Näyttelijät: Hilary Duff, Francia Raisa, Christopher Lowell, Tom Ainsley, Suraj Sharma, Tien Tran, Kim Cattrall, Daniel Augustin, Ashley Reyes, Leighton Meester, Josh Peck, Aby James, Paget Brewster, Kyle MacLachlan, Laura Bell Bundy, Joe Nieves ja Cobie Smulders
Genre: komedia
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 25 minuuttia - 28 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 25 minuuttia
Ikäraja: 12
Carter Baysin ja Craig Thomasin luoma komediasarja Ensisilmäyksellä(How I Met Your Mother - 2005-2014) oli suuri menestys, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Bays ja Thomas kynäilivät Emily Spiveyn ja Greta Gerwigin kanssa pilottijakson jatkosarjalle "How I Met Your Dad", jossa oltaisiin nähty Gerwig ja Meg Ryan. Pilottijakso kuvattiin, mutta CBS-kanava hylkäsi sen. Sen sijaan CBS tilasi Isaac Aptakerilta ja Elizabeth Bergeriltä oman pilotin samanlaisen idean pohjalta. Aptakerin ja Bergerin kiireiden This Is Us -sarjan (2016-2022) parissa kuitenkin viivästytti tuotantoa ja vasta alkuvuodesta 2021 he vapautuivat työstämään Ensisilmäyksellä-sisarsarjaa. Kuvaukset käynnistyivät saman vuoden elokuussa ja How I Met Your Fatherin ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä tammikuussa 2022 (Suomeen sarja saapui myöhemmin Disney+ -palvelun kautta). Sarja sai nuivan vastaanoton kriitikoilta, eikä se ollut erityinen katsojatilastohittikään, mutta se voitti parhaan kuvauksen ja leikkauksen Emmy-palkinnot. Kun viime syksynä päätin katsoa ja arvostella Ensisilmäyksellä-sarjan läpi sen 20-vuotisjuhlan kunniaksi, päätin katsoa myös How I Met Your Fatherin siihen perään - siitäkin huolimatta, että inhosin alkuperäissarjan loppuratkaisua, ja tiesin etukäteen että tämä uusi sarja tulisi jäämään kesken.
Vuonna 2050 Sophie Tompkins kertoo pojalleen, kuinka tapasi hänen isänsä.
How I Met Your Father ei jatka Ensisilmäyksellä-sarjan tuttujen hahmojen tarinaa (onneksi, sillä Tedin, Barneyn ja Robinin tarinakaaret pilattiin jo alkuperäissarjan lopuksi niin huolellisesti), vaan esittelee täysin uuden hahmokattauksen. Sinkkuelämää-sarjasta (Sex and the City - 1998-2004) tuttu Kim Cattrall näyttelee Sophie Tompkinsia, joka kertoo pojalleen, kuinka tapasi tämän isän. Tarinassa nuorta Sophieta esittää Hilary Duff. Sophie on tosirakkaudesta haaveileva taiteilijasielu, joka haluaisi rohkaistua valokuvaajana joskus myymään otoksiaan taideteoksina. Duff sopii passelisti osaansa, mutta eipä Sophie vielä tällä avauskaudella ollut mielestäni erityisen kiinnostava tai hauska tyyppi.
Sophien lähipiiriin kuuluvat hänen paras ystävänsä ja kämppiksensä Valentina (Francia Raisa), tämän uusi brittipoikaystävä Charlie (Tom Ainsley), baaria pyörittävä Sid (Suraj Sharma) ja hänen tyttöystävänsä Hannah (Ashley Reyes), Sidin kämppis Jesse (Christopher Lowell) ja hänen adoptiosiskonsa Ellen (Tien Tran). Sophien tapaan suuri osa sivuhahmoistakaan ei tehnyt juuri vaikutusta, mutta kaikki enemmän tai vähemmän ajavat asiansa. Sid ja Hannah jäävät hieman tylsiksi, kun taas Ainsley ja Tran yrittävät kiusallisenkin liikaa rooleissaan Charliena ja Elleninä, eivätkä he ole läheskään niin hulvattoman hauskoja kuin he vaikuttavat luulevan olevansa.
Kuten etukäteen osasin odottaa, How I Met Your Father on todella turha rahastus hittikomediasarjan pohjalta, mutta ei se onneksi ole sieltä huonoimmasta päästä. Hahmot eivät vielä toistaiseksi säväyttäneet ja parit alkuperäissarjan hahmojen cameot tuntuvat kömpelön päälleliimatuilta, kun itselleni olisi oikein hyvin riittänyt se, että Sid ja Jesse asuvat tutussa asunnossa. Tavallaan minua jopa harmitti, että sarjan on pakko olla lisäosa jollekin aiemmalle komediasarjalle, kun se voisi pienin muutoksin olla täysin oma juttunsa. Ensisilmäyksellä kun ei keksinyt New Yorkissa asuvien kaverusten ja heidän suhdesotkujen puimisesta kertovien komediasarjojen konseptia. Nimeä muuttamalla ja iäkkään, tarinaa kertovan Sophien poistamisella How I Met Your Father voisi olla oma juttunsa ja siten jopa omalla tavallaan viehättävä jäänne ajalta, kun läpinaurettuja tilannekomediasarjoja vielä tehtiin.
Nyt sisarsarjana How I Met Your Fatheria painaa se, että se kierrättää vanhaa ideaa, mutta huomattavasti ponnettomammin. Sarja ei pääse vauhtiin, kun se on kiinni Ensisilmäyksellä-sarjan kuvioiden toistossa. Avauskausi jääkin lähinnä vain ihan kivaksi. Sen kymmenen vajaan puolen tunnin mittaista jaksoa katsoo kyllä helposti läpi, mutta eivätpä nämä hahmot ja heidän kuvionsa tosiaan kunnolla nappaa mukaansa. Sieltä täältä löytyy hauskoja heittoja, mutta muuten huumoriosastokin jää lähinnä semihuvittuneiden hymähdysten tasolle.
Tuotantokauden ohjaajat (suurimman osan Ensisilmäyksellä-sarjasta ohjannut Pamela Fryman on ohjannut myös puolet tämän sarjan avauskaudesta) pitävät kivan kepeää ilmapiiriä hyvin yllä, mutta Isaac Aptakerin ja Elizabeth Bergerin johdolla toimiva käsikirjoitustiimi ei saa aikaiseksi järin kiinnostavia hahmoja tai omaperäisiä kuvioita. Teknisesti How I Met Your Father on kuitenkin pätevästi tehty. Kausi on osaavasti kuvattu ja leikattu. Lavasteet näyttävät hyviltä - niin vanhat tutut lokaatiot kuin uudet ympäristöt - ja puvustuskin on oivallista. Äänimaailma on kelvollisesti kasattu, joskin Jeff Cardonin säveltämät musiikit toimivat lähinnä vain merkkeinä kohtausten vaihdoista. Tunnuskappaleena toimii tässäkin sarjassa Hey, Beautiful, joskin Lennon Stellan esittämänä alkuperäisen The Solidsin sijaan.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.2.2026
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
How I Met Your Father, Yhdysvallat, 2022-2023, 20th Television, Bays Thomas Productions, Hulu Originals, The Walk-Up Company
Näyttelijät: Josh Radnor, Cobie Smulders, Neil Patrick Harris, Jason Segel, Alyson Hannigan, Cristin Milioti, Robert Belushi, Marshall Manesh, William Zabka, Wayne Brady, Sherri Shepherd, Frances Conroy, Tim Gunn, Joe Nieves, Cristine Rose, Anna Camp, Ray Wise, John Lithgow, Lin-Manuel Miranda, Sarah Chalke, Ashley Williams, Bill Fagerbakke, Lucy Hale, Kyle MacLachlan, Jorge Garcia, Jennifer Morrison, Kal Penn, Lyndsy Fonseca, David Henrie ja Bob Saget
Genre: komedia
Jaksomäärä: 24
Jakson kesto: noin 22 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 47 minuuttia
Ikäraja: 12
Carter Baysin ja Craig Thomasin luoma komediasarja Ensisilmäyksellänousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syyskuussa 2005. Toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää. Yksi sarjan päätähdistä, Jason Segel meinasi tosin jättää sarjan, sillä hänen elokuvauransa oli tuossa kohtaa lähtenyt nousuun, mutta kun tekijät päättivät, että yhdeksäs kausi veisi tarinan päätökseensä, hän suostui palaamaan vielä viimeiselle kaudelle. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Ensisilmäyksellä-sarjan yhdeksäs ja samalla viimeinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syyskuussa 2013. Kausi voitti parhaan kuvauksen Emmy-palkinnon, minkä lisäksi suuri osa jaksoista sai positiivista palautetta. Sarjan lopetus sai kuitenkin murkavastaanoton niin katsojilta kuin kriitikoilta ja nykyään sarjan lopetusta pidetään jopa yhtenä televisiohistorian huonoimmista. Itse olin tosiaan aiemmin nähnyt vain yksittäisiä jaksoja Ensisilmäyksellä-sarjasta ja vasta kun viime syksynä huomasin sarjan täyttävän 20 vuotta, päätin vihdoin katsoa sen alusta loppuun. Aloitin finaalikauden katsomisen jännittyneenä, sillä olin jo vuosia kuullut haukkuja sarjan lopetuksesta.
Samalla kun viisikko valmistautuu Barneyn ja Robinin häihin, Lily ja Marshall riitelevät Italiaan muuttamisesta. Häissä Ted kohtaa naisen, joka muuttaa hänen elämänsä.
