Arvostelu: The Forever Purge (2021)

THE FOREVER PURGE

Ohjaus: Everardo Gout

Pääosissa: Ana de la Reguera, Tenoch Huerta, Josh Lucas, Cassidy Freeman, Leven Rambin, Will Patton, Will Brittain, Alejandro Edda, Sammi Rotibi, Zahn McClarnon ja Jeffrey Doornbos

Genre: kauhu, toiminta

Kesto: 1 tunti 43 minuuttia

Ikäraja: 16

Kauhuelokuva Puhdistuksen yö (The Purge - 2013) oli taloudellinen hitti, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Puhdistuksen yö: Anarkia (The Purge: Anarchy - 2014), The Purge: Election Year (2016) ja The First Purge (2018) olivat kaikki edeltäjiään menestyneempiä lippuluukuilla, vaikka jokainen saikin lähinnä negatiivista palautetta kriitikoilta. Elokuvien perään päätettiin tehdä televisiosarja The Purge, joka kuitenkin pyöri vain kahden kauden ajan vuodesta 2018 vuoteen 2019. Viidennen elokuvan suunnittelukin lähti nopeasti liikkeelle ja sen kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2019. Elokuvan oli tarkoitus ilmestyä kesällä 2020, mutta koronaviruspandemian vuoksi sen ensi-iltaa jouduttiin siirtämään. Yhdysvalloissa ja monessa muussa maassa The Forever Purge -nimen saanut leffa julkaistiin kesällä 2021, mutta Suomeen elokuva saapui vasta syksyllä, suoraan myyntiin ja vuokralle. Itse en ole koskaan pahemmin piitannut Purge-elokuvista. Vuonna 2020 katsoin ja arvostelin elokuvat ja sarjan läpi valmistautuessani uuteen filmiin ja kun The Forever Purge oli vihdoin katsottavissa myös Suomessa, vuokrasin ja katsoin sen.

Jokavuotinen Puhdistuksen yö on juuri päättynyt Yhdysvalloissa, mutta eräs ryhmä ei suostukaan lopettamaan kaaosta ja anarkiaa. Yhdessä karjatilan omistavan Tuckerin perheen kanssa pariskunta Juan ja Adela yrittävät päästä pakoon näitä Iankaikkisia Puhdistajia.

Tällä kertaa keskelle Yhdysvaltojen kuvitteellista juhlaa, Puhdistuksen yötä, jolloin kaikki rikokset ovat sallittuja 12 tunnin ajan, päätyvät Meksikosta muuttanut pariskunta Juan ja Adela (Tenoch Huerta ja Ana de la Reguera), sekä Tuckerin perhe, johon kuuluvat Caleb-isä (Will Patton), hänen tyttärensä Harper (Leven Rambin) ja poikansa Dylan (Josh Lucas) ja Dylanin vaimo Cassie (Cassidy Freeman). Valitettavasti tälläkään kertaa Purge-leffan hahmogalleria ei tee minkäänlaista vaikutusta, eikä kenestäkään huomaa piittaavan elokuvan edetessä. Hahmot ovat tylsän pahvisia, eikä yhdenkään kohtalolla ole mitään merkitystä. Meksikolaistaustaisesta parista voisi helposti saada enemmän irti, mutta elokuva on tehty vailla mitään yritystä ja hekin jäävät latteiksi. Näyttelijät yrittävät parhaansa sen kanssa, mitä heille tarjotaan käsikirjoituksessa ja ohjauksella, mutta eipä se todellakaan paljoa ole.

Tylsät hahmot on vain yksi syistä, miksi liian pitkäksi venähtäneen Purge-elokuvasarjan jo viides osa, The Forever Purge on kehno raina. Kun hahmojen kohtaloista ei piittaa, ei leffasta myöskään löydy jännitettä. Ja kun kyseessähän pitäisi olla jonkin sortin kauhuelokuva tai vähintään trillerintapainen, jännityksen puute viittaa isoon epäonnistumiseen. Suoraan sanottuna The Forever Purge on erittäin tylsä elokuva. Leffasarjan tutut jipot on jo käytetty, eikä viidenteen filmiin millään keksitä mitään oikeasti uutta. Ainoa uutuus yrittää olla se, että mukana on ihmisryhmä, jolle 12 tunnin "puhdistautuminen" ei riitäkään, vaan he haluavat jatkaa hirmutekoja vielä sireenin soitua merkiksi siitä, että nyt pitää taas käyttäytyä kiltisti ja unohtaa naapurin tai työkaverin kanssa se, että juuri yritettiin tappaa toisemme.

