Arvostelu: Terminaali (The Terminal - 2004)

TERMINAALI

THE TERMINAL

Ohjaus: Steven Spielberg

Pääosissa: Tom Hanks, Stanley Tucci, Catherine Zeta-Jones, Kumar Pallana, Diego Luna, Chi McBride, Barry Shabaka Henley, Zoë Saldana, Eddie Jones ja Benny Golson

Genre: draama, komedia, romantiikka

Kesto: 2 tuntia 8 minuuttia

Ikäraja: S

The Terminal, eli suomalaisittain Terminaali perustuu löyhästi tositapaukseen iranilaisesta pakolaisesta Mehrani Karimi Nessarista, joka joutui asumaan ranskalaisella lentokentällä liki kaksikymmentä vuotta henkilöllisyystodistusongelman takia. Steven Spielberg hankki oikeudet Nessarin tarinaan ja ryhtyi työstämään sen innoittamana elokuvaa. Hän etsi ympäri maailmaa oikeaa lentokenttää, jota voisi käyttää elokuvan kuvauspaikkana, mutta kun sellaista ei löytynyt, elokuvantekijöiden täytyy rakentaa massiivinen lentokenttälavaste tyhjään hangaariin Kaliforniassa. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2003 ja lopulta Terminaali sai maailmanensi-iltansa 9. kesäkuuta 2004 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys, joka sai kuitenkin hieman ailahtelevaa palautetta kriitikoilta. Itse katsoin Terminaalin ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten ja pidin siitä kovasti. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen pitkästä aikaa uudelleen ja samalla arvostella sen.

Viktor Navorski saapuu New Yorkin lentokentälle ja saa kuulla, että lentonsa aikana hänen kotimaassaan Krakosiassa on tapahtunut sotilaallinen vallankaappaus. Poliittisen selkkauksen takia Viktor ei saa matkata takaisin kotiinsa, mutta hänelle ei myöskään myönnetä viisumia jatkaa matkaansa Yhdysvaltoihin. Viktor huomaakin pian joutuvansa asumaan lentokentän terminaalissa.

Tom Hanks näyttelee Viktor Navorskia, fiktiivisen itäeurooppalaisvaltio Krakosian kansalaista, jonka matka New Yorkiin saa todella ikävän käänteen, kun kotimaan vallankaappaus, poliittiset ongelmat ja kömpelö byrokratia pakottaa hänet jäämään asustamaan lentokentälle. Asiaa ei auta, että Viktor hädin tuskin puhuu englantia. Hanks katoaa onnistuneesti rooliinsa heti ensiminuuteilla, höpöttäessään hymyssä suin menemään bulgariaksi ja venäjäksi. Hän tekee Viktorista välittömästi erittäin pidettävän hepun, jonka edesottamuksia ryhtyy seuraamaan kiinnostuneena ja jonka haluaa nähdä onnistuvan tavoitteissaan.

     Lentokentällä Viktor kohtaa tietty monenlaisia persoonia, kuten jämäkän rajavalvontapäällikkö Dixonin (Stanley Tucci), tätä seuraavan Thurmanin (Barry Shabaka Henley), lentoemäntä Amelian (Catherine Zeta-Jones), siivooja Guptan (Kumar Pallana), ruokalähetti Enriquen (Diego Luna), aulakuormaaja Mulroyn (Chi McBride) ja virkailija Torresin (Zoë Saldana). Hahmot ovat toimivan erilaisia ja osa varsin veikeitä tyyppejä, ja heidän näyttelijänsä ovat mainioita rooleissaan. Tucci oikein herkuttelee inhottavan virkaintoilijan osassa, kun taas Zeta-Jones tuo mukaan tavanomaista romantiikkaa. Show'n varastaa usein Pallana Guptana, jonka parasta viihdettä on katsoa, kun ihmiset liukastelevat hänen pesemiin lattioihin, huomioimatta lainkaan useita varoituskylttejä. Saldanan kohdalla on muuten hupaisaa, että hänen hahmonsa fanittaa Star Trekiä - Saldanahan nousi myöhemmin kuuluisaksi nimenomaan esiinnyttyään vuoden 2009 Star Trek -elokuvassa ja sen jatko-osissa!

Vaikka Terminaali on ilmestymisestään lähtien nauttinut pääasiassa positiivisista mielipiteistä, on se myös kerännyt aimo annoksen haukkujia, enkä vielä muutamankaan katselukerran jälkeen pysty ymmärtämään, että miksi. Toki leffassa on pieniä kompastuskiviä esimerkiksi realistisuuden ja epärealistisuuden rajamailla tasapainottelevan huipennuksensa kanssa, mutta siitäkin huolimatta kyseessä on todella hurmaava hyvän mielen elokuva, joka jaksaa viihdyttää useampaankin otteeseen. Viktor pistetään välittömästi ikävään tilanteeseen, mikä avautuu aluksi katsojille onnistuneen huumorin kautta, kun kielimuuri nousee haasteeksi selittää miehelle, mistä on oikein kyse. Kun totuus vihdoin valkenee Viktorille, elokuva osoittaa myös taitavansa väkevän draaman ja loppuleffa seilaileekin tyylikkäästi draaman ja komedian välimaastossa. Elokuva myös näyttää toimivasti, kuinka surullisenkuuluisaa amerikkalaisten torjuva maahanmuuttopolitiikka on ja kuinka lakipykälien tulkinnanvaraisuus aiheuttaa ongelmia tavan mattimeikäläisille.

Parin tunnin kesto kulkee kuin hujauksessa, sillä tämä matka (joka tosin ei periaatteessa etene yhdestä lokaatiosta minnekään) vie niin hyvin mukanaan. Aluksi on mielenkiintoista, suorastaan koukuttavaa seurata, kun Viktor yrittää sopeutua outoon tilanteeseensa, etsimällä nukkumispaikkaa ja keksimällä rahantekotapoja saadakseen ruokaa. Meno muuttuu entistä kiinnostavammaksi, kun hän tapaa aiemmin mainitsemiani henkilöitä, jotka tuovat sekaan omat kuvionsa. Tästä kaikesta saisi helposti aikaiseksi myös televisiosarjan, jota voisi tuijottaa jaksosta ja tuotantokaudesta toiseen. Leffa pitää hymyä visusti katsojan huulilla, vaikka se muuttuukin parissa kohtaa jopa hieman herkäksi. Kun lopputekstit lähtevät rullaamaan, katsojan täyttää autuaan lämmin fiilis. Sellainen, kun tietää nähneensä mahtavan, todellisen hyvän mielen elokuvan.

