Arvostelu: X-Men: First Class (2011)

X-MEN: FIRST CLASS (2011)

Ohjaus: Matthew Vaughn
Pääosissa: James McAvoy, Michael Fassbender, Jennifer Lawrence, Rose Byrne, Nicholas Hoult, January Jones ja Kevin Bacon
Genre: supersankarielokuva, toiminta
Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia
Ikäraja: 12

20th Century Fox jatkoi X-Men -sarjaa esiosilla. Edellinen elokuva, X-Men Origins: Wolverine (2009) ei ollut niin toimiva kuin odotti, joten tarina Professori X:n ja Magneton alkuperistä tuntui hieman epäilyttävältä, että onnistuisiko se. Kevään ja kesän vaihteessa vuonna 2011 kävin katsomassa X-Men: First Classin ja kyllä, se onnistui.

Erik Lensherr metsästää äitinsä tappajaa, tohtori Klaus Schmidtiä. Charles Xavier ja Raven Darkholme pyydetään mukaan CIA:n tehtävään saada kiinni Sebastian Shaw, joka juonittelee Neuvostoliiton kanssa. Heille selviää, että Schmidt ja Shaw ovat yksi ja sama henkilö, joten he päättävät ryhtyä yhteistyöhön. Xavier ja Lensherr alkavat etsiä muita mutantteja luodakseen ryhmän, josta tulisi tulevaisuudessa X-Men.

James McAvoy on täydellinen valinta nuoreksi Charles Xavieriksi/Professori X:ksi. McAvoy kykenee näyttämään paljon tunteita kasvoillaan ja muuttuu elokuvassa onnistuneesti johtajahahmoksi. Hahmosta on myös saatu hyvin tehtyä erilainen kuin Patrick Stewartin Xavierista, mutta hahmo tuntuu silti samalta.
     Michael Fassbender on loistava nuorena Erik Lensherrinä/Magnetona. Fassbender pystyy olemaan uhkaavampi kuin Ian McKellen X-Men -trilogiassa (2000-2006). Fassbenderillä on karismaa ja on varmaa, että hänestä tulee vieläkin suurempi näyttelijä tulevaisuudessa. McAvoyn ja Fassbenderin kemia ystävinä - lähes veljinä - on toimivaa ja siihen uskoo. Magneton kypärä on tyylikkäämpi kuin McKellenin.
     The Hunger Games -tähti (2012-2015) Jennifer Lawrence vetää hyvän suorituksen nuorena Raven Darkholmena/Mystikkona. Lawrence tuo hyvin esille hahmon pelot ulkonäkönsä ja mutaationsa takia.
     Muistan, kun tajusin elokuvateatterissa, että Petoa esittää pikkupoika elokuvasta About A Boy (2002). Nicholas Hoult on selkeästi kasvanut - ei vain pituudeltaan, vaan myös näyttelijänä. Hoult vetää hyvän suorituksen Hank McCoyna/Petona. X-Men: First Classin Peto on karmivampi kuin aiemmin nähty X-Men: The Last Standissa (2006) ollut Kelsey Grammerin Peto.
     Rose Byrne esittää CIA-agentti Moira MacTaggertia. Byrnen suoritus on hyvä, mutta hahmo ei ole kovin muistettava.
     January Jones näyttelee elokuvassa Emma Frostia, hahmoa joka esiintyi lyhyesti X-Men Origins: Wolverinessa. Hahmo ei kuitenkaan voi olla sama molemmissa elokuvissa, sillä tässä elokuvassa hahmo on pahis, eikä niin nuori kuin Wolverinessa. Hahmo on hyvä lisäys, mutta toivon silti, että hahmo nähtäisiin vielä hyviksenä X-Men -tiimissä.
     Pääpahis elokuvassa on Kevin Baconin esittämä Sebastian Shaw. En fanita Baconia, mutta hän vetää hyvän suorituksen tässä elokuvassa, vaikka hän voisi jättää hölmön hurmurihymynsä pois.
     Mukana on uusia mutantteja, joita monet eivät luultavasti tunnista, kuten Angel (Zoë Kravitz), Azazel (Jason Flemyng), Riptide (Alex González), Banshee (Caleb Landry Jones), Darwin (Edi Gathegi) ja Alex Summers (Lucas Till). William Stryker esiintyy lyhyesti elokuvassa ja tällä kertaa häntä näyttelee Don Creech. Yksi elokuvan parhaista kohtauksista sisältää nopean cameon yhdeltä sarjan hahmoista.

X-Men: First Class tapahtuu kylmän sodan aikoihin ja Kuuban ohjuskriisin yhdistäminen elokuvaan on erittäin hyvä ja toimiva ratkaisu. On tavallaan huvittavaa miettiä, että mutantit olisivat vaikuttaneet USA:n ja Neuvostoliiton väleihin. Elokuvan ajankuva on hyvin mietitty. Ohjaaja Matthew Vaughn on tiennyt, mitä haluaa elokuvalta ja sen näkee selvästi, sillä elokuva kulkee eteenpäin erittäin varmalla otteella. Toisin kuin X-Men Origins: Wolverine, X-Men: First Class toimii omana kokonaisuutena, jolla voi saada ihmiset innostumaan sarjasta.

Elokuvassa on myös paljon tunteita mukana. Magneton viha äitinsä kuoleman jäljiltä on koskettavaa ja katsojana haluaa nähdä, että hahmo saisi kostettua. Joidenkin mutanttien viha ihmisiä kohtaan tulee ymmärrettävämmäksi ja elokuva saa katsojan miettimään, kummalla puolella on oikeasti parempi olla. Lopussa, kun Magneto viimein liikuttaa kolikkoa, jännitys ja tunteet tulevat voimakkaina. Ja kuten jo aiemmin sanoin, Xavierin ja Magneton ystävyys ja veljeys tulee täysillä esille elokuvassa.

Tehosteet elokuvassa ovat tyylikkäitä. Tehosteet ovat hillitympiä kuin monissa muissa Marvel-elokuvissa nykyään, mikä saa katsojan keskittymään paremmin tarinaan. Tehosteita tietenkin on silti paljon. Lopputaistelu etenkin on erittäin hieno. Mystikon muodonmuutos on taitavasti toteutettu. Myös hahmon maskeeraus, kuten myös Azazelin ja Pedon maskeeraukset ovat loistavia. Huonoin tietokonetehoste on kuva yhden hahmon suun sisältä, jolta Erik repäisee voimiensa avulla metallihampaan irti. Siinä CGI (Computer Generated Images) ei toimi, mutta muuten elokuva on visuaalisesti upea. Lopussa oleva kohtaus, jossa hahmojen ympärillä olevat seinät on peitetty peileillä, on todella hieno.

Kuvaus elokuvassa on tehty taidokkaasti. Vaughnin tuttuun tyyliin elokuvassa käytetään paljon laajakuvaobjektiivia, mikä tekee kuvasta laajemman, mutta välillä vääristää kuvan reunoja liikaa. Elokuva on leikattu hyvin ja paras osuus leikkauksellisesti on treenaamiskohtaus Xavierin kartanolla, joka on hyvin ja hauskasti toteutettu. Hahmot pääsevät vihdoin käyttämään klassisia keltasinisiä asujaan. Henry Jackmanin musiikki on todella hyvää ja etenkin Magneton teemamusiikki on erittäin rautainen, jota jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan. Kuuntelen sitä itse asiassa juuri tällä hetkellä. Elokuvassa on myös hieman koomisesti käytetty Dressmannin mainoksissa kuultavaa kappaletta, Booker T & The MG's:n "Green Onions".

