Running Point, kausi 1 (2025) - sarja-arvostelu

RUNNING POINT - KAUSI 1

Luojat: Mindy Kaling, Elaine Ko, Ike Barinholtz ja David Stassen

Näyttelijät: Kate Hudson, Scott MacArthur, Drew Tarver, Brenda Song, Fabrizio Guido, Max Greenfield, Jay Ellis, Chet Hanks, Toby Sanderman, Justin Theroux, Uche Agada, Dane DiLiegro, Jon Glaser, Marissa Reyes, Roberto Sanchez, Scott Evans, Jessalyn Wanlim ja Macaulay Culkin

Genre: komedia, urheilu

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 26 minuuttia - 33 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 59 minuuttia

Ikäraja: 13

Running Point on Kate Hudsonin tähdittämä urheilukomediasarja. Projekti käynnistyi 2020-luvun alussa, kun Mindy Kaling keksi idean Los Angeles Lakers -koripallojoukkueesta kertovasta sarjasta ja sai niin Lakersin omistajan Jeanie Bussin että myös Netflixin tarttumaan projektiin. Kalingin kanssa projektia alkoi työstämään Elaine Ko, mutta hän jätti sarjan alkuvuodesta 2024, jolloin tilalle hyppäsivät Ike Barinholtz ja David Stassen. Lisäksi sarjan päätettiin sittenkin kertovan fiktiivisestä koripallojoukkueesta, joka on kuitenkin saanut inspiraationsa Lakersista. Kuvaukset käynnistyivät keväällä 2024 ja lopulta Running Pointin ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelussa helmikuussa 2025. Sarja sai positiivista palautetta kriitikoilta ja sai hyvät katsojaluvut. Minun oli tarkoitus katsoa Running Point, kun sarja alkoi, mutta muiden kiireideni takia en ehtinyt. Kuitenkin nyt kun sarja on saamassa toisen tuotantokauden, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen ja katsoinkin Running Pointin avauskauden läpi muutamassa päivässä.

Kun Los Angeles Waves -koripallojoukkueen johtaja Cam Gordon joutuu luopumaan pestistään huumeongelman takia, hänet korvaa pikkusisko Isla, joka päättää nostaa joukkueen uuteen kukoistukseen kaikista epäilijöistä huolimatta.

Kate Hudson näyttelee Isla Gordonia, koripallojoukkue Los Angeles Wavesin omistaneen Jack Gordonin tytärtä, joka on joutunut koko ikänsä tyytymään sivurooliin, kun hänen veljensä ovat nauttineet menestyksestä. Islan elämä kuitenkin mullistuu, kun joukkueen perinyt isoveli Cam (Justin Theroux) kärähtää huumeista ja joutuu jättämään työkuvansa joukkueenjohtajana, jolloin Cam nimeää Islan seuraajakseen. Isla on lapsesta asti seurannut koripalloa ja onkin valmis ottamaan homman haltuunsa, siitäkin huolimatta, että kaikki hänen muista veljistään lähtien epäilevät hänen kykyjään. Hudson on hyvä valinta päärooliin, kanavoiden onnistuneesti hahmonsa päättäväisyyttä osoittaa epäilijänsä vääriksi. Erityisen hauska hän ei kuitenkaan ole, vaan huvittavat puolet on kirjoitettu hänen ympärillään häärääville miehille.

     Muita hahmoja sarjassa ovat Islan ja Camin kaksi muuta veljeä, Wavesin toimitusjohtaja Ness (Scott MacArthur) ja talousjohtaja Sandy (Drew Tarver), Islan kihlattu Lev (Max Greenfield), Wavesin henkilöstöpäällikkö Ali (Brenda Song), valmentaja Jay (Jay Ellis), Wavesin huippupelaajat Travis (Tom Hanksin poika Chet Hanks) ja Marcus (Toby Sandeman), koripalloareenan ruokakojulla työskentelevä Jackie (Fabrizio Guido), sekä pelien puoliajalla esiintyvien tanssijoiden johtaja Sofia (Marissa Reyes). Sivunäyttelijätkin ovat pääasiassa hyviä rooleissaan, erityisesti MacArthurin ja Tarverin välisen dynamiikan toimiessa lystikkäästi. Näihin hahmoihin tykästyy jaksojen edetessä ja jo sen vuoksi jaksoja on helppo tuijottaa useampi putkeen.

Running Pointia on verrattu Apple TV:n erinomaiseen Ted Lasso -sarjaan (2020-), enkä ihmettele miksi. Päähenkilö ei toki ole joukkueen uusi valmentaja, vaan uusi johtaja ja lajikin on eri, Ted Lasson kertoessa jalkapallosta ja Running Pointin keskiössä ollessa koripallo. Samankaltaisuudet syntyvät kuitenkin päähenkilöstä, jonka on osoitettava kykynsä lukuisten epäilijöidensä edessä, joihin kuuluvat joukkueen pelaajatkin, tietystä hyväntuulisesta ilmapiiristä, sekä totta kai urheilutarinoiden pakkopullasta, eli tähtiä tavoittelevasta heikommin pärjäävästä joukkueesta.