Näiden Iankaikkisten Puhdistautujien (joiksi jengi itseään julistaa) kautta elokuvasarja pyrkii jälleen ottamaan entistä vahvemmin kantaa poliittisiin asioihin ja Yhdysvaltojen meininkiin. Leffasarjan lähtiessä liikkeelle satiirintapainen kohdistui enemmän jenkkilän aseihannoinnille, rikollisuuden määrälle ja rikkaiden asemalle, mutta sanoma on kääntynyt enemmän siihen, kuinka Puhdistus onkin valkoisten tapa päästä eroon etnisistä ihmisryhmistä. Iankaikkiset Puhdistajat haluavat "puhdistaa" Yhdysvallat maahanmuuttajista ja niinpä Juan ja Adela osuvat heidän silmätikuikseen heti leffan alussa. Vaikka toisaalta on hyvä, että leffasarja yrittää sanoa jotain maan tilanteesta, on elokuva liiankin aggressiivinen ja saarnaava, vieden kaiken mahdollisen huvin pois filmistä. Elokuvan yritys sanoa jotain merkittävää tulee lopulta takellellen ulos tyylillä: "rasismi on muuten ikävä juttu ja sille pitäisi varmaan tehdä jotain." Keskittyisivät vain näyttämään, millaisiksi hirviöiksi itse kukin muuttuu, kun heille antaa luvan tehdä ihan mitä vain.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Everardo Gout, jonka aiempiin töihin kuuluu lähinnä lyhytelokuvia ja jaksoja eri televisiosarjoista, kuten Luke Cagesta (2016-2018) ja Snowpierceristä (2020-). Goutin työ on ponnetonta, eikä hän saa rakennettua tunnelmaa ollenkaan. Käsikirjoituksen taas on jälleen rustannut James DeMonaco, jolla on täysin ideat loppu. Ainoa älynväläys on, että tässä kuvitteellisessa maailmassa Yhdysvalloissa annetaan työpaikkabonukset juuri ennen Puhdistuksen yötä, jotta työntekijät voisivat ostaa aseita ja puolustaa itseään, jotta pystyisivät tehdä töitä seuraavankin vuoden ajan. Se kuulostaa hyvin amerikkalaiselta. Tekniseltä puoleltaan The Forever Purge ei myöskään ole kaksinen. Seassa on oivaa kuvausta, ihan päheitä puhdistautujien asuja, sekä kelvollisia ääniefektejä. Erikoistehosteista kuitenkin huomaa pienen budjetin, aivan kuin leffa olisi alun perinkin tehty katsottavaksi televisiosta.

Yhteenveto: The Forever Purge on kehno yritys pitää kuolemaa tekevää kauhuleffasarjan tapaista hengissä. Tutusta ideasta ei oikein keksitä enää mitään uutta ja niinpä homma on venytetty seuraavalle tasolle ajatuksella "mutta mitä jos jotkut haluavatkin olla rikollisia joka päivä?" Elokuvan syyttelevä sormi osoittelee kiusallisesti vähän joka suuntaan, mutta sen sijaan, että filmi oikeasti julistaisi jotain jonkin puolesta, lopputulos on pelkkä heiveröinen ääni massan keskellä. Kauhuleffaksi The Forever Purge on myös harmillisen vaisu, eikä sen aikana pääse jännittämään. Hahmojen kohtalot eivät kiinnosta, joten heidän edesottamustensa seuraaminen on aika pitkäveteistä puuhaa. Elokuvasarjan luoja James DeMonaco oli aiemmin sanonut tämän jäävän viimeiseksi Purgeksi, mutta eipä taida tulla yllätyksenä, että kuudetta filmiä suunnitellaan parhaillaan. Sitä odotellessa yritän puhdistaa mieleni tästä pökäleestä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.11.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Forever Purge, 2021, Universal Pictures, Blumhouse Productions, Platinum Dunes, Man in a Tree, Perfect World Pictures

Arvostelu: Percy Jackson: Sea of Monsters / Percy Jackson: Hirviöidenmeri (2013)

PERCY JACKSON: SEA OF MONSTERS (2013)

