Arvostelu: Seuraavat 365 päivää (Kolejne 365 dni - 2022)

SEURAAVAT 365 PÄIVÄÄ

KOLEJNE 365 DNI

Ohjaus: Barbara Białowąs ja Tomasz Mandes

Pääosissa: Anna-Maria Sieklucka, Michele Morrone, Simone Sussina, Magdalena Lamparska ja Otar Sralidze

Genre: draama, erotiikka

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 18

Blanka Lipińskan kirjaan perustuva eroottinen elokuva 365 päivää (365 dni) nousi haukuistaan huolimatta Netflixin katsojatilastojen kärkeen, kun se julkaistiin kesällä 2020. Alun perin tekijöiden oli tarkoitus ryhtyä heti tekemään kakkoskirjasta elokuvasovitusta, mutta koronaviruksen takia tuotantoa jouduttiin viivästyttämään. Kun kuvaukset vihdoin saatiin käyntiin, tekijät päättivät kuvata peräkanaa kakkos- ja kolmoselokuvan. 365 päivää: Tämä päivä (365 dni: Ten dzień - 2022) julkaistiin tämän vuoden huhtikuussa ja jo nyt, vain neljä kuukautta myöhemmin myös trilogian päätösosa Seuraavat 365 päivää on ilmestynyt Netflixin valikoimaan. Omasta mielestäni kaksi aiempaa osaa olivat kamalaa roskaa ja kun kolmannen elokuvan julkaisusta ilmoitettiin, huusinkin epätoivosta varmaan niin lujaa, että koko kortteli kuuli. Päätin silti toki katsoa Seuraavat 365 päivää, olinhan kärsinyt läpi edellisetkin osat ja heti julkaisupäivän aamuna pistin trilogian päätöselokuvan pyörimään.

Ampumisesta hengissä selvinnyt Laura yrittää päättää, pysyykö hän yhdessä gangsteriaviomiehensä Massimon kanssa, vai lankeaako houkutukseen Nachon kanssa.

Anna-Maria Sieklucka ja Michele Morrone palaavat toivottavasti vihoviimeistä kertaa Laura Bielin ja Massimo Torricellin rooleihin. Edellisen elokuvan päätteeksi Lauraa ammuttiin, mutta kuten arvata saattaa, on hän tämän filmin alussa täysin kunnossa ja panovalmiina - pieni arpi löytyy vain vatsasta. Massimolla taas paljastettiin olevan identtinen kaksoisveli, mikä loi aikamoista draamaa. Veli sai myös osumaa kakkoselokuvan päätteeksi, mutta koska hän ei ollut päähenkilö, hänet on tapettu pois ja asia muistetaan juuri ja juuri parissa lauseessa. Katsojana on todella turhauttavaa palata seuraamaan tätä toksista suhdetta. Sentään nyt Laura on oikeasti hoksannut homman todellisen laidan ja pohtiikin eroamista. Siekluckaa ja Morronea ei millään voi kehua, eikä heidän väliltä löydy trilogian päätösosan lopputeksteihinkään mennessä kemiaa. Morrone näyttää lopen kyllästyneeltä koko roskaan ja Sieklucka on aivan naurettavan huono, yrittäessään ihan liian kovasti esittää vakavia tunteita.

     Menossa mukana ovat myös Lauran ärsyttävä kaveri Olga (Magdalena Lamparska), joka saa aivan liikaa ruutuaikaa, sekä edellisessä elokuvassa esitelty, vastakkaisen rikollisjoukon jäsen Nacho (Simone Sussina), jonka perään Laura nyt haaveilee. Kidnappaajarikollisen jälkeen jopa tämä puupökkelögangsta vaikuttaa unelmamieheltä. Lamparska ja Sussina ovat - vähemmän yllättäen - myös surkeita rooleissaan - varsinkin Lamparska, joka tekee Olgasta hetki hetkeltä raivostuttavamman.

Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -trilogia (The Lord of the Rings - 2001-2003) on ehein, laadukkain ja yksinkertaisesti paras elokuvatrilogia, minkä tiedän. Huolella rakennettu ja luovasti työstetty fantasiatrilogia on alusta loppuun esimerkillisen vaikuttavaa ja mestarillista elokuvantekoa, eikä lopputuloksen teho ole kadonnut minnekään parin vuosikymmenen varrella. Miksi puhun siitä sensaatiomaisesta taidonnäytteestä arvostelussani 365 päivää -trilogian päätösosasta? Koska olen vihdoin löytänyt toisen elokuvatrilogian, joka on suunnilleen yhtä ihailtavasti pitänyt merkittävän tasonsa alusta loppuun... toki täysin toisessa ääripäässä. Seuraavat 365 päivää vie nimittäin päätökseen surkeimman elokuvatrilogian, minkä olen ikinä nähnyt.

Kun elokuva on hetken yrittänyt huijata katsojaansa, että Laura olisikin kuollut kakkoselokuvan päätteeksi, lähtee käyntiin leffatrilogian tylsin osa, jota katsoessa voi huomata toivovansa ison asteroidin tippuvan juuri oman huushollin kohdalle. Ensiminuuteilla vihjaillaan sodasta rikollisperheiden välillä, mutta sellaisesta ei ole filmissä tietoakaan. Lähinnä elokuva on sitä, kun Laura ja Massimo panevat, sitten mököttävät, sitten taas panevat ja sitten taas mököttävät, samalla kun Laura haaveilee yhä enemmän Nachosta. Silloin tällöin Laura ja Olga käyvät ulkona syömässä tai tanssimassa yökerhossa. Mitä ikinä ruudulla tapahtuu, oli kyse sitten vaikka vaatesuunnittelusta, asiat pitää esittää mahdollisimman muka-seksikkäästi. Kaikki tämä on sitten rytmitetty leikkaajan Spotify-soittolistan tahtiin ja uutta pop-jumputusta heivataan mukaan siihen tahtiin, ettei edellisessä päästä aina edes kertosäkeeseen asti. Elokuvasta saisikin hyvän juomapelin, missä pitää ottaa huikka aina, kun uusi renkutus lähtee soimaan. Vielä nopeammat kännit saisi tosin sillä, että huikan ottaa joka kerta, kun elokuvan katselu vituttaa.

Elokuvan ensimmäinen puolikas on aika samanlaista musiikkivideomeininkiä kuin kakkosleffassa, mutta toisen puoliskon aikana Seuraavat 365 päivää yrittää vakavoitua ja esittää varteenotettavaa draamaleffaa. Seksikohtaukset yritetään esittää taiteellisemmin ja ne onnistuvat jollain ilveellä olemaan entistä kiusallisempia. Kolmiodraama Lauran, Massimon ja Nachon välillä on todella väkisin väännetty ja vielä Morronea vähemmän Siekluckalla on kemiaa Sussinan kanssa. Toinen puolisko leffasta on kuolettavan pitkäveteinen. Katsoja alkaa toivoa, että tässä leffassa asteroidi tippuisi hahmojen niskaan ja kaikki kolme kuolisivat. Harmillisesti elokuva vie trilogian päätökseensä mitä latteimmalla tavalla, jättäen kuitenkin painajaismaisen avoimen lopetuksen viittauksena potentiaaliselle jatkolle.

Tämänkin 365 päivää -kammotuksen ohjaajina toimivat Barbara Białowąs ja Tomasz Mandes, jotka ovat myös käsikirjoittaneet leffan yhdessä kirjailija Blanka Lipińskan ja Tomasz Klimalan kanssa. Koko joukko on tarjonnut tuleville elokuvanteosta haaveilijoille täydellisiä esimerkkejä siitä, kuinka elokuvia ei pitäisi tehdä, joten propsit siitä. Henkilöohjaus on tönkköä, eikä leffa tosiaan tunnu elokuvalta, vaan pikemminkin eroottisten musiikkivideoiden yhdistelmältä. Käsikirjoituksessa vioiksi koituvat mm. kökkö dialogi ja kömpelö tarinankerronta. Kohtaukset ovat niin yhdentekeviä, että suuren osan niistä voisi pistää ihan mihin tahansa järjestykseen, eikä sillä olisi mitään väliä. Elokuva on myös epätasaisesti kuvattu. Seksikohtauksiin on toki panostettu mahdollisimman paljon, mutta kaikki muu vaikuttaisi olevan merkityksetöntä tekijöille, kameran heiluessa välillä malttamattomana. Valoja ja varjoja hyödynnetään yhdessä vaakamambosessiossa ihan luovasti, joskin kaiketi kuuksi tarkoitettu spottivalo näyttää vain juurikin spottivalolta.