Elokuvan on tosiaan ohjannut Steven Spielberg, joka vähemmän yllättäen teki tässäkin todella vakuuttavaa työtä, vaikkei Terminaali ylläkään sinne maestron todellisten huippuleffojen tasolle. Spielberg rakentaa tunnelmaa erinomaisesti. Sacha Gervasin ja Jeff Nathansonin käsikirjoitus on myös erittäin mainio. Erityisiä onnistumisia ovat se, että syy Viktorin matkalle New Yorkiin voi helposti tuntua yhdentekevältä, kun se paljastetaan, mutta kirjoittajat ovat tienneet, ettei sillä olekaan todellisuudessa sen suurempaa väliä, sekä se, kuinka leffa kiertää toimivasti yhden romanttisten komedioiden isoimman kliseen lentokenttiin liittyen. Terminaali on myös taitavasti kuvattu ja sulavasti leikattu. Spielbergin suosimat takavalot häiritsevät ajoittain, mutta pääasiassa visuaalinen ilme toimii. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja John Williams tunnelmoi ihastuttavasti musiikeillaan. Isoimmat kehut ansaitsee kuitenkin lavastustiimi, joka on tehnyt aivan älyttömän upeaa työtä lentokentän kanssa. Lavaste on järjettömän valtava ja se sisältää ilmoitustauluja, kauppoja, ravintoloita (Burger King ja Starbucks saivat takuulla hyvät sponsorirahat leffasta), toimivat liukuportaat, valvontakamerajärjestelmän ja ties mitä muuta. On huutava vääryys, ettei Terminaali saanut Oscar-ehdokkuutta parhaasta lavastuksesta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.7.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Terminal, 2004, DreamWorks Pictures, Amblin Entertainment, Parkes/MacDonald Image Nation

Arvostelu: Guardians of the Galaxy (2014)

GUARDIANS OF THE GALAXY

Ohjaus: James Gunn
Pääosissa: Chris Pratt, Zoë Saldana, Dave Bautista, Bradley Cooper, Vin Diesel, Lee Pace, Michael Rooker, Glenn Close, John C. Reilly, Djimon Hounsou, Benicio Del Toro ja Josh Brolin
Genre: supersankarielokuva, scifi, komedia, toiminta
Kesto: 2 tuntia 1 minuutti
Ikäraja: 12

Kun Marvel Studios ilmoitti julkaisevansa elokuvan nimeltä Guardians of the Galaxy, massayleisö mietti, että "mitä"? Kyllä ihmiset tiesivät Captain American, Iron Manin, Hulkin, Thorin jne, mutta kovin moni ei ollut kuullut mistään galaksin vartijoista. En erityisemmin odottanut kyseistä elokuvaa, kun se ilmestyi kesän lopulla 2014. Itselleni tuntematon pärstä pääosassa ja mukana olisi puhuva pesukarhu ja yhtä lausetta toistava puu... Elokuva tuntui siltä, että se voisi mennä pahasti mönkään. Toisin kuitenkin kävi. Kävin katsomassa elokuvan viikko sen jälkeen, kun se oli saanut ensi-iltansa ja se yllätti katsojat läpi kestonsa sillä, miten hieno se oli. Nyt kun Marvel Cinematic Universen (2008-) uusin tuotos, Doctor Strange (2016) on saamassa ensi-iltansa, täytyi käydä läpi sarjan aiemmat osat ja arvostella ne. Guardians of the Galaxy on jo kymmenes MCU-elokuva.

HUOM! Tämä arvostelu saattaa sisältää SPOILEREITA sarjan aiemmista elokuvista Thor (2011), Captain America: The First Avenger (2011), The Avengers (2012), Thor: The Dark World (2013) ja Captain America: The Winter Soldier (2014)!

Joukko erilaisia rikollishylkiöitä päätyy muodostamaan ryhmän, huomatessaan, että haluavat kaikki enemmän tai vähemmän samaa ...ja että tarvitsevat toisiaan päästäkseen pois vankilasta.

Elokuvan pääosassa nähdään Chris Prattin esittämä Peter Quill/Star-Lord. Quill on yksi ainoista ihmisistä koko elokuvassa, mikä tekee hahmosta tietysti lähestyttävämmän. Katsojat pitävät hahmosta myös näyttelijän takia. Chris Pratt on nimittäin aivan mielettömän hyvä. Hän oli esiintynyt aiemmin lähinnä pienissä rooleissa elokuvissa, mutta tässä ja Jurassic Worldissa (2015) hän todistaa, että häneltä löytyy tolkuton määrä karismaa. Hän on hauska ja hänestä huokuu se, että kameran edessä oleminen on hänelle luonnollista. Haluan nähdä Prattin monissa tulevissa elokuvissa heti-heti-heti!
     Zoë Saldanan näyttelemä Gamora on aluksi pahisten puolella, mutta löytää tietysti paremman ryhmän Guardians of the Galaxyn kanssa. Saldana ei ole kovin erikoinen näyttelijä muuten, mutta tällaisiin rooleihin hän sopii, kun hänen ihonsa värjätään - tässä tapauksessa vihreäksi - ja hän esittää avaruusolentoa. Hänet on aiemmin nähty sinisenä elokuvassa Avatar (2009).
     Showpainija Dave Bautista nähdään Drax Tuhoajana ja hän sopii rooliin erinomaisesti. Drax vaikuttaa todella vaaralliselta, mutta paikoitellen hän tuntuu myös hieman tyhmältä. Draxilla on paljon hauskoja kohtia ja kyllä hän pääsee myös mätkimään porukkaa turpaan niin, että hampaat kalisevat.

Ryhmään kuuluu myös kaksikko Rocket ja Groot, joista ensimmäinen on jonkinlainen avaruuspesukarhu ja toinen elävä, kävelevä ja puhuva puu. Grootin sanavarasto tosin jää lauseeseen "Minä olen Groot", jota hän toistaa läpi elokuvan. Eri äänenpainot viestivät hänen tunnetilastaan ja lauseen merkityksestä. Groot on erittäin hauska hahmo, mutta voi olla myös todella vaarallinen, jos niin haluaa. Grootin äänenä kuullaan Vin Diesel ja Rocketin äänenä Bradley Cooper. Rocket on hieman ylimielinen heppu, joka selkeästi yrittää salailla synkempää menneisyyttään. Hahmo on myös tosi hauska. Kumpaankin on saatu paljon eloa, vaikka he ovatkin pääosin tietokoneella toteutettuja.
     Elokuvan pahis on Ronan Syyttäjä (Lee Pace), joka ei erityisemmin tunnu uhkaavalta hölmössä, sinisessä maskeerauksessaan ja voimakkaassa kajaalin käytössään. Ihan kivasti hahmo sopii elokuvan muutenkin värikkäämpään tunnelmaan, mutta kova sankariporukka olisi mielestäni ansainnut kovemman pahiksen. Lee Pacen ääni sentään sopii hyvin pahikselle. Ronanin apuna nähdään sininen kyborgi Nebula, jota esittää Karen Gillan. Myös The Avengersin lopputekstien aikana vilahtanut Thanos käväisee elokuvassa ja häntä näyttelee Josh Brolin. Thanos pääasiassa vain istuskelee leijuvassa tuolissaan.
     Muita hahmoja elokuvassa on The Walking Deadista (2010-) tutun Michael Rookerin esittämä Yondu-niminen ravager, Glenn Closen näyttelemä Nova Prime, John C. Reillyn näyttelemä päällikkö Dey, Djimon Hounsoun esittämä sotilas Korath, sekä Thor: The Dark Worldissa vilahtanut, Benicio Del Toron näyttelemä Keräilijä, joka on tällä kertaa jopa oleellinen osa tarinaa.