X-Men: First Classin yhdistäminen samaan tarinaan X-Men Origins: Wolverinen kanssa on todella vaikeaa, sillä tarinat eivät täysin kohtaa. X-Men: First Classin voi tietenkin ajatella omana elokuvanaan, mutta se silti yhdistetään muuhun sarjaan, joten tässä yhdistämisen ongelmia: Kuten jo aiemmin sanoin, niin Emma Frost ei voi olla sama hahmo kummassakin elokuvassa. First Classissa hän on pahis ja selkeästi aikuinen nainen, kun taas X-Men Originsissa hän on todella nuori ja First Class tapahtuu aiemmin. SPOILER! Xavier päätyy tässä elokuvassa jo pyörätuoliin, mutta X-Men Originsin mukaan hän pystyisi kävelemään vielä kaljuna ollessaan. Myös alkuperäisen trilogian tarinaan elokuvaa voi olla vaikeaa sovittaa mukaan, sillä X-Menissä (2000) sanotaan, että ensimmäiset X-Menin jäsenet olivat Kyklooppi, Storm ja Jean Grey, joista yhtäkään ei näy tässä elokuvassa. Toisaalta X-Men: First Class toimisi alkuperäisen trilogian kanssa, mutta ei jos X-Men Origins lisätään mukaan. Ja kuten sanoin kappaleen alussa, niin tätä elokuvaa voi miettiä omana kokonaisuutenaan, jos ei halua aivojaan solmuun pohtiessaan asiaa liikaa.

Blu-rayn kuvanlaatu on huikea. Joidenkin hämärissä tapahtuvien kohtauksien taustat ovat hieman rakeisia, mutta se on ymmärrettävää. Lisämateriaalina elokuvassa on interaktiivinen "Cerebro: Mutant Tracker", jossa pääsee tutustumaan hieman sarjan mutantteihin. Mukana myös "Children of the Atom" -kokonaisuus, johon kuuluvat pätkät "Second Genesis", "Band of Brothers", "Transformation", "Suiting Up", "New Frontier: A Dose of Style", "Pulling Off the Impossible" ja "Sound and Fury", jotka kestävät yhteensä yli tunnin. Ja kuten yleensä, mukana on poistettuja kohtauksia. Lisämateriaali sisältää suomenkielisen tekstityksen.

Yhteenveto: X-Men: First Class on ehdottomasti tähän asti paras sarjan elokuvista. Se on toimiva paketti, joka pärjää paremmin yksinään kuin muut sarjan elokuvat. Se aloittaa myös hienosti uuden "vanhan ajan X-Men -sarjan". Siinä on loistavat päätähdet ja ohjaaja. Tarina on hyvä ja tehosteet upeita. Toivottavasti tämän kaltaisia X-Men -elokuvia saadaan tulevaisuudessakin. Harmi, ettei Vaughn palannut ohjaamaan seuraavia elokuvia, sillä hän teki upeaa työtä tämän kanssa. Sarjakuvien fanien on pakko saada tämä hyllyynsä. Suosittelen elokuvaa sarjakuvaelokuvien ystäville, sillä kyseessä on yksi Marvelin parhaista sarjakuviin pohjautuvista elokuvista.

Kirjoittanut: Joonatan, 24.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.xmenmovies.wikia.com
X-Men: First Class, 2011, 20th Century Fox Film Corporation, Dune Entertainment

Arvostelu: X-Men Origins: Wolverine (2009)

X-MEN ORIGINS: WOLVERINE (2009)

Ohjaus: Gavin Hood
Pääosissa: Hugh Jackman, Liev Schreiber, Danny Huston, Will.i.am, Lynn Collins, Kevin Durand, Dominic Monaghan, Taylor Kitsch, Daniel Henney ja Ryan Reynolds
Genre: supersankarielokuva, toiminta
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: 12

X-Men -elokuvien arvostelut jatkuvat! X-Men Origins: Wolverine oli ensimmäinen Marvel-sarjakuviin perustuva elokuva, johon minulla oli ikää mennä katsomaan. Olin tietenkin innoissani, enkä silloin huomannut vielä - pieni ja viaton lapsi kun olin - että elokuvassa oli jotain vikana. Eilen pyysin X-Men Origins: Wolverinen lainaan ystävältäni ja katsoin sen illalla pitkän tauon jälkeen.

X-Men Origins: Wolverine kertoo, miten Loganista tuli Wolverine. William Stryker pestaa Loganin ja hänen veljensä Victorin salaiseen operaatioon. Operaation todellisen luonteen paljastuessa Logan päättää lähteä ryhmästä. Hän löytää uuden elämän ja naisen nimeltä Kayla. Victor tappaa Kaylan ja Logan päättää lähteä kostoreissulle, johon apua tarjoaa pahat mielessä oleva Stryker.

Elokuvan parhaan suorituksen vetää Hugh Jackman. Jackman ei ole kummoinen näyttelijä, mutta Wolverinea hän osaisi esittää nukkuessaankin. Wolverine karjuu lähes koko elokuvan ajan, mikä nuorempana tuntui siistiltä, mutta nykyään se on lähinnä koomista ja paikoitellen ärsyttävää. Toisaalta Jackmanin roolisuoritus on vahvimmillaan, kun hän esittää raivoa täynnä olevaa Wolverinea. Draamakohtauksissa häntä on hiukan outoa katsoa.
     Liev Schreiber esittää Victor Creediä (tai siis Sabretoothia), joka on tässä elokuvassa Wolverinen veli, toisin kuin elokuvassa X-Men (2000). Schreiberin veto pahiksena on hyvä, mutta hahmo ei ole mitä mielenkiintoisin.
     Danny Hustonin nuori William Stryker on toimiva ratkaisu. Hustonissa ei kuitenkaan ole samanlaista vaaran tuntua kuin X-Men 2:sessa (2003) Brian Coxin esittämässä Strykerissa.
     Mukaan sarjaan on tullut odotetut mutantit Deadpool ja Gambit... ja voi Marvel, minkä teit...
Ryan Reynoldsin esittämä Wade Wilson/Deadpool on pilattu aivan täysin elokuvassa. Alussa hahmo toimii, kun hän on kunnon hölisijä kahden miekkansa kanssa. SPOILER! Mutta kun hahmo ilmestyy takaisin lopussa ja hänelle on annettu nimi Deadpool, niin fanit pettyvät erittäin pahasti: Deadpool on nimittäin ilman paitaa kävelevä heppu, jonka suu on ommeltu kiinni; jolta tulee käsien sisältä kaksi miekkaa; joka ampuu lasersäteitä silmistään ja joka kykenee teleporttaamaan. 20th Century Fox, mitä teillä oli mielessä, kun päädyitte tähän ratkaisuun?! Onneksi yhtiö ja Reynolds pelastivat hahmon tänä vuonna elokuvassa Deadpool (2016).
     Gambit voisi olla toimiva hahmo, jos rooliin ei olisi valittu Taylor Kitschiä. Onneksi hahmon osuus ei ole iso, eikä Kitschiä joudu katsomaan kauaa. Jos Gambitin oma elokuva joskus ilmestyy, niin toivon, että huhuttu Channing Tatum vetäisi osan tyylillä, jotta hahmo nousisi paremmin suuren yleisön tietoisuuteen.
     Wolverinen tytsykkää Kayla Silverfoxia näyttelee Lynn Collins, joka on lähes ilmeetön elokuvassa. Vain yhdessä kohtauksessa hän näyttää kunnolla tunteita kasvoillaan.
     Mukana myös muita, unohdettavia mutantteja, kuten John Wraith (Will.i.am), Fred Dukes (Kevin Durand), Chris Bradley (The Lord of the Rings -trilogian Dominic Monaghan) ja agentti Zero (Daniel Henney), jotka varmaan vain kovimmat fanit tietävät. Sarjaan tuli mukaan vihdoin myös Emma Frost, joka ei pääse valitettavasti oikeuksiinsa elokuvassa. SPOILER! Elokuvassa esiintyvät myös lyhyesti Scott Summers, eli Kyklooppi (Tim Pocock) ja professori Xavier (Patrick Stewart), joista jälkimmäisen cameota voikin odottaa. Stan Leeta ei elokuvassa nähdä.

