Arvostelu: Speed - kuoleman kyydissä (Speed - 1994)

SPEED - KUOLEMAN KYYDISSÄ

SPEED

Ohjaus: Jan de Bont

Pääosissa: Keanu Reeves, Sandra Bullock, Dennis Hopper, Joe Morton, Jeff Daniels, Alan Ruck, Hawthorne James, Beth Grant, Glenn Plummer, Carlos Carrasco ja David Kriegel

Genre: toiminta, jännitys

Kesto: 1 tunti 56 minuuttia

Ikäraja: 16

Speed - kuoleman kyydissä on Keanu Reevesin ja Sandra Bullockin tähdittämä toimintaelokuva. Leffan idea lähti siitä, kun käsikirjoittaja Graham Yost katsoi isänsä Elwy Yostin kehotuksesta elokuvan Pakojuna (Runaway Train - 1985), jossa Yostin mukaan juna joutuu matkaamaan kovaa vauhtia sinne asennetun pommin takia. Kävi ilmi, että isä oli sekoittanut leffan japanilaiselokuvaan The Bullet Train (新幹線大爆破 - 1975), mutta tästä huolimatta Graham-poika piti kovasti ideasta, että kulkuneuvo joutuisi kaahaamaan pommin takia. Yost kuitenkin koki, että linja-auto olisi parempi kulkuneuvo tarinaan kuin juna ja ryhtyi tältä pohjalta työstämään käsikirjoitusta. Hän vei tekstinsä Paramount Picturesille, jonka pomot innostuivat ideasta. Alun perin ohjaajaksi pyydettiin John McTiernania, mutta tämä kieltäytyi ja ehdotti sen sijaan hänen elokuvansa Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli (Die Hard - 1988) ja Punaisen lokakuun metsästys (The Hunt for Red October - 1990) kuvannutta Jan de Bontia. Ohjaajan hommista haaveillut de Bont hyppäsi innokkaasti projektiin mukaan, mutta samaan aikaan Paramount luopui elokuvasta, jolloin 20th Century Fox nappasi sen itselleen. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 1993 ja lopulta Speed - kuoleman kyydissä sai maailmanensi-iltansa 7. kesäkuuta 1994 - tasan 30 vuotta sitten! Elokuva oli valtava menestys, jota myös kriitikot kehuivat ja joka voitti Oscar-palkinnot parhaasta äänityksestä ja parhaista äänitehosteista. Nykyään elokuvaa pidetään toimintagenren klassikkona. Itse katsoin Speedin joskus nuorempana ja pidin siitä. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 30 vuotta, päätin katsoa sen uudelleen ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Los Angelesin poliisi Jack Traven saa tietää vaarallisen psykopaatin asentaneen pommin linja-autoon. Jos bussi ajaa alle 50 mailin tuntivauhtia, pommi räjähtää. Jackin täytyy keksiä, kuinka saisi matkustajat pelastettua ja roiston pysäytettyä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Bill & Ted -komedioista kuuluisaksi ponkaissut ja Myrskyn ratsastajilla (Point Break - 1991) toimintaelokuvien pariin hypännyt Keanu Reeves nähdään elokuvan pääroolissa losangelesilaisena poliisina, Jack Travenina, joka erikoistuu pommien purkamiseen. Jackin kyvyt pääsevätkin todelliseen koetukseen, kun hän hyppää linja-auton kyytiin, johon on asennettu pommi. Jos bussi ajaa yli 50 mailin (noin 80 kilometriä) tuntinopeutta, pommi virittyy päälle ja jos nopeus laskee alle 50 mailin, pommi ja samalla koko bussi räjähtävät. Reeves istuu jälleen erittäin passelisti lainvalvojan rooliin ja tulkitsee hyvin sinnikästä hahmoaan, joka joutuu käyttämään kaikkea kekseliäisyyttään noustakseen huippustressaavassa tilanteessa niskan päälle.

     Elokuvassa nähdään myös Jeff Daniels Jackin työparina Harrynä, Joe Morton heidän pomonaan Macina ja Dennis Hopper sekopäisenä pommimiehenä, joka on aiheuttanut Jackille haasteita aiemminkin. Linja-auton kyydissä olevista merkittävimmäksi nousee Sandra Bullockin näyttelemä Annie, joka päätyy ajamaan bussia, kun oikea kuski (Hawthorne James) saa luodista. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat hyvin osistaan. Daniels on passeli valinta Reevesin rinnalle, Mortonista löytyy karismaa poliisikomentajaksi ja Bullock pärjää mainiosti kauheaan tilanteeseen ajautuneena Anniena. Hullunkiilto silmissään varustettu Hopper on nappivalinta psykopaatiksi, joka on päättänyt pitää karmaisevaa kivaa ihmiselämien kustannuksella.