Running Point onnistui voittamaan minua puolelleen jakso jaksolta enemmän ja lopulta mielsin sarjan avauskauden erittäin viihdyttäväksi ja hupaisaksi tapaukseksi. Puolituntisten jaksojen aikana pääsee hekottelemaan usein ja hymykin vääntyy huulille tasaisin väliajoin. Hahmoihin tosiaan tykästyy yhä enemmän, mitä kauemmin heidän kanssa viettää aikaa ja niinpä kun kauden loppupäässä he kohtaavat dramaattisempia takaiskuja esimerkiksi erilaisten parisuhdesotkujen muodossa, katsojan sympatiat ovat voimakkaammin heidän puolellaan. Syvyyttä tähän kaikkeen tuo toki hyvä kommentaari naisesta urheilun maailmassa ja kuinka Islaa ei oteta aluksi tosissaan juuri missään tai kenenkään toimesta. Oikeastaan ainoa juttu, mitä jäin kaipaamaan, oli enemmän sisältöä itse Waves-joukkueen pelaajiin. Tämän toivon korjaantuvan pian ilmestyvällä kakkoskaudella, jota jäänkin nyt odottelemaan positiivisin fiiliksin.

Tuotantokauden ohjaajat pitävät lupsakkaa ilmapiiriä hyvin yllä, osaten kuitenkin vakavoitua tarpeen vaatiessa. Itse koripallomatseista on myös saatu sopivan jännittäviä, etenkin kauden päätösjaksossa. Mindy Kalingin, Ike Barinholtzin ja David Stassenin johdolla käsikirjoitustiimi keksii monenmoista päänvaivaa hahmoille ja he pyörittelevät useampia juonikuvioita sulavasti lomittain. Running Pointin avauskausi on myös osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ovat mainiot, puvustus tyylikästä ja äänimaisemakin onnistuneesti rakennettu. Joseph Stephensin säveltämät musiikit tuovat kelpo lisänsä fiilikseen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.3.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Running Point, Yhdysvallat, 2025-, 23/34 Productions, 3 Arts Entertainment, Kaling International, The Fusion Media, Warner Bros. Television

Fallout, kausi 2 (2025-2026) - sarja-arvostelu

FALLOUT - KAUSI 2

Luojat: Graham Wagner ja Geneva Robertson-Dworet

Näyttelijät: Ella Purnell, Walton Goggins, Aaron Moten, Moisés Arias, Frances Turner, Kyle MacLachlan, Leslie Uggams, Johnny Pemberton, Annabel O'Hagan, Macaulay Culkin, Dave Register, Justin Theroux, Kumail Nanjiani, Michael Cristofer, Xelia Mendes-Jones, Martha Kelly, Jon Gries, Jon Daly, Sarita Choudhury, Michael Esper, Zach Cherry, Ron Perlman ja Clancy Brown

Genre: toiminta, draama, komedia, jännitys, scifi

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 49 minuuttia - 1 tunti 3 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 23 minuuttia

Ikäraja: 18

Samannimiseen videopelisarjaan perustuva televisiosarja Fallout nousi suureen suosioon heti, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Amazon Prime Videossa huhtikuussa 2024, joten jatkoa oli luvassa. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2024 ja nyt Falloutin toinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun. Minä en ole koskaan pelannut Fallout-pelejä, mutta pidin valtavan paljon televisiosarjan avauskaudesta ja olen innokkaasti odottanut sen jatkumista. Katsoinkin kakkoskauden uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.

Lucy ja Kalmio jahtaavat erämaassa Lucyn isää Hankia, samalla kun Norm yrittää selvittää holvien salaisuuksia.

Falloutin tutut hahmot tekevät paluun. Ykköskaudella holvilainen Lucy MacLean (Ella Purnell) nousi maan pinnalle etsimään siepattua isäänsä Hankia (Kyle MacLachlan), vain saadakseen tietää tämän olleen osasyyllinen maapallon ydintuhoon. Nyt Lucy on lyöttäytynyt yhteen kuolemattomaksi kalmioksi muuttuneen Cooper Howardin (Walton Goggins) kanssa, jolla on omat kanat kynittävänään Hankin kanssa. Holveihin jäänyt Lucyn veli Norm (Moisés Arias) löysi puolestaan aikamoisia paljastuksia holvien todellisesta tarkoituksesta, mutta jäi vangiksi. Samaan aikaan Teräksen veljeskunnan ritariksi lyöty Maximus (Aaron Moten) päätyy omien tutkimustensa äärelle, kun käy ilmi, että vanhimmat suunnittelevat sisällissotaa. Tutut näyttelijät jatkavat hyvää suorittamistaan. Purnell on yhä tykättävä sinisilmäisenä, mutta hissuksiin kovaa kuorta kasvattavana Lucyna. Maximuksen puolesta on ylpeä, tämän noustua haaveilemaansa asemaan. Goggins on tälläkin kertaa vakuuttavin kameran edessä, tulkiten hyvin niin takaumissa Cooperin vaikeaa suhtautumista saamiinsa tietoihin tulevasta tuhosta kuin tulevaisuudessa Kalmion kylmää ja katkeroitunutta luonnetta.

     Kakkoskaudella mukaan hyppäävät muun muassa Justin Theroux hämäränä Robert Housena, joka on kehitellyt keinon ottaa ihmisten mielet haltuunsa, Kumail Nanjiani Teräksen veljeskuntaan kuuluvana Xander Harknessina ja Macaulay Culkin roomalaislegioonia ihannoivan ja matkivan poppoon korkea-arvoisena sotilaana Lacerta Legatena. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä osissaan ja onpa kivaa nähdä pitkästä aikaa Yksin kotona -elokuvasta (Home Alone - 1990) tuttua Culkinia jossain.