PERCY JACKSON: HIRVIÖIDENMERI

Ohjaus: Thor Freudenthal
Pääosissa: Logan Lerman, Alexandra Daddario, Brandon T. Jackson, Douglas Smith, Leven Rambin, Jake Abel, Anthony Head, Stanley Tucci ja Nathan Fillion
Genre: fantasia, seikkailu
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 12

Innostuin Rick Riordanin "Percy Jackson" -kirjoista (2005-2009) joskus joko vuonna 2008 tai 2009. Fantasia- ja seikkailujutut toimivat minulle, joten innostuin todella. Kirjoista tehtiin tietenkin elokuva, eli Percy Jackson & the Olympians: The Lightning Thief (2010), jonka kävin katsomassa välittömästi leffateatterissa ja vaikka se ensimmäisillä katselukerroilla olikin mielestäni loistava, sen hienous katosi mielessäni jo vuodessa ja tajusin, millainen pettymys se oli. En siis ollut erityisen innoissani, kun kuulin, että leffa saa jatkoa elokuvalla Percy Jackson: Sea of Monsters (eli suomalaisittain Percy Jackson: Hirviöidenmeri). Olin lähinnä hämmentynyt siitä, että jatko-osa edes tehtiin, sillä ensimmäinen elokuva ei ollut erityisen suosittu. En siis mennyt katsomaan Percy Jackson: Sea of Monstersia, kun se ilmestyi kesän lopussa vuonna 2013. Kuulin, ettei kyseessä olisi kovin hyvä elokuva, eikä innostukseni "Percy Jacksonia" kohtaan ollut enää kovin suuri, joten leffa tuntui unohtuvan mielestäni. Kuitenkin syyslomalla 2014 kun etsin itselleni katsottavaa Makuunista, törmäsin Percy Jackson: Sea of Monstersiin ja kun se oli kerran mahdollista vuokrata kahdella eurolla, niin ajattelin, että "nojoo" ja leffa lähti mukaani. Katsoin sen, enkä ollut erityisen innoissani, enkä katsonut sitä enää uudestaan... kunnes vuoden alussa päätimme tyttöystäväni kanssa katsoa kummatkin Percy Jackson -elokuvat, sillä hän ei ollut niitä nähnyt. Ensimmäisen katsoimme Netflixista ja toisen kohdalla apuna oli jälleen Makuuni.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Percy Jackson & the Olympians: The Lightning Thief!

Puoliveristen leiriin tunkeudutaan ja sitä suojeleva puu myrkytetään, jolloin Percy, Annabeth, Grover ja kyklooppi Tyson lähtevät etsimään parantavaa Kultaista taljaa, jonka olinpaikka on Hirviöidenmerellä.