Speed - kuoleman kyydissä sisältää erittäin yksinkertaisen, mutta sitäkin tehokkaamman konseptin. Kukapa ei olisi joskus matkustanut linja-auton kyydissä? Päällisin puolin bussimatkat mieltää turvalliseksi ja mieluisaksi tavaksi kulkea paikasta A paikkaan B. Mutta mitä jos siihen bussiin olisi asennettu pommi? Ja mitä jos pommin räjähtämiseen vaikuttaa bussin nopeus? Hyvin simppelistä ideasta on saatu aikaan erittäin sähäkkä, suorastaan mahtava toimintajännäri, joka pitää äärimmäisen tiukasti otteessaan läpi lähes parin tunnin kestonsa. Jo ennen bussiin pääsemistä elokuva nostattaa hikipisarat katsojan ohimoille erittäin tiivistunnelmaisella hissikohtauksella, viestien, millaista stressaavaa menoa olisi luvassa. Kun vihdoin siirrytään linja-autoon ja mittarin näyttäessä viittäkymppiä pommi virittyy päälle, on luvassa sellaista menoa, että voi pojat.

Stressitasot kasvavat tehokkaasti elokuvan edetessä niin linja-autossa kuin kotisohvallakin. Mutkia tulee jatkuvasti matkaan, oli kyse sitten edessä olevasta ruuhkasta, jonka takia ei voi jarruttaa, bussissa panikoivista matkustajista tai ulkopuolisista tekijöistä. Sydän hakkaa yhä vain kovempaa, kun seuraa tämän jännitysnäytelmän etenemistä. Turhat on riisuttu pois ja elokuva keksii kaiken aikaa uusia keinoja hyödyntää ideaansa, jolloin homma ei käy koskaan tylsäksi. Hurja ajelu vie kohti väkevää finaaliaan ja vasta lopputekstien alkaessa voi vihdoin hengähtää. Huh huh, mikä kyyti!

Väärissä käsissä Speed - kuoleman kyydissä vajoaisi helposti täysin tyhjänpäiväiseksi tusinarainaksi, mutta ensikertalainen Jan de Bont on pistänyt kaikkensa peliin ja saa pyöriteltyä yhden kaikkien aikojen parhaista toimintafilmeistä. De Bont oli tätä ennen toiminut tosiaan kuvaajana ja hän on selvästi ottanut vaikutteita työskenneltyään Die Hardin parissa. Harmillisesti miehen ohjaajaura lähti vakuuttavan debyytin jälkeen heti aikamoiseen laskuun. Katastrofileffa Twister (1996) on vielä kelpo pätkä, mutta Speedin jatko-osa Speed 2 - vaara iskee vesillä (Speed 2: Cruise Control - 1997) mielletään usein yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista leffoista. Vuoden 2003 kehnon videopelileffa Lara Croft Tomb Raider - Elämän lähteen (Lara Croft: Tomb Raider - The Cradle of Life) jälkeen de Bont ei olekaan ohjannut yhtäkään elokuvaa. Speed - kuoleman kyydissä on myös teknisiltä ansioiltaan pätevästi tehty. Se on erittäin hyvin kuvattu ja tiukasti leikattu. Lavastajat ja efektitiimi ovat tehneet hyvää työtä bussin ja siihen liittyvän tuhon kanssa. Äänimaailma jylisee tehokkaasti ja Mark Mancina tunnelmoi erinomaisesti musiikeillaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.1.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Speed, 1994, Twentieth Century Fox, The Mark Gordon Company

Arvostelu: Child's Play 2 - murhaava nukke (Child's Play 2 - 1990)

CHILD'S PLAY 2 - MURHAAVA NUKKE

CHILD'S PLAY 2

Ohjaus: John Lafia

Pääosissa: Alex Vincent, Brad Dourif, Christine Elise, Jenny Agutter, Gerrit Graham, Peter Haskell, Beth Grant ja Greg Germann