Fallout ei tosiaan ole pelinä minulle järin tuttu, mutta pidin avauskaudesta valtavan paljon. Hahmot olivat mahtavia, postapokalyptinen maailma upeasti luotu, ilmapiiri oli vekkuli kierossa huumorissaan, jännityksessään ja vahvassa draamassaan, ja jokainen jakso jaksoi yllättää jollain tapaa, oli kyse sitten mutanttimonstereista, verisyydestä tai hulvattoman kiusallisista sosiaalisista kanssakäymisistä. Falloutin ykköskausi oli siis kaikin puolin erinomainen paketti. Kakkoskausi ei harmillisesti mielestäni yllä samalle korkealle tasolle, mutta on se silti erittäin hyvää, paikoitellen jopa loistokasta jatkoa.

Tietty yllätyselementti on toki poissa nyt, kun homman juju on käynyt selväksi, mutta jaksaa jatkokausi silti silloin tällöin kiskoa mattoa jalkojen alta, mitä tulee tähän hullunkuriseen maailmaan tai niihin julmiin syihin, miksi maailma muuttui tällaiseksi. Tarina etenee jälleen kahdella aikajanalla, syventäen asioita entisestään. Kausi kallistuu vahvemmin draaman ja jännityksen puoleen, mutta löytyy seasta yhä hetkittäin niitä ilahduttavan omituisella tavalla hauskojakin hetkiä. Hahmoihin syvennytään myös lisää ja he ovatkin edelleen iso syy sille, miksi uuden jakson kimppuun halusi hypätä heti julkaisupäivän aamulla. Samaa koukuttavuutta ei tällä kaudella pääse kuitenkaan muodostumaan, mikä saisi oikein vesi kielellä odottamaan jatkoa niin kuin viimeksi. Vaikkei Falloutin toinen tuotantokausi ollutkaan sellainen riemuvoitto kuin fantastisen ykköskauden jäljiltä toivoin, pidin näkemästäni silti ja odotan edelleen mielenkiinnolla, mitä jo työn alla oleva kolmoskausi tuo tullessaan. Kenties sitä odotellessa tutustuisin myös niihin videopeleihin...

Tuotantokauden ohjaajat pitävät leikittelevää ilmapiiriä hyvin yllä, samalla kun käsikirjoitustiimi kuljettaa hahmoja ja tarinaa mielenkiintoiseen suuntaan. Teknisesti Fallout jatkaa vakuuttamistaan. Kakkoskausi on osaavasti kuvattu ja leikattu, minkä lisäksi sen karu mutta kiehtova retrofuturistinen maailmanloppu on jälleen upeasti luotu näyttäviä lavasteita, tyylikästä puvustusta ja erinomaista maskeerausta myöten. Tehosteet näyttävät pääasiassa hyviltä ja pidin erityisesti siitä, että kaudella esiintyvä deathclaw-hirviö on toteutettu pääasiassa suurella nukella ja viimeistelty digiefektien avulla, sen sijaan, että kyse olisi pelkästään tietokonetehosteilla luodusta mörököllistä. Äänimaailma rymistelee myös mainiosti ja niin Ramin Djawadin säveltämät musiikit kuin jaksojen varrelle valitut kappaleet säestävät menoa oivallisesti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.2.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste ja kuvat / poster and still images of Fallout season 2 www.press.amazonmgmstudios.com

Copyright material used under fair use for review and educational purposes.

Fallout, Yhdysvallat, 2024-, Amazon Studios, Amazon MGM Studios, Bethesda Game Studios, Bethesda Softworks, Kilter Films, Big Indie Pictures

Arvostelu: Zootropolis - eläinten kaupunki 2 (Zootopia 2 - 2025)

ZOOTROPOLIS - ELÄINTEN KAUPUNKI 2

ZOOTOPIA 2

Ohjaus: Jared Bush ja Byron Howard

Pääosissa: Ginnifer Goodwin, Jason Bateman, Ke Huy Quan, Fortune Feimster, Andy Samberg, David Strathairn, Idris Elba, Patrick Warburton, Quinta Brunson, Nate Torrence, Shakira, Bonnie Hunt, Don Lake, Macaulay Culkin, Brenda Song, Maurice LaMarche, Leah Latham, Raymond S. Persi, Tommy Lister Jr., Danny Trejo, Jean Reno, John Leguizamo, Stephanie Beatriz, Wilmer Valderrama, Jenny Slate, Alan Tudyk, Josh Gad, Michael J. Fox, Auli'i Cravalho ja Dwayne Johnson

Genre: animaatio, seikkailu, komedia, jännitys

Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

Ikäraja: 7

Disneyn animaatioelokuva Zootropolis - eläinten kaupunki (Zootopia - 2016) oli jättimenestys, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Disney+ -palvelussa ilmestyneen lyhyen animaatiosarja Zootropolis+:n (Zootopia+ - 2022) lisäksi yhtiö ilmoitti vuonna 2023 varsinaisen jatko-osaelokuvan olevan työn alla. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt Zootropolis - eläinten kaupunki 2 saapuu elokuvateattereihin. Itse pidän valtavasti ensimmäisestä Zootropolis-elokuvasta - se on jopa mielestäni Disneyn paras oma elokuva viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Olen odottanut jatko-osaa jännityksellä, toivoen sen olevan onnistunut, mutta peläten sen olevan väkisin rahan takia väännetty. Kävin katsomassa Zootropolis - eläinten kaupunki 2:n sen lehdistönäytöksessä muutamaa päivää ennen ensi-iltaa.