Elokuva alkaa aika surullisesti. Peter Quill on lapsena sairaalassa, jossa hänen äitinsä tekee kuolemaa. Jo heti alussa katsojille näytetään koskettava ja pysäyttävä hetki, jossa Peterin äiti pyytää Peteriä pitämään hänen kädestään, mutta Peter ei tähän jostain syystä suostu, vaan kääntyy poispäin. Sillä hetkellä hänen äitinsä menehtyy ja Peter romahtaa henkisesti, juosten ulos sairaalasta, jossa avaruusalus kaappaa hänet. Siirrytään ajassa eteenpäin kaksikymmentäkuusi vuotta ja katsojille ilmenee, ettei tätä elokuvaa kannatakaan ottaa kovin tosissaan. Salaperäinen hahmo saapuu planeetalle ja alkaa tutkia tätä. Hahmo paljastuu Peteriksi, joka on alkanut kutsua itseänsä Star-Lordiksi. Totisen näköinen Peter asettaa kuulokkeet korvilleen ja paina nauhuristaan playta... ja alkaa tanssia Redbonen "Come and Get Your Loven" tahtiin, samalla kun jättimäinen, kellertävä "Guardians of the Galaxy" -logo täyttää ruudun. Peter löytää mystisen pallon planeetalta, jonka aikoo myydä eteenpäin. Hänen myyntiyrityksensä menee pieleen, ja hän joutuu Rocketin ja Grootin, sekä Gamoran hyökkäyksen kohteeksi. Heidät viedään vankilaan, jossa he tapaavat Drax Tuhoajan ja saadessaan tietoonsa, että joku ostaisi pallon korkeaan hintaan, he päättävät paeta ja myydä sen. Jokainen heistä tuntuu olevan joissain ongelmissa Ronan Syyttäjän kanssa, joka yrittää saada pallon, joka sisältää mahtavia voimia.

Thor ja Thor: The Dark World yhdistivät supersankarit ja mytologian, Captain America: The First Avenger yhdisti supersankarit ja sodan, kun taas Captain America: The Winter Soldier yhdisti supersankarit ja vakoojajännärit. Guardians of the Galaxy tekee ärsyttävistä rikollisista toimivia sankareita ja heittää heidät jonkinlaiseen yhdistelmään scifiä, outoutta ja komediaa. Ja se toimii aivan törkeän hyvin! Tämä elokuva tuli täysin puskista ja yllätti kaikki sillä, miten nerokas se on - ollessaan todella hölmö. Se ei ota monia asioita vakavasti, mutta silti siitä löytyy sankarillisia kohtia, dramaattisia hetkiä, sekä koskettavia osuuksia. Se on erittäin moniulotteinen elokuva ja ottaen huomioon, ettei valtaosa yleisöstä ollut koskaan kuullutkaan hahmoista, se saa katsojat välittämään todella nopeasti jokaisesta ryhmän jäsenestä. Hahmojen ryhmäytyminen tuntuu luonnolliselta ja kestää kuitenkin kauan, ennen kuin rikollishahmot pystyvät luottamaan toisiinsa, eivätkä aja vain omaa etuaan läpi. Siinä on kekseliäitä paikkoja, tyylikkäitä avaruuslentelyitä, sekä erittäin hyvin kirjoitettua dialogia. Tällä kertaa on ihan sama, onko pahis kovin kummoinen, sillä kaikki muu toimii niin hienosti. Guardians of the Galaxy on ensimmäinen todiste siitä, että Marvel Studios saa minkä tahansa toimimaan, jos haluaa ja tekee mistä tahansa kassamagneetin.

Guardians of the Galaxyn ohjauksesta vastaa James Gunn, joka on myös toiminut yhtenä käsikirjoittajana. Gunn on selkeästi tiennyt, mitä on ollut tekemässä. Tuotantotiimi on yhteistyöllä luonut tyylikkään, yllättävän, jännittävän ja hauskan scifiseikkailun, joka pärjäisi loistavasti omillaankin, vaikkei kuuluisikaan Marvel Cinematic Universeen (mikä tuo tietty kuitenkin hieman lisämaustetta mukaan). Siitä tietenkin löytyy viittauksia muihin sarjan elokuviin ja tarinan keskiössä oleva pallo on yksi ikuisuuskivistä, joita aiemmin ollaan nähty kaksi; Tesserakti ja Aether. Elokuva on kuvattu ja leikattu taidokkaasti. Visuaalisesti se on aivan huikean näköinen. Elokuva on myös kivan värikäs ja äänimaailmakin on tarkkaan mietitty. Musiikista vastaa Tyler Bates, mutta elokuvaan sävelletty musiikki ei erityisemmin jää mieleen. Sen sijaan Guardians of the Galaxyn katsomisen jälkeen päässä soivat siinä käytetyt kappaleet, kuten Blue Sweden "Hooked on a Feeling", The Runawaysin "Cherry Bomb" ja Marvin Gaye & Tammi Terrellin "Ain't No Mountain High Enough".

Elokuvassa on mukana niin kutsuttuja "easter eggejä", eli viittauksia muihin elokuviin, sarjakuviin, hahmoihin jne. Stan Lee tekee tottakai cameonsa, mutta hänen lisäksi nähdään cameot myös esimerkiksi ohjaajan veljeltä, sekä hänen koiraltaan. Elokuvassa viitataan aiemmin nähtyihin ikuisuuskiviin. Keräilijän luona voivat monet bongailla sarjakuvista tuttuja asioita, sekä Howard the Duckin, jääjättiläisen Thorista ja chitaurin The Avengersista.

Blu-rayn kuvanlaatu on aivan huikea. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia, mokailuvideo, pätkät "Guide to the Galaxy with James Gunn" ja "The Intergalactic Visual Effects for Guardians of the Galaxy", sekä lyhyt vilkaisu Avengers: Age of Ultroniin (2015).