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 24 minuuttia

Ikäraja: 18

Don Mancinin ideoima kauhuelokuva Child's Play (1988) oli menestys, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Ongelmia kuitenkin muodostui, kun australialaisfirma Qintex oli ostamassa ensimmäisen elokuvan tehneen United Artistsin, eikä firmaa kiinnostanut kauhuleffojen teko. Yhtiö alkoikin kauppaamaan jatko-osaa, josta kiinnostuivat studiot Paramountista Foxiin ja Warner Brosiin, kunnes Universal Pictures nappasi elokuvasarjan oikeudet. Kuvaukset käynnistyivät ja Child's Play 2 - murhaava nukke sai ensi-iltansa marraskuussa 1990. Tämäkin leffa oli taloudellinen hitti, muttei voittanut kriitikoita puolelleen. Itse en ollut aiemmin nähnyt Child's Play 2 - murhaavaa nukkea, vaan ainoastaan alkuperäisen elokuvan, sekä sen uudelleenfilmatisoinnin Child's Play (2019). Nyt kun elokuvasarja on saamassa jatkoa Chucky-nimisen televisiosarjan muodossa, päätin vihdoin katsoa leffat läpi ja arvostella ne valmistautumisena sarjaan. Noin viikko ensimmäisen Child's Playn jälkeen katsoin Child's Play 2 - murhaavan nuken.

Kun kukaan ei usko Karenia ja hänen poikaansa Andya murhaavasta Chucky-nukesta, Karen joutuu mielisairaalaan ja Andy otetaan huostaan sijaisperheelle. Samaan aikaan Good Guy -nukkeja valmistava yhtiö korjaa tuhoutuneen Chucky-nuken, todistaakseen perheen syytökset vääriksi, mutta nukke herääkin takaisin henkiin ja lähtee Andyn perään.

Karen-äitiä edellisessä osassa näytellyt Catherine Hicks ei tee paluuta jatko-osassa, mutta Alex Vincent nähdään toistamiseen pienenä Andy-poikana, joka on pahasti traumatisoitunut ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Asiaa ei yhtään auta se, ettei kukaan usko hänen kertomustaan ja että hänen äitinsä on viety pois. Parin vuoden varttumisen myötä Vincent tekee lahjakkaampaa työtä kuin viimeksi, pitäen silti vahvan sympaattisuutensa läsnä läpi leffan.

     Uusina hahmoina elokuvassa esitellään Andyn uusi sijaisperhe Simpsonit, johon kuuluvat pariskunta Marge ja Homer... ei kun siis Joanne ja Phil (Jenny Agutter ja Gerrit Graham), sekä heidän kapinoiva adoptiotyttärensä Kyle (Christine Elise). Joanne ja Phil ovat niitä tavanomaisen tylsiä tyyppejä, jotka eivät tietenkään usko Andyn puheita murhaavasta nukesta, aiheuttaen tietty lisää ongelmia. Kyle taas vaikuttaisi aluksi olevan liiankin tyypillinen angstaajateini, kunnes Andyn kautta hahmo alkaa pehmentyä ja näiden kahden adoptiolapsen välille muodostuva lähes sisaruksellinen side on lopulta filmin kantava voima.

     Mutta tietysti varmaan ihan jokainen ryhtyy katsomaan elokuvaa juurikin sen murhaavan nuken, Chuckyn (äänenä jälleen Brad Dourif) takia. Hahmo on jälleen kaikin tavoin upeasti toteutettu. Sen lisäksi, ettei voi muuta kuin ihailla efektitiimin vaikuttavaa työtä animatroniikkanuken kanssa, hahmo on kirjoitettu todella voimakkaaksi persoonaksi, jonka Dourif lopulta todella herättää henkiin äänensä voimalla. Jossain kohtaa sitä jälleen unohtaa katsovansa erikoistehostetta, sillä niin aidon elävältä Chucky on saatu näyttämään.