Poliisipari Judy Hopps ja Nick Wilde päätyvät uuden tutkimuksen äärelle, mihin liittyy koko Zootropoliksen historiaa mullistava salajuoni.

Pupu Judy Hopps (äänenä Ginnifer Goodwin) ja kettu Nick Wilde (Jason Bateman) tekevät paluun ja nyt kaksikko työskentelee yhdessä Zootropoliksen poliisivoimissa työparina. Paljastettuaan apulaispormestari Bellwetherin ilkikuriset aikomukset ja palautettuaan rauhan lihansyöjien ja kasvissyöjien välille, Judyä ja Nickiä juhlitaan sankareina. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun he päätyvät uuden tapauksen äärelle, millä on shokeeraavia vaikutuksia koko kaupunkiin. Judy ja Nick ovat toistamiseen erittäin mainiot hahmot ja näiden kahden hyvin erilaisen persoonan yhteistyötä - tai ainakin siihen pyrkimistä - on jälleen ilo seurata.

     Monet muutkin tutut hahmot, kuten poliisipäällikkö Bogo (Idris Elba), Flash-laiskiainen (Raymond S. Persi), laulajatähti Gazelle (Shakira) ja gangsteri Big (Maurice LaMarche) tekevät paluun - osa hieman tarpeettomasti - ja uusina hahmoina jatko-osassa esitellään muun muassa Zootropoliksen neljä vyöhykettä suunnitelleen Lynxleyn ilvessuvun jäsenet, isä Milton (David Strathairn) ja lapset Pawbert (Andy Samberg), Cattrick (Macaulay Culkin) ja Kitty (Brenda Song), Zootropoliksen uusi pormestari Brian Winddancer (Patrick Warburton), salaliittoteoreetikko Nibbles Maplestick (Fortune Feimster) ja käärme Gary (Ke Huy Quan). Uudet hahmot ovat kiinnostavia tyyppejä, etenkin Gary, jonka ympärille uusi tutkimustapaus muodostuu. Nibbles taas on uusista hahmoista hupaisin.

Etukäteen vain yhdeltä Disneyn eläinanimaatiolta muiden joukossa vaikuttanut Zootropolis - eläinten kaupunki oli ällistyttävä ja yllättävänkin syvällinen tarina ennakkoluuloista, rasismista, seksismistä ja korruptiosta. Elokuva tuntui enemmän Pixarin työltä; niin vakuuttava se oli siinä kohtaa Disneyn muihin aikalaisiin tuotantoihin verrattuna. Paineet jatko-osaa kohtaan olivat siis korkeat ja vaikkei Zootropolis - eläinten kaupunki 2 olekaan edeltäjänsä veroinen napakymppi, on se loistokas uusi seikkailu tässä mielikuvituksellisessa eläinmaailmassa. Jo ykkösosassa eri ilmastovyöhykkeistä koostuva Zootropolis kiehtoi ja se on selvästi huomattu, sillä eri alueita esitellään enemmän ja ne liittyvät tarinaan huomattavasti merkittävämmin. Voisi jopa sanoa, että jos ensimmäinen elokuva kertoi tavallaan Zootropoliksen kansalaisista, jatko-osa kertoo nimenomaan itse kaupungista.

Kyseessä on tälläkin kertaa erittäin mukaansatempaava ja viihdyttävä leffa, jonka aikana pääsee nauramaan useasti, jännittämäänkin hieman ja kenties jopa pyyhkimään kyyneliä silmäkulmista. Varttia vaille parin tunnin kesto kulkee kuin hujauksessa, sillä nämä hahmot, sekä tämä maailma ja kertomus ovat niin oivalliset. Ykkösosan tapaan leffassa myös riittää valtavasti bongailtavaa ja se on täynnä viittauksia niin muihin Disneyn animaatioihin kuin pariin todella yllättäväänkin elokuvaan. Nämä tuovat lisäherkkua erityisesti aikuiskatsojille, mitä tekevät myös elokuvan teemat. Ihan ykkösosan syvällisyyksiin ei päästä, mutta aihepiirit erilaisuudesta ja siihen liittyvistä ennakkoluuloista, sekä niistä yli pääsemisestä ovat läsnä ja aina yhtä tärkeitä ja ajankohtaisia.

Visuaalisesti Zootropolis - eläinten kaupunki 2 on puhdasta silmäkarkkia. Disneyn animaattorit tuntuvat joka vuosi ylittävän itsensä - niin häikäisevän yksityiskohtaisesti tämä eläinmaailma on loihdittu. Kaikki paikat ovat täynnä elämää ja taustoille on taatusti piiloteltu niin paljon lisävitsejä, että monet niistä hoksaa vasta useamman katselukerran jälkeen. Hahmot liikkuvat sulavasti ja elokuva on myös ihastuttavan värikäs. Äänimaailma on kanssa taitavasti rakennettu Michael Giacchinon leikkisiä musiikkeja myöten.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä mahdollista kolmatta elokuvaa pohjustava kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.11.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Zootopia 2, 2025, Walt Disney Animation Studios, Walt Disney Pictures

Arvostelu: Yksin kotona 2 - eksynyt New Yorkissa (Home Alone 2: Lost in New York - 1992)