Elokuva alkaa toimivasti. Alussa ollaan vuodessa 1845, jolloin Logan ja Victor olivat vielä lapsia. Alkutekstien aikana näytetään tyylikäs pätkä, jossa veljekset taistelevat eri sodissa. Myös Strykerin tiimin operaatio on toimiva kohtaus, mutta kun Logan eroaa ryhmästä, niin elokuva lähtee alamäkeen. 6 vuotta myöhemmin Wolverine pilkkoo puita jossain metsässä ja kuuntelee, kun hänen tyttöystävänsä selittää tarinaa kuusta, Kuekuatsheusta ja kujeilijasta, mistä Logan nappaa nimen "Wolverine". Kun elokuvassa alkaa taas tapahtua jotain - eli kun Logan ja Victor mätkivät toisiaan turpaan - niin kohtaus on hätäisesti leikattu. Adamantiumkynsien mukaan ilmaantumista odottaa, mutta kun Wolverine ne vihdoin saa, niin katsoja joutuu taas pettymään, sillä ne on tehty kömpelösti digitaalisina. Pakko kuitenkin sanoa, että elokuvassa on pari kohtaa, joille voi hymähtää huvittuneena ja vaikka Deadpool on pilattu, niin lopputaistelu on ihan viihdyttävä - vaikka kohtauksessa käytetyn green screen -taustan erottaa selvästi.

Tehosteet elokuvassa ovat heikentyneet vuosien varrella huimasti ja elokuva on vasta hieman alle 7 vuotta vanha. Digikynnet näyttävät huonoilta, green screenin erottaa selvästi, helikopterit näyttävät feikeiltä, ja yksi kaameimmista kohdista on, kun Wolverine pilkkoo hullun lailla paloportaikkoa kynsillään ja portaikosta vaan katoaa osia jonnekin. Pari räjähdystä on toteutettu hienosti, mutta siihen se oikeastaan jääkin.

Kuvaus X-Men Origins: Wolverinessa on kuitenkin hyvää suurimmaksi osaksi. Toimintakohtauksissa heiluva kamera ja hätiköivä leikkaus on hieman häiritsevä ratkaisu. Musiikki on läpikotaisin toimivaa ja tunnusmusiikki on hyvä, vaikkei mieleenpainuva. Suurimmat ongelmat elokuvassa onkin sisältöpuolella, enkä tiedä oliko kyseessä sellainen tapaus, että yhtiö määräsi, millainen elokuvasta pitäisi tulla, vai eivätkö käsikirjoittajat David Benioff ja Skip Woods osanneet kirjoittaa hyvää kokonaisuutta. Elokuva ei myöskään mene täysin alkuperäisen X-Men -trilogian mukaan ja tekijät olisivat voineet katsoa X-Men 2:sen uudestaan, jotta tukikohta jossa Wolverine saa kyntensä, olisi samanlainen kuin kyseisessä elokuvassa näytetty paikka.

Yhteenveto: X-Men Origins: Wolverine on aika turha lisäys X-Men -sarjaan. Katsojana toivoisi, että kun kyseessä on niin suuri hahmo kuin Wolverine, niin hahmon omaan elokuvaan panostettaisiin enemmän. Onneksi vuonna 2013 saimme elokuvan The Wolverine. Jos pidät alkuperäisestä trilogiasta, niin tulet mitä luultavimmin pettymään tämän elokuvan kanssa. Tosifanit kuitenkin varmasti omistavat elokuvan, jotta heidän X-Men -kokoelmansa olisi täydellinen. Deadpool saatiin tänä vuonna pelastettua, joten toivottavasti myös Gambit saadaan jossain kohtaa. Lopputeksteissä tulee kaksi kohtausta, yksi lopputekstien alussa ja yksi ihan lopussa.

Kirjoittanut: Joonatan, 24.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comicvine.com
X-Men Origins: Wolverine, 2009, 20th Century Fox Film Corporation, Dune Entertainment

Arvostelu: Super 8 (2011)

SUPER 8 (2011)

Ohjaus: J.J. Abrams
Pääosissa: Joel Courtney, Elle Fanning, Riley Griffiths, Ryan Lee, Zach Mills, Gabriel Basso, Kyle Chandler, Ron Eldard ja Noah Emmerich
Genre: scifi, jännitys
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 12

Ohjaaja J.J. Abrams todisti scifielokuvan teon taitonsa vuoden 2009 Star Trek -elokuvalla. Vuonna 2011 ilmestyi ensimmäinen kokonaan hänen omaan tarinaansa perustuva elokuva, Super 8. Monet luulivat, että kyseessä oli jatko- tai esiosa Cloverfieldille (2008), jossa Abrams toimi tuottajana, mutta luulot osoittautuivatkin vääräksi. En edes muista enää, miksen mennyt katsomaan Super 8:a elokuvateattereihin ja se kaduttaa minua yhä.

Äitinsä onnettomuudessa menettänyt Joe Lamb kuvaa ystäviensä kanssa zombilyhytelokuvaa Super 8 -filmifestivaaleille. Heidän kuvatessaan kohtausta juna-asemalla, auto ajaa päin ohi kulkevaa junaa, saaden sen suistumaan raiteilta, mikä aiheuttaa massiivista tuhoa. Ystävien toipuessa traumoista, heille selviää, että junassa oli jokin, mikä pääsi pakoon.

Yleensä elokuvissa, joissa pääosat ovat lapsia ja nuoria, näytteleminen ei ole kovin vakuuttavaa. Super 8 on poikkeus, sillä lapsinäyttelijät ovat loistavia löytöjä.
Joel Courtney vetää pääosan upeasti ja hän on erittäin lupaava tapaus. Hän kykenee esittämään Joe Lambin monet ristiriitaiset tunteet täydellisesti. Äitinsä menettäneellä, isänsä kanssa ongelmissa olevalla, ja väärään tyttöön ihastuneella Joella on tarpeeksi vaikeuksia ilman, että kaupungissa pyörii jättimäinen avaruudesta tullut hirviö. Hahmo on loistavasti rakennettu ja kaikkien elokuvan tapahtumien vaikutukset näkyvät Courtneyn näyttelemisessä.
     Elle Fanning on paljon parempi näyttelijä kuin siskonsa Dakota (mm. War of the Worlds - 2005, The Twilight Saga - 2008-2012). Elle Fanningin hahmolla Alice Dainardilla on omia ongelmia kotonaan: hänen äitinsä on lähtenyt ja hänen isänsä on juoppo. Fanning vetää nappisuorituksen elokuvassa. Sekä Joella, että Alicella on vaikeuksia oman isänsä kanssa ja kummallakaan ei ole enää äitiä, joten hahmoilla synkkaa helposti. Courtneyn ja Fanningin kemia toimii.
     Muut nuoret näyttelijät vetävät myös hienosti ja jokainen on omalla tavallaan muistettava. Parhaiten muista erottuu Riley Griffiths, joka esittää Joen parasta ystävää, Charles Kaznykia. Griffithsillä on hyvää energiaa ja hän vetää pomottelijahahmonsa erinomaisesti. Joen ja Charlesin ystävyys on uskottavaa katsottavaa. Hahmo hokee todella paljon sanaa "makeeta".
     Kyle Chandler esittää Joen isää, apulaisseriffi Jackson Lambia. Chandler on oikein hyvä roolissaan.
     Alicen isää, Louis Dainardia näyttelee Ron Eldard, joka näyttää hieman Jeff Danielsilta elokuvassa Dumb & Dumber (1994), mutta juoppoversiolta. Eldard vetää täydellisesti hukassa olevan isän roolin, joka ei kykene huolehtimaan tyttärestään, mikä saa hänet murtumaan vielä pahemmin.
     Ihmispahista, eversti Neleciä esittää Noah Emmerich. Hänen hahmonsa on aika yksiulotteinen, mikä on harmi, mutta silti toimiva sellaisenaan.