Percy Jacksonina jatkaa Logan Lerman, joka on jälleen ihan hyvä roolissaan, muttei mikään ihmeellinen. Percya harmittaa, ettei hän tunnu saavan minkäänlaista vastausta Poseidon-isältään, vaikka hän kuinka yrittää pyytää neuvoa. Häntä harmittaa myös, että vaikka hän pelasti Olympoksen ja puolijumalat edellisessä elokuvassa, häntä ei juhlita suurena sankarina ja hän tuntuu jälleen olevan pelkkä nolla. Tuolla lailla kirjoitettuna Percy kuulostaa aika itsekeskeiseltä mulkulta, mutta kyllä hän on se hyvä sankari. Tässä elokuvassa Percysta vihdoin väännetään "valittu", jonka kohtalona on joko pelastaa tai tuhota kaikki. Koska sellaisiahan sankarit tuppaavat olemaan.
     Alexandra Daddario vetää yllättävän heikon roolisuorituksen Annabethina, josta on tullut hieman rasistinen tapaus. Hän ei nimittäin hyväksy Tysonia, koska Tyson on kyklooppi ja Annabethilla on huonoja kokemuksia kykloopeista. Ja koska kaikki tietynlaisethan ovat stereotypisesti samanlaisia, ei Tyson voi Annabethin silmissä olla yhtään sen parempi kuin muutkaan kykloopit. Annabeth ei erityisemmin tee kovin paljoa - lähinnä vain sanoo, mitä eri vastaantulevat otukset ovat nimeltään. Daddario ei ole ollenkaan vakuuttava ja tuntuu olevan kaiken aikaa enemmän tai vähemmän teennäinen.
     Brandon T. Jacksonin näyttelemä Grover-satyyri ei ole yhtä hauska heppu enää, vaikka hänellä onkin puolensa. Grover ei paljoa elokuvassa tee, mutta Jackson on roolissa yhä mainio.
     Uutena hahmona esitellään kyklooppi Tyson, jota näyttelee Douglas Smith. Tyson on aika kömpelö ja hömelö heppu, eikä Percy ole erityisen innostunut, että hän roikkuu kolmikon mukana. Tai siitä että Tyson on Percyn velipuoli. Kykloopiksi Tyson on aika lyhyt. Jos ette tienneet, kykloopit ovat myyttisiä olentoja, joilla on vain yksi silmä. Yleensä kyklooppien yksisilmäisyys ei ole elokuvissa erityisen hyvin toteutettu, eikä ole tässäkään. Onneksi hahmo käyttää sumu-ainetta, jolloin hänen silmänsä näyttää muuttuvan kahdeksi. Smith on roolissaan ihan hyvä, vaikka hahmo tuntuukin turhalta.
     Toinen uusi hahmo on Leven Rambinin näyttelemä Clarisse, joka on sodanjumala Areksen tytär. Hahmo esiintyi jo ensimmäisessä kirjassa, mutta jostain syystä hänet oli poistettu leffasta. Nyt kun tarina vaatii hänen mukanaolonsa, Clarisse on kirjoitettu mukaan kuin hän olisi aina ollut sarjassa. Clarisse on aikamoinen ämmä ja kettuilee Percylle kaiken aikaa. Hän uskoo olevansa paras ja pyrkii olemaan muiden yläpuolella. Rambin suoriutuu roolista erinomaisesti.
     Luke-pahis (Jake Abel) on jälleen mukana ja hän on ihan yhtä kehno päävastus kuin ensimmäisenkin elokuvan lopussa. Abel ei kykene lainkaan tuomaan uskottavuutta tai tunnetta hahmoonsa, jolloin Lukea ei haluaisi nähdä ruudulla ollenkaan. Luke jatkaa samalla "tahdon tappaa jumalat ja olla maailman hallitsija" -linjalla.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Anthony Headin näyttelemä Kheiron-kentauri (hahmoa ensimmäisessä osassa esittänyt Pierce Brosnan ei yllättäen palannut rooliinsa...), Stanley Tuccin näyttelemä leirinjohtaja herra D, joka ei muista kenenkään nimeä, eikä välitä oikein mistään ja Nathan Fillion näyttelemä Hermes-jumala. Hermes on hölmösti tuotu tarinaan mukaan, eikä Fillion ole kovin erikoinen roolissaan. Tucci on kuitenkin hyvä roolissaan ja hahmo on hauska lisäys.

Percy on jäänyt Puoliveristen leirille, jossa hän on kahden ystävänsä suosiossa, mutta muut eivät tunnu edes tietävän häntä, vaikka hän pelastikin kaikki. Kun leiriä suojeleva puu myrkytetään, Percy kokee, että uudella etsintäretkellä hän voisi tuoda toimintaa elämäänsä ja että hänestä tulisi jälleen tärkeä, jos hän löytää Kultaisen taljan. Tiedossa on seikkailuja, jotka loppuvat aika lyhyeen, sillä elokuva ei ole kovin pitkä. Sen sijaan, että leffa kiirehtisi ensimmäisen osan tapaan, Percy Jackson: Sea of Monsters menee eteenpäin sujuvaa vauhtia. Siinä ei vain ole kovin paljoa tapahtumia. Tarinaa onkin pitkitetty sillä, että toisesta sarjan kirjasta on otettu mukaan Luken suunnitelma palauttaa Kronos-titaani takaisin henkiin. Kronos olisi ultimaattinen vastus kaikille ja hänen avullaan Luke saisi vallan. Kun tämä juttu tuodaan vahvasti esille elokuvan puolessa välissä ja siitä eteenpäin, katsojana voi unohtaa, että mitä elokuvassa oikeasti etsittiinkään.

