Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gavin Hood. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gavin Hood. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. lokakuuta 2023

Arvostelu: Ender's Game (2013)

ENDER'S GAME



Ohjaus: Gavin Hood
Pääosissa: Asa Butterfield, Harrison Ford, Hailee Steinfeld, Viola Davis, Abigail Breslin, Aramis Knight, Suraj Parthasarathy, Moisés Arias, Conor Carroll, Nonso Anozie, Jimmy Pinchak, Stevie Ray Dallimore, Andrea Powell ja Ben Kingsley
Genre: scifi, toiminta
Kesto: 1 tunti 54 minuuttia
Ikäraja: 12

Ender's Game perustuu Orson Scott Cardin samannimiseen kirjaan vuodelta 1985. Kirjan ilmestymisestä lähtien monet elokuvastudiot yrittivät hankkia sen filmatisointioikeuksia, mutta Card kieltäytyi jatkuvasti. Card halusi hallinnan siitä, millainen leffasta tulisi ja kirjoittikin itse elokuvan käsikirjoituksen, jota hän tarjosi lopulta Warner Brosille vuonna 2003. Wolfgang Peterson pestattiin ohjaajaksi ja myöhemmin Game of Thrones -sarjan (2011-2019) luojia David Benioffia ja D. B. Weissia pyydettiin muovaamaan käsikirjoitusta. Projekti ei kuitenkaan edennyt sellaisenaan ja Card työsti uusia versioita kirjoituksesta, kunnes sai Odd Lot Entertainmentin kiinnostumaan. Gavin Hood palkattiin ohjaajaksi ja hän myös kirjoitti tekstin uudestaan, ennen kuin kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2012 ja lopulta Ender's Game sai maailmanensi-iltansa 24. lokakuuta 2013 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva ei kuitenkaan ollut toivottu menestys ja se sai ristiriitaista palautetta kriitikoilta. Itse katsoin leffan vasta pari vuotta myöhemmin vuokralta ja pidin sitä ihan kivana avaruusseikkailuna. Kun huomasin Ender's Gamen täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin katsoa ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Tulevaisuudessa ihmiskunta on selviytynyt avaruusolentojen, formikien hyökkäyksestä. Valmistautumisena uuteen taisteluun, kansainvälinen armeija kouluttaa lahjakkaimpia ja älykkäimpiä lapsia sotimaan. Yksi näistä lapsista on Ender Wiggin, jonka eversti Graff uskoo johtavan ihmiskunnan lopulliseen voittoon.




Pari vuotta aiemmin Martin Scorsesen Hugo-elokuvassa (2011) nähty ja nykyään Netflixin Sex Education -sarjasta (2019-2023) tuttu Asa Butterfield näyttelee Andrew Wigginiä, lempinimeltään Enderiä. Ender on nokkela ja kekseliäs nuori poika, joka tavoittelee paikkaa armeijan ohjelmassa, jossa koulutetaan lapsia taisteluun avaruusmölliäisiä vastaan. Butterfield on passeli valinta osaan ja tekee pääasiassa ihan hyvää työtä roolissa. Harmillisesti hän, eikä elokuva muutenkaan saa katsojaa vakuuttuneeksi siitä, että juuri Ender olisi ihmiskunnan paras toivo - ei, vaikka itse Harrison Fordin näyttelemä eversti Graff sanoo niin useaan otteeseen. Karismaattinen Ford tekee vähemmän yllättäen parasta työtä elokuvan näyttelijäkaartista.
     Elokuvassa nähdään myös Stevie Ray Dallimore ja Andrea Powell Enderin vanhempina Johnina ja Theresana, Jimmy Pinchak Enderin isoveljenä Peterinä ja Abigail Breslin Enderin isosiskona Valentinena, Viola Davis eversti Graffin kanssa lapsisotilasohjelmaa valvovana majuri Andersonina, Nonso Anozie lapsia kouluttavana kersantti Dapina, sekä muun muassa Hailee Steinfeld, Aramis Knight, Suraj Parthasarathy, Moisés Arias ja Conor Carroll muina koulutukseen osallistuvina nuorina, joita Ender kohtaa. Enderin perhe jää aika pieneen osaan, eikä heistä voi pahemmin sanoa mitään. Lapsinäyttelijät hoitavat hommansa kelvollisesti ja Anozie toimii hyvin tiukkapipoisena käskyttäjänä. Davis tekee Fordin ohessa parasta työtä sivunäyttelijöistä.