YKSIN KOTONA 2 - EKSYNYT NEW YORKISSA

HOME ALONE 2: LOST IN NEW YORK

Ohjaus: Chris Columbus
Pääosissa: Macaulay Culkin, Joe Pesci, Daniel Stern, Catherine O'Hara, John Heard, Devin Ratray, Tim Curry, Rob Schneider, Brenda Fricker, Eddie Bracken, Dana Ivey, Gerry Bamman, Terrie Snell, Kieran Culkin ja Donald Trump
Genre: komedia, jouluelokuva
Kesto: 2 tuntia
Ikäraja: 7

Jouluelokuva Yksin kotona (Home Alone - 1990) ei ollut ilmestyessään kovin pidetty kriitikoiden keskuudessa, mutta kansa rakasti sitä ja se oli menestys, joten se sai tottakai jatkoa. Yksin kotona 2 - eksynyt New Yorkissa sai ensi-iltansa juuri ennen joulua vuonna 1992 ja se oli ilmestymisvuotensa kolmanneksi menestynein elokuva Aladdinin (1992) ja Bodyguardin (1992) jälkeen. Kriitikot kuitenkin lyttäsivät filmin, mutta silti siitäkin on muodostunut vuosien varrella jouluklassikko edellisen osan tavoin. Itse näin filmin lapsena ja pidin siitä. Olen nähnyt sen useana jouluna uudestaan, sillä sitä on esitetty usein televisiossa. Viime vuonna päätin ennen joulua arvostella alkuperäisen Yksin kotona -leffan ja samalla päätin myös, että arvioin jatko-osan tälle vuodelle. Nyt kun jouluun ei ole enää kovin kauaa, katsoin Yksin kotona 2 - eksynyt New Yorkissa tyttöystäväni kanssa, mikä nosti joulutunnelman erittäin mukavasti esille.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Yksin kotona!

McCallisterin perheen joulusuunnitelmat kokevat jälleen ikävän käänteen, kun Kevin-poika päätyykin vahingossa New Yorkiin, muiden matkustaessa Floridaan. New Yorkissa Kevin kohtaa vankilasta karanneet Harryn ja Marvin, joilla on kana kynittävänä pojan kanssa.

Kevin McCallisterin roolissa nähdään jälleen Macaulay Culkin, jonka näyttelijäntaidot eivät ole parantuneet parin vuoden aikana. Culkinin roolisuoritus on usein aika kehnoa ja hän ylinäyttelee välillä liikaa. Silti on pakko sanoa, etten osaisi kuvitella ketään muuta rooliin, joten hän on siinä mielessä täydellinen valinta. Culkinilta löytyy kyllä hyviäkin hetkiä ja hänen ansiostaan Kevinin seikkailua New Yorkissa on hauska seurata. Edellisen leffan tapahtumat ovat selvästi muuttaneet Keviniä, sillä hän on alusta alkaen nokkelampi, eikä yhtä avuton kuin ennen.
     Kevinin perheeseen kuuluvat vanhat tutut edellisestä filmistä, joista esille pääsevät kuitenkin vain Kate-äiti (Catherine O'Hara), Peter-isä (John Heard), ilkeä Buzz-isoveli (Devin Ratray), Frank-setä (Gerry Bamman) ja Fuller-serkku (Macaulayn pikkuveli Kieran Culkin). Leffassa nähdään useita McCallisterin lapsia, mutta heille ei anneta nimiä tai persoonallisuutta. Kate-äiti on jälleen todella ylihuolehtivainen ja kauhuissaan Kevinin katoamisesta, kun taas Peter-isä suhtautuu tilanteeseen rennommin. Buzz on yhä inhottava, eikä Frank-setä vieläkään pidä Kevinistä. Fuller on sentään muuttunut hieman, eikä ole ihan yhtä outo kuin viimeksi.
     Rosvotkin ovat samat vanhat tutut, eli lyhyt ilkikurinen Harry (Joe Pesci) ja pitkä hömelö Marv (Daniel Stern). Roistokaksikko toimii edelleen erinomaisesti ja heihin on lisätty uhkaavuutta, sillä tällä kertaa he haluavat kunnolla kostaa Kevinille, jonka takia he kärsivät paljon ja joutuivat vankilaan. Harrysta on tehty häijympi, kun taas Marvia on muutettu hieman typerämmäksi. Pesci ja Stern ovat yhä loistavat rosvoina, ja vaikka katsojana jännittääkin aluksi, miten Kevinille käy, jos hän joutuu heidän kynsiinsä, jossain kohtaa on taas tiedossa osio, jolloin lähinnä säälii Harrya ja Marvia, jotka lankeavat pienen pojan ansoihin.
     Muita hahmoja filmissä ovat hienon Plaza-hotellin - jossa Kevin yöpyy New Yorkissa - vastaanottovirkailija Hector (Tim "Pennywise" Curry), naisvirkailija Hester (Dana Ivey), laukunkantaja Cedrick (koomikko Rob Schneider), outo pulunainen (Brenda Fricker) ja lelukaupan omistaja herra Duncan (Eddie Bracken). Tim Curry on aivan mahtava roolissaan ilmeidensä ja olemuksensa ansiosta. Schneider taas näyttelee paljon maltillisemmin kuin yleensä. Brenda Frickeriltä löytyy hienosti sydäntä kummallisen pulunaisen osaan, joka on hieman samanlainen hahmo kuin edellisen filmin Marley-naapuri (Roberts Blossom).
     Elokuvassa nähdään myös nopeasti Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump, sillä tätä leffaa tehdessä hän omisti Plaza-hotellin.