Kenties vielä Chuckyn hienoa toteutusta enemmän äimistelin sitä, kuinka hyvä elokuva Child's Play 2 - murhaava nukke onkaan. Lähes jokainen kauhuelokuvasarja sukeltaa tasoltaan välittömästi vahvan, klassikoksi muodostuneen avauselokuvan jälkeen, mutta Child's Play 2 - murhaava nukke on hämmentävän laadukas jatko-osa - jopa parempi kuin sen tarvitsisi olla. Ihan ei alkuperäisen elokuvan tasoa saavuteta, mutta leffa kyllä pyyhkii lattioita monilla muilla kauhujatko-osilla, kuten Halloween II - tappajan paluulla (Halloween II - 1981), Perjantai 13. päivä, osa 2:lla (Friday the 13th Part 2 - 1981) ja Painajainen Elm Streetillä 2 - Freddyn kostolla (A Nightmare on Elm Street 2: Freddy's Revenge - 1985). Vaikka tapa palauttaa Chucky takaisin henkiin onkin hieman hätäisesti tehty, heti sen jälkeen filmi lähtee mainiosti käyntiin. Tarina pitää hyvin otteessaan ja vajaan puolentoista tunnin kestossa ei aika ehdi käydä pitkäksi.

Tunnelma on tässäkin filmissä hyvin rakennettu ja jännite pysyy kaiken aikaa yllä. Jälleen iso osa jännityksestä muodostuu siitä, kun odottaa, milloin nukke vihdoin paljastaa olevansa elossa. Paikoitellen jännitettä nostetaan korkeammaksi ja mukana on muutama erittäin tiivistunnelmainen kohtaus - etenkin elokuvan loppuhuipennus, missä huomaa, kuinka paljon välittää Andysta ja Kylesta. Monien kauhuleffojen ongelmaksi koituu, että haluaa nähdä murhaajan voittavan, mutta tässä todella pelkää hahmojen puolesta. Kauhun lisäksi elokuvasta löytyy myös huumoria, tosin kieroa ja synkkää kuten Chucky itse. Kieroja juttuja on kaikin puolin luvassa läpi leffan ja paikoitellen elokuva jopa yllättää sillä, kuinka pitkälle se uskaltaa mennä. 

Tom Hollandin sijaan ohjaajana toimii tällä kertaa John Lafia, joka tekee oikein mainiota työtä kauhua ja kieroa huumoria yhdistelevän tunnelman kanssa. Käsikirjoittajana jatkava Don Mancini hyödyntää viimeksi nähtyjä juttuja, mutta tuo mukaan jonkinlaista twistiä, jotta homma pysyy yhä mukaansatempaavana. Elokuva on hyvin kuvattu ja leikattu, minkä lisäksi siinä hyödynnetään valoja ja varjoja tyylikkäästi. Lavasteet ja maskeeraukset ovat onnistuneet ja pitäähän sitä vielä kerran hehkuttaa Chuckyn tehnyttä efektitiimiä. Äänimaailma on mainiosti rakennettu ja Graeme Revellin säveltämät musiikit lisäävät tunnelmaa.

Yhteenveto: Child's Play 2 - murhaava nukke on jopa yllättävän mainio jatko-osa kauhuklassikolle. Suurimman osan kauhuklassikoiden jatko-osista sukeltaessa laadun puolesta, Chucky-nuken uudet seikkailut pitävät menoa korkeammalla kuin edes tarvitsisi. Jännite on tässäkin filmissä hyvin rakennettu ja on jälleen erityisen tiivistunnelmaista odotella, milloin Chucky päättää osoittaa olevansa elossa ja hyökkää. Loppuhuipennus vasta onkin karmiva. Tehostetiimi vain parantaa työtään Chucky-nuken parissa ja vähän väliä katsojana saattaa unohtaa, että kyseessä on kulisseista liikuteltu nukke, eikä oikeasti elävä ja häijy olento. Pieni Alex Vincent on toistamiseen mainio Andy-pojan roolissa ja Christine Elise on oiva valinta Kyleksi, jonka kanssa Andylle muodostuu aidosti sympaattinen sisarusmainen suhde, joka toimii filmin kantavana voimana. Kaiken kaikkiaan Child's Play 2 - murhaava nukke toimii todella hyvänä jatkona ja nyt jännitänkin lähinnä sitä, pysyykö taso samana enää seuraavissa jatko-osissa...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.5.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Child's Play 2, 1990, Universal Pictures

Arvostelu: Willy's Wonderland (2021)

WILLY'S WONDERLAND

Ohjaus: Kevin Lewis

Pääosissa: Nicolas Cage, Emily Tosta, Beth Grant, David Sheftell, Ric Reitz, Chris Warner, Kai Kadlec, Caylee Cowan, Terayle Hill, Christian Del Grosso ja Jonathan Mercedes

Genre: kauhu, komedia

Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

Ikäraja: 16

Willy's Wonderland on Nicolas Cagen tähdittämä komediallinen kauhuelokuva. Projekti lähti liikkeelle G. O. Parsonsin käsikirjoituksesta, jonka pohjalta hän teki esittelymielessä minuutin mittaisen lyhytelokuvan Wally's Wonderland, jolla hän yritti saada Screen Media Filmsin kiinnostumaan projektista. Studio kuitenkin torjui Parsonsin, joka pisti käsikirjoituksensa internetiin Blood List -sivulle, siinä toivossa, että joku kiinnostuisi siitä ja haluaisi tehdä siitä elokuvan. Itse Nicolas Cage päätyi lukemaan käsikirjoituksen ja piti siitä kovasti. Hän ottikin yhteyttä Parsonsiin, suostuen tuottamaan ja tähdittämään leffaa. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2020 ja monissa maissa Willy's Wonderland ilmestyi helmikuussa 2021. Suomeen leffa on vasta nyt saapunut myyntiin ja vuokralle, ja olin kiinnostunut näkemään, millaisesta teoksesta on oikein kyse. Vuokrasinkin Willy's Wonderlandin, kun se oli vihdoin mahdollista.

Hiljainen ajelija palkataan ränsistyneen hupitalo Willyn ihmemaan siivoojaksi. Kun mies aloittaa hommansa illalla, hän huomaa pian, että ihmemaan hassulta näyttävät nuket ovatkin verenhimoisia tappajia.

Yhä vain sekopäisempiä rooleja tekevä Nicolas Cage nähdään yksinäisenä sutena, miehenä vailla nimeä, jonka matka tyssääntyy, kun hänen autonsa renkaat puhkeavat kesken ajelun. Hän tekeekin diilin läheisen pikkukaupungin Jedin (Chris Warner) ja Texin (Ric Reitz) kanssa, että nämä korjaavat hänen renkaansa, jos hän siivoaa heille huonossa kunnossa olevan Willyn ihmemaan. Siellä hän päätyykin taistelemaan hengestään elossa olevia nukkeja vastaan, jotka yrittävät tappaa ja syödä hänet. Roolihan on kuin tehty Cagea varten! Minun tavoin moni muukin varmasti kiinnostui nähdä Cage yhdistettynä tähän konseptiin, eikä homma tosiaankaan petä - vaikkakin osalle katsojista voi tulla suurena pettymyksenä, että Cage ei sano sanaakaan koko elokuvan aikana. Jotkut saattavat kokea sen negatiivisena seikkana, ettei Cage pääse ilmaisemaan hahmonsa voimakkaita tunteita repliikein, mutta itse koin sen yllättävänkin toimivaksi tehokeinoksi. Ja jos luulet, ettei Cage voi sekoilla ilman vuorosanoja, olet väärässä.

     Lisäksi elokuvassa nähdään myös Beth Grant kaupungin sheriffinä, David Shaftell apulaissheriffinä, sekä Emily Tosta, Caylee Cowan, Kai Kadlec, Terayle Hill, Christian Del Grosso ja Jonathan Mercedes teinijoukkona, jotka haluavat polttaa Willyn ihmemaan. Näyttelijöiden työ ei ole kovinkaan kummoista ja erityisesti suuri osa teininäyttelijöistä suoriutuu aika kehnosti rooleistaan. Tosta on kuitenkin tarpeeksi mainio poltto-operaation johtajana Livinä.

Siitä asti, kun Willy's Wonderlandin traileri julkaistiin, elokuvaa on verrattu paljon suosittuun Five Nights at Freddy's -videopelisarjaan (2014-). Itse en ole pelejä koskaan pelannut, mutta sen verran mitä niistä tiedän, leffassa ja peleissä on kyllä samankaltaisuuksia. Silti koska olen kokematon pelien saralla, voin tuomita elokuvan puhtaasti vain omana elokuvanaan, ilman vertailua muuhun. Jos täysin rehellisiä ollaan, Willy's Wonderlandia voisi helposti repiä palasiksi ja etsiä sen heikkojen näyttelijäsuoritusten, yksiulotteisten hahmojen ja aika kökön käsikirjoituksen ohesta muitakin vikoja ja ongelmia. Mutta en aio tehdä niin, sillä viihdyin mainiosti filmin parissa. Elokuva on täysin itsetietoisella ja -ironisella asenteella tehty. Tässä ei ole lähdetty tekemään mitään elokuvataiteen eliittiä, vaan täysin puhdasta b-luokan hömppäroskaa ja juuri sellaisena Willy's Wonderland on varsin kelpo raina.

Siitä huolimatta, että Nicolas Cage on päätetty pitää hiljaisena läpi elokuvan, tekijät oikein revittelevät ja herkuttelevat vekkulimaisella konseptillaan, tarjoten juurikin sitä, mitä filmiltä voi odottaa. Se on sekopäinen, se on hauska, se on verinen, se on tyhmä ja paikoitellen hieman jännittäväkin karmivien nukkejen kanssa, joita Cage pääsee vetämään turpaan useaan otteeseen. Löytyy satanistisia rituaaleja ja ihmisten repimistä palasiksi ja kaikki on tehty kieli visusti poskessa. Modernin kulttikalkkunan ainekset ovat kasassa ja on selvää, ettei elokuva todellakaan sovellu kaikille. Willy's Wonderland ei sen kummemmin hillitse iskujaan ja menon pysäyttää oikeastaan vain yksi kohtaus, jossa katsojille täytyy juurta jaksaen selittää, mistä tässä ihmemaassa on tosiasiassa kyse. Kestoa on napakasti vain alle puolitoista tuntia, mikä on hienoa, sillä tekijät tietävät, että tiiviinä hullutteluna homma ei ala toistamaan itseään, eikä aika käy pitkäksi.

Jos jotain elokuvasta pitää erityisesti kehua, niin niitä animatroniikalla toteutettuja nukkeja, jotka hyökkäävät Cagen hahmon kimppuun Willyn ihmemaassa. Ulkonäöltään ne ovat sopiva sekoitus hupsua ja karmivaa, aiheuttaen miellyttävän epämiellyttävää henkeä lähtiessään ihmisten perään. Nukkejen ilmeiden liikehdintä on toteutettu tyylikkäästi ja välillä nukkepuvuissa hikoilleet ihmiset tekevät hyvää työtä. Toteutuksesta herää vahvoja mielikuvia kasarikauhusta, mikä vain lisää leffan viehättävyyttä. Elokuva on kuvattu sujuvasti ja paikoitellen kuvakulmilla lisätään kummallisuuden tunnetta. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat mainiot ja äänimaailmakin on rakennettu hyvin Émoin melodioista hilpeästi hyödynnettyihin biiseihin, jotka kuulostavat lastenlauluilta, mutta jos kuuntelee sanoja, on niissä aika synkkää sisältöä.

Yhteenveto: Willy's Wonderland on mainion veikeä, täysin itsetietoisesti ja kieli poskessa tehty b-luokan kauhukomedia. Leffasta kiinnostuneille ja Nicolas Cagea fanittaville se tarjoaa aika lailla sitä mitä voikin odottaa, mutta erikoisuutensa takia teos ei todellakaan sovellu kaikille. Elokuva revittelee pöljällä ideallaan ja tarjoaa yhä vain isommilla kierroksilla käyvää mättöä. Animatroniikalla ja asuilla toteutetut hirviömäiset nuket ovat hassut ja karmivat ilmestykset, joiden hakkaaminen on viihdyttävää seurattavaa. Veri roiskuu ja homma ampuu tyylikkäästi yli. Tekijät osaavat onneksi pitää elokuvan tiiviinä. Liian pitkänä leffa alkaisi menettämään otettaan. Nicolas Cage on tietty aikamoinen vekkuli pääroolissa ja on kiinnostava tehokeino, ettei hän sano sanaakaan koko leffan aikana. Muut näyttelijät eivät ole kummoisia, mutta kenties käppäisyys roolitöissä on juurikin se juttu. Willy's Wonderland on nimittäin täysin anteeksipyytelemätöntä ja häpeilemätöntä roskaa (ja vain hyvässä mielessä), joka kumartelee mainiosti kasarin kulttikauhujen ja kalkkunoiden suuntaan. Ken tietää, ehkä jonain päivänä tämä elokuva nauttii kauhun kulttikalkkunan suosiosta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.4.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Willy's Wonderland, 2021, JD Entertainment, Landafar Entertainment, Landmark Studio Group, Saturn Films