TEINIMUTANTTININJAKILPIKONNAT III
TEENAGE MUTANT NINJA TURTLES III
Ohjaus: Stuart Gillard
Pääosissa: Brian Tochi, Robbie Rist, Corey Feldman, Tim Kelleher, Paige Turco, Stuart Wilson, Vivian Wu, Elias Koteas, Sab Shimono, Henry Hayashi, John Aylward ja James Murray
Genre: toiminta, seikkailu, komedia
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 12
Kevin Eastmanin ja Peter Lairdin sarjakuviin perustuva elokuva Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (Teenage Mutant Ninja Turtles - 1990) oli iso hitti, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Teinimutanttininjakilpikonnat 2: Mönjän salaisuus (Teenage Mutant Ninja Turtles II: The Secret of the Ooze - 1991) sai ensi-iltansa jo vuotta myöhemmin, mutta se ei ollut yhtä iso menestys, minkä lisäksi se sai kritiikkiä niin kriitikoilta kuin kilppareiden faneilta. Kilpparit olivat kuitenkin yhä todella suosittuja hahmoja, joten elokuvantekijät eivät halunneet luovuttaa ja päättivät tehdä kolmannen osan - tosin pienemmällä budjetilla. Kuvaukset alkoivat ja lopulta Teinimutanttininjakilpikonnat III sai ensi-iltansa maaliskuussa 1993. Elokuva sai lähes täyslyttäyksen niin faneilta kuin kriitikoilta, minkä lisäksi se ei ollut toivottu hitti, tuottaen alle neljäsosan ensimmäisen osan tuotoista. Itse en ollut koskaan aiemmin nähnyt tätä filmiä. Olin katsonut alkuperäisen elokuvan muutama vuosi sitten ja kun huomasin, että se täytti nyt 30 vuotta, päätin katsoa ja arvostella sen, sekä sen jatko-osat. Katsoinkin Teinimutanttininjakilpikonnat III:n vain muutama päivä Teinimutanttininjakilpikonnat 2: Mönjän salaisuuden jälkeen.
Mystinen valtikka siirtää April O'Neilin ajassa taaksepäin 1600-luvun Japaniin, jolloin teini-ikäisten mutanttininjakilpikonnien täytyy lähteä pelastamaan hänet.
Tuttu kilpparinelikko tekee tietty paluun ja vieläpä viimeistä kertaa valkokankailla näyttelijöinä puvuissa. 2000-luvulle siirryttäessä hahmot toteutetaan digitekniikoilla. Tässä nähdään kuitenkin vielä kahden edellisen elokuvan tyyliin pukuja, mutta valitettavasti asujen tekovastuu on siirtynyt Jim Henson Companylta All Effects Companylle, eivätkä he ole tehneet läheskään yhtä hyvää työtä. Vaikka aiemmissakin osissa oli päivänselvää, että kilpikonnat olivat asuja, ne olivat sentään tyylikkäästi toteutettuja sellaisia. Tämän filmin kilpparit ovat kömpelösti toteutetut ja kehnomman näköiset. Persoonat ovat kuitenkin samat kuin ennen. Sinihuivinen Leonardo (asussa Mark Caso, äänenä Brian Tochi) on päättäväinen johtaja, violettihuivinen Donatello (asussa Jim Raposa, äänenä Corey Feldman) on porukan fiksuin, punahuivinen Raphael (puvussa Matt Hill, äänenä Tim Kelleher) haastaa riitaa ja oranssihuivinen Michelangelo (asussa David Fraser, äänenä Robbie Rist) on nelikon vitsiniekka. Michelangelo nostetaan yllättävänkin isosti esille ja hänen täytyy toimia enemmän sankarina kuin aiemmin. Kilpparinelikon kanssa on jälleen veikeää lähteä seikkailemaan, vaikka tällä kertaa heidän yhteishenkensä ei pelitä yhtä vahvasti kuin ennen.
Muutama muukin tuttu nähdään jälleen. Mestari Tikku (äänenä James Murray) sanoo muutaman viisauden, mutta jää muuten täysin taka-alalle. April O'Neil (Paige Turco) ei riemastu aikamatkasta ja suhtautuukin kaikkeen Japanissa hieman ärsyttävästi. Casey Jones (Elias Koteas) tekee paluun ensimmäisestä osasta. Hahmoa ei jostain syystä nähty Teinimutanttininjakilpikonnat 2: Mönjän salaisuudessa lainkaan. Fanien ei kuitenkaan kannata liikaa riemastua, sillä Jones ei saa mitään tehtävää leffan aikana.
Jonesin näyttelijä Koteas saa tosin tehtävää, mutta ei Jonesina. Hän tekee nimittäin tuplaroolin Whitinä, johon kilpparit ja April törmäävät 1600-luvun Japanissa. Koteas ei kuitenkaan ole kummoinen näyttelijänä, eikä hänen hahmonsa herätä minkäänlaista mielenkiintoa. Muutenkin menneisyyden hahmot ovat aika tylsiä tapauksia. Sab Shimono näyttelee ylvästä lordi Norinagaa ja Henry Hayashi esittää tämän säännöistä piittaamatonta poikaa, Kenshiniä. Stuart Wilson näyttelee Walkeria, joka on tullut Japaniin kauppaamaan tuliaseita ja John Aylward esittää tämän idioottia apuria, Nilesia. Vivian Wu taas näyttelee vastarinnan johtohahmoa, Mitsua. Shimono ja Wilson ovat kelvollisia rooleissaan, mutta muut eivät tee vaikutusta.