Ender's Game ei valitettavasti onnistunut pahemmin iskemään toisella katselukerralla. Se on aika keskinkertainen avaruusseikkailu, joskin "young adult" -dystopiatarinoiden listalla se edustaa silti parempaa päätyä, kun sitä vertaa vaikkapa myöhemmin ilmestyneisiin Outolintuun (Divergent - 2014), 5. aaltoon (The 5th Wave - 2016) tai todelliseen mätäpaiseeseen, The Darkest Mindsiin (2018). Vuotta aiemmin ensi-iltansa saanut Nälkäpeli (The Hunger Games - 2012) taas pyyhkii Ender's Gamella lattioita. Elokuvan premissi on ihan menevä, armeijan halutessa hyödyntää nuoria sodassa, joka käytäisiin lähinnä etäältä tietokoneiden voimin. Silti lapsia koulutetaan lähitaisteluihin, sekä pyssysotaan painovoimattomassa tilassa. Näitä koulutuskohtauksia on leffassa jopa turhankin paljon, etenkin kun tuntuu siltä, että hahmot ovat välittömästi hyviä, eikä heissä näy kehittymistä.

Kun päähenkilö ei koskaan vakuuta siitä, että hän olisi juuri se "the" ihmiskunnan pelastaja, eivätkä koulutuskohtaukset tunnu mitenkään kehittävän hahmoa, ei elokuva koskaan oikein vakuuta. Formikeista ei saada parin lyhyen videopätkän ja hahmojen selostuksen kautta luotua kummoista uhkaa, eikä leffasta löydy jännitettä. Lopun avaruustaistelu on ihan viihdyttävä, joskin ei pitkän odotuksen arvoinen. Huipennuksessaan elokuva yrittää kiskoa mattoa katsojan jalkojen alta, mutta se ei oikein luonnistu. Sen enempää paljastamatta totean vain, että lopetuksen moraalisaarna on kömpelösti kirjoitettu mukaan. Sen kautta leffa yrittää esittää, että sillä olisi oikeasti jotain sanottavanaan. Jo aiemmin elokuvassa Fordin ja Davisin hahmot kiistelevät siitä, onko moraalisesti oikein hyödyntää lapsia taisteluun? Tämä on oiva konflikti, mutta ei oikein johda mihinkään. Kaikin puolin Ender's Game jää vain kivoiksi ideoiksi ja unohdettavaksi pintaraapaisuksi, joten kun elokuva yrittää viime minuuteillaan pohjustaa jatko-osaa, ei katsojaa paljoa jaksa innostaa.




Elokuvan ohjauksesta ja lopullisesta käsikirjoituksesta vastaa Gavin Hood, joka oli tätä ennen tehnyt Marvelin sarjakuviin perustuvan kehnon X-Men Origins: Wolverinen (2009). Ender's Game on kyllä parempi kuin se raina, mutta silti harmillisen epätasainen paketti. Hood saa näyttelijänsä hoitamaan hommansa hyvin ja saa aikaiseksi muutamia mainioita kohtauksia, mutta kokonaisuus on hieman lattea niin ohjauksen kuin tekstin puolesta. Ender's Game on kuitenkin teknisiltä ansioiltaan ihan pätevä. Se on oivallisesti kuvattu ja valaistu, ja siitä löytyy mainioita lavasteita ja asuja. Erikoistehosteet ovat päällisin puolin kestäneet hyvin aikaa ja varsinkin avaruusalukset ovat hienosti toteutetut. Ääniefektit ovat mainiot ja säveltäjä Steve Jablonsky yrittää mahtipontisilla musiikeillaan parhaansa saada elokuvan vaikuttamaan eeppiseltä avaruusteokselta.

Yhteenveto: Ender's Game on kiinnostavista lähtökohdistaan huolimatta harmillisen keskinkertainen scifitoimintaelokuva. Leffa lähtee mielenkiintoisesti liikkeelle, mutta sen isku hiipuu hiljalleen tarinan edetessä. Hahmot tuntuvat olevan liian hyviä kaikessa, mutta silti itse Ender ei koskaan saa katsojaa vakuuttuneeksi siitä, miksi juuri hän olisi ihmiskunnan paras toivo. Avaruusoliot eivät tunnu uhkaavilta ja jännite uupuu. Ajoittain elokuva yrittää sanoa jotain tarinan moraalisesti arveluttavista puolista, mutta kaikki jää pintaraapaisuksi. Leffa viihdyttää tarpeeksi, mutta kaikki jää valitettavan vaisuksi ja kädenlämpöiseksi. Asa Butterfield on menevä valinta päärooliin, Harrison Fordin ja Viola Davisin ollessa näyttelijäkaartin parasta antia. Visuaalisesti leffa on kestänyt aikaa ihan hyvin. Ender's Gamea voi suositella teinipainotteisista tieteistarinoista tykkääville. Kyseessä on aika yhdentekevä kertakäyttöraina, joka on ihan ymmärrettävästikin vaipunut unholaan.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.6.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Ender's Game, 2013, Summit Entertainment, MWM Studios, Chartoff Productions, Taleswapper, K/O Paper Products, Digital Domain, Sierra / Affinity


torstai 24. maaliskuuta 2016

Arvostelu: X-Men Origins: Wolverine (2009)