Yhteenveto: Seuraavat 365 päivää on surkea raina, joka vie päätökseen kaikkien aikojen huonoimman elokuvatrilogian. Kyseessä on leffasarjansa tylsin osa, jonka katselu käy usein kuolettavan puuduttavaksi. Kolmiodraama ärsyttää, sillä nämä hahmot ovat kehnoja ja rasittavia, eivätkä näyttelijätkään auta asiaa. Michele Morrone kulkee läpi leffan kyllästynyt ilme naamallaan ja Anna-Maria Siekluckan surkuhupaisaa esiintymistä on todella kiusallista seurata. Kemiaa ei löydy kenenkään väliltä ja niin romanttinen kuin eroottinen puoli jäävät vaisuiksi. Tarinankerronta on tässäkin osassa käsittämättömän huonoa, eikä toinen toistaan yhdentekevämpien kohtausten järjestyksellä ole periaatteessa mitään väliä, kun suuri osa kohtauksista ei vie "juonta" eteenpäin lainkaan. Elokuva yrittää aivan liian kovasti olla seksikäs, vaikka kyse olisi vaikkapa pelkästä ruokailukohtauksesta. Jatkuva pop-renkutusten soiminen taustalla ärsyttää jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, kun periaatteessa ihan samanlaisia biisejä pistetään soimaan yhä vain kiihtyvämmällä vaihtotahdilla. Pisteenä i:n päällä toimii mitä lattein lopetus, joka jättää kuitenkin auki mahdollisuuden jatkolle. Ei helvetti, jos näitä mätäpaiseita on tekeillä vielä enemmänkin... 365 päivää -trilogia on niin kaamea, että se saa jopa Fifty Shades -trilogian (2015-2018) näyttämään mukiinmenevältä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.8.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Kolejne 365 dni, 2022, Ekipa

Arvostelu: 365 päivää: Tämä päivä (365 dni: Ten dzień - 2022)

365 PÄIVÄÄ: TÄMÄ PÄIVÄ

365 DNI: TEN DZIEŃ

Ohjaus: Barbara Białowąs ja Tomasz Mandes

Pääosissa: Anna-María Sieklucka, Michele Morrone, Magdalena Lamparska, Otar Saralidze ja Simone Susinna

Genre: erotiikka, draama

Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

Ikäraja: 16

Blanka Lipińskan kirjaan perustuva elokuva 365 päivää (365 dni - 2020) nousi suureen suosioon, kun se ilmestyi Netflixissä kesällä 2020. Jatko-osan teko lähti heti liikkeelle, mutta kuvauksia jouduttiin siirtämään koronaviruspandemian takia. Kuvaukset käynnistyivät lopulta toukokuussa 2021 ja nyt 365 päivää: Tämä päivä on saapunut Netflixin valikoimaan. Itse inhosin syvästi ensimmäistä elokuvaa, mutta ehdin onneksi hetkellisesti unohtaa koko homman, kunnes Netflix ryhtyi mainostamaan jatko-osaa. Tuskaillen pistin 365 päivää: Tämän päivän pyörimään heti julkaisupäivänä.

Laura ja Massimo menevät naimisiin ja viettävät kuherruskuukauttaan. Kuitenkin kun Massimosta paljastuu ikäviä puolia, Laura hyppää puutarhuri Nachon matkaan.