J.J. Abrams on tiennyt tasan tarkkaan, mitä haluaa, tehdessään Super 8:a. Abramsin kädenjälki on selkeää. Hänen rakastamiaan linssiheijastuksia on paljon ja perinteisesti hänen isoisänsä Kelvinin nimi esiintyy elokuvassa. Kelvin on elokuvassa kaupungin huoltoaseman nimi. Elokuvan aihe ystävyksistä tekemässä lyhäreitä on selkeästi lähellä Abramsin sydäntä. Juurikin Super 8 -kameralla Abrams kuvasi nuorena. Elokuvasta näkyy myös kunnioitus elokuvan tuottajaa, Steven Spielbergiä (mm. Indiana Jones -elokuvat, 1981-) kohtaan. Super 8 on yhdistelmä Spielbergin elokuvia E.T. The Extra-Terrestrial (1982), Jaws (1975) ja Close Encounters of the Third Kind (1977). Avaruusolion ja pojan tarina ei ole kuitenkaan samanlainen kuin E.T.:ssä, sillä oliota esitellään enemmänkin samoin tavoin kuin haita Jawsissa. Avaruusolio näkyy pitkin elokuvaa pääosin vain heijastuksina tai taustalla pimennossa, jotta jännitys pysyy loppuun asti.

Avaruushirviö on toteutettu hienosti. Otuksen design on tyylikäs ja erilainen kuin muissa scifielokuvissa. Otuksessa on onneksi myös muita puolia kuin vain pelottava hirviö. Kohtauksissa, joissa hirviö esiintyy, on yleensä yllättäviä kohtia ja ääniä, jotka voivat saada katsojan pomppaamaan tuolistaan. Otuksen neljä kättä ovat hauska keksintö. Muut tehosteet ovat myös todella upeita. Etenkin junaonnettomuus on toteutettu täydellisesti, kuten myös lopun massiiviset kohtaukset kaupungissa.

Elokuva tapahtuu keksityssä pikkukaupungissa, Lillianissa, vuonna 1979. Siinä tulee hyvin selväksi, että kyseessä on paikka, jossa kaikki tuntevat toisensa ja uudet asiat ja ihmiset ovat epäilyttäviä. Ajankuva on saatu luotua hienosti. Lavastettu kaupunki on erittäin tarkasti mietitty, että se vastaa 70- ja 80-luvun vaihdetta. Elokuvan tulevista tapahtumista on paljon vinkkejä läpi elokuvan, mitkä tajuaa kun elokuvan on nähnyt monta kertaa.

Super 8 on kuvattu loistavasti. Abramsin elokuviin kuuluvia tiettyjä kameraliikkeitä on nähtävissä myös tässä. Elokuva on leikattu täydellisesti ja kohtauksesta toiseen kulkeminen on todella toimivaa. Michael Giacchinon musiikki elokuvassa on erittäin hyvää, varsinkin pääteema, joka esiintyy useaan otteeseen elokuvassa. Yhdessä kohtaa elokuvaa, kun apulaisseriffi Lamb varastaa sotilaalta kiväärin ja kolkkaa tämän tajuttomaksi, musiikin alku muistuttaa hieman Mission: Impossiblen teeman alkua, mikä voi olla viittaus siihen, että Abrams ohjasi sarjan kolmannen elokuvan (Mission: Impossible III - 2006). Se voi myös tietenkin olla sattumaa. Elokuvan jälkeen päässä soi The Knack -yhtyeen kappale "My Sharona".

Blu-rayn kuvanlaatu on upeaa, vaikka hämärissä kohdissa kuva on hieman rakeista, muttei häiritsevän paljon. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettujen kohtauksien lisäksi Featurettet "The Dream Behind Super 8", "The Search for New Faces", "Meet Joel Courtney", "Rediscovering Steel Town", "The Visitor Lives", "Scoring Super 8", "Do You Believe in Magic?", "The 8mm Revolution" ja interaktiivinen "Deconstructing the Train Crash", joissa pääsee näkemään elokuvan tekoa. Lisämateriaali sisältää suomenkielisen tekstityksen.

Yhteenveto: Super 8:n tarina on erinomainen sekoitus ystävyyden ja perheen merkitystä, ja avaruusolion aiheuttamasta pakokauhua. Loistava J.J. Abrams on luonut hyvän maailman, johon eloa tuovat eritoten lahjakkaat lapsinäyttelijät. Lapsille elokuva on hieman liian jännittävä, mutta nuoret scififanit ja yleisesti scifielokuvista diggaavat pitävät elokuvasta takuulla. Tämä on todiste siitä, että Abramsin kannattaisi tehdä myös omia elokuviaan suurien tunnettujen elokuvasarjojen lisäksi. Super 8 toimii ja jännittää yhä monen katsomiskerran ja olen näyttänyt elokuvan monille tutuilleni. Elokuva ei ollut varsinainen jymymenestys vuonna 2011, mutta on silti yleisesti pidetty elokuva. Muistakaa jäädä katsomaan lopputekstit, sillä niiden aikana näytetään kokonaisuudessaan ystävyksien kuvaama lyhytelokuva "The Case".

Kirjoittanut: Joonatan, 23.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.thepeoplesmovies.com
Super 8, 2011, Paramount Pictures, Amblin Entertainment, Bad Robot

Arvostelu: District 9 (2009)

DISTRICT 9

Ohjaus: Neill Blomkamp
Pääosissa: Sharlto Copley, Jason Cope, David James, Eugene Khumbanyiwa ja Louis Minnaar
Genre: scifi, toiminta
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 16

District 9 on ohjaaja Neill Blomkampin esikoiselokuva. Se perustuu Blomkampin lyhytleffaan "Alive in Joburg" vuodelta 2006. Blomkamp ja Taru sormusten herrasta -trilogian (The Lord of the Rings - 2001-2003) ohjaaja Peter Jackson olivat pitkään suunnitelleet tekevänsä elokuvan "Halo"-pelisarjan pohjalta (2001-), mutta projekti ei edennyt. Kaksikko halusi kuitenkin tehdä yhteisen scifielokuvan, jolloin Blomkamp ehdotti, että he tekisivätkin pitkän filmatisoinnin lyhytelokuvastaan. He alkoivat suunnittelemaan leffaa ja lopulta District 9 näki päivänvalon elokuussa 2009. Filmi oli yllätysmenestys, mitä scififanit ja kriitikot rakastivat. Elokuva voitti useita palkintoja ja oli jopa ehdolla parhaan elokuvan Oscar-palkinnosta! Kuten monelle muulle, myös itselleni District 9 tuli täysin puskista. En muista nähneeni ollenkaan mainontaa leffasta ja kuulin siitä vasta, kun serkkuni ehdotti, että katsoisimme sen. Olin aluksi hieman epäileväinen, mutta lopulta elokuva teki minuun suuren vaikutuksen ja olen katsonut sen useasti uudestaan. Ja koska olen vuosien varrella huomannut, että monet eivät ole kuulleetkaan koko elokuvasta, päätin kirjoittaa siitä arvostelun, jotta saisin mahdollisimman monta katsomaan tämän huikean scifin mestariteoksen.

20 vuotta sitten avaruusalus laskeutui Johannesburgin ylle. Aluksessa olleet oliot, joita alettiin kutsua rapumiehiksi, vietiin slummialueelle, nimeltä "alue 9". MNU-yhtiö aloittaa operaation, jossa rapumiehet siirretään kauas ihmisten lähettyviltä. Operaation aikana johtaja Wikus van de Merwelle käy kuitenkin onnettomuus, minkä takia hän alkaa hitaasti muuttaa muotoaan ja MNU alkaa jahtaamaan häntä läpi alue 9:n.

Sharlto Copley on loistava valinta elokuvan pääosaan Wikus van de Merweksi. Hän tuo hahmossaan hyvin esille paniikin, kun häntä jahtaa yhtäkkiä sama yhtiö, jolle hän aiemmin työskenteli. Hänen pelkonsa muodonmuutostaan kohtaan on myös erinomaisesti näytelty. Hahmossa on toimivana lisäyksenä se, että hän yrittää ajaa omaa etuaan, eikä ole perinteinen "puhdas hyvis". Aluksi Wikus ei vaikuta kaikista fiksuimmalta eikä todellakaan kovimmalta tapaukselta, mutta tarinan kulkiessa eteenpäin hänen täytyy muuttaa itseään henkisesti selvitäkseen tilanteesta. Copleyn vahva aksentti toimii Wikusilla hyvin.
     Rapumiehistä isoimmassa roolissa on hauskasti nimetty Christopher Johnson. Oikeasta, kenen avaruusolion nimi on "Christopher Johnson"? Vaikka rapumiehellä onkin isompi suunnitelma taustalla, hän on myös huolehtiva isähahmo ja hänestä alkaa välittää katsojana nopeasti. Hahmosta tehdään hienosti inhimmillisempi kuin monista ihmishahmoista, jolloin hän on samaistuttavampi. Tavallaan olio on jopa pidettävämpi ja samaistuttavampi kuin Wikus. Christopher Johnsonia esittää Jason Cope, joka esittää myös yhtä haastateltavista elokuvassa.
     David Jamesin esittämä Koobus on hyvä pahishahmo, joka tuntuu vihaavan kaikkea ja kaikkia. Koobus nauttii rapumiesten tappamisesta ja James on uskottava roolissaan.
     Ongelmia Wikusille tuottaa myös nigerialaisten jengi, johtajanaan Eugene Khumbanyiwan esittämä Obesandjo. Obesandjo on mielenkiintoinen ja häijy hahmo. Hän on kylmän rauhallinen, mutta silti erittäin uhkaava ja Kumbanyiwan sopii osaan täydellisesti.

District 9 ei todellakaan ole mikään perinteinen alienelokuva. Sen kertoo jo se, että avaruusalus laskeutuukin Afrikkaan eikä Yhdysvaltoihin. On myös hienoa, että tällä kertaa olennot eivät halua vallata maailmaa, vaan he eivät vain kykene lähtemään pois. Muutenkin kyseessä on todella poikkeava teos ja juuri sen takia se on niin erityinen ja vaikuttava. Elokuvan alkupuoli tuntuu dokumentilta, mikä on hyvin kiehtova lähtökohta. Alussa on muka 20 vuotta vanhoja uutiskuvia avaruusaluksen laskeutumisesta, joista päästään operaation alkuun. Uutiskuvat ja dokumentaarisuus saa elokuvan tuntumaan jopa hämmästyttävän realistiselta ja useaan otteeseen ajattelin, että jos avaruusalus laskeutuisi Maahan ja huipputeknologialla varustetut olennot asutettaisiin slummiin, tapahtumat voisivat mennä juuri niin kuin tässä leffassa. Todellisuuden tuntua tuo mukaan erilaiset haastattelut ihmisiltä, jotka kertovat mielipiteitään olennoista ja operaatiosta. Hieman ennen puolta väliä elokuva kuitenkin muuttuu dokumentista sulavasti tavallisemmaksi filmiksi ja kertoo tarinaansa perinteisemmin. Lopussa dokumentaarisuutta lisätään kuitenkin taas, jotta hurja lopputaistelukin saataisiin tuntumaan todelliselta. Loppu on hienosti erilainen ja jopa yllättävän koskettava.

Vaikka District 9 on scifielokuva, siinä on selkeästi tuotu esille tosielämän slummien huonoja oloja ja viittauksia siihen, että ulkopuoliset ja maahanmuuttajat koetaan pelottavana ja pahana asiana. Teemat elokuvassa ovat hyvin erilaisia kuin muissa scifileffoissa, mikä tekeekin District 9:stä merkkiteoksen omassa lajityypissään. Jo E.T. the Extra-Terrestrial (1982) käsittelee erilaisuuden hyväksymistä avaruusolioiden muodossa, mutta District 9 vie koko jutun uudelle tasolle. Kyseessä on myös erittäin raaka elokuva, eikä filmi todellakaan säästele katsojaansa karuudessa. Esimerkiksi nigerialaiset uskovat, että rapumiesten voimat saa syömällä niiden lihaa, mikä johtaa siihen, että rapumiehiä pilkotaan ruuaksi. Irtoraajojen lisäksi elokuvassa lentää veri ja ihmisiä räjähtelee. Muutakin ällöttävää tapahtuu elokuvassa. En siis suosittele syömään leffan aikana, sillä siinä näytetään paljon asioita, mitkä voivat viedä ruokahalun. Tässä K16-ikäraja on hyvä päätös, vaikkakin on pakko sanoa, etten ollut vielä 16, kun näin elokuvan ensimmäisen kerran...

Ohjaaja Neill Blomkamp on selkeästi tiennyt mitä tekee ja kyseessä on aivan uskomaton esikoistyö. Elokuvan maailma on äärimmäisen kurja, mutta silti vangitseva. Harvoin näkee scifielokuvaa, mikä vaikuttaa näin vahvasti todelta. District 9 herättää monenlaisia tunteita katsojassa, mikä on varmasti yksi syy, miksi elokuva on niin kehuttu. Tarinaa ja käsikirjoitusta on selvästi hiottu kauan ja lopputulos todella on upea. Elokuva on myös kuvattu erittäin hyvin. Välillä kamera heiluu, mutta dokumenttia muistuttavassa leffassa se ei edes häiritse. Alun uutiskuvat ovat laadultaan selkeästi heikompia, mutta muuten kokonaisuus on visuaalisesti hieno. Rapumiesten toteutus on huikea. Pienen budjetin elokuvaksi tehosteet ovat erinomaisesti tehtyjä ja ne näyttävät yhä upeilta. Lavasteet ja maskeeraus ovat täydellisiä. Etenkin Wikuksen muodonmuutos on jopa kuvottavasti toteutettu. Leikkaus on sujuvaa ja äänimaailma on hienosti suunniteltu aina rapumiesten naksuttavasta puheesta taisteluääniin. Musiikki elokuvassa on myös loistavaa ja se tuo hienosti mukaan afrikkalaista tunnetta.

Blu-rayn kuvanlaatu on todella hyvä. Elokuvassa ei tule erikseen valikkoa, kun levyn laittaa sisään, vaan asetukset joutuu määrittämään elokuvan aikana. Elokuvan loputtua tulee valikko lisämateriaalille, jota on yhteensä lähes 2 tuntia. Extroina on poistettujen kohtausten (joita on paljon) lisäksi pätkät: "Alien Agendan" kolme osaa "Chapter 1: Envisioning District 9", "Chapter 2: Shooting District 9" ja "Chapter 3: Refining District 9", ja "Metamorphisis: The Transformation of Wikus", "Innovation: The Acting and Improvisation of District 9", "Conception & Design: Creating the World of District 9" ja "Alien Generation: The Visual Effects of District 9".

Yhteenveto: District 9 on yksi parhaista scifielokuvista, mitä on ikinä tehty. Kun ehti luulla, ettei genreen enää mitään uutta keksittäisi, paikalle ilmestyi Blomkamp ensimmäisen pitkän elokuvansa kanssa ja sai katsojien suut loksahtamaan auki. Toivoisin, että voisin kokea ensimmäisen näkemiskerran uudestaan, sillä muistan, kuinka häkeltynyt olin. Elokuvan maailma on mestarillisesti luotu, sen tarina on kiehtova, efektit upeita ja kerrontatapa nerokkaan vangitseva. Scifielokuvien faneille District 9 on pakollista katsottavaa, minkä lisäksi suosittelen sitä kaikille, joiden kiinnostus heräsi tästä arvostelusta. Joillekin se saattaa aiheuttaa pahan olon karun kuvastonsa takia, mutta siinä on silti jotain todella kaunista, etenkin filmin lopussa. Monet ovat vuosien aikana toivoneet elokuvalle jatkoa, mutta itse en sitä halua, sillä pelkään, että siten upea tarina pilattaisiin. Harmi, etteivät Blomkampin muut scifielokuvat olleet enää yhtä ihmeellisiä. Puhutaan niistä lisää sitten myöhemmin...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.3.2016 - Muokattu 30.8.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.aliexpress.com
District 9, 2009, TriStar Pictures, Block / Hanson, WingNut Films, Canadian Film or Video Production Tax Credit, Covert Media, Department of Trade and Industry of Africa, Key Creatives, Majority Entertainment, New Zealand Post Digital and Visual Effects Grant, Province of British Columbia Production Services Tax Credit, QED International