Jälleen kerran kyseessä on viihdyttävä ja ihan kiva fantasialeffa, mutta tekijät eivät selvästi ole odottaneet suurta suosiota, jolloin monet asiat on tehty vähän sinnepäin. Idea on mielenkiintoinen ja toimintaosuuksien aikana katsoja jää katsomaan kiinnostuneena, että mitä tapahtuu. Toimintakohtauksien huono puoli on, että lähes jokaisessa niistä taistellaan jonkinlaista hirviötä - esimerkiksi Kolkhiin härkää tai Polyfemos-kyklooppia - vastaan, eivätkä tehosteet ole kovin kummoiset, jolloin oliot näyttävät liian digitaalisilta. Hengähdystaukoja on taas vain muutama, jotta katsojan huomio ei herpaannu. Paikoitellen elokuva tuntuu ihan oikeasti hyvältä seikkailupätkältä, mutta valitettavasti mukana on jälleen tyhmiä ja heikkoja juttuja, joiden takia taso laskee. Esimerkiksi Kadotuksen vaunut ja niiden kolme kuljettajaa toimivat kirjassa, mutta elokuvaan tuotuna juttu ei vain tunnu toimivan. Jotkut kohdat ratkeavat hieman liian helposti, mutta mikäs siinä. Lopussa tarina jätetään pahasti kesken, mikä on sääli, sillä jatkoa ei mitä luultavimmin ole ilmestymässä.

Maailmaa laajennetaan jälleen ja uusina asioina nähdään Kadotusten vaunujen ja kyklooppien lisäksi vesiolento hippokamppi, merihirviö Kharybdis ja ennustuksia laativa oraakkeli. Hirviöidenmeri itsessään sijaitsee Bermudan kolmiossa. Tarinassa siis samalla luodaan selitystä sille, miksi kolmioon katoaa laivoja. Jotkut uudet asiat ovat toimivia, mutta jotkut taas eivät, kuten Hermeksen kepissä olevat kaksi puhuvaa käärmettä. Myös Kolkhiin härkä tuntuu oudolta, sillä on outoa miettiä jonkun myyttisen olennon olevan mekaaninen robottieläin.

Elokuvasarjan ohjaus on vaihtunut Chris Columbukselta Thor Freudenthalille, joka oli tätä ennen ohjannut mm. ensimmäisen Diary of a Wimpy Kidin (2010), eli suomalaisittain Neropätin päiväkirja -elokuvan. Vaikea sanoa, oliko Freudenthal oikeasti innostunut sarjasta, vai tarvitsiko tuotantoyhtiö vain jonkun hepun toimimaan ohjaajana. Kuvaus on ihan sujuvaa, mutta leikkauksessa on käytetty muutamia outoja keinoja. Visuaaliset tehosteet eivät tosiaan ole mitä parhaimmasta päästä ja lähes kaikki oliot näyttävät lähinnä tietokonepelien päävastuksilta. Äänitehosteet ovat kuitenkin hyviä. Musiikista vastaa Andrew Lockington. Sävellykset toimivat elokuvan aikana, mutteivät jää mitenkään mieleen.

Yhteenveto: Percy Jackson: Sea of Monsters on ihan kiva seikkailupätkä, mutta välillä tuntuu, että se yrittää kertoa kahta juonta samaan aikaan - ja niin se tekeekin, sillä osa elokuvan tarinasta on otettu eri kirjasta. Kyllähän elokuvan katsoo, mutta ei sitä välttämättä tarvitse nähdä enää uudestaan. Näyttelijät ovat suurimmaksi osaksi ihan toimivia, vaikka Alexandra Daddario on useasti todella teennäinen. Tyson ei ole kovin toimiva lisä. En yhtään ihmettele, ettei elokuvassa nähdä samalla lailla isoja nimiä, kuten ensimmäisen leffan Sean Bean, Pierce Brosnan ja Uma Thurman. Toisaalta Stanley Tucci on hauska lisä. Loppupuoli leffasta tuntuu kiireiseltä ja viimeinen taistelu on aika laimea. Huipennuksessa tarina jätetään auki, mikä tuntuu tietenkin tyhmältä, sillä jatkoa ei ole luvassa. Toivon kylläkin, että joskus Percy Jacksonit tehtäisiin uudestaan ja ne noudattaisivat kirjoja. Ja tehosteet olisivat parempia... Jos ensimmäinen elokuva toimi, niin kannattaa Percy Jackson: Sea of Monsterskin vilkaista ja ala-asteikäisten fantasiafanien leffailtaan tämä voi sopia vallan mainiosti. Vanhemmat eivät tästä luultavasti riemastu. Sentään tekijät tajusivat lyhentää elokuvan nimeä, eikä tämä ole ensimmäisen tyylillä "Percy Jackson & the Olympians: Sea of Monsters".

Kirjoittanut: Joonatan, 3.1.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
Percy Jackson: Sea of Monsters, 2013, Fox 2000 Pictures, TSG Entertainment, Sunswept Entertainment, 1492 Pictures