Yhteenveto: Guardians of the Galaxy on aivan mahtava yhdistelmä scifiseikkailua, supersankaritarinaa ja komediaa. Se yllätti minut, sekä suurimman osan ihmisistä, jotka sen näkivät ja se nousee helposti MCU-elokuvien kärkeen kilpailemaan parhaan Marvel Studiosin elokuvan tittelistä. Chris Pratt on aivan loistava pääosassa ja hyviä ovat myös muut tiimin jäsenistä. Ronan Syyttäjä ei vakuuta pahiksena. Musiikkina on käytetty kekseliäästi klassikkokappaleita. Scifimaailma on huikeasti luotu ja pidän siitä, kuinka värikäs elokuva on. James Gunn on luonut mestariteoksen omassa genressään... mikä ikinä elokuvan genre sitten onkaan. Suosittelen tätä Marvel-fanien ja sarjakuvien ystävien lisäksi myös niille, jotka pitävät seikkailu- tai scifi- tai komediaelokuvista. Odotan todella paljon Guardians of the Galaxy, Vol. 2:ta (2017) ja toivon, että se on edes lähes yhtä nerokas kuin tämä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.10.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.collider.com
Guardians of the Galaxy, 2014, Marvel Studios, Marvel Enterprises, Moving Picture Company, Bulletproof Cupid

Arvostelu: Star Trek Beyond (2016)

STAR TREK BEYOND

Ohjaus: Justin Lin
Pääosissa: Chris Pine, Zachary Quinto, Karl Urban, Zoë Saldana, Simon Pegg, Idris Elba, John Cho, Anton Yelchin, Sofia Boutella,
Genre: scifi, toiminta
Kesto: 2 tuntia
Ikäraja: 12

En ole koskaan ollut Star Trek -fani ja vaikka olin nähnyt yksittäisiä jaksoja vanhoista sarjoista, kunnon ensikosketukseni oli vasta vuoden 2009 Star Trek -elokuva, joka sai minut innostumaan. Vaikka monet eivät pitäneet elokuvan jatko-osasta Star Trek Into Darkness (2013), niin itse pidin siitäkin erittäin paljon. Kummatkin on ohjannut yksi lempiohjaajistani, J.J. Abrams ja kun ilmoitettiin, ettei hän ohjaisi sarjan kolmatta osaa, niin mielenkiintoni hiipui. Kun sain tietää, että Star Trek Beyondin ohjaisi The Fast and the Furious -sarjan neljä elokuvaa (The Fast and the Furious: Tokyo Drift, 2006, Fast & Furious, 2009, Fast Five, 2011 ja Fast & Furious 6, 2013) ohjannut Justin Lin, niin minua alkoi pelottaa, että sarja muuttuisi täysin "aivot narikkaan" toimintamässäilyksi, mikä ei ollut syy, miksi pidin kahdesta edellisestä osasta. Ja älkää käsittäkö väärin, pidän uusimmista Fast & Furious -elokuvista, mutta en vain koe niiden tyylin sopivan tähän. Kun katsoin kaksi edellistä osaa uudestaan, innostuin jälleen ja Star Trek Beyondista tuli yksi kesän eniten odottamistani elokuvista. Tänä aamuna näin sen Finnkinon uudessa, paljon mainostetussa Scape-salissa.

Pelastustehtävää suorittaessaan U.S.S. Enterprisen miehistö päätyy ansaan, jolloin avaruusoliolaji sieppaa suurimman osan miehistöstä ja loput ryhtyvät pelastustoimiin.

Chris Pinen näyttelemä James T. Kirk ei enää tiedä, mikä hänet pitää kapteenina. U.S.S. Enterprise on ollut jo kauan avaruudessa ja Kirk tuntuu hädin tuskin muistavan, mikä päivä on kyseessä. Alkupuolella voisi luulla, että Kirk alkaa seota pikkuhiljaa, mutta elokuva ei kuitenkaan ota tätä suuntaa, vaan hahmo pysyy yhä miehistöään suojelevana sankarina. Kirk on alkanut aikuistua ja naistenmieshömpötykset tuntuvat olevan jo poissa. Pine on edelleen toimiva valinta Kirkiksi.
     Zachary Quinton esittämä Spock näyttää yllättävän paljon tunteita elokuvassa. Mielestäni Quinto on ollut täydellinen roolitus nuoreksi Spockiksi ja mielipiteeni pysyy yhä samana. Välillä hahmo ärsyttää, mutta niin se vain kuuluukin olla. Vanhan Spockin näyttelijä Leonard Nimoy menehtyi yli vuosi sitten ja hahmo on tapettu myös elokuvassa, mikä herättää nuoremmassa, Quinton näyttelemässä Spockissa tunteita.
     U.S.S. Enterprisen miehistössä nähdään tietysti tutut naamat jälleen mukana. Zoë Saldanan esittämällä Uhuralla ja Spockilla on parisuhdeongelmia ja Karl Urbanin näyttelemä tohtori Bones synkistelee jälleen. Simon Pegg, joka näyttelee Scottya, on myös toiminut elokuvan käsikirjoittajana ja hänellä on isompi rooli kuin kahdessa edellisessä osassa. Internetissä nousi kohu, kun kävi ilmi, että John Chon näyttelemä Hikaru Sulu on homoseksuaali ja tällä on mies. Mietin vain, milloin homoudesta tulee niin normaali asia, ettei sitä tarvitse enää hehkuttaa, kun jossain elokuvassa joku mieshahmo sattuukin olemaan kiinnostunut miehistä. Asiaa ei edes erityisemmin korosteta elokuvassa, vaan näytetään vain, kun Sulu tapaa hänen miehensä ja tyttärensä ja he kävelevät pois yhdessä. Chekovia näyttelevä Anton Yelchin menehtyi kuukausi sitten, jolloin tämä jäi yhdeksi hänen viimeisistä näyttelijänsuorituksistaan. Olen pitänyt Yelchiniä lahjakkaana siitä asti, kun näin hänet Star Trekissa, mutta hän on valitettavasti muuten ajautunut hieman vääriin leffoihin. Elokuva on omistettu hänen ja Nimoyn muistoille.

Star Trek Beyondin pahiksena nähdään Idris Elban näyttelemä Krall, jolla on hieman hölmö suunnitelma tappaa Liiton ja Tähtilaivaston jäseniä. Hahmolla on mielenkiintoinen tausta ja Elba on aina hyvä pahiksena. Etenkin Elban ääni toimii täydellisesti pahishahmolla ja hänet onkin juuri vastikään nähty The Jungle Bookin (2016) Shere Khan -pahiksena. Elba on todella voimakkaasti maskeerattu, jolloin häntä voi olla hieman vaikea tunnistaa. Ääni kuitenkin paljastaa, kuka on kyseessä.
     Uutena hahmona sarjaan tulee Sofia Boutellan esittämä Jaylah, joka tuo naispoweria mukaan. Jaylah on oikein hyvä hahmo ja hän pääsee vetämään paljon turpaan, mikä tekee hahmosta myös tyylikkään. Boutellan suoritus on oikein mainio ja toivottavasti hänet nähdään vielä tulevissa elokuvissa.

Star Trek Into Darkness päättyi siihen, että U.S.S. Enterprise lähti miehistönsä kanssa viiden vuoden tutkimusmatkalle avaruuteen. Tämän elokuvan alussa on kulunut noin kolme vuotta siitä. Kirk tosiaan haahuilee yksinään ja seuraa sivusta, miten hänen miehistönsä - joka on kuin perhe hänelle - toimii, kun kaikki joutuvat olla niin pitkään samassa tilassa tekemisissä toistensa kanssa. Alkupuoli vihjailee ihan pienesti, että elokuva voisi käsitellä miehistössä tapahtuvia asioita, jotka aiheuttavat ongelmia hahmoille, kun jokainen vähitellen sekoaisi. Näin ei kuitenkaan valitettavasti tapahdu. Ei siinä mitään, sillä elokuvan todellinen tarina on myös hyvä. Hieman kummallisen aloituskohtauksen jälkeen Kirkin kertojaääni selittää katsojille, mitä suunnilleen on tapahtunut kolmen vuoden aikana. On sinänsä mielenkiintoista, että toisin kuin edelliset osat, tämä elokuva on vain yksi pieni osa hahmojen matkasta avaruuden halki. Elokuvan tapahtumat eivät vie montaa päivää aikaa, joten katsojana alkaa miettiä, mitä kaikkea muuta heille on ehtinyt tapahtua.

Kun U.S.S. Enterprise pistäytyy Liiton uudella avaruusasemalla nimeltä Yorktown, Kirk saa kuulla, että läheiselle planeetalle on pudonnut alus, joka tarvitsee apua. Yorktownin ja planeetan välillä leijuu tähtisumua ja jostain kumman syystä vain Enterprise pääsee sen läpi, jolloin miehistö lähtee pelastusmatkalle. Yllättäen heidän kimppuun hyökätään, miehistö viedään ja Enterprise tuhotaan täysin. Faneilla voi vierähtää kyynel poskelle, kun joutuu katsomaan, miten rakasta tähtilaivaa revitään riekaleiksi avaruudessa. Lopun elokuvan ajan kapteeni Kirk, Spock, Bones ja Scotty yrittävät Jaylahin avustuksella pelastaa miehistönsä Krallin ja tämän joukkojen kynsistä.

Ottaen huomioon, että pelkäsin elokuvan olevan pelkkää rymistelyä alusta loppuun, niin toimintaa onkin yllättävän vähän. Alkupuolen hyökkäys U.S.S. Enterprisea kohtaan ja pitkä loppuskabailu ovat ainoat kunnon taistelut elokuvan aikana. Star Trek Beyond on silti jännittävä ja se tuntuu paljon lyhyemmältä kuin se todellisuudessa on. Taistelukohtaukset ovat erittäin toimivia, vaikka ihan loppu meneekin hieman yli ja jopa musiikkia käytetään aseena avaruusolioita vastaan. Huumoria löytyy vähemmän kuin edellisistä osista ja aika synkällä teemalla mennään läpi elokuvan. Muutamia epäloogisuuksia löytää, esimerkiksi että mistä Krall hommasi suuren mega-armeijansa ja miten Yorktownin painovoima oikein toimii, mutta jälkimmäisenkin voi pistää helposti sen piikkiin, että tämä on täyttä höpöhöpöä ja se pitäisi katsoa sellaisenaan. Valittiko kukaan vuosikymmeniä sitten, että vanhassa Star Trekissä nähtiin teleporttauslaitteita, joita ei ole oikeasti olemassa.

Ohjaaja Justin Lin onnistui tehtävässään loppujen lopuksi paremmin kuin odotin. Tämä on selkeästi hänen paras elokuvansa, minkä minä olen nähnyt. Elokuva on kuvattu hyvin ja vaikka olenkin yleensä käsivarakuvaa vastaan elokuvissa, niin tässä on onnistuttu käyttää tehostekeinona sitä, että kuva tärisee, kun esimerkiksi U.S.S. Enterprise hajoaa palasiksi. Erikoisena kuvauskikkana on, että monta kuvaa alkaa hieman vinottain ja ne suoristuvat tasaisella liikkeellä oton aikana, mikä yllättävää kyllä toimii erittäin hyvin. Leikkaus on sujuvaa myös ja äänitehosteet on suunniteltu loppuun asti. Visuaalisesti elokuva on aivan huikean näköinen. Avaruustaistelujen lisäksi myös maalla käytävät mätkimiset ovat tyylikästä katsottavaa. Maskeeraus ja puvustus ovat myös erinomaisesti toteutettuja. Musiikin sävellyksestä vastaa jälleen Michael Giacchino, joka on tehnyt tuttuun tyyliinsä hyvää työtä.

Yhteenveto: Pienestä pelostani huolimatta Star Trek Beyond on oivaa jatkoa sarjalle. Pidin alun osiosta, jossa Kirk ei enää oikein tiedä, miksi edes liittyi Tähtilaivastoon ja haahuilee yksinään, ja olisin toivonut, että tätä olisi hyödynnetty läpi elokuvan, mutta silti elokuvan oikea tarina toimii. On virkistävää, että tämä tosiaan on vain yksi tapahtuma heidän viisi vuotta kestävällä reissullaan ja mietin, mitä muuta heille on tapahtunut ja mitä muuta tulee tapahtumaan. Idris Elba on hyvä pahis, mutta hänen hahmonsa on paikoitellen hieman liian maailmanvaltaaja -tyyppiä, mikä on alkanut käydä vanhaksi jo aikoja sitten. Boutellan näyttelemä Jaylah on hyvä lisäys ja toivon, että häntä näkisi seuraavissa osissa. J.J. Abramsin mukaan "Star Trek 4":n roolitus on jo alkanut ja mm. Chris Hemsworthin näyttelemä Kirkin isä olisi jälleen mukana. Ehkä hän voisikin tulla kohtauksessa, jossa Kirk on täysin valmis lopettamaan kapteenina olon, seotessaan pitkällä matkalla ja Kirkin hallusinaatiossa hänen isänsä tulisi ohjeistamaan poikansa takaisin oikealle polulle. Joka tapauksessa olen innostunut, että jatkoa on luvassa, sillä tämä on jälleen erittäin mainio scifiseikkailu, vaikka jääkin kahden edellisen osan jalkoihin. Vaikka Justin Lin onnistui ohjauksessa, niin toivon, että Abrams palaisi ohjaamaan seuraavan osan. Jos pidit edellisistä osista, niin käy katsomassa myös tämä ja jos scifitoimintaseikkailut uppoavat, niin suosittelen. Jos rakastat vanhaa Star Trekiä yli kaiken, niin jätä tämä väliin, sillä tässä on varmaan jo ensimmäisen kuvan aikana liikaa toimintaa ja tehosteita sinulle. Neljättä odotellessa; eläkää pitkään ja menestykää!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot ww.imdb.com ja elokuvan juliste www.joblo.com
Star Trek Beyond, 2016, Paramount Pictures, Bad Robot, Perfect Storm Entertainment, Skydance Productions, Sneaky Shark

Arvostelu: Star Trek Into Darkness (2013)