Yksin kotona 2 - eksynyt New Yorkissa on aika lailla sama elokuva kuin Yksin kotona, sillä poikkeuksella että tarina sijoittuu New Yorkiin. Leffa alkaa perheriidalla, jonka takia Kevin toivoo viettävänsä joulun yksin. Matkalle lähdössä tulee jälleen kiire ja muu perhe päätyy viettämään joulua eri paikassa kuin Kevin. Poika joutuu ongelmiin Harryn ja Marvin kanssa, ja rakentaa heille ansoja. Kevin katselee televisiosta "Angels with Even Filthier Souls" -elokuvaa, jonka päähenkilö ei ole muuttunut yhtään mukavammaksi. Leffaan on kierrätetty todella paljon kohtauksia edellisestä osasta, mikä on välillä hieman harmillista, mutta siinä on silti tarvittavaa raikkautta, mikä syntyy tapahtumapaikasta. New York on täysin uusi kaupunki Kevinille, joten hän ei tunne sitä lainkaan niin hyvin kuin omaa kotiaan. Hotellivirkailijat tuovat myös oman lisäyksensä tapahtumiin ja vaikeuttavat Kevinin seikkailua. Seikkailuhenki onkin mainiosti läsnä läpi leffan, minkä lisäksi siinä on muutenkin todella oivallinen tunnelma. Parista kohtaa löytyy hienosti jännitystä lapsille ja mukana on useita hetkiä, joissa on hyviä opetuksia ennakkoluuloista ja läheisten merkityksestä. Joulumieli korostuu ihanasti ja siitä löytyy niin lämmin fiilis, ettei kylmänä talvi-iltana edes tarvitse juoda lämmintä kaakaota tai glögiä, sillä pelkkä Yksin kotona 2:n katselu riittää.

Lämminhenkisyyden ja seikkailemisen lisäksi kyseessä on todella hauska elokuva. Huumori syntyy edellisen osan tavoin Kevinin hassusta luonteesta, rosvojen toilailusta ja ennen kaikkea siitä, kun Harrya ja Marvia sattuu. Edeltäjänsä tavoin Eksynyt New Yorkissa sai kritiikkiä eniten siitä, miten hurjan väkivaltaisia kohtauksia se sisältää. Omasta mielestäni "väkivaltaisuudet" ovat tarpeeksi hölmösti ja urposti tehtyjä, jottei lapsi saa niistä traumoja, vaan ulvoo naurusta, kun rikolliset saavat ansionsa mukaan. Pakkohan se on myöntää, että mitä vanhemmaksi itse tulee, sitä enemmän kyllä kauhistelee, miten paljon roistoja todellisuudessa sattuisi. Youtubesta löytyy muuten hauska video, jossa kerrotaan, kuinka monta kertaa Harry ja Marv kuolisivat elokuvan aikana, jos ansoista olisi heille oikeasti haittaa. Esimerkiksi yhdessä kohtaa Kevin heittää Marvia tiiliskivillä päähän kerrostalon katolta, mikä aiheuttaisi todellisuudessa kallon murtumisen ja... noh, kuoleman. Koko perheen elokuvasta kun on kyse, niin Marv näyttää osumien jälkeen vain siltä, että hän heräisi kamalassa krapulassa. Ja vaikka hieman kauhistelenkin muutamia hurjuuksia, on minulla tarpeeksi kiero huumorintaju, joten pääasiassa vain nauran rosvojen kokemalle "kivulle". Mukana on kuitenkin yksi hetki, joka aiheuttaa minussa pelkkää myötähäpeää ja se on Marvin muuttuminen pikaisesti luurangoksi saadessaan sähköiskun.

Elokuvan on ohjannut edellisen osan tavoin Chris Columbus, joka kyllä taitaa koko perheen elokuvat. Columbus osaa luoda mahtavan tunnelman, kun niin oikeasti haluaa ja tätä tehdessä kävi niin. John Hughes ei ole työstänyt mitä luovinta käsikirjoitusta, mutta tarina toimii silti. Yksin kotona 2 - eksynyt New Yorkissa on mainiosti kuvattu, kuten myös leikattu. Elokuva on lavastettu tyylikkäästi. Jopa Duncanin lelulaatikko näyttää hienolta, vaikkei sisälläkään lähes ollenkaan leluja, jos katsoo tarkkaan. Äänitehosteet ovat mainioita ja John Williams on tehnyt jälleen erittäin hyvää työtä musiikkien parissa. Tuttu tunnusmusiikki on tietty mukana, minkä lisäksi leffassa kuullaan tunnettuja joulukappaleita. Lopputekstien aikana kuultava "Merry Christmas, Merry Christmas" on koominen oudon mutta osuvan mahtipontisuutensa takia.