Ensisilmäyksellä-sarjan tuttu kaveriviisikko tekee paluun ja näillä näkymin viimeistä kertaa. Barney Stinson (Neil Patrick Harris) ja Robin Scherbatsky (Cobie Smulders) valmistautuvat häihinsä, jännittäen tulevaisuutta eri tavoin. Lily Aldrinin (Alyson Hannigan) ja Marshall Eriksenin (Jason Segel) rakkaus kuitenkin rakoilee, sillä Marshall ei ole innostunut Italiaan muuttamisesta Lilyn uuden työn takia, minkä lisäksi mies ei ole vielä paljastanut vaimolleen saamastaan tuomaripestistä. Kaiken tämän keskellä Ted Mosby (Josh Radnor) pohtii omaa rakkauselämäänsä, tietämättä että tulevat häät muuttaisivat hänen elämänsä radikaalisti. Radnor, Harris, Smulders, Hannigan ja Segel ovat edelleen mainiot rooleissaan, mutta en tykännyt siitä, kuinka muutaman hahmon tarinat viedään lopulta päätökseensä ja kuinka tympeästi hahmoja loppusuoralla kohdellaan.
Monet muutkin tutut, kuten Barneyn veli James (Wayne Brady), Barneyn vanhemmat Loretta (Frances Conroy) ja Jerome (John Lithgow), Robinin isä Robin Sr. (Ray Wise), limusiinikuski Ranjit (Marshall Manesh), Marshallin äiti Judy (Suzie Plakson), Kapteeni (Kyle MacLachlan), sekä Tedin exät kuten Victoria (Ashley Williams) ja Stella (Sarah Chalke) nähdään vielä viimeisen kerran, samalla kun joukkoon liittyy vihdoin ja viimein Tedin tuleva vaimo ja tämän lasten äiti, jonka näyttelijäksi paljastettiin kahdeksannen kauden lopussa Cristin Milioti. Milioti on täydellinen valinta äidin näyttelijäksi ja hahmo on kaiken odotuksen arvoinen. Valitettavasti se, miten tätäkin hahmoa kohdellaan sarjan lopussa, pistää vihaksi.
Ensisilmäyksellä-sarjan viimeinen tuotantokausi on hyvin erilainen aiempiin kausiin verrattuna. Siinä, missä kahdeksan edellistä kautta kertoivat aina suunnilleen vuoden tapahtumat syksystä kesään, finaalikausi tapahtuu pääasiassa vain Robinin ja Barneyn hääviikonlopun aikana, kertoen monenlaisia skenaarioita joita ehtii vielä tapahtua ja palaamalla toisinaan takaumien kautta menneisyyteen. Osittain ratkaisu toimii ja osittain ei. Toisaalta tällainen venytys johtaa todella turhiin jaksoihin, joista eräs riimitellen etenevä iltasatujakso teki nopeasti mieli hypätä yli. Toisaalta taas pidin siitä, että tekijät venyttämällä venyttävät odotusta itse hääseremoniaan, ja Tedin ja äitihahmon kohtaamiseen ja nämä hetket ovat onneksi odotuksen arvoiset. Barneyn ja Robinin suhde tuntuu vihdoin ansaitulta ja Barneyn kehityskaari lipevästä naistenmiehestä rakastavaksi aviomieheksi on erinomainen. Ted oppii vihdoin päästämään irti Robinista ja tätä käsittelevä jakso on niin kaunis kuin kypsäkin. Ja onneksi se pääjuttu, eli Tedin ja äidin ensitapaaminen on aidosti suloinen.
Ja siihen sarja olisi pitänyt ymmärtää lopettaa.
Sillä se, mitä yhdeksäs kausi tekee kaksiosaisessa finaalijaksossaan, on jotain niin anteeksiantamatonta vittuilua koko fanikuntaa kohtaan, että ratkaisujen pelkkä ajattelu pistää vihaksi. Ensisilmäyksellä päättää ihan viime metreillä tuhota aivan kaiken, mitä se on kausiensa aikana rakentanut. Hahmojen kehityskaaret heitetään roskakoriin ja ylipäätään koko sarjan pointti tuikataan tuleen. En voinut muuta kuin tuijottaa pöyristyneenä, kuinka päätösjakso näyttää keskisormea periaatteessa kaikille. Carter Bays ja Craig Thomas ovat liiankin epätoivoisesti päättäneet shokeerata katsojan tekemällä totaalisia u-käännöksiä, joista eräs tekee koko yhdeksännen kauden häätarinasta täysin yhdentekevän. Nähtävästi ne ärsyttävimmät vedot johtuivat siitä, että Bays ja Thomas kuvasivat tulevaisuuteen sijoittuvat osiot Tedin lapsia esittävien Lyndsy Fonsecan ja David Henrien kanssa jo vuosia aiemmin, jotta he eivät ikääntyisi, eikä heidän kohtauksiaan pystynyt enää kuvaamaan uusiksi. Baysin ja Thomasin olisi pitänyt tajuta, että he olivat lähteneet kuljettamaan tarinaansa ja hahmojaan eri suuntaan, poispäin heidän alkuperäisestä visiostaan, eikä vanha lopetus enää toimikaan kaiken kypsyttelyn jälkeen.
En yhtään ihmettele, että tätä finaalia pidetään yhtenä koko televisiosarjahistorian huonoimmista - jopa Radnor ja Hannigan ovat jälkikäteen myöntäneet, ettei se toiminut ja julkaistiinpa DVD:llä vaihtoehtoinen loppu, kun Bays ja Thomas tajusivat, mitä olivatkaan menneet tekemään. Mutta siinä kohtaa oli jo liian myöhäistä. Sarjan huipennus on totaalinen tarinankerronnallinen epäonnistuminen, joka pitää pilkkanaan kaikkia, jotka olivat tuhlanneet elämästään pitkän ajan tämän viisikon seuraamiseen. Nyt tietäen, miten kertakaikkisen typerästi ja suorastaan loukkaavasti Ensisilmäyksellä lopulta päättyy, en ole varma haluanko koskaan katsoa sarjaa uudelleen.
Pamela Fryman on ohjannut tuotantokauden kaikki jaksot ja jos jotakuta pitää kehua, niin Frymania, joka yrittää parhaansa pitääkseen tunnelman korkealla silloin, kun käsikirjoittajien aikaansaannokset saavat näkemään punaista. On myös hatunnoston arvoinen juttu, että Fryman ohjasi sarjan 208:sta jaksosta lopulta jopa 196 jaksoa, mikä on täysin poikkeuksellinen temppu televisiohistoriassa! Teknisesti Ensisilmäyksellä sentään pitää tasonsa. Finaalikausi on osaavasti kuvattu, lavasteet ovat mainiot, puvustus pätevää ja äänimaailmakin osaavasti rakennettu. The Solidsin Hey, Beautiful -kappale on viimeiseen asti mahtava tunnusbiisi.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.12.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org
How I Met Your Mother, Yhdysvallat, 2005-2014, 20th Century Fox Television, Bays Thomas Productions
Näyttelijät: Josh Radnor, Neil Patrick Harris, Cobie Smulders, Alyson Hannigan, Jason Segel, Becki Newton, Ashley Williams, Michael Trucco, Ellen D. Williams, Marshall Manesh, Chris Elliott, Kyle MacLachlan, Thomas Lennon, Joe Manganiello, Ray Wise, Frances Conroy, Mike Tyson, Seth Green, Ralph Macchio, William Zabka, Keegan-Michael Key, Bob Saget, Lyndsy Fonseca, David Henrie ja Cristin Milioti
Genre: komedia
Jaksomäärä: 24
Jakson kesto: noin 22 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 47 minuuttia
Ikäraja: 12
Carter Baysin ja Craig Thomasin luoma komediasarja Ensisilmäyksellänousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syyskuussa 2005. Toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2012 ja Ensisilmäyksellä-sarjan kahdeksannen kauden esitys alkoi saman vuoden syyskuussa. Kausi piti katsojaluvut korkeina ja se voitti parhaan kuvauksen ja leikkauksen Emmy-palkinnot, mutta kriitikoilta kausi sai nihkeän vastaanoton. Kuten olen kertonut, olin aiemmin nähnyt yksittäisiä jaksoja sarjasta, mutten ollut ennen innostunut näkemästäni. Kuitenkin kun viime syksynä huomasin sarjan täyttävän 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa ja arvostella sen vihdoin kokonaan läpi. Pidin paljon sarjan seitsemästä ensimmäisestä kaudesta ja aloitinkin kahdeksannen kauden katselun positiivisin mielin.
Ted yrittää uudestaan Victorian kanssa. Barney yrittää salata Quinnilta seurustelleensa Robinin kanssa. Lily ja Marshall totuttelevat uuteen elämäänsä vanhempina.
Ensisilmäyksellä-sarjan tutut hahmot nähdään jälleen kerran ja he ovat aikamoisten suhdekoukeroiden keskellä. Ted (Josh Radnor) päätti kokeilla Victorian (Ashley Williams) kanssa uudestaan, tietämättä, että nainen oli juuri menossa naimisiin ja karkasi häistään Tedin takia. Barney (Neil Patrick Harris) seurustelee strippari Quinnin (Becki Newton) kanssa ja Robin (Cobie Smulders) deittailee nyt Nickin (Michael Trucco) kanssa. Omituisena ratkaisuna sarja meni tosin jo edellisellä kaudella paljastamaan, että Barney ja Robin ovatkin tulevaisuudessa menossa naimisiin. Lily (Alyson Hannigan) ja Marshall (Jason Segel) taas yrittävät totutella uuteen elämäänsä vanhempina, Lilyn synnytettyä pariskunnan esikoislapsen, Marvin-pojan seitsemännen kauden päätteeksi. Radnor, Harris, Smulders, Hannigan ja Segel ovat edelleen hyvässä vedossa. Myös Williams ja Newton suoriutuvat mainiosti osistaan. Ted tuntuu hahmona edelleen turhauttavasti junnaavan paikoillaan, kun taas muita nelikosta viedään hyvin eteenpäin.
Kaudella nähdään myös muun muassa Chris Elliott Lilyn isänä, Kyle MacLachlan paluun tekevänä Kapteenina, Joe Manganiello Marshallin kaverina Bradina, sekä tietty Marshall Manesh vanhana kunnon taksikuski Ranjitina. Vieraileviin tähtiin kuuluvat esimerkiksi The Karate Kid -kasariklassikon (1984) tähdet Ralph Macchio ja William Zabka. Huvittavaa kyllä, ilman heidän esiintymistään tässä sarjassa emme välttämättä olisi ikinä saaneet mahtavaa Cobra Kai -sarjaa (2018-2025).