X-MEN ORIGINS: WOLVERINE (2009)



Ohjaus: Gavin Hood
Pääosissa: Hugh Jackman, Liev Schreiber, Danny Huston, Will.i.am, Lynn Collins, Kevin Durand, Dominic Monaghan, Taylor Kitsch, Daniel Henney ja Ryan Reynolds
Genre: supersankarielokuva, toiminta
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: 12

X-Men -elokuvien arvostelut jatkuvat! X-Men Origins: Wolverine oli ensimmäinen Marvel-sarjakuviin perustuva elokuva, johon minulla oli ikää mennä katsomaan. Olin tietenkin innoissani, enkä silloin huomannut vielä - pieni ja viaton lapsi kun olin - että elokuvassa oli jotain vikana. Eilen pyysin X-Men Origins: Wolverinen lainaan ystävältäni ja katsoin sen illalla pitkän tauon jälkeen.

X-Men Origins: Wolverine kertoo, miten Loganista tuli Wolverine. William Stryker pestaa Loganin ja hänen veljensä Victorin salaiseen operaatioon. Operaation todellisen luonteen paljastuessa Logan päättää lähteä ryhmästä. Hän löytää uuden elämän ja naisen nimeltä Kayla. Victor tappaa Kaylan ja Logan päättää lähteä kostoreissulle, johon apua tarjoaa pahat mielessä oleva Stryker.

Elokuvan parhaan suorituksen vetää Hugh Jackman. Jackman ei ole kummoinen näyttelijä, mutta Wolverinea hän osaisi esittää nukkuessaankin. Wolverine karjuu lähes koko elokuvan ajan, mikä nuorempana tuntui siistiltä, mutta nykyään se on lähinnä koomista ja paikoitellen ärsyttävää. Toisaalta Jackmanin roolisuoritus on vahvimmillaan, kun hän esittää raivoa täynnä olevaa Wolverinea. Draamakohtauksissa häntä on hiukan outoa katsoa.
     Liev Schreiber esittää Victor Creediä (tai siis Sabretoothia), joka on tässä elokuvassa Wolverinen veli, toisin kuin elokuvassa X-Men (2000). Schreiberin veto pahiksena on hyvä, mutta hahmo ei ole mitä mielenkiintoisin.
     Danny Hustonin nuori William Stryker on toimiva ratkaisu. Hustonissa ei kuitenkaan ole samanlaista vaaran tuntua kuin X-Men 2:sessa (2003) Brian Coxin esittämässä Strykerissa.
     Mukaan sarjaan on tullut odotetut mutantit Deadpool ja Gambit... ja voi Marvel, minkä teit...
Ryan Reynoldsin esittämä Wade Wilson/Deadpool on pilattu aivan täysin elokuvassa. Alussa hahmo toimii, kun hän on kunnon hölisijä kahden miekkansa kanssa. SPOILER! Mutta kun hahmo ilmestyy takaisin lopussa ja hänelle on annettu nimi Deadpool, niin fanit pettyvät erittäin pahasti: Deadpool on nimittäin ilman paitaa kävelevä heppu, jonka suu on ommeltu kiinni; jolta tulee käsien sisältä kaksi miekkaa; joka ampuu lasersäteitä silmistään ja joka kykenee teleporttaamaan. 20th Century Fox, mitä teillä oli mielessä, kun päädyitte tähän ratkaisuun?! Onneksi yhtiö ja Reynolds pelastivat hahmon tänä vuonna elokuvassa Deadpool (2016).
     Gambit voisi olla toimiva hahmo, jos rooliin ei olisi valittu Taylor Kitschiä. Onneksi hahmon osuus ei ole iso, eikä Kitschiä joudu katsomaan kauaa. Jos Gambitin oma elokuva joskus ilmestyy, niin toivon, että huhuttu Channing Tatum vetäisi osan tyylillä, jotta hahmo nousisi paremmin suuren yleisön tietoisuuteen.
     Wolverinen tytsykkää Kayla Silverfoxia näyttelee Lynn Collins, joka on lähes ilmeetön elokuvassa. Vain yhdessä kohtauksessa hän näyttää kunnolla tunteita kasvoillaan.
     Mukana myös muita, unohdettavia mutantteja, kuten John Wraith (Will.i.am), Fred Dukes (Kevin Durand), Chris Bradley (The Lord of the Rings -trilogian Dominic Monaghan) ja agentti Zero (Daniel Henney), jotka varmaan vain kovimmat fanit tietävät. Sarjaan tuli mukaan vihdoin myös Emma Frost, joka ei pääse valitettavasti oikeuksiinsa elokuvassa. SPOILER! Elokuvassa esiintyvät myös lyhyesti Scott Summers, eli Kyklooppi (Tim Pocock) ja professori Xavier (Patrick Stewart), joista jälkimmäisen cameota voikin odottaa. Stan Leeta ei elokuvassa nähdä.