STAR TREK INTO DARKNESS

Ohjaus: J.J. Abrams
Pääosissa: Chris Pine, Zachary Quinto, Benedict Cumberbatch, Zoë Saldana, Karl Urban, Simon Pegg, John Cho, Anton Yelchin, Bruce Greenwood, Peter Weller, Alice Eve ja Leonard Nimoy
Genre: scifi, seikkailu
Kesto: 2 tuntia 12 minuuttia
Ikäraja: 12

Minun on pakko tunnustaa, että en ole kovin iso Star Trek -fani. Ei minua kai voi oikeastaan sanoa minkäänlaiseksi faniksi, sillä en ole nähnyt kuin pätkiä alkuperäisestä sarjasta (1966-1969) ja Star Trek: The Next Generationista (1987-1994), sekä nämä uudet elokuvat (Star Trek, 2009 ja Star Trek Into Darkness). Uudet elokuvat saivat minut kuitenkin kiinnostumaan aiheesta ja odotan innolla tulevaa Star Trek Beyondia (2016). Sitä ennen täytyi kuitenkin käydä läpi uuden Star Trek -elokuvasarjan kaksi aiempaa osaa. Näin Star Trek Into Darknessin sen ensi-iltaviikolla, kun se ilmestyi kesällä 2013.

Huonosti menneen operaation jälkeen kapteeni Kirk ja hänen uskollinen miehistönsä lähtee U.S.S. Enterprisella metsästämään vaarallista rikollista, John Harrisonia. Kaikki ei kuitenkaan ole, niin kuin heille on kerrottu...

Chris Pinen suoritus kapteeni James "Jim" Kirkinä vain paranee. Hahmo on edelleen aika villi naistenmies, mutta tiukan paikan tullen hän on valmis tekemään kaikkensa miehistönsä puolesta. Kirk on loistava päähenkilö, sillä hahmossa on useita puolia. Pinen ilmeistä käy hyvin selville hänen tunnetilansa.
     Zachary Quinton Spock on edelleen sekä ärsyttävä, että hauska ja hahmo pääsee kunnolla mätkimään turpaan loppupuolella. Quinto on erittäin hyvä roolitus Spockiksi. Kirkin ja Spockin ystävyys - sekä pieni vihamielisyys - on hyvin tuotu esille elokuvassa ja heidän käymät dialogikohdat ovat hyvin näyteltyjä ja hyvin kirjoitettuja. Myös Leonard Nimoyn näyttelemä alkuperäinen Spock nähdään taas.
     U.S.S. Enterprisen miehistössä tärkeimpinä henkilöinä nähdään jälleen Simon Peggin näyttelemä Scotty, joka on tosin hieman liian vähän elokuvassa, Zoë Saldanan esittämä Uhura, jolla on vaikeuksia Spockin kanssa, Karl Urbanin näyttelemä "Bones", joka on edelleen hauska, vaikka suurimmaksi osaksi erittäin yrmyilevä ja hän heittää outoja vertauskuvia, John Chon näyttelemä Sulu, joka pääsee näyttämään, että hänestä olisi ainesta kapteeniksi, sekä vastikään edesmenneen Anton Yelchinin esittämä Chekov, joka on todella alikäytetty. Mukaan tulee myös Alice Even näyttelemä tiedeupseeri Carol Wallace. Elokuvassa on kohtaus, jossa hahmo on pelkissä alusvaatteissaan Kirkin vieressä ja tästä kohtauksesta on tehty paljon pilkkaa, sillä ei ole mitään syytä, miksi hän riisuuntuisi.

Elokuvan pahiksena nähdään Benedict Cumberbatchin näyttelemä John Harrison, jonka todellinen henkilöllisyys ei tule yhdellekään Star Trek -fanille yllätyksenä. Harrisonilla on hyvä motiivi, hän on sekä viisas, että voimakas ja häntä näyttelee Cumberbatch - voiko mennä vikaan? Ei. Cumberbatchin äänessä on jotain maagista, mitä löytyy todella harvoilta ihmisiltä.
     Bruce Greenwoodin näyttelemä Christopher Pike on ylentynyt amiraaliksi. Harmi vain, ettei häntä näe paljoa elokuvassa. Uutena hahmona on myös amiraali Marcus (Peter Weller), jonka todellista luonnetta ei ole vaikea arvata.

Star Trek Into Darkness tapahtuu noin vuosi ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. Heti alussa päästään jo vauhtiin, kun U.S.S. Enterprisen väki vierailee M-luokan Nibiru-planeetalla, jossa alkuasukkaat jahtaavat Kirkiä ja Bonesia. Samalla Spock, Uhura ja Sulu yrittävät pysäyttää purkautuvan tulivuoren, joka tuhoaisi planeetan väestön. Muuten kohtaus toimii, mutta on hieman hölmöä laittaa yhtä päähenkilöistä hengenvaaraan heti alussa, sillä sen arvaa helposti, ettei tämä kuole. Intron jälkeen itse tarina lähtee käyntiin ja jälleen on Star Trekilla koskettava alku. Tähtilaivaston upseerin (Noal Clarke) tytär on kuolemassa ja Harrison tulee tarjoamaan tälle apua. Jotta Harrison pelastaisi tyttären, upseerin täytyy räjäyttää Liiton arkisto. Tämä sivutarina tapahtuu ihan alussa, mutta se on omalla tavallaan erittäin vaikuttava, eikä se tarvitse lähes ollenkaan repliikkejä, jotta kaikki ymmärtäisivät, mistä on kyse. Koko osiosta saisi täydellisen, jos ainoa repliikki olisikin Harrisonin: "Minä voin pelastaa hänet."

Arkiston räjäyttämisen, sekä Tähtilaivaston korkea-arvoisimpien henkilöiden kimppuun hyökkäyksen seurauksena Kirk ja hänen miehistönsä lähtee jahtaamaan Harrisonia, johon epäilykset osuvat ja jonka he paikallistavat Kronokseen. Pelkästään Kronoksen kuuleminen mahtoi saada fanit innostumaan, sillä se on klingonien kotiplaneetta. Klingonit ovat yksiä tunnetuimmista asioista Star Trekissä - vulcanuslaisen tervehdyksen ja U.S.S. Enterprisen lisäksi. Ne ovat armottomia olentoja, jotka eivät ole lämpimissä väleissä Tähtilaivaston tai Liiton kanssa. Elokuva saa hyvin vanhat fanit innostumaan klingoneista, sekä uudet katsojat ymmärtämään heti, että tässä on oliolaji, jolle ei kannata ryttyillä.