Ymmärrän hyvin, miksi Ensisilmäyksellä-sarjan kahdeksas kausi sai heikomman vastaanoton kriitikoilta kuin aiemmat kaudet. Kyseessä on selvästi sarjan ontuvin kausi tähän mennessä, mutta ei se tarkoita, että kausi olisi suorastaan huono. Kauden ongelmaksi muodostuu se, että tekijät ovat menneet jo paljastamaan lopputuloksen. Katsojilla on jo tiedossa, että Barney ja Robin tulevat menemään naimisiin, joten sitten sitä vain odottaa, kuinka Quinn ja Nick poistetaan kuvioista ja miten Barney ja Robin palaavat yhteen. Onhan se kiinnostavaa seurattavaa, mutta itseäni harmitti tietää lopputulos jo ennen kuin kausi edes alkoi. Vielä harmittavampaa on, että kausi ei edes yllä itse häihin asti, siitäkin huolimatta, että niistä ryhdyttiin vihjailemaan jo kaksi tuotantokautta sitten.
Muuten kausi toimii passelisti, vaikka sekaan mahtuukin muutamia hieman väsähtäneitä jaksoja. Mielestäni erityisesti kauden 20. jakso oli suorastaan kehno, pääasiassa siksi, että sen tapahtumat eivät oikeasti tapahdukaan ja se on aika kömpelöä pohjustusta seuraavalle, sarjan huipentavalle kaudelle. Mutta sitten taas pari jaksoa myöhemmin nähtävät Barneyn polttarit on aivan mahtava jakso. Lilyn ja Marshallin vauva-arkea on kiinnostavaa seurata ja kaikista näistä kommelluksista irtoaa pääasiassa hyvää huumoria. Nyt jäänkin mielenkiinnolla ja jännityksellä odottamaan, kuinka tarina viedään päätökseen. Ensisilmäyksellä-sarja on usein nostettu esiin, kun puhutaan televisiohistorian huonoimmista lopetuksista, joten saapa nähdä, mitä siellä on oikein luvassa...
Pamela Fryman on jälleen yhtä jaksoa lukuun ottamatta ohjannut koko tuotantokauden ja pitää hyvin hupaisaa ilmapiiriä yllä, joskin käsikirjoitustiimi takeltelee enemmän kuin ennen. Teknisesti Ensisilmäyksellä pitää yhä kutinsa. Kahdeksas kausi on osaavasti kuvattu ja leikattu, lavasteet ovat tietty mainiot, puvustus on oivallista ja äänityöskentelykin pätevää.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.10.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org
How I Met Your Mother, Yhdysvallat, 2005-2014, 20th Century Fox Television, Bays Thomas Productions
Luojat: Bill Lawrence, Jason Segel ja Brett Goldstein
Näyttelijät: Jason Segel, Lukita Maxwell, Jessica Williams, Harrison Ford, Luke Tennie, Michael Urie, Christa Miller, Ted McGinley, Wendie Malick, Devin Kawaoka, Rachel Stubington, Damon Wayans Jr., Cobie Smulders, Lily Rabe, Gavin Lewis, Trey Santiago-Hudson, Claudia Sulewski, Michael J. Fox ja Jeff Daniels
Genre: komedia, draama
Jaksomäärä: 11
Jakson kesto: 34 minuuttia - 1 tunti 5 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 5 minuuttia
Ikäraja: 12
Bill Lawrencen, Jason Segelin ja Brett Goldsteinin luoma komediasarja Shrinkingnousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Apple TV:ssä tammikuussa 2023. Toinen kausi vain kasvatti suosiota, joten jatkoa oli tulossa lisää. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2025 ja nyt Shrinkingin kolmas tuotantokausi on pyörinyt loppuun. Itse pidin paljon sarjan avauskaudesta ja mielestäni kakkoskausi oli vielä sitäkin parempi, joten olen odottanut innokkaana sarjan jatkumista. Katsoin Shrinkingin uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.
Jimmy jännittää tyttärensä Alicen yliopistoon lähtöä, samalla kun Paulin Parkinsonin taudin oireet pahenevat. Brian ja Charlie valmistautuvat vanhemmuuteen, mutta sijaisäiti Ava alkaa tulla toisiin ajatuksiin vauvan suhteen.
Shrinkingin tutut hahmot tekevät jälleen paluun. Jason Segelin näyttelemä Jimmy on alkanut vihdoin päästä elämässä eteenpäin, mutta uutena ylitettävänä asiana ajankohtaiseksi tulee hänen tyttärensä Alicen (Lukita Maxwell) lähestyvä lähtö yliopistoon. Harrison Fordin esittämä Paul kamppailee alati pahenevien Parkinsonin taudin oireiden kanssa, samalla kun hänen ja tohtori Julien (Wendie Malick) suhde syvenee. Myöskin terapeuttina työskentelevä Gaby (Jessica Williams) on omien suhdesotkujensa keskellä Derrickin (Damon Wayans Jr.) kanssa, kun taas Brian (Michael Urie) ja Charlie (Demin Kawaoka) alkavat valmistautua sijaissynnyttäjä Avan (Claudia Sulewski) lapsen saapumiseen. Jimmyn luona majaillut Sean (Luke Tennie) kokee pikkuhiljaa voivansa vihdoin lähteä omilleen, samalla kun naapurissa Lizillä (Christa Miller) ja Derekillä (Ted McGinley) on omat kuvionsa käynnissä. Tutut hahmot ovat edelleen lystikkäitä ja näyttelijöiden kemiat osuvat täysillä yhteen.
Myös Jimmyn vaimon kuoleman aiheuttanut Louis (Brett Goldstein) ja Jimmyn ihastuksenkohde Sofi (Cobie Smulders) tekevät paluun, kun taas uusina hahmoina kausi esittelee Jimmyn isän Randyn, jota näyttelee Jeff Daniels ja Paulin klinikalla tapaaman Gerryn, jota esittää tosielämässä Parkinsonin tautia sairastava Michael J. Fox. Kasarileffoja diggaavana oli muuten aivan mahtavaa nähdä Harrison "Indiana Jones" Ford ja Michael "Marty McFly" J. Fox samassa kohtauksessa. Sen sijaan vastikään Ensisilmäyksellä-sarjan (How I Met Your Mother - 2005-2014) läpikatsoneena tuntui todella omituiselta nähdä Jason "Marshall" Segel ja Cobie "Robin" Smulders deittailemassa.
Shrinkingin kolmas tuotantokausi jatkaa sarjan ilahduttavalla linjalla, vaikkei ihan mahtavan kakkoskauden tasolle ylletäkään. Tässä sarjassa on yksinkertaisesti niin valloittavan mukava ilmapiiri ja näiden hahmojen muodostama ystäväpiiri on niin onnistuneesti rakennettu, että katsojasta tuntuu siltä kuin kuuluisi piiriin mukaan itsekin. Niinpä joka viikko uuden jakson ilmestyminen muistuttaa hieman omien kavereiden tapaamista. Tunnetta vain voimistavat tietyt sisäpiirimäiset vitsit. Hymy nousee vähän väliä huulille ja nauramaan pääsee jatkuvasti. Tarpeen vaatiessa sarja osaa kuitenkin edelleen myös oikeasti vakavoitua ja käsitellä onnistuneesti rankempiakin aiheita.
Kolmoskausi koostuu yhdestätoista noin puolen tunnin mittaisesta jaksosta, joiden parissa aika kulkee taas nopeasti. Eri hahmoilla on omat juonikuvionsa pitkin tuotantokautta ja niiden pariin uppoutuu mielellään. Tietyt jo avauskaudella esitellyt kuviot viedään päätökseensä, olihan Shrinking alun perin tarkoitettu vain kolmen kauden mittaiseksi sarjaksi. Niin tekijät kuin katsojat ovat kuitenkin tykästyneet näihin hahmoihin niin paljon, että jatkoa on luvassa vielä lisää. Tekijöiden mukaan näillä näkymin heti ensi vuonna ilmestyvä neljäs kausi aloittaa uuden luvun näiden hahmojen elämässä ja odotankin positiivisin mielin, mitä onkaan luvassa, sillä useat hahmoista jätetään tässä hyvin erilaisiin paikkoihin ja elämäntilanteisiin. Toisaalta tämä voisi toimia sarjan päätöksenä, mutta olen iloinen, että lisää on tulossa.
Tuotantokauden ohjaajat rakentavat ilmapiiriä erittäin mainiosti, kun taas käsikirjoittajat keksivät erilaisia tilanteita ja juonikuvioita hahmojen päiden menoksi, sekä tietty monenlaisia hauskoja juttuja ja keskusteluja. Shrinkingin kolmoskausi on myös osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Tutut lavasteet ovat oivalliset, puvustus on pätevää ja äänimaisemakin on taitavasti rakennettu. Tom Howen säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla ja Howen ja Benjamin Gibbardin tunnuskappale Frightening Fishes on aina yhtä mahtava aloitus jaksoille.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.4.2026
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Shrinking, Yhdysvallat, 2023-, Warner Bros. Television, Doozer Productions
Pääosissa: Josh Radnor, Neil Patrick Harris, Cobie Smulders, Alyson Hannigan, Jason Segel, Kal Penn, Becki Newton, Nazanin Boniadi, Chris Elliott, Ellen D. Williams, Martin Short, Frances Conroy, Wayne Brady, Bill Fagerbakke, Ray Wise, Jimmi Simpson, "Weird Al" Yankovic, Katie Holmes, Ernie Hudson, Lyndsy Fonseca, David Henrie ja Bob Saget
Genre: komedia
Jaksomäärä: 24
Jakson kesto: noin 22 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 48 minuuttia
Ikäraja: 12
Komediasarja Ensisilmäyksellänousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syksyllä 2005. Toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2011 ja lopulta Ensisilmäyksellä-sarjan seitsemännen tuotantokauden esitys alkoi saman vuoden syyskuussa. Kausi sai kriitikoilta vaihtelevaa palautetta, mutta katsojaluvut pysyivät korkealla ja kausi sai neljä Emmy-ehdokkuutta (paras kuvaus, lavastus, maskeeraus ja leikkaus), joista se voitti jälkimmäisen. Itse olin aiemmin katsonut vain yksittäisiä jaksoja sarjasta, mutta kun viime vuonna huomasin Ensisilmäyksellä-sarjan täyttävän 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin katsoa sen alusta loppuun. Pidin kuudesta ensimmäisestä kaudesta ja aloitinkin seitsemännen kauden katselun positiivisin mielin.
Samalla kun Ted jatkaa "sen oikean" etsimistä, Lily ja Marshall odottavat esikoislastaan, Barney syventää suhdettaan Noran kanssa ja Robin ihastuu terapeuttiinsa.
Ensisilmäyksellä-sarjan tutut hahmot ovat jälleen vauhdissa. Erottuaan Zoeysta (Jennifer Morrison), Ted (Josh Radnor) on jälleen sinkkumarkkinoilla ja etsimässä sitä oikeaa, tulevaa vaimoaan ja lastensa äitiä. Lapsista puheen ollen, kuudennen kauden päätteeksi Lily (Alyson Hannigan) sai tietää, ettei hän potenutkaan ruokamyrkytystä, vaan hän on itse asiassa vihdoin raskaana, Marshallin (Jason Segel) intoillessa tulevansa kohta isäksi. Barney (Neil Patrick Harris) on alkanut kypsentyä ja asettuu hissukseen aloilleen Noran (Nazanin Boniadi) kanssa, mistä Robin (Cobie Smulders) on harmissaan, kunnes hän menee terapiaan ja ihastuu terapeuttiinsa Keviniin (Kal Penn). Hahmot ovat edelleen mainiot, joskin jälleen kerran sarja tuntuu kertovan kaikista muista paitsi Tedistä ja siitä, kuinka tämä tapasi lastensa äidin. Kuvitelkaapa nyt ihan oikeasti, että isänne ryhtyisi kertomaan teille tarinaa siitä, kuinka hän tapasi äitinne, mutta todellisuudessa hän jaarittelee ummet ja lammet ties keistä muista naisista, sekä ystäviensä suhdesotkuista. Sentään kaudelta löytyy parikin kertaa, kun sarja ironisesti heittää vitsiä siitä, kuinka huono Ted on kertomaan tarinoita. Näyttelijäkaarti on lystikkäässä vedossa ja Pennin lisäksi uusista tulokkaista kehut ansaitsee myös Becki Newton, joka näyttelee Quinnia, stripparia, joka pistää Barneyn tunteet sekaisin.
Seitsemäs tuotantokausi on hieman epätasainen tapaus, etenkin vahvan kuudennen kauden jälkeen, mutta nousee silti plussan puolelle, lähinnä hulvattoman hauskan loppupäänsä takia. Ankkakravaattiin liittyvä jatkuva vitsi on hupaisa, mutta muuten kauden ensimmäinen puolikas jättää toivomisen varaa - jopa ykkösjakson Suomi-viittauksista huolimatta. On kiinnostavaa seurata, kuinka Lily ja Marshall ryhtyvät valmistautumaan lapsensa syntymään, mutta yksittäiset juonikuviot eivät aina ole järin mielenkiintoisia ja osa jaksoista on selvästi vähemmän hauskoja kuin toiset. Katsaukset tulevaisuuteen Barneyn häihin on hiukan kömpelö kerrontakikka, jolla yritetään saada katsoja arvuuttelemaan läpi kauden, kuka onkaan juhlien morsian?
Suunnilleen kauden puolivälin kieppeillä taso lähtee kuitenkin taas nousuun ja loppupää kaudesta tarjoaa monia todella lystikkäitä jaksoja, lähtien neljännestätoista jaksosta, jossa Barney kyllästyy siihen, että Lily ja Marshall ovat niin kiireisiä perhejutuissaan, ettei heillä ole enää aikaa kavereilleen ja niinpä hän päättää nousta trioksi muodostuneen poppoon johtajaksi. Jaksoa varten on jopa tehty oma intronsa, josta Lily ja Marshall on pyyhitty pois. Kauden huippujaksot olivat kuitenkin mielestäni peräkkäiset yhdeksästoista ja kahdeskymmenes jakso, joista ensimmäisessä syvennytään Barneyn luomaan veljeskuntaan ja toisessa hypitään ajassa ja näytetään, kuinka Ted ja Marshall katsovat alkuperäisen Tähtien sota -trilogian (Star Wars - 1977-1983) kolmen vuoden välein ja esittävät haaveensa ja uskomuksensa siitä, missä elämäntilanteessa he tulevat olemaan seuraavan kolmen vuoden päästä.
Tämänkin kauden ohjausvastuussa on lähes yksinään ollut Pamela Fryman ja vain siihen ankkakravattiin keskittyvä kolmosjakso on eri ohjaajan, Rob Greenbergin käsialaa. Fryman jatkaa mainiota työtään, pitäessään tunnelmaa korkealla, silloinkin kun käsikirjoittajat hieman kompuroivat, yrittäessään keksiä uusia kommelluksia tälle kaveriporukalle. Teknisestikin Ensisilmäyksellä-sarjan seitsemäs kausi on oivallinen. Se on hyvin kuvattu ja leikattu, lavasteet ja asut näyttävät hyviltä ja äänimaailmakin on passelisti rakennettu tuttuja musiikkeja myöten.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.9.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org
How I Met Your Mother, Yhdysvallat, 2005-2014, 20th Century Fox Television, Bays Thomas Productions
Näyttelijät: Josh Radnor, Neil Patrick Harris, Cobie Smulders, Jason Segel, Alyson Hannigan, Marshall Manesh, Bob Odenkirk, Jennifer Morrison, Laura Bell Bundy, Kyle MacLachlan, Bill Fagerbakke, Ned Rolsma, Frances Conroy, John Lithgow, Katy Perry, Lyndsy Fonseca, David Henrie ja Bob Saget
Genre: komedia
Jaksomäärä: 24
Jakson kesto: noin 22 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 46 minuuttia
Ikäraja: 12
Craig Thomasin ja Carter Baysin luoma komediasarja Ensisilmäyksellänousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syyskuussa 2005. Toinen, kolmas, neljäs ja viides kausi kasvattivat suosiota, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää. Kuvaukset pyörähtivät käyntiin kesällä 2010 ja lopulta Ensisilmäyksellä-sarjan kuudennen kauden esitys alkoi saman vuoden syyskuussa. Katsojaluvut pysyivät korkeina, kriitikot kehuivat tuotantokautta ja kausi sai viisi Emmy-ehdokkuutta (mm. paras ohjaus, kuvaus, lavastus ja maskeeraus), joista se voitti parhaan leikkauksen palkinnon. Itse olin aiemmin nähnyt joitain yksittäisiä Ensisilmäyksellä-jaksoja, mutten ollut koskaan katsonut sarjaa kokonaan. Kun viime syksynä huomasin sarjan täyttävän 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin katsoa sen alusta loppuun. Pidin viidestä ensimmäisestä kaudesta ja aloitinkin kuudennen kauden katselun positiivisin mielin.
Ted tapaa uuden naisen, joka saa hänet kyseenalaistamaan moraalinsa arkkitehtinä, Robininkin pohtiessa töitään uudelleen. Lily ja Marshall yrittävät saada lapsen, samalla kun Barney etsii oikeaa isäänsä.
Sarjan tutut hahmot tekevät jälleen paluun ja tähän kaveriviisikkoon syvennytään tällä kaudella kenties paremmin kuin koskaan ennen. Josh Radnorin näyttelemä Ted Mosby pistetään ahtaalle, kun hän saa sittenkin pestin Goliath National Bankin arkkitehtinä. Projekti vain tarkoittaisi sitä, että historiallinen newyorkilainen rakennus pitäisi purkaa alta pois. Haastavammaksi tilanteen tekee, kun Ted tapaa uuden naisen, Zoeyn (Jennifer Morrison) ja ihastuu tähän, mutta Zoey paljastuukin aktivistiksi, joka protestoi GNB:tä vastaan rakennuksen pelastamisen puolesta. Cobie Smuldersin esittämällä Robin Scherbatskyllä on myös ollut ryppyjä rakkaudessa. Hän hylkäsi hulppean työtarjouksen, jotta voisi jäädä juontamaan aamuohjelmaa Don Frankin (Benjamin Koldyke) kanssa, mutta Donille tarjottiin samaa pestiä Robinin jälkeen ja Don tarttui tähän, jolloin Robin jäi huonompaan työhönsä ja ilman Donia. Nähtyään viimeisenkin kaksoisolentonsa, Jason Segelin ja Alyson Hanniganin näyttelemät Marshall Eriksen ja Lily Aldrin päättivät vihdoin hankkia lapsen, mutta homma ei sujukaan toivotulla tavalla. Neil Patrick Harrisin esittämä Barney Stinson puolestaan alkaa ensi kertaa tosissaan kyseenalaistamaan äitinsä (Frances Conroy) kertomukset isästään ja päättää vihdoin selvittää, kuka tämä mysteerimies on oikeasti olevinaan. Niin hahmoviisikko kuin heidän näyttelijänsä toimivat edelleen mainiosti. Etenkin Segel pääsee tällä kaudella vakuuttamaan uudella tavalla, kun Marshall joutuu kohtaamaan suuren tragedian.
Hieman heikomman viidennen tuotantokauden jälkeen Ensisilmäyksellä palaa ruotuun kuudennella kaudellaan, tarjoten jopa sarjan tähän asti parhaita juttuja. Kuten jo sanoin, tämä kausi syventää ja jopa haastaa pääviisikkoa täysin uudella tavalla, tuoden tiettyä uutta potkua sarjaan. Tedin ja Zoeyn suhteen tietää heti kättelyssä olevan huonolla pohjalla, mutta tämä tuo Tedistä esille monimutkikkaampia puolia, joiden avautumista ja käsittelyä on kiinnostavaa seurata. On myös kiinnostavaa seurata, kun aivan mahtavan tragikoomisen kakkosjakson myötä Barney alkaa tosissaan haluta selvittää, kuka hänen oikea isänsä on ja miksi tämä hylkäsi Barneyn tämän ollessa vielä pieni lapsi. Kun tätä sovinistista naistenmiesimagoa rikotaan, alta paljastuu entistäkin mielenkiintoisempi tyyppi. Kausi myös kokeilee kepillä jäätä ja että voiko komedian sekaan tuoda ihan kunnon draamaa. Vaikka tästäkin löytyy vitsinsä, tekijät ovat myös tienneet, milloin pysyä vakavina ja kausi iskee eri tavalla tunteisiin kuin aiemmat.
Isompien tarinakaarten lisäksi kausi sisältää myös perinteikkäämpään tapaan irrallisempia jaksoja, omine kommelluksineen. Vaikka kausi onkin pullollaan hyviä ja hauskoja jaksoja, kuutoskauden kirkkaaksi tähtijaksoksi nimeän neljännen jakson, Subway Warsin, jossa hahmot ovat eri mieltä siitä, kuinka New Yorkissa on nopeinta liikkua - kävellen, metrolla, bussilla, vai taksilla - ja he päättävätkin pistää asian testiin, kisaamalla eri keinoin MacLaren's Pubista erääseen ravintolaan, missä on bongattu elokuvaohjaaja Woody Allen. Jakso on aivan hillittömän hauska ja hieman Allenin tyyliä mukaillen pistetty kasaan.
Yhtä jaksoa lukuun ottamatta Pamela Fryman on ohjannut koko muun tuotantokauden ja hänenkin työssään on uutta potkua, mitä varmasti auttaa käsikirjoitustiimin vahvemmat ja hauskemmat tekstit kuin viime kaudella. Tämäkin Ensisilmäyksellä-tuotantokausi on osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ja asut ovat oivalliset ja äänityöskentelykin on mainiota musiikkeja myöten.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.7.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org
How I Met Your Mother, Yhdysvallat, 2005-2014, 20th Century Fox Television, Bays Thomas Productions
Pääosissa: Josh Radnor, Jason Segel, Cobie Smulders, Neil Patrick Harris, Alyson Hannigan, Marshall Manesh, Joe Nieves, Cristine Rose, Ben Koldyke, Chris Elliott, Joe Manganiello, Laura Prepon, Judy Greer, Hong Chau, Jennifer Lopez, Lyndsy Fonseca, David Henrie ja Bob Saget
Genre: komedia
Jaksomäärä: 24
Jakson kesto: noin 22 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 48 minuuttia
Ikäraja: 12
Carter Baysin ja Craig Thomasin luoma komediasarja Ensisilmäyksellänousi nopeasti suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä syksyllä 2005. Toinen, kolmas ja neljäs kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2009 ja lopulta Ensisilmäyksellä-sarjan viidennen kauden esitys alkoi saman vuoden syyskuussa. Katsojaluvut pysyivät korkeina, mutta kausi sai ailahtelevamman vastaanoton kuin edelliset. Itse olin aiemmin nähnyt yksittäisiä jaksoja sarjan varrelta ja kun viime vuonna huomasin Ensisilmäyksellä-sarjantäyttävän 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa ja arvostella sarjan läpi. Pidin neljästä ensimmäisestä kaudesta ja aloitinkin vitoskauden katselun positiivisin mielin.
Robinin ja Barneyn salasuhde paljastuu muille, mutta he eivät ole itse varmoja, haluavatko vakavaa parisuhdetta.
Ensisilmäyksellä-sarjan tuttu kaveriviisikko tekee paluun ja aikamoisella muutoksella. Painiskeltuaan pitkään tunteidensa kanssa, Barney (Neil Patrick Harris) ja Robin (Cobie Smulders) päätyivät sänkyyn ja pohtivat nyt, että ovatko he vain kavereita tiettyjen "etujen" kera, vai olisivatko he valmiita kunnon parisuhteeseen. Robin on jo itsessään huono sitoutumaan, mutta kun tämän combon toinen osapuoli on kaikkien naistenmiesten idoli Barney, voisiko heillä olla minkäänlaista tulevaisuutta? Myös Marshall (Jason Segel) ja Lily (Alyson Hannigan) pohtivat tulevaisuuttaan ja potentiaalista perheenlisäystä, kun taas Ted (Josh Radnor) aloittaa hommat uudessa työpaikassaan arkkitehtuurin professorina. Hahmot ovat pääasiassa mainiot, joskin joidenkin kehityskaaret ottavat turhauttavaa takapakkia kauden edetessä. Radnor, Harris, Smulders, Segel ja Hannigan ovat aina yhtä mainiot rooleissaan ja kausi kaudelta heidän yhteinen kemiansa vain vahvistuu.
Muita hahmoja ovat muun muassa vanhat tutut MacLarens-pubin omistaja Carl (Joe Nieves), taksikuski Ranjit (Marshall Manesh) ja Barneyn kaveri Brad (Joe Manganiello), sekä uutena merkittävän lisänä sekaan hyppäävä uutisankkuri Don Frank (Ben Koldyke), joka sekoittaa Robinin ja Barneyn tilannetta. Kaudella nähdään myös laulajatähti Jennifer Lopez naisille ohjekirjoja kirjoittavana Anitana.
Viides tuotantokausi käynnistyy kiinnostavissa merkeissä. Robin ja Barney tunnustivat tunteensa toisiaan kohtaan, mutta sitoutumiskammoisten on vaikea päästä yhteisymmärrykseen siitä, miten heidän pitäisi toimia ja mitä he ovat nyt toisilleen. On hauska seurata, kun Barney yrittää kovasti päästä vanhoista tavoistaan eroon ja totutella vakavampaan seurusteluelämään. Samaan aikaan on myös hupaisaa katsoa, kun Ted yrittää kovasti vakuuttaa olevansa pätevä professoriksi, vain möhliäkseen kerta toisensa perään. Mutta sitten ensimmäisten vajaan kymmenen jakson jälkeen kausi jää junnaamaan paikoilleen, hahmot ottavat askelta taaksepäin kehityksessään ja tuntuu siltä, että käsikirjoittajat eivät tiedä, mitä tehdä näiden tyyppien kanssa.
Vitoskausi tarjoaa kyllä hauskoja jaksoja, tilanteita ja repliikkejä siellä täällä ja mahtuupa sekaan myös sarjan ensimmäinen musikaalijakso, mutta paikoitellen meno tuntuu vaisummalta kuin ennen ja kokonaisuutena kausi jää hieman puolitiehen sellaiseksi välikappaleeksi, vaikka aluksi se vaikuttaakin vievän tarinaa reippaalla otteella eteenpäin. Loppujen lopuksi omasta mielestäni kauden parasta antia oli sen toiseksi viimeinen jakso, jossa Ted käy treffeillä erään naisen (Judy Greer) kanssa, vain hoksatakseen, että heidän valitsemansa treffileffa kertoo Tedin ja Stellan (Sarah Chalke) suhteesta, mutta maalaten Tedistä tarinan pahiksen ja Stellan ex-poikaystävästä Tonysta (Jason Jones) traagisen romantikon, joka onnistui voittamaan elämänsä rakkauden takaisin. Ja tietenkin Tedin ärtymykseksi tästä elokuvasta muodostuu jättihitti, jonka hänen kaverinsakin haluavat nähdä.
Ohjaaja Pamela Fryman pitää tunnelmaa hupaisana ja Neil Patrick Harriskin käy kokeilemassa onneaan kameran takana kolmannessatoista jaksossa. Käsikirjoitustiimin työ on kuitenkin epätasaisempaa kuin aiemmin. Kirjoittajien työssä pidin tällä kaudella kenties eniten siitä, kuinka tarinaa kertova iäkkäämpi Ted siistii joitain juttuja lapsiystävällisemmäksi, mutta katsoja voi hoksata, mistä oli oikeasti kyse. Teknisesti tämäkin Ensisilmäyksellä-kausi toimii. Se on pätevästi kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ja puvut pysyvät oivallisina ja äänityöskentely on mainiota.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.6.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org
How I Met Your Mother, Yhdysvallat, 2005-2014, 20th Century Fox Television, Bays Thomas Productions
Ohjaus: Jon Watts Pääosissa: Tom Holland, Jake Gyllenhaal, Zendaya, Jacob Batalon, Samuel L. Jackson, Jon Favreau, Angourie Rice, Tony Revolori, Martin Starr, J. B. Smoove, Marisa Tomei, Cobie Smulders ja Peter Billingsley Genre: toiminta, seikkailu, komedia Kesto: 2 tuntia 9 minuuttia Ikäraja: 12
HUOM! Jos et ole vielä nähnyt Avengers: Endgamea (2019), älä lue tätä arvostelua!
Spider-Man: Far From Home on Marvelin elokuvauniversumin 23. elokuva. Leffa pohjautuu tietty Marvelin sarjakuviin Spider-Man-, eli suomalaisittain Hämähäkkimies-supersankarista. Hahmo teki ensiesiintymisensä vuonna 1962 ja on sen jälkeen vain kasvattanut suosiotaan. Nykypäivänä Spider-Man on yksi tunnetuimmista pop-kulttuurihahmoista. Hahmon suosiota ovat tietty kasvattaneet hänestä tehdyt filmatisoinnit. Jo 1970-luvulla Spider-Manista yritettiin tehdä elokuvia, mutta kehnolla menestyksellä ja hahmo pääsi kunnolla valkokankaille vasta vuoden 2002 filmissä Spider-Man - Hämähäkkimies (Spider-Man). Sen jälkeen hahmo on esiintynyt kyseisen filmin kahdessa jatko-osassa, leffoissa The Amazing Spider-Man (2012) ja The Amazing Spider-Man 2 (2014) ja animaatiossa Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia (Spider-Man: Into the Spider-Verse - 2018). Ensiesiintymisensä Marvelin elokuvauniversumissa Spider-Man teki filmissä Captain America: Civil War (2016) ja vuotta myöhemmin hän sai oman elokuvansa Spider-Man: Homecoming (2017). Sen jälkeen hahmo näyttäytyi supersankarispektaakkeleissa Avengers: Infinity War (2018) ja Avengers: Endgame, ja nyt hän saa toisen soololeffansa Marvelin elokuvauniversumin sisällä. Kuvaukset alkoivat kesällä 2018 ja nyt Spider-Man: Far From Home on ilmestynyt teattereihin. Itse olin tietty äärimmäisen innostunut leffan näkemisestä, sillä Spider-Man on yksi suosikkihahmoistani ja koska pidin todella paljon Spider-Man: Homecomingista. Innostustani vain lisäsi, kun pääsin katsomaan Spider-Man: Far From Homen päivää ennakkoon Filmikela-arvostelusivua kirjoittavan ystäväni ja YouTubeen Vernus-kanavalle arviovideoita tekevän kaverini kanssa. Kuvasimme elokuvan jälkeen arvostelun yhdessä, minkä voi katsoa tästä.
Peter Parkerin luokka lähtee retkelle Eurooppaan ja Peter päättää jättää sankarihommat loman ajaksi sikseen ja keskittyä pitämään hauskaa ystäviensä kanssa. Ongelmia kuitenkin syntyy, kun Nick Fury tarvitsee Spider-Manin apua.
Tom Holland osoittaa nyt jo viidettä kertaa olevansa täydellinen valinta Peter Parkerin eli Spider-Manin rooliin. Holland on mahtava niin vitsejä heittävänä supersankarina kuin hieman nolona teininörttinä. Yksi ehdottomista suosikkipuolistani Spider-Manissa on aina ollut se, kuinka - toisin kuin muut supersankarit - Peter joutuu tosissaan tasapainottelemaan oikean elämän ja sankarielämänsä välillä ja paikoitellen hänen arkensa kamppailut saattavat jopa olla vaikeampia vastuksia kuin superviholliset. Tämä tuodaan jälleen hienosti esiin, minkä lisäksi Peterille on kirjoitettu mitä erinomaisin kasvutarina. Captain America: Civil Warissa Peter pääsi Spider-Manina oikeasti tositoimiin Iron Manin, eli Tony Starkin (Robert Downey Jr.) avustuksella ja Tony onkin viime leffoissa toiminut Peterin mentorina. Avengers: Endgamessa Tony uhrasi itsensä pelastaakseen maailman, millä on nyt todella suuri vaikutus Peteriin. On kiehtovaa seurata, kuinka Peter yrittää olla paras mahdollinen seuraaja Iron Manille ja todistaa Tonylle lahjansa vielä Tonyn kuoleman jälkeen. Tonyn kuolemaa muistellaan muutenkin filmissä paljon, joten jos et ole vielä päässyt siitä yli, kannattaa varautua kyynelvirtaan parissa kohtaa.
Spider-Man: Homecomingista tutut Peterin luokkalaiset tekevät paluun ja heistä saadaan vielä enemmän irti kuin viimeksi. Vain Peterin vanha ihastuksenkohde Liz loistaa poissaolollaan, mutta hänet on jo unohdettu ja tällä kertaa Peter on iskenyt silmänsä Zendayan näyttelemään MJ:hin. Vaikkei kyseessä ole se oikea Mary Jane, pidän tästä MJ:stä erittäin paljon. Kyseessä ei todellakaan ole mikään avuton neito pulassa, vaan MJ on omatoiminen ja päättäväinen nuori nainen. Ja mikä parasta, kuten Homecomingissa kävi selväksi, hän on sarkastinen, kyyninen, jopa hieman töykeä ja kettuileva, mutta silti hurmaava, jotta katsoja ymmärtää, mitä Peter näkee hänessä. MJ on todella poikkeava tapaus perinteisistä supersankarileffojen naishahmoista ja Zendaya sopii rooliin kuin valettu. Jacob Batalonin esittämä Peterin paras ystävä Ned on tietenkin mukana ja tarjoaa jälleen useat naurut. Muutkin luokkalaiset, kuten koulun uutisia tekevä Betty (Angourie Rice) ja mulkvisti Flash (Tony Revolori) tekevät paluun, ja luokkaretkeä lähtevät valvomaan hulvattomat opettajat Harrington (Martin Starr) ja Dell (J. B. Smoove). Muitakin vanhoja tuttuja hahmoja nähdään filmissä, kuten Peterin täti May (Marisa Tomei), Tonyn entinen henkivartija Happy (Jon Favreau), sekä agentit Nick Fury (Samuel L. Jackson) ja Maria Hill (Cobie Smulders). Jackson vetää Nick Furyn roolin tutulla ja varmalla otteella. Smulders ja Tomei jäävät hieman taustalle, mutta Favreau saa omat hetkensä tarjota osuvat naurun hörähdykset. Kaikki näyttelijät tekevät kuitenkin oivallista työtä, kuten yleensä. Uutena tulokkaana esitellään erikoisia voimia omaava Mysterio, jota näyttelee fantastinen Jake Gyllenhaal. Fanit ovat pitkään toivoneet näkevänsä Mysterion valkokankailla, vaikka monia onkin mietityttänyt, miltä hahmon ikoninen kalanmalja-kypärä näyttäisi elokuvamuodossa. Hahmo on onneksi päheä niin ulkoisesti kuin kirjoitettuna hahmona, vaikka olen jo nyt varma, että tulee olemaan paljon faneja, jotka eivät pidä ratkaisuista, joita Mysterion kanssa on tehty. Itse taas pidin tekijöiden päätöksistä ja pidin Mysteriota erittäin hyvänä hahmona, mitä vain paransi Gyllenhaalin karismaattinen roolityö.
2019 on elokuvavuotena osoittautunut itselleni aikamoiseksi pettymykseksi isojen Hollywood-tuotantojen osalta.Avengers: Endgame oli kyllä unelmieni täyttymys, kymmenen vuoden mittaisen saagan täydellinen huipentuma ja aivan mieletön kokemus, mutta muut leffat eivät ole nousseet odotusteni tasolle. Alita: Battle Angel (2019) oli todella laiska animetulkinta, Disney-klassikkoiden päivitetyt versiot Dumbo(2019) ja Aladdin(2019) olivat keskinkertaisia, kuten olivat myös hirviörymistely Godzilla II: King of the Monsters (2019), hittipeleihin pohjautuva Pokémon Detective Pikachu (2019) ja uusien näyttelijöiden tähdittämä Men in Black: International (2019), eivätkä Shazam! (2019) tai Captain Marvelkaan(2019) saavuttaneet potentiaaliansa. Sarjakuviin perustuvat X-Men: Dark Phoenix (Dark Phoenix - 2019) ja etenkin Hellboy(2019) olivat taas vain huonoja. Onneksi Spider-Man: Far From Home ei vajoa näiden elokuvien joukkoon, vaan vihdoin sain odotuksilleni ja innostukselleni vastinetta. Kyseessä on kevyesti kesän paras blockbuster ja mitä mahtavin supersankaripläjäys.
Spider-Man: Far From Home on nerokas yhdistelmä road trip -komediaa, teiniromantiikkaa ja näyttäviä taisteluja. Elokuva nappaa mukaansa välittömästi ja varsinkin ensimmäisen puolen tunnin aikana katsoja saa nauraa maha kipeänä hulvattomille vitseille, joita revitään myötähäpeällisistä hahmoista ja noloista tilanteista. Leffa on jo puhtaana komediana niin valloittava, että olisin voinut sujuvasti katsoa elokuvan Peterin luokkaretkestä Euroopassa ilman mitään yliluonnollisuuksia tai sankarihommia. Silti on tosin pakko todeta, että kun ne sankarijutut alkavat, ovat vauhdikkaat toimintakohtaukset koukuttavia ja jopa hieman jännittäviä. Etenkin yksi taistelu on huikean kekseliäästi toteutettu ja mitä pidemmälle se menee, sitä vain erikoisemmaksi ja hienommaksi se muuttuu. Taistelut ovat myös tarpeeksi erilaisia toisistaan, jolloin aika ei kertaakaan käy pitkäksi. Spider-Manin kykyjä käytetään erittäin hyvin hyödyksi toimintakohtauksissa ja on aina yhtä riemukasta nähdä, kuinka tämä verkkoveikkonen kulkee ympäri kaupunkia seittiensä varassa heiluen. Romanttinen puoli taas on yllättävän hyvällä maulla tehty, eikä Peterin ihastus MJ:hin ole siirappinen tai väkisin väännetty. Hollandilta ja Zendayalta löytyy kemiaa ja huvittavaa kyllä huomasin jännittäväni enemmän, onnistuuko Peter valloittamaan MJ:n sydämen kuin miten Spider-Man selviää taisteluista hengissä.
Kaiken viihdyttävän toiminnan ja hulvattoman huumorin keskellä pidin leffassa eniten siitä, kuinka hahmovetoinen kertomus se lopulta onnistuu olemaan. Peterin kehityskaari on erinomaisesti kirjoitettu ja vaikka filmin tarina on enemmän jatkumoa Avengers: Endgamelle kuin Spider-Man: Homecomingille, on tämä siinä mielessä selvää jatkoa Homecomingille, että Peterin henkinen matka jatkuu loogisella tavalla. Homecomingissa Peter yritti todistaa kykynsä Tonylle ja päästä mukaan isojen poikien leikkiin, ja nyt hänen täytyy todistaa itsensä maailmalle ja ennen kaikkea itselleen. Erittäin kiehtovana pidin myös sitä, kuinka leffassa näytetään, miten maailma on muuttunut eräiden sormien napsuttelujen seurauksena. Iron Man on näkyvissä kaikkialla, minne ikinä reissu luokkaa viekin, minkä lisäksi elokuvan alkupäässä näytetään erilaisista vinkkeleistä, kuinka normaalit ihmiset reagoivat siihen, kun viisi vuotta aiemmin osa heidän tutuistaan katosi kuin savuna ilmaan ja on nyt ilmestynyt takaisin. Jotkut ovat onnistuneet jatkamaan elämäänsä, mikä on aiheuttanut vaikeita tilanteita niille, jotka ovat "palanneet kuolleista". Marvelin maailmaa onnistutaan jälleen tekemään rikkaammaksi monin eri tavoin, kuten lentokoneen ruudulla nopeasti vilahtavan "Finding Wakanda" -dokumentin kautta. Näiden ansiosta rakastan tätä elokuvauniversumia joka leffan myötä yhä vain enemmän.
Elokuvan ohjauksesta vastaa Spider-Man: Homecomingin ohjannut Jon Watts, mikä on mahtava päätös, sillä Watts selvästi tietää, mitä tehdä Spider-Manin kanssa. Watts tasapainottelee loistokkaasti komedian, draaman, romantiikan ja taisteluiden kanssa, ja onnistuu aika lailla kaikessa kenties jopa edellistä leffaa paremmin. Käsikirjoituksen taas on työstänyt Chris McKenna ja Erik Sommers, jotka ovat tuoneet mukaan hyvin rohkeita ja yllättäviä puolia, mitkä herättävät varmasti paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Kaksikko pistää parastaan henkilöjen ja huumorin kanssa, sekä saa aikaiseksi mielenkiintoisen kertomuksen. Teknisesti Spider-Man: Far From Home on tietysti vaikuttava. Leffa on taidokkaasti kuvattu ja leikattu, minkä lisäksi efektitiimi on tehnyt upeaa työtä Spider-Manin kohtaamien uhkien kanssa. Puvustajat ovat päässeet tekemään useammankin asun Spider-Manille, minkä lisäksi he saavat Mysterion näyttämään todella tyylikkäältä. Ääniefektit ovat hyvin luotuja ja Michael Giacchinon säveltämät musiikit säestävät mainiosti kohtauksia ja tuovat lisänsä tunnelmaan. Yhteenveto:Spider-Man: Far From Home on loistava supersankariseikkailu ja mitä parasta blockbuster-viihdettä tälle muuten jatkuvia pettymyksiä tarjonneelle leffakesälle. Elokuva on veikeä yhdistelmä road trip -komediaa, teiniromantiikkaa ja vauhdikkaita taistelukohtauksia, ja yllättäen paketti toimii erinomaisesti, luoden jälleen yhden omalaatuiselta tuntuvan filmin mukaan kaiken aikaa kasvavaan Marvelin elokuvauniversumiin. Leffauniversumin maailmaa laajennetaan ja syvennetään hienosti, ja on kiehtovaa seurata, kuinka parin viimeisimmän Avengers-elokuvan tapahtumat ovat vaikuttaneet tähän maailmaan. Leffa nappaa välittömästi mukaansa ja tarjoaa useita hullun hauskoja hetkiä. Romanttinen puoli ei äidy ällön siirappiseksi, vaan se on erittäin hyvin kirjoitettu osa tarinaa. Erityisen hienoa on, että kyseessä on todella hahmovetoinen kertomus, missä päästään hyvin Peterin pään sisälle. Hahmon kehityskaari on mielenkiintoinen ja se tuo mukaan oivaa draamaa. Toimintakohtaukset ovat tietty näyttäviä ja erittäin viihdyttäviä. Yllätyksiä on luvassa ja jotkut ratkaisut synnyttävät varmasti paljon kiivasta keskustelua fanien keskuudessa. Näyttelijät ovat erittäin mainioita - etenkin Tom Holland, joka voisi minun puolestani näytellä Spider-Mania vielä ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Teknisesti leffa on todella vaikuttava ja Jon Watts pitää eri genrejä vakuuttavasti yhdessä. Toivonkin hänen tekevän seittisinkoilijan tulevat soololeffat. Spider-Man: Far From Home on todellinen piristysruiske ja sitä jälkikäteen mielessä nousee aina hymy huulille. Supersankarileffojen faneille tämä on tietty pakkokatsottavaa.
Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään vielä lyhyet kohtaukset ja nyt tosissani painotan: jääkää katsomaan ne, sillä varsinkin ensimmäinen niistä on todella, todella tärkeä palanen Marvelin tulevaisuudessa!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.7.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Spider-Man: Far From Home, 2019, Marvel Studios, Columbia Pictures, Pascal Pictures
Ohjaus: Mike Mitchell Pääosissa: Chris Pratt, Elizabeth Banks, Will Arnett, Alison Brie, Charlie Day, Nick Offerman, Tiffany Haddish, Stephanie Beatriz, Jason Sand, Brooklynn Prince, Maya Rudolph, Ralph Fiennes, Channing Tatum, Jonah Hill, Cobie Smulders, Jason Momoa, Margot Robbie, Noel Fielding ja Will Ferrell Genre: animaatio, seikkailu, komedia Kesto: 1 tunti 46 minuuttia Ikäraja: 7
Etukäteen typeräksi lelumainokseksi leimattu Lego Elokuva (The LEGO Movie - 2014) osoittikin tuomitsijat vääräksi nerokkuudellaan ja sydämellään. Leffa oli kriitikoiden kehuma menestys, eikä ihme, että tekijät alkoivat heti suunnitella jatkoa. Lego Elokuva 2:a odotellessa ehdittiin tehdä kaksi sarjaan liittyvää lisäosateosta Lego Batman Elokuva (The LEGO Batman Movie - 2017) ja Lego Ninjago Elokuva(The LEGO Ninjago Movie - 2017), joista jälkimmäinen osoittautui kuitenkin monella tapaa pettymykseksi. Alunperin Lego Elokuva 2:n oli tarkoitus ilmestyä jo keväällä 2018, mutta tuotanto viivästyi, jolloin ensi-ilta siirrettiin tämän vuoden alkuun. Nyt filmi on vihdoin saanut ensi-iltansa, enkä voi sanoin kuvailla, kuinka innoissani olin elokuvan näkemisestä. Legot ovat olleet itselleni aina tärkeä ja rakas asia, ja olin aivan täpinöissäni, kun ensimmäinen Lego Elokuva ilmestyi ja se osoittautui aivan tajuttoman loistokkaaksi koko perheen seikkailuksi, mikä meni syvällisyyksiensä kanssa ihan ihme meta-tasoille. Pidin myös Lego Batman Elokuvasta todella paljon, mutta Lego Ninjago Elokuva oli lähinnä aika keskinkertainen ja alkoi tuntua juurikin lelumainokselta. Aloinkin hieman jännittää, että tähänkö jo loppui sarjan voittokulku, mutta huojennuin, kun näin Lego Elokuva 2:n trailerin, mikä lupaili pelkkää hyvää. Leffan saamat kehut nostivat innostustani entisestään ja menin erittäin positiivisin mielin katsomaan elokuvan heti sen ensi-iltapäivänä!
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Lego Elokuva!
On kulunut viisi vuotta siitä, kun Duplot tuhosivat Palikkalan. Tuhoutuneen kaupungin raunioita kutsutaan Loppulaksi, eikä mikään ole enää nastaa. Asiat vain vaikeutuvat Emmetin ja kumppaneiden kohdatessa uuden vaaran, Systersystemsiltä saapuvan kenraali Sulosorron.
Vaikka ympäröivä maailma on muuttunut karuksi erämaaksi, missä uusi vaaraa piilee joka kulman takana, on rakennusmies Emmet (äänenä Chris Pratt) onnistunut pysymään samana iloisena itsenään. Emmet ei tunnu olevan moksiskaan muutoksesta ja yrittääkin saada muut näkemään tilanteen positiiviset puolet. Emmet on jälleen erinomainen tapaus ja on kiinnostavaa nähdä, kuinka hänen täytyy tällä kertaa ottaa yhä enemmän ohjia omiin käsiinsä. Prattin ääni sopii hahmolle täydellisesti, mutta tällä kertaa Pratt ei ääninäyttele vain Emmetiä. Hän esittää nimittäin myös kovanaamaista Rex Vaaraliiviä, intergalaktista raptorinkouluttajaa, joka on selvä yhdistelmä hänen hahmojaan Guardians of the Galaxy- (2014) ja Jurassic World (2015) -elokuvista. Rex on hauska lisäys ja hänen hahmoaan hyödynnetään nokkelin tavoin. Emmetin lisäksi muutkin tutut hahmot ensimmäisestä osasta tekevät paluun. Tai no, lähes kaikki muut. Vanhaa Vitruviusta (Morgan Freeman) ei nähdä edes haamuna, minkä lisäksi Hyviskyttä (Liam Neeson) ja presidentti Bisnes (Will Ferrell) lähinnä vain vilahtavat parissa kohtaa ruudulla. Tyylilyyli Lucy (Elizabeth Banks), viittasankari Batman (Will Arnett), avaruusmies Benny (Charlie Day), merirosvo Metalliparta (Nick Offerman) ja innokas Puolikisu (Alison Prie) tekevät kunnon paluun ja ovat tärkeä osa tämänkin filmin tarinaa. Metalliparta ja Benny pysyvät aika yksiulotteisina, mutta Puolikisua on muutettu hauskasti ja Loppulassa hän pystyy muuttumaan hurjaksi Ultrakatiksi. Batman on aika samanlainen mörisevä, narsistinen ja muka-traaginen kuin ennenkin, mutta hänen hahmoaan onnistutaan syventämään leffan aikana. Myös Lucyn hahmosta löydetään uusia piirteitä, joihin edellisessä osassa jo hieman vihjailtiin.