Teinimutanttininjakilpikonnat III ei onneksi ollut yhtä surkea kuin etukäteen pelkäsin elokuvan saaman haukun vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin pitänyt leffasta. Se vain oli hieman parempi kuin etukäteen odotin. Kyseessä on laimea tekele, mistä puuttuu kahden ensimmäisen osan hyvä henki ja muutenkin kaikki se, mikä teki kahdesta edellisestä kilpparileffasta niin viihdyttäviä. Ei kumpikaan niistä mitään kovin ihmeellisiä elokuvia ollut - Mönjän salaisuus oli aikamoisella juustoisuudella päällystettyä pöhköilyä - mutta sentään ne pitivät hyvin mukanaan ja ilahduttivat oikein sopivasti koko kestonsa ajan. Tämä kolmososa luulee selvästi olevansa kunnon seikkailu, mutta siitä ei koskaan löydy seikkailun henkeä. Elokuva on paikoitellen jopa pitkäveteinen, sillä siinä harvemmin tapahtuu mitään kiinnostavaa. Ajatuksen tasolla kilppareiden aikamatkatarina kuulostaa todella hyvältä, mutta toteutus ei vastaa katsojan pohdintaa siitä, millainen lopputulos voisi olla.
Elokuvasta kuitenkin löytyy hyvät puolensa tylsien osuuksien ja myötähäpeällisten pätkien välissä. On sympaattista, kuinka aiemmin taisteluista eniten innostunut Raphael yrittää saada japanilaislapsi Yoshin (Travis A. Moon) luopumaan tappelemisesta haaveilusta ja keskittymään leikkimiseen ja lapsena olemiseen. On myös hienoa, että Michelangelo yrittää todistaa sankaruutensa. Kilppareiden välille on yritetty luoda draamaa sillä, kuinka he alkavat suhtautumaan 1600-luvun Japaniin, minkä lisäksi Teinimutanttininjakilpikonnat 2: Mönjän salaisuuden jälkeen on hienoa nähdä, että kilpparit jopa käyttävät aseitaan, eivätkä esimerkiksi Leonardon miekat ole pelkkä koriste. Nämä pienet jutut eivät kuitenkaan riitä, kun niitä ympäröi näin mitäänsanomaton elokuva. Sota lordin joukkojen ja vastarinnan välillä ei saa herätettyä tarpeeksi tunteita, eivätkä filmin muka-hurjat käänteet säväytä. Elokuvasta ei löydy edes kummoista viihdearvoa. Huumorikaan ei onnistu naurattamaan - ei edes silloin, kun Michelangelo yrittää epätoivoisesti valmistaa pizzaa japanilaisille. Aina välillä nykyaikaa näyttävät kohtaukset vasta kehnoa huumoria ovatkin. Kun elokuva päättyy, on katsoja jo ehtinyt unohtaa suuren osan tapahtumista.
Elokuvan on ohjannut Stuart Gillard, joka on muuten tehnyt lähinnä televisiosarjoja. Gillard ei onnistu rakentamaan tarpeeksi toimivaa tunnelmaa leffaan ja jättää kaiken todella vaisuksi. Gillard vastaa myös käsikirjoituksesta, eikä tee kaksista työtä senkään kanssa. Teknisesti leffasta huomaa pienemmän budjetin. New Yorkista ei nähdä kuin pari kuvaa ja lähes kaikki nykyaikaan sijoittuvat kohtaukset tapahtuvat kilppareiden kotona viemäreissä. Japanissa muutamat lavasteet ovat tyylikkäät, mutta pääasiassa leffa muistuttaa enemmän televisiosarjaa kuin kunnon filmiä. Kilpikonnat eivät tosiaan näytä yhtä hyviltä kuin aiemmin ja etenkin mestari Tikku on todella kökösti toteutettu. Elokuva on sentään ihan kelvollisesti kuvattu ja leikkauskin on usein sujuvaa. Japanilaispuvustus on tyylikkäästi tehty, mutta erikoistehosteet ovat parhaat päivänsä nähneet. Äänimaailmassakaan ei ole oikein kehuttavaa, eikä säveltäjä John Du Prez saa tällä kertaa aikaiseksi mitään kiinnostavaa musiikkien puolella.
Yhteenveto: Teinimutanttininjakilpikonnat III on laimea hömppä, mikä ei oikein hyödynnä potentiaaliaan viedessään kilpparit 1600-luvun Japaniin. Elokuva kuvittelee olevansa upea seikkailu, mutta siitä harvemmin edes löytyy seikkailun tuntua. Mukana on myös paljon pitkästyttäviä hetkiä, eikä tarina koskaan nappaa mukaansa. Sentään kilpparit käyttävät tällä kertaa aseitaan toimintakohtauksissa, mutta sitten taas huumoripuoli kärsii vahvasti. Hyvinä puolina löytyy Raphaelin hieman kypsempi sivujuoni, sekä Michelangelon yritys olla sankari. Nykypäivään sijoittuvat kohtaukset vain laimentavat filmiä entisestään. Elokuvasta myös huomaa edellisiä osia pienemmän budjetin mm. kilppareiden asuista ja nykypäivän lavasteista. Lopputuloksena on todella mitäänsanomaton, aika tylsä ja tapahtumiltaan unohdettava raina. Aiempien filmien viihdyttävyys ja lapsenomainen into on kadonnut. Teinimutanttininjakilpikonnat III:a voikin suositella vain kovan luokan kilpparifaneille, mutta heillekin sillä varauksella, ettei kyseessä todellakaan ole kilpikonnanelikon vahvin seikkailu.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.9.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Teenage Mutant Ninja Turtles III, 1993, Golden Harvest Company, Clearwater Holdings
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti