Arvostelu: John Wick: Chapter 4 (2023)

JOHN WICK: CHAPTER 4

Ohjaus: Chad Stahelski

Pääosissa: Keanu Reeves, Ian McShane, Donnie Yen, Bill Skarsgård, Laurence Fishburne, Shamier Anderson, Hiroyuki Sanada, Rina Sawayama, Marko Zaror, Clancy Brown, Natalia Tena, Scott Adkins, Lance Reddick ja George Georgiou

Genre: toiminta

Kesto: 2 tuntia 49 minuuttia

Ikäraja: 16

Keanu Reevesin tähdittämä toimintaelokuva John Wick (2014) oli kriitikoiden kehuma yllätyshitti, jolle tehtiin tietty jatkoa. John Wick: Chapter 2 (2017) ja John Wick: Chapter 3 (2019) olivat kummatkin edeltäjiään isompia menestyksiä, joten neljännen elokuvan teko lähti heti liikkeelle. Tekijät suunnittelivat työstävänsä kaksi leffaa kerralla lisää, mutta päättivät lopulta keskittyä pelkkään nelososaan. Reevesin työ The Matrix Resurrectionsissa (2021) ja alkuvuodesta 2020 alkanut koronaviruspandemia kuitenkin viivästyttivät tuotantoa ja kuvaukset käynnistyivät vasta kesäkuussa 2021, yli kuukausi sen jälkeen, kun leffan oli alun perin tarkoitus saada ensi-iltansa. Nyt John Wick: Chapter 4 saapuu elokuvateattereihin ja itse odotin elokuvaa innolla. Olin pitänyt kolmesta aiemmasta osasta paljon, mieltäen ne 2000-luvun parhaimpien toimintaleffojen joukkoon. Kävinkin positiivisin mielin katsomassa John Wick: Chapter 4:n lehdistönäytöksessä noin viikkoa ennen ensi-iltaa.

Ampumisesta ja katolta putoamisesta eloonjäänyt John Wick päättää tehdä lopun Neuvostosta lopullisesti. Palkkio hänen päästää kasvaa miljoona kerrallaan, kun John tappaa tiensä läpi Marokon, Japanin, Saksan ja Ranskan.

Keanu Reeves nähdään jo neljättä kertaa John Wickinä, tehotappajana, joka yritti siirtyä rauhallisempaan elämään, mutta palasi takaisin pyssyjen ja palkkamurhaajien maailmaan vaimonsa ja koiransa kuolemien jälkeen. Reeves pistää itsensä taas kerran täysillä likoon ja säväyttää kerta toisensa perään toimintakohtauksissa, tehdessään hahmon monet stuntit itse. Reeves tulkitsee ihailtavasti hahmonsa vimmaa ja suuttumusta, kun hän ei millään pääse eroon Neuvostosta ja tämän lähettämistä sadoista tappajista. Draamanäyttelijänä Reeves ei ole mikään erityisen kaksinen, joten hänen dialoginsa onkin tiivistetty lähinnä yhden sanan, "yeah" hokemiseen. Tai sitten Reeves on nimenomaan erinomainen näyttelijä, sillä hän saa samaan sanaan (voiko "yeahia" edes mieltää sanaksi) monia eri merkityksiä ja syvällisyyksiä äänenpainoillaan. Joka tapauksessa Reeves hoitaa hommansa kunnialla kotiin jälleen ja uhkuu karismaa toimintakohtauksissa.

     Edellisosista paluun tekevät tietty myös Ian McShane New Yorkin Continental-hotellin omistajana Winstonina, Lance Reddick (uutinen hänen menehtymisestään saapui juuri tätä arvostelua kirjoittaessa, levätköön hän rauhassa) hotellin vastaanottovirkailija Charonina ja Laurence Fishburne sotkuisempaa ja kapinahenkistä katuosastoa johtavana Bowery Kinginä. Uusina tuttavuuksina elokuvassa tavataan muun muassa Neuvoston markiisi Vincent de Gramont (Bill Skarsgård), sokea palkkatappaja Caine (Donnie Yen), Wickiä jahtaava herra Nobody (Shamier Anderson), Japanissa osakalaisen Continental-hotellin johtaja Koji (Hiroyuki Sanada) ja tämän tytär Akira (Rina Sawayama), sekä Wickin menneisyyteen liittyvä Katja (Natalia Tena). Sivunäyttelijätkin suoriutuvat rooleistaan ansiokkaasti. Skarsgård istuu hyvin niljakkaan Neuvostojohtajan osaan, tosielämässäkin kamppailulajitaitaja Yen on huippuvedossa Cainena ja Sanadasta löytyy McShanen tavoin suurta arvokkuutta hotelliomistajan rooliin. Myös tuntemattomammat Anderson ja Sawayama pärjäävät rinnalla toimintakohtauksissa mainiosti.

John Wick -elokuvat eivät suostu pettämään vielä neljännessäkään osassa. Leffasarja on pitänyt ihailtavan tasaisesti erittäin hyvän tasonsa ja nelososa on todella tiukka jatko-osa. Meno on muuttunut yhä vain villimmäksi ja mielikuvituksellisemmaksi elokuvasarjan edetessä ja paisuessa kaiken aikaa suurempiin mittoihin. Kolmosen jälkeen olisi voinut jo luulla, ettei tekijöillä voi mitenkään olla enää mitään uutta ja siistiä annettavanaan, mutta niin he todistavat taas epäilijät vääriksi. John Wick: Chapter 4 tarjoaa toinen toistaan erinomaisempia toimintakohtauksia, jotka ällistyttävät tyylikkyydellään, stunt-työskentelyllään, sähäkkyydellään ja sillä, kuinka monin eri tavoin ihmisiä voikaan pistää hengiltä. Nyrkkien, pistoolien ja konetuliaseiden lisäksi tässä leffassa lähetetään porukkaa manan majoille muun muassa miekoilla, jousipyssyillä, nunchakuilla, autoilla, moottoripyörillä ja jopa pelikorteilla. Elokuva tarjoaa toiminnan ohessa hyvää huumoria, kun ihmisiä riepotellaan kuin piirrossarjoissa konsanaan.

Etukäteen minua jännitti, että tekijät olisivat ahmaisseet aivan liian ison palan kakkua, kun kävi ilmi, että leffalla on kestoa jopa kaksi tuntia ja 49 minuuttia. Kyllä, luit oikein, uusimmalla John Wick -rainalla on pituutta melkein kolme tuntia! Leffasta löytyy kieltämättä leikkaamisen varaa ja siitä voisi sieltä täältä napsia pikkupätkiä pois vartin edestä. Pitkä kesto takaa kuitenkin hieman pidempiä suvantovaiheita, joiden aikana katsoja voi hieman sulatella edellistä toimintatykittelyä ennen kuin hahmot pistävät taas haisemaan. Vaikka mukana on muutamia hetkiä, joita katsoessa toivoo, että leikkauspöydällä olisi näytetty saksia hieman rajummin, pääasiassa John Wick: Chapter 4 on aivan pirun viihdyttävä filmi. Elokuvan toiminnantäyteinen viimeinen tunti Pariisissa tarjoaa ällistyttäviä juttuja kerta toisensa perään ja leffa kulminoituu todella tiivistunnelmaiseen finaaliin.

John Wickillä ohjaajanuransa aloittanut Chad Stahelski toimii edelleen leffan puikoissa ja jotenkin kummasti pystyy yhä puristamaan jotain tuoretta irti tutusta aiheesta. Stahelskin rakentama tunnelma on tehokas ja häneltä löytyy edelleen silmää toinen toistaan coolimmille taisteluille. Käsikirjoituksesta ei kuitenkaan tällä kertaa vastaa Derek Kolstad, vaan kaksikko Shay Hatten ja Michael Finch. Duo hyppää onnistuneesti kärryille ja vie tarinaa toimivasti eteenpäin. Teknisiltä ansioiltaan elokuva on taitavasti tehty. Se on erittäin tyylikkäästi kuvattu. Tarkkaan pohdittua kameratyöskentelyä sommitteluineen ja liikkeineen tukee mainio valaisu ja värimaailma. Lavasteet ovat hienot, asut oivalliset ja maskeeraukset välillä sopivan rujot. Erikoistehosteet toimivat hyvin ja äänimaailma rymisee erinomaisesti Tyler Batesin ja Joel J. Richardin musiikkeja myöten.

Yhteenveto: John Wick: Chapter 4 on erittäin mainio toimintaelokuva, joka onnistuu yhä pitämään sarjan kovaa tasoa yllä. Lähes kolmen tunnin kestosta löytyy leikkaamisen varaa, mutta samalla siitä löytyy myös toinen toistaan parempia toimintakohtauksia, jotka viihdyttävät täysillä. Tekijöiden luovuus ja stunt-näyttelijöiden heittäytyminen taisteluiden aikana huimaa jälleen päätä, eikä voi muuta kuin ihailla, kuinka esimerkillistä mättöä tämäkin John Wick -raina tarjoaa. Tarina pitää sujuvasti otteessaan ja homma kulminoituu viimeisen tuntinsa aikana erittäin tiivistunnelmaisesti. Näyttelijät ovat hyvässä vedossa ja teknisiltä ansioiltaan elokuva on todella oivallinen tyylikästä kameratyöskentelyään myöten. Jos siis pidit aiemmista John Wick -elokuvista, kannattaa Chapter 4 ehdottomasti käydä katsomassa. Hieman liian pitkästä kestostaan huolimatta se on mitä mainiointa viihdettä ja pitää yllä elokuvasarjan asemaa 2000-luvun parhaimmistosta toimintagenressä. Seuraavaksi tekijöillä on aikomuksena laajentaa elokuvasarjaa lisäosien voimin. Tiedossa on ainakin Continental-televisiosarja, joka kertoo Winstonin nuoruudesta ja Ballerina-elokuva, jota tähdittää Ana de Armas.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.3.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

John Wick: Chapter 4, 2023, Lionsgate, Summit Entertainment, Thunder Road Pictures, 87Eleven Entertainment

Arvostelu: Poika (About a Boy - 2002)

POIKA

ABOUT A BOY

Ohjaus: Chris Weitz ja Paul Weitz
Pääosissa: Hugh Grant, Nicholas Hoult, Toni Collette, Rachel Weisz, Natalia Tena, Sharon Small, Nicholas Hutchinson, Victoria Smurfit, Augustus Prew, Ben Ridgeway ja Jenny Galloway
Genre: draama, komedia
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Ikäraja: 7

About a Boy, eli suomalaisittain Poika perustuu Nick Hornbyn samannimiseen kirjaan vuodelta 1998. StudioCanal ja Working Title Films hankkivat kirjan elokuvaoikeudet ja alkoivat työstämään sen pohjalta filmatisointia. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2001 ja lopulta Poika sai maailmanensi-iltansa 26. huhtikuuta 2002 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli menestys, mistä myös kriitikot pitivät. Leffa oli ehdolla mm. parhaan käsikirjoituksen Oscar-palkinnosta, parhaan komediaelokuvan ja miespääosan Golden Globe -palkinnoista, sekä parhaan naissivuosan ja käsikirjoituksen BAFTA-palkinnoista, muttei voittanut niistä ainuttakaan. Itse näin elokuvan ensimmäisen kerran varmaankin noin 15 vuotta sitten ja pidin siitä paljon. Olen katsonut sen kerran uudestaan, mutta viime kerrasta on jo kulunut useampi vuosi. Kun huomasin Pojan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin katsoa sen pitkästä aikaa uudestaan ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Sinkkumies Will Freeman päättää kokeilla yksinhuoltajaäitien deittailua. Samaan aikaan 12-vuotias Marcus Brewer uskoo, että voisi piristää masentunutta yksinhuoltajaäitiään etsimällä tälle miehen.

Hurmureiden rooleista tunnettu Hugh Grant näyttelee Will Freemania, joka ei ole valmis sitoutumaan mihinkään vakavaan, vaan etsii itselleen jatkuvasti jotakuta uutta. Toisaalta Grant vaikuttaisi siis aluksi olevan sellainen kuin aina ennenkin, mutta vähitellen Willistä alkaa näyttäytymään syvyyttä, jollaista Grantin aiemmista rooleista ei täysin löytynyt. Jopa hahmon hurmuripuoli on erilaista ja hän on enemmänkin hävytön hurmaavan sijaan. Hahmon kasvutarina lähtee myös erilaiseen suuntaan ja on selvää, että Grant viihtyy roolissaan. Hän onkin nappivalinta ja tekee loistotyötä niin niljakkaana naistenkaatajana kuin hitaalleen pehmenevänä isämahdollisuutena.

     Nicholas Hoult on nykyään tunnettu mm. uudemmista X-Men -elokuvista (2011-2019), Mad Max: Fury Roadista (2015) ja Tolkienista (2019), mutta minulle hän tulee varmaan aina olemaan "se poika Pojasta". Elokuvaa tehdessään vasta vähän yli kymmenvuotias Hoult tekee ensimmäisen merkittävän roolinsa nuorena Marcus Brewerina, vaikeasta perheestä tulevana lapsena, jota aika pitkälti kaikki kiusaavat koulussa erilaisuuden takia. Hoult ei aluksi aikonut hakea Marcuksen rooliin, mutta on hienoa, että hän teki niin. Voi olla, että maailma olisi menettänyt erittäin mainion näyttelijän, jos hän ei olisi tämän kautta todella uppoutunut elokuvien tekoon. Jo lapsena Hoult oli todella lahjakas. Vaikeassa roolissaan hänen täytyy uppoutua pojan mielen sisälle, jonka äiti (huikeaa työtä tekevä ja muovautumiskykyään esittelevä Toni Collette) on pahasti masentunut, eikä kotona siksi ole hyvä olla. Hoult ja Collette myyvät täydellisesti ajatuksen heistä poikana ja äitinä, ja vaikeuksistaan huolimatta Fiona-äidistä näkee, kuinka hän rakastaa pientä Marcustaan.

     Elokuvassa nähdään myös Sharon Small Willin ystävänä Christinenä, Victoria Smurfit ja Rachel Weisz sinkkuäiteinä, joihin Will iskee silmänsä, Ben Ridgeway Marcusta kiusaavana Leenä, sekä ensimmäisen elokuvaroolinsa tekevä, nykyään Harry Potterista (2001-2011) ja Game of Thronesista (2011-2019) tunnettu Natalia Tena kiusaajien kanssa hengaavana Ellienä, johon Marcus ihastuu.

Poika osoittautui olevan yhtä ihastuttavan riemastuttava elokuva kuin monia vuosia sitten, kun näin sen ensi kertaa - joskin Fiona-äidin masennus toki tuo elokuvaan rankemman puolensa. Vaikka tunnelma hyppiikin alkupäässä Willin kevyen ja humoristisen sinkkuelämän ja Marcuksen raskaan kotielämän välillä, nämä puolet kohtaavat toisensa todella hyvin. Elokuvassa kuullaan niin Willin kuin Marcuksen kertojaääntä ja varsinkin hahmojen ensikohtaamisella on hauska kuulla, mitä hahmojen päässä liikkuu ja mitä he miettivät toisistaan. Will kummastelee Marcuksen nuhjuista ulkoasua ja erikoista käytöstä, kun taas Marcus näkee nopeasti Willin valheiden läpi, ymmärtämättä kuitenkaan täysin, miksi Will tekee mitä tekee. Pikkuhiljaa hahmojen välille rakentuvaa ystävyyttä, mihin alkaa muodostua isää ja poikaa muistuttavia vivahteita, on aivan mahtavaa seurata, ja Grantin ja Houltin kemiat osuvat täydellisesti yhteen.

Nämä erilaiset ihmissuhteet, oli kyse sitten Willin ja Marcuksen veikeästä ystävyydestä tai Marcuksen ja hänen äitinsä vaikeista väleistä, ovat erinomaisia ja jo pelkästään niiden ansiosta elokuvaan ja sen tuomiin tunteisiin uppoutuu täysillä mukaan. Katsojasta tuntuu pahalta Marcuksen puolesta, joka ei pysty olemaan leikkisä lapsi, kun hän kokee vastuukseen pitää huolta äidistään. Sitten sitä taas naureskelee Willin hömelöille yrityksille iskeä yksinhuoltajaäitejä. Siitä hetkestä, kun Will valehtelee yksinhuoltajavanhempien tukiryhmässä olevansa kaksivuotiaan lapsen isä, katsoja tietää, että tämä tulee vielä kostautumaan ja sitä jopa odottaa myhäilevästi. Elokuvassa sykkii suuri sydän, mikä valloittaa katsojan täysin. Sen loppuhuipennus on suorastaan fantastinen ja siinä monenlaiset tunteet puskevat kerralla liikutuksena pintaan.

Elokuvan ohjauksesta vastaa veljeskaksikko Chris ja Paul Weitz, ja Poika edustaa ehdottomasti kaksikon parasta työtä, sillä muuten heidän filmografiansa tarjoaa lähinnä American Pien (1999) ja Twilight - Uusikuun (The Twilight Saga: New Moon - 2009) kaltaisia tekeleitä. Veljesten rakentama tunneskaala toimii vaikuttavasti ja he saavat kaiken irti päänäyttelijöistään Grantista, Houltista ja Collettesta. Veljekset ovat myös käsikirjoittaneet leffan yhdessä Peter Hedgesin kanssa. Kerronta on mukaansatempaavaa ja kolmikko hyödyntää kahden henkilön kertojaääniä taidokkaasti. Kolmikko saikin Oscar- ja BAFTA-ehdokkuudet tekstistään. Kuvaus ja leikkaus ovat sujuvia ja niissä kikkaillaan välillä maltillisen tyylikkäästi liukuvilla leikkauksilla tai ylösalaisin kääntyvillä kuvilla. Lavasteet ovat mainiot ja puvustajat ja maskeeraajat ovat tehneet parhaansa saadakseen Marcuksen näyttämään mahdollisimman reppanalta. Äänimaailmakin on toimiva ja Badly Drawn Boyn säveltämät musiikit tuovat miellyttävän lisänsä tunnelmaan.

Yhteenveto: Poika on loistava ja riemastuttava draamakomedia, jossa sykkii suuri sydän. Hugh Grant on nappivalinta hieman niljakkaaksi hurmuriyrittäjäksi ja nuori Nicholas Hoult tekee mahtavaa työtä kurjista kotioloista tulevana poikana. Grantin ja Houltin välille muodostuvaa ystävyyttä on suuri ilo seurata. Myös Toni Collette vakuuttaa Marcuksen masentuneena äitinä. Komedia ja draama kulkevat vahvasti käsi kädessä ja filmi tarjoaa monenlaisia tunteita kestonsa aikana. Pääasiassa siitä jää kuitenkin valloittavan hyvä mieli, joka jatkuu vielä pitkään filmin päätyttyä. Weitzin ohjaajaveljesten rakentama tunnelma on erinomainen ja heidän ja Peter Hedgesin käsikirjoitus todella hyvä. Suosittelen Poikaa erittäin lämpimästi oikeastaan ihan kaikille. 20-vuotisjuhla on hyvä syy vihdoin katsoa filmi, jos se on jäänyt näkemättä, mutta samalla myös mitä parhain syy katsoa se uudestaan, vaikka Pojan olisikin nähnyt jo useamman kerran.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.1.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
About a Boy, 2002, Universal Pictures, StudioCanal, Tribeca Productions, Working Title Films, Cinema Vehicle Services