Yhteenveto: Yksin kotona 2 - eksynyt New Yorkissa on todella mainio ja lämminhenkinen jouluseikkailu. Tarina kierrättää paljon asioita ja hetkiä ensimmäisestä osasta, mutta mukaan on saatu tarpeeksi raikkautta, jottei filmi tunnu pelkältä kopiolta. New York tarjoaa suurkaupunkina paljon isomman seikkailun, minkä lisäksi on hienoa, ettei Kevin-poika tunne paikkoja samalla tavalla kuin ensimmäisessä filmissä. Leffassa on useita hauskoja kohtauksia; hauskimpana tietty se kun rosvot lankeavat Kevinin ansoihin. Roistot tarjoavat oivaa jännitystä, mutta mukana on myös sydäntä ja hyviä opetuksia ennakkoluulojen ylittämisestä pulunaisen kautta. Näyttelijät eivät ole mitä ihmeellisimpiä, mutta toimivat kuitenkin rooleissaan. Vaikka Macaulay Culkin onkin jälleen aika kehno, on päärooliin hyvin hankala kuvitella ketään muuta. Ohjaaja Chris Columbus on onnistunut toistamiseen viihdyttävän ja erittäin mainion jouluseikkailun kertomisessa. John Williamsin hienot musiikit tuovat tunnelmaan myös oivallisen lisäyksen. Suosittelenkin Yksin kotona 2 - eksynyt New Yorkissa todella lämpimästi koko perheen yhteiseen elokuvahetkeen näin joulukuussa. Jos ette ole vielä filmiä nähneet, niin tänä jouluna on aika katsoa se. Vain siinä tapauksessa en suosittele tätä, jos ette pitäneet edellisestä elokuvasta. Myöhemmin tälle tehtiin vielä kolme jatko-osaa: ihan katsottava Yksin kotona 3 (Home Alone 3 - 1997) jolla ei ole mitään tekemistä Columbuksen leffojen kanssa, järkyttävän surkea Yksin kotona 4 (Home Alone 4 - 2002) jota inhoan, sekä suoraan televisioon tehty Home Alone: The Holiday Heist (2012) josta en ollut edes kuullutkaan aiemmin. Kolmannen osan saatan arvioida joskus, mutta neljättä en halua nähdä enää uudestaan. Yksin kotona -arviot päättyvät siis tältä erää tähän; kannattaa osata lopettaa, kun on vielä voitolla, eli hyvien elokuvien puolella.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.12.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.dvdsreleasedates.com
Home Alone 2: Lost in New York, 1992, Twentieth Century Fox, Hughes Entertainment

Arvostelu: Yksin kotona (Home Alone - 1990)

YKSIN KOTONA

HOME ALONE

Ohjaus: Chris Columbus
Pääosissa: Macaulay Culkin, Jos Pesci, Daniel Stern, Catherine O'Hara, John Heard, Roberts Blossom, Devin Ratray, Gerry Bamman ja John Candy
Genre: jouluelokuva, komedia, jännitys
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: S

Home Alone, eli suomalaisittain Yksin kotona on yksi suosituimmista jouluelokuvista ja sitä pidetään modernina klassikkona. Näin ei kuitenkaan ollut vielä 1990, kun leffa ilmestyi, sillä vaikka elokuva oli iso hitti lippuluukuilla, kriitikot eivät lämmenneet sille. Vuosien varrella elokuvan arvostus on kasvanut ja nykyään sitä pidetään tosiaan korkeassa asemassa. Itse olen nähnyt Yksin kotona useasti elämäni aikana. Kyseessä on yksi harvoista jouluelokuvista, jotka katson lähes jokaisena jouluna ja kun mietin, mitä jouluelokuvia arvostelisin nyt joulun alla, Yksin kotona oli yksi ensimmäisistä, jotka tulivat mieleeni. Joulun lähestyessä katsoinkin sen Netflixistä.

Kahdeksanvuotiaan Kevin McCallisterin täytyy puolustaa kotiaan kahdelta rikolliselta, hänen perheensä unohtaessa hänet lomamatkaltaan.

Keviniä näyttelee Macaulay Culkin. Suurimmaksi osaksi Culkin toimii roolissaan, mutta vetää välillä selkeästi yli ja häneltä löytyy heikot hetkensä. Silti Culkin on juuri osuva valinta hahmoksi, enkä tiedä, kenen muun edes pitäisi esittää roolia. Kevin on tosiaan vasta kahdeksanvuotias ja elokuvan alkupuolella hahmo tuntuukin siltä. Kevin ei osaa paljoa ja hän tarvitsee jatkuvasti vanhempiensa tai sisarustensa apua. Kun hän jää yksin, hänen täytyy keksiä itse, miten toimia. Hahmon kehityskaari on toteutettu mainiosti.

Kevinin perheeseen kuuluu Kate-äiti (Catherine O'Hara), Peter-isä (John Heard) ja lapset Buzz (Devin Ratray), Jeff (Mike Marona), Megan (Hillary Wolf) ja Linnie (Angela Goethals). Kate vaikuttaa hieman tiukalta, mutta hänestä löytyy äidillistä lämpöä. O'Hara on hyvä roolissaan, kuten Heard on hyvä hieman huolettomampana Peterina. Lapsista Buzz on isoimmassa osassa ja hän käyttää isoveljen roolia väärin Kevinia kohtaan ja on monin tavoin ärsyttävä ja inhottava.

     Joe Pesci ja Daniel Stern esittävät kahta rikollista, Harrya ja Marvia, jotka yrittävät murtautua McCallisterien taloon. Pelottavuuden tilalla Harry ja Marv ovat lähinnä huvittavia, etenkin elokuvan loppupuolella. Harry on selvästi kaksikon aivot ja Marv taas hieman hönömpi tapaus. Kaksikkoa on mielenkiintoista seurata, ja Pesci ja Stern vetävät hyvät roolisuoritukset. Harryn "kiroilu" elokuvassa on loistavasti keksitty.
     Elokuvassa nähdään myös mm. Gerry Bamman epämiellyttävänä Frank-setänä, Roberts Blossom naapurin vanhana Marleyna, josta lapset levittävät huhuja, että kyseessä olisi pahamaineinen lapiomurhaaja, sekä John Candy polkkayhtyeen jäsenenä, Gus Polinskina.