Anna-María Sieklucka ja Michele Morrone palaavat rooleihinsa Laurana ja rikollispomo Massimona, jotka jatkavat epätervettä parisuhdettaan. Laura-poloinen on jopa suostunut Massimon vaimoksi, mutta ryppyjä rakkauteen muodostuu, kun Massimon likaisia salaisuuksia nousee esille. Varoitusmerkithän olivat toki olemassa, lähtien ihan jo siitä, että Massimo alun perin kidnappasi Lauran, mutta silti tällainen petollinen käytös tulee yllätyksenä. Morrone ampuu välillä yli esittäessään mafiapomoa, mutta tekee silti ihan kelvollista työtä Siekluckaan verrattuna, joka sopisi näyttelijälahjoillaan lähinnä pornoon kuin ihka oikeaan elokuvaan. Tai siis epätoivoiseen yritykseen ihka oikeasta elokuvasta.

     Magdalena Lamparska ja Otar Saralidze tekevät myös paluun rooleihinsa Lauran parhaaksi kaveriksi Olgaksi ja Massimon kätyriksi Domenicoksi. Uutena hahmona elokuva esittelee puutarhuri Nachon (Simone Susinna), johon Laura tietty iskee silmänsä Massimon metkujen jälkeen. Sivunäyttelijät eivät vähemmän yllättäen vakuuta. Lamparska on hieman ärsyttävä bestiksenä ja Saralidze ja erityisesti Susinna jäävät aikamoisiksi puupökkelöiksi.

Ensimmäinen 365 päivää -elokuva päättyi siihen, kun raskaana olevaksi paljastunut Laura oli automatkalla, kun hänen kimppuunsa käytiin tunnelissa, minkä Massimo sai tietää puhelimen välityksellä. Jos olit jo ehtinyt unohtaa tämän, ei hätää, sillä niin taisivat unohtaa myös käsikirjoittajat. Jatko-osan alussa Laura on kunnossa ja menossa naimisiin Massimon kanssa, eikä vauvasta ole puhettakaan. Tärkeintä oli muistaa, että kyseessä oli kaamea Fifty Shades -trilogian (2015-2018) kopio, jossa pääpari paneskelee menemään siellä sun täällä, lukuisten pop-kappaleiden jumputtaessa taustalla. Ensimmäisen elokuvan tavoin suuri osa jatko-osastakin tuntuu siltä kuin katsoisi useamman musiikkivideon putkeen, joiden sisältö on pelkkää samojen näyttelijöiden feikkiseksiä.

Kaipa ihan vain se kelpaa joillekin, mutta itse kaipasin ensimmäisen tunnin ajan jotain sellaista, mitä juoneksikin kutsutaan. Kun puolessa välissä elokuvaa syntyy vihdoin sitä konfliktia pääparin välille, elokuva saa aikaiseksi edes jonkinlaisen tarinantapaisen, mutta eipä sekään vähä lopulta vakuuta. Fifty Shades -leffojen tavoin 365 päivää -sarjakin vaikuttaisi yrittävän kääntyä trillerimäiseen suuntaan - tosin epäonnistuen. Yritykset esittää mafiajännäriä näyttäytyvät lähinnä tahattomana komediana. Myös jotkut elokuvan pyrkimyksistä näyttäytyä seksikkäänä tarjoavat vain suuret hörönaurut. Alkupään golf-kohtaus sai minut nauramaan vedet silmissä. Elokuvan lopetus taas sai minut kiljahtamaan ilosta... kunnes muistin, että kolmas osa on jo varmistettu ja jos sama touhu jatkuu, kirjoittajat varmaan unohtavat tämänkin elokuvan finaalin.

Ensimmäisen elokuvan tavoin myös jatko-osan ohjauksesta vastaavat Barbara Białowąs ja Tomasz Mandes, jotka tekevät kenties vielä surkeampaa työtä kuin viimeksi. Kohtaukset ovat kömpelösti ohjattuja ja näyttelijöistä on saatu irti lähinnä tönkköjä suorituksia. Kaksikon, Tomasz Klimalan ja itse kirjailija Blanka Lipińskan työstämä käsikirjoitus vasta surkea onkin. Nussimista lukuun ottamatta ensimmäisen tunnin aikana ei oikeastaan muuta tapahdu, joten katsoja voisi vaikka käydä lenkillä, jättäen elokuvan pyörimään, eikä missaisi mitään tarinallisesti tärkeää. Itseäni alkoi houkuttamaan tiskivuoren peseminen ja minähän siis inhoan tiskaamista. Sekin tuntui kuitenkin pienemmältä pahalta näihin häkellyttävän kökösti kirjoitettuihin dialogeihin verrattuna. Sentään 365 päivää: Tämä päivä on ihan kelvollisesti kuvattu. Siitä löytyy hyviä lavasteita ja valaisua. Leikkaus ja äänipuoli luottavat vain jo olemassa oleviin biiseihin. Elokuvan säveltäjiksi on nimetty Sarapatan veljekset, mutta eipä heidän työnsä koskaan nouse esille.