Tässä elokuvassa on enemmän toimintaa kuin edellisessä, kuten myös enemmän toimintaa kuin olen nähnyt yhdessäkään jaksossa vanhoissa Star Trek -sarjoissa. Tämä aiheutti suuttumusta monessa, sillä alunperin U.S.S. Enterprise toimi tutkimusaluksena, kun taas tässä se on kuin sota-alus, joka metsästää vaarallista rikollista. Itse pidän toiminnasta ja vauhdikkaista scifielokuvista, joten ratkaisu toimi minusta erittäin hyvin. Elokuvassa on hengähdystaukoja, joissa tarinaa avataan enemmän, mutta sitten taas mennään. U.S.S. Enterprise ottaa paljon osumaa ja punapaitaisia kuolee. Yksi parhaista kohtauksista on, kun Kirkin ja Harrisonin täytyy päästä U.S.S. Enterpriselta toiseen alukseen sinkoutumalla siihen avaruusroinan läpi. Sen lisäksi muitakin jännittäviä kohtia löytyy paljon ja elokuva pitää otteessaan loppuun asti, vaikka siinä on muutamia hölmöjäkin puolia.

Star Trek Into Darknessin on edellisen osan tapaan ohjannut J.J. Abrams, jonka kädenjälki on jälleen hyvin tunnistettavaa. Abramsin rakastamia linssiheijastuksia on paljon, kuten myös äkkinäisiä kameraliikkeitä ja arkisto, joka räjäytetään, on nimetty Abramsin isoisän mukaan Kelviniksi. Elokuva on kuvattu taidokkaasti, kuten myös leikattu. Ääniefektit ovat jälleen erittäin huikeita ja visuaaliset tehosteet todella näyttäviä. Avaruusalusten lentely ja taistelut näyttävät erinomaisilta.

Erinomainen on myös Blu-rayn kuvanlaatu. Lisämateriaalina Blu-raylla ovat pätkät Creating the Red Planet, Attack on Starfleet, The Klingon Home World, The Enemy of My Enemy, Ship to Ship ja Brawl by the Bay, jotka kestävät yhteensä noin neljäkymmentä minuuttia. Lisämateriaalissa on myös Play All -toiminto, jolloin ei tarvitse erikseen jokaista pätkää valita, vaan ne voi katsoa putkeen yhdellä napinpainalluksella.

Yhteenveto: Star Trek Into Darkness on todella hyvä scifitoimintaelokuva ja paikoitellen edellistä osaa parempi. Hahmot toimivat hyvin ja Benedict Cumberbatch pahiksena on nappivalinta. Muutamat pikkujutut häiritsevät, mutta muuten elokuva toimii todella hyvin. Abrams on jälleen tehnyt loistotyötä. Alun osio, jossa kerrotaan kuolevasta tytöstä ja tämän isästä, joka on valmis kaikkeen pelastaakseen tyttärensä, on erittäin hienosti rakennettu, vaikka se olisikin mielestäni täydellinen vasta, kun dialogi on vähennetty yhteen ainoaan repliikkiin, jonka aiemmin mainitsin. Toimintakohtaukset ovat näyttäviä ja elokuva lupailee mielenkiintoista jatkoa. Nyt olen valmis Star Trek Beyondiin ja toivon, että sekin on yhtä mainio scifiseikkailu. Hieman kyllä jännittää, pysyykö taso samana, kun ohjaajana ei ole enää J.J. Abrams...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.wearemoviegeeks.com
Star Trek Into Darkness, 2013, Paramount Pictures, Bad Robot, Skydance Productions

Arvostelu: Star Trek (2009)

STAR TREK

Ohjaus: J.J. Abrams
Pääosissa: Chris Pine, Zachary Quinto, Bruce Greenwood, Zoë Saldana, Eric Bana, Karl Urban, John Cho, Anton Yelchin, Simon Pegg ja Leonard Nimoy
Genre: scifi, seikkailu
Kesto: 2 tuntia 6 minuuttia
Ikäraja: 12

En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut Star Trekista (1966-), vaan olen itse enemmän Star Warsin (1977-) fani. Olin nähnyt yksittäisiä jaksoja Star Trek -sarjoista, mutta ne eivät erityisemmin innostaneet minua, joten en mennyt katsomaan uutta versiota, kun se ilmestyi vuonna 2009. Näinkin elokuvan vasta vuokralta ja olen kyllä katunut, etten lähtenyt elokuvateatteriin katsomaan sitä. Muistan, kun löysin sen DVD:llä kesänä 2010 matkalla mökille ja katsoinkin sen aika lailla heti pariin otteeseen muutaman päivän sisällä. Nyt kun Star Trek Beyond (2016) on ilmestymässä, oli aika katsoa uudestaan ja arvostella vuoden 2009 Star Trek.

Rämäpää James "Jim" Kirk liittyy Tähtilaivastoon ja joutuu suojelemaan maailmaa yhdessä muun U.S.S. Enterprisen miehistön kanssa pahoilta romuluslaisilta, jotka aikovat hävittää koko Liiton, johon Tähtilaivasto kuuluu.

Jim Kirkinä nähdään Chris Pine. Pinen suoritus villinä, mutta nokkelana päähenkilönä on erittäin hyvä ja hänen yrityksiään iskeä naisia on hauska seurata. Alkupuolella hahmo tuntuu vähät välittävän muista, mutta loppupuolella hänestä alkaa muodostua sankari.
     Lähes tunteettomana Spockina nähdään Zachary Quinto. Spock saattaa välillä ärsyttää, mutta hänessä on myös hauskat hetkensä, etenkin kun hän ei aina ymmärrä ihmisten asioita ja on turhan ilmeetön. Quinton roolisuoritus Spockina on erinomainen. Myös Leonard Nimoyn esittämä alkuperäinen Spock esiintyy elokuvassa.
     Tähtilaivastoon Kirkin houkuttelee kapteeni Christopher Pike, jota näyttelee Bruce Greenwood. Piken motivointipuhe Kirkille on hyvä, samoin Greenwoodin suoritus.
     U.S.S. Enterprisen miehistössä nähdään mm. kielitaituri Uhura (Zoë Saldana), jota Kirk yrittää iskeä, tohtori Leonard "Bones" McCoy (Karl Urban), joka on omassa kyynisyydessään erittäin hauska, lentäjä Hikaru Sulu (John Cho), joka pääsee tositoimiin tyylikkään miekkansa kanssa ja nuori Chekov (vastikään edesmennyt Anton Yelchin), jonka venäläinen aksentti on loistava.

Elokuvan pahiksena toimii Eric Banan näyttelemä Nero, joka johtaa romuluslaisia. En pahemmin perusta Banasta näyttelijänä, mutta tähän rooliin hän sopii. Hahmon motiivit kostolle ovat ymmärrettäviä, mikä tekee mistä tahansa pahiksesta aina hieman paremman.
     Elokuvassa esiintyvät myös Simon Pegg Scottina, joka tulee mukaan vasta elokuvan loppupuolella, Thorista (2011) tuttu Chris Hemsworth Kirkin isänä, joka nähdään vain elokuvan alussa, sekä Winona Ryder ja Ben Cross Spockin vanhempina.