Elokuva alkaa toimivasti. Alussa ollaan vuodessa 1845, jolloin Logan ja Victor olivat vielä lapsia. Alkutekstien aikana näytetään tyylikäs pätkä, jossa veljekset taistelevat eri sodissa. Myös Strykerin tiimin operaatio on toimiva kohtaus, mutta kun Logan eroaa ryhmästä, niin elokuva lähtee alamäkeen. 6 vuotta myöhemmin Wolverine pilkkoo puita jossain metsässä ja kuuntelee, kun hänen tyttöystävänsä selittää tarinaa kuusta, Kuekuatsheusta ja kujeilijasta, mistä Logan nappaa nimen "Wolverine". Kun elokuvassa alkaa taas tapahtua jotain - eli kun Logan ja Victor mätkivät toisiaan turpaan - niin kohtaus on hätäisesti leikattu. Adamantiumkynsien mukaan ilmaantumista odottaa, mutta kun Wolverine ne vihdoin saa, niin katsoja joutuu taas pettymään, sillä ne on tehty kömpelösti digitaalisina. Pakko kuitenkin sanoa, että elokuvassa on pari kohtaa, joille voi hymähtää huvittuneena ja vaikka Deadpool on pilattu, niin lopputaistelu on ihan viihdyttävä - vaikka kohtauksessa käytetyn green screen -taustan erottaa selvästi.

Tehosteet elokuvassa ovat heikentyneet vuosien varrella huimasti ja elokuva on vasta hieman alle 7 vuotta vanha. Digikynnet näyttävät huonoilta, green screenin erottaa selvästi, helikopterit näyttävät feikeiltä, ja yksi kaameimmista kohdista on, kun Wolverine pilkkoo hullun lailla paloportaikkoa kynsillään ja portaikosta vaan katoaa osia jonnekin. Pari räjähdystä on toteutettu hienosti, mutta siihen se oikeastaan jääkin.

Kuvaus X-Men Origins: Wolverinessa on kuitenkin hyvää suurimmaksi osaksi. Toimintakohtauksissa heiluva kamera ja hätiköivä leikkaus on hieman häiritsevä ratkaisu. Musiikki on läpikotaisin toimivaa ja tunnusmusiikki on hyvä, vaikkei mieleenpainuva. Suurimmat ongelmat elokuvassa onkin sisältöpuolella, enkä tiedä oliko kyseessä sellainen tapaus, että yhtiö määräsi, millainen elokuvasta pitäisi tulla, vai eivätkö käsikirjoittajat David Benioff ja Skip Woods osanneet kirjoittaa hyvää kokonaisuutta. Elokuva ei myöskään mene täysin alkuperäisen X-Men -trilogian mukaan ja tekijät olisivat voineet katsoa X-Men 2:sen uudestaan, jotta tukikohta jossa Wolverine saa kyntensä, olisi samanlainen kuin kyseisessä elokuvassa näytetty paikka.

Yhteenveto: X-Men Origins: Wolverine on aika turha lisäys X-Men -sarjaan. Katsojana toivoisi, että kun kyseessä on niin suuri hahmo kuin Wolverine, niin hahmon omaan elokuvaan panostettaisiin enemmän. Onneksi vuonna 2013 saimme elokuvan The Wolverine. Jos pidät alkuperäisestä trilogiasta, niin tulet mitä luultavimmin pettymään tämän elokuvan kanssa. Tosifanit kuitenkin varmasti omistavat elokuvan, jotta heidän X-Men -kokoelmansa olisi täydellinen. Deadpool saatiin tänä vuonna pelastettua, joten toivottavasti myös Gambit saadaan jossain kohtaa. Lopputeksteissä tulee kaksi kohtausta, yksi lopputekstien alussa ja yksi ihan lopussa.




Kirjoittanut: Joonatan, 24.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comicvine.com
X-Men Origins: Wolverine, 2009, 20th Century Fox Film Corporation, Dune Entertainment