Yhteenveto: 365 päivää: Tämä päivä on samanlainen kammotus kuin ensimmäinenkin elokuva. Lähes koko ensimmäisen tunnin ajalta puuttuu tarina kokonaan ja kohtauksentapaiset ovat pelkkiä putkeen esitettyjä tuhmia musiikkivideoita. Niiden välissä kuullaan silloin tällöin muutamat kaameasti kirjoitetut ja vielä kaameammin esitetyt repliikit, kunnes taas pannaan menemään. Toisen puoliskon tarina lähinnä nolottaa surkuhupaisuudellaan, leffan ryhtyessä leikkimään trilleriä. Elokuvasta löytyy muutenkin monta hauskaa juttua, jotka eivät ole tarkoituksellisesti koomisia. Sen sijaan hauskoiksi tarkoitetut vitsit saavat lähinnä vain pyörittelemään silmiä. Näyttelijät ovat kehnoja rooleissaan, ohjaus on tökeröä ja käsikirjoitus liki olematon. Ja filmihän kehtaa kestää lähes kaksi tuntia. Meno käy todella nopeasti tylsäksi. 365 päivää: Tämä päivä toimii luultavasti kaikille, jotka pitivät ykkösleffasta, mutta muita suosittelen pysymään kaukana tästä hirvityksestä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.4.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

365 dni: Ten dzień, 2022, Netflix, Ekipa, Future Space, Next Film, TVN

Arvostelu: 365 päivää (365 dni - 2020)

365 PÄIVÄÄ

365 DNI

Ohjaus: Barbara Białowąs ja Tomasz Mandes
Pääosissa: Anna-Maria Sieklucka, Michele Morrone, Bronisław Wrocławski, Magdalena Lamparska, Otar Saralidze, Mateusz Łasowski, Grażyna Szapołowska, Tomasz Stockinger ja Gianni Parisi
Genre: draama, erotiikka
Kesto: 1 tunti 54 minuuttia
Ikäraja: 16

"Are you lost, baby girl?"

365 dni, eli suomalaisittain 365 päivää perustuu Blanka Lipińskan samannimiseen kirjaan vuodelta 2018. Kirja nousi suureen suosioon ja sen pohjalta alettiin tietty heti työstämään filmatisointia. 365 päivää sai ensi-iltansa kotimaassaan Puolassa helmikuussa ja kesällä se julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelun kautta maailmanlaajuisesti. Kriitikot haukkuivat elokuvan lyttyyn (leffalla on jopa 0% Rotten Tomatoesissa), kuten tekivät myös monet katsojista, mutta silti leffa onnistui nousemaan pitkäksi aikaa Netflixin katsotuimmaksi filmiksi. Itse kuulin koko elokuvasta vasta, kun se oli jo ollut Netflixin valikoimassa jonkin aikaa ja siitä alettiin kohista sosiaalisessa mediassa. Aluksi ajattelin jättää koko filmin väliin, mutta mitä enemmän leffalle naureskeltiin ja sitä haukuttiin, sitä enemmän minua alkoi kiinnostamaan, mistä oikein on kyse. Lopulta katsoin 365 päivää heinäkuun lopussa.

Puolalainen Laura Biel viettää syntymäpäiväänsä Italiassa poikaystävänsä kanssa, kun sisilialainen gangsteri Massimo Torricelli sieppaa hänet. Massimo kertoo pitävänsä Lauraa 365 päivää vankinaan, jotta tämä rakastuisi gangsteriin.

