kerrottu Williamsin ryysyistä rikkauksiin -tarina pitää pääasiassa hyvin mukanaan. Faneille taas on luvassa aikamoista nannaa, sillä tuttujen (ja leffaa varten tehtyjen) biisien ohella elokuvan näyttelijäkaarti koostuu tutuista artisteista, jotka ääninäyttelevät itseään. Itse Pharrell Williamsin lisäksi leffassa kuullaan muun muassa Jay-Z, Gwen Stefani, Kendrick Lamar, Busta Rhymes, Timbaland, Snoop Dogg ja Justin Timberlake.

Visuaalisesti Piece by Piece on näyttävä, eikä uskoisi, että leffa tehtiin vain kuudellatoista miljoonalla dollarilla, kun aiemmat teattereissa esitetyt Lego-elokuvat ovat maksaneet useita kymmeniä miljoonia. Animaatiojälki on erinomaista ja legofanina olin tietty innostunut, että leffa todella on tehty rakennuspalikoista, heti Universalin logosta lähtien. Animaattorit onnistuvat visualisoimaan tyylikkäästi Williamsin ajatuksenjuoksua ja kuinka hän näkee musiikin valoina, väreinä ja konkreettisina, käsinkosketeltavina asioina.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.11.2024
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Piece by Piece, 2024, Focus Features, Tremolo Productions, The LEGO Group, Motion Picture Association, Pure Imagination Studios, Tongal, i am OTHER


sunnuntai 1. joulukuuta 2024

Arvostelu: Woman of the Hour (2023)

WOMAN OF THE HOUR



Ohjaus: Anna Kendrick
Pääosissa: Anna Kendrick, Daniel Zovatto, Tony Hale, Nicolette Robinson, Autumn Best, Pete Holmes, Matt Visser, Jedidiah Goodacre, Kathryn Gallagher ja Kelley Jackle
Genre: trilleri
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 16

Woman of the Hour perustuu tositapahtumiin sarjamurhaaja Rodney Alcalan osallistumisesta deittiohjelmaan vuonna 1978. Ian McDonald kiinnostui tapauksesta ja työsti sen pohjalta käsikirjoituksen "Rodney and Sheryl", joka kiersi pitkään netissä Mustalla listalla suosituista käsikirjoituksista, joista ei oltu vielä tehty elokuvaa. Netflix nappasi projektin ja aluksi Chloe Okuno valittiin ohjaajaksi, mutta Okuno jätti lopulta projektin, jolloin päärooliin valittu Anna Kendrick päätti kokeilla onneaan ohjaamisen parissa. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2022 työnimellä "The Dating Game" ja Woman of the Hour sai maailmanensi-iltansa jo syyskuussa 2023 Toronton elokuvajuhlilla. Kunnon julkaisua on kuitenkin jouduttu odottamaan jopa vuosi. Yhdysvalloissa leffa pistettiin suoraan Netflixiin tämän vuoden lokakuussa, mutta Suomessa saimme elokuvan ihan teattereihin. En ollut tietoinen Alcalan tapauksesta, mutta kiinnostuin elokuvan premissistä, minkä lisäksi halusin nähdä, kuinka Kendrick pärjää kameran takana. Kävinkin katsomassa Woman of the Hourin heti sen ensi-iltapäivänä.

Vuonna 1978 Sheryl Bradshaw yrittää saada itsensä läpi Hollywoodissa, mutta tuloksetta. Epätoivoisena oljenkortena hän hyväksyy keikan deittiohjelmassa, jossa hänen täytyy valita seuralainen kolmesta miehestä, tietämättä näiden ulkonäköä. Sheryl ei myöskään tiedä, että yksi näistä miehistä on seuraavaa uhriaan etsivä sarjamurhaaja Rodney Alcala.