McCallisterin perhe on muiden sukulaistensa kanssa lähdössä lomamatkalle Ranskaan jouluksi. Kevinilla tulee riitaa perheensä kanssa, jolloin hänen äitinsä käskee hänet yöpymään ullakolla. Aamulla kun perhe lähtee kiireessä lentokentälle, Kevin unohtuu vahingossa ullakolle. Kun lentokone nousee, Kevin herää kotonaan ja huomaa olevansa yksin. Aluksi yksin kotona olo tuntuu parhaalta tavalta viettää joulua, mutta se muuttuukin painajaiseksi, kun Kevin tajuaa, että Harry ja Marv aikovat murtautua hänen taloonsa. Kevinin täytyy kehittää strategia, jolla hän pystyy pitämään murtovarkaat ulkona.

Olen aina pitänyt Yksin kotona -elokuvasta ja itseäni (kuten monia muita) kiehtoo paljon se, kuinka uusavuton pikkupoika muuttuu sotasuunnitelmia laativaksi ramboksi. Ylipäätään on todella koominen lähtökohta, ettei kukaan McCallisterin perheessä huomaa yhden lapsen puuttuvan joukosta matkalle lähtiessään. Oman perheen katsoessa elokuvaa, on varmasti hauskaa, kuinka perheenjäsenet näkevät tarinan eri tavoin. Vanhemmat kauhistelevat, mitä jos tämä kävisi omalle kohdalle ja lapset joko riemastuvat tai säikähtävät ajatuksesta, että he jäisivät joskus yksin kotiin päiviksi. Miten ikinä asian näkeekään, on Kevinin puuhailuja todella viihdyttävää seurata. Alkupuolella on hauska nähdä, miten hahmo selviää arkipäivän jutuista yksin (esimerkiksi kaupassa hän yrittää puhua kuin aikuinen) ja lopussa jännitetään, kun Kevin ansoittaa taloaan varkaita vastaan. Katsojana odottaa sitä hetkeä, kun Kevin vihdoin kohtaa Harryn ja Marvin silmästä silmään ja loppuhuipennushan on aivan mahtava. Sitä ennenkin nähdään jännittäviä kohtauksia - perheen pienimmille kenties jopa liiankin hurjia - mutta myös paljon hauskoja, sekä todella koskettavia hetkiä. Elokuvasta löytyy sydäntä ja vaikka joulu ei olekaan täysin tarinan keskiössä, lämmin jouluteema on vahvasti läsnä koko leffan ajan. Kaiken kaikkiaan Yksin kotona on siis ansainnut paikkansa jouluklassikoiden joukossa, sillä kyseessä on oikein erinomainen paketti.

Elokuvan on ohjannut Chris Columbus, joka oli tätä ennen ohjannut elokuvat Ilta kaupungilla (Adventures in Babysitting - 1987) ja Heartbreak Hotel (1988). Columbuksella on selvästi taitoa tehdä elokuvia lapsinäyttelijöiden kanssa ja onkin hoitanut hommansa mallikkaasti. Elokuva on kuvattu mainiosti ja leikkaus on sujuvaa. Äänitehosteilla on tuotu toimivia lisäyksiä mukaan. Musiikista vastaa legendaarinen John Williams, joka on luonut hienon soundtrackin elokuvalle. Etenkin Yksin kotona tunnusmusiikki on hyvä, mutta läpi elokuvan kuullaan myös muitakin upeita sävellyksiä. Koska kyseessä on jouluelokuva, niin joulukappaleita kuullaan myös, kuten Hugh Martinin ja Ralph Blanen Have Yourself a Merry Little Christmas ja Adolphe Adamin O Holy Night.

Yhteenveto: Yksin kotona on loistava jouluelokuva, josta koko perhe voi nauttia. Macaulay Culkin on heikkojenkin osuuksiensa kanssa loistava valinta pääosaan Keviniksi. Harryn ja Marvin toilailuja on viihdyttävää seurata. Elokuvassa saa nauraa sekä jännittää ja siitä löytyy koskettavia kohtia, sydäntä ja lämmintä joulumieltä. Ohjaaja Chris Columbus on tiennyt, mitä tekee ja osaakin toimia lapsinäyttelijöiden kanssa taidokkaasti. John Williams on jälleen säveltänyt erittäin mainioita musiikkeja. Suosittelen elokuvaa jokaisen perheen jouluelokuvailtaan. Vanhemmat ovat mitä luultavimmin jo nähneet sen ja lasten kuuluu katsoa se. Jos sellainen jaksaa naurattaa, että pahiksia sattuu eri tavoin, on tässä erinomainen leffa sen näkemiseen. Pakko vielä sanoa, että nykypäivänä jos lentokentällä juoksee samalla lailla kuin McCallisterin perhe, ei välttämättä pääse koneeseen asti...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.12.2016 - Muokattu 7.11.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.helloscarlettblog.com
Home Alone, 1990, Twentieth Century Fox Film Corporation, Hughes Entertainment