Päärooleissa Anastasia Steelenä ja Christian Greynä... ei kun siis Laura Bielinä ja Massimo Torricellinä nähdään Anna-Maria Sieklucka ja Michele Morrone. Katsojan on vaikea olla vertaamatta hahmoja Fifty Shades -trilogian (2015-2018) pääpariin ja kirjailijan kommentti siitä, että kyseinen trilogia oli hänelle suuri inspiraatio 365 päivää kirjoittaessaan, viittaa siihen, että hahmot todella ovat kopiot Anastasiasta ja Christianista. Laura on täysin mitäänsanomaton hento neito, joka elää tylsää elämää ja Massimo on rajusta seksistä tykkäävä paha poika, jolla on paljon rahaa. Massimo on kuitenkin niin hirveä paskiainen, että hän saa jopa toksisen Christian Greyn näyttämään varsinaiselta prinssi Uljaalta. Christian ei sentään siepannut Anastasiaa ja pitänyt tätä vankinaan. Massimo on lähinnä kuvottava ja kaamea pahishahmo, mutta elokuva yrittää kovasti esittää hänet joka naisen unelmamiehenä. Itse toivoin koko leffan ajan, että Laura saisi käsiinsä aseen ja ampuisi Massimon - etenkin kun tämä lupailee, ettei koske Lauraan ilman tämän lupaa ja heti työntää käsiään ties minne Lauran vartalossa. Sen lisäksi, että katsojana on vaikea ymmärtää, mitä Laura voisi nähdä Massimossa, on myös vaikea ymmärtää, mitä Massimo näkee Laurassa? Hahmo on niin tylsä. Vai onko se tylsyys juuri se vetovoima? Siekluckan ja Morronen väliltä sentään löytyy pienesti kemiaa, mutta eivät he kummoisia näyttelijöitä ole.

Jos 365 päivää olisi trilleri, psykologinen kauhuelokuva, sen tarina voisi toimia erittäin hyvin. Gangsteri sieppaa naisen ja pitää tätä vankinaan vuoden päivät, siinä toivossa, että nainen rakastuisi häneen. Juoni on karmiva ja siitä voisi saada aikaiseksi mainion jännärin. Mutta kyseessä ei ole minkäänlainen trilleri, vaan jonkun naisen märkä uni, minkä hän on onnistunut julkaisemaan kirjana Fifty Shades -villityksen aikoihin, vaikka hänen urpo seksifantasiansa kuuluisikin internetin pimeämmälle puolelle. Fifty Shades -menestyksen myötä myös elokuvasovitus oli varmaa ja nyt meillä on 365 päivää, yksi vuoden surkeimmista roskaläjistä.

Siinä, missä Fifty Shades of Grey (2015) kompasteli mm. amatöörimäisen toteutuksensa, kehnon käsikirjoituksensa ja kiusallisten näyttelijöidensä takia, 365 päivää kaatuu suoraan naamalleen jo juonensa takia. Joku voi toki kiihottua tällaisesta pakotetusta Tukholma-syndrooma-tarinasta, mutta itse en voinut olla kummastelematta, kuinka etenkin nykypäivänä voidaan tehdä elokuva, mikä suorastaan romantisoi raiskaamista, muuta seksuaalista ahdistelua ja naisten halventamista? Leffa esittää kauheat jutut osoituksena rakkaudesta ja se on paikoitellen jopa oksettavaa. Laura tietty antaa monet asiat anteeksi, kun käy ilmi, kuinka pullollaan Massimon lompakko on. Jokaisen teon jälkeen, mitkä saavat katsojan toivomaan, että mies joutuisi vähintään telkien taakse, kaikki onkin hyvin, kun Laura saa shoppailla kalliita vaatteita tai pääsee lentämään yksityislentokoneilla ja ottamaan aurinkoa veneellä, mikä voisi kaikessa hulppeudessaan toimia ihmisen kotina.