Elokuvan pääroolissa nähdään tosiaan Anna Kendrick, jota olen pitänyt aina kelpo näyttelijänä ja sama jatkuu myös tässä. Kendrick näyttelee Sheryl Bradshaw'ta joka yrittää parhaansa mukaan breikata Hollywoodissa, mutta hän tulee kerta toisensa perään torjutuksi. Rahapulassa Sheryl päättää lopulta hyväksyä työkeikan deittiohjelma The Dating Gamen vieraana, tietämättä, että kyseessä voi olla erittäin kohtalokas päätös... Kendrick on roolissaan mainio, etenkin kun hänen hahmonsa rupeaa vihdoin keräämään rohkeuttaan ja yrittää ottaa laimean ohjelman omiin käsiinsä.
     Leffan todellisen vaikutuksen tekee kuitenkin Daniel Zovatto, jonka olen nähnyt aiemminkin, mutta joka ei ole ennen jättänyt oikein mitään vaikutusta. Tässä Zovatto onnistuu kuitenkin olemaan todella mieleenpainuva. Hän näyttelee siis Rodney Alcalaa, 1970-luvulla toiminutta sarjamurhaajaa, joka otti kohteekseen pääasiassa nuoria naisia. Zovatto esittää lahjakkaasti hahmonsa kahta eri puolta. Hän osaa olla äärimmäisen hurmaava, saaden katsojan ymmärtämään, miksi naiset ensiksi lumoutuvat tästä täysin. Mutta sitten Zovatto tuo Rodneyn toisen puolen esille, muuttuen silmänräpäyksessä hyytäväksi.
     Elokuvassa nähdään myös Tony Hale The Dating Gamea juontavana Edinä, Matt Visser ja Jedidiah Goodacre ohjelman kahtena muuna mieskandidaattina, Pete Holmes Sherylin naapurina Terrynä, sekä Nicolette Robinson, Autumn Best ja Kathryn Gallagher Rodneyn muina uhreina. Sivunäyttelijätkin ovat mainiot osissaan, erityisesti Best karkurityttönä, joka sattuu epäonnekseen törmäämään Rodneyyn.




Woman of the Hour oli itselleni hieman ristiriitainen katselukokemus, josta löytyi runsaasti kehuttavaa, mutta myös joitain selkeitä kritiikin aiheita, mitkä estivät leffaa nousemasta täyteen potentiaaliinsa. Näyttelijät ansaitsevat kiitosta, kaikkien suorittaessa hommansa taitavasti läpi leffan. Elokuvan ilmapiiri on myös pääasiassa kohdillaan ja useat kohtaukset ovat onnistuneen ahdistavia - jopa näin miehenä, joka ei ole joutunut kokemaan sellaista ahdistelua, mitä leffassa näytetään ja mitä suurin piirtein jokainen nainen joutuu valitettavasti kokemaan elämässään. Elokuva on aiheensa kannalta hyvin ajankohtainen ja vaikka se sijoittuukin lähes 50 vuoden päähän menneisyyteen, eivät asiat ole juuri muuttuneet. Sen lisäksi, että leffa on kiinnostava tosi rikos -tarina, on se myös hyvä kuvaus järjestelmällisestä naisvihasta, jonka avulla Rodney pystyi toimimaan vuosia jäämättä kiinni ja jopa osallistumaan miljoonien katsojien seuraamaan televisio-ohjelmaan noin vain.

Elokuvan selkein vika on kuitenkin sen hieman kömpelö rakenne. Oli kyse käsikirjoituksesta tai leikkauksesta, leffan kerronta hyppii töksähdellen edestakaisin ajassa. Päätarina kertoo Sherylin osallistumisesta The Dating Gameen, mutta sen lisäksi leffa ujuttaa sekaan muiden naisten kohtaamisia Rodneyn kanssa. Lopputulos tuntuu kuin palapeliltä, jonka palat on pistetty väärille paikoille. Kokonaiskuvan voi erottaa, mutta jokin on silti vinksallaan. Leffa myös kokee vaikeuksia viedä nämä erilaiset juonikuviot päätökseensä, lähtien Sherylin kertomuksesta, joka loppuu kuin seinään.




Anna Kendrick hoitaa tonttinsa myös kameran takana osaavasti. Ohjaajana hän rakentaa pätevästi tunnelmaa ja saa näyttelijänsä antamaan kaikkensa. Woman of the Hour on teknisiltä ansioiltaankin pääasiassa oivallinen, vaikka leikkausta olisi voinut miettiä uudestaan. Elokuva on hyvin kuvattu ja taidokkaat lavastajat ja puvustajat herättävät 1970-luvun lopun onnistuneesti takaisin henkiin. Äänimaailma on hyvin rakennettu. Vielä Dan Romerin ja Mike Tuccillon tunnelmoivia musiikkeja väkevämpää on kuitenkin lähes totaali hiljaisuus.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.11.2024
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Woman of the Hour, 2023, AGC Studios, Vertigo Entertainment, BondIt Media Capital, BoulderLight Pictures