Arvostelu: Edge of Tomorrow (2014)

EDGE OF TOMORROW (2014)

Ohjaus: Doug Liman
Pääosissa: Tom Cruise, Emily Blunt, Bill Paxton, Brendan Gleeson ja Noah Taylor
Genre: scifi, toiminta
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia
Ikäraja: 12

Vaikka kyseessä onkin Tom Cruisen tähdittämä scifielokuva, niin en mennyt katsomaan Edge of Tomorrowia elokuvateattereihin, kun se ilmestyi keväällä 2014. Kesällä minulle tuli kaksi tilaisuutta mennä katsomaan se, mutta kumpanakin kertana päädyin katsomaan muuta - ensimmäisellä kerralla elokuvan Maleficent (2014) ja toisella kerralla elokuvan Snowpiercer (2013). Maleficentin kohdalla ärsytti oikeasti, että valintana olikin se elokuva, eikä Edge of Tomorrow. Syksyllä 2014, kun Edge of Tomorrow oli ilmestynyt myyntiin, niin kävin vuokraamassa sen Makuunista. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä en osannut odottaa niinkin toimivaa pätkää. Samana jouluna sain elokuvan kokoelmaani Blu-raylla.

Majuri William Cage pakotetaan sotatantereelle Ranskan rannikolle taistelemaan avaruusolioita vastaan. Tapettuaan alfamatkijaolion, Cage huomaa, että hänelle on tullut kyky aloittaa sama päivä uudestaan aina kuoltuaan. Hän lyöttäytyy yhteen kersantti Rita "Full Metal Bitch" Vertaskin kanssa, löytääkseen ratkaisun sodan lopettamiseksi.

Tom Cruise ei ole maailman parhaimpia näyttelijöitä, mutta hänessä on aina ollut karismaa toimintastarana. Edge of Tomorrowissa Cruise esittää majuri Cagea, joka ei halua joutua sotimaan ja vetää osan hyvin. Pelkuri hahmo, joka päättää kuitenkin yrittää kaikkensa pelastaakseen muut, on aina mielenkiintoinen tyyppi ja Cruise sopii osaan.
     Emily Blunt todistaa olevansa kova mimmi Rita Vertaskina, mätkiessään avaruusolioita palasiksi miekallaan. Hän pystyy vakuuttavasti esittämään hahmoa, jota muut sotilaat ihailevat ja kunnioittavat.
     Elokuvassa on valitettavasti mukana Bill Paxton, joka esittää vääpeli Farellia. Paxton on aina ollut erittäin ärsyttävä ja häntä on hieman vaikea katsoa tässäkin elokuvassa. Onneksi Paxtonin rooli ei ole suuri.
     Brendan Gleeson on mukana pienessä roolissa kenraali Brighamina. Elokuvassa esiintyy myös paljon stereotypisiä sotilashahmoja, jotka eivät ole kovin muistettavia. Pääosin Edge of Tomorrow pyörii vain Cagen ja Vertaskin ympärillä.

Avaruusoliot hyökkäävät nykyään Maapallolle elokuvissa ja televisiosarjoissa lähestulkoon joka vuosi. Miten samaan genreen voi tuoda jotain uutta? Ottamalla Bill Murrayn tähdittämä elokuva Groundhog Day (1993) ja lisäämällä se mukaan. William Cage joutuu käymään samaa päivää läpi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Itse päiviä katsoja ei näe kuin noin 25, mutta puheista päätellen Cage on elänyt saman päivän ehkä jopa yli 100 kertaa tai enemmän. Groundhog Day + avaruusoliot + Tom Cruise on mielenkiintoinen ja toimiva yhdistelmä. Etenkin ensimmäisellä katsomiskerralla oli jännittävää ja paikoitellen myös hauskaa seurata saman päivän toistumista yhä uudestaan. Kliseitäkin on totta kai mukana, kuten että alussa kaaosta ja tapahtumia esitellään uutiskuvien muodossa.

Ja koska avaruusolioelokuvia tulee todella paljon, niin on myös mielenkiintoista nähdä, millaisia uudenlaisia olentoja Hollywoodissa kehitellään. Edge of Tomorrowin avaruusoliot, joista käytetään nimeä "matkijat", ovat hieman sekavan näköisiä lonkeromörköjä. Tavallisten matkijoiden joukossa on alfaolentoja, joiden tappamisella saa mystisesti käyttöönsä voiman muuttaa aikaa, johon kykenee matkijoiden johtoaivo, eli omega. Matkijat ovat erittäin nopeita ja niitä näkyy elokuvassa useita, joten toimintaa on mukana paljon. Taistelu Ranskan rannalla on upeasti toteutettu ja katsojalle on hienoa, että taistelua näytetään läpi elokuvan, eikä se silti käy tylsäksi.

Kuten arvata saattaa, niin tehosteet elokuvassa ovat erittäin tyylikkäitä. Lentävät sota-alukset ja taistelukohdat näyttävät hienoilta. Edge of Tomorrow on kuvattu ja leikattu taidokkaasti. Myös puvustus - varsinkin sotilaiden huipputeknologiset puvut - ja lavastus ovat hyvin toteutettuja. Juoni kulkee hyvällä temmolla eteenpäin, eikä elokuva tunnu läheskään kaksituntiselta. Elokuvan ohjaaja Doug Liman on tunnettu elokuvista The Bourne Identity (2002), Mr. & Mrs. Smith (2005) ja Jumper (2008), ja Edge of Tomorrow on hänen ensimmäinen ison luokan scifielokuva. Liman on hoitanut homman tyylillä ja elokuva pysyy hyvin kasassa.

Blu-rayn kuvanlaatu on erinomainen. Taistelukohtaukset näyttävät upealta teräväpiirtona. Lisämateriaalina elokuvassa on poistettuja kohtauksia ja elokuvan tekoa käsittelevät pätkät "Operation Downfall" (joka sisältää rannan taistelusta kertovat osiot "Operation Downfall: Adrenaline Cut" ja "Storming the Beach"), "Weapons of the Future", "Creatures Not of This World" ja yli 40-minuuttinen "On the Edge with Doug Liman".

SPOILER! -mietteitä elokuvasta:
- Loppua kohti ei ole enää niin uskottavaa, että Vertaski on tuntenut Cagen vain pari päivää ja että he tutustuisivat joka kertaa uudestaan.
- Jännä juttu, että aurinko nousee tunnelmallisesti juuri, kun lopputaistelu on päättynyt...
- Elokuvan ihan loppu on aika outo, enkä ole vieläkään löytänyt järkevää selitystä, miten elokuvan loppu on mahdollinen. Elokuvan nähneet ymmärtävät, mitä tarkoitan.

Yhteenveto: Edge of Tomorrow on oiva valinta illan toimintaelokuvaksi. Se ei ole päätähuimaava seikkailu, mutta onnistunut scifipätkä. Tom Cruise ja Emily Blunt puhaltavat hyvin yhteen hiileen tappaessaan matkijoita. Elokuva on todella viihdyttävä ja sen jaksaa helposti katsoa uudelleen. Jotkut kohtaukset voivat olla liian jännittäviä lapsille, mutta siinä ei kuitenkaan ole paljoa haitallista materiaalia. Lopputaistelusta tulee hieman mieleen Pacific Rim (2013), joka on hieman häiritsevää. Lopputaistelu tapahtuu pimeässä, eli jos ruudulta haluaa nähdä kunnolla, niin elokuva kannattaa katsoa hämärässä. Pakko sanoa, että hieman ärsyttää, etten nähnyt Edge of Tomorrowia elokuvateattereissa 3D:nä.