Massimon antaessa Lauralle 365 päivää aikaa rakastua häneen, elokuva antaa katsojalle kaksi tuntia aikaa olla sitä mieltä, että pari kuuluisi yhteen. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahdu. Twilightia (2008) myöten monet leffat ovat romantisoineet toksisuutta, mutta tässä meno äityy niin pitkälle, että katsoja vain vastustaa parisuhdetta kovaan ääneen. Tietenkin Laura ja Massimo päätyvät yhteen! Ja sitten elokuva päättää ylpeillä sillä, kuinka se on roisimpaa menoa kuin Fifty Shadesit ja alkaa kunnon seksimontaasit ärsyttävien pop-kappaleiden jumputtaessa taustalla. Elokuva yrittää olla kuuma ja kiimainen, mutta se on oikeastaan vain rasittava ja puuduttavan pitkäveteinen. Leffa tuntuu pitkälti yli kaksituntiselta. Valitettavasti piina ei lopu siinä kohtaa, kun päästään lopputeksteihin. Ehei, elokuvahan tietty pohjustaa jatkoa! Kyseessä on nimittäin trilogian ensimmäinen osa, mikä tarkoittaa, että tätä kuraa on tiedossa lisää!

Elokuvan ovat ohjanneet Barbara Białowąs ja Tomasz Mandes, jotka toimivat myös käsikirjoittajina yhdessä kirjailija Lipińskan ja Tomasz Klimalan kanssa. Jopa neljän käsikirjoittajan voimin leffan tarina on todella ohut ja kahden tunnin kesto saadaan aikaiseksi puuduttavalla täytteellä. Lisäksi on jopa huvittavaa, kuinka moni kohtaus alkaa siitä, että Laura herää sängystä ja Massimo tuijottaa häntä vierestä. Ohjaus on läpikotaisin kehnoa. Kun seksimontaasi alkaa, muistuttaa toteutus jo enemmän musiikkivideota. Sentään 365 päivää on ihan kelvollisesti kuvattu. Vaikka mukana onkin paljon paljasta pintaa, leikkaus tapahtuu heti, kun on vaarana, että jommankumman jalkoväli näkyisi kameralle. Silti on varmaa, että monet painelevat pausea pitkin leffaa, jos leikkaus ei ehtisikään piilottamaan kaikkea. Sarapatan veljesten musiikki ei pääse mitenkään esille, kun leffaan tungetaan vähintään kymmenen minuutin välein jokin pop-biisi, millä yritetään tuoda energiaa kaiken pitkäveteisyyden keskelle.

Yhteenveto: 365 päivää on aivan kammottavaa roskaa, mikä saa jopa Fifty Shades -trilogian muistuttamaan laatuviihdettä. Elokuvan tarina sopisi hyvin trilleriin, missä siepattu nainen yrittää karata gangsterilta, mutta turha kuvitella, että leffa ottaisi sellaista suuntaa. Kahden tunnin ajan elokuva yrittää romantisoida raiskaamista sun muuta pahoinpitelyä ja vielä pahempana se sanoo, että kunhan mies ostaa naiselleen kaikkea kallista jälkeenpäin, täytyy pahat teot antaa anteeksi. Leffa kuvittelee olevansa todella tuhma ja kiihottava, mutta se on lähinnä ällöttävä, tahattoman koominen, ärsyttävä ja puuduttavan tylsä. Laura on täysin mitäänsanomaton tapaus, kun taas Massimo raivostuttaa jatkuvasti ollessaan ruudulla. Silti elokuva luulee, että katsoja kannustaisi heidän suhdettaan. Itse toivoin jatkuvasti, että Massimo kuolisi brutaalilla tavalla. Harmillisesti sitä tyydytystä elokuva ei tarjoa. Seksimontaasien alkaessa elokuva muistuttaa lähinnä tympeää musiikkivideota, eikä filmi tunnu ikinä loppuvan. Ja kun se vihdoin ja viimein loppuu, se kehtaa vielä pohjustaa jatkoa. 365 päivää -elokuvaa voi suositella vain, jos Fifty Shades -trilogia on todella lähellä sydäntä, mutta siinä ei kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi nakuilua. Silti suosittelen kääntymään pornon puoleen, sillä jopa sieltä löytyy parempia tarinoita ja näyttelijäsuorituksia. (Ja siis tämänhän tiedän puhtaasti akateemisista syistä tehtyjen tutkimusten kautta...)

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.7.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
365 dni, 2020, Ekipa, Future Space, Next Film, TVN