Elokuva tapahtuu 2300-luvulla ja alkaa päivästä, jona Jim Kirk syntyi. U.S.S. Kelvin lentää avaruudessa ja kohtaa mustasta aukosta saapuvan romuluslaisen Narada-aluksen. Narada hyökkää U.S.S. Kelvinin kimppuun, jonka kapteenina toimiva Kirkin isä käskee muiden hylätä aluksen, kun hän itse johtaa sen päin Naradaa. Alun kohtaukseen, jossa Kirk syntyy ja tämän vanhemmat keskustelevat lapsen nimestä juuri ennen isän kuolemaa, on saatu hyvin tunnetta mukaan. Tämä on todella hyvä asia, sillä harva elokuva saa luotua tunnesidettä katsojaan heti ensiminuuteilla. Intron jälkeen nähdään kohtaus nuoren Kirkin kanssa, kuten myös nuoren Spockin kanssa. Siirtymä kummankin aikuisuuteen on toimiva, eikä kestä kauaa, kun Pike jo saakin Kirkin suostuteltua liittymään laivastoon.

Tämä elokuva tapahtuu ennen alkuperäisen sarjan kertomia seikkailuita ja tässä nähdään hahmojen nousu niihin asemiin, joissa heidät nähtäisiin myöhemmin. Elokuvaa voi pitää osana alkuperäistä tarinaa, sillä siinä alkuperäinen Spock saapuu menneisyyteen ja aikajatkumo muuttuu, jolloin hahmot voivat kohdata tuttuja pahiksia uudestaan. Näin on alkuperäinen ja uusi Star Trek saatu yhdistettyä erittäin kekseliäästi. Toisin kuin vanhat tutkimusmatkailu- Star Trekit, tämä elokuva on enemmänkin scifiseikkailu, jossa on mukana paljon toimintaa, mikä varmasti ärsyttää vanhimpia faneja, mutta siten on toimivasti tuotu mukaan jotain uutta ja erilaista. Tämä Star Trek on vauhdikas elokuva, joka ei päästä otteestaan.

Elokuvassa nähdään ihmisten lisäksi avaruusolentoja, kuten vihreäihoiset romuluslaiset, joilla on ihan tyylikkäitä tatuointeja päissään ja suippokorvaiset vulcanuslaiset, jollainen Spock on puoliksi.
Tähtilaivaston avaruusalusten design on tyylikkään yksinkertainen ja ne on saatu näyttämään erilaisilta muuttelemalla vain muutamia asioita. U.S.S. Enterprise on pidetty mahdollisimman uskollisena alkuperäiselle versiolle ja voin kuvitella, miten hienoa oli fanien nähdä heidän rakastamansa tähtilaiva jälleen isolla valkokankaalla. Narada-aluksen designista taas en pahemmin perusta, eikä siitä oikein ota tolkkua. Paikkoja, joissa elokuvassa käydään, on Maan lisäksi Vulcan, jossa tapahtuu tyylikäs taistelukohtaus korkealla maanpinnan yläpuolella, sekä Delta Vega -jääplaneetta, jossa Kirkiä jahtaa kaksi hirviötä.

Elokuvan on ohjannut J.J. Abrams, joka on yksi suosikkiohjaajistani. Hänen kädenjälki on vahvasti läsnä elokuvassa: valaistuksessa on käytetty linssiheijastuksia, kuvauksessa nähdään nopeita kameran käännöksiä, jälkikäsittelyssä on tehty mukaan äkkinäisiä zoomauksia, jotka tuovat vauhtia mukaan ja niistä tulee tavallaan tunne, että tapahtumat olisivat oikeita, sekä hänen isoisänsä Kelvinin nimi on käytetty ensimmäisenä nähtävän U.S.S. -aluksen nimessä. Elokuva on kuvattu taidokkaasti, vaikka välillä kamera heiluukin hieman liikaa ja muutamat kuvat ovat epätarkkoja. Se on myös leikattu hyvin, jos ei ota huomioon, kun alkuosiosta siirrytään itse seikkailuun tekstillä "Kolme vuotta myöhemmin". En itse pidä kovin paljoa siitä, kun elokuvissa käytetään tekstejä selittämään aikasiirtymiä, paitsi jos se tapahtuu heti alussa tai ihan lopussa, jolloin se erottaa prologin tai epilogin muusta elokuvasta. Tässä se myös tulee hieman töksähtävästi. Musiikin sävellyksestä vastaa Michael Giacchino, joka on tehnyt todella hyvää työtä. Elokuvassa kuullaan vanhaa teemaa yhdistettynä uuteen musiikkiin. Elokuvan tunnusmusiikki on erittäin hieno. Visuaaliset tehosteet ovat näyttäviä. Avaruustaistelut näyttävät aivan huikeilta. Delta Vegan punainen avaruushirviö on hieman heikon näköinen verrattuna muihin elokuvan tehosteisiin. Äänimaailma on lahjakkaasti tehty monipuoliseksi ja välillä myös pelkkä äänettömyys on vangitsevaa. Lavasteet ja puvustus ovat tietysti hyvin lähellä alkuperäisiä. Jos olisin Tähtilaivastossa, niin minulla olisi varmaan punainen paita, sillä se on lempivärini. Toisaalta silloin kuolemismahdollisuuteni nousee noin 99,99 prosenttiin...

Blu-rayn kuvanlaatu on todella hyvä. Kaksilevyisellä Blu-ray -julkaisulla on paljon lisämateriaalia, jotka kertovat elokuvan teosta. Niissä käsitellään roolitusta, avaruusaluksia, alieneita, planeettoja, puvustusta, musiikkia, äänitehosteita ja visuaalisuutta. Kerrotaan myös siitä, kun tekijät alkoivat miettiä Star Trekin uudistamista ja tuomista takaisin elokuvapuolella. Mukana on myös "Gag Reel", jossa pääsee nauramaan näyttelijöiden mokaotoksille ja vitsailuille, sekä mainoksia.

Yhteenveto: Star Trek on todella koukuttava scifiseikkailu. Siinä on paljon kunnianosoituksia faneille, mutta se saa myös onnistuneesti uudet ihmiset kiinnostumaan sarjasta, kuten itseni yli kuusi vuotta sitten. Vaiheiset ja poimuajo ovat tottakai mukana elokuvassa, mutta siinä voi nähdä myös Star Warseista tutun R2-D2 -droidin... Elokuvassa on tosi lahjakas näyttelijäkaarti ja ohjaaja J.J. Abrams on selkeästi tiennyt, mitä haluaa elokuvalta. Tehosteet ovat näyttäviä ja toimintakohtaukset tyylikkäitä. Muutama kohta minua häiritsee, kuten "Kolme vuotta myöhemmin" -teksti, mutta ne voi helposti katsoa sormien läpi, sillä muuten kyseessä on todella mahtava elokuva. Odotan erittäin innolla näkeväni Star Trek Beyondin ja toivon, että se on hyvä, vaikka J.J. Abrams ei ole enää ohjaajana. Onkohan kenelläkään oikeasti Nokia Tunea soittoäänenä vielä yli kahdensadan vuoden päästä?

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
Star Trek, 2009, Paramount Pictures, Spyglass Entertainment, Bad Robot