Kirjoittanut: Joonatan, 21.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.heyuguys.com
Edge of Tomorrow, 2014, Warner Bros. Entertainment Inc, Village Roadshow Films

Arvostelu: Hail, Caesar! (2016)

HAIL, CAESAR! (2016)

Ohjaus: Joel Coen ja Ethan Coen
Pääosissa: Josh Brolin, George Clooney, Alden Ehrenreich, Ralph Fiennes, Scarlett Johansson, Tilda Swinton, Channing Tatum, Jonah Hill ja Michael Gambon
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 7

Coenin veljesten tuotanto ei ole minulle kovin tuttu. Vuosia sitten näin komedian O Brother, Where Art Thou? (2000) ja tänä vuonna katsoin kulttielokuvan The Big Lebowski (1998) ja Oscar-voittajan No Country for Old Men (2007). "Hail, Caesar! on vuoden suurin elokuva." sanotaan elokuvassa Hail, Caesar!. Mutta onko Hail, Caesar! sitten myös vuoden 2016 suurin elokuva?

Hollywoodissa sattuu ja tapahtuu. Länkkärinäyttelijä laitetaan ensimmäistä kertaa draamarooliin, mikä ei sovi kyseisen elokuvan ohjaajalle yhtään. Näyttelijätär on saamassa aviottoman lapsen ja hänelle pitäisi löytää mies. Ärsyttävät toimittajasiskokset utelevat salaisuuksien perässä. Kaikkien näiden ongelmien lisäksi Eddie Mannixin on löydettävä kidnapattu näyttelijä, josta vaaditaan lunnaita.

Möreällä äänellä murahteleva Josh Brolin vetää perinteiseen tapaansa Eddie Mannixina. Brolinin hahmo ei ole kovin erikoinen, joten hän ei pääse esille muistettavana.
     George Clooney ei ole koskaan vakuuttanut minua. Ensikosketukseni näyttelijään oli elokuvassa Batman & Robin (1997), jossa hänen suorituksensa oli kauhea. Mielipide näyttelijästä ei ole paljoa muuttunut, eikä Clooney pystynyt minua vakuuttamaan tässäkään elokuvassa. Clooney esittää elokuvassa kidnapattua näyttelijää, Baird Whitlockia.
     Minulle tuntematon naama Alden Ehrenreich vetää hyvän suorituksen Hobie Doylena, länkkäreistä draamaan päätyneenä näyttelijänä. Ehrenreichiä olisi kiva nähdä tulevaisuudessa, sillä hänen kohtauksensa olivat erittäin toimivia ja hän esitti hahmoaan hauskasti.
     Legendaarinen Ralph Fiennes esittää ohjaaja Laurence Laurentzia ja on tuttuun tyyliinsä aivan mahtava. Harmi, että Fiennesin rooli jää pieneksi.
     Scarlett Johanssonin näyttelijätärhahmo DeeAnna Moran on hyvin perinteinen diivahahmo ja Johansson sopii osaan. Moranin hahmolla on myös hauska tapa puhua ja häntä olisi voinut kuunnella enemmänkin. Juonen kannalta taas tuntuu, että Johanssonin hahmon mukanaololla ei ole paljoa merkitystä ja hänet olisi voinut jättää pois, mutta onpahan elokuva hieman pidempi.
     Tilda Swinton esittää toimittajasiskoksia Thora ja Thessaly Thackeria, jotka ovat aluksi hauskoja, mutta itse henkilökohtaisesti kyllästyin ja ärsyynnyin hahmoihin nopeasti.
     Channing Tatum vetää elokuvassa hauskan tanssi/lauluosion, mutta muuten hänen osansa jää pieneksi, kuten myös usein samoissa elokuvissa hänen kanssaan esiintyneen Jonah Hillin, joka ei tee elokuvassa lähes mitään.
     Elokuvassa on myös monia muita tuttuja naamoja ja kertojaäänenä toimii Michael Gambon.

Hail, Caesar! on hyvin tyylitelty elokuva. Ajankuvaa on ylikorostettu, mikä tuo mukaan tunnelmaa. Coenin veljesten tyyli on vahvasti mukana elokuvan kerronnassa, sillä katsojana huomaa, että jokin leffassa häiritsee. Joitakin asioita tapahtuu, koska niin nyt vaan sattuu tapahtumaan - esimerkiksi yhdessä ravintolakohtauksessa kaksi hahmoa ryhtyy laulamaan, ilman järkevää selitystä, mikä ei toiminut yhtään. The Big Lebowskin tapaan hahmot eivät koe oikeastaan minkäänlaista muutosta elokuvan aikana. Tavallaan sen ymmärtää, sillä Hail, Caesar! ei käsittele kovin pitkää ajanjaksoa. Kertojaääni on hyvä lisä, mutta välillä ei oikein tiedä, onko kyseessä kertojaääni elokuvalle Hail, Caesar! vai elokuvassa tehdylle elokuvalle nimeltä Hail, Caesar!.

Elokuvan parasta antia on dialogi. Repliikit ovat selkeästi tarkkaan mietittyjä, sillä ne toimivat täydellisesti. Aivan parhaita kohtia ovat, kun Fiennesin Laurentz-hahmo yrittää ohjata Hobie Doylea ja kun eri uskontojen edustajat puhuvat pöydän ääressä Jeesuksen merkityksestä, samalla kun Mannix yrittää saada selville, onko Jeesuksen hahmo kuvattu oikein käsikirjoituksessa. Samankaltaista dialogia ja sellaisia kohtauksia tulee harvoin vastaan, joten ainakin niiden takia elokuva kannattaa nähdä. Mukana on myös paljon muitakin hyviä dialogipätkiä ja siinä tehdään hyvin pilaa elokuvien tekemisestä.

Elokuva on kuvattu taidokkaasti. Siinä on muutamia outoja leikkauksia, mutta muuten päällekäin kulkevat tapahtumat on saatu onnistuneesti kasaan, vaikka ne eivät välttämättä kunnolla edes liity toisiinsa.

Yksi iso ongelmani sekä Hail Caesar!:in, että No Country For Old Menin kanssa on, että kumpikin loppuu kuin seinään. Kumpikin herätti lopuksi ensimmäisenä tunteen "Tässäkö tämä nyt sitten oli?", mikä ei ole tietenkään kovin hyvä merkki elokuvalle.

Yhteenveto: Hail, Caesar! on hauska ja hyvin kirjoitettu, mutta jotenkin hieman tarpeeton elokuva. En osaa sanoa, onko sillä uudelleenkatsottavuus-arvoa, enkä tiedä, aionko katsoa sitä edes parin seuraavan vuoden aikana uudestaan. Palkintogaaloissa se luultavasti huomioidaan, mutta omalla kohdalla elokuva ei täysin toiminut. Siinä on paljon hyvää heikossa paketissa. Kannattaako se käydä katsomassa? En sanoisi, että se olisi teatterikäymisen arvoinen teos, mutta kyllä se kannattaa jossain kohtaa vilkaista. Jos Coenin veljesten muut elokuvat toimivat, niin sitten mene ihmeessä katsomaan myös Hail, Caesar!. Voisin lähiaikoina tutustua tarkemmin Coenin veljesten muuhun tuotantoon, kuten elokuviin Fargo (1996), Burn After Reading (2008) ja True Grit (2010).

Kirjoittanut: Joonatan, 16.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.traileraddict.com
Hail, Caesar! 2016, Working Title Films

Arvostelu: Grimsby (2016)

GRIMSBY (2016)

Ohjaus: Louis Leterrier
Pääosissa: Sacha Baron Cohen, Mark Strong, Isla Fisher, Rebel Wilson, Penélope Cruz ja Ian McShane
Genre: komedia, toiminta
Kesto: 1 tunti 23 minuuttia
Ikäraja: 16

Tämä on ensimmäinen elokuva, jonka käyn katsomassa yksin elokuvateatterissa. Tämä on myös ensimmäinen kunnon elokuva, jonka käyn katsomassa Tampereen elokuvateatteri Plevnassa. Kaikkea uutta ja jännää sitä tuleekin koettua. Sen lisäksi Grimsby on ensimmäinen elokuva, josta teen arvostelun vain teatterissa näkemisen perusteella. Saa nähdä, mitä siitä syntyy.