Muita vanhoja tuttuja hahmoja edellisestä osasta ovat mm. DC:n supersankaritiimi Justice Leaguen jäsenet Superman (Channing Tatum), Green Lantern (Jonah Hill), Wonder Woman (Cobie Smulders) ja Aquaman (Jason Momoa), superpahikset Lex Luthor (Ike Barinholtz) ja Harley Quinn (Margot Robbie), Yhdysvaltain entinen presidentti Abraham Lincoln (Will Forte), Batmanin hovimestari Alfred (Ralph Fiennes) ja velho Gandalf (Todd Hansen). Aikuisille DC-faneille tuottaa varmasti riemua, että Aquamanissa(2018) nimikkohahmoa esittänyt Momoa ja Suicide Squadissa (2016) Harley Quinnia näytellyt Robbie palaavat rooleihinsa Lego-versioina. Tekijät yrittivät alunperin saada Gal Gadotin Wonder Womanin rooliin, mutta joutuivat pitämään Smuldersin, joka esitti hahmoa ensimmäisessä Lego Elokuvassa. Uusina hahmoina Rex Vaaraliivin lisäksi elokuvassa esitellään voittamattomalta vaikuttava kenraali Sulosorto (Stephanie Beatriz), muotoaan muuttava kuningatar Tahdontähdeks (Tiffany Haddish), selvästi Twilight-sarjaa (2008-2012) pilkkaava glittervampyyri Balthazar (Noel Fielding), sekä omaan kuoreensa jatkuvasti liukastuva banaani (Ben Schwartz), jonka vitsi ei yllättäen vanhene niin nopeasti kuin luulisi. Itse en pitkään tiennyt, mitä ajatella kenraali Sulosorrosta ja kuningatar Tahdontähdeksistä, mutta elokuvan kulkiessa eteenpäin ja alkaessa syventämään heitä, hahmot muuttuivat huomattavasti kiinnostavimmiksi. Kun ensimmäisen Lego Elokuvan lopussa Duplot saapuivat Palikkalaan ja ilmoittivat tuhoavansa kaiken, veikkaan lähes kaikkien katsojien pitäneen tätä vain hassuna loppukevennyksenä. Siksi onkin aivan täydellinen ratkaisu, että Duplot ovat oikeasti tuhonneet Palikkalan, mikä on vuosien hyökkäysten jälkeen muuttunut Mad Max -leffasarjaa (1979-2015) muistuttavaksi erämaaksi. Kyseessä on hyvin rohkea veto, mutta toisaalta mitä muutakaan voi näiltä elokuvilta odottaa? Lego Elokuva yllätti kaikki olemalla todella syvällinen, metaforallinen ja kulkiessaan monella eri tasolla, eikä Lego Elokuva 2 onneksi muutu yhtään tavanomaisempaan suuntaan. Kyseessä on jälleen erittäin nokkela, yllätyksellinen, syvällinen, hauska, viihdyttävä ja tunteikas paketti, mikä tuottaa riemua koko perheelle. Tämäkin elokuva pursuaa energiaa ja nostaa vähän väliä hymyn huulille. Mukana on odottamattomia käänteitä ja paljon kiehtovia puolia. Edellisen osan tavoin leffa hyödyntää kliseitä kekseliäin tavoin ja yksi isoimmista kehuistani elokuvalle on se, etten osannut lainkaan odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lego Elokuva 2 on edeltäjänsä tavoin todella poikkeuksellinen teos ja on aivan mahtavaa seurata, mitä kaikkea tekijät ovatkaan keksineet tällä kertaa.
Näistä asioista huolimatta Lego Elokuva 2 ei valitettavasti koskaan nouse edeltäjänsä tasolle. Yllätyksellisille elokuville on todella vaikea tehdä jatkoa, sillä jatko-osa ei ikinä pysty olemaan yhtä yllättävä kuin ensimmäinen filmi ja juuri näin käy tässä. Mukana on kyllä yllätyksiä, mutta tällä kertaa niitä tavallaan osaa odottaa. Ensimmäinen Lego Elokuva pääsi yllättämään, kun kyseessä olikin todellisuudessa metaforallinen kuvaus pojan ja isän välisestä suhteesta, jolloin ainakaan aikuisille ei pitäisi tulla yllätyksenä, että tämä jatko-osa tekee täysin samaa. Paikoitellen tuntuukin siltä kuin tekijät yrittäisivät vain parastaan kopioidakseen ensimmäisen osan menestystä, mutteivät koskaan yllä sellaiselle "hei vau" -tasolle, mitä ensimmäinen osa oli alusta loppuun.
Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että Lego Elokuva 2 olisi huono elokuva! Kyseessä on erittäin mainio seikkailuleffa, joka vie hahmojaan ja tarinaansa veikeään uuteen suuntaan ja tarjoaa viihdepläjäyksen koko rahan edestä. Parissa kohtaa filmi kaipaisi pientä tiivistämistä, mutta muuten se pitää otteessaan alusta loppuun. Oikeissa kohdissa elokuva osaa rauhoittua ja muuttua koskettavaksi ja ajatuksia herättäväksi. Kun katsoja alkaa vähitellen ymmärtämään, mistä filmissä on tällä kertaa oikeasti kyse, koko elokuva tuntuu sanomansa kanssa muuttuvan paremmaksi. Ja vaikka äsken totesin, ettei leffa ole yhtä yllättävä kuin edeltäjänsä, löytyy tästä joitain yllättävänkin rohkeita vetoja. Joitain asioita hyödynnetään ällistyttävän hyvin, mutta mukana on myös juttuja, joita itse olisin toivonut näkeväni enemmän. Elokuva onnistuu tietty olemaan myös hauska, mutta veikkaan, että tällä kertaa huumori iskee paremmin aikuiskatsojiin, sillä suuri osa filmin vitseistä koostuu viittauksista populaarikulttuuriin, mitä nuoremmat katsojat eivät vielä välttämättä ymmärrä. Esimerkiksi Mad Maxia muistuttava Loppula tarjoaa aikuisille varmasti paremmat naurut, kun taas lapselle se saattaa olla jopa pelottava. Kuten sanoin, rohkeita vetoja.
Elokuvan animaatiojälki on tietysti aivan mielettömän hienoa. Visuaalisesti filmi näyttää todella upealta ja on jälleen kiehtovaa uppoutua näiden elävien Lego-hahmojen maailmaan ja tutkia kaikkia pieniä yksityiskohtia, joita animaattorit ovat ahtaneet mukaan. Leffassa on useita kuvia, jotka haluaisi pysäyttää, jotta niitä pääsisi silmäilemään tarkemmin. Lego-hahmojen liikkeet ovat jälleen hauskasti toteutetut, etenkin "Lego Friends" -tuotesarjan hahmojen kohdalla, joiden jalat ovat kiinni toisissaan, minkä vuoksi tekijöiden piti keksiä heille luonteva tapa liikkua. Lego Elokuva 2:n käsikirjoituksesta vastaavat edellisen osan kirjoittaneet ja ohjanneet Phil Lord ja Christopher Miller, jotka häikäisevät taas kekseliäisyydellään ja ennakko-odotusten ylitys- tai kiertämistaidoillaan. Onkin harmi, ettei kaksikko toimi myös ohjaajana, vaan sen homman on hoitanut Mike Mitchell, jonka tyyli tuntuu enemmän Lordin ja Millerin kopioimiselta. Mitchellin työ ei täysin vastaa kaksikon käsikirjoituksen tasoa ja hänen yrityksensä ylittää kaksikon työ edellisessä osassa jää pelkäksi yritykseksi. Elokuvaan on tietty keksitty uusi korvamato "Catchy Song" ja vaikka se jääkin soimaan päässä, ei se yllä edellisen osan "Everything is Awesome" -rallatuksen tasolle. Mukana on yllättävänkin paljon laulamista ja paikoitellen nämä musikaalinumerot tuntuvat venyttävän filmiä liikaa.
Yhteenveto:Lego Elokuva 2 on todella hyvä koko perheen seikkailu, mikä ei kuitenkaan ikinä yllä ensimmäisen Lego Elokuvan mestarillisen nerokkaalle tasolle. Mukana ei ole samanlaisia "vau"-elämyksiä ja huikeita yllätyksiä, mutta elokuvaan mahtuu silti paljon loistavia asioita. Loppulan karu erämaa on aivan mahtava idea, minkä lisäksi leffan syvällisempi puoli nostaa sen tasoa entisestään. On hieno tunne, kun alkaa vähitellen ymmärtämään, mistä elokuvassa onkaan oikeasti kyse. Huumoria leffassa riittää, mutta paikoitellen tuntuu, että vitsit liittyvät jopa liikaa pop-kulttuuriin, eikä elokuva välttämättä ole kovinkaan hauska lapsille. Seikkailuhenki nappaa niin lapsen kuin aikuisenkin mukaan ja filmi viihdyttää alusta loppuun, vaikka joitain kohtia voisi tiivistää kunnolla. Visuaalisesti kyseessä on todella upea teos ja "Catchy Song" jää varmasti soimaan päässä pitkäksi aikaa. Jos siis pidit ensimmäisestä Lego Elokuvasta tai sarjan lisäosista, kannattaa katsoa myös Lego Elokuva 2. Harmillisesti tämän elokuvan lopetus ei jätä vaatimaan jatkoa samalla lailla kuin edeltäjänsä huipennus. Kenties Emmetin ja kumppaneiden tarina voidaan jättää tähän ja tekijät voisivat keskittyä niihin lisäosaleffoihin. Itse toivon edelleen "Lego Star Wars Elokuvaa". Pliis, pliis, pliis!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.2.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.en.wikipedia.org, www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
The LEGO Movie 2: The Second Part, 2019, Warner Bros. Pictures, Warner Bros. Animation, Warner Animation Group, LEGO System A/S, Lord Miller, Vertigo Entertainment, Animal Logic, StarReel Entertainment, Rideback