Ali G. Borat. Brüno. Amiraalikenraaliprinssi Aladeen. Sacha Baron Cohenin elokuvat tuntuvat olevan vain niin hyviä kuin hänen hahmonsa. Hahmonhan varassa jokainen elokuvista kantautuu. Uusimpana hahmona hänellä on Nobby elokuvassa Grimsby (alkuperäiseltään nimeltä USA:ssa The Brothers Grimsby). Ali G:stä en tiedä lähes mitään, mutta Boratin, Brünon ja Diktaattorin juonet tuntuvat lähes samalta, sillä jokaisessa seurataan erikoista ulkomaalaista, joka matkustaa USA:han toteuttaakseen jonkinlaisen unelman. Grimsby ei onneksi noudata samaa juonikaavaa.

Hömelö Nobby on etsinyt veljeään Sebastiania 28 vuotta. Kun hän vihdoin löytää Sebastianin, hänelle selviää, että Sebastian on oikeasti MI6:n agentti. Nobby joutuu mukaan puhdistamaan veljensä maineen ongelman sattuessa, josta Nobby itse on vastuussa.

Sacha Baron Cohenin esittämä Nobby on kaiken aikaa pilaamassa asioita hölmöydensä takia. Hän on monen lapsen isä, eikä edes muista jokaisen nimeä, vaikka lapsien nimet ovat luokkaa "Skeletor", "Gangnam Style" ja jopa "Django Unchained". Nobbyllä on kuitenkin sydän (jokseenkin) paikallaan, kun kyseessä on hänen tyttöystävänsä tai veljensä. Kuten äsken sanoin aiemmista elokuvista, niin myös tämä kulkee Baron Cohenin hahmon varassa.
     Mark Strongin Sebastian-hahmo ei ole kovin hauska, mutta ihan mielenkiintoinen. Strong puhuu omaan murahtelevaan tapaansa ja vetää roolinsa hyvin. Läpi elokuvan näytetään muistoja hänen ja Nobbyn menneisyydestä, joka tuo tunnetta yllättävän onnistuneesti hahmoihin.
     Penélope Cruz on elokuvan pahis Rhonda George, joka on aika väkisin väännetty hahmo ja Cruz on mukana enemmänkin ulkonäkönsä takia. Hänen hahmollaan on perinteinen "tosi ilkikurinen juoni", jolla saisi koko maailman vapisemaan. Rhondan suunnitelma tuntuu hätäisesti keksityltä, mikä on varmaan ollut ideana, sillä elokuvassa pilaillaan agenttielokuvien kustannuksella.
     Järkyttävän huono Rebel Wilson esittää Nobbyn tyttöystävää, Dawnia. Onneksi hahmo ei esiinny kovin paljoa elokuvassa.
     Sacha Baron Cohen on ottanut mukaan vaimonsa Isla Fisherin, joka esittää Jodie Figgisiä, Sebastianin ainoaa tukea MI6:ssa, kun häntä ollaan jahtaamassa. Fisherin hahmo on todella kliseinen ja hän vetää roolin niin hyvin kuin kyseisen, yksinkertaisen roolin voi.
     Mukana on myös Ian McShane, jonka hahmo on hieman mitäänsanomaton. Rooliin olisi voinut pestata melkein kenet tahansa, mutta roolituksessa kai haettiin isoa nimeä tuomaan näkyvyyttä.
     Harry Potter -tähti Daniel Radcliffestä ja presidentiksi pyrkivästä Donald Trumpista tehdään myös enemmän tai vähemmän pilkkaa. Harmi vain, että kumpikaan ei oikeasti esiinny elokuvassa, mutta heistä heitetyt läpät ovat hulvattomia.

Vitsit ovat hyvin samanlaisia kuin muissa Baron Cohenin elokuvissa. Grimsby on todella härö elokuva. Esimerkiksi miltä kuulostaa Nobby imemässä myrkkyä pois Sebastianin kivespussista? Tai että Nobby ja Sebastian menevät pahiksia piiloon naaraselefantin sisään ja yhtäkkiä tulee uros paikalle, joka johtaa siihen, että Nobby ja Sebastian ovat kirjaimellisesti mukana norsujen aktissa? Ja kun kyseiset kohtaukset kestävät kauan ja saavat vielä pahempaa jatkoa, niin katsojien nauru muuttuu siihen, että jokainen sanoo kovaan ääneen: "Hyi!" Onneksi elokuvassa on myös miedompia vitsejä. Pissa/kakkahuumoria on tietenkin mukana - jälleen yhdessä kohtauksessa siihen pisteeseen asti, että katsoja vajoaa nolostuneena penkkiinsä. Myös vakavista aiheista tehdään julmasti pilaa, jonka monet voivat kokea loukkaavana.

Elokuvan laajat kuvat ovat tyylikkäitä. Välillä Grimsbyssä on käytetty käsivarakuvaa, joka häiritsee etenkin kohdissa, joissa kamera voisi olla täysin paikoillaan jalustalla. Toimintakohtaukset on leikattu paikoitellen hieman epäselviksi. Alussa on first person shooter -kaltainen kohtaus, jossa Sebastian ajaa takaa pahiksia ja ampuu heitä. Kohtaus on toimiva, vaikka sekin paikoitellen sekava, jonka tosin voi selittää sillä, että kyseessä on hahmon näkökulmakuva. Erikoistehosteet eivät ole parhaimmasta päästä, mutta niiden kömpelyys itsessään on jo koomista.

Grimsby on todella lyhyt elokuva. Alle puolentoistatunnin kestollaan elokuvassa esitellään nopeasti hahmot ja näytetään lähtökohdat, jotta päästään näkemään itse tarinaa. Toiminta- ja komediakohtauksia tulee peräkkäin ja ennen kuin huomaakaan, niin on jo katsomassa lopputekstejä. Elokuva alkaa melkein samalla tavalla, miten kotini televisio aukeaa: Sonyn logolla. Logon ilmestyminen ja mukana oleva ääni ovat erilaisia. Muita logoja tulee monia ja sitten jo näytetäänkin Baron Cohenia toilailemassa tuttuun tyyliinsä.

Yhteenveto: Grimsbyssä ei ole samaa hohtoa kuin Boratissa, mutta se on silti todella hauska komedia. Elokuvassa tapahtuu kaiken aikaa jotain, joten aika ei käynyt kertaakaan - edes pieneksi hetkeksi - tylsäksi elokuvaa katsoessa, mikä on tietenkin plussaa. Elokuva ei itsessään ole kovin muistettava, eikä Nobbyn hahmo ole yhtä loistelias kuin Boratin. Valitettavasti parhaiten elokuvasta jää mieleen Sacha Baron Cohen imuttelemassa Mark Strongin sukukalleuksia ja samat näyttelijät keskellä elefanttiseksiä. Herkille ihmisille kyseiset kohdat voivat olla traumatisoivia ja lapsille elokuva ei sovellu, mutta jos tykkää hieman roisimmasta huumorista, niin Grimsby naurattaa varmasti. Se on hauska elokuva, mutten sanoisi, että se olisi kovin kummoinen. Kannattaako se nähdä? Komedioista tykkäävänä henkilönä sanon, että kannattaa. Kannattaako se omistaa? Jos halvalla lähtee mukaan, niin miksipä ei? Kannattaako elokuviin asti lähteä katsomaan? Sanotaan vaikka, että jos on tylsä ilta Tampereella, niin Grimsby on oikein mukava - tosin erittäin lyhyt - ajantappopätkä. Muistakaa jäädä istumaan vielä sen jälkeen, kun lopputekstit ovat alkaneet, sillä niiden jälkeen tulee lyhyt pätkä!

Kirjoittanut: Joonatan, 13.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.traileraddict.com
The Brothers Grimsby, 2016, Sony Pictures Entertainment, Columbia Pictures, Working Title Films, Village Roadshow Pictures